München – Augsburg

Tämän kesän pyö­rä­ret­ke­ni suun­tau­tuu jon­ne­kin Alp­pien poh­jois­puo­lel­le. Reit­ti ei ole vie­lä sel­vä, kos­ka sii­hen vai­kut­taa sää. Alku- ja lop­pu­pis­teet ovat joka tapauk­ses­sa Münchenissä.

Alun perin minun piti len­tää Mila­noon, pör­rä­tä vähän aikaa Poh­jois-Ita­lias­sa ja pol­kea Pra­haan, mut­ta sää­en­nus­te (36 Co) pakot­ti vii­me­het­ken muu­tok­seen. Käy­tin ensim­mäi­sen ker­ran Airs­hells –lauk­kua. Se oli ahtaam­pi kuin luu­lin ja jou­duin irrot­ta­maan ohjaus­tan­gon koko­naan ennen kuin fil­la­ri mah­tui. Voi olla, että satu­lan irro­tus olik­si riit­tä­nyt, mut­ta alkoi tul­la kii­re enkä ehti­nyt vaih­toeh­toi­siin kokeiluihin.

Münc­he­nis­sä en ollut ainoa, joka odot­ti pit­kään iso­ja lauk­ku­ja. Jouk­ko nuo­ria suo­ma­lai­sia hiih­tä­jiä odot­te­li rul­la­suk­si­aan. Har­joi­tus­lei­ri Italiassa (!).

Pyö­rän sain nopeas­ti kasa­tuk­si, mut­ta oli vai­keuk­sia löy­tää paik­ka luo­vut­taa se lauk­ku. Pidän enem­män ihmi­sis­tä, jot­ka sano­vat, ettei­vät tie­dä kuin yrit­tä­vät aut­taa ja neu­vo­vat vää­rin. Kai­voin tie­don säh­kö­pos­ti­vies­tis­tä, mut­ta aikaa tär­vään­tyi ja aurin­ko alkoi suun­ni­tel­la las­keu­tu­mis­ta. Mut­ta oma vika: tark­ka ohje oli sähköpostiviestissä.

Seu­raa­va ongel­ma oli pääs­tä pois len­to­ken­tän alu­eel­ta. Olin kat­so­nut sen opencycle­map­sin kar­tas­ta ja rei­tin piti olla help­po, mut­ta maas­tos­ta en sitä löy­tä­nyt. Joka suun­nas­sa oli vas­tas­sa moot­to­ri­lii­ken­ne­merk­ki tai perä­ti aita. Kysyin neu­voa lukui­sil­ta ihmi­sil­tä, jot­ka sanoi­vat yhte­ne­väs­ti, ettei sel­lais­ta reit­tiä ole. Ota juna. Lopul­ta jär­ki voit­ti ja alis­tuin otta­maan junan, 13,20 euroa.

Hotel­lis­sa ava­sin sen pyö­räi­ly­kar­tan uudes­taan ja help­po se reit­ti oli­kin. Olin aivan pyö­rä­tien alun koh­dal­la kysy­nyt neu­voa sitä saa­mat­ta – ja tun­nis­ta­mat­ta pyö­rä­tie­tä pyö­rä­tiek­si. Oli­ko­han sitä lain­kaan olemassa?

Söin illal­li­sen kreik­ka­lai­ses­sa ravin­to­las­sa, jos­sa puhut­tiin äänek­kääs­ti kreik­kaa. Tun­nis­tin vain yhden sanan: euros­ta oli puhe.

Tiis­tai­na alkoi sit­ten var­si­nai­nen pol­ke­mi­nen. Piti tul­la hyvin hel­tei­nen päi­vä, 32 astet­ta. Vii­sas oli­si jää­nyt Münc­he­niin kat­so­maan kau­pun­kia, mut­ta kun Ilma­tie­teen lai­tos ennus­ti aurin­gon mene­vän pil­veen ja jopa armah­ta­vaa sadet­ta, läh­din koh­ti Augsburgia.

Kau­pun­gis­ta ulos suun­nis­ta­mi­nen on aina pal­jon han­ka­lam­paa kuin sisään pol­ke­mi­nen ja niin oli nyt­kin. Olin vaih­ta­nut pyö­räi­ly­kar­tan navi­gaat­to­rii­ni ja seu­rai­lin sen opas­ta­ma­na rau­hal­li­sia pikkuteitä.

P1000636

Ei tul­lut sadet­ta eikä edes pil­viä. Mat­kan­te­ko oli käsit­tä­mät­tö­män hidas­ta. Tasai­ses­sa maas­tos­sa tyy­nel­lä sääl­lä nor­maa­li­läm­pö­ti­las­sa tuo 80 kilo­met­rin mat­ka oli­si men­nyt nopeas­ti, mut­ta nyt piti pysäh­del­lä yhte­nään ja ne pie­net­kin mäet oli­vat yhtä tus­kaa. Juo­ma­pul­lois­ta join vet­tä ja urhei­lu­juo­maa yhteen­sä 4,25 lit­raa. Sil­ti hotel­liin tul­les­sa oli hir­veä jano.

