Sunnuntaina klo 12–14 on polkupyöräilijöiden mielenilmaisu kuolleen pyöräilijän muistoksi, jonka päälle autoilija ajoi silminnäkijöiden mukaan tahallaan keskiviikkona Tullinpuomissa.
Lisätietoja tästä.
Levittäkää tietoa!
Sunnuntaina klo 12–14 on polkupyöräilijöiden mielenilmaisu kuolleen pyöräilijän muistoksi, jonka päälle autoilija ajoi silminnäkijöiden mukaan tahallaan keskiviikkona Tullinpuomissa.
Lisätietoja tästä.
Levittäkää tietoa!
Pyöräilijän pahin vihollinen: vähän koulutettu, alimmassa tulodesiilissä ja iältään noin 50–90 vuotias mies.
Voisiko tämän mielenilmaisun ulottaa myös koskemaan 4–50 km/h painavia bodaripyöräilijöitä koskevaksi? Ainakin Helsingissä on jo pitkään ollut hengenvaarallista olla jalankulkija “yhteisillä” virkistyskäyttöön tarkoitetuilla kävely/jalankulkijateillä. Mm Oulunkylästä tiedän tapauksen jossa vanhempi rouvashenkilö tuli p‑pyöräilijän yliajamaksi suojatiellä ja olisi menehtynyt ilman kirurgin apua. Pyöräilijä pakeni paikalta. Vastaavia vaaratilanteita olen nähnyt itsekin.
Triatlonharjoittelu pitää saada kielletyksi näillä yhteisillä tai vierkkäisillä teillä.
Toivon turvallista liikennekulttuuria ja suurempaa välittämisen ilmastoa Helsinkiin.
En tunne kaikkia yksityiskohtia, mutta eikö tuolla osuudella vilkasta Mannerheimintietä ole pyörätietä? Jos siellä ei sellaista vielä ole, se (/ne) lienee syytä tehdä viimeistään nyt, tai avata kokonaan toinen, korvaava ja turvallisempi reitti, jos se suinkin on mahdollista, jotta pyöräilijät säästyisivät vastaavilta tapauksilta jatkossa. Itse en uskaltaisi pyöräillä ainakaan Helsingin kaikkein vilkasliikenteisimmillä kaduilla.
Liikenteessä tarvitaan turvallisuuden takaamiseksi vain yhteispeliä ja liikennesääntöjen noudattamista, sekä, juuri niin, malttia. Provosointia harrastaville tai kovin helposti provosoituville se (liikenne) on kertakaikkisen väärä paikka ainakin vääristyneiden asenteiden ilmaisuun.
Pyörätiestä ei ole apua, jos joku ajaa päälle tahallaan.
Jos ampuu jonkun kadulla kuoliaaksi haulikolla vaikka tarkoitus oli vain vähän pelotella, kuinka pitkäksi aikaa otetaan aseenkantolupa pois? Voiko sitä ylipäänsä saada koskaan takaisin? Kortti pois nyt ainakin eliniäksi, jos ei hallitse hermojaan.
Tokihan pyörätiestä on apua. Jos fillari on pyörätiellä ja autoilija autokaistalla, niin törmäystä ei satu.
Sitä en tiedä, mikä tässä on ollut tilanne eli sattuiko tuo yliajo paikalla, jossa on pyörätie ja ajoiko pyöräilijä sitä vai ei.
Niin tai näin, päälle ajamiseen ei ole oikeutusta koskaan. Yksi autoilija on sen nyt oppinut.
Ei ollut pyörätietä joten pyöräilijä ajoi liikennesääntöjen mukaan.
Osmo hyvä, sehän syrjäytyy!
Manskulla on pyörätie, mutta uhri polki Tukholmankatua ja olisi kääntynyt seuraavaksi Mannerheimintien pyörätielle. Uutisten mukaan Tukholmankadulle on tulossa pyörätiet (vai ‑kaistat?) parin vuoden sisällä.
1900-luvun esim. Ranskassa ei ollut mitään liikennesääntöjä (aiheesta näemme hauskoja videoita). Sääntöjen tultua voimaan onnettomuudet vähenivät. Suomen pyöräteillä eletään edelleen sitä vanhempaa Ranskan mallia — useimmilla pyöräteillä oikeata ja vasenta ei ole väreillä selvitetty, ei ole kerrottu, kumpaa puolta suositellaan kävelijöille ja pyöräilijöille. On aiheutunut sekaannusta: pyöräilijä soittaa kelloa, niin kävelijät, esim. nuoret naiset sinkoilevat eri puolille lastenkärryjen kanssa, siis vuorotellen oikealle ja vasemmalle. Onko hallitus puuttumassa tähän ongelmaan?
En vertaisi tapausta vielä näiden tietojen perusteella haulikolla ampumiseen.
Tapauksen osalta olisi syytä tehdä selväksi tapahtumapaikka, jonka tarkka piirros kaistoineen kaikkineen auttaisi paremmin sitä hahmottamaan. Onnettomuus sattuikin siis ilmeisesti Tukholmankadun päässä. Miten tapauksen autoilija ja pyöräilijä (sekä muut kulkupelit) tuolla todella liikkuivat on myös olennaista, samoin muun liikenteen, sekä jalankulkijoiden, pyöräilijöiden ja ajoneuvojen sijainnit ja liikkeet.
Aamun lehden (HS/15.8.2015) sivun A2 valokuvasta päätellen on Tukholmankadun päässä, ennen Mannerheimintietä kaksi ajokaistaa raitiovaunupysäkin jälkeen. Valokuvassa näkyy myös niiden rinnalla bussi 551, ikäänkuin omalla (kolmannella) kaistallaan, joka kuitenkin päättyy juuri ennen risteystä. Se ei taida kuitenkaan olla varsinainen ajokaista, mutta onko tuossa kahden ajokaista lisäksi, niiden vieressä myös bussipysäkki?
Valokuvassa (HS:n paperilehden sivulla A2) näkyy lisäksi osa liikennevalopylväästä, joka ainakin pysäkiltä(?) lähtevän bussin on kierrettävä, samoin ilmeisesti Mannerheimintien pyörätielle Tukholmankadulta pyrkivän pyöräilijän, jos katukiveyksen reuna on loivennettu pyöräilijöitä varten vain Mannerheimintien jalkakäytävän ja pyörätien kohdalla.
Tuo paikka näyttää em. kuvan perusteella todella vaaralliselta, varsinkin, jos sitä katsoo pyöräilijän kannalta ja miettii, minkälaista ajorataa ja nopeutta käyttäen tulee ao. loivaa mäkeä alas ajaa päästäkseen kääntymään Mannerheimintien pyörätielle, oikealle.
Jos pyörällä on nopeutta, ei tuossa ilmeisesti voi aloittaa käännöstä (Tukholmankadun suunnasta tullessaan) aivan ajoradan reunalta. Mikäli katutila olisi aivan tyhjä, pyrkisin ehkä pyöräilijänä itse ennakoimaan käännöstä aloittamalla se ao. ajokaistan keskeltä.
Jos taas pyörän nopeus on hidas, voi sen kääntösäde olla jyrkempi, jolloin pyöräilijän etäisyys ajoradan reunasta voi olla pienempi, mutta tällöin ei pyöräilijän tasapaino voi olla yhtä hyvä kuin jos pyörällä olisi nopeutta enemmän. Muun kevyen (ja auto-) liikenteen määrä tekee paikan ja siinä liikkumisen heille ilmeisesti todella hankalaksi ja, tietyin edellytyksin, jopa hengenvaaralliseksi.
Henkilöauton tullessa tuolta Tukholmankatua alas on syytä tarkastella kaistan valintaa, ja ryhmittymisen ajoitusta. Missä vaiheessa tulee autoilijan valita vasen, milloin oikea ajokaista?
Olen tuolta ajanut autolla viimeksi ehkä noin vuosi sitten, mutta ajojärjestelyiden kaikkia yksityiskohtia en aivan tarkkaan muista. Sen kyllä muistan parhaiten, että ao. risteysalue ja oikea kaistan valinta ja ryhmittyminen oli tuolla hankalaa, olit sitten jatkamassa Pasilan suuntaan tai kohti keskustaa. Jos paikalla on liikennettä paljon, voi autoilijakin joutua tekemään siellä kaistanvaihdon, tilanteen niin salliessa, joskus varsin ripeästi.
Pitänee myös ottaa huomioon, että se, mitä ihminen muistaa havaitsemisensa perusteella, on aina ihmismielen tulkinta siitä mitä havaitsi. Valitettavasti. Iltapäivälehdet (tai toimittajat) eivät ehkä tätä psykologian näkökulmaa kovin hyvin tunne. Liikennepsykologiakin on oma alansa.
Onnettomuustapausta näkemättä ja sen kaikkia yksityiskohtia ja paikan kaikkia tietoja tarkoin tuntematta voi kovin jyrkkä kannanotto olla ennenaikaista. Poliisi tutkikoon tapauksen kunnolla.
Auto ja pyörä lähtivät molemmat valoista. Silminnäkijöiden mukaan Auto jäi vihreissä odottamaan, että pyörä ohittaa tämän oikealta ja sen jälkeen kiilasi pyörän tahallaan nurin. Tällaiseen käyttäytymiseen on vähän vaikea liikennesuunnittelulla vaikuttaa.
Aivan. Pientä varovaisuutta ennen kuin tuomitaan yliajaja katukokouksessa.
Mieluummin “pyöräilyn turvallisuuden puolesta” kuin (oletettua) “liikenneväkivaltaa vastaan”.
Vaikka tapaus on kauhistuttava, pureskelen vielä hetken aikaa miksi juuri tämä tapaus aikaansaa voimakasta samaistumista ja tarvetta pohtia yhteiskunnallisiakin rakenteita. Olenko väärässä, että tapaus oli yhtä sattumanvaraista kuin muukin katuväkivalta?
Ehkä reaktio johtuu siitä, että samanlaisia, mutta läheltä piti tapaukseksi jääneitä tilanteita on aika usein. Osa tahallisia, osa autoilijan osaamattomuutta.
Voisin osallistuakin jos mielenilmauksen kohteena olisi liikenneraivo ja joustamattomuus ylipäätään, eli myös pyöräilijoiden toimesta harrastettuna. Pyöräilypiireissä esiintyy jonkun verran (esim fillarifoorumilla) yksisilmäistä ajattelua että kaikki autoilijat ovat asennevammaisia idiootteja ja jokainen tilaisuus “oikeassa olemiseen” pitää käyttää riippumatta siitä varaantaako se oman tai muiden turvallisuuden.
Toki ihan samanlaista puupäisyyttä esiintyy myös auton ratissa ja kun kaksi tälläisellä asenteella varustettu ihmistä kohtaa liikenteessä niin soppa on valmis. Ihan heidän kulkupeleistään riippumatta.
Olen itse joutunut viimeisen parin vuoden aikana “liikenneraivon” (haistattelua, keskisormen näyttämistä, mielenosoituksellisia ohituksia kovaa läheltä) kohteeksi puolen tusinan kertaa ja raivoajien joukkoon on mahtunut aika tasapuolisesti autoilijoita ja pyöräilijöitä. Viimeksi kk sitten “jäin jumiin” autolla osittain suojatien päälle. Toki tätä edelsi pieni virhearvio omalta puoleltani, mutta kun tilanne oli päällä niin siinä sitä seistiin. Ei päässyt liikennettä vaarantamatta eteen eikä taakse päin. Harmitti, mutta onneksi siinä ei tarvinnut seistä kuin muutama kymmentä sekuntia ja tilaa jäi sen verran että suojatietä kulkeva risteävä kevyt liikenne mahtuisi pienellä koukkauksella hyvin ohi. Kuitenkin risteävää klv:tä ajaneen “kilpapyöräilijän” reaktio yllätti täysin. Kasvot raivosta vääntyneinä tämä tiimiasuun pukeutunut sankari heilutti keskisormeaan ja huuti sylki lentäen haistuksia ohi mennessään. Erityisesti tämä huvitti kun olen itse joutunut samalla tiellä pyörällä ajaessani autoilijan vastaavanlaisen purkauksen kohteeksi. Autoilijaa ilmeisesti harmitti silloin se, että ajoin maantien reunaa enkä vieressä kulkenutta muutaman sadan metrin mittaista kuoppaista pyörätien pätkää.
En halua puolustella kuolonkolarin aiheuttanutta autoilijaa mitenkään, mutta lehtitietojen mukaan nokittelu pöräilijän ja autoilijan välillä oli lähtenyt kärjistymään kun pyöräilijä oli näyttänyt autoilijalle keskisormea. Varmasti sormimerkkiä oli edeltänyt joku tilanne ja ehkä haistattelu elein oli ihan paikallaan, mutta ei voi välttyä ajatukselta että jos jompi kumpi osapuoli olisi älynnyt katkaista eskalaatioketjun niin tuo kuolema olisi saatettu välttää.
Omakin matkanteko on mukavampaa kun opettelee olemaan provosoitumatta joka kerta kun liikenteessä hiertää.
Terveisin: “25 tkm liikenteessä tänä vuonna ja siitä nelinumeroinen osuus fillarilla”
Toki pyöräilijöilläkin monilla on totuttelemista liikenteeseen. Monet pyöräilijät eivät tunnu tajuavan omaaa vauhtiansa, ja risteyksiin tullaan järjetöntä vauhtia. Monilla on myös vaikeuksia osata väistää oikealta tulevia autoja.
Pyöräilijöiden olisi syytä ymmärtää, että risteyksissä pitää hidastaa.
“Osa tahallisia, osa autoilijan osaamattomuutta.”
Ja mikään osako ei ikinä pyöräilijöiden itsensä aiheuttamia?
Tuo autoilija, joka Manskun kuolemantapauksen aiheutti, sietää saada rangaistuksensa raskaimman mukaan. Mutta älkää nyt kuitenkaan lyökö meihin _muihin_ autolla(kin) silloin tällöin ajaviin samaa leimaa. Osanottoni uhrin omaisille!
Itse ajelen paljon kaupungissa sekä henkilöautolla että polkupyörällä. Lähtökohta on aina se, että heikompien oikeuksia ei poljeta, eli yritän aina ottaa jalankulkijat huomioon ja autoillessa pyöräilijät.
Virheitä sattuu liikenteessä kaikille ja autolla ajaessa on monesti vaikea huomata nopeasti liikkuvia pyöräilijöitä. Harvoin tämä johtaa vaaratilanteisiin, koska sellaisia pyöräilijöitä, jotka luottaisivat autoilijoihin, ei käytännössä ole. Siinä nimittäin menettää terveytensä tai jopa henkensä nopeasti.
Liikenteessä on sen sijaan paljon pyöräilijöitä, jotka eivät piittaa säännöistä vaan suhaavat läpi punaisten, ajavat ajoradalla, vaikka pyörätie kulkee vieressä ja käyttävät tilaa muutenkin luovasti. Se on minun puolestani ihan ok, kunhan ei aiheuteta vaaraa tai haittaa muille, mutta moni autoilija tuntuu ahdistuvan siitä, että kevyt liikenne ei noudata sääntöjä. Juuri toissa viikolla tulin kentältä taksilla kotiin ja todistin kuinka kuski kiihdytti tahallaan kohti suojatien punaisilla ylittäneitä jalankulkijoita. Totesi vielä perään, että häntä ärsyttää, kun jalankulkijat eivät noudata sääntöjä. Hänen on kuulemma pakko, koska korttia ei ole varaa menettää. Täysin käsittämätön asenne. Miten se on autoiljalta pois, että jalankulkija ylittää tyhjän tien punaisilla?
