Rooma-Firenze, kolmas päivä

(Kuvat suu­re­ne­vat klikkaamalla)

Sain yöl­lä kram­pin jal­kaa­ni. Jotain olin siis mat­ka­ta­va­rois­ta­ni unoh­ta­nut, mag­ne­siu­min. Sitä sai pai­kal­li­ses­ta aptee­kis­ta, eikä kramp­pe­ja sen jäl­keen esiintynyt.

Aamu­päi­vä meni avat­taes­sa Sur­facen luki­tus­ta Mic­ro­sof­tin tuen avus­tuk­sel­la. Kii­tos vain Mic­ro­sof­tin Kal­lel­le. Nyt sil­lä voi taas teh­dä vält­tä­mät­tö­miä hom­mia, mut­ta päi­vä­kir­jan pitä­mi­seen sii­tä ei oikein ollut.

Viral­li­nen pyö­rä­reit­ti suun­tau­tui pit­käk­si mat­kak­si tiel­le, jota kum­pi­kaan kart­ta ei tun­te­nut. En otta­nut sitä ris­kiä, var­sin­kin, kun nämä tiet ovat ihan hyviä fillaroida.

Reit­ti­ni alkoi pit­käl­lä loi­val­la nousul­la. En ensin hah­mot­ta­nut koko nousua. Ihmet­te­lin vain, kun vauh­ti on niin tah­mea­ta. Näin on tapah­tu­nut ennen­kin. Loi­va nousu näyt­tää vaa­ka­suo­ral­ta. Vas­ta vil­kai­su kor­keus­mit­ta­riin sai minut huo­maa­maan koko nousun.

Sit­ten oli tie­tys­ti rie­mu­kas ja pit­kä las­ku, har­mi kyl­lä lopus­sa kor­keut­ta tuh­lat­tiin jyrk­kään alamäkeen.

En uskal­la ajaa ala­mä­kiä kovin lujaa, kos­ka asfal­tis­sa voi olla lau­ta­sen kokoi­nen rei­kä. Sitä ei näe, jos se osuus puun var­jon kohdalle.

Kartta 3

P1000964
Nuo­ret gladiaattorit

Lou­naak­si pas­ta Orten kau­pun­gis­sa. Siel­lä oli kes­kus­to­ril­la menos­sa jokin kou­lu­lais­ten his­to­rial­li­nen tur­na­jai­nen. Gla­di­aat­to­rit tais­te­li­vat peh­meil­lä ”mie­koil­la” ja ala­kou­lu­lais­ten rum­pu­pat­te­ri piti kor­via huu­maa­vaa melua. Lopuk­si hei­tel­tiin lippuja.

P1000981
Kuva Ortes­ta

Sit­ten alkoi tur­han jyrk­kä nousu koh­ti Per­na in Teve­ri­naa. Myö­hem­min sel­vi­si, että viral­li­nen reit­ti oli­si kään­ty­nyt pik­ku­tie­tä alas noin sata met­riä alem­paa. Min­käs teet, kun en saa­nut pyö­rä­kart­taa toi­mi­maan navi­gaat­to­ris­sa­ni. (Osaa­ko joku ker­toa, mitä tein väärin?)

P1000984
Teve­ren laakso

Lopul­ta las­keu­duin Teve­ren laak­soon. Oli halu­ja jat­kaa 10 – 20 kilo­met­riä eteen­päin. Edes­sä­päin oli kak­si hotel­lia. Toi­ses­sa lyö­tiin luu­ri kor­vaan, kun aloi­tin englan­nik­si ja toi­ses­sa ei vas­tat­tu lain­kaan. Muka­na­ni ei ollut lamp­pua, vaik­ka mie­les­tä­ni olin var­mas­ti sen pakan­nut. Pimeäs­sä en siis oikein voi­nut ajaa. Oli paras siis ottaa hotel­li vie­res­tä, sil­lä vaik­ka hotel­li on tus­kin täy­si, sitä ei ehkä ole lain­kaan tai se on kiinni.

Hotel­li oli­kin todel­la muka­va per­he­ho­tel­li, tai oikeas­taan ravin­to­la, jol­la on jon­kin ver­ran hotellihuoneita.

Per­he­ra­vin­to­lois­sa on aivan toi­nen tun­nel­ma kuin palk­ka­ren­kien pyö­rit­tä­mis­sä.  Hen­ki­lö­kun­ta on kuin yhtä per­het­tä asiak­kai­den kanssa.

Nousua 802 met­riä. Kilo­met­re­jä 59, eli aika vähän.

Korkeus 3

8 vastausta artikkeliin “Rooma-Firenze, kolmas päivä”

  1. Nousua 802 met­riä. Kilo­met­re­jä 59, eli aika vähän.”

    Ehkä täs­sä kva­li­teet­ti ylit­ti kvantiteetin.

    Nim. K Klenkka

  2. Ode sel­lai­sen jo löy­si­kin vahin­gos­sa mut­ta ken on Ita­li­aan menos­sa (mil­lä tahan­sa väli­neel­lä) eri­tyi­ses­ti seson­gin ulko­puo­lel­la niin kan­nat­taa vil­kuil­la ihan taval­li­sen näköi­siä baa­re­ja pik­ku­ky­lien kes­kus­tois­sa. Niis­sä on usein ylä­ker­ras­sa huo­ne tai useampia.‘Camera libe­ra’ ker­too että vapai­ta huo­nei­ta on saatavilla.