P1000639

Augs­bur­gis­ta ehdin tode­ta, että sen lii­ken­ne perus­tuu hyvin voi­ma­pe­räi­ses­ti rati­koi­hin, joi­ta on joka puo­lel­la ja jot­ka ovat pal­jon hel­sin­ki­läi­siä pidem­piä. Kes­kus­tan katu­ti­las­ta on varat­tu rati­koil­le huo­mat­ta­va osa. Rai­de­le­veys on sama.

Illan­suus­sa ukkos­pil­vet näyt­ti­vät ryh­mit­ty­vän hyökkäysmuodostelmaan.

36 vastausta artikkeliin “München – Augsburg”

  1. Kiva­ki­va! Kiva seu­ra­ta mat­kan­te­koa­si. Toi­vot­ta­vas­ti jak­sat (ja mobii­li pelaa) pos­tail­la raport­te­ja. Älä­kä nyt lii­kaa sen hel­teen kans­sa onnea­si koettele.

  2. Antoi­saa mat­kaa! Odo­tan innol­la matkakuvauksia.

    Olen pari ker­taa fil­la­roi­nut ete­lä-Hel­sin­gis­tä Van­taan len­to­ken­täl­le, ja hel­pos­ti se ei tääl­lä­kään käy­nyt sil­lä mat­kaan on sisäl­ty­nyt sisäl­ty­nyt aja­mis­ta vää­rään suun­taan pit­kin moot­to­ri­lii­ken­ne­tien lai­taa, työ­mai­den ylit­tä­mis­tä, aidan ylit­se kii­peä­mis­tä ym. maastoesteitä.

  3. Tur­val­lis­ta ja muka­vaa mat­kaa. Toi­vo­taan, että kelit­kin muut­tu­vat paremmiksi. 

    Tänä kesä­nä ei ole Suo­mes­sa pääs­syt hel­tei­siin tot­tu­maan. Nes­te­ta­sa­pai­no on var­mas­ti koe­tuk­sel­la 30C läm­pö­ti­lois­sa. Tum­ma virt­sa tie­tää voi­ma­ton­ta oloa. Mine­raa­li­ve­si imey­tyy hyvin ja sitä voi lut­kut­taa alas vaik­ka ei janottaisikaan.

  4. Kun nyt tuol­la suun­nal­la olet menos­sa, niin kan­nat­taa har­ki­ta Ulmis­sa pysäh­ty­mäs­sä. Müns­ter on ihai­le­mi­sen arvoi­nen kirk­ko ja pyö­räh­dys muka­vas­sa käve­ly­kes­kus­tas­sa on hel­pos­ti pie­nen hen­gäh­dys­tauon arvoinen.

    Hotel Anker / Spa­nischer Weins­tu­be aivan tuon maa­il­man kor­keim­man kir­kon kupees­sa ole­va pie­ni maja­ta­lo mai­nos­taa pal­ve­lui­taan erik­seen pyöräilijöille.

  5. Har­joi­tus­lei­ri Italiassa (!).”

    Kenel­lä oli­si varaa pitää lei­ri suo­mes­sa tänä päi­vä­nä? Jokin raja on van­hem­pien mak­su­ky­vyl­lä­kin. Pak­ko läh­teä ulko­mail­le lei­reil­le. Suo­men hin­to­ja ei kes­tä kenen­kään perse.

    Hal­li­tus tekee kaik­ken­sa ajaak­seen loput­kin lomai­li­jat ulko­mail­le. Vii­mei­set lin­nak­keet sor­tu­va, kun mökit, veneet, mp:t ja asun­to­vau­nut mene­vät verol­le. Kaik­ki lei­rit ja lomat on pak­ko vie­dä ulko­mail­le. Mie­luus­ti sitä tuh­lai­si koti­maas­sa, mut­ta sii­hen ei ole varaa.

  6. Mik­set suun­taa pyö­rä­ret­keä­si poh­jois Suo­meen? Erno Paa­si­lin­na pol­ki ker­ran Suo­men hal­ki ja kir­joit­ti sii­tä kir­jan. Tor­nio­jo­ki­laak­so on esi­mer­kik­si hyvä labo­ra­to­rio ver­tail­la olo­suh­tei­ta ja eli­no­lo­ja kum­mal­la­kin puo­len rajaa. Sa moin pyö­räl­lä pää­see myös poh­jois Nor­jaan , jos­sa on mel­koi­nen talou­del­li­nen boomi .

