Kategoria: sote

Älyllinen kehitysvammaisuus

Viikon uutisia oli, että alle 35-vuo­ti­aiden työkyvyt­tömyy­seläkkeis­sä ovat lisään­tyneet henkiset syyt ja näistä eri­tyis­es­ti älylli­nen kehitysvammaisuus.

Älyl­lisel­lä kehi­tys­vam­maisu­udel­la tarkoite­taan, että älykkyysosamäärä on alle 70. Tosin määritelmät ovat vähän vai­htele­via. Tämä on kak­si stan­dard­ipoikkea­maa alle keskiar­von (100). Jos älykkyysosamäärä nou­dat­taisi tarkkaan nor­maal­i­jakau­maa, näitä olisi koko joukos­ta noin 2,3 %, mut­ta jakau­man hän­tien osalta nor­maal­isu­u­so­le­tus ei tai­da päteä.

Älylli­nen kehi­tys­vam­maisu­us voi johtua syn­nyn­näi­sistä tek­i­jöistä mut­ta myös ravin­non tai virikkei­den puut­teesta lapsena

Heikko­lah­jaisu­us ei ole lisään­tynyt vaan on ymmärtääk­seni ajan myötä vähen­tynyt, mut­ta työelämä on tul­lut vaa­ti­vam­mak­si. Van­hois­sa maalaisy­hteisöis­sä heikko­lah­jaisia oli selvästi enem­män kuin nyt, mut­ta sil­loin heille löy­tyi työtä. Nykyaikana har­va työ on enää help­poa kuin heinän­teko. Jat­ka lukemista “Älylli­nen kehitysvammaisuus”

Hoivapommi (4/4) Mihin virta vie ajelehtijaa?

Sar­jan ensim­mäiseen artikke­li­in pääsee tästä.

En usko, että van­hus­ten­hoidolle tehdään mitään. Poli­it­ti­nen kult­tuurimme suosii päämäärätön­tä ajele­htimista ikävien päätösten sijas­ta. Niin­pä van­hus­ten­hoi­dos­sa ajele­hdi­taan kuten on ajele­hdit­tu tähänkin asti. Rahat ovat kuitenkin tiukoil­la. Vir­ta vie ajele­hti­jaa voimal­la vir­ran suuntaan.

Näin saat­taa käydä:

Van­hainkotei­hin on entistä vaikeampi päästää ja hoito niis­sä huononee. Van­hainkotei­hin pääsyä odot­ta­vat ovat nyky­istä enem­män lähipi­irin­sä tuen varas­sa. Myös kauhuk­er­to­muk­set huonos­ta hoi­dos­ta (siis joskus tule­vaisu­udessa, ei vielä nyt) saa­vat lähipi­irin otta­maan enem­män vas­tu­u­ta van­huk­sen hoi­dos­ta lykätäk­seen tämän jou­tu­mista vanhainkotiin.

Moni varakas oival­taa, ettei käärin­li­inois­sa ole tasku­ja ja käyt­tää oma­l­la päätök­sel­lään omaisu­ut­taan mak­saak­seen parem­mas­ta hoi­dos­ta yksi­tyisessä van­hainkodis­sa. Omaisu­u­den huomioon otta­mi­nen tapah­tuu näin läh­es itses­tään, mut­ta sil­lä saa myös parem­paa hoitoa. Jat­ka lukemista “Hoivapom­mi (4/4) Mihin vir­ta vie ajelehtijaa?”

Hoivapommi (3/4) Omaisuus huomioon hoitomaksuissa?

Sar­jan ensim­mäiseen artikke­li­in pääsee tästä.

Pitäisikö van­huk­sen omaisu­us ottaa huomioon hoit­o­mak­sua määrät­täessä? Suo­mi on tässä poikkeus. Useim­mis­sa mais­sa omaisu­us vaikut­taa tulo­jen ohel­la hoit­o­mak­su­un. Muinoin lukies­sani kansan­taloustiedet­tä kir­jas­sa ker­rot­ti­in, että ihmisen var­al­lisu­us on suur­in­ta hänen työu­ransa lop­ul­la. Sit­ten var­al­lisu­ut­ta ale­taan syödä. Kir­jan maail­mas­sa eläk­keet oli­vat huono­ja ja hoito piti mak­saa suurelta osin itse.

