Kategoria: sote

Vastaukseni Orpolle, osa 2

Oli hyvä kaupungi­norkesterin kon­sert­ti eilen. Toivon todel­la, että ette Riikan kanssa lakkau­ta klas­sista musi­ikkia kokon­aan. Sen ver­ran säästölin­ja tosin jo näkyi, ettei kon­ser­tis­sa ollut lainkaan kapellimestaria.

  1. Mitkä ovat tärkeim­mät keinonne sosi­aali- ja ter­veyspalvelu­iden hoito­jono­jen purkamiseen? Mitkä ovat tärkeim­mät keinonne hoita­japu­lan ratkaisuun?

Sor­ry vain, mut­ta tärkein on raha. Kir­joitin pari vuot­ta sit­ten Verdeen, että hoitoalan kri­isin kor­jaami­nen tulee sitä kalli­im­mak­si, mitä myöhem­min siihen ryhdytään. Tarkoitin palkkata­soa. Tässä sitä nyt ollaan puh­taan kaulan kanssa. En muut­taisi kir­joituk­ses­ta sanaakaan.
Hoita­java­jaus on tuon oman tilas­tosi parikym­men­tä tuhat­ta. Jos ne saataisi­in täyte­tyk­si, solah­taisi siihen mil­jar­di vuodessa. Täyte­tyk­si ne saadaan vain nos­ta­mal­la palkkata­soa eikä siihen riitä miljardi.

Palkkaraken­net­ta ja johtamista voisi paran­taa, kos­ka ne aiheut­ta­vat turhaa mieli­pa­haa.  Joku työn­vuokrauskap­i­tal­isti sanoi min­ulle ker­ran, että hei­dän paras tur­vansa on kun­nalli­nen työe­htosopimus kaikkine type­r­yyksi­neen. He eivät mak­sa sen enem­pää, mut­ta mak­sa­vat fik­sum­min ja otta­vat huomioon yksilöl­liset tarpeet työa­jois­sa, vaikka­pa tyt­tären viu­lu­tun­nin perjantai-iltapäivisin.

On kuitenkin pakko huo­maut­taa, että sekä hoita­jia että lääkäre­itä on Suomes­sa aika run­saasti ver­rat­tuna mui­hin EU-mai­hin. Mik­si he eivät riitä? Ammat­ti­laisil­la taide­taan teet­tää töitä, joi­ta muual­la hoita­vat sih­teer­it. Sen lisäk­si kir­jalli­nen doku­men­toin­ti on meil­lä aivan liial­lista. Juris­tit kek­sivät koko ajan lisää turhaa työtä — tai siis työtä, jota tehdään, jot­ta virheen sattues­sa syylli­nen saataisi­in kiin­ni. Tämän hin­ta on kova sekä eurois­sa että ennen kaikkea anta­mat­ta jäävänä hoitona — ja sen syn­nyt­täminä hoitovirheinä.

Pitäisi tietysti nos­taa palkko­ja ennen kaikkea siel­lä, mis­sä työvoima­pu­la on suurin. Tässä on ongel­mana tämä onneton palkko­jen har­mon­isoin­ti. Kun nos­taa yhdessä tehtävässä, pitää har­mon­isoin­nin nimis­sä nos­taa kaikkien muidenkin palkkoja.

Nyt hoita­ja­jär­jestöt tosin sanovat, että ei enää tarvit­sekaan. Kaiken piti olla har­mon­isoitua 1.1.2023, mut­ta sen jäl­keen erot saa­vatkin taas kas­vaa mil­laisik­si hyvän­sä. Ketä tässä pitäisi uskoa?

 

  1. Mitä keino­ja käyt­täisitte van­hus­palvelu­iden kri­isin ratkaisemisek­si ja inhimil­lisen hoivan tur­vaamisek­si kaikille ikääntyneille?

Jat­ka lukemista “Vas­tauk­seni Orpolle, osa 2”

Oden talousohjelma

Tämä on vähän piden­net­ty ver­sio twit­teris­sä julkaise­mas­tani ketjusta

Lähtökohtana markkinatalous

Vihreä talous ei tarvitse omaa talous­teo­ri­aa. Val­tavir­tat­alous­teo­ria tar­joaa monipuoliset ja koetel­lut keinot ohja­ta taloutta.

Toim­imi­nen markki­na­t­aloudessa kan­nat­taa ottaa lähtöko­hdak­si, kos­ka elämme markki­na­t­aloudessa ja kos­ka markki­na­t­alous on val­ta­van tehokas sekä hyvässä että pahas­sa. Sen voima kan­nat­taa val­jas­taa parem­man maail­man edis­tämiseen eikä antaa vastapuolen yksinoikeudeksi.

