Donaueschingen-Freiburg, ylä- ja alamäkipyöräilyä

Yöl­lä heräsin kovaan kurkkukipu­un. Päätin, että jos aamul­la on kuumet­ta, jään hotel­li­in. Ei ollut, joten päätin lähteä, mut­ta vähem­män kun­ni­an­hi­moi­ses­ti. Sopi­va kohde oli Freiburg. Halu­an käy­dä kat­so­mas­sa ekokaupunkia, joka on määräti­etoisil­la liiken­nepoli­it­tisil­la toimil­la nos­tanut joukkoli­iken­teen osu­u­den läh­es yhtä korkeak­si kuin se on Helsingis­sä. Matkaa alla 70 km ja kohde on 400 metriä alem­pana kuin lähtöpiste. Pitäisi olla helppo

Suun­nit­telin sopi­van näköisen reitin pikkuteitä pitkin. Olin tietoinen ylämäen riskistä, että en tul­lut ajatelleek­si, että edessä olisi kymme­nen kilo­metriä pitkä ylämä­ki, joka nos­taa min­ut 300 metriä ylemmäs.

Söin aivan liian tuke­van lounaan Neustadtis­sa (lounaan on olta­va kevyt tai on pidet­tävä pitkä tauko) ja liik­keel­lelähtö oli vähän han­kala. Freiburgi­in olisi ollut aika suo­ra ja var­maankin kohta­laisen help­po reit­ti, mut­ta ymmärtääk­seni moot­to­rili­iken­neti­etä. Nav­i­gaat­tori ei osan­nut ker­toa, että sil­lä olisi pyöräti­et, mikä ei tarkoi­ta, että sil­lä ei olisi ollut. Päätin kuitenkin men­nä kivo­ja pikku­ti­etä, kos­ka ei ollut kiire. Taas 200 metrin nousu. Tie jota aioin laskeu­tua kohti Freibur­gia, oli poik­ki tietyön takia, tai siis yhden­su­un­tainen väärään suun­taan. Pohdin, ajanko vas­tavir­taan kos­ka aina on tilaa fil­lar­ille. Pelkäsin, että kier­totie min­ut väärään laak­soon ja edessä on uusi korkea nousu. Sitä ei aikataulu­ni olisi enää kestänyt. Pari ylöspäin nous­sut­ta pyöräil­i­jää vaku­ut­ti, että koko mat­ka on alamäkeä. Sil­loin ei ylimääräi­sistä kilo­me­treistä ole suur­ta haittaa.

Toden tot­ta, 34 kilo­metriä yht­enäistä alamäkeä, laskua yhteen­sä 860 metriä. Lop­pumatkaan ei paljon aikaa kulunut.

Hotellin respa kehot­ti min­ua viemään fil­lar­i­ni hei­dän takapi­halleen, jos­sa oli van­hanaikainen pyöräte­line. Pihaa ei ollut mitenkään sul­jet­tu. Kun val­itin, etten saa pyörää kiin­ni mihinkään, vaik­ka se onkin lukit­tu, hän kehot­ti luk­it­se­maan etupyörän pyöräte­lineeseen. Just joo. Jokaises­ta isom­mas­ta pyörä­park­ista löy­tyy yksinäisiä kiin­ni lukit­tu­ja etupyöriä. Hotel­li­huoneessani oli onnek­si parveke. Kan­noin fil­lar­in sinne.

.