Suomes­sa hoit­o­mak­su van­hainkodeis­sa on 85 pros­ent­tia van­huk­sen tuloista. Tähän vaikut­ta­vat myös omaisu­us­tu­lot, mut­ta ei itse omaisu­us. Kukaan ei tietenkään myy met­sää, jos tuloista menee 85 % kunnalle.

Jos päätet­täisi­in, että omaisu­us vaikut­taa mak­sui­hin, syn­tyy kak­si ongelmaa.

  1. Omaisu­us kan­nat­taa jakaa ennakkoper­in­tönä lap­sille. Tähän kuitenkin löy­tyy keinot, jos niin halutaan.
  2. Jos omaisu­u­den jakami­nen lap­sille ennakkoper­in­tönä estetään tai sen vaiku­tus elim­i­noidaan, aina­han omaisu­u­den voi itse törsätä. Maail­manympärys­mat­ka eläk­keelle menon kun­ni­ak­si nyt esimerkiksi.

Jat­ka lukemista “Hoivapom­mi (3/4) Omaisu­us huomioon hoitomaksuissa?”

Hoivapommi (2/4) Vanhukset lasten vastuulle?

Sar­jan ensim­mäiseen artikke­li­in pääsee tästä.

Van­hus­ten hoivan kus­tan­nuk­set tule­vat siis ole­maan selvästi suurem­mat kuin niiden piti olla, eikä tästä asianti­las­ta voi oikein syyt­tää Ris­to Murtoa.

Tähän voidaan vas­ta­ta kolmel­la tavalla:

1) Hoide­taan van­huk­sia huonommin;
2) nos­te­taan veroja;
3) luovu­taan jostain muus­ta verora­hoin rahoitetusta;
4) ote­taan val­ti­olle ja kun­nille velkaa van­hus­ten hoita­misek­si ja toiv­otaan, että joku sitä vielä antaa;
5) lisätään las­ten velvol­lisu­ut­ta osal­lis­tua van­hempi­en­sa hoivaan tai
6) käytetään van­hus­ten omaisu­ut­ta hei­dän hoivansa rahoittamiseen.

Ei tässä mitään uut­ta ole. Hoidon tasoa on jo leikat­tu siten, että van­huk­sen on olta­va entistä huonokun­toisem­pia ennen kuin pää­sevät van­hainkoti­in. Kun henkilökun­nan määrää ei ole lisät­ty, vaik­ka sisään ote­tut van­huk­set ovat raskashoitoisem­pia, on hoidon taso heiken­tynyt niidenkin osalta, jot­ka ovat van­hainkoti­in päässeet. Laito­spaikkaa odoteltaes­sa van­huk­set ovat tosi­asi­as­sa yhä enem­män las­ten­sa tai jonkin muun läheisen vas­tu­ul­la tai he joutu­vat osta­maan apua koti­in­sa omil­la rahoil­laan. Tästä huoli­mat­ta van­hus­ten hoito vie julk­isia raho­ja enem­män. On makua­sia, onko tämä nos­tanut vero­tus­ta vai syr­jäyt­tänyt mui­ta julk­isia meno­ja vai onko se rahoitet­tu velka­an­tu­mal­la. Jat­ka lukemista “Hoivapom­mi (2/4) Van­huk­set las­ten vastuulle?”

Hoivapommi (1/4) Miksi vanhustenhoidon menot kasvavat?

Käytän tässä kir­joi­tus­sar­jas­sa ter­miä van­hainkoti, joka nykyisen hoitoslan­gin mukaan tarkoit­taa ympärivuorokautista hoivaa palvelu­a­sun­nos­sa tai hoivakodissa.

Ris­to Mur­to on syn­nyt­tänyt val­taisen pahek­sun­nan varoit­taes­saan, etteivät julkisen talouden rahat riitä nykyiseen van­hus­ten hoidon palvelulu­pauk­seen. Reak­tio tun­tuu vähän viestin tuo­jan ampumiselta. On puhut­tu jopa petok­ses­ta. Mur­to varoit­ti asi­as­ta, jos­ta pitäisi näköjään vaieta.