    1. Poh­jois-Suo­mes­sa pitäi­si kul­kea tel­tan ja makuu­pus­siin kans­sa, kos­ka etäi­syy­det ovat todel­la pit­kiä kos­ka maa on käy­tän­nös­sä asu­ma­ton. Sitä­kin olen teh­nyt, mut­ta nykyi­sel­lä kalus­tol­la ei onnistu.
      Lisäk­si Suo­mes­sa pyö­räi­ly on vaa­ral­lis­ta, kos­ka toi­sin kuin muu­al­la, Suo­mes­sa auto saa ohit­taa fil­la­rin niin lähel­tä kuin uskal­taa, ja jot­kut uskal­ta­vat 10 cm:n etäi­syy­del­lä. Muu­al­la mini­mie­täi­syys on met­ri ja sitä myös nou­da­te­taan. Pyö­räi­lys­tä kato­aa nau­tin­to, kun pitää pelä­tä hllu­ja autoi­li­joi­ta, jot­ka otta­vat täs­tä Suo­men eri­tys­va­pau­des­ta kai­ken irti.

  7. Näin ulko­maan pyö­rä­reis­sua suun­nit­te­le­val­le kiin­nos­ta­vaa luettavaa.

    Mil­lai­nen pyö­rä on kul­ku­pe­li­nä­si nykyään?
    Entä mil­lai­sia ren­kai­ta käy­tät, onko pai­no­tus hyväs­sä rul­laa­vuu­des­sa vai pistosuojauksissa?

    1. Ajan maan­tie­pyö­räl­lä, Rid­ley, ja kaik­ki tava­ra­ni ovat repus­sa, ohjaus­tan­ko­lau­kus­sa ja satu­lan alla ole­vas­sa lau­kus­sa. Tämä tekee maan­tie­pyö­räs­tä trak­to­rin, mut­ta se on sil­ti parem­pi kuin Nis­hi­kin ret­ki­pyö­rä, jol­lai­nen minul­la van­has­taan myös on. Ren­kaat ovat 23 mil­lin ren­kaat, eikä niis­sä ole mitään eri­tyis­tä pistosuojausta.
      Rid­ley­ni eri­koi­suuk­siin kuu­luu, että Hel­sin­gin kadun pyö­rä­kaup­pias asen­si sii­hen eteen tripla­vaih­teen, jos­ta on kyl­lä ollut pal­jon hyöl­tyä nyt kun pai­noa on enemmän.
      Koti­maas­sa pum­pa­tut pai­neet eivät oikein rii­tä, kos­ka pai­noa on nyt enem­män, mut­ta mis­tä saa­da lisää. Huol­toa­se­mil­ta saa vain vii­si ilma­ke­hää ja minä tar­vit­si­sin nyt liki kymmenen.
      Jos läht5ee Itä-Euroop­paan tai Suo­meen, pitää tei­den huo­non kun­non vuok­si ottaa vähin­tään 25 mm ren­kaat, 28 mm, jos tilaa on.

  8. Osmo Soi­nin­vaa­ra:
    Lisäk­si Suo­mes­sa pyö­räi­ly on vaa­ral­lis­ta, kos­ka toi­sin kuin muu­al­la, Suo­mes­sa auto saa ohit­taa fil­la­rin niin lähel­tä kuin uskal­taa, ja jot­kut uskal­ta­vat 10 cm:n etäi­syy­del­lä. Muu­al­la mini­mie­täi­syys on met­ri ja sitä myös nou­da­te­taan. Pyö­räi­lys­tä kato­aa nau­tin­to, kun pitää pelä­tä hllu­ja autoi­li­joi­ta, jot­ka otta­vat täs­tä Suo­men eri­tys­va­pau­des­ta kai­ken irti. 

    Älä sit­ten iki­nä mene pyö­räl­lä Ruot­siin. En ole iki­nä sitä maa­ta ja sen Vol­vo-kus­ke­ja niin vihan­nut kuin pyö­räil­tyä­ni siel­lä vii­kon kesäl­lä 2008. Ruot­sin ja Tans­kan välil­lä on val­ta­va kult­tuu­rie­ro. Pyö­räi­li­jän para­tii­si ja hel­vet­ti naapureina.

  9. Koti­maas­sa pum­pa­tut pai­neet eivät oikein rii­tä, kos­ka pai­noa on nyt enem­män, mut­ta mis­tä saa­da lisää. 

    Kan­nat­taa hank­kia pie­ni CO2 pump­pu ja hii­li­hap­po­pat­ruu­noi­ta, mak­sa­vat pari euroa ja ovat erit­täin hin­tan­sa arvoi­sia kun jos­kus tar­ve tulee. 

    Sak­sas­sa, Poh­jois-Ita­lias­sa ja Rans­kas­sa on tosi­aan muka­va pyö­räil­lä. Kaik­kea on aina pal­jon pie­nen mat­kan pääs­sä. Ja edul­li­ses­ti. Suo­mes­sa on lähin­nä met­sää ja ABC-ase­mia 200km välein. 