Toinen asia, mitä on vaikea käsittää, on autoilijoiden pakonomainen tarve ohittaa pyöräilijä silloinkin, kun pyöräiljä ajaa ajoradalla ylinopeutta. Kantakaupungissa on paljon 30 ja 40 km/h nopeusrajoituksia. Maantiepyörällä pääsee tuollaista vauhtia helposti. Silti autoilijoilla on tarve ohittaa, vaikka olisi ahdasta. Tätä voi kukin mennä kokeilemaan esim. Hesperiankadulle Eliteltä kohti Manskua.
Välillä noita kanssaliikkujia on kovin vaikea ymmärtää. Verenpaine kohoaa, ei vain siitä, että joutuu luopumaan oikeuksistaan, vaan myös siitä, että joku onnistuu liikkumaan sujuvasti sääntöjä rikkoen mutta muiden oikeuksia polkematta ja vaaraa aiheuttamatta.
Sille, jos joku päättää ajaa polkupyörän kumoon tahallaan ei oikein voi liikenneympäristöä parantamalla mitään. Vaarallisinta tilasotjen mukaan on tilanne, jossa pyöräilijä ajaa kaksisuuntaista pyörätietä kadun vasenta puolta ja auto tulee kolmion takaa katsoen vasemalle, mutta ei oikealle. Siksi Helswingissä pyritään tästä eteenpäin tekemään pyöräteitä yksisuuntaisia. Se on tarpeen jo siksikin, että pyöräteillä on nykyisin usien ruuhkaa ja vastaantulijan sivuuttaminen parin kuymmenen sentin turvamarginaalilla ei ole turvallista.
Pyöräilijöitä kohtaan olisi paljon helpompi tuntea sympatiaa, jos niin suuri osa heistä ei rikkoisi tahallaan kaikkia liikennesääntöjä ja kaiken aikaa. Jos joku maksaisi euron jokaisesta havaitusta fillaristin liikennerikkomuksesta, olisi meikäläinenkin jo vaurastunut mukavasti. Pyöräillään jalkakäytävällä, ajetaan säännönmukaisesti päin punaisia aina kun se on mahdollista, ei käytetä pyörätietä vaikka se olisi metrin päässä jne. Terveiset vain sille hepulle, joka ajoi päälleni taannoin suojatiellä vaihdettuaan odottamatta ajosuuntaa ja kiitokseksi kirosi minut alimpaan helvettiin.
Joskus tuntuu siltä, että pyörän nopeus saa pyöräilijän aivoissa aikaan jonkinlaisen alijäähtymisen tilan, josta seuraa mm. värisokeus ja liikennemerkkien tunnistamattomuus.
Tietenkin voidaan. Polkupyöräily kaupunkiympäristössä tulee kieltää.
Liikennesääntöjä tuntemattomat/piittaamattomat pyöräilijät aiheuttavat jatkuvia vaaratilanteita jalankulkijoille, minkä lisäksi he hidastavat ja hankaloittavat autoliikennettä mukaanlukien julkinen liikenne.
Tällaisella toiminnalla ei ole mitään sijaa kaupunkiolosuhteissa.
Olet. Siinä, että luonnevikainen autoilija öykkäröi kohdatessaan heikompia, mielestään alempiarvoisia, ihmisiä, ei ole mitään sattumanvaraista.
Voin vakuuttaa, että samat ihmiset ohittelevat toisia autoja ihan samalla asenteella. Kaikilla ei pitäisi olla ajokorttia.
Tämä tuli esille jossain lehtijutussa. Pitäkö kaikilla olla ajokortti. Jos ihmisellä on vikaa näkökyvyssä tai hän on jatkuvasti humalassa, hän ei saa ajaa autoa, mutta jos polttaa päreensä herkästi, on yhtä vaarallinen. Pitäisikö lääkäreiden ilmoitusvelvollisuutta laajentaa tähän suuntaan?
Koska saadaan liikennemerkki, joka kieltää pyöräilyn jalkakäytävällä?
Pitäisi saada liikennemerkki, joka sallii sen, ettei pyöräile jalkakäytävällä. Nythän pyöräilijä pakotetaan jalkakäytävällä lastenvaunujen ja koirantaluttajien sekaan laittamalla jalkakäytävälle liikennemerkki, jossa on myös pyörän kuva, vaikka jalkakäytävä ei ole pyörän kannalta kulkukelpoinen. Saksassa on liikennemerkki, joka sallii tällaisessa tapauksessa pyöräilyn jalkakäytävällä, mutta ei pakota siihen. Sellainen vapaaehtoisen pyörätien merkki tarvittaisiin Suomeenkin,
Mä vähän luulen, että jos auto(ilu) keksittäisiin vasta nyt, niin se kiellettäisiin heti. Sallittaisiin ehkä kolmen vuoden ammattitutkinnon suorittamisen jälkeen.
Hyvä ajatus, mutta uskallatko päästää hänet sitten telomaan pyörälläkään jalankulkijoita ja pyöräilijöitä?
Sellaisille kuumakalle-veri-kiehuu-alta-aikayksikön-tyypeille joita joukkoomme isossa kaupungissa mahtuu ei pidä sallia kuin jalankulku tai julkiset liikennevälineet jossain, mieluiten äärimmäisen kaukana kaikista meistä muista (jotka noudatamme yhteisiksi laadittuja pelisääntöjä).
— - — - -
Tuollaiset tyypit törmäsivät kerran autollaan kevyesti minuunkin, tai oikeastaan kantamaani kassiin, kun ajoivat eräällä jaetulla kävely/pyörätiellä, jota pitkin kävelin reitilläni kaupasta kotiin. En tiedä tulivatko siihen Vermosta vai Malmilta. Lähtivät vielä mersustaan perääni, uhaten kutsua paikalle poliisit (No just niin! Olisivatkin saaneet sen tehdä, sanoin!), väittäen, että kolhin autoaan muovikassilla, jossa oli vain tomaatteja ja pari viilipurkkia!!! Itse törmäsivät kantamaani kassiin kevyen liikenteen väylän kapealla kohdalla, jossa eivät olisi saaneet itse edes ajaa, olkoonkin, että nopeus oli melko hidas.
Huomasivat kuitenkin lopulta, että veitset kannatti jättää sittenkin vain taskuun, kun paikalle alkoi kerääntyä muitakin ohikulkijoita. Tapoihini ei kuulu keskisormen esittely, mutta tuossa tilanteessa sellainen ele (joltakulta toiselta) olisi saattanut johtaa jopa veritekoon. Aika pitkään jouduin heitä silti faktat osoittaen rauhoittelemaan, tuumaillen samalla, mitä kaikkea olisikaan poliisi löytänyt heidän autostaan joka seisoi edelleenkin siinä pyörätie/jalkakäytävällä …
Ehkäpä tilanteen absurdius ja järjen hivenet, sekä mahdolliset seuraukset, nousivat lopulta, tosin hitaasti myös noiden kuumaveristen, kalliin maun mukaan tyylillä pukeutuneiden “nahkatakkien” mieleen. Taisivat olla vain rauhoittavien lääkkeiden tarpeessa.
Autosta ei tietenkään löytynyt jälkeäkään. Ostamani isot, jo aika kypsät tomaatit ja viilipurkit säilyivät muovikassissani kaikki aivan ehjinä, kuten myös minäkin.
— - — - -
Liikenneraivon valtaan joutuneita ei liene fiksua “ärsyttää”. Myös kaikenlaista provosoinniksi tulkittavissa olevaa taitaa olla parasta yrittää vain välttää, parhaiten esim. pyrkimällä kiertämään tuollaiset tyypit (joita voi löytyä joka satulasta, autosta, tai kaupunginosasta) vain kauempaa, jos se on mahdollista. Viisaampi kai yleensä väistää, vaikka olisi oikeassa, varsinkin kun nykyisin niin monet ovat lisäksi vain avohoidossa, jos ovat edes päässeet hoidon piiriin.
Toivottavasti tämän perusteella ei aleta lisäämään kevyen liikenteenväyliä ja vähentämään paikkoja joissa saa pyöräillä ajoradalla. Se ajorata on kuitenkin turvallisin (ja matkanteon kannalta tehokkain) paikka pyöräilijälle.
Eniten henkilövahinkoja kuitenkin sattuu kevyen liikenteenväylillä olevissa risteyksissä.
Koen oloni aina vähän vieraaksi, kun autoilijat leimataan törkeiksi idiooteiksi.
Olen näet itsekin autoilija. Olen myös jalankulkija, ja välillä olen myös pyöräilijä. Kaikissa rooleissani koetan noudattaa liikennesääntöjä ja ottaa muut liikkujat huomioon.
Sen sijaan on olemassa joukko ääliöitä, jotka vähät välittävät muista ihmisistä. Joskus he istuvat auton ratissa, jolloin he ovat tietysti pelottavimmillaan, sillä silloin heillä on paljon voimaa ja massaa takanaan.
Jalankulkijana olen joskus meinannut jäädä pyöräilevän ääliön alle, ja pelottavaa se oli sekin. Tämä kanssaihminen katsoi vielä aiheelliseksi heristää nyrkkiä perääni ennen kuin jatkoi matkaansa kapealla ulkoilupolulla kohti uusia uhreja. Joskus ääliö saattaa liikkua jalan.
Voiko näille ääliöille tehdä jotain? En tiedä. Ehkä voisi todeta Kurt Vonnegutia mukaillen, että heidät pitäisi havaita jo nuorina ja aivopestä heidät toisten huomioonottamiseen ennen kuin heistä kasvaa ääliöitä?
“Voisin osallistuakin jos mielenilmauksen kohteena olisi liikenneraivo ja joustamattomuus ylipäätään, eli myös pyöräilijoiden toimesta harrastettuna. Pyöräilypiireissä esiintyy jonkun verran (esim fillarifoorumilla) yksisilmäistä ajattelua että kaikki autoilijat ovat asennevammaisia idiootteja ja jokainen tilaisuus “oikeassa olemiseen” pitää käyttää riippumatta siitä varaantaako se oman tai muiden turvallisuuden”
Tästähän se autoilijan nillitys aina mukavasti lähtee. Vielä kun muistaa sanoa, että “tämän Tukholmankadun polkupyöräilijän kuolema toki oli valitettavaa, mutta… ”
Mainitset jääneesi autollasi “osittain suojatien päälle”. Minä näen juuri tätä autoilukäytöstä pyöräilijänä päivittäin. Suojatiet ovat tutkitusti liikenteen vaarallisimpia paikkoja.
Ja ne välinpitämättömät ilmeet ratin takana, jos pyöräilijä vähänkin uskaltaa vilkaista tuulilasin taakse idioottia, joka ei sen vertaa kunnioita suojatietä, että pysyisi tarkkavaisena sitä lähestyessään. Mannerheimintiellä keski-ikäinen naisautoilija näytti keskisormea vastaavassa tilanteessa ilman mitään pyöräilijän provosointia. Että minä rötkötän nyt autollani tässä suojatiellä, mene sinä yli mistä tykkäät.
Pyörätie ei suinkaan aina ole turvallinen fillaristille, sillä autoilijat tapaavat pitää kevyen liikenteen väyliä jonkinlaisena parkki- tai varikkoalueenaan. Ja joskus autoruuhkissa autoilijat ohittavat ruuhkan kätevästi kevyen liikenteen väylän kautta. Pyöräile siinä sitten turvallisesti.
Luulen, että jos kaikki pyöräonnettomuudet tutkittaisiin, havaittaisiin, että pyörätiet ovat vaarallisempia kuin olisi ajaminen ajoradalla. Minun vaaratilanteeni ovat kaikki sattuneet pyörätiellä toisen pyöräilijän kanssa tai pyörätien ja ajoradan risteyksessä, kun autoilija on katsonut oikeudekseen ajaa eteeni kääntymällä oikealle tai tulemalla kolmion takaa.
Tahallisuuden tunnistaminen on jokseenkin vaikeaa ulkopuolelta, ainakaan siten kuin se on rikoslaissa arvioitu “tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä”, erityisesti kun tiedot perustuvat vain toimittajien lyhentämien lausuntojen varaan, että “kiilasi” ja “koukkasi”. Tuottamuksena lienee mahdollinen, mutta senkin asteen osoittaminen vaatii tarkempia tietoja. On täysin mahdollista, että auton kuljettaja luuli mahtuvansa kaistallaan pysyen ohi, kun kaista on mutkassa leveämpi, ja arvioi väärin risteyksen mutkan loppuessa kapenevan kaistan tilan ja osapuolten etäisyydet — ilman tarkempia tietoja on vaikea väittää ettei vastaajan syyllisyydestä tahalliseen tekoon jää varteenotettavaa epäilyä. Muissa maissa on ehkä tarkempi laki sivusuuntaiseta ohitusetäisyydestä, mutta täällä mennään sillä mikä on.
Vaikka tapausta edeltäneellä Tukholmankadulla ei ole pyörätietä, tapauskuvauksessa mainittujen viimeisten liikennevalojen kohdalta alkaa erotettu pyörätie ja jalkakäytävä molempiin suuntiin Mannerheimintietä, joten viimeistään n. 6 metriä liikennevalojen pääopastimen jälkeen pyöräilijällä ei ollut edes asiaa olla ajoradalla. Lehtikuvauksien perusteella valoihin ilmeisesti ensimmäiseksi ajoneuvoksi pysähtynyt auto ehti kiihdyttää pysähdyksistä, saavuttaa ja lähes ohittaa pyöräilijän, joka ei 6 metrin matkalla onnistu edes uusilta ökyautoilta. (Joskin tässä kaupunki on säästänyt ja eteläänpäin erotetun pyörätien ja jalkakäytävän liikennemerkkiä ei ole kuin alkavan korttelin eteläpäässä ja vain vastakkaiseen suuntaan — Manskulla on pyörätie, jota siis kenties vain joidenkin polkupyöräilijöiden, lähestymissuunnasta riippuen, “on käytettävä ajaessaan asianomaiseen suuntaan”.)
Jotain näyttöä poliisilla taitaa olla tapahtuneesta, koska vangitsemisen perusteena oli “surma” eikä kuolemantuottamus.
Terve,
Ma tiedan, etten enaa saisi kommentoida. Mutta kommentoidaan nyt kuitenkin. Mailla jokainen katsoo peilista mita takana tapahtuu, ja tietysti edesta. Silloin ei kukaan aja paalle. Suomessa on toisenlainen ajokulttuuri.
t. Mikko
Riittääkö Helsingissä lyhtytolppia ja rasvattua köyttä hirttämään kaikki autoilijat..? Sitä ennen pitäisi hirttää Tapanilan muslimit.http://kemppinen.blogspot.fi/2015/06/oikeuden-haju.html
“Kuski kiihdytti tahallaan kohti suojatien punaisilla ylittäneitä jalankulkijoita. Totesi vielä perään, että häntä ärsyttää, kun jalankulkijat eivät noudata sääntöjä. Hänen on kuulemma pakko, koska korttia ei ole varaa menettää.”
Minä väitän, että tässä ollaan ongelman ytimessä. Osa ihmisistä todellakin käyttäytyy näin. Erittäin valitettavaa on se, että meidän valvova viranominen, poliisi korostaa tälläistä käyttäytymistä.
Osa porukkaa on sellaisia, jotka törttöilevät urakalla millä tahansa kulkuneuvolla ja käyttävät tästä nimitystä “sujuva liikenne”. Tästä syystä löysän antaminen ja sosiaalinen kontrolli liikenteessä ei ole toimiva ratkaisu sekään, mutta kontrollin lisääminen ei sekään toimi. Britit löysäävät tietoisesti valvontaansa, koska pitävät valvonnan nykyistä määrää järjettömänä.
Meillä on tehty euroopassa pienissä kaupungeissa kokeiluja, joissa on poistettu kaikki liikennemerkit ja tälläisissä kokeiluissa on saatu liikenneturvallisuus paranemaan.