Siihen, etteivät rahat riitä van­hus­ten hoitoon, on paljon syitä. Aikanaan perus­palve­lu­min­is­ter­inä run­saat 20 vuot­ta sit­ten osasin ennus­taa, että van­hus­ten­hoito joutuu kri­isi­in, mut­ta en sil­loin tien­nyt, että tilanne tulisi men­emään niin pahak­si kuin se näyt­tää ole­van menossa.

Talouskasvu ei auta rahoituksessa

Aloite­taan siitä, mikä tähän ei ole vaikut­tanut, nimit­täin talouskasvun tyre­htymi­nen. Talouskasvun lop­pumi­nen Suomes­sa johtuu tuot­tavu­u­den kasvun lop­pumis­es­ta. Sen takia julkisen sek­torin tulot eivät kas­va, mut­ta eivät­pä kas­va myöskään reaali­palkat. Tuot­tavu­u­den kasvu nos­taisi vääjäämät­tä palkko­ja. Niin­pä palkat nousi­si­vat van­hus­ten­hoi­dos­sa tuot­tavu­u­den kasvun tahdis­sa, eikä kasvu helpot­taisi isos­sa kuvas­sa van­hus­ten hoitoa. Jat­ka lukemista “Hoivapom­mi (1/4) Mik­si van­hus­ten­hoidon menot kasvavat?”

Hankintalaki on muutettava yleistä etua vastaavaksi

EU:n han­k­in­tadi­rek­ti­ivin mukaan julkiset han­k­in­nat on kil­pailutet­ta­va kor­rup­tion han­kaloit­tamisek­si. Kil­pailu­tus on kuitenkin kallista, kos­ka siihen liit­tyy niin san­ot­tu­ja transak­tiokus­tan­nuk­sia, joten aivan pieniä han­k­in­to­ja ei tarvitse kil­pailut­taa. Direk­ti­ivis­sä kil­pailu­tus­ra­ja on tavaroiden ja palvelu­jen ostossa 221 000 euroa ja raken­nusurakois­sa 5,5 miljoon­aa euroa.

Suomes­sa rajat ovat kuitenkin paljon alem­mat, esimerkik­si tavaroiden ja palvelu­jen ostossa 60 000 euroa ja raken­nusurakois­sa 150 000 euroa. En tiedä, miten Suomes­sa on päädyt­ty aivan toisen­laisi­in rajoi­hin kuin muual­la. On san­ot­tu, että kos­ka Suo­mi on pieni maa, pitää rajo­jenkin olla alem­pana, mut­ta ei se tietenkään näin voi olla. Opti­mi määräy­tyy kil­pailu­tuk­sen aiheut­tamien kus­tan­nusten suh­teesta kil­pailu­tuk­ses­ta koitu­vaan oletet­tuun hyö­tyyn. Tämä suhde ei ole Suomes­sa eri­lainen. Korkein­taan voisi ajatel­la, että kos­ka maa on pieni, tar­joa­jia on vähem­män ja kil­pailu­tuk­sen riskit suurem­pia, eli opti­maaliset rajat oli­si­vat Suomes­sa korkeampia.

Nyt kil­pailu­tus­ta ollaan lisäämässä. Hal­li­tus perustelee tätä sil­lä, että näin tavoitel­laan julk­i­sista han­k­in­noista merkit­tävää kus­tan­nussäästöä ja tur­vataan laadukkaat palve­lut. Jos tämä toimisi näin, yksi­tyiset yri­tyk­set nou­dat­taisi­vat omis­sa han­k­in­nois­saan saman­laisia menet­te­ly­tapo­ja, mut­ta eivät nou­da­ta. Joskus ne kil­pailut­ta­vat, mut­ta usein perus­ta­vat han­k­in­nat neu­vot­telui­hin eivätkä sitoudu kil­pailu­tuk­sen tulok­seen, jos se on yri­tyk­sen kannal­ta jär­jen­vas­tainen. Jat­ka lukemista “Han­k­in­ta­la­ki on muutet­ta­va yleistä etua vastaavaksi”

Hallituksen ohje: älä pysy raamissa!