Neljä päävirhettä

On neljä tärkeää syytä ohja­ta markki­noi­ta: ympäristön huomioimi­nen, tulon­jaon tasaisu­us, koulu­tus ja alueke­hi­tys. Muitakin on, mut­ta nämä ovat ne keskeisimmät.

Ajattelumalli ei riitä ohjaamaan taloutta

Donit­si­talous ja muut vas­taa­vat mallit ovat hyviä aja­tuske­hikko­ja, mut­ta eivät tar­joa keino­ja muut­taa maail­maa. Ne ker­to­vat taval­laan, miten val­is­tuneen itse­val­ti­aan kan­nat­taa toimia, mut­ta eivät sitä, miten demokraat­tises­sa markki­na­t­aloudessa saadaan aikaan toiv­ot­tu muu­tos. Muu­tok­seen tarvi­taan niitä keino­ja, joi­ta hah­motan seu­raavas­sa. Jat­ka lukemista “Oden talousohjelma”

Turha on VM:n toivoa terveysbudjettien kuriin saamista.

Val­tio­varain­min­is­ter­iö suun­nit­telee paina­vansa sosi­aali- ja ter­veys­menot alas bud­jet­tikuril­la — onhan hyv­in­voin­tialuei­den rahoi­tus osa VM:n bud­jet­tia. Tehtävä on haas­ta­va, sil­lä nämä menot ovat kasvusu­un­nas­sa kaikkial­la teol­li­sis­sa mais­sa. Meil­lä ajatel­laan, että kun annetaan vähem­män rahaa, saadaan halvem­paa hoitoa. Kun hyv­in­voin­tialueil­la ei ole vero­tu­soikeut­ta, VM voi yksin päät­tää, paljonko hyv­in­voin­tialueet käyt­tävät rahaa — tai ainakin luulee niin. Jos vero­tu­soikeus olisi, olisi houku­tus tar­jo­ta enem­män ja parem­paa hoitoa ja laskut­taa se asukkail­ta korkeamp­ina veroina. Parem­paa hoitoa ajoi­vat kaik­ki hyv­in­voin­tialuei­den vaaleis­sa ehdol­la olleet.

Keski­tyn tässä kir­joituk­ses­sa ter­vey­teen ja jätän sosi­aal­i­menot sivum­malle. Muis­ti­in kan­nat­taa kuitenkin jät­tää se, että sosi­aal­i­menot kas­va­vat väistämät­tä van­hus­ten määrän kasvaessa.

Val­is­tuneet ter­veyspoli­itikot ovat kohta­laisen yksimielisiä siitä, että jos ter­vey­den­huol­lon meno­ja on vähen­net­tävä, niitä kan­nat­taa vähen­tää erikois­sairaan­hoi­dos­ta. Tin­kimäl­lä kalli­im­mista ja vähiten vaikut­tavista hoidoista erikois­sairaan­hoi­dos­sa sekä suun­taa­mal­la ne rahat peruster­vey­den­huoltoon saadaan niukoista ter­veys­bud­jeteista eniten hyötyä.

Siis tiuk­ka menokuri ja tin­kimistä ennen kaikkea kalleim­mas­ta erikois­sairaan­hoi­dos­ta. Voiko onnis­tua? Jat­ka lukemista “Turha on VM:n toivoa ter­veys­bud­jet­tien kuri­in saamista.”

Tuottaville yksilöille paremmat terveyspalvelut?

Olen sil­loin täl­löin illanis­tu­jai­sis­sa kysel­lyt, olisiko perustel­tua pri­or­isoi­da ter­vey­den­huol­los­sa niiden ihmis­ten ter­veyt­tä, joiden arvo Suomen kansan­taloudelle on suurin. Hei­dän mak­samil­laan veroil­la koko hom­ma hoidetaan.

Vas­tauk­set ovat olleet yleen­sä kauhis­tunei­ta. Noin ei voi tehdä. Ter­vey­den­huol­los­sa kaikkien on olta­va tasa-arvoisia. Olisi suo­ras­taan nat­simeininkiä pan­na ihmiset jonoon hyödyl­lisyyten­sä perusteella.

Näin meil­lä kuitenkin ter­vey­den­huolto on jär­jestet­ty, eikä tästä voi edes syyt­tää nat­se­ja eikä edes poli­it­tista oikeis­toa. Poli­it­ti­nen työväen­li­ike pitää työter­veyshuoltoa keskeisenä saavu­tuk­se­naan. En tarkoi­ta pakol­lista työter­veyshuoltoa, joka keskit­tyy lähin­nä työolo­jen vah­timiseen, vaan vapaae­htoista siis työter­veyshuoltona annet­tua sairaan­hoitoa ja lääkärinvastaanottoja.

