Ihan mahdoton esityslista. Tähän solahti useampi tunti.
Käänteentekevä tiivistyskaava Mellunmäessä
Aivan Mellunmäen metroaseman vieressä yksityinen asunto-osakeyhtiö (juridisesti kaksi yhtiötä?) haluaa purkaa vanhat, peruskorjausikään tulevat rakennukset ja rakentaa uudet. Uusia tulee vähän aiempaa enemmän, rakennusoikeus 5,4 –kertaistuu 11 400:sta 61 600 k‑m2:iin. Korttelin asukasluvuksi tulee noin 1 500, missä on lisäystä 1 200. Ajatuksena on, että nykyiset asukkaat saisivat uudet asunnot putkiremontin hinnalla. Ensin rakennettaisiin sen verran uusia asuntoja, että purettavien vanhojen talojen asukkaat pääsevät muuttamaan uuteen kotiin ennen kuin vanha puretaan.
Kaavan toteutuminen ei ole varmaa, vaikka valtuusto tämän hyväksyisi. Taloyhtiösisä tämä vaatii yksimielisen päätöksen. Vaikka ylivoimainen enemmistö on suunnitelman kannalla, yksimielisyys on kova vaatimus. Tekeillä onkin lainmuutos, jossa määräenemmistö riittäisi. Katsotaan, miten sen käy.
Nämä 1960-luvun talot suunniteltiin alun perin kertakäyttöisiksi ja purettaviksi ennen ensimmäistä putkiremonttia. Jos tämä hanke ja sen edellyttämä lainmuutos menee läpi, purkava saneeraus voi yleistyä.
Kuten kuvasta näkyy, aika rajusti hanke eroaa ympäristön mittakaavasta. Olen toivonut, että väljästi rakennettuja lähiöitä tiivistettäisiin, mutta tässä ollaan kyllä aivan ylärajoilla.
Jos tästä tulisi ennakkotapaus purkavalle saneeraukselle, säästyisi valtavasti maata rakentamiselta ja paljon voitaisiin viheralueita pelastaa samalla, kun lähiöistä tulisi esikaupunkialuetta ja niiden palvelutaso paranisi olennaisesti.
Lautakunnan puheenjohtaja, Risto Rautava on tehnyt tämän hankkeen edistämiseksi todella paljon työtä.
Pysäköintinormi on 1/120 k‑m2, eli tontille pitäisi laittaa 500 pysäköintipaikkaa. Sitä voi kuitenkin alentaa 150 paikalla rakentamalla 30 yhteiskäyttöautojen paikkaa tai jos kortteliin tulee senioriasuntoja ja tekemällä paikoista nimeämättömiä. Fillaripaikkoja vaaditaan noin 1500.
Pohjolantalon suojelu- ja tiivistyskaava
Pohjolantalo Munkkivuoren ja Niemenmäen kupeessa puretaan osittain. Tontille rakennetaan hyvin tiiviin kaavan mukaisesti asuntoja noin 900 uudella Munkkivuorelaiselle. Tämä oli meillä periaatekysymyksenä aiemmin. Vähän pani harmittamaan, että Huopalehdentien varsi on kovin vähän bulevardimainen tässä ratkaisussa. Tosin kaava ei tähän pakota, mutta viitesuunnitelma kertoo, mitä on tulossa.
Pöllölaaksoon tuhat asukasta
MTV:n käyttöön kaavoitettua toimistoalaa muutetaan asuinkortteleiksi Pasilassa. Korttelitehokkuus yli kolmen. Kaikki pysäköintikannen päällä.
Malmin lentokenttäalueen kaavarunko
(Pöydältä)
Niin paljon on taitettu peistä siitä, rakennetaanko tämä alue yleensä lainkaan, ettei huomiota ole riittänyt siihen, miten tämä rakennetaan. Kyse on kuitenkin pienen kaupungin kokoisesta asukasmäärästä. Minulle ei ole tullut lautakunnan taholta muutosesityksiä, enkä sellaisia aio esittää minäkään, ellei jotain olennaista ilmene. Tämä on siis vain kaavarunko, periaate, ei päätös lainkaan, mutta tosiasiassa hyvin merkittävä.
Pohjolan asuinalue Lapinmäentien varrella suojellaan
Nykytilaan sallitaan vain vähäisiä muutoksia. Ullakolle asumista ja maantason kerroksissa varastotilaa voi mahdollisuuksien mukaan muuttaa asuinkäyttöön. Päiväkodin voi korvata suuremmalla.
Roihupeltoon ammattiopiston toimipiste
Staran ja liikuntaviraston toiminnot lähtevät ja tontille rakennetaan suurehko rakennus ammattiopistolle logistiikka-alan opintoja varten. Suomeksi kyse lienee rekkakuskeista.
Hassua. Tämä kuuluu Vartiokylän kaupunginosaan.
Lasitusliikkeelle toimitalo Roihuvuoreen
Stadin ammattikoulun tilat suojellaan samalla, kun niitä saa laajentaa 2000 k‑m2. Viereiselle tontille, Porvooseen johtavan pyörätien viereen rakennetaan toimitilat lasitusliikkeelle. Liikennevihreää hyötykäyttöön. Toivottavasti fillariyhteys pysyy auki rakennustöiden ajan.
Tiivistyskaava Tuulimyllyntie 3:ssa Myllypurossa
Rakennetaan kuusikerroksinen kerrostalo olemassa olevien rakennusten lomaan. Uusia asukkaita noin 120. Nykyisessä kerrostalokaavassa tonttitehokkuus on 0,66.
Vaikeinta tässä kaavassa oli taas kerran pysäköinti.
Planmecalle koulutustiloja rantaan Vuosaaressa
Planmeca haluaa kouluttaa hammaslääkärikalustonsa käyttäjiä hulppeissa maisemissa. Yhtiöllä on Louhiniemenrannassa Meri-Rastilassa sauna. Nyt yhtiö haluaa 400 k‑m2:n koulutustilat saunan viereen. Tästä on vähän urputettu etukäteen. Missä muussa kaupungissa hyvänsä noin tärkeä ja hyvin menestynyt yritys saisi tahtonsa läpi, mutta Helsingissä kaikki on toisin. Tässä asiassa ymmärrän Planmecaa paremmin kuin Herttoniemen kaavoituksessa
Hämeentien pyörätiet
Nyt tämä menee lopulta päätökseen, kun valtuustoryhmät ovat asiaa käsitelleet. Kokoomuksessa asiaa on vastustettu tiettävästi kiivaastikin. Jos esitys ei nyt läpäise lautakuntaa, se tulee valtuustoon joka tapauksessa kuntalaisaloitteen kautta.
Kokoomuksessa on ollut haluja kokeilla tätä. Kunnollista koetta ei voi järjestää, koska toimiakseen järjestely edellyttää raitiovaunukiskojen siirtoa. Kiskot pitää vaihtaa joka tapauksessa. Olisi hölmöä uusia ne nyt vanhaan paikkaan ja pian sen jälkeen siirtää ne toiseen paikkaan.
Kunnon flaidis?
Asuintalojen pysäköintinormi
Normia hieman lievennetään ja muutetaan samalla yksityiskohtaisemmaksi. Toistaiseksi pysäköintivaatimukset ovat estäneet täydennysrakentamista kantakaupungissa. Nyt tätä lievennetään olennaisesti niin, että pysäköintipaikkoja ei vaadita, ellei rakennusoikeus nouse 1200 k‑m2. Joskus aiemmin saattoi käydä jopa niin, että yhden ullakkoasunnon rakentaminen olisi laukaissut normin koko talolle, eli olisi edellyttänyt parinkymmenen autopaikan rakentamista noin sadantuhannen euron kappalehintaan.
Periaatteessa olen sitä mieltä, ettei kaavoittajan pitäisi pakottaa rakentamaan autopaikkoja. Riittää, että pysäköintiä kadunvarsissa säädellään niin, ettei vapaamatkustaminen kannata. Japanissa auton ostamisen edellytyksenä on, että pystyy kertomaan, missä aikoo sitä säilyttää. Näin päin pakollisuuden pitäisi täälläkin olla. Nyt pakotetaan maksamaan pysäköinnistä jos ostaa asunnon, kun pitäisi pakottaa maksamaan siitä, jos ostaa auton.
Monessa eurooppalaisessa kaupungissa autopaikkanormeista on luovuttu keskustaa lähellä olevilla alueilla tai normi on muutettu maksiminormiksi.
Autopaikkanormia on perusteltu yhteismaan ongelmalla, kun jokaisen kannattaa jättää paikat rakentamatta ja yrittää pysäköidä ilmaiseksi kadun varteen.