Pehmeä bud­jet­ti­ra­hoi­tus on yksi sotemallimme val­u­vioista. Val­tio on antanut sotealueille bud­jet­ti­raamin, jota niiden pitäisi nou­dat­taa, mut­ta jos rahat eivöt riitä, val­tion on annet­ta­va lisää rahaa. Tästä on eduskun­nan päätös. Niin­pä ei ole niin väliä sil­lä, pysyykö raamis­sa. Kun ei väl­itä raamista, saa alueelleen hyv­in­voin­tia, työ­paikko­ja ja rahaa. Asukkaat hur­raa­vat. Aika hulp­peasti jotkut sotealueista ovat lisän­neet rahankäyt­töä ver­rat­tuna siihen, paljonko rahaa sotepalvelui­hin meni aiem­min alueen kunnilta.

Tosin on ole­mas­sa uhka, että jos hult­tio­hyv­in­voin­tialue ei pysy raamis­saan, sen naa­puris­sa ole­vaa asi­at hyvin hoi­tanut­ta ran­gais­taan pakkoli­it­tämäl­lä se siihen hult­tioon. Laki­in tämä on kir­joitet­tu vähän toisin, mut­ta tätä sil­lä käytän­nössä tarkoite­taan. Ran­gais­tus kohdis­tuu siis syyt­tömän osa­puoleen, joten en oikein jak­sa uskoa, että tätä tul­laan sovelta­maan. Helsingis­sä tosin pelätään Helsin­gin liit­tämistä Van­taa-Ker­a­va ‑hyv­in­voin­tialueeseen.

Pehmeä bud­jet­ti­ra­joite on moraalis­es­ti ongel­malli­nen. Se on yksi niistä syistä, joiden takia kan­natan vero­tu­soikeut­ta hyv­in­voin­tialueille. Kun rahaa tuh­lataan, lisää ei tulekaan val­tion poh­jat­tomas­ta kas­sas­ta vaan korotet­tuina veroina asukkail­ta. Asukkaat eivät hurraakaan.

Helsin­ki oli nou­dat­tanut ohjei­ta ja oli sopeut­tanut annet­tua raamia. Tämä tapah­tui aika vaikei­den päätösten hin­nal­la. Moni ajat­teli Helsingis­säkin, että eikö mei­dän kan­nat­taisi tehdä kuten muut tekevät ja härskisti ylit­tää bud­jet­ti parem­pi­en palvelu­jen tur­vaamisek­si asukkaille .

Sen sijaan, että val­tio­val­ta olisi kiit­tänyt Helsinkiä tot­tel­e­vaisu­ud­es­ta, se päät­ti ran­gaista Helsinkiä raamis­sa pysymis­es­tä. Nyt lausun­tok­ier­roksel­la on laki Helsin­gin soter­a­hoituk­sen leikkaamis­es­ta 35 miljoon­al­la eurol­la. Jat­ka lukemista “Hal­li­tuk­sen ohje: älä pysy raamissa!”

HUS:n syöpähoitojen laadusta ei ole tingitty

Helsin­gin Sanomat julka­isi tänään haas­tat­telu­ni HUS:in säästö­jen joh­dos­ta, olin­han eron­nut HUS:n hal­li­tuk­ses­ta sen jäl­keen, kun yhtymäkok­ous pakot­ti HUS:n säästämään vielä 43 miljoon­aa euroa lisää jo tehty­jen kipei­den säästö­jen päälle. Haas­tat­telu­un oli jäänyt valitet­ta­va virhe, jos­ta syy on kokon­aan min­un, sil­lä sain tark­istaa tekstin.

Haas­tat­telus­sa sanon säästö­jen seu­rauk­sista: ”Tulok­se­na parhaat lääkärit lähtevät ja esimerkik­si syöpähoito­jen paras osaami­nen on jo siir­tynyt yksi­tyiselle puolelle”. Virk­keeseen sisäl­tyvästä ennus­tuk­ses­ta pidän kiin­ni, mut­ta se, että syöpähoito­jen paras osaami­nen olisi jo siir­tynyt yksi­tyiselle puolelle, ei pidä paikkaansa. HUS:n syöpähoidot ovat tois­taisek­si edelleen huipputasoa.

