München – Augsburg

Tämän kesän pyöräretkeni suun­tau­tuu jon­nekin Alp­pi­en pohjois­puolelle. Reit­ti ei ole vielä selvä, kos­ka siihen vaikut­taa sää. Alku- ja lop­pupis­teet ovat joka tapauk­ses­sa Münchenissä.

Alun perin min­un piti lentää Milanoon, pör­rätä vähän aikaa Pohjois-Ital­ias­sa ja polkea Pra­haan, mut­ta sääen­nuste (36 Co) pakot­ti viime­hetken muu­tok­seen. Käytin ensim­mäisen ker­ran Air­shells –laukkua. Se oli ahtaampi kuin luulin ja jouduin irrot­ta­maan ohjaus­tan­gon kokon­aan ennen kuin fil­lari mah­tui. Voi olla, että sat­u­lan irro­tus olik­si riit­tänyt, mut­ta alkoi tul­la kiire enkä ehtinyt vai­h­toe­htoisi­in kokeiluihin.

Münchenis­sä en ollut ain­oa, joka odot­ti pitkään iso­ja laukku­ja. Joukko nuo­ria suo­ma­laisia hiihtäjiä odot­teli rul­la­suk­si­aan. Har­joi­tusleiri Italiassa (!).

Pyörän sain nopeasti kasatuk­si, mut­ta oli vaikeuk­sia löytää paik­ka luovut­taa se laukku. Pidän enem­män ihmi­sistä, jot­ka sanovat, etteivät tiedä kuin yrit­tävät aut­taa ja neu­vo­vat väärin. Kaivoin tiedon sähkö­pos­tivi­estistä, mut­ta aikaa tärvään­tyi ja aurinko alkoi suun­nitel­la laskeu­tu­mista. Mut­ta oma vika: tark­ka ohje oli sähköpostiviestissä.

Seu­raa­va ongel­ma oli päästä pois lento­ken­tän alueelta. Olin kat­sonut sen open­cy­clemapsin kar­tas­ta ja reitin piti olla help­po, mut­ta maas­tos­ta en sitä löytänyt. Joka suun­nas­sa oli vas­tas­sa moot­to­rili­iken­nemerk­ki tai peräti aita. Kysyin neu­voa lukuisil­ta ihmisiltä, jot­ka sanoi­vat yht­enevästi, ettei sel­l­aista reit­tiä ole. Ota juna. Lop­ul­ta jär­ki voit­ti ja alis­tu­in otta­maan junan, 13,20 euroa.

Hotel­lis­sa avasin sen pyöräi­lykar­tan uud­estaan ja help­po se reit­ti olikin. Olin aivan pyörä­tien alun kohdal­la kysynyt neu­voa sitä saa­mat­ta – ja tun­nista­mat­ta pyöräti­etä pyörätiek­si. Oliko­han sitä lainkaan olemassa?

Söin illal­lisen kreikkalaises­sa rav­in­to­las­sa, jos­sa puhut­ti­in äänekkäästi kreikkaa. Tun­nistin vain yhden sanan: eurosta oli puhe.

Tiis­taina alkoi sit­ten varsi­nainen polkem­i­nen. Piti tul­la hyvin hel­teinen päivä, 32 astet­ta. Viisas olisi jäänyt Müncheni­in kat­so­maan kaupunkia, mut­ta kun Ilmati­eteen laitos ennusti auringon menevän pil­veen ja jopa armah­tavaa sadet­ta, lähdin kohti Augsburgia.

Kaupungista ulos suun­nist­a­mi­nen on aina paljon han­kalam­paa kuin sisään polkem­i­nen ja niin oli nytkin. Olin vai­h­tanut pyöräi­lykar­tan nav­i­gaat­tori­i­ni ja seu­railin sen opas­ta­mana rauhal­lisia pikkuteitä.

P1000636

Ei tul­lut sadet­ta eikä edes pil­viä. Matkan­teko oli käsit­tämät­tömän hidas­ta. Tasaises­sa maas­tossa tyynel­lä sääl­lä nor­maaliläm­pöti­las­sa tuo 80 kilo­metrin mat­ka olisi men­nyt nopeasti, mut­ta nyt piti pysähdel­lä yht­enään ja ne pienetkin mäet oli­vat yhtä tuskaa. Juoma­pul­loista join vet­tä ja urheilu­juo­maa yhteen­sä 4,25 litraa. Silti hotel­li­in tul­lessa oli hirveä jano.