    Erit­täin hie­noa seu­tua tuo koko Alp­pien pohjoispuoli.

  10. Ren­gas­liik­keis­tä pitäi­si löy­tyä kompres­so­rei­ta, joil­la pää­see aina­kin kah­dek­saan baa­riin asti. Joten teol­li­suusa­lu­eel­le etsimään.

  11. Täs­sä yksi vink­ki jokai­sel­le Sak­saan tutus­tu­val­le, kau­pun­ki­suun­nit­te­lus­ta­kin kiin­nos­tu­neel­le, myös Osmolle:
    Rot­hen­burg ob der Tauber. 

    Sii­nä­pä vas­ta on inhi­mil­li­sen, ihmis­läh­töi­sen mit­ta­kaa­vaan raken­net­tu, kiva kau­pun­ki, johon saa­toin itse tutus­tua tosin jo joku­nen vuo­si­kym­men sit­ten. Tuo, sotien mels­keis­tä huo­li­mat­ta, hyvin säi­ly­nyt kes­kiai­kai­nen kau­pun­ki teki sil­loin todel­la posi­tii­vi­sen vai­ku­tuk­sen, jon­ka muis­tan koh­ta­lai­sen hyvin vie­lä­kin. Yhden ainoan käyn­nin perus­teel­la voi­nen mai­nios­ti suo­si­tel­la käy­mään pai­kal­la, jos siel­lä­päin sat­tuu liikkumaan.

    Rot­hen­burg löy­ty­nee hel­pos­ti, jos jat­kaa Ulmis­ta poh­joi­seen n. 140 kilometriä.

  12. Muka­vaa lukea taas mat­ka­ker­to­mus­ta­si. Sak­sa on kyl­lä mones­sa­kin mie­les­sä ihan­teel­li­nen pyöräily‑, ja pyö­rä­ret­ki­maa omaan­kin muu­ta­maan ret­ki­ko­ke­muk­see­ni siel­lä perus­tuen: Ehkä tär­kein on hyvä pyö­räi­lyin­fra ja — info, pyö­räi­ly­asen­teet ja lois­ta­va pal­ve­lu­ta­so. Tihe­ään asu­tus­sa maas­sa ei kau­aa tar­vit­se maja­paik­kaa, kaup­paa tai väli­pa­la­kah­vi­laa etsiä eikä yöpaik­kaa etu­kä­teen varailla.(Zimmer frei) Ja nyt sit­ten tule­vat vie­lä sähköpyörät.…eli pysy­vä myötätuuli/alamäki!Ja sade­päi­vä­nä pyö­rä vaan suju­vas­ti pai­kal­lis­ju­naan ja lähim­pään suu­rem­paan kau­pun­kiin ret­kei­le­mään esim. museoihin.
    Hyvää jat­koa retkellesi

  13. Suo­mes­sa kiel­tä­mät­tä on pelot­ta­vam­paa ajaa maan­tien lai­taa, jos ei ole kun­non pien­nar­ta. Vain Puo­las­sa on pelot­ta­nut enem­män, siel­lä tosin vaa­raa aiheut­taa tei­den kapeus ja vilk­kaus, ei pel­käs­tään auto­jen kul­jet­ta­jat. (jos kak­si rek­kaa koh­taa tiel­lä jon­ka leveys on 2 rek­kaa + alle 2 met­riä, ei sii­nä pyö­räi­li­jäl­le pal­jon tilaa jää).

    Itse lait­tai­sin maan­tie­pyö­rään­kin jot­kin lau­kut taak­se alas, niin ei muu­tu pyö­rä trak­to­rik­si. Ei tosin maan­tie­pyö­ris­sä aina kaik­kein simp­pe­lein hom­ma, mut­ta onnis­tuu toki (jos on aikaa val­mis­te­lui­hin). Mitä hie­nom­pi run­ko, niin sitä han­ka­lam­min. Pahim­mil­laan jou­tu­nee pult­taa­maan suo­raan akse­liin ja jar­rui­hin (=ainoat pai­kat joi­ta voi var­mas­ti kuormittaa).

    Toi­saal­ta en osaa olla pyö­rä­ret­kel­lä ilman telt­taa ja ret­ki­kei­tin­tä, mul­la on päi­vä­ret­kil­lä­kin yleen­sä enem­män tava­raa muka­na kuin Osmolla. 