Jos on mahdollista vaatia pysäköintipaikkoja uudistuotannolta vaikka niitä ei ole vaadittu vanhoilta rakennuksilta, on mahdollista myös päättää, ettei uudistuotanto oikeuta asukaspysäköintitunnukseen. Mitään yhteismaan ongelmaa ei synny, kun kadunvarsipysäköinti maksaa 4 €/tunti.
Minä haluaisin toisin sanoen ratkaista kysymyksen pysäköintipaikkojen oikeasta määrästä markkinaehtoisesti. Niitä pitäisi rakentaa niin paljon kuin maksuhalukasta kysyntää on. Tällä asialla on varsin suuri taloudellinen merkitys. Nyt näitä pakollisia pysäköintipaikkoja määrätään rakennettavaksi sadan miljoonan euron edestä. Rakennusliikkeet valittavat, etteivät ne saa myydyksi paikkoja, vaikka tarjoavat niitä alihintaan – ovat siis jo siirtäneet osan pysäköinnin kustannuksista asuntojen hintoihin.
Ekonomistikoulutuksen saaneen on vaikea ymmärtää, ettei tavoiteltaessa optimaalista määrää pysäköintipaikkoja yhtälössä ole lainkaan parametrina hintaa. Eihän optimaalinen pysäköintipaikkamäärä voi mitenkään olla samaa siellä, missä paikan hinnaksi tulee 1000 €, kuin siellä, missä sen hinnaksi tulee 70 000 €.
Toinen vaihtoehto olisi, että pysäköintinormiin vaikuttaisi tontti ja aluetehokkuus. Tiiviissä asumisessa joukkoliikenteen käyttö on yleisempää, koska palvelutaso on parempi ja vastaavasti pysäköintipaikkojen hinnat aivan olennaisesti korkeammat.
Fillaripaikkoja on paikasta riippumatta 1/30 k‑m2 eli noin kolmea asukasta kohden neljä.
Aion pyytää tämän pöydälle tarkempaa pohdintaa varten.
Toimitilojen parkkinormi
Eri vyöhykkeillä on joko maksimi, minimi normi tai molemmat. Kantakaupunkia lukuun ottamatta en säätelisi lainkaan, enkä kantakaupungissakaan sitten, kun meillä on ruuhkamaksut. Pöydälle tämäkin.
Katupiirustuksia Jätkäsaaressa
Nämä ovat olleet meillä kaavojen kanssa alustavina suunnitelmina, enkä huomannut alustavassa tarkastelussa mainittavia muutoksia.
Viimeksi listalla oli asuntoja 37 500 asukkaalle. Niistä Malmin lentokenttäalue jäi pöydälle, muut 12 500 menivät läpi. Nyt on 3 500 asukasta lisää. Yhteensä 41 000 asukasta. Tästä on hyvä jatkaa.
Huh huh!
Jos on pakko olla jokin pysäköintinormi, niin eikö se voisi liikennekapasiteettinormi? Eli voisi kaavassa määrätä joko parkkipaikkoja tai julkista liikennettä, jotta asukkaat pääsevät liikkumaan.
Jos on jälkimmäistä riittävästi, kuten Kalasatamassa tai Pasilassa tai oikeastaan missä tahansa kantakaupungissa olisi, edellisiä ei tarvita välttämättä ollenkaan. (Jolloin parkkipaikat voi sitten jokainen hankkia omalla kustannuksellaan, mikäli sellaisia haluaa.)
Jos ollaan jossain lähiöskutsissa, jonne ei kannata rakentaa raitiovaunukiskoja, voidaan määrätä normi täytettäväksi pysäköintipaikoilla ja jos läheltä kuitenkin kulkee bussi, niin kuitenkin vähän vähemmillä pysäköintipaikoilla.
Planmecan koulutuskeskustoive on monin tavoin ristiriitainen. Yrityksen toiminnasta on alueella jo noin viiden vuoden kokemus eikä se ole lainkaan niin häiriötöntä kuin sana “koulutus” voisi antaa ymmärtää.
Yleiskaavaehdotuksessa KSV on vetänyt viheryhteyden kulkemaan Lohiniemenrannasta, johon Planmeca haluaa laajentaa koulutuskeskustaan. Yhteyttä — samoin kuin Yleiskaava 2002:een merkitty kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittävää aluetta — on jo monin tavoin heikennetty. Koulutuskeskuksen laajentuminen ja sen viereen rakenteilla oleva Natura Vivan melontakeskus katkaisisivat yhteyden kokonaan noin sadan metrin matkalta. Toinen täydellinen katkeaminen tulisi Vuorannan vastaanottokeskuksen viereen sitten, kun siinä oleva tontti jossain vaiheessa rakennetaan.
Olen kysynyt asiaa Uudenmaan liitosta. On olennaista, että Ramsinniemen ja Kallahdenniemen välillä oleva viheryhteys on katkoton. Maakuntakaavassa yhteys sinänsä kulkee eri kohdassa kuin yleiskaavoissa (YK 2002 ja yleiskaavaehdotus), mutta KSV:llä on haluja suunnitella Meri-Rastilan täydennysrakentamishankkeen yhteydessä myös maakuntakaavaan merkityn viheryhteyden päälle.
Kaupunginhallitus antoi Planmecan havittelemalle asemakaavan muutokselle aikanaan kaksi reunaehtoa: sen on otettava huomioon rannan erityiset luontoarvot ja siinä on varmistuttava, että asukkailla on jatkossakin pääsy rantaan. Jos kaava toteutuisi, kumpikaan ei olisi mahdollista.
Kävin tänään aamulla, kun merivesi oli noin metrin normaalia tasoa korkeammalla, kuvaamassa mm. Planmecan havittelemaa tonttia. On selvää, että mahdollinen “koulutuskeskus” vaatisi huomattavat tulvasuojaukset, jotka puolestaan tuhoaisivat tontilla sijaitsevan arvokkaan kasvikohteen (LTJ) sekä estäisivät asukkaiden pääsyn rantaan (joiden molempien turvaamisesta on siis kaupunginhallituksen päätös).
Planmecan havittelemasta tontista ottamani kuvat löytyvät tämän koosteen puolesta välistä:
http://hlylinen.blogspot.fi/2015/12/lohiniemenranta-5122015.html
Ei säästyisi eikä pelastuisi. Aivan samoin kuin nyt tiivistetään ja otetaan uusia alueita rakennuskäyttöön, vaikka Helsinki on jo tiivis, myös tulevassa tiivistetyssä Helsingissä tehtäisiin samoin, vaikka se jo olisi tiivis.
Oletan siis, että kannatat Helsingin väkiluvun kasvattamista myös viiden vuoden päästä siitä riippumatta onko Mellunmäessä tuo asuntoyhtiö tiivistetty vai ei, etkä halua tyytyä siihen että vielä rakentamattomien alueiden rakentaminen kiellettäisiin nyt tai ensi vuonna. Esimerkkejä päinvastaisesta on liian monta.
Jos mitään suunnitelmaa väkimäärän kasvun pysäyttämisestä ei ole (eikä edes periaatteellista halua), ajatus siitä, että tänä vuonna rakentamiselta saastyvät alueet säästyisivät myös jatkossa, ei ole uskottava. On todennäköisempää, että joka vuosi sekä tiivistetään, että otetaan uusia alueita käyttöön. Lehmänkaupoissa vihreät ottavat käyttöön autopuoluelaisille rakkaita alueita, ja autopuoluelaiset ottavat käyttöön vihreille rakkaita alueita (tyyliin Rastila sulle, Malmi ja Tali mulle).
Terve,
Asun itse kaupungissa, jossa kaikki liikenne siirtyi yhta akkia henkiloautoihin. Ei voi syyttaa kaupungin hallintoa, ne tekivat kaikkensa, etta liikenne viela toimisi taman muutoksen jalken. Mutta se oli mahdotonta.
Tehtiin korotettuja suojateita, valtavasti lisaa liikennevaloja, ensimmaisen kerran kaupungin historiassa pyorateita, jopa ensimmainen kavelykatu.
Mutta ei se auta kun jokainen kynnelle kykeneva ostaa auton, oli se mika tahansa vanha paska. Mutta se auto on se juttu.
t. Mikko
Terve,
Viela tuohon parkkinormiin liittyen.