P1000639

Augs­bur­gista ehdin tode­ta, että sen liikenne perus­tuu hyvin voimaperäis­es­ti ratikoi­hin, joi­ta on joka puolel­la ja jot­ka ovat paljon helsinkiläisiä pidem­piä. Keskus­tan katu­ti­las­ta on varat­tu ratikoille huo­mat­ta­va osa. Raideleveys on sama.

Illan­su­us­sa ukkospil­vet näyt­tivät ryh­mit­tyvän hyökkäysmuodostelmaan.

36 vastausta artikkeliin “München – Augsburg”

  1. Kivaki­va! Kiva seu­ra­ta matkan­tekoasi. Toiv­ot­tavasti jak­sat (ja mobi­ili pelaa) postail­la raport­te­ja. Äläkä nyt liikaa sen hel­teen kanssa onneasi koettele.

    Vastaa

  2. Antoisaa matkaa! Odotan innol­la matkakuvauksia.

    Olen pari ker­taa fil­laroin­ut etelä-Helsingistä Van­taan lento­ken­tälle, ja hel­posti se ei tääl­läkään käynyt sil­lä matkaan on sisäl­tynyt sisäl­tynyt ajamista väärään suun­taan pitkin moot­to­rili­iken­netien laitaa, työ­maid­en ylit­tämistä, aidan ylitse kiipeämistä ym. maastoesteitä.

    Vastaa

  3. Tur­val­lista ja mukavaa matkaa. Toiv­otaan, että kelitkin muut­tuvat paremmiksi. 

    Tänä kesänä ei ole Suomes­sa päässyt hel­teisi­in tot­tumaan. Neste­tas­apaino on var­masti koe­tuk­sel­la 30C läm­pötilois­sa. Tum­ma virt­sa tietää voima­ton­ta oloa. Min­er­aalivesi imey­tyy hyvin ja sitä voi lutkut­taa alas vaik­ka ei janottaisikaan.

    Vastaa

  4. Kun nyt tuol­la suun­nal­la olet menos­sa, niin kan­nat­taa harki­ta Ulmis­sa pysähtymässä. Mün­ster on ihailemisen arvoinen kirkko ja pyörähdys mukavas­sa käve­lykeskus­tas­sa on hel­posti pienen hengähdys­tauon arvoinen.

    Hotel Anker / Spanis­ch­er Wein­stube aivan tuon maail­man korkeim­man kirkon kupeessa ole­va pieni majat­a­lo main­os­taa palveluitaan erik­seen pyöräilijöille.

    Vastaa

  5. “Har­joi­tusleiri Italiassa (!).”

    Kenel­lä olisi varaa pitää leiri suomes­sa tänä päivänä? Jokin raja on van­hempi­en mak­sukyvyl­läkin. Pakko lähteä ulko­maille leireille. Suomen hin­to­ja ei kestä kenenkään perse.

    Hal­li­tus tekee kaikken­sa ajaak­seen lop­utkin lomail­i­jat ulko­maille. Viimeiset lin­nakkeet sor­tu­va, kun mök­it, veneet, mp:t ja asun­to­vaunut menevät verolle. Kaik­ki leir­it ja lomat on pakko viedä ulko­maille. Mielu­usti sitä tuh­laisi koti­maas­sa, mut­ta siihen ei ole varaa.

    Vastaa

  6. Mik­set suun­taa pyöräretkeäsi pohjois Suomeen? Erno Paasilin­na pol­ki ker­ran Suomen hal­ki ja kir­joit­ti siitä kir­jan. Tornio­jok­i­laak­so on esimerkik­si hyvä lab­o­ra­to­rio ver­tail­la olo­suhtei­ta ja eli­nolo­ja kum­mal­lakin puolen rajaa. Sa moin pyöräl­lä pääsee myös pohjois Nor­jaan , jos­sa on melkoinen taloudelli­nen boomi .