Osmo Soininvaara: Pitäisi saada liikennemerkki, joka sallii sen, ettei pyöräile jalkakäytävällä. Nythän pyöräilijä pakotetaan jalkakäytävällä lastenvaunujen ja koirantaluttajien sekaan laittamalla jalkakäytävälle liikennemerkki, jossa on myös pyörän kuva, vaikka jalkakäytävä ei ole pyörän kannalta kulkukelpoinen.
Vai päinvastoin? Sallitaan pyöräily jalkakäytävällä, kun tekee sen nätisti ja merkitään ne kaikki jalkakäytäviksi. Nythän alle 12 saa pyöräillä jalkakäytävällä. Ihan hyvin ne, jotka kokevat paikkansa olevan jalkakäytävällä voisivat siellä sipsutella. Se kevyen liikenteen väyläkin on eri aikaan eri paikka. Jos sataa vettä tai on yö, niin tilaa on liikkua, mutta kauniina kesäpäivänä pyöräilijä voi joutua taluttamaan.
Liikenteessä on niin paljon muuttujia, että et saa mitenkään aikaan kaikenkattavaa lakia. Ihmisten käyttäytymisessä on myös variaatiota sen suhteen, miten lakia noudatetaan ja tämän huomioiminen usein johtaa entistä suurempaan variaatioon.
Monessa kaupungissa on paikkoja, joissa jokainen kaupunkilainen ajaa sosiaalisen ohjeistuksen ohjaamana. Huomaat sen, kun vieraspaikkakuntalaisena ajat lain mukaan ja muut ovat kummastuneita.
Ja jos ajattelet asiaa laajemmin. Meillä on esim. paljon risteyksiä, joissa ajaminen muuttuu lain mukaan keliolosuhteista riippuen. Jos maalaukset on näkyvissä ajetaan eri tavalla kuin jos ne on lumen peittämänä. Suurin osa ajaa vanhasta muistista. Meillä on myös kolmikaistainen tie, joissa kesällä on reunimmaiset kaistat erisuuntaiset ja keskimmäisessä ajosuunta vaihtuu. Talvella on keskimmäisellä kaistalla on samaan aikaan molempiin suuntiin oleva liikenne liikennemerkein määrätty. Arvaa, montako nokkakolaria on syntynyt? Nolla. Tai sitä, että voin ajaa kotoa keskustaan siten, että kuljen tietä pitkin ohittamatta taajamamerkkiä tai aluenopeusrajoitusmerkkiä. Onko minulla siten oikeus ajaa keskustassa 80 km/h? Lain mukaan on.
Esimerkkejä, joissa laki ei toimi pystyy luettelemaan loputtomasti. Esim. kaksi oikealle kääntyvää kaistaa ja tielle, jolle käännyttäessä on ajoradan reuna täynnä pysäköityjä autoja. Sosiaalinen paine kertoo, että oikeanpuoleinen kääntyjä ei pysähdy, vaikka hänen kaista on tukkeessa.
Tälläiset asiat, joihin käyttäytyminen vaikuttaa on hankalia. Lisäksi meillä on paljon kulkuneuvoja, joita ei noteerata mitenkään. Esim. hra Presidentti liikkui rullaluistimilla. Pakko kulkea mm. mukulakivillä, vaikka se on mahdotonta?
Liikkumisen apuvälineenä sähkömoottori polkupyörässä ja se ei olekkaan sähköpyörä, vaan liikkumisen apuväline. Moottoroitu peli, jota saa virittää ja ajaa kännissä jalkakäytävällä tai kauppakeskuksissa?
Omat lapset kun ovat tulleet mopoikään, niin toivoisin, että talvirenkaat olisi sallitut mopoissa. Mopoa koskee autojen rengaslaki vain, koska sellainen virhe on lakia tehdessä mennyt läpi. En usko, että kukaan oikeasti haluaa varta vasten ajatella, että 100 kg painava yhdistelmä kuluttaa teitä niin paljon, että sitä pitää arvostella 3500 kg asti olevan lain nojalla. Laitanko lapsille laittomat renkaat vai aiheutanko lisävaaraa? Lapsen on kuitenkin ajettava vuoden jokaisena arkipäivänä kouluun kelillä kuin kelillä.
En nyt oikein ymmärrä. Lain mukaan mopoissa ei ainoastaan saa vaan on pakko olla talvella talvirenkaat. Kesällä taas ei tietenkään saa olla nastarenkaita. Vaikka mopo painaa vähemmän kuin auto, sillä on vain kaksi kapeaa pyörää auton neljää leveää vastaan. Siksi nastaa kohden pistovoimassa ei liene merkittävää eroa.
No, tiedoksesi, se porukka joka ei suojateitä kunnioita ollenkaan (eikä paljon muitakaan liikennesääntöjä) on nimenomaan pyöräilijät.
Ehdottomasti. Saman tien voitaisiin kriminalisoida suuttuminen ylipäänsä, ja kaikki ikävät tunteet. Jollekulle voi käydä huonosti. Ja käykin.
Lepuutan salkkuani (I rest my case). Viestisi perusteella vaikutat juuri sellaiselta kaverilta jonka pitäisi pysyä liikenteestä kokonaan pois.
Koska et ilmeisesti juuri ole autolla ajanut, niin kerrotaan nyt kuitenkin, että Helsingistäkin löytyy lukemattomia paikkoja joissa ei ole mahdollista nähdä riittävän hyvin risteävän autotien liikennettä risteysalueelle ajoa varten, ellei ryömitä autoa ensin risteävän kevyenliikenteen väylän suojatielle. Jos siihen suojatielle päästyäsi huomaat että et pääsekään turvallisesti ajamaan risteykseen niin usein käy niin, että takaa tuleva ajoneuvo estää peruuttamasta. Kun et pääse eteenpäin etkä taaksepäin niin et juuri muuta voi tehdä kuin odottaa ettå risteävän tien liikenne sallii ajaa risteykseen. Vastaavanlaisia paikkoja on myös paljon pihoilta tielle ajaessa. Normaalijärjellä varustettu ihminen ymmärtää tälläisen “suojatiellä seisojan” nähdessään että mistä on kyse, mutta sinulle se on siis merkki siitä että kyseessä on välinpitämätön idiootti..
Jos ajaisit autolla niin olisit täsmälleen samanlainen kuin ne autoilijat joita niin kärkkäästi kritisoit.
Bussikuski osoitti sitten oikein mallia, miten yhdellä iskulla saa nurin useammankin pyöräilijän.
Jos tuo on todellinen ongelma eikä tekosyy kulkuvälinerasismille, niin ratkaisu on helppo.
Muutetaan liikennesäntöjä niin, että kevyen liikenteen sääntöjen rikkominen muuttuu vaikeammaksi:
-Punainen valo terkoittaa kevyelle liikenteelle raskaamman liikenteen etuajo-oikeutta, ei risteyksen ylityskieltoa.
-Polkupyörällä on aina oikeus ajaa autotiellä, oli pyörätietä tai ei.
Ja niin edelleen.
Ongelma vain on, että kevyt liikenne ei tällä hetkellä uskalla (no, ainakaan minä en) käyttää nykyisiäkään lain suomia oikeuksiaan koska niistä kiinni pitämällä pääsee hengestään. Ja siitä huolimatta, että tämä on nykyään kovin epämuodikasta vastakkainasettelua, niin kyllä se nyt vaan on autoilijoiden homma aloittaa se liikennekulttuurin muokkaaminen niin, että kevyt liikenne uskaltaa pitää oikeuksistaan kiinni. Ensimmäinen askel voisi olla se, että jos ei ole antanut kevyelle liikenteelle tietä liikennesääntöjen mukaan niin sen sijaan että alkaa huutelemaan että ne pyöräilijätkin rikkoo sääntöjä, niin häpeäisi ja pahoittelisi tapahtunutta. Palataan sen jälkeen siihen keskusteluun, että pitääkö kevyenkin liikenteen noudattaa liikennesääntöjä.
Häkellyttävintä tässä on se, että vaikka en yhtään pidä siitä suomalaisen liikennekulttuurin piirteestä, että kevyen liikenteen pitää vaatia omat oikeutensa liikenteessä, niin tuo kulttuuri on minussakin niin syvällä, että ei ole mitenkään poikkeuksellinen se autoilukerta kun jossain vaiheessa huomaan, että en antanut tietä kevyelle liikenteelle liikennesääntöjen vaatimalla tavalla. Virosta kannattaisi kysyä mitä siellä tehtiin, muistaakseni siellä liikennekulttuuri kevyen liikenteen suhteen saatiin aika nopeasti muutettua sivistyneeseen suuntaan.
Minulle on edelleenkin epäselvää, seisoivatko sekä auto että pyörä siis aluksi niissä Tukholmankadun ja Mannerheimintien risteyksen liikennevaloissa, vai edellisissä? Toinen epäselvä asia on, olivatko ne siinä aluksi rinnakkain vai auto edellä ja pyörä sen takana? Kumpi oli tullut risteykseen ensin? Jos risteykseen ei johda Tukholmankadun suunnasta pyörätietä, saako pyöräilijä ajaa siihen auton viereen liikennevaloihin asti samaa kaistaa käyttäen?
Hesarin valokuvan (HS/15.8.2015, s. A2) mukaan katu kapenee olennaisesti juuri ennen liikennevaloja (kun ajoradan se kaista, jossa ilmeisesti myös bussipysäkki on, päättyy).. Viimeksimainittu (eli bussipysäkin kaista) on kuitenkin erotettu varsinaisesta ajokaistasta maalatulla katkoviivalla. Mitä kaistoja kukin osapuoli tuolla käytti?
Se varsinainen ajokaista kadulla lienee tuon pysäkin kohdallakin aika leveä. Saako pyörällä ajaa liikkeelle lähtevän auton ohi oikealta, esim. samaa kaistaa tai bussipysäkin suomaa tilaa käyttäen, paikassa, jossa kumpikin (sekä pyörä, että auto) joutuvat hetikohta sivuuttamaan ajoradalla kapean paikan, eli liikennevalopylvään kohdalla? Tilanteen arviointiin vaikuttaa tuossa paljon se, missä järjestyksessä, miten ja miltä kohdin kumpikin osapuoli tuolla eteni.
Jossakin kirjoitettiin, että auto pysähtyi ja jäi odottamaan pyörän tekemää ohitusta. Tuossa ei ole mielestäni mitään logiikkaa, ellei kyse ole a) hitaasta reagoinnista liikennevalojen vaihtumiseen, b) muusta auton liikkeelle lähtöön liittyvästä ongelmasta/hankaluudesta/takkuilusta, c) ympäröivän liikenteen aiheuttamasta varovaisuudesta, d) “tahallisesta pyrkimyksestä pyöräilijän tönäisyä varten”, e) jostain muusta syystä.
Huomauttaisin myös, että tilanteen tulkinta ja objektiivinen fakta voivat olla erilaisia, jos havainnoitsijan mieli joutuu tapahtuman kulkua vähäiseltäkään osalta paikkaamaan. Tässäkin keskustelussa huomaa, että asenteella voi olla vaikutusta siihen, mihin suuntaan tuo “mieli” (tai media?) saattaa asioiden tulkintaan vaikuttaa.
Hyvin kauan sitten, jouduin erään aika rajun onnettomuuden silminnäkijänä asian itse jälkikäteen toteamaan, vaikka en tuolloin liikennepsykologiasta paljon vielä tiennyt. Silloinen tapahtumien kulku erosi siitä, jollaiseksi sen kaikkine osineen olin mielessäni ‘rakentanut’.
Eikö jokainen pyri etenemään liikennevalojen vihreäksi vaihtumisen jälkeen etenemään päätavoitteidensa mukaan, liikennesääntöjen puitteissa? Yleensä ajoneuvot etenevät kaistallaan risteykseen yksi kerrallaan.
En halua millään muotoa puolustella autoilijaa, jos pyörän tönäisy oli todellakin tahallinen, tarkoituksellinen teko, mutta (varsinkaan tapausta näkemättä) on myös väärin tulkita ja tuomita vain autoilija kiilaajaksi, jos myös pyöräilijä kiilasi itsensä, samaa kaistaa käyttäen auton ohi, esitteli vielä keskisormeaan ja mahdollisesti rikkoen samalla muita liikennesääntöjä.
Sen kaltaista huonoa liikennekäyttäytymistä emme kaupunkiin todellakaan kaipaa. Tarvetta on sen sijaan, paitsi liikennesääntöjen tuntemukselle ja noudattamiselle, myöskin huomaavaisuudelle ja kohteliaisuudelle, niin puolin että toisin.
PS. Erään pyöräilevän, itsepäisen (ja turhamaisen?) sukulaiseni takia kiinnostaisi myös tietää, käyttikö ao. onnettomuudessa menehtynyt pyöräilijä kypärää? Tuota tietoa en ole toistaiseksi löytänyt mistään. Tietääkö kukaan asiasta?
Erään, nyt jo ehkä vanhentuneen liikenneoppaan teksti kertoo, että:
“Ajokortti on evättävä, jos
…
4. milloin hakijaa elintapojensa — nimenomaan alkoholin käytön suhteen — tai henkilökohtaisten ominaisuuksiensa takia ei katsota sopivaksi toimimaan kuljettajana;
…”
Tieliikennelaki antaa hälytysajeuvoille oikeuden päästä lautalle ennen muita ajoneuvoja ja erinäisille viranomaisille oikeuden erikoistilainteissa poikeita tieliikennelain säännöistä.
Mitään muita oikeuksia tieliikennelaista ei löydy.
Jos ihan itse keksii itselleen jotain mukaoikeuksia liikenteessä, niin ei mikään ihme jos niistä kiinni pitämällä pääsee hengestään tai terveydestään.
Se mikä on ainakin selvää on se että mikäli törmäys tapahtui noiden valojen jälkeen pyöräilijällä ei ollut enää mitään asiaa ajoradalla. Juuri valojen jälkeen alkaa pyörätie.
Oli muuten törkeää toimintaa pyöräilijöiltä tuossa “muistotilaisuudessa”. Järki ei sen vertaa sano että kun mennään tielle siellä ajetaan liikennesääntöjen mukaisesti. Siihen kuuluu se että muuta liikennettä ei häiritä.
Kyse oli mielenosoituskulkueesta, jonka kärjessä ajoivat poliisit. Mielenosoituskulkueet ovat täysin sallittuja.
Erilaiset käsimerkit ja huutelu esimerkiksi pyörää ajaessa on tämän pykälän vastaista. Sormen näyttäminen vie käden irti ohjaustangosta ja aiheuttaa häiriön ajamiseen.
Eilen kun kävin kaupassa autollani, niin huomsasin, että on kovasti paljon oikeuksiinsa heränneitä pyöräilijöitä liikkeellä, mikä ilmeisesti tarkoittaa että liikennesääntöjä ei tarvitse noudattaa.
3 §
Tienkäyttäjän yleiset velvollisuudet
Tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä muutenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi.
Tienkäyttäjä ei saa tarpeettomasti estää tai häiritä liikennettä.
Mitä Tuulilasin keskustelupalstalle kuuluu?
Velvollisuudet synnyttävät oikeuksia, niin liikenteessä kuin muussakin elämässä. Kun säännöt velvoittavat yhtä väistämään, ne implisiittisesti oikeuttavat muut kulkemaan.
Tämä on myös ongelma. Voi perustellusti sanoa, että Suomessa ei ole liikennekulttuuria vaan sääntöjä. Tilannetaju ei pelaa, kun kaikilla on niin kova kiire pitää kiinni oikeuksistaan.
