Kaupungit ovat teollisuusmaissa muodostuneet alun perin ympäröivän maaseudun kauppapaikoiksi ja käsityöläisten ja hallinnon tyyssijoiksi.
Niitä seurasivat teollisuuskaupungit, jotka vetivät väkeä maaseudulta tehtaisiin.
Teollisuuskaupunkien aika jäi lyhyeksi. Väki on vähentynyt nopeasti tehdassaleissa automaation ja globalisaation vuoksi. Moni teollisuuskaupunki on joutunut ahdinkoon.
Osa, mutta vain osa teollisuuskaupungeista on kehittynyt luovien alojen keskuksiksi, cityiksi. Nämä ovat yleensä yliopistokaupunkeja.
Teollisuuskaupungin ei tarvinnut menestyäkseen olla suuri, mutta cityt pyrkivät kasvamaan rajatta, koska luovat alat hyötyvät merkittävästi kasautumiseduista. Siksi vain osa teollisuuskaupungeista voi kehittyä cityiksi.
Suomessa tämä pudotuspeli on pitkälti jo käyty. Akateemisen loppututkinnon suorittaneista nuorista aikuisista lähes puolet asuu Helsingin seudulla ja lopuista puolet Tampereen, Turun, Oulun ja Jyväskylän seuduilla. Vain neljäsosa asuu koko muussa Suomessa ja heistäkin huomattava osa on opettajia ja lääkäreitä. Jatka lukemista “Kaupungit ja cityt”