    Vastaa

    1. Pohjois-Suomes­sa pitäisi kulkea teltan ja maku­u­pus­si­in kanssa, kos­ka etäisyy­det ovat todel­la pitk­iä kos­ka maa on käytän­nössä asuma­ton. Sitäkin olen tehnyt, mut­ta nykyisel­lä kalus­tol­la ei onnistu.
      Lisäk­si Suomes­sa pyöräi­ly on vaar­al­lista, kos­ka toisin kuin muual­la, Suomes­sa auto saa ohit­taa fil­lar­in niin läheltä kuin uskaltaa, ja jotkut uskalta­vat 10 cm:n etäisyy­del­lä. Muual­la min­imi­etäisyys on metri ja sitä myös nou­date­taan. Pyöräilystä katoaa nautin­to, kun pitää pelätä hllu­ja autoil­i­joi­ta, jot­ka otta­vat tästä Suomen eri­tys­va­paud­es­ta kaiken irti.

      Vastaa

  7. Näin ulko­maan pyöräreis­sua suun­nit­tel­e­valle kiin­nos­tavaa luettavaa.

    Mil­lainen pyörä on kulku­pelinäsi nykyään?
    Entä mil­laisia renkai­ta käytät, onko pain­o­tus hyvässä rul­laavu­udessa vai pistosuojauksissa?

    Vastaa

    1. Ajan maantiepyöräl­lä, Rid­ley, ja kaik­ki tavarani ovat repus­sa, ohjaus­tanko­laukus­sa ja sat­u­lan alla olevas­sa laukus­sa. Tämä tekee maantiepyörästä trak­torin, mut­ta se on silti parem­pi kuin Nishikin retkipyörä, jol­lainen min­ul­la van­has­taan myös on. Renkaat ovat 23 millin renkaat, eikä niis­sä ole mitään eri­ty­istä pistosuojausta.
      Rid­leyni erikoisuuk­si­in kuu­luu, että Helsin­gin kadun pyöräkaup­pias asen­si siihen eteen triplavai­h­teen, jos­ta on kyl­lä ollut paljon hyöl­tyä nyt kun pain­oa on enemmän.
      Koti­maas­sa pumpatut paineet eivät oikein riitä, kos­ka pain­oa on nyt enem­män, mut­ta mis­tä saa­da lisää. Huoltoasemil­ta saa vain viisi ilmake­hää ja minä tarvit­sisin nyt liki kymmenen.
      Jos läht5ee Itä-Euroop­paan tai Suomeen, pitää tei­den huonon kun­non vuok­si ottaa vähin­tään 25 mm renkaat, 28 mm, jos tilaa on.

      Vastaa

  8. Osmo Soin­in­vaara:
    Lisäk­si Suomes­sa pyöräi­ly on vaar­al­lista, kos­ka toisin kuin muual­la, Suomes­sa auto saa ohit­taa fil­lar­in niin läheltä kuin uskaltaa, ja jotkut uskalta­vat 10 cm:n etäisyy­del­lä. Muual­la min­imi­etäisyys on metri ja sitä myös nou­date­taan. Pyöräilystä katoaa nautin­to, kun pitää pelätä hllu­ja autoil­i­joi­ta, jot­ka otta­vat tästä Suomen eri­tys­va­paud­es­ta kaiken irti. 

    Älä sit­ten ikinä mene pyöräl­lä Ruot­si­in. En ole ikinä sitä maa­ta ja sen Vol­vo-kuske­ja niin vihan­nut kuin pyöräiltyäni siel­lä viikon kesäl­lä 2008. Ruotsin ja Tan­skan välil­lä on val­ta­va kult­tuuriero. Pyöräil­i­jän parati­isi ja hel­vetti naapureina.

    Vastaa

  9. Koti­maas­sa pumpatut paineet eivät oikein riitä, kos­ka pain­oa on nyt enem­män, mut­ta mis­tä saa­da lisää. 

    Kan­nat­taa han­kkia pieni CO2 pump­pu ja hiil­i­hap­popa­tru­unoi­ta, mak­sa­vat pari euroa ja ovat erit­täin hin­tansa arvoisia kun joskus tarve tulee. 

    Sak­sas­sa, Pohjois-Ital­ias­sa ja Ran­skas­sa on tosi­aan muka­va pyöräil­lä. Kaikkea on aina paljon pienen matkan päässä. Ja edullis­es­ti. Suomes­sa on lähin­nä met­sää ja ABC-asemia 200km välein. 

    Erit­täin hienoa seu­tua tuo koko Alp­pi­en pohjoispuoli.

