(Kuvista saa isommat klikkaamalla niitä.)
Reitti jatkoi tasaista laaksoa Tonavaa yläjuoksuun. Todella huvittavaa kutsua Tonavaksi joka, joka on Vantaanjoen luokkaa. Reitti kulki läpi tasaista, aika yksitoikkoista peltomaisemaa. Tämä olisi tosi ankeata polkea vastatuuleen, mutta tuuli oli tyyntynyt. Iltapäivällä se heräsi uudestaan myötäisenä.
Tuuli oli tyyntynyt ja vähäinenkin tuuli oli enemmänkin myötäinen.
Söin lounasta ravintolassa, jossa oli toinenkin reppuselkäpyöräilijä. Hän oli matkalla Napoliin. Tavaroita oli silmämääräisesti vielä vähemmän kuin minulla.
Jossain vaiheessa ohitseni ajoi vauhdilla ikäiseni nainen. Itsetuntoni pelastui, kun huomasin hänen ajavan sähköpyörällä. Niitä oli iäkkäillä polkijoilla todella yleisesti.
Jokilaakso muuttui kapeaksi ja jyrkkäreunaiseksi, mutta ei edelleenkään noussut mitenkään dramaattisesti. Pyöräreitin laatu heikkeni maantiepyöräilijän silmin. Se muuttui hiekkapintaiseksi ja siinä oli peukalon pään kokoisia kiviä. Vastaan tuli paljon pyöräilijöitä satulalaukkujen kanssa. Monella, jopa noin puolella, oli sähköfillarit.
Kun reitti ristesi päätien kanssa, harkitsin hetken päätielle siirtymistä, koska ajaminen olisi selvästi nopeampaa, mutta minne minulla oli kiire?
Heti tämän jälkeen reitti nousi jyrkästi kymmenen metriä ylös ja laskeutui yhtä jyrkästi alas. Vaikka ajoin laskun varovasti jarruttaen, ajoin silti siian lujaa. Etupyörä osui johonkin kiveen ja rengas tyhjä. Tämä reitti ei sovi maantiepyörälle.
Strategiani rengasrikon suhteen on vaihtaa rikkoutunut ehjään, mutta selvittää kuitenkin, missä reikä on, koska reiän aiheuttaja on saattanut jäädä ulkokumiin kiinni odottamaan uutta puhkottavaa. Reikä oli kuitenkin liian iso etsittäväksi: rengasta ei voinut pumpata niin, että voisi kuunnella, mistä se sihisee. Ei auttanut kuin laittaa uusi (tai siis vanha ja kertaalleen paikattu) sisärengas ja toivoa parasta.
Menin ensimmäisen mahdollisuuden tarjoutuessa päätielle ja ihmettelin, miksi en ollut tehnyt sitä paljon aikaisemmin. Sillä liikkui suunnilleen yhtä paljon pyöräilijöitä kuin pyöräreittiä pitkin, mutta nämä olivat kaikki maantiepyörällä liikkeellä –ja reppukin oli monella selässä.
Muutaman kilometrin jälkeen eturengas tyhjeni uudestaan. Tätä juuri pelkäsin. Tämä tapahtui pienen tauon aikana, joten en tiedä, kuinka nopeasti se tyhjeni. Nyt se reiän aiheuttaja on löydyttävä. Irrotin sisärenkaan, pumppasin sitä eikä se näyttänyt vuotavan lainkaan, kunnes paikka siinä antoi periksi ja rengas tyhjeni. Siis oliko tämä uusi reikä (paikattua rengasta ei pidä pumpata kovin täydeksi irrallaan). Vaihdoin tällä kertaa uuden renkaan, viimeiseni, ja lähdin kovin epävarmana polkemaan eteenpäin.
Saavuin Beuroniin, pieneen Jumalan hylkäämään kylään. Olin ajatellut ajaa pidemmälle, mutta seuraavaan etappiin oli 22 km ja tuo rengas huolestutti. Aikaakin oli tärvääntynyt.
Jos Jumala ehkä olikin tämän kylän hylännyt, kyläläiset eivät olleet hylänneet Jumalaa. Huoneessanikin oli oven päällä risti. Hotelli taitaa olla kylän ainoa varsinainen työnantaja. Se taas elää vaellusturisteilla.
Edessä oli uusi ongelma. Ainakin verkkoyhtiöt olivat tämän kylän hylänneet. Netti ei toiminut. Puhelimessani toimi vain 2G ja samaan hyvin hitaaseen ja pahasti pätkivään yhteyteen perustui ilmeisesti myös hotellin wlan, joka oli käytettävissä vain hotellin aulassa.
En esimerkiksi voinut lähettää kirjoittamaani blogimerkintää. Tätäkin pahempaa oli, että en saanut auki karttoja. Paperikarttani on loppumassa, eikä täältä saa karttaakaan ostetuksi.
Siinä jälkimmäisessä puhjenneessa renkaassa ei ollut muuta reikää kuin se pettänyt paikka.