Taalla on aivan normalia, etta keskella kaupunkia pidetaan maan tasalla olevia isoja parkkialueita nn euroa/tunnilta autojen pysakointipaikkoina (viela 1–2 ihmista taysipaivaisena tyona sita hoitamassa). Nayttaa kannattavan. Hullu on maailma.
t. Mikko
Osmo Soinivaara: “Toimitilojen parkkinormi
Eri vyöhykkeillä pn joko maksimi, minimi normi tai molemmat. Kantakaupunkia lukuun ottamatta en säätelisi lainkaan”
Jos niillä ei ole normia kantakaupungin ulkopuolella, se johtaa juurikin siihen yhteismaan ongelmaan. Sinällään ihan sama, jos siellä sattuu olemaan pieniin tarpeisiin sopivasti kadunvartta, ja se sattuu riittämään, mutta ellei (niin kuin vähänkään isommassa toiminnassa ei), niin paikat haetaan mistä sattuu.
Oulussa asuin jonkun aikaa alueella, jonka vieressä oli ajoittain suurtapahtumia ja niihin nähden liian vähän parkkipaikkoja lähellä tapahtumien ydintä. Ai että miten mieltä lämmittikään löytää farmaripassatti tai sedanooppeli omalta kuukausimaksulliselta pihapaikaltaan. Tai miten ihania ovatkaan siellä täällä ympäri maita ja mantuja parkissa olevat autot.
Tätä varten pitäisi olla tehokkaasti ja nopeasti toimiva hinauspalvelu, joka hakee väärinpysäköidyn auton pois ja laskuttaa syntyneet kulut siltä, joka pysäköi autonsa väärin. Katoaa samalla se yhteislaitumen ongelma.
Tuo Mellunmäen tiivistyskaava poikkeaa aika tavalla lähiympäristöstä, mutta minun mielestä ei mitenkään hankalalla tavalla. Ensinnäkin ollaan aivan metroaseman vieressä, joten juuri tässä kohtaa maata pitääkin käyttää mahdollisimman tehokkaasti, kun myös huonokuntoiset, lastenrattaita työntelevät, vanhukset ja muuten vain laiskatkin ihmiset jaksavat kävellä metrolle. Toisekseen tuo väljempi ympäristö erottuu paremmin edukseen, kun saadaan vähän kontrastia. Varsinkin kävelijöiden kannalta on hyvä, että ympäristö on riittävän vaihtelevaa kävelijän mittakaavassa, eli tunnelma saisi vaihtua tai muuten olla jotain kiinnostavaa 150 — 300 metrin välein. Myös viihtyvyyden ja turvallisuudentunteen kannalta on hyvä, että ihmisiä on ympäri vuorokauden liikkeellä juuri metroaseman ja ostoskeskuksen välittömässä ympäristössä, joita tulee väistämättäkin, jos tuohon tulee paljon asuntoja.
Pian tulee itseohjautuvat autot? Autoa ei sitten enää tarvitse säilyttää lähellä, vaan sen voi tilata paikalle kun sattuu tarvitsemaan. Ehkä oman auton omistaminenkin käy tarpeettomaksi, kun taksilla ajaminen halpenee (ei kuljettajan palkkakuluja). Autojen määrä (ei ajojen määrä…) vähenee ja samoin käy parkkipaikkojen tarpeelle? Parkkinormista voitaisiin siis jo pikkuhiljaa luopua kokonaan?
Tuo taksi ilman kuljettajan palkkaa on sinsänsä mahdollinen myös nykytekniikalla. Kuljetettavalla pitää olla ajokortti ja hänen on hyvä olla selvin päin.
“Käänteentekevä tiivistyskaava Mellunmäessä”
Aika hurjalta kuulostavaa tiivistämistä, sanoisin, jos asukasluku kasvaa peräti 5,4‑kertaiseksi!
Miten niiden uusien (putkiremontin hintaisten) asuntojen kaupat tehdään? Miten vaikuttaa aiemman asunnon koko ja sijainti? Osakkaita tulee kai kohdella tasavertaisesti, mutta miten tapahtuu tai toteutetaan ala- ja yläkerran asukkaiden osalta, tai jos näkymät ovat aiemmin olleet parkkipaikalle/kadulle/pihalle?
Milloin enemmistö on ns. “ylivoimainen” enemmistö?
Miten suureen tarvittavaan määräenemmistöön lainmuutos tähtää? Riittääkö 2/3, 5/6 vai jokin muu?
Ihan pelkkä nopean hinauspalvelun nopea saatavuus vaan ei taida ratkaista lyhytaikaisesti yksityisalueelle väärinpysäköivien uhriksi joutuvien ongelmia. Taitaa olla pari pykäläjuttuakin.
Tässähän edu7ksunnan perustuslakivfaliokunta asettu8i pysäköintipåaikkavarkaan puolelle. Hänelle ei saa lähettää siitä lasklua. Tosin asia on edelleen epäselvä. Jotkut helsinkiläiset taloyhtiön menettelevät niin, että jos påihalle tulee luvaton pysäköijä, portti suljetaan ja avaaminen maksaa satasen.
OS Hämeentiestä: “Kokoomuksessa on ollut haluja kokeilla tätä. Kunnollista koetta ei voi järjestää, koska toimiakseen järjestely edellyttää raitiovaunukiskojen siirtoa. Kiskot pitää vaihtaa joka tapauksessa. Olisi hölmöä uusia ne nyt vanhaan paikkaan ja pian sen jälkeen siirtää ne toiseen paikkaan.”
Kyllähän sitä henkilöautojen läpiajokiellosta aiheutuvaa sekaannusta voi kokeilla ihan helposti ja halvalla muutamalla liikennemerkillä. Sittenhän voisi päätellä, mihin se johtaa tai on johtamatta.
Halutaan kokeilla kokonaisuutta, hyötyjä ja haittoja. Ja sitä paitsi. Ratikkakiskot pitää uusia joka tapauksessa. Haaskautuu paljon rahaa, jos ne ensin korjataan paikallaan ja sitten vuoden kuluttua kokeilun onnistuttua siirretään. Maksaako kokoomus tämän? Kenen muun se pitäisi maksaa?
Katselin noita mukavia viherkattoja.
Kuka niitä loppujen lopuksi hoitaa? Löytyykö aina asukkaiat, joita idea viehättää? J amiten kestää Suomen talven. Tiedän kyllä, että Freiburgissa kestävät lumet…
Huopalahdentien varrelle pitäisi tehdä jotain tuossa suunnitelmassa. Näin ei voi pääkatujen varsia suunnitella, varsinkaan näin tärkeässä paikassa. Yleiskaavan tavoitteita tälle seudulle on kytkeä Munkkivuori-Munkkiniemi-aluetta Pitäjämäkeen-Haagaan ja tulevaan Vihdintien bulevardiin. Kun Tali ja Munkkivuoren pohjoispuoliset metsät on yleiskaavassa suojeltu, samoin kuin Pikku Huopalahden ja Niemenmäen väliin jäävä viheralue, on Huopalahdentien varsi Haagan liikenneympyrän ja Munkkivuoren välillä aivan kriittinen kadunpätkä kaupunkirakenteen jatkumisen kannalta.
Tuossa on jo Munkkivuoren puolen katua niin ankeata umpiseinää ja parkkihallia kadulle päin pyllistävä toimistotalo, ettei tätä tilaisuutta kehittää edes kadun toista puolta voi jättää käyttämättä, kuten nyt ollaan tekemässä.
Ehdotettu kaava ei mitenkään paranna olemassaolevaa tilannetta, vaikka siihen olisi nyt erinomaiset edellytykset, kun nykyisen Pohjola-talon koko Huopalahdentien varren rakennusmassa puretaan. Tässä yhteydessä olisi mahdollista sovittaa kadun varteen huomattavasti esitettyä enemmän asuntoja ja liiketilaa.
Täysin vastakkainen loistava esimerkki löytyy kivenheiton päässä Ruskeasuon hammas- ja oikeuslääketieteellisen alueelta Vihdintien ja Mannerheimintien risteyksestä. Suunnilleen samankokoiselle alueelle tehdään parhaillaan tähän verrattuna todella erinomaista tiivistyskaavaa aluetehokkuudella 2,0. Vaikka kyseinenkin kaava laiminlyö Vihdintien vartta (ei kuitenkaan siinä määrin kuin tämä Pohjolatalon kaava Huopalahdentien vartta!), on siinä Mannerheimintien varsi suunniteltu erinomaisesti.
Polkupyöräpaikat pitäisi myydä myös osakkeina asukkaille. Muuten pyöräkellareiden pyöränromukaaoksesta ei päästä ikinä eroon.
Voisinko saada tontilleni niin paljon rakennusoikeutta, että minä ja parhaat kaverini voisimme rahoittaa sillä omat talomme?
Vihreät osoittavat Hämeentien pyörätien perusteluissa ehtaa kaupunkimoottoritieideologiaa.
