(Kuvat suurenevat klikkaamalla)
Sain yöllä krampin jalkaani. Jotain olin siis matkatavaroistani unohtanut, magnesiumin. Sitä sai paikallisesta apteekista, eikä kramppeja sen jälkeen esiintynyt.
Aamupäivä meni avattaessa Surfacen lukitusta Microsoftin tuen avustuksella. Kiitos vain Microsoftin Kallelle. Nyt sillä voi taas tehdä välttämättömiä hommia, mutta päiväkirjan pitämiseen siitä ei oikein ollut.
Virallinen pyöräreitti suuntautui pitkäksi matkaksi tielle, jota kumpikaan kartta ei tuntenut. En ottanut sitä riskiä, varsinkin, kun nämä tiet ovat ihan hyviä fillaroida.
Reittini alkoi pitkällä loivalla nousulla. En ensin hahmottanut koko nousua. Ihmettelin vain, kun vauhti on niin tahmeata. Näin on tapahtunut ennenkin. Loiva nousu näyttää vaakasuoralta. Vasta vilkaisu korkeusmittariin sai minut huomaamaan koko nousun.
Sitten oli tietysti riemukas ja pitkä lasku, harmi kyllä lopussa korkeutta tuhlattiin jyrkkään alamäkeen.
En uskalla ajaa alamäkiä kovin lujaa, koska asfaltissa voi olla lautasen kokoinen reikä. Sitä ei näe, jos se osuus puun varjon kohdalle.

Lounaaksi pasta Orten kaupungissa. Siellä oli keskustorilla menossa jokin koululaisten historiallinen turnajainen. Gladiaattorit taistelivat pehmeillä ”miekoilla” ja alakoululaisten rumpupatteri piti korvia huumaavaa melua. Lopuksi heiteltiin lippuja.

Sitten alkoi turhan jyrkkä nousu kohti Perna in Teverinaa. Myöhemmin selvisi, että virallinen reitti olisi kääntynyt pikkutietä alas noin sata metriä alempaa. Minkäs teet, kun en saanut pyöräkarttaa toimimaan navigaattorissani. (Osaako joku kertoa, mitä tein väärin?)

Lopulta laskeuduin Teveren laaksoon. Oli haluja jatkaa 10 – 20 kilometriä eteenpäin. Edessäpäin oli kaksi hotellia. Toisessa lyötiin luuri korvaan, kun aloitin englanniksi ja toisessa ei vastattu lainkaan. Mukanani ei ollut lamppua, vaikka mielestäni olin varmasti sen pakannut. Pimeässä en siis oikein voinut ajaa. Oli paras siis ottaa hotelli vierestä, sillä vaikka hotelli on tuskin täysi, sitä ei ehkä ole lainkaan tai se on kiinni.
Hotelli olikin todella mukava perhehotelli, tai oikeastaan ravintola, jolla on jonkin verran hotellihuoneita.
Perheravintoloissa on aivan toinen tunnelma kuin palkkarenkien pyörittämissä. Henkilökunta on kuin yhtä perhettä asiakkaiden kanssa.
Nousua 802 metriä. Kilometrejä 59, eli aika vähän.
“Nousua 802 metriä. Kilometrejä 59, eli aika vähän.”
Ehkä tässä kvaliteetti ylitti kvantiteetin.
Nim. K Klenkka
Ode sellaisen jo löysikin vahingossa mutta ken on Italiaan menossa (millä tahansa välineellä) erityisesti sesongin ulkopuolella niin kannattaa vilkuilla ihan tavallisen näköisiä baareja pikkukylien keskustoissa. Niissä on usein yläkerrassa huone tai useampia.‘Camera libera’ kertoo että vapaita huoneita on saatavilla.
Sähköpyörällä jatkaisit vielä 20 vuotta sellaisia päivämatkoja, jotka olivat sinulle normipäiviä 10–20 vuotta sitten. Nykyään osa niistä on jopa tyylikkään näköisiä maantiepyöriä.
Miksi lähteä polkupyöräretkelle sähköpyörällä? Eikö ole sama vain lyhentää matkaa kun ei ole kuitenkaan varsinaisesti menossa mihinkään, vaan lomalla?
Sähköpyörä on huippu silloin, kun pitää siirtyä tehokkaasti paikasta toiseen. Esimerkiksi työmatkoilla ja erityiseti talvella, kun pyöräily on lumen, kylmyyden ja vaatetuksen takia muutenkin raskasta.
Vähän mainostusta muille lukijoille:
Sähköpyörälläkin sohvaperunakin jaksaa vetää 6…15 km työmatkoja ihan tuosta vain ja kunto kasvaa huomaamatta (tuota pidemmillä matkoilla alkaa taas kulumaan aikaa vähän liikaa ja siksi kumijalka houkuttamaan).
Loistovempele!
Ymmärrän että sähköpyörässä ei ole pointtia silloin, kun on menossa polttamaan kaloreita. Retkeillessä haluaa nähdä kiinnostavia paikkoja ja niiden välillä on joskus tylsempiä osuuksia. Sähkö ei vie mitään pyöräilyn nautinnosta. Moottoria tuskin kuulee. Oma syke nousee kuitenkin juuri niin korkealle kuin haluaakin.
Kuten tästäkin päiväkirjasta käy ilmi, retkeilijälläkin voi olla paineita ehtiä jonnekin johonkin aikaan, ja sitten joutuu siksi valitsemaan tylsempiä reittejä. Erityisen paljon sähköstä on apua ylämäissä. Vastatuulessa ikävä kyllä menee aika paljon hukkaan siksi että voitettava ilmanvastus kasvaa ilmanopeuden kuutiona. Osmo olisi sähköpyörällä voinut valita maisemallisesti hienoimmat, mäkisimmät reitit ja ehtinyt silti suunnitelmien mukaan perille.
En suunnittele sähköpyörää. Noissa nousuissa ei ollut mitään muuta vikaa kuin että ne eivät sopinmeet pyöräni välityksiin. Joko isompi takaratas tai parempi reitin suunnnittelu.
Vastus kasvaa ilmannopeuden neliönä. Tehontarve [vastus * nopeus] kasvaa kuutiossa.
Sitä tarkoitan voitettavalla ilmanvastuksella. Valittu ilmaisu oli huono.
Jos haluaa laskea, paljonko wattitunteja tarvitsee tiettyyn matkaan, ilmanvastuksen tuplaaminen nelinkertaistaa tarvittavan energiamäärän.
Jos haluaa mennä sen matkan vielä lisäksi puolessa ajassa niin tehotarve kahdeksankertaistuu. ja siitähän tässä oli kyse, eli kuinka paljon sähköpyörästä on iloa jos haluaa ehtiä vähän enemmän.
Ja tasaisella jossa voi ajaa tasavauhtia muut huomioon otettavat voimat ovat vähissä, vierintävastus on hyvällä alustalla hyvällä pyörällä pieni.