En ole kirjoittanut edellisestä kokouksesta mitään, koska minun ei pitänyt mennä kokoukseen. Osallistuin kaupungin tarjoamaan koulutukseen kaupungin omistamien yhtiöiden hallitusten jäsenille. Koska Mikko Säreläkään ei päässyt, kävin paikalla kokouksen alussa. Tuolloin käsiteltiin oikaisupyyntöä Malmin lentokentän Hangaarin vuokraamatta jättämisestä.
Oikaisupyyntö Malmi lentokentän hangaarin vuokraamatta jättämisestä
Oikaisupyyntöa perusteltiin sillä, että päätös perustuu valheisiin ja laittomuuksiin. Onkohan valituksen tekijä tullut ajatelleeksi, että hyväksyessään oikaisupyynnön lautakunta joutuisi yhtymään myös perusteluihin? Vastaehdotuksen tehnyt kokoomuksen Atte Kaleva joutui menemään aika mutkalle muotoillessaan vastaehdotuksen niin, ettei siinä samalla julisteta virkamiehiä lainrikkojiksi ja valehtelijoiksi. Se oli vähän siinä ja siinä, voiko oikaisupyynnön yhteydessä päättää muuta kuin hyväksyä tai hylätä, mutta emme ryhtyneet halkomaan hiuksia. Kalevan ehdotus hävisi selvin numeroin. Sitä kannatti Kalevan mukana kokoomuksen Sirpa Asko-Seljavaara ja perussuomalaisten Hyttinen.
Lautakunnalle kerrottiin, että erilaisiin tapahtumiin vuokraaminen tuottaa rahaa enemmän kuin lentokonehalliksi vuokraaminen. Lisäksi tapahtumista on ilmeistä ulkoista hyötyä. Edelleen kentällä jäljellä olevat koneet mahtuvat kaikki toiseen halliin.
Ystävällisenä neuvona kaikille oikaisupyyntöjen tekijöille: miettikää vähän perusteluja. Pyyntöä ei kannata perustella tavalla, joka tekee siihen suostumisen mahdottomaksi.
Tämän kokouksen muut asiat menivät listan mukaan. Pyöräilyohjelman tilannekatsaukseen liitettiin toivomus, että henkilöresursseja irrotettaisiin pyöräreittien suunnitteluun, sillä nyt on jäänyt määrärahoja käyttämättä suunnitelmien puuttuessa.
… nyt on jäänyt määrärahoja käyttämättä suunnitelmien puuttuessa
Selitys meni läpi lautakunnasta? Eikö kukaan kysynyt miksei rahoja käytetty reunakivien poistoon?
Reunakivien poisto pitää suunnitella? 😀
Vakavammin, pyöräteiden määrärahoja saisi kyllä kulumaan ihan vain korjaamalla ja parantamalla nykyisiä. Helsingissä on paljon pyöräteitä, jotka ovat röykkyisiä asfalttipalapelejä, kun ne on kaivettu moneen kertaan auki ja kaivannot on paikattu huonosti.
Myös Antin mainitsemat reunakivet haittaavat monella pyörätiellä.
Ensimmäinen korjaus/parannuskohde, joka tulee mieleen, on Pakilantie. Käpyläntien klv on myös todella huonossa kunnossa.
Uusien väylien rakentaminen ja vanhojen asfaltointi menevät ymmärtääkseni eri monentilta.
Ylipäänsä pyöräteiden rakentaminen on Helsingissä tällä hetkellä liiaksi ylikalliita kallionräjäytyshankkeita ja liian vähän perusinfran ylläpitoa ja parantamista.
Esimerkiksi suuntaviitat puuttuvat aika monelta käytetyltä pyöräväylältä kokonaan, tai niitä on hyvin satunnaisesti joka neljännessä risteyksessä. Tämä ei ole ongelma, jos ajaa tuttuja reittejä tutuilla seuduilla, mutta tekee todella vastenmieliseksi taittaa satunnaisia asiointimatkoja vieraammille seuduille pyörällä. Ei noista lähiöiden miljoonista samannäköisistä alikulkuristeyksistä muista, että mistä piti kääntyä, vaikka olisi jonkun kerran mennyt ennenkin.
Pyöräteiden suuntaviittojen ongelmana on se, että joidenkin mielestä on hirveän hyvä vitsi vääntää ne osoittamaan väärään suuntaan. On tehtävä viittoja, joita ei voi vääntää.
