Tiistaina aamupäivällä poljin Firenzeen, etsin hotellin vanhasta kaupungista, katselin vähän kaupunkia ja tein muutaman kymmenen kilometrin lenkin ilman pakkauksia Firenzen länsipuolella.
Liikenne Firenzen ympäristön teillä oli ruuhkaista. Olen tottunut ajamaan autojen joukossa. Ohi ajavista autoista ei ole juuri haittaa – väistäminenhän kuuluu niille, mutta mateleva tai seisova autojono on ikävä. Yritin mennä oikealta ohi, mutta siinä piti olla kovin varovainen ja ajaa siis aika hitaasti.
Muut pyöräilijät ohittivat autojonot vasemmalta puolelta mennen selkeästi vastaan tulevien kaistalle. Vastaan tulevat väistivät kiltisti mitään protestoimatta. Yritin samaa, mutta kyllä vähän hirvitti – erityisesti, kn autojono yhtäkkiä lähti liikkeelle ja olin sen väärällä puolella.
Takaisin Firenzeen löysin oikein hyvän reitin, jossa näitä ruuhkaongelmia ei ollut.
Aamulla kävelin vielä vanhassa kaupungissa. Uffizin galleriaan en ehtinyt, koska jonot olivat pitkät. Olen sen joskus aiemmin kyllä läpi kolunnut, mutta siitä on aikaa.
Yhdentoista maissa pyörä junaan. Fillari otettiin vain hitaisiin juniin, jotka vastasivat meidän taajamajunia. Luotijunaan pyörän saisi, jos sen pakkaisi pehmeään pyörälaukkuun, sellaiseen, johon se menee aika pieneen tilaan.
Otin lentokenttähotellin netistä. Hotelloiduttuani kiersin 40 kilometrin lenkin lentoaseman maastossa rantaelämää ihmetellen. Täysin lättänä maasto oli melkoinen kontrasti kumpuileville reiteilleni. Kevyttä, mutta tylsää.
Aamulla poljin kuuden kilometrin matkan kentälle. Reittiä ei ollut suunniteltu suoranaisesti pyöräiltäväksi, mutta joustavan italialaisen liikennekulttuurin vuoksi pääsin kentälle helposti. (Tulin jostain liittymästä vasemmalle puolelle tietä, jossa oli neljä kaistaa samaan suuntaan. Italiassa kaistan vaihtajalla on etuajo-oikeus, minkä turvin pääsin helposti omalle puolelleni tien oikeaan laitaan. Ei olisi ollut Suomessa yhtä helppoa!)
Lunastin kuljetuslaukun säilytyksestä ja pakkasin pyörän. Helsingin kentällä havaitsin, että kuljetuslaukun vetokahva oli saanut siipeensä. Nolo juttu, lainalaukku!