Kategoria: Pyöräily

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 6.9.2016

Esi­tys­lis­tan voi lukea tästä.

Lausun­to val­tu­us­toaloit­teesta kansal­lisen kaupunkipuis­ton perus­tamis­es­ta Helsinkiin

Tarkkaan ottaen aloite kos­kee valmis­telun aloit­tamista. Siinä on vis­si ero, kos­ka myön­teinen kan­ta valmis­telu­un ei tarkoi­ta, että hyväksy­isi lop­putu­lok­sen, jos se menee jotenkin kum­malliseen suuntaan.

Viras­to vas­tus­taa aja­tus­ta kansal­lis­es­ta kaupunkipuis­tos­ta, kos­ka se tuo viras­ton mukaan ympäristömin­is­ter­iön osa­puolek­si Helsin­gin kehit­tämiseen. On kyl­lä san­ot­ta­va, että val­tio­val­lan (kesk) panos Helsin­gin kaupunkiku­vaan on ollut masentava.

Sitä ei oikein osat­tu sanoa, kuin­ka vankan veto-oikeu­den kaupunkipuis­to val­ti­olle antaisi. Varot­ta­vana esimerkkinä pidet­ti­in las­ten seikkailupuis­toa Hämeen­lin­nan Ahvenis­tol­la, jos­sa ympäristömin­is­ter­iö ilmoit­ti kan­tanaan, ettei sel­l­ainen toim­inta sovi kaupunkipuis­toon. Se taisi kuitenkin jäädä pelkän mie­le­nil­maisun tasolle, kos­ka seikkailupuis­to Hämeen­lin­nas­sa kuitenkin on. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 6.9.2016”

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 30.8.2016

Link­ki lis­taan tässä

Sörkan vanki­lan alueelle asukkaita 

Sörkan vanki­lan alueel­la, muurien ulkop­uolel­la, muute­taan vankein­hoidon käytössä ole­via raken­nuk­sia asuin­raken­nuk­sik­si ja raken­netaan kolme pien­tä raken­nus­ta lisää, yhteen­sä run­sas 100 neliötä. Uut­ta asuinker­rosalaa tulee vajaat 4000 k‑m2 eli sata asukas­ta (elleivät asu nois­sa raken­nuk­sis­sa jo).

Iso kysymys odot­taa yhä ratkaisua: kan­nat­taisiko itse vanki­la siirtää muualle ja ottaa mit­ta­va vanki­la-alue asuntokäyttöön.

Toimis­to- ja liiketilo­jen pysäköintinormi

Helsin­ki säätelee keskus­tas­sa toimis­to­jen pysäköin­tiä mak­simi­normein tor­juak­seen katu­verkon ruuhkau­mista ja keskusten ulkop­uolel­la min­imi­normein tur­vatak­seen sen, että työn­tek­i­jät eivät pysäköi yleisille alueille.

Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 30.8.2016”

Ljubljana, Euroopan viherpääkaupunki 2016

Olemme vai­moni kanssa pää­tyneet Inter­rail-matkalla Ljubl­janaan, jos­sa olen ollut kak­si ker­taa aiem­minkin. Muistin vähän kuluneen näköisen eikä niin kauhean attrak­ti­ivisen Ljubl­janan, mut­ta tämä oli muut­tunut valtavasti.

Autoil­ta oli siir­ret­ty merkit­tävästi tilaa jalanku­l­ulle ja pyöräi­lylle, talo­ja kohen­net­tu ja ennen kaikkea joen­var­ren ”suuri baari- ja rav­in­to­la-alue” on todel­la hieno ja tyy­likäs – ja vapaa autoista.

Tästä kaikesta komis­sio on palkin­nut Ljubl­janaa vuo­den 2016 viher­pääkaupun­gin arvol­la. Jat­ka lukemista “Ljubl­jana, Euroopan viher­pääkaupun­ki 2016”

Rooma – Firenze jälkipuintia (1)

Moni pyysi min­ul­ta fak­tapo­h­jaista tietoa matkas­tani. Tämän aiheen yleisö ei ole kovin iso, mut­ta kir­joi­tan silti.