Kootaan kaikki autoliikenne yhdelle, valtavalle kaupunkimoottoritielle. Kahdeksan kaistaa kantakaupungissa, Smith ja Polvinen olisivat tyytyväisiä.
“Ekonomistikoulutuksen saaneen on vaikea ymmärtää, ettei tavoiteltaessa optimaalista määrää pysäköintipaikkoja yhtälössä ole lainkaan parametrina hintaa. Eihän optimaalinen pysäköintipaikkamäärä voi mitenkään olla samaa siellä, missä paikan hinnaksi tulee 1000 €, kuin siellä, missä sen hinnaksi tulee 70 000 €.”
Ei kaupunkiautoilun osalta ole missään vertailussa tai optimoinnissa parametrina hintaa. Ei voi olla, koska auto tiheästi rakennetussa kaupungissa on aina vähintään 10 kertaa tehottomampi tai haitallisempi kuin mikään muu liikkumismuoto. Ja silloin mikä tahansa numeerinen vertailu on täysin murskaava autoilun kannalta. Joten luvut on pakko piilottaa.
— auto painaa 2000 kg, polkupyörä 20 kg
— auto vie tilaa 10 polkupyörän verran, niin pysäköitynä, risteyksissä kuin liikkuessaan
— autoliikenteen saasteet aiheuttavat pääkaupunkiseudulla 1000 kuolemaa vuodessa
— autojen nastat hiovat katujen pinnasta 1000 kg ainesta kilometriä kohden vuodessa
— autoliikenne vie yli 90% rahoista pääkaupunkiseudun liikenneinvestoinneissa
— …
Se, että vuonna 2015 ylipäänsä väännetään Hämeentien pyöräkaistakokeilusta tai uudisrakentamisen yhteydessä järjettömistä autopaikkanormeista ja rakennetaan kaupungin ytimeen n‑kaistaisia moottoriliikenneteitä tyyliin Veturitie Pasilassa kertoo ainoastaan, miten demokratia oikeasti toimii: pieni vähemmistö vie ja loput laahustavat kiltisti perään jäävässä pölypilvessä. Ei ole nalleilla mitään syytä olla huolissaan jostain enemmistön diktatuurista.
Jos tontti sijaitsee järkevällä paikalla, niin miksi ei?
Tuossa on vaan sellainen tilanne, että se Sörkan rantatie on olemassa jo, mutta vajaakäytöllä. Fiksumpaahan se on siirtää autoja sinne, pois Hämeentieltä, joka on oikeasti katu.
Kyllä, taksi ilman kuljettajaa on nykytekniikalla mahdollinen jos asiakas ajaa itse takia. Kai sitä kutsutaan autonvuokraukseksi.
Sen sijaan itse ajavien autojen tekniikka ei ole sillä tasolla, että niillä voisi liikkua normaalissa kaupunkiliikenteessä. Tähänastiset testiympäristöt ovat olleen vähän erilaisia.
JUossain ranskalaisessa kaupungissa näin vuokrattavia kaupunkiautoja, joiden käyttö vatasi kaupunkipyörää. Ne saattoi ottaa käyttöönsä kun sellainen tuli eteen ja palauttaa jollekin järjestelmän parkkipaikoista. Se on lähempänä taksia kuin auton vuorausta.
Hyvinkin, jos paikka on sopiva ja olette valmiita koko riesaan.
Pohjolan asuinalue Lapinmäentien varrella suojellaan
Miksi ihmeessä?
Mellunmäen kaavan yhteydessä naapurit kysyivät tätä keskustelutilaisuudessa. Tai siis muodossa että mekin halutaan vastaava taloudellinen etu kuin nuo purettavaksi esitettyjen talojen yhtiöt. Viraston vastaus oli, että kaavamuutosta voi hakea sekä tontin omistajat että tontin vuokraaja. Jos nämä tiivistämiset lähtevät oikeasti käyntiin, niin luulen, että virasto ihan mielellään tiivistää vanhoja lähiöitä.
Listassa on monta todella tärkeätä aihetta.
Mellunmäki: Mielenkiintoinen kokeilu, olisi hienoa jos löytyy uskallusta katsoa kortit loppuun saakka. Jos Helsinki haluaa kasvaa tämä olisi erinomainen tapa.
Pohjolantalo: Älkää missään tapauksessa päästäkö tällaisena läpi. Alue on laaja ja erittäin kriittinen alue koko lähialueen tulevaisuutta ajatellen. Ensimmäiseksi Huopalahdentien varresta tulisi tehdä paljon eläväisempi. Bulevardisuunnitelmat tulisi ottaa käyttöön ja laajentaa kaupunkia ainakin tämän alueen osalta. Samalla tulisi tehokkuutta nostaa. Lisäksi alueen sisällä tulisi paremmin ajatella kävelyä, nyt esteettömät yhteydet siksakkia ja muuten paljon portaita. Ja kolmantena huomiona tulisi selvittää josko olisi mahdollista tehdä Lapinmäentiestä joukkoliikennekatu mikä myös voisi vaikuttaa näihin suunnitelmiin.
Kuluttajankadun liikennesuunnitelma: Kuluttajankadulle on suunniteltu pyörätie, perinteistä SCAFT:ia. Pyörät ajoradalle, molempiin päihin luiskat joista pyöräilyliikenne nousee takaisin ympäröivään pyörätie infraan jos sellaista on.
Eli läpileikkaus Kuluttajankadun ja Radiokadun risteyksessä tulisi olla 3m jalkakäytävä, 3m luiska pyörätieltä ajoradalle, 7m ajorata, 3m luiska pyörätieltä ajoradalle ja 3m ajorata. Keskellä Kuluttajankatua leikkauksen tulisi olla 3m jalkakäytävä, 3m istutus/pys, 7m ajorata, 3m istutus/pys ja 3m ajorata.
Hämeentie: Parasta mitä olen pitkään aikaan nähnyt, olkaa tiukkana että menee läpi.
Pysäköintinormi: On hienoa että edes opiskelija asunnoissa päästään eroon pysäköintinormista. Olisi tärkeätä että pysäköinti järjestettäisiin erikseen. Pysäköintitaloille tulisi kaavoittaa tontit, voisi alkuun toimia vaikkapa puistona, lisäksi pysäköinninvalvontaa tulisi kehittää jotta ongelmat eivät siirry kaduille. Hinaus olisi tehokkain pelote. Kun kerran on tarvetta pysäköidä löytyy varmasti myös halua rakentaa pysäköintipaikkoja ilman että paikat ovat taloyhtiön joita vuokrataan alihintaan.
Pyöräpaikkojen kaavoitusta tulisi kehittää. Nykyään romupyörät valtaavat monet kellarit. Sisätilojen pyöräkellarit voisi esimerkiksi kaavoittaa sellaisiksi että niitä voisi myydä osakkeina tai vuokrata. Nämä pyöräpaikat voisi olla laadukkaampia, häkit ympärillä jolloin niihin uskaltaa pysäköidä myös kalliimpia pyöriä ilman pelkoa varkaudesta ja kolhimisesta. Ulkopaikat tulisi olla katettuja, joitakin harvoja paikkoja lukuunottamatta. Pyöräthän ei tarvitse lämpöä, säänsuoja olisi kuitenkin suotavaa.
Tiedän erään taloyhtiön jonka parkkipaikkaa valvoo ainakin kylttien perusteella yksityinen yritys. Tai käytännössä valvonnan taitaa hoitaa joku jonka ikkunasta on näkymä parkkipaikalle. Vieraspaikalla on nimittäin arkisin 2h aikaraja parkkikiekolla, ja sakkolappu ilmestyy tuulilasiin melkoisella varmuudella n. 15 minuutin päästä parkkikiekon ajan loppumisesta.
Asuntojen ja pysäköintipaikkojen kytkykauppaa tai ristisubventiota on pidetty epämarkkinataloudellisena, mutta varmasti taloustieteessä on tutkittu sitä, milloin näitä esiintyy ja minkälaisia etuja myyjät ja ostajat niistä yrittävät saada.
Itselläni tulee mieleen ainakin kaksi erityispiirrettä, joista yksi on se, että mitä isompi ja kalliimpi asunto myydään, sitä todennäköisempää on, että sen ohessa kysytään myös autopaikkaa ja toinen on se, että pysäköintipaikkojen rakentaminen jälkeenpäin on vietävän paljon hankalampaa ja kalliimpaa kuin niiden suunnitteleminen tiettyihin paikkoihin alunperin.
Liikenteen kierrättäminen jalankulkijamittakaavaisten alueiden ohi ja ympäri on empiirisesti hyväksi havaittu periaate.