    Vastaa

  10. Ren­gasli­ikkeistä pitäisi löy­tyä kom­pres­sor­e­i­ta, joil­la pääsee ainakin kahdek­saan baari­in asti. Joten teol­lisu­usalueelle etsimään.

    Vastaa

  11. Tässä yksi vink­ki jokaiselle Sak­saan tutus­tu­valle, kaupunkisu­un­nit­telus­takin kiin­nos­tuneelle, myös Osmolle:
    Rothen­burg ob der Tauber. 

    Siinäpä vas­ta on inhimil­lisen, ihmis­lähtöisen mit­takaavaan raken­net­tu, kiva kaupun­ki, johon saa­toin itse tutus­tua tosin jo jokunen vuosikym­men sit­ten. Tuo, sotien melskeistä huoli­mat­ta, hyvin säi­lynyt keski­aikainen kaupun­ki teki sil­loin todel­la posi­ti­ivisen vaiku­tuk­sen, jon­ka muis­tan kohta­laisen hyvin vieläkin. Yhden ain­oan käyn­nin perus­teel­la voinen main­iosti suositel­la käymään paikalla, jos siel­läpäin sat­tuu liikkumaan.

    Rothen­burg löy­tynee hel­posti, jos jatkaa Ulmista pohjoiseen n. 140 kilometriä.

    Vastaa

  12. Mukavaa lukea taas matkak­er­to­mus­tasi. Sak­sa on kyl­lä mon­es­sakin mielessä ihanteelli­nen pyöräily‑, ja pyöräretki­maa omaankin muu­ta­maan retkikoke­muk­seeni siel­lä perustuen: Ehkä tärkein on hyvä pyöräi­ly­in­fra ja — info, pyöräilyasen­teet ja lois­ta­va palve­lu­ta­so. Tiheään asu­tus­sa maas­sa ei kauaa tarvitse majapaikkaa, kaup­paa tai väli­palakahvi­laa etsiä eikä yöpaikkaa etukä­teen varailla.(Zimmer frei) Ja nyt sit­ten tule­vat vielä sähköpyörät.…eli pysyvä myötätuuli/alamäki!Ja sade­päivänä pyörä vaan suju­vasti paikallisju­naan ja lähim­pään suurem­paan kaupunki­in retkeilemään esim. museoihin.
    Hyvää jatkoa retkellesi

    Vastaa

  13. Suomes­sa kieltämät­tä on pelot­tavam­paa ajaa maantien laitaa, jos ei ole kun­non pien­nar­ta. Vain Puo­las­sa on pelot­tanut enem­män, siel­lä tosin vaaraa aiheut­taa tei­den kapeus ja vilkkaus, ei pelkästään auto­jen kul­jet­ta­jat. (jos kak­si rekkaa kohtaa tiel­lä jon­ka lev­eys on 2 rekkaa + alle 2 metriä, ei siinä pyöräil­i­jälle paljon tilaa jää).

    Itse lait­taisin maantiepyöräänkin jotkin laukut taakse alas, niin ei muu­tu pyörä trak­torik­si. Ei tosin maantiepyöris­sä aina kaikkein simp­pelein hom­ma, mut­ta onnis­tuu toki (jos on aikaa valmis­telui­hin). Mitä hienom­pi runko, niin sitä han­kalam­min. Pahim­mil­laan joutunee pult­taa­maan suo­raan akseli­in ja jar­rui­hin (=ain­oat paikat joi­ta voi var­masti kuormittaa).

    Toisaal­ta en osaa olla pyöräretkel­lä ilman telt­taa ja retkikeit­in­tä, mul­la on päiväretkil­läkin yleen­sä enem­män tavaraa mukana kuin Osmolla. 