Yksi­tyisel­lä puolel­la saa itse mak­samal­la kokeel­lista syöpähoitoa, siis sel­l­aista, jon­ka tehoa ei ole ainakaan vielä osoitet­tu. HUS antaa myös kokeel­lista hoitoa, mut­ta vain osana lääketi­eteel­listä tutkimus­ta. Hoidon mak­saa sil­loin lääkey­htiö, jon­ka hoitoa kokeil­laan. Tämä rajaus on HUS:lta aivan oikein, vaik­ka eräs läheiseni onkin täl­laisen itse mak­se­tun kokeel­lisen hoidon ansios­ta nyt hengissä.

Käsi­tyk­seeni HUS:n syöpähoidoista oli ehkä vaikut­tanut yksi­tyisen sek­torin syöt­tämä tieto, jol­la halut­taan houkutel­la poti­lai­ta yksityissairaaloihin.

Mitä halusin sanoa on, että bud­jetin raju leikkaus pakot­taa kar­si­maan hoito­ja, ja sil­loin eräs säästöko­hde toden­näköis­es­ti on hyvin kalli­it syöpähoidot min­un ikäisille, sil­lä kus­tan­nuste­hokkaampi­in hoitoi­hin ja nuorem­pi­in kohdis­tet­tuna säästöt johtaisi­vat paljon suurem­paan ter­veyshyö­ty­jen menetykseen.

Pahoit­te­len levit­tämääni väärää tietoa.

Oli min­ul­ta jäänyt sinne kiireessä toinenkin virhe: Arvostelin sitä, että lääkärien ja hoita­jien aikaa menee liikaa kaiken­laiseen rapor­toin­ti­in. ”Kir­jauk­sia halu­taan koko ajan lisää, jot­tei syn­ty­isi hoitovirheitä”. Piti sanomani, että kir­jauk­sia vaa­di­taan, jot­ta syylli­nen löy­ty­isi, jos hoitovirhe sattuu.

Hanna-Riikka Kuisma: Korvaushoito

Kuun­telin Han­na-Riik­ka Kuis­man Fin­lan­dia-ehdokkaan Kor­vaushoito, kos­ka joskus kauan sit­ten olin myötä­vaikut­ta­mas­sa kor­vaushoidon sal­limiseen Suomessa.

Kir­ja alkoi niin kuvot­taval­la huumeri­ip­pu­vu­u­den kuvauk­sel­la, että meinasin jät­tää kesken. Onnek­si en jät­tänyt, sil­lä kir­ja oli todel­la hyvä. Ei turhaan Fin­lan­dia-ehdokkaana, mut­ta ei herkkäluontoisille.

Ihmettelin, mik­si min­ul­la oli kra­pu­lainen olo, vaik­ka en ollut luonut lasil­lis­takaan. Tajusin, että kir­ja sug­geroi min­ua. Toisaal­ta joskus nuore­na osasin hyp­no­ti­soi­da kavere­i­tani kän­ni­in pelkän veden voimal­la. Vaiku­tus oli niin tehokas­ta, että aamul­la herä­sivät kra­pu­laisi­na ja silmät punaisina.

En pal­jas­ta juon­ta, mut­ta kir­jan luet­tuani en katunut sitä, että perus­palve­lu­min­is­ter­inä toin kor­vaushoidon Suomeen. Olisi se tietysti tul­lut ilman min­u­akin, mut­ta vähän myöhem­min. Kun­nia kuu­luu ennen kaikkea Pent­ti Karvoselle.

 

Mietteitä yli 65-vuotiaiden palvelusetelistä

Hal­li­tus aikoo antaa Kelan palvelusetelin 1,3 miljoon­alle suo­ma­laiselle niin, että itse pitää mak­saa 28 euroa ja Kela mak­saa lop­ut. Mallista ei ole vielä sovit­tu. Käyn tässä läpi, mil­laisia vaikeuk­sia asi­as­ta neu­vot­televil­la on edessään. En kade­h­di hal­li­tuk­sen päät­täjien urakkaa. 

Hyvinvointialueiden kannattaa rajata yli 65-vuotiaat pois

Jat­ka lukemista “Miet­teitä yli 65-vuo­ti­aiden palvelusetelistä”