Smith-Polvinen edustaa ajattelua jossa liikenne ohjataan tällaisten alueiden (kuten Helsingissä Punavuoren ja Kruununhaan) läpi.
Sörnäisten Rantatie on liikennemäärältään (60000 autoa/vrk) bulevardiluokkaa. Sen moottoritiemäinen ulkoasu on erillinen kysymys. Champs-Elysees on suuruusluokkaa 80000 autoa/vrk mutta tuntuu bulevardimmalta.
Keskipitkällä aikavälillä Sörnäisten Rantatien liikennemäärät riippuvat pitkälti kantakaupungin työpaikkojen määrästä. Työpaikkojen määrä on pienenemään päin.
No voidaan toki säädellä automääriä, sitten pitäisi säädellä sitä kellä saa olla auto ja mihin sillä saa ajaa. Ja kun tämä on sitä mitä autopuolue ei varsinkaan halua, ja olen oikeastaan samaa mieltä. Taustalla on aivan perustavan laatuinen ymmärryksen puute siitä mitä on yksityisliikenne ja mitä joukkoliikenne.
Joukkoliikenne on suunniteltua ja säädeltyä toimintaa. Junat kulkevat erikseen määrätyillä väylillä, ja niiden aikataulut suunnitellaan niin etteivät junat ruuhkaudu keskenään (normaaliolosuhteissa). Mitään sellaista rajaa matkustajakapasiteetille mihin käytännössä törmättäisiin ei ole, aina voi pidentää junaa tai tehdä vaikka toisen radan. Joukkoliikenteeltä saa ja voi vaatia ennustettavaa palvelutasoa, ja sikäli kun se ei toteudu niin sitä tuleekin kaupungille marmattaa. Toisaalta koska se on joukkoliikennettä siltä ei voi vaatia että se toteuttaa jokaisen mahdollisen kulkijan yksilölliset tarpeet, se palvelee keskimäärin joukkoja.
Yksityinen liikenne, autot mutta myös polkupyörät, taas on pohjimmiltaan kuljettajan oma asia. Hän on vapaa kulkemaan miten ja milloin haluaa, ja kulkuneuvon voi tietyin henkilökohtaisin rajoituksin hankkia kuka tahansa. Tämä on varsinkin niiden kannalta hyvin kätevää jotka liikkuvat erikoisiin aikoihin tai vähemmän kuljettuja välejä. Mutta, juuri sen takia että yksityisliikenne on vapaata, sitä ei voi kontrolloida. Jos nyt syystä tai toisesta turhan moni on samassa tiellä samaan aikaan tulee ruuhka, ja jos on enemmän niitä jotka haluavat pysäköidä kuin pysäköintipaikkoja niin paikat loppuvat. Tämä on ihan laulu- ja leikkikoulun liikennesuunnittelua. Yksityisliikenteen palvelutasoa ei voi taata, koska se ei ole suunniteltua ja ohjattua, ja vaatii niin paljon tilaa matkustajaa kohden ettei sitä voi varmuuden vuoksi kaupunkiolosuhteissa varata.
Vaatimukset siitä että kaupungin pitäisi jotenkin taata että vaikkapa Länsisataman liikenne ei jonoudu, tai että jokaisella halukkalla on pysäköintipaikka hinnasta riippumatta, on pohjimmiltaan sitä että haluttaisiin yhtä aikaa joukkoliikenteen ja yksityisliikenteen hyvät puolet, rusinat pullasta.
Haitalliseksi hassutteluksi tämä menee siinä vaiheessa kun byrokratia, poliitikoista puhumattakaan, yrittää vielä vastata tähän toiveeseen. Mistä päästään esimerkiksi semmoiseen sekoiluun, jossa taloyhtiö hoitaa yhteiskäyttöautojen saatavuutta, mikä näin kauniisti sanottuna ei varsinaisesti ole sen toimialaa tai ydinosaamista.
Havainnekuvat ovat muuttuneet viime aikoina niin, että kun ennen talojen katot olivat kuvissa harmaita, ne on nyt väritetty vihreiksi. Kaikki katot ovat kuitenkin edelleen täysin tasaisia. Katoilla ei ole koskaan mitään pillejä, pönttöjä, antenneja, kontteja tai patteristoja. Ne ilmestyvät sinne aina vasta myöhemmin.
Yleensä katot väritetään vihreiksi, jos ne on tarkoitus toteuttaa viherkattoina.
Lapinmäentien alustavassa liikennesuunnitelmastta näyttäisi käyneen liikennesuunnittelijalle fiba. Siellä on nykytrendin mukaan fyysisesti estetty ajoratapysäkille pysähtyneen bussin ohittaminen, mutta tuossa paikassa se ei kyllä tule kyseeseen. Tuo on pelastuslaitoksen reitti Haagan pelastusasemalta Munkkivuoreen ja Munkkiniemeen. Nykyisin paloautot pääsevät ruuhkassakin tuosta kohtalaisesti, sillä ajoradan leveys riittää siihen, että pikkuautot väistävät kadun laitaan ja paloauto ajaa keskeltä. Jatkossa tuo keskikoroke estäisi tämän. Näin ei tietenkään voi olla.
Korjaantuuko tuo lautakunnan jäsenen huomautuksella, vai pitääkö pyytää lausunto pelastuslaitokselta?
Taitaa mennä lausunnoille joka tapauksessa. Täytynee kuitenkin huomauyttaa suullisesti.
Jos paikkoja myydään n kappaletta, niin pyöriä (ja pyöränromuja) on pyöräkellareissa edelleen n kappaletta, koska se nyt vain on tyyli Helsingissä. Vaikka fillarijihadismia eli fihadismia ajetaan helsinkiläisessä politiikassa todella voimalla, niin silti harva ajaa pyörällä ja aniharva talvella. Eipä näilläkään keleillä ihan kauhean paljon fillaristeja tule vastaan, vaikka viileässä on mukava polkea ja jäätä ei ole.
Kaavala ei voiu määrätä taloyhtiöiden käyttäytymisestä, mutta viiden euron vuosimaksu pyörästä olisi hyvä, koska niihin romuihin kukaan ei tietenkään osta säilytysoikeutta.
Ennustan, että menee pitkä aika, että itseajava tekniikka on suotuisissa olosuhteissa kypsää. Menee pitkä aika, että itseajava tekniikka on epäsuotuisissa olosuhteissa kypsää. Menee, ehkä liian pitkä aika minulle, aina ei voita, että yhteiskunta on kypsä sallimaan, että itseajavassa ajoneuvossa ei tarvitse olla yhtään selväpäistä/ajotaitoista/ajokortillista matkustajaa. Robottiajoneuvojen autonomian maksiimi — inhimillinen ajo- ja liikennetaito substanssiarvona alkaa romahtaa nopeasti. (Tuota ei pidä sekoittaa vielä nykypäivään jolloin ajotaidon hankkimista siirretään ensisijaisesti ostovoiman puutteesta tai perheellistymisen viiiivääääässtymisestä.(ei tarkoita että kaikki perustavat sellaista tai tulisi perustaa)).
Eikös citycarclubissa oli mieltei sama periaate. Pienestä lisähinnasta voi palauttaa toiseen paikkaan. — Tässä varanto on vain heti otettavissa, jos on vapaana.
Tosin harvempi on tainnut tulla ajatelleeksi, että jos yksi robottiauto pysyy korvaamaan useita henkilöautoja, lisääntyy yksittäistä matkaa kohden tarvittavan ajosuoritteen määrä huomattavasti. Esimerkiksi taksien ajoista voi noin kolmannes tai enemmänkin olla ajoa tyhjän yhdeltä keikalta toiselle. Sama tapahtuu, jos pysäköinti viedään kauas pois silmistä: robottiautot joutuvat ajamaan sinne ja sieltä pois tyhjinä. Voi esimerkiksi ajatella, mitä tapahtuisi Helsingin keskustassa iltaruuhkan aikaan, jos kaikki henkilöautot olisi vaihdettu robottiautoihin, kun suunnilleen keskivaiheilla ruuhkaa valtava määrä robottiautoja pyrkisi jostain parkkiluolistaan tai mistä lieneekään tilaajiensa luo ja vastaava määrä pyrkisi tilaajien kanssa pois kaupungista.
Robottiautot voivat todella muuttaa liikennettä monella tapaa, mutta mitään ilmaisia lounaita ei ole.
Robottiautoilu ei eroa tavan autoilusta siinä mitenkään, että parhaiten se toimii silloin, kun vain pieni vähemmistö ihmisistä autoilee.
