Rooma – Firanze, loppumatka

Kartta 7

Tiis­tai­na aamu­päi­väl­lä pol­jin Firenzeen, etsin hotel­lin van­has­ta kau­pun­gis­ta, kat­se­lin vähän kau­pun­kia ja tein muu­ta­man kym­me­nen kilo­met­rin len­kin ilman pak­kauk­sia Firenzen länsipuolella.

Lii­ken­ne Firenzen ympä­ris­tön teil­lä oli ruuh­kais­ta. Olen tot­tu­nut aja­maan auto­jen jou­kos­sa. Ohi aja­vis­ta autois­ta ei ole juu­ri hait­taa  — väis­tä­mi­nen­hän kuu­luu niil­le, mut­ta mate­le­va tai sei­so­va auto­jo­no on ikä­vä. Yri­tin men­nä oikeal­ta ohi, mut­ta sii­nä piti olla kovin varo­vai­nen ja ajaa siis aika hitaasti.

Muut pyö­räi­li­jät ohit­ti­vat auto­jo­not vasem­mal­ta puo­lel­ta men­nen sel­keäs­ti vas­taan tule­vien kais­tal­le. Vas­taan tule­vat väis­ti­vät kil­tis­ti mitään pro­tes­toi­mat­ta. Yri­tin samaa, mut­ta kyl­lä vähän hir­vit­ti – eri­tyi­ses­ti, kn auto­jo­no yhtäk­kiä läh­ti liik­keel­le ja olin sen vää­räl­lä puolella.

Takai­sin Firenzeen löy­sin oikein hyvän rei­tin, jos­sa näi­tä ruuh­kaon­gel­mia ei ollut.

Pippurimylly
Pip­pu­ri­myl­ly

Aamul­la käve­lin vie­lä van­has­sa kau­pun­gis­sa. Uffizin gal­le­ri­aan en ehti­nyt, kos­ka jonot oli­vat pit­kät. Olen sen jos­kus aiem­min kyl­lä läpi kolun­nut, mut­ta sii­tä on aikaa.

Uffizin gaklleria oli vahvasti vartioitu. Pelätään ilmeisesti terrori-iskua kulttuuriasrteita vastaan.
Uffizin gal­le­ria oli vah­vas­ti var­tioi­tu. Pelä­tään ilmei­ses­ti ter­ro­ri-iskua kult­tuu­ri­aar­tei­ta vastaan.
P1010041
Se pakol­li­nen kuva Firenzestä

Yhden­tois­ta mais­sa pyö­rä junaan. Fil­la­ri otet­tiin vain hitai­siin juniin, jot­ka vas­ta­si­vat mei­dän taa­ja­ma­ju­nia. Luo­ti­ju­naan pyö­rän sai­si, jos sen pak­kai­si peh­me­ään pyö­rä­lauk­kuun, sel­lai­seen, johon se menee aika pie­neen tilaan.

Otin len­to­kent­tä­ho­tel­lin netis­tä. Hotel­loi­dut­tua­ni kier­sin 40 kilo­met­rin len­kin len­toa­se­man maas­tos­sa ran­tae­lä­mää ihme­tel­len.  Täy­sin lät­tä­nä maas­to oli mel­koi­nen kont­ras­ti kum­pui­le­vil­le rei­teil­le­ni. Kevyt­tä, mut­ta tylsää.

Aamul­la pol­jin kuu­den kilo­met­rin mat­kan ken­täl­le. Reit­tiä ei ollut suun­ni­tel­tu suo­ra­nai­ses­ti pyö­räil­tä­väk­si, mut­ta jous­ta­van ita­lia­lai­sen lii­ken­ne­kult­tuu­rin vuok­si pää­sin ken­täl­le hel­pos­ti. (Tulin jos­tain liit­ty­mäs­tä vasem­mal­le puo­lel­le tie­tä, jos­sa oli nel­jä kais­taa samaan suun­taan. Ita­lias­sa kais­tan vaih­ta­jal­la on etua­jo-oikeus, min­kä tur­vin pää­sin hel­pos­ti omal­le puo­lel­le­ni tien oike­aan lai­taan. Ei oli­si ollut Suo­mes­sa yhtä helppoa!)

Lunas­tin kul­je­tus­lau­kun säi­ly­tyk­ses­tä ja pak­ka­sin pyö­rän.  Hel­sin­gin ken­täl­lä havait­sin, että kul­je­tus­lau­kun veto­kah­va oli saa­nut sii­peen­sä. Nolo jut­tu, lainalaukku!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.