Tätä työssä ole­vat hoide­taan ensin ‑peri­aatet­ta voidaan yrit­tää perustel­la sil­lä, että se tukee kansan­talout­ta eikä ilman toimi­vaa kansan­talout­ta olisi minkään­laista terveydenhuoltoa.

Jos tätä käytetään perus­teena, pitäisi vielä löytää perus­teet sille, mik­si ihmi­nen pudote­taan huonom­man ter­vey­den­huol­lon pari­in heti sinä päivänä, kun hän joutuu työt­tömäk­si. Itse asi­as­sa työt­tömyy­den alkuhetki­in liit­tyy tilas­tol­lis­es­ti melkoisia ter­veysriske­jä. Olisi helpom­pi perustel­la päin­vas­taista, että tuo­hon elämän­vai­heeseen liitet­täisi­in tehostet­tu­ja terveyspalveluja.

Sit­ten tietysti joku yrit­tää väit­tää, ettei työter­veyshuolto anna parem­paa ter­vey­den­hoitoa vaan että ter­veyskeskuk­sis­sa saata­va hoito on ihan yhtä hyvää. Jos näin on, mik­si siitä työter­veyshuol­losta sit­ten niin innokkaasti pide­tään kiinni?

Joku tietysti kek­sii, että yri­tyk­set ja työn­tek­i­jät kus­tan­ta­vat työter­veyshuol­lon veroil­laan –niin kuin kaiken muunkin terveydenhuollon.

Hyvinvointialueiden verotusoikeudella eroon mankumismallista

Olin tiis­tain Kun­tat­alos­sa Yrjö Jahnssonin säätiön ja kun­tali­iton jär­jestämässä eri­no­maises­sa sem­i­naaris­sa Ter­veys ja talous. Siitä voisi kir­joit­taa paljonkin, mut­ta tyy­dy vain kah­teen aiheeseen.

Olen arvostel­lut sote-uud­is­tuk­sen rahoi­tus­mall­ia tuh­lauk­seen kan­nus­tavak­si ja kut­sunut sitä manku­mis­mallik­si.

Hyv­in­voin­tialueil­la ei ole vero­tu­soikeut­ta, vaan ne saa­vat val­tio­varain­min­is­ter­iöltä kukin tarpeel­lisek­si kat­so­tun määrän rahaa, jol­la on sit­ten yritet­tävä tul­la toimeen. Jäl­keen­päin kat­so­taan riit­tikö raha ja jos ei riit­tänyt, rahaa saa lisää. Kaik­ki tietävät tämän.

Jokainen järkevä hyv­in­voin­tialue tietysti jär­jestää asi­at niin, että raha ei riitä. Olisi­han suo­ranainen rikos alue­talout­takin kohtaan saa­da rahat riit­tämään. Kun val­ti­ol­ta saadaan mangutuk­si lisää, raha käytetään lähin­nä palkkoi­hin. Se lisää elin­voimaa tulo­ja alueel­la ja tuo myös kun­taveroina rahaa kun­nille. Jat­ka lukemista “Hyv­in­voin­tialuei­den vero­tu­soikeudel­la eroon mankumismallista”

Terveydenhuollon infarkti

Vaara­ton perää­na­jo vilkkaal­la liiken­neväyläl­lä saat­taa johtaa väylän tukkeu­tu­miseen useik­si tun­neik­si,  kos­ka ruuhkau­tu­mi­nen las­kee sen väl­i­tyskykyä ja ruuh­ka kumuloituu.

Saman­lainen infark­ti vaivaa ter­vey­den­huoltoamme. Ylikuor­mit­tumi­nen on laskenut kap­a­siteet­tia, mikä lisää ylikuormitusta.

Kun nor­maalit kana­vat eivät vedä, hakeudu­taan sairaalapäivystyk­seen. Asia vain pahe­nee, kun päivystyk­sistä ei poti­lai­ta voi­da siirtää eteen­päin. Lop­putu­los on kallis ja epäin­himilli­nen. Jat­ka lukemista “Ter­vey­den­huol­lon infarkti”

Nollatoleranssi murtui

Masen­tavien Ukraina-uutis­ten lomaan kat­saus koron­aan, kos­ka sil­läkin rin­ta­mal­la tapah­tuu iso­ja asioita.

Koron­akeskustelus­sa mon­et otti­vat ihan­nemaik­seen taudin tukah­dut­tamiseen tähdän­neet maat, joina mainit­ti­in aluk­si Islanti, Etelä-Korea, Kiina, Sin­ga­pore ja eri­tyis­es­ti Uusi-Seelanti.