Joo, on tutkittu ja todettu markkinataloutta vääristäviksi. Suosittelen alkajaisiksi vaikkapa asiaa vuosikymmeniä tutkineen professori Donald Shoupin teosta High cost of Free Parking.
Onpa harvinaisen huonoa suunnittelua, jos Hämeentien raitiovaunukiskot ovat nyt uusimisen tarpeessa. Hämeentien raitiovaunuliikenne oli kesällä 2013 poikki monta kuukautta Hakaniemen torin kohdalla olleen työmaan takia, miksi kiskoja ei uusittu tuolloin?
Raitiovaunuilla on jo valmiiksi jatkuvia poikkeusreittejä ilman mitään järkevää syytä, kuten esimerkiksi itsenäisyyspäivänä, jolloin kaikki raitiovaunuliikenne Senaatintorille katkaistiin, ja nyt vielä muutaman vuoden välein kaksi erillistä taukoa ilman perusteltua syytä.
Koska kaupunki ei saa siitä rahaa.
Sen sijaan jos se pakkolunastaa maata (vaikka tämän sinun tonttisi), rakentaa siihen lisää, niin kaupunki saa itselleen tästä tulevan voiton.
Kyllä kaupunki saa siitä rahaa (arvonnousun leikkaus). Lisäksi rakentaminen olemassa olevaan infrastruktuuriin perustuen säästää kaupungin menoja erittäin paljon verrattuna uusien kaupunginosien rakentamiseen.
Tiedä sitten miten sitovasti kaava voisi määrätä esim. HSL:n järjestämään sen “riittävän” julkisen liikenteen juuri tietylle alueelle — ja mihin yhteydet veisi — vielä vaikka sadan vuoden päästä. Ideana varmaan oiva, mutta toteutus vaatisi vähän enemmän hiomista.
Tässä on vain sellainen ongelma, että sekä Hermannin että Sörnäisten rantatiet ovat pian kantakaupungin keskellä, kun Kalasatama valmistuu.
Hieman vaikea ymmärtää miksi keskustamotari on hyvä juttu ja yksi kaista autoille Hämeentiellä huono.
Sörnäisten rantatietä pitkin kulkee 60 000 autoa vuorokaudessa, Hämeentietä henkilöautoja noin 8 000 — 10 000. Ne ovat 100 % Sörnäisten Hämeentien autoliikenteestä, mutta runsaat 10 % Sörnäisten Rantatien liikenteestä. Liikenteen määrä on vähän samanlainen kuin ääni (erityisesti, koska se ääni on liikenteen haitoista suurimpia) 40 desibelin ääni keskellä hiljaisuutta häiritsee, mutta jos sellainen äänilähde lisätään paikkaan, jossa taustaääni on 80 db, eroa ei edes huomaa.
Tärkein seikka kuitenkin on joukkoliikenteen nopeus. Järjestely nopeutaa joukkoliikennettä henkilötunteina mitattuna moninkertaisesti sen, mitä se hidastaa autoliikennettä. Niinpoä tämä järjestely on erittäin kannattava pelkästään matka-aikojen summaa ajatellen. Joka toista väittää, joutuu perustelemaan, miksi autoilijoiden aika on arvokkaampaa kuin bussissa ja ratikassa istuvien aika.
Osmokin jostain syystä on otsikoinut Hämeentien muutokset “Hämeentien pyörätiet”, joka on se suunnitelmista mediassakin nostettu osa. Mutta tuo pyörätie, vaikka merkittävä onkin, on vain pieni osa suunnitelman parannuksia. Ja väittäisin, että se vähemmän oleellinen osa.
Se tärkeä osa tuosta Hämeentien suunnitelmasta on joukkoliikenteen parantaminen ja nopeuttaminen tuolla osalla. Parempi tila joukkoliikenteelle, vähemmän autoja häiritsemässä ja vähemmän liikennevaloja ovat tärkeät tuon välin joukkoliikenteelle. Ja sitähän kulkee todella paljon sekä busseissa että raitiovaunuissa tuossa. Tällä hetkellä tuo Hämeentien pätkä on tolkuttoman hidas joukkoliikenteellä ja sen nopeuttamisvaikutuksilla olisi merkittäviä hyötyjä — sekä suoraan matkustajille, että rahallisesti kaupungille joukkoliikenteen liikennöintikustannusten kautta.
Että näin..!!??
http://hlylinen.blogspot.fi/2015/12/esitys-lohiniemenrannan-asemakaavan.html#more
Hyvä tavoite, tosin Sörnäisten Rantatien kaltaisen laitatien integrointi kaupunkirakenteeseen on aika haasteellista. Maantäyttö auttaisi, jolloin tien ja rannan väliin mahtuisi kokonainen kortteli ja sen taakse hiljaisempi ranta-alue nykyisen melualue/joutomaan sijaan.
Optimitapauksessa Sörnäisten rantatien ympäristön suunnittelussa onnistutaan niin hyvin että siitä muodostuu osa de facto kantakaupunkia. On realismia ettei Sörnäisten rantatietä saada kuitenkaan kavennettua jalankulkijamittakaavaan koska se edellyttäisi poliittista yksimielisyyttä keskustaliikenteen rajoittamisesta ja läpiajoliikenteen painopisteen siirtämisestä pohjoisemmaksi.
On makuasia halutaanko 60000 autoa/vrk yhdelle suuremmalle kokoojakadulle vai esimerkiksi 10000 autoa/vrk kuudelle rinnakkaiselle pienemmälle kokoojakadulle. Asuntomarkkinat näyttäisivät viittaavan siihen ettei läpiajoalueilla oikein haluta asua, eli haittojen minimoimiseksi olisi järkevää keskittää läpiajo ja reunustaa läpiajokadut toimitiloilla ja olosuhteiden pakosta edullisemmilla asunnoilla. Yhteenlaskettu asukastyytyväisyys on suurempi.
Mitä Hämeentiehen erityisesti tulee, sen integrointi kaupunkirakenteeseen on kertaluokkaa helpompaa kuin Sörnäisten rantatien, ja onnistuessaan tarkoittaisi että de facto kantakaupunki leviäisi myös nyt vähän paitsioon jääneelle Hämeentien ja Sörnäisten rantatien väliselle osuudelle. Nykyisellä Hämeentien liikennekuormalla se ei onnistu, ja henkilöautojen poisohjaaminen on hyvä alku.
Suurin osa Sörnäisten rantatien liikenteestä kulkee Espan kautta, siitä voi ottaa mallia bulevardisointiin. Joskus oli esillä ajatus Sörnäisten rantatien muuttamisesta kulkemaan Lintulahdenkujan mukaisesti, se olisi hyvä alku.
5€ on aika vaatimaton ultimaatum… Sanoisin, että 20€ per pyörä per annum niin alkaisimme taas nähdä miten käteviä pyöräkellarit voisivatkaan olla.
Ehdottaisin samaa hintalappua lastenvaunuille ellei siitä saisi automaagisesti maineen lasten vihaajana…
I like kids. Parents… not as much.
Siinä on lopultakin jotain perin inhimillistä, että asioista — varsinkin materiaalisista sellaisista — tupataan pitää kiinni vaikka siitä ilosta joutuisi jotain maksamaankin… riippumatta siitä onko tälle jollekin tosiasiallista käyttöä nyt, huomenna tai ehkäpä koskaan.
Sillä onhan aina mahdollista, että jonain kesänä todella koittaa se päivä jolloin fillari laitetaan ajokuntoon…
Tai päivä jolloin pyörä lahjoitetaan kaupunkiin opiskelemaan saapuvalle sukulaistytölle…
Tai päivä jolloin itselle tai perheenjäsenelle tulee akuutti tarve varapyörälle…
Tai päivä jolloin tuo mystinen vieras tulee kylään jonka kanssa olisi kovin hauskaa lähteä ex tempore fillaroimaan…
Jokunen kajahtanut lienee sitäkin mieltä, että kyllä Biltemankin fillarin voi myydä voitolla kunhan riittävästi aikaa kuluu…
Puhumattakaan niistä ihastuttavista periaatteen miehistä ja naisista jotka maksavat “tyhjästä” koska heillä on siihen lakitekninen oikeus…
Ja niitäkin löytyy jotka nyt vaan ovat luontojaan kuspäitä joiden kannalta on itsestään selvää, että kiusaa pitää tehdä aina kun siihen suinkin tarjoutuu mahdollisuus…
Ei tuossa listassa ole kuin yksi tärkeä asia. Se on Mellunmäen kaavamuutos ja siinä päätetään, voiko kaupunkirakentamisen virheitä korjata.