  3. Säh­kö­pyö­räl­lä jat­kai­sit vie­lä 20 vuot­ta sel­lai­sia päi­vä­mat­ko­ja, jot­ka oli­vat sinul­le nor­mi­päi­viä 10–20 vuot­ta sit­ten. Nyky­ään osa niis­tä on jopa tyy­lik­kään näköi­siä maantiepyöriä.

  4. Mar­ko Hami­lo:
    Säh­kö­pyö­räl­lä jat­kai­sit vie­lä 20 vuot­ta sel­lai­sia päi­vä­mat­ko­ja, jot­ka oli­vat sinul­le nor­mi­päi­viä 10–20 vuot­ta sit­ten. Nyky­ään osa niis­tä on jopa tyy­lik­kään näköi­siä maantiepyöriä. 

    Mik­si läh­teä pol­ku­pyö­rä­ret­kel­le säh­kö­pyö­räl­lä? Eikö ole sama vain lyhen­tää mat­kaa kun ei ole kui­ten­kaan var­si­nai­ses­ti menos­sa mihin­kään, vaan lomalla?

    Säh­kö­pyö­rä on huip­pu sil­loin, kun pitää siir­tyä tehok­kaas­ti pai­kas­ta toi­seen. Esi­mer­kik­si työ­mat­koil­la ja eri­tyi­se­ti tal­vel­la, kun pyö­räi­ly on lumen, kyl­myy­den ja vaa­te­tuk­sen takia muu­ten­kin raskasta.

    Vähän mai­nos­tus­ta muil­le lukijoille:
    Säh­kö­pyö­räl­lä­kin soh­va­pe­ru­na­kin jak­saa vetää 6…15 km työ­mat­ko­ja ihan tuos­ta vain ja kun­to kas­vaa huo­maa­mat­ta (tuo­ta pidem­mil­lä mat­koil­la alkaa taas kulu­maan aikaa vähän lii­kaa ja sik­si kumi­jal­ka houkuttamaan). 

    Lois­to­vem­pe­le!

  5. Sylt­ty: Mik­si läh­teä pol­ku­pyö­rä­ret­kel­le säh­kö­pyö­räl­lä? Eikö ole sama vain lyhen­tää mat­kaa kun ei ole kui­ten­kaan var­si­nai­ses­ti menos­sa mihin­kään, vaan lomalla?

    Ymmär­rän että säh­kö­pyö­räs­sä ei ole point­tia sil­loin, kun on menos­sa polt­ta­maan kalo­rei­ta. Ret­keil­les­sä halu­aa näh­dä kiin­nos­ta­via paik­ko­ja ja nii­den välil­lä on jos­kus tyl­sem­piä osuuk­sia. Säh­kö ei vie mitään pyö­räi­lyn nau­tin­nos­ta. Moot­to­ria tus­kin kuu­lee. Oma syke nousee kui­ten­kin juu­ri niin kor­keal­le kuin haluaakin. 

    Kuten täs­tä­kin päi­vä­kir­jas­ta käy ilmi, ret­kei­li­jäl­lä­kin voi olla pai­nei­ta ehtiä jon­ne­kin johon­kin aikaan, ja sit­ten jou­tuu sik­si valit­se­maan tyl­sem­piä reit­te­jä. Eri­tyi­sen pal­jon säh­kös­tä on apua ylä­mäis­sä. Vas­ta­tuu­les­sa ikä­vä kyl­lä menee aika pal­jon huk­kaan sik­si että voi­tet­ta­va ilman­vas­tus kas­vaa ilma­no­peu­den kuu­tio­na. Osmo oli­si säh­kö­pyö­räl­lä voi­nut vali­ta mai­se­mal­li­ses­ti hie­noim­mat, mäki­sim­mät rei­tit ja ehti­nyt sil­ti suun­ni­tel­mien mukaan perille.

    1. En suun­nit­te­le säh­kö­pyö­rää. Nois­sa nousuis­sa ei ollut mitään muu­ta vikaa kuin että ne eivät sopin­meet pyö­rä­ni väli­tyk­siin. Joko isom­pi taka­ra­tas tai parem­pi rei­tin suunnnittelu.

  6. Mar­ko Hami­lo: voi­tet­ta­va ilman­vas­tus kas­vaa ilma­no­peu­den kuutiona

    Vas­tus kas­vaa ilman­no­peu­den neliö­nä. Tehon­tar­ve [vas­tus * nopeus] kas­vaa kuutiossa.

  7. ant­ti: Vas­tus kas­vaa ilman­no­peu­den neliö­nä. Tehon­tar­ve [vas­tus * nopeus] kas­vaa kuutiossa.

    Sitä tar­koi­tan voi­tet­ta­val­la ilman­vas­tuk­sel­la. Valit­tu ilmai­su oli huono.

    Jos halu­aa las­kea, pal­jon­ko wat­ti­tun­te­ja tar­vit­see tiet­tyyn mat­kaan, ilman­vas­tuk­sen tuplaa­mi­nen nelin­ker­tais­taa tar­vit­ta­van energiamäärän.

    Jos halu­aa men­nä sen mat­kan vie­lä lisäk­si puo­les­sa ajas­sa niin teho­tar­ve kah­dek­san­ker­tais­tuu. ja sii­tä­hän täs­sä oli kyse, eli kuin­ka pal­jon säh­kö­pyö­räs­tä on iloa jos halu­aa ehtiä vähän enemmän.

    Ja tasai­sel­la jos­sa voi ajaa tasa­vauh­tia muut huo­mioon otet­ta­vat voi­mat ovat vähis­sä, vie­rin­tä­vas­tus on hyväl­lä alus­tal­la hyväl­lä pyö­räl­lä pieni.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.