Suomalaiset usein kauhistelevat esimerkiksi italialaista liikennettä. Vaikka italialaiselle autoilijalle stop-merkit ja pikkuteiden nopeusrajoitukset ovat viitteellisiä, niin hän ei aja kiinni edeessä kulkevan auton puskuriin, kun joku yrittää vaihtaa kaistaa, antaa tilaa suojatietä ylittäville jalankulkijoille ja ohittaa maantiellä piennarta polkevan pyöräilijän reilulla turvavälillä. Muut tienkäyttäjät huomioidaan tavalla, josta suomalaisilla autoilijoilla olisi oppimista.
Kyllä, polkupyörällä ja mopolla saa ohittaa muun ajoneuvon samaa kaistaa käyttäen oikealta. Ks. TLL 17 pykälä.
Niin ovatkin mutta niillä ei siltikään ole mitään oikeutta poiketa liikennesäännöistä, poislukien ns kiireelliset tehtävät josta nyt ei ollut kysymys.
Tässä tapauksessa pyöräilijät tukkivat ajoradan ajamalla rinnakkain. Tämä on laitonta, kulkuvälinettä tulee aina kuljettaa mahdollisimman lähellä ajoradan oikeaa reunaa. Jos lakia olisi noudatettu ei bussilla olisi ollut mitään ongelmia vaihtaa kaistaa.
Koska lakia rikottiin satojen ihmisten voimin, pitäisi järjestelyistä tehdä itse asiassa rikostutkinta.
Mielenosoituskulkueet ovat täysin laillisia. Poliisit ajoivat ensimmäisinä. Tämä oli täysin laillinen tempaus.
Kohtelias kiitos, mutta ei kiitos!
kts esim.
List of countries by traffic-related death rate
Jos taasen puhut jostakin tarkemmin määrittelemättömästä kultuurista jossa kahvikin maistuu paremmalta toscanan auringon alla niin ok. Saatan jopa yhtyä ajatukseen.
Italian luvut ovat ihan hyvät, kun ottaa huomioon väestöntiheyden, liikenteen määrän ja maantieteen. Suomi on tilastossa marginaalisesti parempi lähinnä sen vuoksi, että täällä kehä kolmosen ulkopuoli on asumatonta ja tasaista preeriaa, jossa on suoria teitä ja autoja tulee vastaan kerran viiteen minuuttiin.
Huomionarvoista tuossa tilastossa on, että kännissä maastureillaan keskellä tietä sohlaavat islantilaiset sijoittuvat paremmin kuin suomalaiset. Ja jos lähtisin hakemaan kilpailijaa heikossa liikennekulttuurissa entisille sosialistimaille, niin kyllä minä Islantiin katseeni suuntaisin.
Tilastoon kun viittaa, niin kannattaa ymmärtää tilastoa.
Eilen näin, kun eräs autoilija päätti ohittaa 2‑kaistaisella tiellä samalla, kun vastaan tuli pari moottoripyörää ja henkilöauto. Nämä onneksi väistivät, mutta näyttivät käsimerkkejä, mikä ehkä ei ollut tilanteessa se pahin vaaratekijä…
Oletko kenties perussuomalaisten kansanedustaja? Mene ja tiedä, mutta ainakin tietämyksesi Suomen laista on yhtä surkea kuin perussuomalaisilla kansanedustajilla.
Varmaan oli laillinen mutta liikenteen ohjaus oli huonosti hoidettu kun bussi ylipäätään saattoi päätyä sinne kulkueen sekaan. Yritin lukea kokoontumislakia mutta en siitä saanut selkoa, onko liikenteenohjaus ensisijaisesti järjestäjän vai poliisin vastuulla.
Oli huomattava määrä kaksipyöräisillä ajoneuvoilla liikkuvia poliiseja ohjaamassa liikennettä. He keskttyivät kuitenkin avaamaan tietä kulkueen kärjessä. Kukaan ei tullut keksineeksi, että jollekin välähtäisi päähän tulla sivusta kulkueeseen, mikä on täysin lainvastaista.
perussuomalaisuutta on vaikea todeta, mutta jonkin sortin trolli tämä “Jori Puska” vaikuttaa olevan. Tai sitten vain joku, joka kokee elämäntehtäväkseen pyöräilyn vastustamisen, tai molempia…
En ymmärrä tätä kommenttia ollenkaan. Mannerheimintie on täynnään risteyksiä joilta tulevalla liikenteellä on liikennesääntöjen mukaan täysi oikeus jatkaa matkaansa sinne minne haluavatkin ellei paikalla ole poliisi ohjaamassa liikennettä muualle. Näinhän tässä tapauksessa ei ollut joten on täysin selvä että kulkueen sekaan on muun liikenteen sovittava eikä sitä saa estää tukkimalla ajoväylä.
Jokaisen pitää ymmärtää, ettei kulkueeseen, hautajaissaattoon tai muuhun sellaiseen saa ajaa. On myös yksinkertaisesti kiellettyä.
Miksi Suomessa harjoitetaan lainsäädäntötyötä? Emmekö voi tuoda kaiken lainsäädännön Saksasta ja lakkauttaa suomalaisen lainsäädäntökoneiston. Miksi Suomen eduskunta ei ole pystynyt kopioimaan tätä liikennemerkkiä? Paljonko maksaa, että viisi miljoonaiselle kansalle tehdään oma lainsäädäntö? Se, jos mikä on rahojen haaskausta ja niukkojen resurssien tuhlausta. Lapsuudessani oli mustakäsi-liikennemerkki ja nyt STOP. Miksiköhän?
Oleellinen unohtuu, jos jokainen vuorollaan vetoaa sääntöihin ja omiin oikeuksiinsa. Minulla on laillinen oikeus piereskellä täydessä hississä, mutta en sitä tee, koska pyrin ottamaan kanssaihmiset huomioon. Samoin hiljennän vauhtiani lähes olemattomiin, kun lähestyn trikoissani yhdistetyllä pyörätiellä koiranulkoiluttajaa tai lastenvaunuja työntävää jalankulkijaa. Ei siksi, että jokin laki sitä edellyttää, vaan siksi että jokainen voisi tuntea olonsa turvalliseksi. Mikään juridinen normi ei korvaa hyviä tapoja ja empatiaa.
Tämän tapauksen jälkeen en ihmettelisi lainkaan, jos ao. pykälän kyseiseen, mopoja ja polkupyöriä koskevaan kappaleeseen lisättäisiin sivulause: “… , jos se voi tapahtua vaaratta ja haitatta.” Tuolla kohden Tukholmankatua, sen päässä, vaara oli aivan ilmeinen.
Nykyisellään tuo TLL:n pykälä 17, tai siis sen toisen kappaleen jälkimmäinen lause suorastaan luo tilanteita, joissa osa pyöräilijöistä ja autoilijoistakin saattaa lähteä kaupungin kaduilla keskenään kilpailemaan, esim.yksistä liikennevaloista seuraaviin, sangen vaarallisin seurauksin.
Lisäkysymys: Miten on mahdollista, että Mannerheimintielle oikealle kääntyvä auto voi osua, kuten Osmon juttuunsa liittämä linkki kertoo, “oikealla takakulmallaan pyöräilijään”, joka ajoi oletettavasti joko suoraan tai kääntymässä oikealle, pyörätielle? Jos auto kääntyi oikealle, ihmettelen hieman sitä, miten auton perän samanaikainen heilautus oikealle, jonka liikkeen tuo temppu olisi ilmeisesti vaatinut, oikein saattoi onnistua? Kumpi siellä oikein mahtoi osua ja kumpaan?
Sakke. Tarkoitatko ilmeisellä vaaralla, että autoa ajoi henkilö, joka on päättänyt kiilata fillarin nurin. Miten ajattelit tämän näkökohdan kirjata lakiin?
Pyöräilen paljon ainoastaan pyöräteillä ja havaintoni on, että skootteristit ja mopedistit ovat hävinneet pyöräteiltä lähes kokonaan. Tuohon lienee vastauksena se, että mopokortin hintaa nostettiin riittävästi, että toimenpide lakkautti mopoilun melkein kokonaan. Siitä harvinainen viranomaisliike, että toiminta saatiin lopetettua kertarysäyksellä eikä pitkällä kitinällä.
Helsingissä mopolla ei yleensä myöskään saa ajaa pyörätiellä.
Olen huomannut, että moottoripyöräilijät tulkitsevat lakeja hieman väljästi omaksi edukseen. Toisin sanoen, ne ottavat autoa vastaavan tilan auton edessä, mutta toisaalta puikkelehtivat autojen lomitse ruuhkissa. Ei kai pyöräilijät tee samoin ?
… että mopoilta poistettiin pyörätien käyttöpakko ja sallittiin pyörätien käyttö vain silloin kun se erikseen sallitaan lisäkilvellä pyörätien merkin yhteydessä. Osmo onkin näköjään kirjoittanut aiheesta.
Mopon kilpi pitä vaihtaa kieltävästä sallivaksi, koska kilvet EI MOPOILLE varastettiin varuskuntiin. …:-)
Pyörätiellä mopoilu kiellettiin jokunen vuosi sitten melkein kaikkialla eli mopolla pitää ajaa autotiellä.
Poislukien pyörätie, jolla se on erikseen sallittu kyltillä “sallittu mopoille”.
Liikenteen määrän kasvaessa tilastollinen turvallisuus paranee. Suomeen verrattuna Italian turvallisuus on siis heikompaa kuin luvut antavat ymmärtää, koska Suomessa liikennettä on Italiaan verrattuna vähän.
Sama juttu kuin siinä, että eniten raiskauksia suhteessa väkimäärään saattaa olla pienissä peräkylissä. Yksi huseeraaja pystyy rumentamaan tilastot.
Tässä ei nyt virkamieskieli ja kansan kieli kohtaa.
Kansalainen tarkoittaa kesärenkaalla rengasta, jota käytetään kesällä ja talvirenkaalla rengasta, jota käytetään talvella.
Laki toteaa, että talvella saa käyttää nastarengasta ja on pakko käyttää talvirengasta ja kesällä ei saa käyttää nastoja.
Todellisuudessa lain mukainen talvirengas on oikeasti kesärengas. Lähes jokaisessa mopossa olevassa renkaassa on m+s merkintä, joka tarkoittaa talvirengasta. Ainakin jokaisessa meidän talossa olevassa mopon renkaassa sellainen on ja se on jo aika suuri otanta se.
Googlen hakusanalla “moottoripyörän tavirengas” tai “mopon talvirengas” kun katsot kuvia, niin yhtä rengasta lukuunottamatta ne on kaikki laittomia ainakin niin pitkälle, mitä itse niitä selasin. Sitä laillistakaan ei saa laillisesti alle, sillä 21′ eturengas ja 17′ takarengas estää tehokkaasti nastamäärän täsmäämisen lain vaatimalla tavalla.
Mopon renkaan ja auton renkaan laittaminen saman lainsäädännön alle onmahdotonta myös siksi, että renkaiden profiili on erilainen. Autossa koko renkaan pinta koskettaa tietä ja mopossa suurin osa mopon nastoista on sellaisia, että ne ovat olemassa varmuuden vuoksi eivätkä ne koskaan kosketa tien pintaa.
Tilasin sitten laittomat renkaat mopoon.
En tiedä mitä tuolla semanttisella pilkunviilaamisella haluat saavuttaa, mutta koska mitä ilmeisimmin Suomen kielen taitoni on vajavainen, niin yritetään selventää:
1. Minulla on Suomen tieliikennelain mukaan oikeus ajaa polkupyörällä Hämeentiellä. Mikä tässä väitteessä tarkkaan ottaen on minun keksimäni mukaoikeus ja millä perusteella?
2. Jos astun rauhallisesti suojatielle, autoilijalla on velvollisuus väistää minua. Miten tämä poikkeaa loogisesti väitteestä “Minulla on oikeus astua rauhallisesti suojatielle mahdollisista ohiajavista autoista huolimatta”?
“Ilmeinen vaara” liittyy risteykseen ja sen lähestymiseen. Mielestäni henkilö, “joka on päättänyt kiilata fillarin nurin”, kuulostaa, ilman vahvaa näyttöä, jollaista en ole vielä nähnyt, pelkältä oletukselta tai mielipiteeltä. Onnettomuuksiakin sattuu!
Minun on vaikea nähdä, miten oletettavasti ajokaistaansa ajava, ja kohta kääntyvä auto voi takakulmallaan kiilata fillarin nurin? Fillarin, joka joutuu käsittääkseni kääntymään oikealle risteysgeometrian (ei välttämättä kellon) mukaan ennen autoa. Sana “kiilaaminen” liittynee auton siirtymiseen lähemmäs ajokaistan oikeaa reunaa, mutta eikö tuolle voi olla muitakin, luonnollisempiakin syitä, kuin tieten tahtoen tehty tönäisy-yritys, eli tarkoitus saada fillari kumoon?
Jos autoilija jäi vihreillä ensin odottamaan pyöräilijän tekemää ohitusta, ja kiilasi sitten pyörän kumoon, olettaisin että kontakti auton ja pyörän välillä olisi tapahtunut pyörän ja auton etukulman, tai kyljen välillä, ei TAKAKULMAN, ellei auto ajanut ehkä jotenkin oudosti mutkitellen. Pyöräilijän törmäys autoon on ehkä saattanut johtua jopa hänelle yllätyksenä tulleesta auton ajonopeuden hidastumisesta, a) ns. kiilauksen loppuvaiheessa, tai b) normaalin, käännöksen edellyttämän nopeudenlaskun takia.
Ajoiko auto ajoradan reunakiveyksen yli? Jos auto alkaa kääntyä oikealle Mannerheimintielle, eikä pyörätielle (kuten on oletettava), eikö siinä silloin pyöräilijälle jää hyvää tilaa kääntyä viimeksimainitulle. Olennaista voi ehkä tosin olla myös se, paljonko tilaa jäi auton ja reunakiveyksen väliin, mutta sitä ei kai enää pyörätien kohdalla ollut.
Jos pyöräilijä saa ohittaa auton samalla ajokaistalla oikealta (TLL:n pykälän 17 mukaan), onko vastaava ohitus (pyörän vasemmalta puolelta) kaistallaan etenevältä autoilijalta kielletty? (Miksi tuollainen ohitus olisi kiilaamista vain silloin, jos sen tekee autoilija?) Kilpailtiinko tuolla siitä, kumpi ehtii ajoradan kapealle kohdalle ensin?
Toivottavasti poliisi (tai piirtäjä poliisin toimeksiannosta ja ohjeiden mukaan) kykenee rekonstruoimaan tapauksen piirroksin, siten että tuon valitettavan törmäyksen luonne, vaiheet ja syy käy selvästi ilmi, törmäyksen dynamiikka ja liikeradat havainnollistaen.
Suomen pitäisi kai olla oikeusvaltio. Sen vuoksi ketään autoilijaa (tai pyöräilijääkään) ei pitäisi ainakaan ennen aikojaan syylliseksi leimata, ellei sitä syyllisyyttä kyetä vedenpitävästi kaikille osoittamaan. Voi olla, että jos olisin ollut tuolla itsekin silminnäkijä, en pitäisi yhtä monia skenaarioita mahdollisina, mutta …
Väite, jonka mukaan autoilija “on päättänyt kiilata pyöräilijän nurin” on mielestäni kuitenkin aika voimakas. Toivottavasti sen väitteen perustelut ja perusteluiden toteennäyttö ovat sitä silloin myös.
Tiehän ei ollut tukossa, vaan luultavasti välitti suuremman määrän liikennettä kuin koskaan muulloin. Pyöräilijäthän ovat liikennettä siinä missä muutkin tienkäyttäjät.
Vielä lainaus tieliikennelaista (6 §):
YLE:n uutissivuilla oli testi pyöräilijöille liikennesääntöjen tuntemisesta. Tein testin minäkin, vaikken mikään yksipuolinen pyöräilijä olekaan. Sain siinä kaikki kymmenen kohtaa oikein, vaikka ajan autolla sentään useammin kuin mitä pyöräilen!
