Kirjoitan matkapäiväkirjaa pyörämatkaltani, joka lopulta suuntautui Roomasta Firenzeen. Minun piti pitää tätä päiväkirjaa matkan varrelta, mutta mukaani ottamani tietokone kieltäytyi yhteistyöstä ja siksi tämä kertomus tulee näin jälkikäteen – suunnilleen kerran päivässä kuitenkin. Lukijoilta tässä menee tietysti osa jännityksestä, koska tietävät, että olen saapunut elävänä takaisin. Haluan kirjoittaa matkoistani mainostaakseni pyörämatkailua hienona elämyksenä.
Pyöräni oli Ridleyn maantiepyörä, jossa oli edessä triplavaiheet. Maantiepyörässä (kilpafillari) ei ole pakkaria.
Tavarani minulla on repussa, ohjaustankolaukussa ja satulan alle kiinnitetyssä laukussa. Olin harkinnut satulaputkeen kiinnitettävää laukkua, johon olisi voinut laittaa yhdeksän kiloa tavaraa, mutta päädyin reppuun. Reppu on helteellä hiostava, mutta nyt oli huhtikuu. Repun hyvin puoliin kuuluu monta taskua ja kaksi verkkotaskua, joihin voi laittaa märiksi jäänyttä pyykkiä. Jatka lukemista “Rooma-Firenze, ensimmäinen päivä”
Aivan Mellunmäen metroaseman vieressä yksityinen asunto-osakeyhtiö (juridisesti kaksi yhtiötä?) haluaa purkaa vanhat, peruskorjausikään tulevat rakennukset ja rakentaa uudet. Uusia tulee vähän aiempaa enemmän, rakennusoikeus 5,4 –kertaistuu 11 400:sta 61 600 k‑m2:iin. Korttelin asukasluvuksi tulee noin 1 500, missä on lisäystä 1 200. Ajatuksena on, että nykyiset asukkaat saisivat uudet asunnot putkiremontin hinnalla. Ensin rakennettaisiin sen verran uusia asuntoja, että purettavien vanhojen talojen asukkaat pääsevät muuttamaan uuteen kotiin ennen kuin vanha puretaan.