    Jos muka­na on kom­pas­si, niin voi kokeil­la huvik­seen suun­nis­taa sil­lä, ilman kart­taa. Se onnis­tuu Sak­sas­sa (kos­ka tiet har­vem­min lop­pu­vat), ja pää­see tosi eri­lai­siin paik­koi­hin kuin tar­koi­tuk­sel­la. Aje­lin jos­kus Hol­lan­nin rajal­ta Müns­te­riin “suo­ral­la suun­nal­la”, koke­mus oli haus­ka. (Hol­lan­nis­sa kik­ka ei toi­mi, kos­ka siel­lä pyö­rä­rei­tit ja opas­teet on lii­an hyvät, Suo­mes­sa ei toi­mi kun lii­an har­va tie­verk­ko, Puo­las­sa taas on lii­kaa umpi­ku­jia. Muu­al­la en ole kokeil­lut). Ete­ne­mi­seen ko. tapa on huo­no, mut­ta jos ei ole eri­tyi­ses­ti menos­sa mihinkään…

  14. AV:
    Olen pari ker­taa fil­la­roi­nut ete­lä-Hel­sin­gis­tä Van­taan len­to­ken­täl­le, ja hel­pos­ti se ei tääl­lä­kään käy­nyt sil­lä mat­kaan on sisäl­ty­nyt sisäl­ty­nyt aja­mis­ta vää­rään suun­taan pit­kin moot­to­ri­lii­ken­ne­tien lai­taa, työ­mai­den ylit­tä­mis­tä, aidan ylit­se kii­peä­mis­tä ym. maastoesteitä. 

    Mul­la oli tapa­na, kun asuin Van­taal­la käy­dä pari ker­ta vuo­des­sa fil­la­ril­la len­to­ken­täl­lä. Kyl­lä sin­ne aina­kin Tik­ku­ri­lan suun­nas­ta pää­see aika hel­pos­ti jos ajaa sitä van­haa tie­tä pit­kin, mut­ta ymmär­rän jos ekaa ker­taa on liik­keel­lä sel­lai­ses­sa pai­kas­sa että eksy­mi­sen vaa­ra on aika suu­ri. Kävin ter­mi­naa­lin baa­ris­sa paril­la kal­jal­la ja ihai­lin kau­niis­ti pukeu­tu­nei­ta nai­sia, Suo­mes­sa kun aika monel­la on vie­lä tapa­na kun läh­de­tään len­to­mat­kal­le, pukeu­tua ykkösvaatteisiin;)

    Itse en ole pit­kän mat­kan pyö­räi­lyä har­ras­ta­nut. Jos­kus on ollut haa­vee­na fil­la­roi­da Bal­tian mais­sa. Onko­han siel­lä autoi­li­joi­den ajo­ta­vat siis­tiy­ty­neet sit­ten 1990-luvun, että uskal­tai­si lähteä?

  15. Vih­reät näyt­tä­vät etään­ty­neen luon­nos­ta. Eikä telt­ta enää kel­paa. Ei Tor­nio­jo­ki­laak­so niin kau­he­aa ole, majoi­tus­ta­kin löy­tyy. Oli­si hyvä tutus­tua myös suo­ma­lai­seen todellisuuteen.

  16. Osmo Soi­nin­vaa­ra:
    Lisäk­si Suo­mes­sa pyö­räi­ly on vaa­ral­lis­ta, kos­ka toi­sin kuin muu­al­la, Suo­mes­sa auto saa ohit­taa fil­la­rin niin lähel­tä kuin uskal­taa, ja jot­kut uskal­ta­vat 10 cm:n etäi­syy­del­lä. Muu­al­la mini­mie­täi­syys on met­ri ja sitä myös nou­da­te­taan. Pyö­räi­lys­tä kato­aa nau­tin­to, kun pitää pelä­tä hllu­ja autoi­li­joi­ta, jot­ka otta­vat täs­tä Suo­men eri­tys­va­pau­des­ta kai­ken irti. 

    Itsel­lä­ni on muu­ta­man vuo­den takaa päin­vas­tai­sia muis­to­ja ja lähin­nä hiu­kan hävet­ti, kun iso kuor­ma-auto jar­rut­ti taak­se­ni odot­taak­seen sopi­vaa ohi­tus­paik­kaa mis­sä pys­tyi jät­tä­mään auton ja minun väliin lähes kais­tan ver­ran tilaa.

    En epäi­le, ettei­vät­kö jot­kut autot jos­kus ajai­si hyvin­kin lähel­tä mut­ta en nyt läh­ti­si yleis­tä­mään. Itse en myös­kään yleis­tä, ettei­kö tuol­lai­nen lähel­tä aja­mi­nen oli­si mah­dol­lis­ta vaik­kei sitä itsel­le­ni ker­taa­kaan tuol­la reis­sul­la tapahtunutkaan.

    1. En epäi­le, ettei­vät­kö jot­kut autot jos­kus ajai­si hyvin­kin lähel­tä mut­ta en nyt läh­ti­si yleistämään. 

      Mikä argu­ment­ti tuo nyt on? Minua ei kiin­nos­ta se, kuin­ka moni autoi­li­ja ei aja minua kuo­li­aak­si vaan se, ajaa­ko joku.