Olisi mielenkiintoista tietää, miten suuri osuus niistä kyselyn vastaajista, joilla ei ole ajokorttia, pärjää tuossa testissä. Valitettavasti testissä ei kysytä, onko vastaajalla ajokorttia vai ei. Testi olisi syytä tehdä myös jotenkin kontrolloidummin, ettei HS vedä saamistaan tuloksista isommalla vastaajamäärällä liian hätäisiä johtopäätöksiä, tietämättä vastaajien todellista jakautumista autoilijoihin ja kortittomiin.
Kun tämän oikeusperusta näyttää olevan hämärä esimerkiksi Jori P:lle, se lienee TLL 2 luku 6§: “Säädettyjä ääni- ja valomerkkejä antavalle … poliisiajoneuvon vetämälle saattueelle on liikenteen ohjauslaitteilla annetuista ohjeista riippumatta annettava esteetön kulku. Tällöin on tarvittaessa väistyttävä syrjään ja pysähdyttävä.”
Kulkuetta vetivät polkupyöräpoliisit; en tiedä oliko fillareissa siniset vilkut. Vilkut olisivat siis sallineet esimerkiksi punaisia päin ajamisen, ja määränneet muut tienkäyttäjät väistämään. Mutta ilman sinisiä vilkkujakin samassa pykälässä alempana lukee: “Tienkäyttäjä ei saa keskeyttää tai muuten estää sotilasosaston, saattueen, valvotun lapsiryhmän tai muun järjestäytyneen kulkueen etenemistä.”
Tarvittaessa se on sitten käräjäoikeus joka puntaroi TLLn eri pykälien keskinäistä painoarvoa. Meidän juridiikka-amatöörien on asiasta turha vääntää.
Oikeusvaltio on se valtio; kansalaisilla on oikeus olla ihan mitä mieltä hyvänsä ja ilmaista niitä mielipiteitä pienin rajoituksin. Syyllisenä tai syyttömänä saa pitää ennen tuomiota ja jopa tuomiosta riippumatta.
Mun täytyy sanoa että useimmissa tapauksissa autoilijat ovat kohtelijaita minua kohtaan kun ajan pyörällä, pysähtyvät suojateien eteen vaikka eivät tarvitisisi.
Suurin riski pyörällä ajaessa on törmätä toiseen pyöräilijään. Nyt kun koulut ovat alkaneet niin koululaiset pyöräilevät aivan miten sattuu. Niitä joutuu stten väistelemään. Minun työmatkani varrella on 4 koulua joten ongelmaa ei aamuisin voi välttää, ellei päätä lähteä vasta klo 9:00 jälkeen.
Sitten oma lukunsa ovat erilaiset työmaat ja poikkeusjärjestelyt jotka usein ovat ala-arvoiset. Esim Espoon Leppävaarassa/Perkkaalla on suositu työmatkapyöräilyreitti Espoosta Pitäjänmäkeen päin poikki monesta kohtaa HSY:n vesijohtotyömaan takia ja pakottaa joko pitkille (tai mäkisille) kiertoteille tai ajamaan tilapäisiä kapeita kinttupolkuja pitkin osittain autojen seassa. Tuon työmaan ajaksi olisi voitu järjestää tilapäinen kevyen liikenteen väylä rautatien ja Hatsinapuiston väliin, siellä on ollut jo ennestään polku, mutta koko n 1 km x 1 km kokoine alue suljetttiin kaikelta liikenteeltä.
Liikennekäyttäytymisestä pitäisi saada kitketyksi kaikki “kansainväliset” käsimerkit pois. Niillä vain provosoidaan. Jos halutaan kiittää, niin tervehdys on paikallaan, mutta virheiden osoittelu on täysin turhaa. Niitä tulee jokaiselle ja jokainen omat virheensä myös huomaa.
Niissä on myös kolmiot risteävältä tieltä tuleville, jolloin siellä sivutiellä odotetaan suojatien takana vaikka iltaan asti jos valot eivät ole toiminnassa ja Mannerheimintiellä on muuta liikennettä sikäli paljon ettei sekaan mahdu niin ettei kukaan joudu hidastamaan tai väistämään. Kolmion takaa ei ole oikeutta jatkaa matkaansa ennen kuin tie on tyhjä riittävän pitkältä matkalta.
Mitä tulee rajanvedosta epäillyn surman ja liikenneturvallisuuden vaarantamisen erosta, komisario oli kommentoinut Ilta-Sanomille: “– Täytyy tehdä ero siihen, mistä tätä kuljettajaa epäillään ja millä rikoksella hänet vangittiin. Nämä eivät ole yhtäläisyysmerkin takana.” Vasta oikeus aikanaan arvioi onko tahallisuudesta riittävää näyttöä ja täyttääkö se mitä teosta voidaan osoittaa ja olosuhteet jommankumman rikoksen tunnusmerkit.
Hakaniemen sillan Pohjoirannan päässä on ainakin yksi Ei mopoille ‑kyltti. Sitä ei ole vaihdettu ilmoituksesta huolimatta.
Mihin tuosta EI MOPOILLE kyltistä on ilmoitettu? Kannattaa ilmoitta johonkin varuskuntaan, niin lähtee heti.
Nyt uutisoidaan lisätietoa autoilijan profiilista. Vaikuttaisi edelleen siltä, että tekoväline oli sattumanvarainen. On siis autoilijalla aiempaa häiriköintiä aina kukkaruukkuväkivallasta lähtien. (lähde: Joku uutislehti, löytyy jos haluaa, epäolennaista)
Ei olisi sittenkään tarve tehdä rakenteellisia uudistuksia? Sen enempää kuin muukaan katuväkivalta aikaansaa yhteiskunnassa tänä päivänä.
Liikennekäyttäytymisestä pitäisi myös saada pois auton käyttö viestintävälineenä.
Mutta mutta, milläs kertoa motarilla perseessä roikkuvalle bemarikuskille, että urpo olet liian lähellä? Liikenteeseen tarvitaan myös lisää valvontaa urpojen saamiseksi pois.
Tämä pulmunen, ihanteellisen espoolaisen autoilijan perikuva, joka ihan vahingossa ajoi yli 60 vuotiaan pyörän päälle, kun koki ylivoimaista houkutusta kääntyä tämän kohdalla oikealla, ajoi autolla, joka oli ajokiellossa ja pakeni paikalta. Aiemmin hän on lehtitietojen mukaan yrittänyt tappaa naapurinsa pudottamalla hänen päähänsä kukkaruukun viidennestä kerroksesta, mutta epäonnistui, oli saanut lähestymiskiellon naapuriinsa, koska oli sylkenyt tämän päälle hississä ja kaatanut hänet kumoon, tuottanut käyttäytymisellään useita riskoilmoituksia naapureiltaan ja niin edelleen.
Tästä kaikesta voi päätellä, että syyn täytyy olla pyöräilijässä.
Jos tuosta murhayrityksestä kukkaruukulla ei ole tehty rikosilmoitusta, se pitäisi tehdä nyt. Ei vanhene ihan nopeasti.Olisi liikenteessä turvallisempaa, kun tämäkin tapaus olisi kiven sisässä.
En ole täysin sinut itseni kanssa, että viilaan tätä näin, mutta kun asia on kirotun tärkeä.
Olisin toivonut, että kirjoitat
“Olisi yhteiskunnassa turvallisempaa, kun …”
http://fiksaus.metrolive.fi/
En usko että tuollaiseta, jos sen jotenkin saisi väännettyä tapon yritykseksi, tulisi muuta kuin ehdollista. Koska ei osunut, ei tullut mitään.
http://www.optula.om.fi/material/attachments/optula/julkaisut/rikollisuustilanne/rikollisuustilanne2007/zZ2OH9xPr/6_Rangaistuskaytanto_rikoslajeittain.pdf
Tässä on esimerkki, jossa on ajettu ihmisen ylitse täysin tahallaan, eikä kyseessä ollut tapon yritys:
https://www.finlex.fi/fi/oikeus/ho/2010/kouho20100729
Koska ruukku ei edes osunut, niin tuomio olisi ollut lähes varma ehdollinen.
Ei näille häiriköille oikeuslaitos halua tehdä mitään. Ainoa mahdollisuus puolustautua on turvautua niin voimakkaaseen väkivaltaan, että se johtaa hyökkääjän lopulliseen vammautumiseen.
Itse olenkin miettinyt asiat niin, että jos joku tuollainen oikeasti hullu koskaan uhkaisi uskottavasti esimerkiksi perhettäni, ei auttaisi mikään muu kuin tehdä ennaltaehkäisevä isku.
Törkeästä pahoinpitelystä selviää kuitenkin todennäköisesti ehdollisella. Sen verran kovaa väkivaltaa pitäisi käyttää, että kyky toteuttaa uhkauksia poistuisi.
En yleensä lue iltapäivälehtiä, joten autoilijan taustoista (joita kuvasit) en aiemmin tarkemmin tiennyt. Mikäli kuvaamasi tiedot pitävät paikkansa, voi vaakakuppien keskinäisessä asemassa, suhteessa toisiinsa, tapahtua muutos. “Ylivoimainen houkutus kääntyä” paikassa, jossa oikeaa ajokaistaa ajavien autojen (kuten vasenta ajokaistaakin käyttävien autojen) on muutenkin käännyttävä, on minusta hieman kummallinen ilmaus. Syyllisyyden ja syyllisyysasteen yksittäistapauksessa saattavat uskoakseni ratkaista silti monet erilaiset asiat ja yksityiskohdat, jotka tapaukseen liittyvät.
Liikenteen pelisääntöjen ja kyseisen risteyksen osalta asialla, eli asianmukaisen ja suositeltavan ajotavan selvittämisessä mm. tuollaisen risteyksen osalta on kuitenkin myös yleisempää merkitystä. Lähtökohtana ei voi olla vain se, että pelkästään ideologisista syistä johtuen vain autoilija olisi aina ja kaikkialla ainoa syyllinen.
Monimutkaisessa ja tiukkaan kytketyssä ympäristössä voi joskus sattua onnettomuuksia, vaikka kaikki toimisivat, yksittäin tarkasteltuna, kuten olettaa voi. Silloin voi itse systeemin järjestelyissäkin olla vikaa.
Näin lopulta Ilta-sanomien toimittajan pyöräilijänä kuvaaman videopätkän, jossa onnettomuuspaikan muodostamaan kavennukseen tullaan Tukholmankatua pitkin. Pahalta paikalta tuo törmäysalue näköjään pitkin Tukholmankatua paikalle saapuvan pyöräilijänkin näkökulmasta näyttää.
Päälleajon tai päällekiilaamisen pitää olla aina, muista säännöistä ja laeista riippumatta kiellettyä, mutta onko tosiaan mahdollista, että TLL:n pykälä 17 (ja sen toisen kappaleen joinen lause) voisi toisaalta sallia “allekiilaamisen” varsinkin tuollaisessa paikassa. Onko tuon pykälän mainittu lause syntynyt (ajatus)maailmassa, jossa pyöräilijät ja mopot ajavat sulkuviivan erottamalla tien pientareella?
Liikennesääntöjä ja tieliikennelakia tulkittaessa tulee ottaa huomioon, että fillari on ajoneuvo (vaikkei se yleensä olekaan moottorikäyttöinen ajoneuvo).
Jos jokainen etenisi kapeikosta kauniisti omalla vuorollaan, olisi kapeikko turvallisempi. Miksi siis säännöt sallivat (vai sallivatko?) niissäkin, tai juuri niitä ennen, pyörän tulon auton rinnalle, jos tai itse asiassa kun se on nähtävästi omiaan tällaisia ikäviä lopputuloksia tuottamaan?
Minulla on joitakin kokemuksia pyöräilijöistä, jotka kiilaavat oikealta, melko kapeistakin raoista yllättäen eteeni. välillä jotkut, onneksi harvat heistä siirtyvät liikennevalojen jälkeen keskemmälle katua autoilijan (nopeusrajoitusten puitteissa tapahtuvaa) etenemistä jatkossa, autoa hitaampina haitaten. Jos liikennevalot estävät ajoväylän käytön hetkeksi, on tällaisilla pyöräilijöillä välillä tapana oikaista suojatien kautta, kulkuaan pysähtymättä jatkaen ja palata sen jälkeen jälleen ajoradalle. Tuollaisen ajokäyttäytymisen voi moni tulkita jopa häikäilemättömäksi oman edun ajamiseksi ja samalla (liikennesääntöjä noudattavaan autoiijaan kohdistuvaksi) kiusanteoksi.
Jos katu levenee, ja/tai tilanne muutoin sallii, päätyy autoilija yleensä/lopulta kuitenkin ohittamaan myöhemmin lähemmäs kadun reunaa ja sääntöjenkin edellyttämää ajolinjaa siirtyneen, autoa selvästi hitaamman pyöräilijän. Joillekin harvoille pyöräilijöille, jotka ajelevat kaiken lisäksi usein vielä määräysten vastaisilla pyörillä, on tosin tyypillistä ajella niin’ikään määräysten vastaisesti ajokaistan keskellä. Tapahtuuko tuollainen, liikennesääntöjen vastainen toiminta kenties jonkun yllytyksestä?
Ketkä kaikki tuolta liikenteen seasta (tai muualta) tulisi oikeastaan noukkia kiven sisään, tai keiden kaikkien olisi syytä käydä opettelemassa ja osoittamassa liikennesääntöjen tuntemus? Olisiko jo aika saada aikaan myös pyöräilijäkortti ja fillareiden rekisteröinti sekä kilvet? Jos autoilu vähenee ja pyöräily lisääntyy, lienee tähän syytä ennemmin tai myöhemmin jo valtion verotulojenkin takaamisen takia.
Meinasin kirjoittaa tästä probleemasta jo oman näkemykseni aiemmin, mutta tässä on hyvä alustus siihen.
Mielestäni ongelma on jonkinlainen motiivin ja kontekstin muuttuminen tuossa tilantessa.
Eli ja tarkentaen:
On järkevää lainsäädännöllä suoda kaksipyöräisille oikeus ajaa “turvaan” muun ajoneuvojonon oikealle puolelle. Pois ajoneuvojen jonoaallon välistä.
Mutta sitten tuo turvakonteksti muuttukin siinä samassa silmänräpäyksessä keskinäisen kilpailun ja rinnakkaisten jonojen ‑kontekstiksi. Kumpi ajaa ja missä tilanteessa ensin. En usko, että tuohon on kirjoitettavissa eksaktia sääntöä.
Totta kai fillari ajaa punaisissa valoissa jonon kärkeen paalupaikalle. Se on yhtä sallittua kuin on auton ohittaa samalla kaistalla ajava fillari. Miksi ihmeessä se pitäisi kieltää vain sen takia, että autot ovat niin epäkäytännöllisen kokoisia, että muodostavat pitkiä jonoja.
Ottamatta kantaa mikä tilanteen pitäisi olla Suomessa, kollegat Hollannista ovat kertoneet että siellä autoilija on aina ja jokapaikassa syyllinen, jos fillarin ja auton välillä kahnausta syntyy. Tämä kollegoiden väite oli hämärän muistikuvani varassa, mutta pikainen googlaus tuo evidenssiäkin asialle. Sen seurauksena Hollannissa autoilijat ottavat erittäin huolellisesti pyöräilijät huomioon, mutta kollegoiden autokyydissäkin istuneena seikka ei tunnu autoliikennettä häiritsevän — aika aggressiivisesti ajavat suhteessa muihin autolijoihin. Pakko siellä on joku sääntö olla että pyöräilijät eivät saa esimerkiksi tulla motareille, mutta noin ylipäänsä hyvin siellä liikenne sujuu. Toki siellä pyörätiet on erotettu paremmin kuin meillä ja ne tyypillisesti ovat yksisuuntaisia yhdellä puolen katua.