    Jos mukana on kom­pas­si, niin voi kokeil­la huvikseen suun­nistaa sil­lä, ilman kart­taa. Se onnis­tuu Sak­sas­sa (kos­ka tiet harvem­min lop­pu­vat), ja pääsee tosi eri­laisi­in paikkoi­hin kuin tarkoituk­sel­la. Ajelin joskus Hol­lan­nin rajal­ta Mün­steri­in “suo­ral­la suun­nal­la”, koke­mus oli haus­ka. (Hol­lan­nis­sa kik­ka ei toi­mi, kos­ka siel­lä pyöräre­itit ja opas­teet on liian hyvät, Suomes­sa ei toi­mi kun liian har­va tiev­erkko, Puo­las­sa taas on liikaa umpiku­jia. Muual­la en ole kokeil­lut). Eten­e­miseen ko. tapa on huono, mut­ta jos ei ole eri­tyis­es­ti menos­sa mihinkään…

    Vastaa

  14. AV:
    Olen pari ker­taa fil­laroin­ut etelä-Helsingistä Van­taan lento­ken­tälle, ja hel­posti se ei tääl­läkään käynyt sil­lä matkaan on sisäl­tynyt sisäl­tynyt ajamista väärään suun­taan pitkin moot­to­rili­iken­netien laitaa, työ­maid­en ylit­tämistä, aidan ylitse kiipeämistä ym. maastoesteitä. 

    Mul­la oli tapana, kun asuin Van­taal­la käy­dä pari ker­ta vuodessa fil­lar­il­la lento­ken­täl­lä. Kyl­lä sinne ainakin Tikkuri­lan suun­nas­ta pääsee aika hel­posti jos ajaa sitä van­haa tietä pitkin, mut­ta ymmär­rän jos ekaa ker­taa on liik­keel­lä sel­l­aises­sa paikas­sa että eksymisen vaara on aika suuri. Kävin ter­mi­naalin baaris­sa par­il­la kal­jal­la ja ihailin kau­ni­isti pukeu­tunei­ta naisia, Suomes­sa kun aika monel­la on vielä tapana kun lähde­tään lentomatkalle, pukeu­tua ykkösvaatteisiin;)

    Itse en ole pitkän matkan pyöräi­lyä har­ras­tanut. Joskus on ollut haaveena fil­laroi­da Balt­ian mais­sa. Onko­han siel­lä autoil­i­joiden ajo­ta­vat siis­tiy­tyneet sit­ten 1990-luvun, että uskaltaisi lähteä?

    Vastaa

  15. Vihreät näyt­tävät etään­tyneen luon­nos­ta. Eikä telt­ta enää kel­paa. Ei Tornio­jok­i­laak­so niin kauheaa ole, majoi­tus­takin löy­tyy. Olisi hyvä tutus­tua myös suo­ma­laiseen todellisuuteen.

    Vastaa

  16. Osmo Soin­in­vaara:
    Lisäk­si Suomes­sa pyöräi­ly on vaar­al­lista, kos­ka toisin kuin muual­la, Suomes­sa auto saa ohit­taa fil­lar­in niin läheltä kuin uskaltaa, ja jotkut uskalta­vat 10 cm:n etäisyy­del­lä. Muual­la min­imi­etäisyys on metri ja sitä myös nou­date­taan. Pyöräilystä katoaa nautin­to, kun pitää pelätä hllu­ja autoil­i­joi­ta, jot­ka otta­vat tästä Suomen eri­tys­va­paud­es­ta kaiken irti. 

    Itsel­läni on muu­ta­man vuo­den takaa päin­vas­taisia muis­to­ja ja lähin­nä hiukan hävet­ti, kun iso kuor­ma-auto jar­rut­ti taak­seni odot­taak­seen sopi­vaa ohi­tu­s­paikkaa mis­sä pystyi jät­tämään auton ja min­un väli­in läh­es kaistan ver­ran tilaa.

    En epäile, etteivätkö jotkut autot joskus ajaisi hyvinkin läheltä mut­ta en nyt lähtisi yleistämään. Itse en myöskään yleistä, etteikö tuol­lainen läheltä ajami­nen olisi mah­dol­lista vaikkei sitä itsel­leni ker­taakaan tuol­la reis­sul­la tapahtunutkaan.

    Vastaa

    1. En epäile, etteivätkö jotkut autot joskus ajaisi hyvinkin läheltä mut­ta en nyt lähtisi yleistämään. 

      Mikä argu­ment­ti tuo nyt on? Min­ua ei kiin­nos­ta se, kuin­ka moni autoil­i­ja ei aja min­ua kuo­li­aak­si vaan se, ajaako joku.