Fil­lari ja lentokone

Pyörän voi ottaa joko mukaan lentokoneeseen tai vuokra­ta paikan päältä. Vuokraami­nen kan­nat­taa tehdä netis­sä valmi­ik­si, jot­ta pystyy val­it­se­maan laadukkaan vuokraa­mon. Suurin osa pyörävuokraamoista kun vuokraa ”mar­ket­ti­fil­lare­i­ta”. Nyky­isin saa jo aika hyviä fil­lare­i­ta. Moni ottaa koti­maas­ta mukaan polkimet ja sat­u­lan. Polkimia en ihan ymmär­rä, kos­ka lukkopolkimet ovat stan­dard­ika­maa, mut­ta sat­u­la kan­nat­taa ottaa, jos halu­aa istua seu­raa­vanakin päivänä.

Itse päädyin otta­maan mukaan oman fil­lar­in, kos­ka oma on aina oma ja kos­ka halusin fil­lari­in ohjaus­tanko­laukun ja sat­u­lanalus­laukun. Jälkim­mäisen olisin saanut tietysti otta­mal­la mukaan sat­u­lan, mut­ta edel­lis­es­tä olin vähän epä­var­ma. Fil­lari laukkuineen kuvassa.

P1000652

Finnair ottaa fil­lar­ista törkeästi 75 euroa suun­taansa. Se pitää paka­ta kovaan laukku­un (älkää mis­sään tapauk­ses­sa lait­tako sitä pehmeään laukku­un, hajoaa liki var­masti!). Minä lainasin laukun tut­taval­tani. Jat­ka lukemista “Rooma – Firen­ze jälkipuin­tia (1)”

Rooma – Firanze, loppumatka

Kartta 7

Tiis­taina aamupäiväl­lä poljin Firen­zeen, etsin hotellin van­has­ta kaupungista, kat­selin vähän kaupunkia ja tein muu­ta­man kymme­nen kilo­metrin lenkin ilman pakkauk­sia Firen­zen länsipuolella.

Liikenne Firen­zen ympäristön teil­lä oli ruuhkaista. Olen tot­tunut aja­maan auto­jen joukos­sa. Ohi ajav­ista autoista ei ole juuri hait­taa  — väistämi­nen­hän kuu­luu niille, mut­ta matel­e­va tai seiso­va auto­jono on ikävä. Yritin men­nä oikeal­ta ohi, mut­ta siinä piti olla kovin varovainen ja ajaa siis aika hitaasti.

Muut pyöräil­i­jät ohit­ti­vat auto­jonot vasem­mal­ta puolelta men­nen selkeästi vas­taan tule­vien kaistalle. Vas­taan tule­vat väis­tivät kiltisti mitään protestoimat­ta. Yritin samaa, mut­ta kyl­lä vähän hirvit­ti – eri­tyis­es­ti, kn auto­jono yhtäkkiä lähti liik­keelle ja olin sen vääräl­lä puolel­la. Jat­ka lukemista “Rooma – Firanze, loppumatka”

Rooma – Firenze 6. päivä

Kartta 6

(Kuvat kas­va­vat klikkaamalla.)

Arvioin, että Firen­zeen on noin 120 kilo­metriä. Tallinnas­ta ajaa Pär­nu­un (130 km) ongelmit­ta päivässä pakkaustenkin kanssa, mut­ta tääl­lä Ital­ias­sa kilo­metrit ovat sen ver­ran pidem­piä, joten päätin, etten lähde yrit­tämäänkään. Halusin myös vali­ta maise­mare­itin nopean reitin sijas­ta. Jat­ka lukemista “Rooma – Firen­ze 6. päivä”

Rooma – Firenze 5. päivä

Kartta 5(Kuvat suurenevat klikkaa­mal­la niitä)

Nyt piti kään­tyä takaisin, jot­ta ehtisin lentokoneeseeni. Palu­umatkan suun­nit­telua vaikeut­ti se, että reit­ti­ni Roomas­ta tänne oli jok­seenkin opti­maa­li­nen, joten palu­umat­ka olisi huonom­pi. Päätin men­nä Välimeren rantaa myötäilevää reit­tiä, mut­ta sitä taival ja sit­ten valitet­tavasti navakkaa vastatuulta.