Jalankulkijan on kyllä syytä kunnioittaa Hollannissa pyöräteitä, ja selkeän erottelun ansiosta se on mahdollistakin. Olen joskus vitsaillut että siellä pitäisi maalata pyöräteihin pääkallo ja sääriluut, varoitukseksi ulkomailta tuleville jalankulkijoille.
Tuo on bemarikuskin ongelma, ei sinun. Turvallisuusvälistä huolehtiminen on takanatulevan velvollisuuksia. Jos jotakin sattuu sen puutteen takia, niin bemari maksaa.
Vanha sanalasku “ensin tutkitaan, sitten vasta hutkitaan”.
Riittäkö siis iltapäivälehdet tutkimiseen, jotta päästään hutkimaan. Lynkkaus onkin ollut suosittu menetelmä; käytössä eri aikaoina ja ympäri maailmaa.
Aika monella muullakin voi olla varma mielipide, kuinka kaikki olisi paremmin, jos kuka kulloinkin olisi kiven sisällä.
Kyllä tämä on ihan selvä keissi, että tuo tutkiminen on jo tehty, vuorossa hutkiminen.
Oikeus lopulta päättää, onko näyttö riittävä. Kun sanoin, että siitä kukkaruukun pudottamisesta pitäisi tehdä rikosilmoitus, ajatuksena oli, että saataisiin kokonaisharkintaa syvällisemmäksi ja jos tuo kertomus pitää paikkansa, sitäkin olisi syytä tutkia oikeudessa, koska vakavalta tapaukselta se kuulosti.
Oikeassa oleminen ei paljon lohduta kun on bemari perseessä…
Vakuutukset eivät korvaa keskeytynyttä matkaa, selvittelyyn, odotteluun ja lisämatkoihin heti kuluvaa aikaa (paitsi lääkärintarkastukset kolarin jälkeen, myös matkan jatkamiseen ja ajoneuvon korjaamiseen liittyvät matkat) ja esim. pieniä kiputiloja. Pienikin töytäisy voi johtaa rajuun ulosajoon. Antaisitko jonkun kävellä puukko lapsesi kaulan edessä, jos hän lupaa maksaa lääkärinkulut jos vahingossa osuu? Uskaltaisitko sanoa vastaan että noin vaarantaa hengen, koska hän voi siitä suuttua ja tahallaan vahingoittaa?
Suomi on ainut maa euroopassa, jossa tämä on kiellettyä moottoripyöräilijöiltä. Ulkomaalaisia kannattaisi varoittaa asiasta maahan tullessa. Raja-asemat ovat ainoat paikat, joissa tätä lakia ei suomessa noudateta. He ovat linjanneet näin, koska eivät voi sakottaa jokaista ulkomaalaista.
Vakuutus korvaa sen, mitä pienellä tekstillä lukee. Voit vaatia bemarikuskilta suoraan muut korvaukset. Kannattaa ottaa tietysti kuva puskurissa roikkuvasta bemarista, jos siihen on mahdollisuus. Lähettää se vaikka poliisille toimenipiteitä varten, jos vahinkoa ei tulisikaan. Se on ainoa oikea tapa antaa muistutus bemarikuskille..
Paljonkohan maksaisi kypäräkamera, joka tallettaa kaiken ajon aikana? Voisin laittaa viikkosikermän kaikesta hassusta ja vaarallisestakin ja tarvittaessa käyttää kuvamateriaalia todisteena. Serpentiinilaskuissa se pitäisi sammuttaa, tai vaimo ei päästä enää ikinä vuoristoon.
Osmo, harkitsitko mitä kirjoitit? Et kai ole tosissasi?
Tässä olisi yksi sääntö tarjolle: “Vastuussa liikenteen sujuvuudesta ja turvallisuudesta on enenevästi se, joka eniten muuttaa hahmotuksen struktuuria, poikkeaa tilanteen jatkuvuudesta ja oletetusta järjestelmästä tai tulee uutena elementtinä kenttään.” (Lähde: Sauli Häkkinen & Juha Luoma (1991) Liikennepsykologia, ks. sivu 62. Kannattaa toki lukea vaikka koko kirja!).
Kyseinen vastuuta koskeva sääntö tai ajattelutapa on mielestäni varsin järkevä, mutta se voi tosin ehkä olla liian monen kannalta liian vaikea ymmärtää, ja ainakin käytännön liikennetilanteissa soveltaa.
Jos tarkastellaan esim. viime viikon onnettomuustapausta ja siihen liittyvää liikennetilannetta kokonaisvaltaisesti em. lauseen valossa, ei vain yksinomaan pyöräilijän näkökulmasta, mikä mahtaa olla lopputulos?
PS. Lopputulosta ihmettelin myös tässä vast’ikään, kun YLE:n (oliko se eilisillan?) uutislähetyksessä eräs liikennepsykologi käsittääkseni ehdotti poistettavaksi jonkin alikulkutunneliaukon (?) viereltä kyltin, jossa muistaakseni kehotettiin jatkamaan etenemistä siitä eteenpäin vain pyörää taluttaen, ennen paikkaa, jossa tunnelista sen oikeaa reunaa pitkin ulostulevalla on puutteellisen näkyvyyden takia (kulman taakse) aivan ilmeinen vaara törmätä aukon reunan takaa oikealta tuleviin pyöräilijöihin.
Tarvitaanko tuollakin ihmishengen menetys, jotta kyseisen paikan vaarallisuus ymmärretään? Pyöräilijät ajelivat siitä reippaasti surutta ohi tunneliin tai sillan alle. No, ehkä jonkinlainen kaide tai betoniporsas liikenteenjakajana, toimisi kyseisessä paikassa paremmin kuin kyltti, jonka kehotusta ei moni tai juuri kukaan tainnut noudattaa.
Miten epäkäytännöllisen kokoisia olivat sitten fillarikulkueen fillarit viime sunnuntaina Mannerheimintiellä, kun saivat aikaan niin pitkän jonon (oliko se edes parijono?), että sen ohimenoa kokonaan ei yksi bussikuskikaan kestänyt hermostumatta enää odottaa? Mikä esti päästämästä bussia väliin?
Huomaavainen autoilija, bussikuski, motoristi ja pyöräilijäkin antaa aina toisellekin tietä, jos huomaa että sillä toisella siihen ei muuten tunnu olevan mahdollisuutta (ja tilanne sen muutoin sallii).
Jono, noin kuusi rinnan, oli vajaan kilometrin mittainen. Jos Mannerheimintiellä olisi ollut 850 auton kulkue, se olisi ollut viisi kilometriä pitkä.
Oletko Osmo katsellut liikaa Formula-kisoja?
Kumpi on liikenteessä tärkeämpää: nopeus ja hetken huuma (“voittajan” kannalta) vai kaikkien osapuolten turvallisuus ja liikenteen sujuvuus. Viime viikon pyöräilijä (tai autoilijakaan) ei tainnut “voitostaan” ehtiä kovin kauan nauttimaan.
Yleisen liikenteen ei tule olla paikka, jossa kilpaillaan. Kilpailuja varten löytyy ja voidaan tehdä erikseen suljetuttuja ratoja.
Ajattelitko ehdottaa, että autoilija tai pyöräilijä eivät saa ophittaa toisiaan samaa kaistaa käyttäen? Voisi autoilu vähän vaikeutua.
Se linkkaamani the Economist-lehden kirjoitus oli sen verran ajatuksia herättävä, että täytyypä ihan suomentaa pätkä tänne:
…
Sanokaamme että kuorma-auto on kääntymässä nopealle nelikaistaiselle tielle Haagissa, ja ajaa pyörätietä etenevän pyöräilijän päälle. Tapaukselle on luotettava silminnäkijä jonka lausunto aravatenkin pitää oikeudessa — sanokaamme maan pääministeri. Kuka on syyllinen, ja joutuu maksamaan korvaukset ynnä sakot? Vastaus: kuorma-auton kuljettaja.
Entä jos sama onnettomuus tapahtuu kaksikaistaisella kadulla jolla ei ole pyörätietä, niin että pyöräilijä joutuu ajamaan liikenteen seassa? Entä jos ei löydy silminnäkijää tai videoitua todistetta? Kuka on syyllinen? Vastaus: kuorma-auton kuljettaja.
Entä jos pyöräilijälle paloi risteyksessä punainen valo, jota päin pyöräilijä ajoi? Vastaus: kuorma-auton kuljettaja on yhä syyllinen.
Okei, koetetaan vielä … entä jos pyörälijä tuli väärään suuntaan yksisuuntaista katua, ja huolimatta että kuorma-auto tuli oikealta pyöräilijä kaahasi vastoin etuajo-oikeutta suoraan yli risteyksen? Vastaus: kuorma-auton kuljettaja joutuu maksamaan vähintään 50% pyöräilijän vahingoista, ellei hän pysty osoittamaan ettei olisi mitenkään pystynyt havaitsemaan pyöräilijää.
Tämä selvä. Entä jos tornado poimii kuorma-auton jonkun hollantilaisen pikkukaupungin kadulta ja paiskaa sen päin pyöräilijää joka on ylittämässä ristystä päin punaisia tultuaan väärään suuntaan yksisuuntaista katua, ja ajaa ilman käsiä ohjaustangolla? Vastaus: kuorma-auton omistajan ei luultavasti tarvitse maksaa korvauksia pyöräilijälle, paitsi jos pyöräilijä oli alle 14-vuotias, missä tapauksessa kuorma-autoilijan pitää pystyä todistamaan ettei hän olisi mitenkään voinut estää tapahtunutta.
Yhteenvetona: Hollannissa, jos moottoriajoneuvo osuu pyöräilijään, onnettomuus ennakko-oletetaan aina autolijan syyksi, ei pyöräilijän …SNIP… laki kohtelee pyöräilijöitä ja jalankulkijoita heikompina osapuolina liikenteessä …SNIP…
Tämmöinen sääntely asettaa ylimääräisen taakan autoilijoille. Taakka voidaan tiivistää seuraavasti: ennen kuin käännyt, tarkista huolellisesti taustapeilistä onko näköpiirissä pyöräilijää. Siinä kaikki. …SNIP… Merkitseekö tämä törkeää epäoikeudenmukaisuutta autoilijoita kohtaan jos onnettomuus sattuu? Ei. Se merkitsee suurta vähennystä onnettomuuksissa. Kuten ANWB sanoo, jotkut autoilijat ajattelevat että hollantilaistyylinen vastuuolettama antaa pyöräilijöille avoimen valtakirjan viis veisata liikennesäännöistä. Mutta pyörälijällä ei ole motivaatiota ajaa tieten tahtoen risteykseen päin punaisia ajatellen ‘minäpä en joudukaan maksamaan korvauksia’. Häntä motivoi riski olla osapuolista se joka päätyy sairaalaan tai hautuumaalle.
…
Economistin artikkelin pohdiskelemaan innoittamana: Entä jos lähtökohtana on peliteoreettisista syistä että autoilija olisi aina ja kaikkialla ainoa syyllinen? Ei siis ideologisista syistä.
Tampereella polkupyöräilijä ajoi lapsen kumoon ja pakeni paikalta. Pitäisikö tähän reagoida ?
YLE:n mukaan syyte on nyt muuttunut surmasta tapoksi.
Ei kai oikeuden lähtökohta voi olla mitään peliä!
Mielestäni kyseisen linkaamasi artikkelin mukainen lähtökohta sotii jopa länsimaista oikeuskäsitystä vastaan. Se edustaa pikemminkin itämaista oikeuskäytäntöä. Tästä syystä aloin pohtia syytä kummalliseen käytäntöön, en kuitenkaan peliteoreettisesta, vaan pikemminkin historiallisesta vinkkelistä. Historiallinen kehitys voinee joskus olla syynä yhteen jos toiseenkin maailman kummallisuuteen.
Lainaus wikipediasta kertoo (Alankomaista): “Kaarle V antoi alueen perintönä Espanjan kuninkaalle Filip II:lle, jonka uskonnollisesti jyrkkä politiikka uskonvainoineen johti vapaussotaan reformoidun opin omaksuneissa Alankomaiden pohjoisissa maakunnissa. Ne julistautuivat itsenäisiksi Alankomaiden tasavallaksi (Yhdistyneet provinssit) vuonna 1581, kun taas eteläiset maakunnat (nykyinen Belgia) jäivät Espanjan yhteyteen.” Hollannissa on siis ennenkin vainottu ihmisiä.
Jatketaan ajassa eteenpäin vuoteen 1602. Silloin perustettiin Hollannin Itä-Intian komppania, joka lähteen (“https://fi.wikipedia.org/wiki/Hollannin_Itä-Intian_kauppakomppania”) mukaan oli maailman toinen monikansallinen yritys, ja varsin erikoinen laatuaan, koska “sillä oli lähes valtiolliset oikeudet, kuten oikeus julistaa sota, solmia sopimuksia, vangita ja teloittaa epäiltyjä, painaa rahaa ja perustaa siirtomaita.” Hetkinen, luinko oikein: “vangita ja teloittaa epäiltyjä(!)”, ‑valitettavasti kyllä.
Hollannin Itä-Intian komppanian toimet kaukaisilla maustesaarilla eivät kaiketi olleet kaikilta osiltaan kovin kaunista kerrottavaa ainakaan Giles Miltonin kirjan mukaan. Hollanti tosin vaurastui.
Jos siirrymme ajassa vielä noin sata vuotta eteenpäin, pääsemme Pietari Suureen, joka “otti pestin tavalliseksi työläiseksi Hollannin Itä- Intian kauppakomppanian laivanrakennustelakalla”.
Hänen myötään kasvoi kulttuuristen vaikutteiden vaihto Hollannin ja Venäjän välillä käsittääkseni merkittävästi. Oliko se yksisuuntaista vai kaksisuuntaista? No, wikipedian mukaan “Pietari joutui palaamaan Venäjälle, kun streltsit, Venäjän armeijan eliittijoukot, nousivat kapinaan. Kapina oli jo kukistettu tsaarin palatessa Moskovaan. Pietarin palattua yli tuhat kapinallista teloitettiin – osan Pietari tappoi omin käsin.”
Minkälaista oikeutta tai oikeuskäytäntöä tuo sitten oli? Vaikuttiko se kenties myös hollantilaisiin, ja heidän myöhempiin oikeuskäytäntöihinsä? Ehkäpä … (Venäjän oikeuskäytäntö ei liene kuitenkaan alkujaan Pietari Suuren peruja. Sen pitkä omalaatuinen historia on jatkanut eloaan mm. tällä viikolla, Pihkovassa.)
No, oli hollantilaisilla myös vapauden ihanteita, esim. Hugo Grotiuksella (1583–1645). Edelleenkin wikipedian mukaan: “Teoksessaan Mare liberum (“Vapaa meri”) hän esitti uuden periaatteen, jonka mukaan meret ovat kansainvälistä aluetta, jota kaikilla kansoilla on oikeus käyttää kauppamerenkulkuun. Englanti, joka siihen aikaan kävi ankaraa kilpailua Hollannin kanssa maailmankaupan herruudesta, vastusti ajatusta ja vaati hallintaoikeutta Britteinsaaria ympäröiviin vesiin.”
Brittien asettamat rajoitukset, mm. hollantilaisille laivoille, olivat syynä jopa sotaan. Tästä saakin jo helposti assosiaation tapaan, jolla joku pyöräilijä voi pyrkiä ajelemaan, täysin muista piittaamatta, ilman mitään sääntöjä tai rajoituksia. Ei ihme, että konflikteja liikenteessäkin syntyy, kun yksi ottaa itselleen vapaudet ja toinen joutuu elämään sääntöjen puitteissa.