      Vastaa

  17. Minkä takia pyörä pitää ottaa mukaan? Eikö per­il­lä voi vuokra­ta tai ostaa hal­val­la marketista?*

    *tämähän on siis vit­tuilua sille ide­alle, että auto­ja voi vuokra­ta tai käyt­tää yhteiskäyt­töau­toa. Mik­si siis ei pyörää? Ne, jot­ka aja­vat paljon autol­la tietävät, että ajo­mukavu­udel­la on väliä ja myös tur­val­lisu­us­varusteil­la ja auton kestävyydellä.

    Vastaa

    1. Har­ras­tan paljon sitä, että vuokraan pyörän paikan­pääl­lä. Nyky­isin ne ovat myös melko hyviä, mut­ta min­ulle sopivia ei oikein ole tarjolla.

      Vastaa

  18. Nää Osmon reis­sut ja asiantun­ti­jakom­men­tit luk­i­joil­ta ovat joka kesän hauskimpia jut­tu­ja netissä. 

    Lukunälkäi­nen kir­jal­lisu­uskri­itikko kiittää.

    Vastaa

  19. CO2-patru­u­nat ovat reis­sukäytössä ikäviä kun a) paineas­t­ioi­ta ei saa kul­jet­taa lentokoneessa ja b) ren­gas tyh­je­nee nopeam­min kuin taval­lisel­la ilmal­la täytet­ty (latek­si­sisäku­mi menee vuorokaudessa typö­ty­hjäk­si). Itse olen pää­tynyt Lezyne-merkkiseen paine­mit­tar­il­la varustet­tuun mini­jalka­pump­pu­un (Micro Floor Dri­ve HPG), jos­ta irtoaa vielä siedet­täväl­lä nysväyk­sel­lä hyvin ne reilut 8 baaria. On vas­taavia kelvol­lisia var­maan muitakin. Tarpeen mukaan pakaa­seis­sa sit­ten myös täysikokoinen jalka­pump­pu ja/tai CO2-systeemit.

    Vastaa

  20. Onko­han Marko Hami­lo käynyt samas­sa Ruot­sis­sa kuin minä? Ole parhail­laan Ruot­sis­sa viikon pyöräretkel­lä ja poikkeuk­set­ta autot ohit­ta­vat kaukaa. Jos vas­taan­tuli­joi­ta ei näy, ne menevät kokon­aan toiselle kaistalle ja jos vas­taat­uli­joi­ta on, väistävät niin pajon kuin on tur­val­lis­es­ti mahdollista. 

    Toinen jut­tu: min­u­akin ihme­tyt­tää se, että esim. Osmo kan­taa mielu­um­min rep­pua kuin sivu­laukku­ja. Mik­si? Sehän painaa, hiostaa ja nos­taa pain­opis­tet­tä eli kolme hait­taa. Mitä hyötyjä?

    Touko Met­ti­nen
    Ruotsi

    Vastaa

  21. Maantiepyörään suosit­te­len suo­raan sat­u­la­tolp­paan kiin­nitet­tävää tavarate­linet­tä. Alu-teline painaa noin kilon, ja kuor­maa saa max 9 kg. Ajoin kesäku­us­sa reis­sun sak­sas­sa ja ran­skas­sa ja tuo toi­mi mainiosti.
    On tosin vai­hdet­ta­va hiilikuitu­tolp­pa met­alliseen, hiilar­i­tolp­paan en itse luottanut.

    Vastaa

  22. Coun­try­boy:
    Vihreät näyt­tävät etään­tyneen luon­nos­ta. Eikä telt­ta enää kel­paa. Ei Tornio­jok­i­laak­so niin kauheaa ole, majoi­tus­takin löy­tyy. Olisi hyvä tutus­tua myös suo­ma­laiseen todellisuuteen.

    Sori vaan nyt, mut­ta Lapis­sa ei paria hiih­tokeskus­ta luku­unot­ta­mat­ta ole tar­jol­la mod­er­nia majoi­tus­ta. Pikapikaa kyhät­tyjä hir­simökke­jä 90-luvun telkkarei­neen (tämä varus­tus oli myös v. 2013 Saariseläl­lä). Palveluista puhumattakaan.

    Tornion­jok­i­laak­so ei lohenkalas­ta­jaa luku­unot­ta­mat­ta tar­joa oikein yhtään mitään. Oikein kovapäiselle retkipyöräil­i­jälle toki haastet­ta, mut­ta mas­soille ei mitään.

