Sosiaalinen segregaatio

Sosi­aa­li­nen seg­re­gaa­tio tarkoit­taa sitä, että eri sosi­aalilu­okat asu­vat omil­la alueil­laan, köy­hät köy­hien alueil­la ja rikkaat rikkaiden alueil­la ja keski­t­u­loiset jos­sain siinä välissä.

Itses­tään­selvyyk­siäkin kan­nat­taa kyseenalais­taa. Onko huono-osaisu­us pahempi asia, jos naa­purikin on huono-osainen? Voisi väit­tää myös päin­vas­toin: köy­hän työt­tömän elämä voi olla paljon ikäväm­pää, jos hän on yksin eris­tet­tynä rikkaiden hyväo­sais­ten kesku­udessa. Oma köy­hyys tun­tuu sitä ikäväm­mältä, mitä enem­män oma tulota­so poikkeaa naa­purei­den tulotasosta.

Onko huono-osaisuus tarttuva tauti?

Pro­fes­sori Erik Allardt sanoi joskus vuosikym­meniä sit­ten, että asuinaluei­den eri­lais­tu­mi­nen on hyvä asia, kun­han väl­tetään sosi­aalis­es­ti leimau­tunei­den aluei­den synty.

Kah­den oma­l­la taval­laan hyväo­saisen asuinalueen, vihreän Kumpu­lan ja kokoomus­laisen Pak­i­lan on aivan hyvä olla omi­na alueinaan, kos­ka naa­purei­den kanssakäymi­nen sujuu paremmin.

Mut­ta entä nuo huono-osais­ten alueet, slum­mit? Muut­tuuko köy­hyys synkem­mäk­si tai vaikeam­min voitet­tavak­si, jos köy­hät asu­vat omil­la köy­hien asuinalueil­laan vai tuleeko siitä vain näkyvämpi. Onko sosi­aa­li­nen sekoit­ta­mi­nen siis huono-osaisu­u­den häivyt­tämistä – ei pois silmistä, mut­ta pois tilastoista?

Kysymys on siis siitä, pysyvätkö köy­hät yhtä köy­hinä ja huono-osaisi­na, jos he asu­vat sekaisin muiden ihmis­ten kesku­udessa sen sijaan, että asu­isi­vat omil­la köy­hien asuinalueillaan.

Tätäkin on tutkit­tu kokeel­lis­es­ti. Yhdys­val­lois­sa köy­hiä arvot­ti­in siir­tymään slum­meista keskilu­okkaisille asuinalueille. Aikuis­ten työt­tömyy­delle ei tapah­tunut mitään, mut­ta hei­dän las­ten­sa tule­vaisu­us parani keskimäärin selvästi.

Huono-osais­ten asuinaluei­den syn­tymistä pitää vält­tää jo senkin takia, että muuten edis­tämme köy­hyy­den periy­tymistä. Tämä on asi­as­sa ratkai­se­van tärkeä näkökohta.

Huono-osaisu­us on tart­tu­va tau­ti, jol­ta lap­sia tulee varjella.

Kuka hyötyy ruuhkamaksusta: köyhät pois rikkaiden tieltä?

Ketkä hyö­tyvät ruuhka­mak­sus­ta? Kenen etua ne palvel­e­vat liiken­teestä ja keitä ne syrjivät?

Liiken­teessä on tilaa vain tietyl­lä määrälle auto­ja. Ylimääräiset autot voidaan kar­sia liiken­teestä joko ruuhkil­la (aikakus­tan­nus) tai ruuhka­mak­suil­la eli rahalla.

Jos ajat­telemme ruuhka­mak­su­ja autoil­i­joiden välisenä nol­la­summapelinä, niistä hyö­tyvät ne, joil­la on vähän aikaa ja paljon rahaa, kos­ka he voivat muut­taa ruuhka­mak­su­jen ansios­ta aikaa rahak­si ja kär­sivät ne, joil­la olisi aikaa seistä ruuhkissa, mut­ta ei rahaa mak­saa ruuhkamaksuja.

Asia olisi näin yksinker­tainen, jos jokin veroparati­i­sis­sa elävä yhtiö keräisi ruuhka­mak­sut, eikä kerät­tyjä raho­ja nähtäisi sen jälkeen.

Kos­ka ruuhka­mak­sut kerätään kun­nalle, joka voi käyt­tää niitä joko kun­nal­lisveron alen­tamiseen, parem­pi­in julk­isi­in palvelui­hin tai joukkoli­iken­teen hyväk­si, voit­ta­jia ovat lop­ul­ta jok­seenkin kaik­ki – myös ne, jot­ka jäävät ruuhk­ista pois, kos­ka eivät halua maksaa.

Helsingis­sä on kova paine muut­taa toimis­to­ja asun­nok­si. Jos se olisi ilmoi­tus­lu­on­toinen asia, var­maankin noin miljoona neliötä toimis­to­ja joko remon­toitaisi­in asun­noik­si tai puret­taisi­in ja raken­net­taisi­in asun­noik­si. Näin saataisi­in asun­to­ja 25 000 helsinkiläiselle.

Kaupun­ki on suh­tau­tunut nihkeästi näi­hin niin san­ot­tui­hin konversioihin.

Jos tont­ti tuot­taa parem­min asun­toina kuin toimis­toina, eikö sen sil­loin pitäisi suh­teel­lisen edun peri­aatet­ta kun­nioit­taen pää­tyä asumiseen? Virkami­esten vas­taus on, että jos tuo­ta peri­aatet­ta nou­datet­taisi­in, kaik­ki menisi asumiseen, mut­ta myös työ­paikko­ja tarvi­taan. Jat­ka lukemista “Kaupunki­rak­en­tamisen aika (36) Toimis­to­ja asunnoiksi”