Rooma — Firenze 4. päivä

Kartte 4(Kuvat suu­re­ne­vat klikkaamalla.)

Nos­tal­gi­sis­ta syis­tä olin aja­tel­lut ajaa Cor­to­naan Tosca­nas­sa. Sin­ne oli yli sata kilo­met­re­jä, mut­ta maas­to näyt­ti hel­pol­ta. Orvie­ton jäl­keen oli nousu yli veden­ja­ka­jan ja lopus­sa parin sadan met­rin nousu itse Cor­to­naan. Jos Sur­face oli­si toi­mi­nut kun­nol­la, en oli­si teh­nyt näin kar­ke­aa arviontivirhettä.

P1000994
Orviet­to Clas­sico on hyvää valkoviiniä
P1000995
En nous­sut Orviet­toon. Var­maan­kin oli­si, jos oli­si ollut lou­na­sai­ka.

Ensim­mäi­set noin 45 km kilo­met­riä meni­vät­kin nopeas­ti tasai­ses­sa maas­tos­sa ja myö­tä­tuu­les­sa. Cor­to­nan jäl­kei­nen nousu oli tol­kut­to­man jyrk­kä ja työ­tä lisä­si se, että fil­la­ri­rei­tin mukai­nen tie sisäl­si myös jyrk­kiä ala­mä­kiä, jot­ka piti nous­ta uudes­taan. Ihan kiva reit­ti, mut­ta minul­la oli fil­la­ris­sa vää­rät väli­tyk­set. Yksi­tois­ta pro­sent­tia on minul­le vähän lii­kaa – siis täl­lä fil­la­ril­la. Tämä oli var­maan­kin suun­ni­tel­tu maas­to­pyö­ril­le. Oli­si kan­nat­ta­nut hylä­tä fil­la­ri­reit­ti ja ajaa pää­tie­tä, kos­ka se oli­si ollut pal­jon loivempi.

En voi­nut syyt­tää kuin itseä­ni. Olin sopi­nut Cycle Cen­te­rin kans­sa puu­hun­kii­peä­mis­vaih­tei­den asen­ta­mi­ses­ta Rid­ley­he­ni tätä mat­kaa var­ten, mut­ta annoin sen olla, kos­ka en ollut suun­ni­tel­lut kor­keal­le nouse­via vuoristotaipaleita.

Ylä­mä­ki päät­tyi jos­kus ja seu­ra­si pit­kä ala­mä­ki. Täs­sä vai­hees­sa las­kin vie­lä, että Cor­to­na on saa­vu­tet­ta­vis­sa ennen pimeän tuloa. Sit­ten tuli oma moka. Vaih­toeh­to­na oli vähän kier­tä­vä ja tyl­sä reit­ti laak­son poh­jal­la ja suo­rem­pi, mut­ta vähän kum­pui­le­va ja siis var­maan­kin kau­nis reit­ti laak­son lai­taa. Aja­tus ajaa tasai­ses­sa pel­to­mai­se­mas­sa 50 km ei miten­kään hou­ku­tel­lut. Here suo­sit­ti tätä kum­pui­le­vaa reittiä.

P1010003
Ylä­mä­kien nouse­mi­ses­ta pal­ki­taan hie­noil­la maisemilla

Se vähän kum­pui­le reit­ti nousi häm­mäs­tyk­sek­se­ni takai­sin kor­keuk­siin. Reit­ti oli kau­nis, eikä aivan yhtä jyrk­kä, joten ei sii­nä mitään, mut­ta Cor­to­nan sain unohtaa.

P1010005
Tääl­lä päin jul­ki­si­vu­ja ei rapata.

Yövyin Cit­ta del­la Pie­ve ‑nimi­ses­sä vuo­ris­to­ky­läs­sä ja söin juma­lai­sen hyvän ate­rian. Gril­lat­tu lam­mas oli taivaallista.

Korkeus 4
Täs­tä piti tul­la help­po tai­val, mut­ta päi­vä oli­kin mat­kan mäki­sin. Nousua yhteen­sä 1280 met­riä, mikä on vuo­ris­tos­sa ihan taval­lis­ta, mut­ta tämän piti olla tasan­ko­pyö­räi­lyä. Vii­mei­sen 36 kilo­met­rin aika­na nousua 980 met­riä ja las­kua 630 met­riä. Kes­ki­mää­räi­nen kal­te­vuus 4,4 %. Ja oli sii­nä tasaistakin. 

3 vastausta artikkeliin “Rooma — Firenze 4. päivä”

  1. Ter­ve,

    Noin sii­na kay. Itse yri­tin pol­ku­py­oral­la Pene­dos­ta Mau­a­han ja sii­ta edel­leen Maron­baan ja Marin­ga­han. Ensim­mai­set 15km oli­vat ok. Sit­ten piti nous­ta n.1000 m serpentiinia,joka sii­hen aikaan oli hiek­ka­tie­ta. (nyt se on betonia).

    Nojoo, niin sii­na kay. Mina vain sanon etta ehka .Ok, var­ma en ole. Oli se sil­ti hauskaa!

    Koi­te­taan. t.Mikko

  2. Täs­sä näem­mä sopi­si taak­se “tour-de-france” cus­tom-pak­ka. Yksi hele­ve­tin iso ja muut vauh­ti­rat­tai­ta tasa­maal­le. Iso väli pakas­sa mer­kit­see sitä, ettei kovin juo­he­vas­ti se ainoa mäki­vaih­de mene pääl­le, crunchc­runch. Lisäk­si pitää tiet­ty muis­taa, että etu­ra­tas pitää vaih­taa ensik­si pie­nem­mäl­le, kun nor­maa­li­ket­jun pituus ei riitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.