    Lausah­duk­sesi “vihreät näyt­tävät etään­tyneen luon­nos­ta” on huvittava. 

    Koko Suo­mi on etään­tynyt luon­nos­ta ja hyvä niin.

    Nykypäivän met­sästäjä istuu pas­sis­sa sähköläm­mit­tei­sis­sä tamineis­sa, näp­päillen iphonel­la viestiä feis­buukki­in ja samal­la vilkuillen GPS-koirahy­bridiään, että joko koh­ta läm­pökam­er­aki­ikari­au­tomaat­tikivääril­lä voisi ammuskel­la jotain. Yök­si aje­taan katu­maas­turil­la “lodgelle” tai vähin­tään mökille. Pen­tag­o­nin rahoit­ta­ma “mag­ic bul­let” ohjau­tuu itses­tään kohteeseen, joka tulee tekemään ensi vuosikymmenel­lä met­sästyk­ses­tä tylsää.

    Nykypäivän kalas­ta­ja ei syö kalaa, vaan pelkästään rääkkää sitä ja ajelee sato­jen kilo­me­trien päähän naut­ti­maan tästä “elämyk­ses­tä”. Toki 70-vuo­ti­aat naava­parrat vielä syövät haukea. Mut­ta eivät kauaa.

    Sil­loin “ennen wan­haan” luon­to ei ollut har­ras­tus. Sil­loin luon­nos­ta otet­ti­in lisäsärv­in­tä pöytään. Se ei ollut har­ras­tus­ta, vaan pakolli­nen osa elämää. Sil­loin ei ajet­tu sato­jen kilo­me­trien päähän, vaan men­ti­in lähimet­sään tai lähi­järvelle. Kävellen, polkupyöräl­lä tai veneel­lä. Auto­ja ei ollut kuin harvoilla.

    Verkkokalas­ta­jien kes­ki-ikä lie­nee 60–70 vuo­den kieppeil­lä. Nuo­ria ei kiin­nos­ta kalas­t­a­mi­nen, eikä kalan syön­ti. Met­sästyskin on aika nolo har­ras­tus, kuten muukin “äijäi­ly”.

    Min­un ikälu­okkani (80-luvul­la syn­tyneet) vielä har­ras­taa “eräi­lyä” aikalail­la, mut­ta vuon­na 2015 syn­tyneet eivät tule sitä enää har­ras­ta­maan, kun ei vält­tämät­tä edes isoisäkään ole harrastanut.

    Suo­ma­lainen todel­lisu­us on sisäl­lä istu­mista ipäd kouras­sa ja teeveen pauhates­sa taustal­la. Vau­vas­ta vaari­in. Maal­la ja kaupungis­sa sama meininki.

    Ter­ve­tu­loa vuo­teen 2015, Countryboy.

    Vastaa

  23. No tältä voi näyt­tää Helsingistä. Itse olen kyl­lä tavan­nut nuo­ria teltas­sa yöpyjiä Lapissa.
    Pyöräretken kohteek­si Sak­sas­sa voisin suositel­la Rugenin saar­ta. Siel­lä on hyvät pyöräre­itit ja hienot hiekkaran­nat. Ajelin siel­lä viime kesänä. Mie­lenki­in­toinen tien­vi­it­ta oli se, jos­sa luki “Finnis­che krieger”, suo­ma­laisen soti­laan hau­ta­muis­tomerk­ki 200 vuofrn takaa.

    Vastaa

  24. Olethan tutus­tunut toimit­ta­ja Erk­ki Lam­pénin matkapäiväkir­joi­hin? Kuten omasi, elähdyt­tävää lukemista meille sohvamatkailijoille.

    Vastaa

  25. Kiitos vinkistä. Hänen kolum­ne­jaan olen kyl­lä lukenut.

    Vastaa

  26. Ree-vita­mi­iniä purk­ista:
    Minkä takia pyörä pitää ottaa mukaan? Eikö per­il­lä voi vuokra­ta tai ostaa hal­val­la marketista?* 

    Ei voi. Ei ole tarjontaa.

    Tuol­lainen hiilikui­tu­inen maantiepyörä painaa 7–8kg ja kul­kee lento­laukus­sa hel­posti, olen sel­l­aisen usein kul­jet­tanut, laukku­un mah­tuu myös kypärä, kengät + vaatteita. 