  17. Min­kä takia pyö­rä pitää ottaa mukaan? Eikö peril­lä voi vuo­kra­ta tai ostaa hal­val­la marketista?*

    *tämä­hän on siis vit­tui­lua sil­le ideal­le, että auto­ja voi vuo­kra­ta tai käyt­tää yhteis­käyt­tö­au­toa. Mik­si siis ei pyö­rää? Ne, jot­ka aja­vat pal­jon autol­la tie­tä­vät, että ajo­mu­ka­vuu­del­la on väliä ja myös tur­val­li­suus­va­rus­teil­la ja auton kestävyydellä.

    1. Har­ras­tan pal­jon sitä, että vuo­kraan pyö­rän pai­kan­pääl­lä. Nykyi­sin ne ovat myös mel­ko hyviä, mut­ta minul­le sopi­via ei oikein ole tarjolla.

  18. Nää Osmon reis­sut ja asian­tun­ti­ja­kom­men­tit luki­joil­ta ovat joka kesän haus­kim­pia jut­tu­ja netissä. 

    Luku­näl­käi­nen kir­jal­li­suus­krii­tik­ko kiittää.

  19. CO2-pat­ruu­nat ovat reis­su­käy­tös­sä ikä­viä kun a) pai­neas­tioi­ta ei saa kul­jet­taa len­to­ko­nees­sa ja b) ren­gas tyh­je­nee nopeam­min kuin taval­li­sel­la ilmal­la täy­tet­ty (latek­si­si­sä­ku­mi menee vuo­ro­kau­des­sa typö­tyh­jäk­si). Itse olen pää­ty­nyt Lezy­ne-merk­ki­seen pai­ne­mit­ta­ril­la varus­tet­tuun mini­jal­ka­pump­puun (Mic­ro Floor Dri­ve HPG), jos­ta irto­aa vie­lä sie­det­tä­väl­lä nys­väyk­sel­lä hyvin ne rei­lut 8 baa­ria. On vas­taa­via kel­vol­li­sia var­maan mui­ta­kin. Tar­peen mukaan pakaa­seis­sa sit­ten myös täy­si­ko­koi­nen jal­ka­pump­pu ja/tai CO2-systeemit.

  20. Onko­han Mar­ko Hami­lo käy­nyt samas­sa Ruot­sis­sa kuin minä? Ole par­hail­laan Ruot­sis­sa vii­kon pyö­rä­ret­kel­lä ja poik­keuk­set­ta autot ohit­ta­vat kau­kaa. Jos vas­taan­tu­li­joi­ta ei näy, ne mene­vät koko­naan toi­sel­le kais­tal­le ja jos vas­taa­tu­li­joi­ta on, väis­tä­vät niin pajon kuin on tur­val­li­ses­ti mahdollista. 

    Toi­nen jut­tu: minua­kin ihme­tyt­tää se, että esim. Osmo kan­taa mie­luum­min rep­pua kuin sivu­lauk­ku­ja. Mik­si? Sehän pai­naa, hios­taa ja nos­taa pain­opis­tet­tä eli kol­me hait­taa. Mitä hyötyjä?

    Tou­ko Mettinen
    Ruotsi

  21. Maan­tie­pyö­rään suo­sit­te­len suo­raan satu­la­tolp­paan kiin­ni­tet­tä­vää tava­ra­te­li­net­tä. Alu-teli­ne pai­naa noin kilon, ja kuor­maa saa max 9 kg. Ajoin kesä­kuus­sa reis­sun sak­sas­sa ja rans­kas­sa ja tuo toi­mi mainiosti.
    On tosin vaih­det­ta­va hii­li­kui­tu­tolp­pa metal­li­seen, hii­la­ri­tolp­paan en itse luottanut.

  22. Count­ry­boy:
    Vih­reät näyt­tä­vät etään­ty­neen luon­nos­ta. Eikä telt­ta enää kel­paa. Ei Tor­nio­jo­ki­laak­so niin kau­he­aa ole, majoi­tus­ta­kin löy­tyy. Oli­si hyvä tutus­tua myös suo­ma­lai­seen todellisuuteen.

    Sori vaan nyt, mut­ta Lapis­sa ei paria hiih­to­kes­kus­ta lukuu­not­ta­mat­ta ole tar­jol­la moder­nia majoi­tus­ta. Pika­pi­kaa kyhät­ty­jä hir­si­mök­ke­jä 90-luvun telk­ka­rei­neen (tämä varus­tus oli myös v. 2013 Saa­ri­se­läl­lä). Pal­ve­luis­ta puhumattakaan.

    Tor­nion­jo­ki­laak­so ei lohen­ka­las­ta­jaa lukuu­not­ta­mat­ta tar­joa oikein yhtään mitään. Oikein kova­päi­sel­le ret­ki­pyö­räi­li­jäl­le toki haas­tet­ta, mut­ta mas­soil­le ei mitään.

    Lausah­duk­se­si “vih­reät näyt­tä­vät etään­ty­neen luon­nos­ta” on huvittava. 