Kerron nyt tarkkaan varjellun salaisuuden: Jos tolppa on muodoltaan ihan mikä tahansa paitsi pyöreä, viittoja ei voi käännellä.
Pyöräteiden rakentaminen asutukselle tuottaisi enemmän rahaa…
Pyöräilyohjelman tilannekatsaukseen liitettiin kuulemma toivomus, että henkilöresursseja irrotettaisiin pyöräreittien suunnitteluun. Oikeasti kyllä tuntuu, että Helsingissä ei nykyään paljon muuta suunnitellakaan kuin pyöräreittejä.
Vika on sussa, ei muaalla. Juuri lautakunnalle esitetyn raportin mukaan suunnittelu ja rakentaminen ovat pahasti myöhässä aikataulusta. Tällä menolla baanaverkon rakentamiseen menee vuosisata.
Baanaverkosto syntyisi helposti ihan vain asfalttia maalaamalla. Helsingin pyöräinfran ongelma ei ole se, etteikö pyörille olisi reittejä. Ongelma on lähinnä siinä, ettei kaupunkiin ole suunniteltu _pyörätieverkostoa_ tai jos onkin, niin ei siitä ole pyöräilijöille kerrottu, eikä sitä ole tuonne kaduille merkattu.
Helsingin keskeltä löytyy kyllä autoilijoille ohjeet, että minne päin ajamalla ja mitä kaistoja valitsemalla pääsee Lahteen, Turkuun ja muihin maalaispitäjiin. Matkalla ei ole edes kovin paljoa epäloogisuuksia, vaan suunnilleen Etelä-Espalla voi jo valita kaistan ja sillä kaistalla pysymällä on reilun tunnin kuluttua radiomastokaupungissa.
Pyöräilijälle sen sijaan tuntuu vaikealta päästä samasta paikasta Pasilaan. Reitti kyllä on olemassa ja se on melko suora, mutta sitä ei ole merkattu tai viitoitettu, se sisältää pätkiä, joissa käy mielessä, että saako tässä edes fillarilla ajaa vai pitäisikö taluttaa (Keskuskatu), matka sisältää aika epäintuitiivisia valintoja risteyksissä (Linnunlaulun läpi ei seurata junarataa, vaan koukataan linjoille), yhden korttelin pääsee ajamaan ajoradalla jne. Ensikertalaisella matka fillarilla Espalta Pasilaan kestää harharetkineen suunnilleen saman kuin autolla Lahteen.
Ja siis ongelma pyöräilyn lisäämisen kannalta on se, että kun ensimmäisen kerran yrittänyt sitä työmatkaansa fillarilla, niin kokemus on väistämättä niin huono, ettei toista kertaa tee mieli.
Turhaa luopua työmatkoistaan ensimmäisen kerran jälkeen. Sen jälkeenhän reitti on tuttu ja mielikin paranee.
Ajoin juuri käpylän ”baanaa” keskellä päivää. Yksin sain ajaa. Kausi on kai sitten ohi. Aika lyhyt sesonki ja iso investointi.
Minun ajaessani siellä on kyllä ollut muitakin. Se on työmatkapyöräilijöiden käyttämä, joten keskellä päivää ei ole kovasti liikennettä. Tämän yhteyden käyttöä heikentää Pasilan työmaiden hankala kierto, joka karkottaa pyöräilijöitä muualle.
pikemminkin se että väylä ei varsinaisesti edes kierrätä liikennettä työmaan ohi, vaan ajattaa keskelle aivan päin helvettiä suunniteltua ja toteutettua liikennesumppua.
Jos Pasila kerran nyt on merkittävä katkos, se olisi kannattanut hoitaa kunnolla. Ja Kalasatama myös.
Tulevaisuus on toki ensi vuosikymmenellä ja asiat ratkeavat joskus ”itsestään” mutta kyllä urakoitsijoille voi ihan oikeasti asettaa ehtoja siitä että reitit ja kiertotiet hoidetaan kunnolla. Kun nuo ei ihan mitään kaapelikaivantoja ole.
Irralliset pyörätienpätkät on ihan vastaavia kuin se länsiväylä joka päättyy valoristeykseen ja ruutukaavaan.