Jo tämän lyhyehkön historiallisen katsauksen perusteella voitaneen olettaa, että Hollannin historialla sekä suhteilla siirto- sekä ulkomaihin saattaa olla osansa taustoissa, jotka ovat voineet vaikuttaa kummallisiin paikallisiin käytäntöihin, ehkä jopa syyttömätkin autoilijat, mielestäni täysin mielivaltaisesti syyllistävään käytäntöön asti.
Toinenkin mahdollisuus tietysti on:
Olisiko mahdollista, että paikka, jossa Hollannin kummalliset, syyttömätkin autoilijat lähtökohtaisesti syyllistävät periaatteet on raapustettu kasaan, on ollut jokin paikallinen coffee-shop, ja ne raapustelijat ovat tuolloin olleet ao. paikoissa tarjolla olevien tuotteiden vaikutusten alla? Monessa muussa maassa kannetaan niiden seurauksista ehkä enemmän huolta kuin enimmäkseen kai kovin vapaamieliseksi tunnetussa Hollannissa.
Miten sopisivat luontaiseksi vaaralliseksi tunnetussa liikenteessä yhteen monen suomalaisen duudson-tyyppinen koheltaminen ja hollantilaisten (mielestäni) oudon kaksijakoinen vapaamielisyys ja autoilijoiden syyllistäminen? Ehkä Osmo pyrkiikin jatkossa autoilijat aina tuomitsevan inkvisition ylituomariksi!
Jos peliteoriaan vielä lyhyesti palataan, eikö kaikilla pitäisi olla samat pelisäännöt?
Että jalankulkijat saavat kävellä keskellä autotietä ja pyöräilijät ajaa jalkakäytävällä…? Että ei ole väliä, ajatko bussia, rekkaa, moottoripyörää vai (inva)taksia…?
Ihan sellainen hölmö kysymys. Eikö suomessakin ole niin, että autoilijan vakuutuksista menee, vaikka syy olisi muualla? Eikö moottoriajoneuvon ollessa osallisenna henkilövahinkoon johtaneessa onnettomuudessa mene korvaukset aina moottoriajoneuvon liikennevakuutuksesta myös suomessa, kuten Hollannissa?
Näin olen ainakin itse luullut.
Juu. Ankaran vastuun periaatteella mennään sekä suomessa että Hollannissa.
Tässä on väärinymmärretty hollantilainen ankara vastuu. Se ei koske sakkoja, muuta rikosoikeudellista vastuuta tai yleisesti syyllisyyttä. Se koskee ainoastaan vahingonkorvausvelvollisuutta: autoilijan vakuutusyhtiö pääsääntöisesti korvaa vahingot, vaikkei autoilijaa olisikaan todettu syylliseksi. Aivan samoin kuin Suomessa.
Hollannin laaja vastuu koskee vain vahingonkorvauksia onnettomuuksissa joissa on osallisena “heikompi osapuoli” sekä moottoriajoneuvo — edes törmäystä ei tarvita. Vaikka kuljettajalle tulisi sen perusteella maksettavaksi korvauksia, mitään rikosta hän ei ole välttämättä tehnyt. Jos moottoriajoneuvon kuljettaja voi osoittaa tuon ns. heikomman osapuolen piittaamattomuuden liikennesäännösitä tai että hän ei tehnyt mitään sellaista virhettä joka olisi vaikuttanut onnettomuuden syntymiseen, hän voi vapautua taloudellisesta vastuusta, joko kokonaan tai osittain. Kuljettajan pitäisi osoittaa että pyöräilijän liikennesääntöjen rikkomus oli jotain sellaista johon hän ei mitenkään voinut varautua. (“Artikel 185 Wegenverkeerswet” on kelpo hakusana tarkempaan tiedonhakuun.)
Lähtötilanne on epäsymmetrinen, joten ei pitäisi. Jos auto ja pyöräilijä kolaroivat toiselle tulee lommo auton kylkeen, toiselta lähtee erittäin potentiaalisesti henki. Näin ollen pyöräilijällä on lähtökohtaisesti suurempi motivaatio välttää kolari joka tapauksessa. Tästähän kertoo myös Hesarin selvitys, jonka mukaan Helsingissä tapahtuvista auton ja pyörän törmäyksistä 3/4 on autoilijan syytä. Autoilijan kovennettu vastuu lisää myös autoilijan motivaatiota olla tarkkana ja vähentää onnettomuuksia.
Vammautumisessa on se huono puoli, että voi joutua maksamaan ihan oikeasti merkittäviä ansionmenetyskorvauksia; varsinkin jos tyyppi on nuorehko.
Jos uhri menee hengiltä, tuomio on vähän kovempi (Kunhan pysyt “murhan” tuntomerkkien ulkopuolella, optimi on törkeä pahoinpitely ja kuolemantuottamus. IMHO todennäköinen lopputulema ketjun syntyyn johtaneessa tapauksessa), mutta korvaukset jäävät korkeintaan muutamaan tonniin omaisille.
(Tämä ei ollut kehotus, vaan kommentti oikeusjärjestelmän toiminnasta.)
Peliteoriaviittauksen ymmärsin tarkoittavan osapuilleen sitä, että pyritään etsimään optimaalinen lopputulos yhteisön kannalta kun tunnetusti useimmat yksilöt kuitenkin katsovat lähinnä omaa ja perheensä etua. Ei tuo minusta ole länsimaiselle oikeudenkäytölle mitenkään kovin vieras periaate, eikä sen myöskään pitäisi olla (Siis se optimaalinen lopputulos yhteisön kannalta. Itsekkäät ihmisyksilöt ovat lähinnä sosiologinen luonnonlaki)
Polkupyörän ja auton välisessä yhteentörmäyksessä Newtonin lait pätevät molempiin, mutta niiden seuraukset ovat varsin erilaiset.
Eikö tuon “tarkkana olon” pitäisi olla muutenkin kaikille selvää!
Onko pyöräilijöillä vastaava kovennettu vastuu törmäyksissä jalankulkijan kanssa? Miksi vieläkin on fillaristeja, jotka ajavat kovaa ohi ja turhan läheltä esim. juuri pysäkille pysähtyneen bussin viereltä, vaarantaen sieltä alas pysäkille astumassa olevien terveyden ja hengen?
Onko kyseisten fillaristien tarkoitus pelotella esim. vanhukset ja muut busseja käyttävät kokonaan pois kaupunkiliikenteestä, jotta kaikki kaupungin tila olisi vapaa kaahari-pyöräilijöitä varten tyydyttääkseen heidän hedonistisia tarpaitaan kaahata villeinä ja vapaina kaikista säännöistä?
Ps. Pakollinen liikenneopetus ja fillarikortti kaikille pyöräilijöille tekisi terää! Pyörä kaupungille tai valtiolle, jos rikot sääntöjä ja aiheutat onnettomuuksia?
Ei mennyt ihan putkeen tuokaan kulkue:
http://yle.fi/uutiset/muistoajo_aityi_kasirysyksi__poliisi_epailee_bussikuskia_ja_pyorailijaa_useista_rikkomuksista/8231428
“Helsingin poliisin mukaan pyöräilijät ja bussikuski ajautuivat törmäyksen takia sanaharkkaan, joka sai lisää kierroksia, kun kuljettaja nappasi suutuspäissään yhden muistoajoon osallistuneen pyöräilijän kulkupelin ja viskasi sen toisen linja-auton alle. Yksi pyöräilijöistä puolestaan reagoi kuskin tekoon viemällä linja-auton avaimet, minkä jälkeen kuljettaja ja muistoajoon osallistunut ajautuivat käsirysyyn.”
————–
On siinä ollut taas todella ammattitaitoinen bussikuski.
Kyllä näin perstuntummalla heittäen jalankulkijan ja kävelijän törmäyksessä vika on lähes aina pyöräilijän.
Jos yhdistetyllä kevyen liikenteen väylällä törmää jalankulkijaan, vika on jokseenkin varmasti pyöräilijässä. Sitä en tiedä, miten asia tulkitaan, jos törmäys tapahtuu vain pyöräilijöille varatulla pyörätiellä vaikka Kauppatorin laidalla, jossa jalankulku on kokonaan kielletty.
Kävelin viimeksi eilen, pitkin vain jalankulkijoille (liikennemerkillä selvästi) osoitettua jalkakäytävää, Kauppahallin reunalla, Etelärannan puolella, Kauppatorin suunnasta, kun ohitseni suhahti takaa pyöräilijä, joka siirtyi kadun toiselle puolelle kohta sitten suojatien kohdalla. Vaikkei minulla ole silmiä selässä, olin tuolloin onnekseni tarpeeksi lähellä Kauppahallin seinää, ettei tuossa sentään kuinkaan käynyt. Selvisin hengissä!
Näitä ja muita tapauksia sattuu kaupungissa niin tuhka tiheään, että jos yksi ripeä poliisi jakelisi sakkoja pyöräilijöiden kaikista rikkeistä vain esim. viisikymppisen jokaisesta, saattaisi tienata valtiolle hyvinkin jo yksin aamupäivän aikana koko kuukausipalkkansa. Missä kunnossa ovat esim. fillaristien vaaditut varusteet, elokuun pimenevien iltojen aikaan?
Meille on valitettavasti muodostunut liian suuri, kuriton ja mitään sääntöjä osaamaton/kunnioittamaton pyöräilijäjoukko, jonka “tappotahti” alkaa varmaankin myös saada enemmän näkyvyyttä ja iskuvoimaa, kunhan ihmisten ja holtittomien pyöräilijöiden lukumäärä kaupungin kaduilla vain kasvaa, Osmon pyrkimysten (?) mukaisesti. Jonkun voi pelastaa ehkä se, että pyörässä on massaa jonkin verran vähemmän kuin autossa, mutta:
Jos kävelevän ihmisen kävelynopeus on keskikaupungilla 3 km/h ja fillaristin 30 km/h, on jälkimmäisen liike-energia edelliseen verrattuna satakertainen, vaikka fillaristi olisi kävelijään verrattuna pyöränsä painon verran heppoisempaa sorttia! Liikemäärä on taas suoraan nopeuteen verrannollinen.
Nyt ehkä jo ymmärrän, — ne 400 000 uutta asukasta tarvitaankin ehkä korvaamaan tulevissa liikenneonnettomuuksissa menehtyvät kaupunkilaiset, kun pyöräilijöiden osuus ja onnettomuuksien määrä kasvaa, ellei kilpapyörien käyttöä tai liian suuria ajonopeuksia keskikaupungilla kielletä.
Mitä pitäisi tehdä? Jokainen liikenneonnettomuus on tarpeeton. Niin kiire ei ole kenelläkään, etteikö niitä voisi kokonaan välttää.
Tuossa kauppahallin kohdalla pyörällä ei saa ajaa jalkakäytävällä ja aika harva ajaa. Sen sijaan siinä saa ajaa ajoradalla, koska ajoradan vierellä ei ole pyörätietä. “Pakollinen” kierto sieltä kauppahallin takaa on liikennesääntöjen mukaan vapaaehtoinen. Se on pyäräilijän kannalta erittäin hankala osuus, koska jalankulkijat eivät välitä merkitystä pyärätietä tuon taivaallista. Jos pidämme jalkakäytävällä pyöräilyä ja pyörätiellä kävelyä samanarvoisina rikkomuksina, jalankulkijat johtavat noin suhteessa 50:1
Käytännössä on. Yhdistetyllä kevyen liikenteen väylällä jalakulkijahan saa mennä miten sattuu ja törmäystilaneessa vastuu on silti pyöröilijällä. Toinen juttu on sitten se, että jalankulkijan ja pyöräilijän törmäystilanteessa myös pyöräilijä on vakavassa vaarassa, ja tilanteen epäsymmetria on paljon vähäisempi kuin auton ja pyörän kolarissa.
Lopulta vakavia pyörän ja jalankulkijan välisiä onnettomuuksia sattuukin kyllä aika vähän, paljon vähemmän kuin voisi näistä kaahaavista pyöräilijöistä kertovista kauhujutuista kuvitella. Taitavat olla vähän samanlaisia tarinoita kuin joidenkin autoilijoiden jutut lakkaamatta väkisin alle pyrkivistä kamikazepyöräilijöistä. Itse sekä autoilen että pyöräilen kaupungissa. Autolla liikkuessa aika harvoin minulle tulee vastaan tilannetta jossa joudun väistämään väistämisvelvollista pyöräilijää. Pyöräillessä taas ei ihan päivittäin mutta lähes päivittäin joudun väistämään väistämisvelvollista autolijaa, joka yleensä ei näytä ollenkaan edes huomaavan että oli lähellä aiheuttaa liikenneonnettomuuden.
Kauppatorin laidalla jalankulkijan tulee käyttää pyörätietä, koska paikalla ei ole jalkakäytävää tai piennarta; tori ei ole lain tarkoittamaa jalkakäytävää, vaan a) tiealueen ulkopuolella ja b) kaavankin mukaan “tori” eikä c) “rakenteellisesti erotettu tai erillinen tien osa tai erillinen tie” (jalkakäytävän määritelmä). Olisi hyvä olla kävelemättä siinä, mutta KHO:n ratkaisua edes siinä kävelystä annetusta sakosta valittaessa ei voisi varmuudella ennustaa. Myös pyöräilijää koskee 30 § erityinen varovaisuusvelvoite kevyttä liikennettä kohtaan (kohdatessaan tai ohittaessaan jalankulkijan … annettava … turvallinen tila), ja pyöräilijänkin tulee voida pysäyttää ajoneuvonsa näkyvällä osalla kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa, ja tuossakaan kävelijät eivät ilmesty tyhjästä vaan pyöräilijä näkee ajoissa pysähtyäkseen, jos ajaa lain mukaisesti oikealla tilannenopeudella.
On ennalta arvattavaa että tuossa pyörätiellä kävellään, koska laki velvoittaa siihen tietyillä ehdoilla, ja on ennalta arvattavaa, että pyörätielle astutaan torikojujen takaa koska siinä saa kävellä. Ajoradalle taas ei saa astua kuin suojatien kohdalla, koska paikalla on pyörätie jota jalankulkijan tulee käyttää, ja tien ylittämiseen tulee käyttää suojatietä koska sellainen on lain tarkoittamassa merkityksessä “lähellä”; ajoradalla suojatietä lähestyvän jalankulkijan havainnee jopa 30 rajoitusnopeudella ajoissa hänen ilmestyttyään teltan nurkan takaa, koska hänen pitää ensin ylittää pyörätie kävelyvauhdilla, mutta pyörätiellä ei ole samalla nopeudella (toriaikana) varauduttu muiden ennalta-arvattavaan käyttäytymiseen. Vika on telttojen sijoitus liian lähelle, ei kävelijän — mummoa vauhdikkaampi pyöräilykin vaatii leveät näkemäalueet. Päävartionkin kohdalla on “pyörätie” jota jalankulkijat käyttävät ihan laillisesti, ja pistää vihaksi kellon kilisyttelijät siinä kun laki velvoittaa jalankulkijat siihen; autollakin ajaessa jos edessä on hitaampi, odotetaan että vastaantulevien puoli on vapaa ja mennään sitten ohi, eikä tööttäillä kunnes toinen kaartaa penkan puolelle.
Jalankulkija ei saa käyttää kauppatorin laidalla pyörätietä yhtä vähän kun pyöräilijä ajaa jalkakäytävllä. Jos siinä olisi jalankulku sallittu, se oliusi varmaankin osoitettu liikennemerkillä. Väite, että muuta vaihtoehtoa ei ole on jonkin verran historiaton. Ei ola kauankaan siitä, kun siinä ei ollut pyärätietäkään. Jalankulkijan reitti on torilla jossa kuitenkin enemmistö jaölankulkijoista kulkee (ei siis ole kuylkukelvoton) tai torin rannanpuoleisella jalkakäytävällä. Pyä’rätie pitää perittaaeessa ylittää myös suojatien kohdalla ja erityisesti pyärätien päälle (siis ajoradalla) ei saa jäädä odottamaan valojen vaihtumista, että voi mennä autokaistojen yli. Jotta tämä tulisi selväksi yksinkertaisimmillekin, pyärtien kohdalle on maalattu suojatien raidat.
