Rooma — Firenze 4. päivä

(Kuvat suurenevat klikkaamalla.)

Nos­tal­gi­sista syistä olin ajatel­lut ajaa Cor­ton­aan Toscanas­sa. Sinne oli yli sata kilo­me­tre­jä, mut­ta maas­to näyt­ti helpol­ta. Orvi­eton jäl­keen oli nousu yli veden­jaka­jan ja lopus­sa parin sadan metrin nousu itse Cor­ton­aan. Jos Sur­face olisi toimin­ut kun­nol­la, en olisi tehnyt näin karkeaa arviontivirhettä.

Ensim­mäiset noin 45 km kilo­metriä menivätkin nopeasti tasaises­sa maas­tossa ja myötä­tu­u­lessa. Cor­to­nan jälkeinen nousu oli tolkut­toman jyrkkä ja työtä lisäsi se, että fil­larire­itin mukainen tie sisäl­si myös jyrkkiä alamäk­iä, jot­ka piti nous­ta uud­estaan. Ihan kiva reit­ti, mut­ta min­ul­la oli fil­laris­sa väärät väl­i­tyk­set. Yksi­toista pros­ent­tia on min­ulle vähän liikaa – siis täl­lä fil­lar­il­la. Tämä oli var­maankin suun­nitel­tu maastopy­örille. Olisi kan­nat­tanut hylätä fil­larire­it­ti ja ajaa pääti­etä, kos­ka se olisi ollut paljon loivempi.

En voin­ut syyt­tää kuin itseäni. Olin sopin­ut Cycle Cen­terin kanssa puuhunki­ipeämis­vai­htei­den asen­tamis­es­ta Rid­ley­heni tätä matkaa varten, mut­ta annoin sen olla, kos­ka en ollut suun­nitel­lut korkealle nou­se­via vuoristotaipaleita.

Ylämä­ki päät­tyi joskus ja seurasi pitkä alamä­ki. Tässä vai­heessa laskin vielä, että Cor­tona on saavutet­tavis­sa ennen pimeän tuloa. Sit­ten tuli oma moka. Vai­h­toe­htona oli vähän kiertävä ja tyl­sä reit­ti laak­son poh­jal­la ja suorem­pi, mut­ta vähän kumpuil­e­va ja siis var­maankin kau­nis reit­ti laak­son laitaa. Aja­tus ajaa tasaises­sa pel­tomaise­mas­sa 50 km ei mitenkään houkutel­lut. Here suosit­ti tätä kumpuil­e­vaa reittiä.

Se vähän kumpuile reit­ti nousi häm­mästyk­sek­seni takaisin korkeuk­si­in. Reit­ti oli kau­nis, eikä aivan yhtä jyrkkä, joten ei siinä mitään, mut­ta Cor­to­nan sain unohtaa.

Yövyin Cit­ta del­la Pieve ‑nimisessä vuoris­tokylässä ja söin jumalaisen hyvän ater­ian. Gril­lat­tu lam­mas oli taivaallista.