Tämä kertaa sata! Erinomainen huomio, johon törmää keskustan ulkopuolellakin.
Mutta etenkin matkat kaupungin (ja siis melkein väistämättä keskustan) halki ovat hankalia juuri tämän takia. Kokeilemalla oppii parhaat reitit, mutta niitä kokeiluja joutuu tekemään paljon ja pyörätiemerkinnät ”maastossa” ovat ajoittain todella epäselviä.
Punaisella maalilla tosiaan päästäisiin jo pitkälle!
Niille irrallisille Hämeentien pyöräkaistoille on löytymässä jatkoreitti, eli silta Siltasaaresta Kaisaniemenlahden yli. Hintaa lienee noin 10 meuroa.
http://wspdesignworks.com/wspdw/wp-content/uploads/2017/09/mitajos1_kartta.pdf
Palvelee mukavasti Kalliossa asuvia Vihreiden äänestäjiä ja Hakaniemessä majailevia Sossuja, joten silta toteutuu kunhan Kokkarit saavat jotakin.
Monasti vaatii kyllä ainakin yhden vkl käytön reittien etsimiseen.
Kyllä se suurempi ongelma ovat hullunhauskat viitat Malmille, Viherlaaksoon tai muualle näreikköön. Pyöräilijää kiinnosta käytännössä Helsinkiin vai maalle ja Kehällä itään vai länteen.
Ei kai pyöräteiden korjaaminen niin vaikeata pitäisi olla?
Reunakivet ja asfaltti onkin jo mainittu. Uudet reitit tietysti on kivoja, mutta voisiko ne tiet nyt viimeinkin laittaa semmoisiksi, että ne säilyisivät samanlaisina useiden kortteleiden matkalta? Eli etteivät väylät muuttuisi pelkiksi jalkakäytäviksi, pyörätiet vaihtelisi maalatuista kaistoista pyöräteiksi, yhdistetyiksi väyliksi tai autotien toiselle puolelle? Ja mielellään ne merkinnät yhteneväisiksi joka suunnasta ja maalit vastaamaan liikennemerkkejä. Joutuu välillä arvailemaan. Tämä ei siis kantakaupungissa vaan siellä, missä polkupyörälle löytyy luontainen käyttöympäristö.
Onko pyöräteissä autoteitä huonompi pohja kun niihin niin kovin helposti tulee painaumia ja reunoiltaan pystyyn nousevia halkeamia?
Ja mikä muuten on syynä, että Kannelmäessä Prisman kohdalla siirrettiin Kehän viereinen suora kevyen liikenteen väylä kaikin puolin huonommalle mutkalle ja suoraan bussipysäkin viereen (ja pakokaasuun)? Ja miksi jätettiin muutoksessa toiseen risteykseen huono päällystetilkkutäkki ja tehtiin toiseen yli 90 asteen käännös metsikön takaa?
Tämä on kyllä totta. Ilmeisesti pyöräverkoston toimivuus ei oikeasti ole kenenkään vastuulla. Esimerkiksi keskuspuistossa on paikkoja jossa risteyksessä ei ole viittoa, sitten on paikkoja jossa reitti jakaantuu ja risteyksessä lukee vaikka Laakso x km ja toiseen suuntaa pelkkä Laakso. Kumpi on siis lyhyempi reitti?
Sen sijaan että jyrsitään kalliota miljoonilla voisi laittaa nyt muutaman sata tuhatta siihen että pyöräverkosta tehtäisiin oikea liikennepalvelu opasteiden avulla.
Simppeli alku olisi värikoodatut nopeimmat reitit etelä – pohjoinen ja Itä- länsi – suunnilla.
”Simppeli alku olisi värikoodatut nopeimmat reitit etelä – pohjoinen ja Itä- länsi – suunnilla.”
Kaupunginosittain avitettuna ihan helvetin hyvä idea.
”Pyöräilijää kiinnosta käytännössä Helsinkiin vai maalle ja Kehällä itään vai länteen.”
Ja tää taas on ihan veedun spede idea. Nimittäin sillonställösenä turistipyöräilijänäkin (juu, katos kun me omakotitaloläskitkin liikutaan muullakin kun autolla) mua NIMENOMAAN kiinnostaa mikä reitti vie vaikka, sanotaanko, Heidehofiin keskeltä ei yhtään mitään.