    Mon­es­ta kaupungista on hyvin han­kala löytää pyörävuokraamoa, tai jos onkin niin tar­jon­ta on sitä perus markettipyörää.

    Olen esim. ensi kuus­sa menos­sa kes­ki-Euroop­paan melkein Helsin­gin kokoiseen kaupunki­in. En ole löytänyt tois­taisek­si netistä yhtäkään pyörävuokraamoa. Tai niitä perus­pyöriä kyl­lä on tarjolla.

    Enkä löytänyt muu­ta­ma vuosi sit­ten Espan­jas­ta pyörävuokraamoa, vein sinne oman, mak­soi 40€ ja ajoin melkein viikon oma­l­la hyväl­lä pyörälläni. 

    Ital­ias­ta löysin vuokraa­mon, vuokra oli 45€ päivä. Oma pyörä olisi tuol­lakin ollut halvem­pi ja parem­pi. Ja tuon­nekin vuokraamoon täy­tyi itseasi­as­sa ensin ajaa vuokrat­ul­la autolla. 

    Sak­sas­ta en edes viitsinyt etsiä vuokrapyörää, kos­ka varasin hal­palen­not eri lento­ken­tille. Eikä pyöriä voi palaut­taa niinkuin autoja.

    Vastaa

  27. Coun­try­boy:
    No tältä voi näyt­tää Helsingistä. Itse olen kyl­lä tavan­nut nuo­ria teltas­sa yöpyjiä Lapissa.
    Pyöräretken kohteek­si Sak­sas­sa voisin suositel­la Rugenin saar­ta. Siel­lä on hyvät pyöräre­itit ja hienot hiekkaran­nat. Ajelin siel­lä viime kesänä. Mie­lenki­in­toinen tien­vi­it­ta oli se, jos­sa luki “Finnis­che krieger”, suo­ma­laisen soti­laan hau­ta­muis­tomerk­ki 200 vuofrn takaa.

    En tiedä miltä Helsingistä käsin näyt­tää, kun en siel­lä asu.

    Suo­ma­lainen vael­lus­perinne ei ole mas­so­jen jut­tu, eikä siitä sel­l­aista saisikaan. 

    Mut­ta muistin­pa erään retkeil­i­jän koti­sivun, jos­sa on vähän retki­ra­port­te­ja retkipyöräilystä Suomessa.

    http://www.patikka.net/Pyoraily.htm

    Kir­joit­ta­ja on muuten helsinkiläi­nen. En tunne henkilökohtaisesti.

    Vastaa

  28. Alku­peräi­nen ideani oli kehua Erno Paasilin­nan kir­jaa, jos­sa hän ajoi Suomen läpi ja kir­joit­ti kir­jan havain­nois­taan ja ajatuk­sis­taan. Erk­ki Lam­p­en (2009) ker­too kir­jas­saan “Neljä matkaa Suomen läpi” myös pyöräilystä (muut matkat kävellen, hiihtäen ja meloen). Siis koko Suo­mi etelästä pohjoiskolkkaan.

    Münchenistä olisin kyl­lä itse läht­enyt etelään, Alpit tule­vat vas­taan jo muu­ta­man kymme­nen kilo­metrin päästä . Garmisch-Partenkircheni­in on matkaa noin 50 km, eikä korkeusero ole matkalla suuri. Itse asi­as­sa lopuk­si laskeudut­taan laak­soon, jos­sa hieno alppikylä/kaupunki. Vier­essä Zugspitze, Sak­san korkein huip­pu (2960 m). Sinne pääsee sak­salaiseen tapaan jopa junaradal­la (ham­mas­ratasju­na).

    Vastaa

  29. Lisää pyöräretkivinkke­jä: Täl­lainen kir­ja löy­tyy ainakin Helmet-kirjastosta:

    “Pyöräret­ki hal­ki Sak­san : Bai­jerin Alpeil­ta Itämeren hiekkarannoille” 

    eli kuukau­den mat­ka sähköavusteisel­la sveit­siläisel­lä vuokrapyöräl­lä rauhal­liseen tahti­in, sisältää paljon Sak­san mantiedet­tä ja his­to­ri­aa matkan var­relta + käytän­nön tietoa pyörä­matkan toteu­tuk­ses­ta, varusteista ym.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.