Helsingissä olisi paljon korjattavaa, ei vain 70-luvun betonielementtilähiöt, vaan paljon muutakin. 2000-luku on kuitenkin toistaiseksi ollut antiteesi 60- ja 70-lukujen purkuvimmalle: ihan mikä hyvänsä paska nähdään korjaamisen ja säilyttämisen arvoiseksi. Niin ei tietenkään ole, mutta jonkun pitäisi uskaltaa ns. murtaa jää, muuten pysähtyneisyydestä ei päästä.
Itä-Helsingissä olisi valtava rakentamispotentiaali tiivistämisen kautta. Metro ja muu infra ovat valmiina. Enää on kyse siitä, voidaanko tehdyt virheet, tuhlaileva maankäyttö ja auton mittakaavaan rakennettu kaupunki korjata. Se edellyttää miltei väistämättä puskutraktoria.
Toivottavasti menee läpi ja hanke onnistuu. Vaikutukset Helsingin kaupunkirakenteeseen olisi kaupunkibulevardien tasoa.
Väitän, että siihen riittää autoja niin paljon kuin autoliikennesuunnittelu siihen suunnittelee. Siinä missä nykyisissä oloissa Helsingin väestönkasvua ei ennusteta vaan suunnitellaan, ei myöskään autoliikennemäärien muutoksia ennusteta vaan suunnitellaan. Siinä missä kaikki Kehä III (tai ainakin kehä I) sisälle kaavoitettavat asunnot löytävät kyllä rakentajan ja ostajan, löytyy Sörnäisten rantatien kaltaiselle keskeisesti sijaitsevalle yhteydelle kaupunkialueella myös aina piilevää kysyntää jos kapasiteettia lisätään. Vastaavasti jos autokapasiteettia vähennetään, eivät ihmiset ole niin hulluja että istuisivat kilometrien autojonoissa vaikka yksinkertaiset simulaatiot näin ennustaisivat — ihmiset vaihtavat kulkuneuvoa, etsivät uusia reittejä, jättävät matkat tekemättä, asioivat lähempänä jne.
Autoliikennemäärät riippuvat ennen kaikkea siitä, kuinka suureksi ympäröivän katuverkon kapasiteetti suunnitellaan. Jos Sörnäisten tunneli rakennetaan, nousevat autoliikennemäärät varmasti, mikä tuntunee myös siellä Kauppatorin päässä tietä. Jos taas vaikka toinen Espa vapautetaan jalankululle ja pyöräilylle ja/tai uudesta Hakaniemen sillasta rakennetaan läpäisykyvyltään nykyistä kaupunkiympäristöön soveltuvampi, vähenevät autoliikennemäärät laajalti.
Miksi “arvonnousu” pitäisi leikata?
Tästä aiheesta lienee Osmon blogikirjoitusten kommenteissa esitetty mielipiteitä joskus ennenkin, mutta mitään kunnollisia perusteita sille, miksi kaupungin pitäisi “arvonnousu” leikata, ei kukaan ole muistaakseni koskaan esittänyt.
Tuollainen periaate, mikäli mainittu “arvonnousu” on (siis yksinomaan pelkän kaavamuutoksen perusteella) todellista, ja sen suuruus kyetään kaikkien asianomaisten osapuolten hyväksymänä määrittämään, vaikuttaa minusta silti jotakuinkin hyvin samanlaiselta, kuin jos joku ensin julistaisi maanviljelijän maatilkun pelloksi, ja hiippailisi jonakin alkusyksyn yönä, tai julkeasti päiväsaikaan, sinne (maanomistajan tontille), oman viikatteensa kanssa, ja leikkaisi sieltä omaan säkkiinsä siellä (toisen tontilla) kasvavan koko viljasadon (, eli “arvonnousun”), ilman maanomistajan lupaa, ryöstäen sen kuin rosvoparoni.
Jos leikkauksen perusteena on ns. “kaavoitustyö”, lienee ainakin heppoiset, esim. kaavapiirustuksien numeroiden muutokset, kuten kerrosluvun “III” tilalle esim. “XII”, syytä kilpailuttaa, jotta tietäisimme, mikä on tuollaisen, melko mitättömän “tikun ristiinpistämisen” oikea markkinahinta.
Mahdollisesti tarvittavaa lisäkapasiteettia tuovien kaapeleiden ja ‑putkien asentamisesta koituvat kustannukset voisi toki sitten kilpailutetun markkinahinnan joku maksaa.
Minkä ihmeen takia mikään taloyhtiö haluaisi, että sen tontille rakennettaisiin yhtikäs mitään, jos kaikki “hyöty” (eli oletettu “arvonnousu” em. yhdeksästä ylimääräisestä kerroksesta olemassaolevien yllä) menisi vain kaupungin ja rakentajan taskuun, mutta rakennusaikaisen todellisen ison riesan ja kaikkien muiden, paljolti myös pysyväisluonteisten haittojen jäädessä yksin taloyhtiön osakkaiden ja asukkaiden vaivaksi? Ei pelitä!
Onko yhteiskuntamme kleptokratia? … , vai puuttuuko kuviosta jokin muu, kenties huomaamatta jäänyt asia?
Eikö olisi reilumpaa jakaa lisäkerrokset esim. tasan, puolet taloyhtiölle, joka antaa tontilleen rakentaa, ja puolet rakentajalle, joka talon (tai lisäkerrokset rakentaa), sekä jättää ahne kaupunki, joka tuntuu tässä kuviossa liki ylimääräisenä “kolmantena pyöränä” pyrkivän saaliinjaolle, nuolemaan näppejään?
Eihän se tarkoita, että auton omistamista tai sillä ajoa mitenkään säädeltäisiin, jos kaavassa lukee, että metroaseman ympärillä oleviin asuntoihin ei ole pakko rakentaa autopaikkoja. (Sellaisia saisivat tarvitsevat edelleenkin joko rakentaa omalla rahalla tai ostaa/vuokrata lähimmästä katsomastaan pysäköintihallista tai ‑talosta.)
Ideaalitilanteessahan mitään pysäköintipaikkoja ei määrättäisi pakollisiksi kantakaupungissa ja kaikki hankkisivat paikkansa itse markkinahintaan. Tämä ei liene poliittisesti mahdollista kuin 20–30 vuoden päästä, mutta yksi askel siihen suuntaan olisi se, että edes siellä, missä on joukkoliikennettä, ei kaikkien asukkaiden tarvitsisi osallistua noiden normitettujen pakkopaikkojen kustannuksiin.
Eilen tiistaina 8.12.2015 pitämässään kokouksessa, Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta laittoi pöydälle Mellunmäen Ounasvaarantien/Pallaksentien kaavamuutoksen. Tämä on hyvä asia.
Asiaa pitäisi nyt harkita uudestaan. Tontille kaavailtujen asuntojen määrä on aivan liian suuri. Rakennukset eivät mitenkään sovi sen enempää tontille kuin muuhun ympäristöön. Asuntojen määrää tulisi vähentää 25 %.
Jos kaavamuutosehdotusta perustellaan kaupunkirakenteen tiivistämisellä ja erityisesti tukeutumisella metrorataan, silloin vähentämällä kohteeseen tulevien autopaikkojen määrää kokonaiskustannukset pienenevät ja asuntojen määrää voitaisiin vähentää.
Lähtökohtaisesti nuo 4–5 vuotta sitten korjatut (lämpöeristys, pinnoitus, tuulikaapit ja parvekelasitus) pitäisi suojella ajalleen tyypillisinä rakennuksina. Yhdessä Mellunmäentien toisella puolella olevien pientalojen kanssa alue on kuin portti Mellunmäkeen ja edustaa kauneinta vanhaa Mellunmäkeä. Täydennysrakentamista on kaavailtu ja tullaan toteuttamaan muualle Mellunmäkeen aivan riittävästi.
Jos Helsingin kaupunkisuunnittelun visioissa ihanteellinen asumisen tehokkuus koko metroradan varrella on tätä luokkaa, silloin tulevaisuuden kuva on kauhistus.
Näin se kyllä menee. Tuo kaava on vähän liiankin ahdas, koska purkava saneeraus ei ole kannattavaa, ellein rakennusoikeus nouse hyvin paljon aiemmasta. Merkittävä osa kustannuksesta seuraa pysäköinnistä, joka on paikkaa kohden todella kallista. Kaavassa normi on noin 500 pysäköintipaikkaa, mikä vie niiden kustannuksen lähelle 20 miljoonaa euroa. Jos normi olisi väljempi, vähän pienempikin tiivistäminen tekiksi hankkeesta kannattavan. Juuri tämän takia kirjoitan pysäköinnistä niin paljon.
