Viime tal­ve­na oli paljon puhet­ta sähköka­p­a­siteetin lop­pumis­es­ta. Ris­ki on ilmeinen, kos­ka näis­sä olois­sa kenenkään ei kan­nat­ta investoi­da per­in­teiseen sähkön tuotan­toon. Helsinkikin kor­vaa hanasaaren voimalaitok­sen lämpökattilalla.

Yhdek­si ratkaisuk­si on esitet­ty kap­a­siteet­ti­markki­noi­ta. Tar­jouskil­pailun perus­teel­la mak­set­taisi­in varaka­p­a­siteetin ylläpitämisestä.

On arvailu­jen varas­sa, mitä tuos­ta kap­a­siteetista mak­set­taisi­in. Arvataan siis vaik­ka, että 60 000 €/MW. (Arvaus on kopi­oitu sivus­tol­ta Uusi ener­giapoli­ti­ik­ka.) Tuhat megawat­tia mak­saisi siis 60 M€/vuosi. Ihan siedet­tävä vaku­u­tus­mak­su. Ovathan taloudel­liset seu­rauk­set sähkön katkeamis­es­ta paljon suurem­mat. On siis kehit­tämisen arvoinen aja­tus. Jat­ka lukemista “Kap­a­siteet­ti­markki­nat?”

Lip­posen ensim­mäi­nen hal­li­tus aset­ti maa­han hiilid­iok­sidi­veron, joka verot­ti myös esimerkik­si kivi­hi­ilen polt­tamista voimalaitok­sis­sa. Pian ymmär­ret­ti­in, ettei tämä pelit­tänyt pohjo­is­maisil­la sähkömarkkinoilla.

Sähkön­tuotan­non polt­toaineet säädet­ti­in verot­tomik­si ja kor­vat­ti­in kaikesta sähköstä mak­set­taval­la sähköverol­la ja uusi­u­tu­van sähkön­tuotan­non sub­ven­ti­ol­la. Lop­putu­lok­sen piti olla melko lähel­lä alku­peräistä hiilid­iok­sidi­veroa. Olin sil­loin itsekin näitä päätlök­siä tekemässä vihrei­den edus­ta­jana. Sit­tem­min sähkövero ja tuotan­totuet ovat alka­neet elää omaa elämään­sä eikä kokon­aisu­us ole enää lainkaan loogi­nen. Nyt esimerkik­si aurinkosähkön käyt­töä hait­taa se, että sekin on sähköveron alaista, jos sitä myy naa­purilleen. Jat­ka lukemista “Miten sähköveroon päädyttiin”

Sähkön hin­tavai­hteluis­sa on mure­hdit­tu paljon ajoit­taisia korkei­ta hin­to­ja., mut­ta ongel­mal­la on toinenkin ulot­tuvu­us, hyvin hal­pa hinta.

Sähkö tulee ole­maan kesäl­lä järkyt­tävän hal­paa. Tilanteen sta­biloimisek­si ja ener­giay­htiöi­den toim­intaedel­ly­tys­ten paran­tamisek­si tuol­la sähkölle tulisi nopeasti löytää järkevää käyt­töä.  Se lisäisi myös sähkön­tuotan­toka­p­a­siteet­tia talvipakkasil­la, kun kap­a­siteet­ti uhkaa lop­pua. Tämä on tärkeätä jo senkin vuok­si, että täy­tyy­hän kalli­il­la pääo­makus­tan­nuk­sil­la tuote­tus­ta tuuli- ja aurinkosähköstä olla myös hyö­tyä. Sähkö pyrkii ole­maan hal­paa, kun tuuli- ja aurinkosähköä tulee paljon.  Jos omis­taisin tuulivoimaa, olisi tästä eri­tyisen kiin­nos­tunut, kos­ka 12 vuo­den kulut­tua syöt­tö­tar­if­fi lop­puu ja saisin vain markki­nahin­nan. Jat­ka lukemista “Hal­valle sähkölle järkevää käyttöä”

Mis­sä vain kak­si ener­giay­htiöi­den edus­ta­jaa kohtaa, siel­lä alkaa kauhea marisem­i­nen ener­gia­markki­noiden jär­jet­tömästä muu­tok­ses­ta ja ennen kaikkea siitä totaalis­es­ta tuhos­ta, jon­ka tuuli- ja aurinkovoiman syöt­tö­tar­if­fit aiheut­ta­vat sähkömarkkinoille.

Marisem­i­nen muut­tuneista olo­suhteista ei ole oikea tapa suh­tau­tua ener­gia­markki­noiden muu­tok­seen. Parhait­en pär­jäävät yhtiöt, jot­ka hyväksyvät tosi­asi­at ja käyt­tävät ener­giansa sen miet­timiseen, miten muut­tuvis­sa olo­suhteis­sa menestyy.

Euroopas­sa on päätet­ty, että ilmas­ton­muu­tok­seen vas­tataan lisäämäl­lä uusi­u­tu­van ener­gian osu­ut­ta. Sähkö­markki­noil­la tuuli- ja aurinko ovat siitä ikäviä, että niiden mar­gin­aa­likus­tan­nuk­set ovat lähel­lä nol­laa. Ne tuot­ta­vat sähköä aina, kun aurinko pais­taa tai tuulee, ja sik­si muu tuotan­to joutuu sopeu­tu­maan. Jat­ka lukemista “Ener­giay­htiöi­den kan­nat­taa lopet­taa mariseminen”