Islanti ja Sin­ga­pore siir­tyivät taval­lis­ten maid­en joukkoon jo aiem­min, mut­ta viime viikkoina tar­tun­to­jen määrä on suo­ras­taan roi­hah­tanut Etelä-Kore­as­sa, Hongkongis­sa ja eri­ty­ses­ti Uudessa-Seelannissa.

Uudessa-See­lan­nis­sa, jos­sa tar­tun­nat oli­vat aiem­min käytän­nössä nol­las­sa, oli viimeisen seit­semän päivän aikana yli satatuhat­ta rek­isteröi­tyä tar­tun­taa. Edel­lisen seit­semän päivän jak­sol­la niitä oli vajaat vähän alle 16’000 eli tar­tun­to­jen määrä on yli kuusinker­tais­tunut viikos­sa. Uuden-See­lan­nin tar­tun­tamäärät ovat nyt korkeampia kuin ovat olleet Suomes­sa koskaan. Jat­ka lukemista “Nol­la­tol­er­anssi murtui”

Mitä ajattelen Covid-19 ‑pandemiasta helmikuussa 2022

Huo­mau­tan, että en ole lääkäri – tilas­toti­eteil­i­jä tosin olen – mut­ta min­ul­la on ollut etuoikeutet­tu mah­dol­lisu­us keskustel­la eri­lais­ten asiantun­ti­joiden kanssa. Yritän esit­tää väit­teitä, joi­ta ainakin merkit­tävä osa asiantun­ti­joista pitää oikeina.

Rokotteet eivät tuo laumasuojaa

Rokot­teet oli­vat toisaal­ta pet­tymys, toisaal­ta erit­täin tehokkai­ta. Ne ovat pet­tymys siinä mielessä, että ne eivät estä saa­mas­ta lievää tar­tun­taa eivätkä sen estä levit­tämästä tau­tia, joskin levit­tämi­nen vähe­nee arvi­ol­ta 80 %. (Tämä arvio on van­ha.) Sik­si ne eivät suo­jaa rokottamattomia.

Jos rokot­teet oli­si­vat estäneet myös levit­tämästä tau­tia, ei olisi niin väliä, vaik­ka kaik­ki eivät roko­tus­ta ottaisi. Epi­demia olisi hiipunut pois, kos­ka sairas­tuneen olisi ollut vaikea löytää ketään, jol­la siirtää tau­tia eteen­päin. Arvelti­in, että 80 pros­entin roko­tuskat­tavu­us riit­täisi sam­mut­ta­maan epi­demi­an, mut­ta ei riit­tänyt. Edes 100 % ei riit­täisi. Jat­ka lukemista “Mitä ajat­te­len Covid-19 ‑pan­demi­as­ta helmiku­us­sa 2022”

Epidemialainsäädäntö on pantava kuntoon

Kir­joitin Verde-lehteen pääkir­joituk­sen siitä, että vaik­ka meil­lä koron­apoli­ti­ik­ka on ollut onnis­tunut­ta, juridi­nen jäykkyys on heiken­tänyt toimen­pitei­den osumatarkku­ut­ta ja nos­tanut hin­taa huomattavasti.

Lue lisää tästä:

https://verdelehti.fi/2022/01/27/epidemialainsaadanto-on-pantava-kuntoon/

Julkisten laboratorioiden on voitava myydä palvelujaan yksityisille

Kieltämäl­lä julk­isia lab­o­ra­to­ri­oi­ta myymästä palvelu­jaan ulos Sip­ilän hal­li­tus edisti kallista tehot­to­muut­ta tervedenhuollossa.

Olen aloit­tanut HUS:n hal­li­tuk­ses­sa. Meil­lä oli tänään tutus­tu­mi­nen HUS:n Meilah­den sairaala-alueen toimintaan.

HUS­LABis­sa min­ua odot­ti yllä­tys, mikä johtuu vain siitä, että en eduskun­nas­ta päästyäni seu­ran­nut Sip­ilän hal­li­tuk­sen lainsäädäntöä.

Meilahdessa on HUS­LABin huip­pu­un­sa viritet­ty pitkälti roboti­ikkaan perus­tu­va lab­o­ra­to­rio, joka analysoi päivässä val­ta­van määrän näyt­teitä. Ison mit­takaa­van ansios­ta se on pystynyt paina­maan kus­tan­nuk­set mur­to-osaan siitä, mitä ana­lyysit yksi­ty­is­ten lab­o­ra­to­ri­oiden nyrkkipa­jois­sa mak­sa­vat. Jat­ka lukemista “Julk­isten lab­o­ra­to­ri­oiden on voita­va myy­dä palvelu­jaan yksityisille”