    Koko Suo­mi on etään­ty­nyt luon­nos­ta ja hyvä niin.

    Nyky­päi­vän met­säs­tä­jä istuu pas­sis­sa säh­kö­läm­mit­tei­sis­sä tami­neis­sa, näp­päil­len ipho­nel­la vies­tiä feis­buuk­kiin ja samal­la vil­kuil­len GPS-koi­ra­hy­bri­di­ään, että joko koh­ta läm­pö­ka­me­ra­kii­ka­ri­au­to­maat­ti­ki­vää­ril­lä voi­si ammus­kel­la jotain. Yök­si aje­taan katu­maas­tu­ril­la “lod­gel­le” tai vähin­tään mökil­le. Pen­ta­go­nin rahoit­ta­ma “magic bul­let” ohjau­tuu itses­tään koh­tee­seen, joka tulee teke­mään ensi vuo­si­kym­me­nel­lä met­säs­tyk­ses­tä tylsää.

    Nyky­päi­vän kalas­ta­ja ei syö kalaa, vaan pel­käs­tään rääk­kää sitä ja aje­lee sato­jen kilo­met­rien pää­hän naut­ti­maan täs­tä “elä­myk­ses­tä”. Toki 70-vuo­ti­aat naa­va­par­rat vie­lä syö­vät hau­kea. Mut­ta eivät kauaa.

    Sil­loin “ennen wan­haan” luon­to ei ollut har­ras­tus. Sil­loin luon­nos­ta otet­tiin lisä­sär­vin­tä pöy­tään. Se ei ollut har­ras­tus­ta, vaan pakol­li­nen osa elä­mää. Sil­loin ei ajet­tu sato­jen kilo­met­rien pää­hän, vaan men­tiin lähi­met­sään tai lähi­jär­vel­le. Kävel­len, pol­ku­pyö­räl­lä tai veneel­lä. Auto­ja ei ollut kuin harvoilla.

    Verk­ko­ka­las­ta­jien kes­ki-ikä lie­nee 60–70 vuo­den kiep­peil­lä. Nuo­ria ei kiin­nos­ta kalas­ta­mi­nen, eikä kalan syön­ti. Met­säs­tys­kin on aika nolo har­ras­tus, kuten muu­kin “äijäi­ly”.

    Minun ikä­luok­ka­ni (80-luvul­la syn­ty­neet) vie­lä har­ras­taa “eräi­lyä” aika­lail­la, mut­ta vuon­na 2015 syn­ty­neet eivät tule sitä enää har­ras­ta­maan, kun ei vält­tä­mät­tä edes isoi­sä­kään ole harrastanut.

    Suo­ma­lai­nen todel­li­suus on sisäl­lä istu­mis­ta ipäd kou­ras­sa ja tee­veen pau­ha­tes­sa taus­tal­la. Vau­vas­ta vaa­riin. Maal­la ja kau­pun­gis­sa sama meininki.

    Ter­ve­tu­loa vuo­teen 2015, Countryboy.

  23. No täl­tä voi näyt­tää Hel­sin­gis­tä. Itse olen kyl­lä tavan­nut nuo­ria tel­tas­sa yöpy­jiä Lapissa.
    Pyö­rä­ret­ken koh­teek­si Sak­sas­sa voi­sin suo­si­tel­la Ruge­nin saar­ta. Siel­lä on hyvät pyö­rä­rei­tit ja hie­not hiek­ka­ran­nat. Aje­lin siel­lä vii­me kesä­nä. Mie­len­kiin­toi­nen tien­viit­ta oli se, jos­sa luki “Fin­nische krie­ger”, suo­ma­lai­sen soti­laan hau­ta­muis­to­merk­ki 200 vuofrn takaa.

  24. Olet­han tutus­tu­nut toi­mit­ta­ja Erk­ki Lampé­nin mat­ka­päi­vä­kir­joi­hin? Kuten oma­si, eläh­dyt­tä­vää luke­mis­ta meil­le sohvamatkailijoille.

  25. Kii­tos vin­kis­tä. Hänen kolum­ne­jaan olen kyl­lä lukenut.

  26. Ree-vita­mii­niä pur­kis­ta:
    Min­kä takia pyö­rä pitää ottaa mukaan? Eikö peril­lä voi vuo­kra­ta tai ostaa hal­val­la marketista?* 

    Ei voi. Ei ole tarjontaa.

    Tuol­lai­nen hii­li­kui­tui­nen maan­tie­pyö­rä pai­naa 7–8kg ja kul­kee len­to­lau­kus­sa hel­pos­ti, olen sel­lai­sen usein kul­jet­ta­nut, lauk­kuun mah­tuu myös kypä­rä, ken­gät + vaatteita. 

    Mones­ta kau­pun­gis­ta on hyvin han­ka­la löy­tää pyö­rä­vuo­kraa­moa, tai jos onkin niin tar­jon­ta on sitä perus markettipyörää.