Jos sato tosiaan syntyisi kaavoittajan kynästä, se kuuluisi totta kai oikeutta myöten kaavoittajalle, eikä omistajalle, joka ei olisi osallistunut mitenkään sadon kasvattamiseen.
(Tiedän, että käytännössä maanviljely eroaa maanomistuksesta, mutta Sakelle näyttää olevan epäselvää, että satoa ei synny ilman pellonraivausta, ojankaivuuta, kyntämistä, lannoitusta ja niin edelleen.)
Kun arvonnousu syntyy kaavoituksesta ja kaupungin rakentamasta infrasta, mitä se maanomistaja on tehnyt, että hänet pitäisi palkita?
Saavatko vuokraviljelijät palstat käyttöönsä ilmaiseksi?
Se maanomistaja on saattanut tehdä paljonkin, valinnut ensin tarkoitukseen sopivan, oivallisen soveliaan paikan, palkannut ensin jonkun raivaamaan ja tasoittamaan maat, sitten ehkä viljellyt, saanut hyviä, naapuripaikkakuntalaisten kadehtimia satoja, myöhemmin raken(nut)tanut itse, ennen kuin on antanut maansa vuokralle.
Otetaan käyttöön toinen analogia: Pitäisikö esimerkiksi joulukuusikauppiaan pyytää kuusesta joulunkin alla (jolloin niiden kysyntä on oletettavasti kasvanut) sama hintaa, jolla naapurikauppias möi kuusensa heinäkuussa?
Eiköhän tuohon arvonnousuun liity hyvin monta eri tekijää, joista mainitsemasi asiat ovat vain osanen. Esimerkiksi Mellunmäessä infra näkyy olleen paikalla jo entuudestaan, mihin Osmokin taisi yhdessä yltä kadonneista kommenteista viitata. (Joko uudet moderointiperiaatteet on otettu käyttöön?)
Infran rakentamisen on maanomistaja saattanut maksaa jo monin eri tavoin, mm. kaupungille (verotuksessaan). Miksi ihmeessä siitä pitäisi esim. Mellunmäessä jo asuvan maksaa vielä toiseenkin kertaan?
Jos kaavoituksesta johtuvat arvonnousu päätyisi yksinomaan tontin omistajalle, eikö se altistaisi melkoiselle korruptiolle? Rakennusoikeus on tontin omistajalle käytännössä mahdollisuus tehdä rahaa, joten se lisää tontin arvoa. Kaavoituksella toisin sanoen jaetaan uudelleen varallisuutta, joten sitä pitäisi jakaa jollain tavalla oikeudenmukaisesti. Miten se tapahtuisi? todennäköisesti jossain kehittyvien maakuntien Suomen saunailloissa. Toinen vaihtoehto on kasvattaa kaikkien tonttien rakennusoikeutta saman verran, mutta se ei ole kaavoituksen idea.
Demokratian ja läpinäkyvyyden kannalta järkevintä on ulosmitata kaavoitushyöty yhteiskunnalle, joka voi käyttää sen vaikka infran kehittämiseen, jolloin kaikki kaupunkilaiset hyötyvät. Toki tontinomistajallekin pitää jättää sen verran, että motiivi täydennysrakentamiseen säilyy.
Se joulukuusi on jonkun pitänyt kasvattaa, surkea analogia.
Maata ei kasvata tai muutenkaan luo kukaan. (Meren täyttäminen on harvinainen poikkeus, josta voidaan puhua erikseen.)
90-luvulla Helsinkiä arvosteltiin virheellisestä rakennusarkkitehtuurista. Juuri suuret yhtenäiset seinäpinnat ovat ongelmallisia. Ne muodostavat epäviihtyisän ympäristön, jossa kukaan ei oleskele vaan ovat aina kulkemassa johonkin.
Eli kolossirakentaminen näyttää siis kuvan perusteella olevan edelleenkin se huono vaihtoehto, jota Helsingissä käytetään.
Hah, tontilla osa puista kasvaa myös ihan itsestään.
Siksipä juuri maa on arvokasta, koska sen määrä lienee melko suurella tarkkuudella vakio, ellei merenpinta nouse, kuten ilmastonmuutoksen myötä saattaa pitkällä aikavälillä käydä. Tuolloin merentäytötkin ovat suoranaisia hukkainvestointeja, eivätkä täytä edes maa-ainesten tarkoituksenmukaisen käytön periaatetta. Hyvät sorat ja louheet kannattaisi käyttää mielummin sisämaassa, esim. uuden lentokentän tekoon, jos Malmin kenttä menetetään.
Maan hinnassa näkyy käsittääkseni myös kaikki sen hetkiset odotukset sen arvonnoususta. Jos joku ostaa tontin, tehtaan, tai vaikka laivan, voi hän tehdä niillä bisnestä kahdella eri tavalla. Laiva ei kasva, mutta sen arvo voi muuttua, riippuen mm. suhdanteista. (Näin on myös tonttien laita.) Laivassa voi myös asua. Jos ei sitä enää halua pitää, sen voi myydä. Myynti tulee tehdä silloin, kun hetki ja hinta siihen on sopiva.
Pitäisikö myös osto- ja myyntiliikkeen käydä kaikki kauppansa (siis osto ja myynti) samalla hinnalla? Tai antaa kaupungin leikata hintaero? Tuotahan ei hyväksyisi kukaan fiksu kauppias (jollainen et taida olla?).
Kuka maksaa Vuosaaren satamaväylän syventämisen kustannukset? Peritäänkö urakan hinta ensimmäiseltä laivanvarustajalta, jonka laivan syväys on yli 11 metriä? Tuskin. Tuollaiselle infrainvestoinnille lasketaan yleensä kaikki eri hyödyt yhteiskunnalle käsittääkseni esim. kolmen vuosikymmenen ajalta. Rahoitus voidaan hoitaa pankin kautta. Pankki perii lainasta korkoa (niin’ikään suhdanteista riippuvan korkotason perusteella).
Entäpä ne, jotka laivoillaan ovat päässeet sinne satamaan jo nyt? Hekö ovat sopivampia maksumiehiä uudelle hankkeelle, josta eivät itse hyödy välttämättä lainkaan. Jos vaihtavat isompaan laivaan, voivat toki jotain hyötyä, kuten myös kaupunki. Leikkaako kaupunki tuolta varustamolta kaiken infrarakentamisen lisähyödyn? Sehän olisi mielestäni yhtä lyhytnäköistä, kuin olisi ns. “kaavoitushyödyn” leikkaaminen tontinomistajalta.
Kasvun idean tulee olla kaupungissa sellainen, että kaikki hyötyvät, myös tontinomistaja saa hyötyä. Sen sijaan kasvun haitat kaupunkilaisille tulee minimoida. Parhaimmillaan kaikki voittavat, vaikka sitten eri tavoin.
Näin se valitettavasti helposti tuppaa käymään.
Mutta tähän on ratkaisu olemassa. Se on kyllä järeä toimi, myönnän sen…
Demokratia ei vaan oikein toimi jos joutuu vain antamaan eikä koskaan saa mitään.
Siksi vastineeksi rakentamisesta pitäisi hakea samalla osoittaa (= yhdessä neuvotellen tietengin) jonkin suuruinen pläntti jolle annetaan rakentamiskielto kansallispuisto-statuksen nojalla.
Vaihtoehtoisesti tyytyisin itse siihenkin vaihtoehtoon, että valtio lahjoittaisi merkittävän metsäalueen perinnemetsäsäätiölle. Vaikka olisi pelkkää talousmetsääkin niin 100–200 vuoden päästä tilalla olisi jo komea korpi.
KKK — Katutaso Kapitalisteille Kaupungeissa!
Saa käyttää väkivallattomasti ja kaikissa laillisissa yhteyksissä ei maksa mitään.
Kaupungin viihtyisyys pyöräilijöille ja jalankulkijoille on suoraan verrannollinen kaikille avointen ovien (ja silmäiltävissä olevien ikkunoiden) määrään katutasossa. Torit ja aukiot, plaatsat ja basaarit, kehityksen huippuna.
Pyydän, ei enää kauheita analogioita. Miten se kaavoitushyödyn leikkaaminen on lyhytnäköistä? Tähän kun vastaat riittävän uskottavasti, niin saat talousnobelin.
Pyydän anteeksi esittämistäni, ilmeisesti kannaltasi katsoen “kauheista” analogioista. Naapurimaamme keskuspankin taloustieteen palkinnon jätän suosiolla Angukselle.
Onko konsumerismin epäsuora tuki kaukokatseista politiikkaa?