Näinpä kerran Bulevardilla, miten fillaristi nauraen karautti ratsunsa väkijoukkoon, joka oli juuri nousemassa bussiin pyörätien yli. Kehtasivat mokomat astua pyörätielle, johon jalankulkijalla ei ole mitään asiaa.
En kirjoita millään yleismaailmallisella moottoripyöräilijöiden äänellä, mutta omasta puolestani kommentoin.
En tulkitse lakia mitenkään väljästi moottoripyörällä liikkuessani. Rikon lakia aivan tietoisesti ja hyvällä omatunnolla. Rikon lakia aina, kun koen sen tarpeelliseksi. Tulkinta on selkeä. Syyllinen. Lakikirjan mukaan ajamalla pääsisi hengestä liian monta kertaa vuodessa, jotta sitä voisi noteerata liian puritaanisesti.
Lain rikkomisesta tulevia kuluja en laske rangaistukseksi, mutta en niistä suostu kokemaan syyllisyyttä, ottamaan opiksi tai muutenkaan muuttaa toimintaani vaarallisemmaksi. Samalta tililtä sakot maksetaan, mitä esim. kypärät tai uudet renkaat. Osittain myös samasta syystä. Toiset on toki aktiivista turvallisuutta ja kypärä nyt on lähinnä passiivista eli toimii vain silloin, kun paska iskee tuulettimeen.
Jos otetaan esimerkkejä lain rikkomisesta:
Aloitetaana sellaisella helpolla, jonka useimmat hyväksyvät. Jos pyörä hajoaa, niin en työnnä sitä esim. kehä kolmosen ajoradalla, vaan siirryn pientareelle, jalkakäytävälle tai pyörätielle. Tästä saa sakot. Työntäminen ajoradan ulkopuolella on laitonta.
Sitten otetaan sellainen esimerkki, jonka jotkut hyväksyvät. Kun ajan autoletkassa kaksisuuntaisella tiellä ja letkan saavuttaa joku kaahari, joka ohittelee letkaa, niin lähden itse ohittelemaan, kunnes tilaa on niin paljon, että ohittajan voi päästää ohi. Käytännössä kun jonossa joku lähtee ohittamaan, niin todennäköisyys, että hän palaa letkaan moottoripyörän kohdalla on lähes 100% ruuhka aikaan. Etenkin talvella kannattaa varautua, että aina kiilataan.
Sitten sellainen, jota juuri kukaan ei hyväksy. Kun jono on pysähtynyt yhtään normaalia reippaammin, kummalliseen paikkaan tai normaalia kauemmas liikennevaloista, niin en pysähdy jonon perään. Vähintään parin törmättävän auton marginaali vaikka letkojen väliin ajaen.
Kaksi viidestä kolarista, jossa olen ollut moottoripyörällä osallisena on tapahtunut siten, että moottoripyörä on ollut pysähtyneenä. Kolme viidestä on ollut sellaisia, että päälleni on ajettu takaa päin. Yhdessä on käännytty päin siten, että vastakkaisesta suunnasta tullut kääntyi ilman vilkkua vasemmalle. Yksi oli tekninen vika.
Minä taas käytän hyvällä omalla tunnolla Mannerheiminetien pyöräkaistaa, vaikka sen käyttö on tieliikennelain mukaan kiellettyä, koska tien toisella puolella on kaksisuuntainen pyörätie.
Mutta eivät pyöräiljätkään välitä suojateistä. Kun lasketaan mukaan ne pyöräilijät jotka eivät edes hidasta suojatielle astumassa olevan jalankulkijan vuoksi Kauppatorin ja vanhan kauppahallin alueen pyöräteiden poikki kulkevien suojateiden kohdalla ollaan tilanteessa 1:1.
Ajan alueen läpi päivittäin kahteen kertaan ja usein joudun nolostumaan ja raivostumaan kun itse suojatien eteen pysähtyessäni takaa tulee toinen pyöräilijä joka hidastamatta ajaa jalankulkijoiden sekaan.
Tilanne on täysin sama kuin niiden paheksuttujen henkilöautokuskien suhteen jotka eivät pysähdy viereisellä kaistalla suojatien edessä seisovan kohdalla. Suojatien eteen pysähtynyttä ajoneuvoa EI SAA ohittaa. Kuitenkin tätä tehdään päivittäin, sekä MIMIL ‑kuskien että TIJÄS (teini-ikäinen jopoilija älypuhelimella somessa) ‑fillaristien toimesta.
Taluttakaa jos ette osaa tai välitä.
Eikö niillä suojateillä ole valot? Silloin eteen pysähtyneen ajoneuvon saa ohittaa. Ruotsin suurlähetystön edessä taitaa olla valoton suojatie, jolloin tietysti pyörän pitää väistää jalankulkijoita.
Ajapa siitä ja tutustu tilanteeseen. Ei ole kaukana…
Viimeksi meinasin jäädä pyörän alle viime keskiviikkona suojatiellä Hakaniemen hallin kupeessa. En ollut astumassa ajoradalle vaan pikemminkin tulossa sieltä pois, kun fillaristi ei millään olisi viitsinyt jarruttaa vuokseni. Odotti minun varmaan nousevan ilmaan ja tekevän siten tilaa. Kehotin ajamaan vapaasti vain päälle. Ei kuitenkaan tehnyt sitä vaan vastahakoisesti jarrutti juuri pari senttiä ennen kolarointia. Ja näitähän on tarjolla vähän väliä.
Olen tullut siihen tulokseen, että jalankulkija tarvitsee liikenteessä turvakseen vähintään tukevan cabin-kokoisen matkalaukun, jonka voi tarvittaessa työntää itsensä ja päälle ajavan fillarin väliin. Tällä tempulla olen jo kerran välttänyt kaatumisen fillarin alle. Toinen käypä apuväline olisi vaakasuorassa kannettava kävelysauva, jolla voi estää takaapäin tulevien fillareiden iholle tulevat äänettömät kaahaukset.
HUH! Tuo on kyllä aika käsittämätöntä. Tuleekohan siinä sellainen vastareaktio, että “kuinka kehtaat olla luottamatta minuun joka tulen täältä kovaa kannoillasi mutta osaanhan mä nyt ajaa”.
Minusta tuo on erittäin viisasta ja on tuota tutkittukin, että turvallisin paikka kaksipyöräiselle on raskaamman ajoneuvoaallon sivussa ajonopeuksien vaihdellessa.
Problematiikka on minun mielestäni siinä kuka menee ensin kun jono lähtee vetämään. Ollaan sitten risteyksessä tahi ei. On joku kääntymässä tahi ei. Kaikissa tapauksissa toimivaa säännöstöä ei ole mahdollista kirjoittaa.
Tulee vanhaan viestiin vastaus ja tuskin menee perille, mutta haluan silti korjata tuon erittäin yleisen virhekäsityksen kärkikolmion merkityksestä. Kolmiollahan siis säädellään samaan aikaan risteykseen ajavien kulkuneuvojen ajojärjestystä (“merkillä osoitetaan, että risteykseen *tulevan* ajoneuvon on väistettävä ajoneuvoja ja raitiovaunuja, jotka saapuvat risteykseen risteävältä tieltä tai etuajo-oikeutetulta suunnalta”). Kärkikolmio ei anna toiselle suunnalle loputonta etuajo-oikeutta, vaan ainoastaan määrää mikä niistä samaan aikaan tulevista menee ensin. Sen jälkeen kolmion takaa tuleva saa ajaa risteykseen kun toisen suunnan samaan aikaan tulleet autot ovat menneet ja mikäli siellä toisessa suunnassa on vielä jonoa, heidän pitäisi päästää ensin risteykseen tullut auto läpi.
http://www.kaleva.fi/teemat/moottori/vaista-liikenteessa-oikein-ja-joustavasti/517924/
Tällä ei tietenkään ole mitään merkitystä kulkueen kannalta koska sille on omat sääntönsä, mutta muuten se menee näin. Ja on varmasti kaikista liikenteen säännöistä eniten väärinymmärretty.
Mutta saako ryhmittyä kaksi rinnan samalle kaistalle? Pyörätaskuja on harvakseltaan ja useimmiten se ensimmäinen auto on niin edessä kuin liikennevalo sallii.
Tämä se vasta on trollaamista, kannattais Jori W. Puskankin ottaa vähän mallia. Kyllä, kärkikolmio antaa toiselle suunnalle loputtoman etuajo-oikeuden, minkä voi toki jokainen myös siitä linkkaamastasi Kalevan jutusta todeta.
Taidat olla aika kaukana “tarpeettomasta estämisestä”. Loputonta etuajo-oikeutta ei ole olemassakaan. Ei sellaista voi kirjata lakiin. Tai voi mutta se laki kirjoitetaan uusiksi hyvin pikaisesti vaikkapa muotoon “tarpeetomasta estämisestä”. Estämistä ei ole etuajo-oikeutetun tien kaasujalan hölläys.
Lienee selvää että risteykseen esim. liikenteen takia pysähtyneen auton kylkeen ei saa ajaa, vaikka pyshtyjä olisi tullut kolmion takaa.
Mutta muuten ei. Ajatelkaapa valtatietä, jossa nopeusarjoitus 100km /h ja lähes loppumaton jono autoja ajaa tietä pitkin. Sivutiellä kärkikolmion takana odottaa auto vuoroansa päästä tielle.
Missä vaiheessa väistämisvelvollisuus kääntyykin Mikon esitämällä tavalla? Kuinka jonossa ajavat autot voivat pitää selvillä, kenellä on oikea “vuoronumero” risteyksessä?
Mitähän oikeudessa oltaisiin mieltä, jos joku pukkaisi kolmion takaa keskelle jonoa aiheuttaen kolarin, “koska olinhan *paljon* aikaisemmin risteysalueella”?
Suomessa on etuajo-oikeus vain silloin kun se on liikennemerkillä osoitettu. Kärkikolmion kanssa ei ole kenelläkään etuajo-oikeutta vaan kolmion takaa tulevalla väistämmisvelvollisuus.
Tässä vielä asiaan liittyvät liikennemerkit:
http://portal.liikennevirasto.fi/sivu/www/f/liikenneverkko/liikennemerkit_turvalaitteet/etuajo_oikeus_vaistaminen
Sinä vaikka pysäytät sen auton siihen kiihdytyskaistalle, jos ei ole tilaa. Sinulla on kärkikolmio ja sinä odotat, kunnes on tilaa.
Moottoritietä ajavalla ei ole mitään velvollisuutta väistää kiihdytyskaistalta tulevaa munan jatketta.
Takana tuleva tuskin kiinnittää asiaan huomiota. Paheksujat ovat niitä, jotka tulevat ohitetuksi.
Olen itse tuumaillut tälläistä, että hyvin monet autoilijat pitävät turvaväliä sen mukaan, minkä kokoinen on edessä oleva ajoneuvo. Auto, rekka, moottoripyörä. Jokainen näistä on autoilijan näkökentässä suunnilleen saman kokoinen, kun turvavälin passaa sen mukaan.
Henkilöautolla kun on liikenteessä, niin silloinkin kun tuntuu, että joku on aivan kiinni ahterissa on välimatkaa edelleen muutama metri enemmän, mitä autoilijat jättävät turvaväliä moottoripyörään.
Saman havaitsee myös esim. parkkipaikalla. Sivuseisontatuella olevaa moottoripyörää ei välttämättä saa nostettua pystyyn ilman, että tanko ottaa kiinni viereiseen autoon. Autoilija voi ihan hyvillä mielin olla pysäköinyt näin. Onneksi pyörät nojaavat lähes poikkeuksetta vasemmalle, niin tätä ei onneksi tapahdu tien reunaan pysäköidessä.
Jos pyörät nojaisivat oikealle, niin moottoripyörällä jäisi jumiin viikottain pysäköidessä kaupungille, kun pussittamiseen riittäisi vain yksi auto. Moottoripyörän viereen saa lain mukaan pysäköidä eikä moottoripyörän pysäköimisessä saa käyttää mitään järkeä. Esim. mäkisessä maastossa ei voi lain mukaan pysäköidä ollenkaan, sillä ei ole käsijarrua ja ajoneuvoa ei saa kääntää mihinkään muuhun suuntaan, kuin ajoradan suuntaisesti. Esim 45 asteen kulmassa rengas katukiveä vasten on aina laiton. Usein pyöriä jätetään kuitenkin kulmittain ajorataan nähden, sillä se voi olla ainut asento, jossa pyörä pysyy pystyssä. Toki parkkitilaakin säästyisi.
Moottoripyörän pussittaminen on silti aika yleistä, mutta siihen tarvitaan katukivetys ja kolme autoa. Laillistakin se on, sillä kukaan auto yksistään ei riko lakia pussittaessaan moottoripyörää ja ainoastaan viimeistä tulijaavoitaisiin sakottaa, joten ei sakoteta ketään.
Suomessa on toki joitakin kaupunkeja, jotka ohjeistavat moottoripyöräilijöitä rikkomaan lakia pysäköinnissä. Itse luulin Lahtelaisen parkkipirkon huijaavan minulle sakon, kun kehotti siirtämään pyörän laittomaan paikkaan. Mutta se oli ihan tosissaan: http://www.lahti.fi/www/cms.nsf/pages/1CC21D1E329BAFBDC225715D003455EA
Tukholmankadun onnettomuus on nyt oikeudessa, eikä näytä alkuunkaan niin selvältä kuin lehtitiedoista aluksi käsitti. YLE:n sivujen ja referoitujen todistajanlausuntojen perusteella kyseessä on peräänajotilanne. Jos kyseessä olisi kaksi autoa, peräänajajaa pidettäisiin automaattisesti syyllisenä. Nyt peräänajaja oli polkupyöräilijä ja oikeudessa pyritään osoittaaman, että auton jarrutus oli tarpeeton ja tappomielessä tehty. En usko, että se on helppoa ainakaan korkeammissa oikeusasteissa.
Automalli on tiedossa, mutta se on tavanomainen. Joku pani muistiin rekisterinumeron, mutta väärin. Autoilija kiistää ajaneensa tuolla, ja ilmeisesti muutakaan ei voida todistaa.
Eiköhän tuo mene vähintään hoviin asti. Näillä tiedoin tuo voi päättyä niinkin, ettei voida osoittaa syytetyn edes ajaneen ko. kadulla tuolloin.
Hauskaa, että puolustus vetoaa siihen, että
1) Mies ei ajanut autoa
2) Auto ei aiheuttanut kaatumista
3) Miehen neurologiset ongelmat saattoivat olla käytttäytymisen syynä
Eivätkö nämä nyt ole vähän ristiriidassa keskenään?
Puolustus on kuin Aarniolla konsanaan. Kaikkeen löytyy selitys tai kaksi tai kolme… Aarnion selitykset jaksavat naurattaa, mutta tämän tapauksen kohdalla nämä ovat minusta pyöräilijää rienaavia.
Luulen, että tuossa tulee käymään niin, että käräjäoikeus antaa langettavan tuomion julkisuuden paineessa, mutta hovioikeus vapauttaa näytön puutteessa. Kaupunkilaisjärjellä mies on kyllä syyllinen (en usko että tappoon, mutta ainakin kuolemantuottamukseen), mutta jos tunnustusta ei saada ja näyttö on todistajanlausunto, jossa joku näki samanvärisen Saabin, jonka rekisteritunnus oli melkein sama, niin ei se kovin vakuuttavalta tunnu.