Matkaan siis vain. Ensin lasku laak­soon ja sit­ten toista reunaa ylös. Jalat eivät todel­la pitäneet pitkästä ylämäestä eilisen urakan jälkeen.

P1010011
Tästä lähdet­ti­in. Vuoret odot­ti­vat laak­son toisel­la puolella.

Kun oli nous­sut noin 150 metriä Piazzeen, pysähdyin miet­timään, onko tämä oikeasti hauskaa. Lop­pumat­ka tulisi ole­maan tylsä.

Päätin vai­h­taa suun­taa. Ajan Firen­zeen ja tulen junal­la takaisin. Mieliala nousi heti, kun olin tämän päätök­sen ymmärtänyt tehdä. Jat­ka lukemista “Rooma – Firen­ze 5. päivä”

Rooma — Firenze 4. päivä

Kartte 4(Kuvat suurenevat klikkaamalla.)

Nos­tal­gi­sista syistä olin ajatel­lut ajaa Cor­ton­aan Toscanas­sa. Sinne oli yli sata kilo­me­tre­jä, mut­ta maas­to näyt­ti helpol­ta. Orvi­eton jäl­keen oli nousu yli veden­jaka­jan ja lopus­sa parin sadan metrin nousu itse Cor­ton­aan. Jos Sur­face olisi toimin­ut kun­nol­la, en olisi tehnyt näin karkeaa arvion­tivirhet­tä. Jat­ka lukemista “Rooma — Firen­ze 4. päivä”

Rooma-Firenze, kolmas päivä

(Kuvat suurenevat klikkaamalla)

Sain yöl­lä krampin jalka­ani. Jotain olin siis matkatavarois­tani uno­htanut, mag­ne­siu­min. Sitä sai paikallis­es­ta apteek­ista, eikä kramppe­ja sen jäl­keen esiintynyt.

Aamupäivä meni avat­taes­sa Sur­facen luk­i­tus­ta Microsoft­in tuen avus­tuk­sel­la. Kiitos vain Microsoft­in Kallelle. Nyt sil­lä voi taas tehdä vält­tämät­tömiä hom­mia, mut­ta päiväkir­jan pitämiseen siitä ei oikein ollut.

Viralli­nen pyöräre­it­ti suun­tau­tui pitkäk­si matkak­si tielle, jota kumpikaan kart­ta ei tun­tenut. En ottanut sitä riskiä, varsinkin, kun nämä tiet ovat ihan hyviä fil­laroi­da. Jat­ka lukemista “Rooma-Firen­ze, kol­mas päivä”

Rooma Firenze, toinen päivä

Torstai 14.4.2016

Kartta2Mat­ka jatkui lyhyen laskun jäl­keen pitkäl­lä nousul­la, jos­sa oli kalte­vu­ut­ta välil­lä 11 %. Aloin kat­ua, etten ollut pyytänyt Helsinginkadun Cycle Cen­terin poikia lait­ta­maan taakse isom­pia rat­tai­ta. Onnek­si Rid­leyssäni on sen­tään triplavai­hde edessä. Noin jyrkät mäet pakot­ta­vat min­un huil­i­taukoi­hin lyhyin välein. Min­un kun­nol­lani, iäl­läni ja näil­lä pakkauk­sil­la raja on jos­sain seit­semän pros­entin nousus­sa, (= n. 150 W). Suomes­sa ei noin jyrkkiä mäk­iä ole, kos­ka ne eivät toimisi talvella.

Kun pääsin ylös päätielle mäet muut­tui­v­at loivem­mik­si ja meno nautin­nol­lisek­si, jopa niin nautin­nol­lisek­si, että ajoin epähuomios­sa risteyk­sen ohi ja jouduin palaa­maan. Pienet tiet sopi­vat fil­lar­ille muuten iso­ja parem­min, mut­ta isoil­la teil­lä on loivem­mat mäet.

Olen oppin­ut helpon tavan suun­nistaa. Panen Lumi­an laske­maan, paljonko matkaa on seu­raavaan risteyk­seen ja painan mieleeni tätä vas­taa­van matkamit­tarin luke­man. Nyt vain ajo sujui niin jou­tu­isas­ti, että en osan­nut vah­tia matkamit­taria. Jat­ka lukemista “Rooma Firen­ze, toinen päivä”