Tosi mielenkiintoista lukea näitä raportteja! Itsekin pyöräilen ahkerasti. Pitemmille reissuille lähtöä silti hillitsee se, etten oikein luota korjaustaitoihini, jos fillari reistaa. Miten itselläsi? Onko siellä korjaamoja missään, kun fillarointi kuitenkin taitaa olla aika suosittua?
Pyöräkorjaamoja löytyy kaikkialta. Kumin vaihtaminen pitää osata. Ja sen mahdollisen päällyskumiin jääneen piikin etsiminen. (Pumppaa ilmaa puhjenneeseen sivukumiin, kuuntele mistä pihisee ja päättele missä kohdin kumissa se mahdollinen piikki on.
Aivan lähetillään Rein ja Tonava taitavat olla lähimmillään 2- 30 kilometrin päässä toisistaan, Olen kerrna ylittänyt en samana päivänä.
Kpaeimmillaan Rein on Liechtensteinissa, kai Liechtensteinin ja Sveitsin rajalla, kesällä 3- 5 m leveä pinei joki.
Rein ja Tonava lähtevät samasta järvestä. Olen joskus nähnyt sen. Siellä on hauska tienviitta opastamassa nuorta vesipisaraa tärkeässä valinnassa: Mustameri tuolla — Pohjanmeri tuolla.
Ajattelin keväällä ostaa muutaman sähköpyörän ja sähköpotkulaudan Kiinasta ja myydä ne sitten eteenpäin. Mielessä oli myös ns. unicycle lähinnä omaksi huviksi. Halvimmimmat pyörät maksoivat alle €100 plus alvi (ja mahdollinen tulli).
Mutta eihän se käynyt, koska ainakin nuo pyörät kulkivat joko kovempaa kuin 45km/h tai liikkuivat tarvittaessa polkematta. Melkein aina molempia. Eli olivat Suomen lain vastaisia.
Varmaan siksi vain isot myyvät sähköpyöriä Suomessa.
Saksassa on noita yksipyöräisiä näkynyt, joten siellä kai sähköpyörä saa liikkua omin voimin, ehkä myös yli 45km/h.
Suomi, vihreän tekniikan edelläkävijämaa, heh.
Pyörääsi sopiva sisäkumi painaa 65 g eikä vie tilaakaan kovin paljon ilman laatikkoa. Oman kokemukseni mukaan paikkaaminen johtaa harmillisen usein lisäongelmiin ja olenkin siirtynyt uusimaan tuubin suosiolla. Eihän nuo maksakaan kuin vitosen verran, joten liimailulle ei kyllä tuntipalkkaa paljon kerry. Jos ei reppuun mahdu, niin (ylimääräiseen) runko- tai satulalaukkuun menee 3–5 kumia helposti.
Toivotaan huolettomia kilometrejä retkelläsi!
Eräs suurin kulttuurishokki kun toista vuotta sitten muutin Suomesta Saksaan on juuri tuo nettiyhteyksien laatu ja kattavuus — ilmaisia wifejä ravintoloissa ja kahviloissa ei juuri näy. Ollaan kehitysmaa Suomeen verrattuna.
Voitko arvioida tai lukea elektroniikalta kuinka suurta tai matalaa keskimäärin on reittisi y‑suunnassa kaytetty matka ja kulma.
Reiän löytää sisäkumista helpoiten niin, että upottaa sisäkumin veteen ja katsoo mistä ilma tulee ulos. Näin etenkin hissukseen tyhjenevissä renkaissa, joista ilma ei pihise ulos.
Ulkorenkaan tarkistaminen käy helposti, kunhan vain ottaa sisärenkaan ulos niin, ettei se käänny missään vaiheessa. Venttiilistä voi katsoa, missä kohtaa sisärenkaan reikä on ulkorenkaassa.
Reijän etsiminen panemalla rengas veteen vaatii sen veden. Hotelissa helppoa, tiepäällä hankalaa. Olen joskus uhrannut juomapullon tähän tarkoitukseen.
Eräs pp-kauppias kertoi, että nykyisissä sisärenkaissa, ainakin halvemmissa, on niin paljon muovia, että paikatessa karhennus pitää tehdä huolellisesti.
Hyvää matkaa.
Sisärenkaat ovat käyttötavaraa eivätkä maksa paljon. Kannattaako niitä korjata?
Sisärengasta ei kannata paikata, JOS pyöräkauppa on siinä kohdalla.
Sisärengasta ei kannata paikata, jos se on vanha ja hiutunut tai jos reikää ei löydä. Muussa tapauksessa se kannattaa. Paikkaamiseen menee vähemmän aikaa kuin uuden sisuskumin ostamiseen.
Toisekseen, miksi panna ihan hyvä sisäkumi roskiin, kun sen voi paikata.
Itselläni on pyöränkorjaustarvikkeille muovinen karkkilaatikko, toimii tarvittaessa vesiastiana reiän etsintään, luulen (ei ole tarvinnut koskaan etsiä reikää veden kanssa tien päällä).