    Olen esim. ensi kuus­sa menos­sa kes­ki-Euroop­paan mel­kein Hel­sin­gin kokoi­seen kau­pun­kiin. En ole löy­tä­nyt tois­tai­sek­si netis­tä yhtä­kään pyö­rä­vuo­kraa­moa. Tai nii­tä perus­pyö­riä kyl­lä on tarjolla.

    Enkä löy­tä­nyt muu­ta­ma vuo­si sit­ten Espan­jas­ta pyö­rä­vuo­kraa­moa, vein sin­ne oman, mak­soi 40€ ja ajoin mel­kein vii­kon omal­la hyväl­lä pyörälläni. 

    Ita­lias­ta löy­sin vuo­kraa­mon, vuo­kra oli 45€ päi­vä. Oma pyö­rä oli­si tuol­la­kin ollut hal­vem­pi ja parem­pi. Ja tuon­ne­kin vuo­kraa­moon täy­tyi itsea­sias­sa ensin ajaa vuo­kra­tul­la autolla. 

    Sak­sas­ta en edes viit­si­nyt etsiä vuo­kra­pyö­rää, kos­ka vara­sin hal­pa­len­not eri len­to­ken­til­le. Eikä pyö­riä voi palaut­taa niin­kuin autoja.

  27. Count­ry­boy:
    No täl­tä voi näyt­tää Hel­sin­gis­tä. Itse olen kyl­lä tavan­nut nuo­ria tel­tas­sa yöpy­jiä Lapissa.
    Pyö­rä­ret­ken koh­teek­si Sak­sas­sa voi­sin suo­si­tel­la Ruge­nin saar­ta. Siel­lä on hyvät pyö­rä­rei­tit ja hie­not hiek­ka­ran­nat. Aje­lin siel­lä vii­me kesä­nä. Mie­len­kiin­toi­nen tien­viit­ta oli se, jos­sa luki “Fin­nische krie­ger”, suo­ma­lai­sen soti­laan hau­ta­muis­to­merk­ki 200 vuofrn takaa.

    En tie­dä mil­tä Hel­sin­gis­tä käsin näyt­tää, kun en siel­lä asu.

    Suo­ma­lai­nen vael­lus­pe­rin­ne ei ole mas­so­jen jut­tu, eikä sii­tä sel­lais­ta saisikaan. 

    Mut­ta muis­tin­pa erään ret­kei­li­jän koti­si­vun, jos­sa on vähän ret­ki­ra­port­te­ja ret­ki­pyö­räi­lys­tä Suomessa.

    http://www.patikka.net/Pyoraily.htm

    Kir­joit­ta­ja on muu­ten hel­sin­ki­läi­nen. En tun­ne henkilökohtaisesti.

  28. Alku­pe­räi­nen idea­ni oli kehua Erno Paa­si­lin­nan kir­jaa, jos­sa hän ajoi Suo­men läpi ja kir­joit­ti kir­jan havain­nois­taan ja aja­tuk­sis­taan. Erk­ki Lam­pen (2009) ker­too kir­jas­saan “Nel­jä mat­kaa Suo­men läpi” myös pyö­räi­lys­tä (muut mat­kat kävel­len, hiih­täen ja meloen). Siis koko Suo­mi ete­läs­tä pohjoiskolkkaan.

    Münc­he­nis­tä oli­sin kyl­lä itse läh­te­nyt ete­lään, Alpit tule­vat vas­taan jo muu­ta­man kym­me­nen kilo­met­rin pääs­tä . Gar­misch-Par­ten­kirc­he­niin on mat­kaa noin 50 km, eikä kor­keus­e­ro ole mat­kal­la suu­ri. Itse asias­sa lopuk­si las­keu­dut­taan laak­soon, jos­sa hie­no alppikylä/kaupunki. Vie­res­sä Zugs­pitze, Sak­san kor­kein huip­pu (2960 m). Sin­ne pää­see sak­sa­lai­seen tapaan jopa juna­ra­dal­la (ham­mas­ra­tas­ju­na).

  29. Lisää pyö­rä­ret­ki­vink­ke­jä: Täl­lai­nen kir­ja löy­tyy aina­kin Helmet-kirjastosta:

    Pyö­rä­ret­ki hal­ki Sak­san : Bai­je­rin Alpeil­ta Itä­me­ren hiekkarannoille” 

    eli kuu­kau­den mat­ka säh­kö­avus­tei­sel­la sveit­si­läi­sel­lä vuo­kra­pyö­räl­lä rau­hal­li­seen tah­tiin, sisäl­tää pal­jon Sak­san man­tie­det­tä ja his­to­ri­aa mat­kan var­rel­ta + käy­tän­nön tie­toa pyö­rä­mat­kan toteu­tuk­ses­ta, varus­teis­ta ym.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.