Kategoria: Eduskuntatyö

Fennovoiman hanke on ydinvoimaloista huonoin

Vaik­ka kuin­ka ihan­noisi ydin­voimaa, on vaikea löytää perustelu­ja sil­lä, mik­si kaik­ista tar­jol­la ole­vista ydin­voima­hankkeista toteutet­tavak­si on päätet­ty vali­ta venäläisen Rosatomin Fennovoima-hanke.
Se, että voimala raken­netaan täysin neit­seel­liseen paikkaan, jos­sa ei ole mitään asi­aan kuu­lu­vaa infra­struk­tu­uria, tekee siitä mil­jar­di euroa – joidenkin tois­t­en mukaan jopa kak­si mil­jar­dia – kalli­im­man. Mitä hyvää täl­lä mil­jardil­la tai kahdel­la saadaan? En tiedä, mitkä tek­i­jät johti­vat siihen, että lupa myön­net­ti­in nimeno­maan Fen­novoimalle, mut­ta type­r­ää tuh­laus­ta se nyt ainakin on. Jat­ka lukemista “Fen­novoiman han­ke on ydin­voimaloista huonoin”

Monikanavarahoitus

Suomes­sa poti­laan ohel­la ter­vey­den­huol­lon rahoituk­seen osal­lis­tu­vat kun­nat, val­tio, Kela, vaku­u­tusy­htiöt, työ­nan­ta­jat ja työeläkey­htiöt. Rahoi­tus tuot­taa sekä tehot­to­muut­ta että luo epä­tasa-arvoa. On toki sel­l­ais­takin san­ot­tu, että onhan se hyvä, että rahaa tulee mon­es­ta tuutista, kun ter­vey­den­huolto on niin kallista. Kaik­ki tämä raha on peräisin veron­mak­sajil­ta, eikä ver­an­mak­sa­jan taak­ka siitä vähene, että rahavir­to­ja on monia.

Monikanavara­hoi­tus syn­nyt­tää tehot­to­muut­ta, kos­ka menon siirtämi­nen oma­l­ta organ­isaa­ti­ol­ta toisen mak­set­tavak­si kan­nat­taa tehdä, vaik­ka rahaa menisi enem­män. Jat­ka lukemista “Monikanavara­hoi­tus”

Reunahuomautuksia eläkeratkaisusta

Kun eläk­er­atkaisua vielä hio­taan, esitän siitä muu­ta­man huomautuksen:

  • Nyt van­hu­useläk­keelle 63-vuo­ti­aana siir­tyväl­lä on elin­vu­osia jäl­jel­lä noin 19 vuot­ta. (Tämä luku ei ole tark­ka vaan muistin­varainen. En löytänyt tietoa tilas­tokeskuk­sen sivuil­ta) Keskimäärin työvu­osia on takana 35. Niin­pä työelämään siir­tymisen jälkeis­es­tä ajas­ta ollaan keskimäärin noin 65 % työssä ja 35 % eläk­keel­lä. Luvus­ta on las­ket­tu pois työelämään kuu­lu­vat katkok­set. Jos eli­na­jan­odote kas­vaa, pitäisi tästä kasvus­ta siir­tyä pidem­pään työaikaan siis 65 %, jot­ta työssäoloa­jan ja eläk­keel­läoloa­jan suhde ei muut­tuisi. Tämä kuvaa peri­aatet­ta. Ihan näin yksinker­taista tämä ei ole, kos­ka nekin ovat mak­sa­neet eläket­tä, jot­ka kuol­e­vat ennen eläk­keelle­si­ir­tymisikää ja sit­ten jotkut siir­tyvät eläk­keelle nuoremp­ina. Olen­naista on, että vuo­den kasvu elin­iän odot­teessa ei merk­itse, että eläkeikää pitäisi nos­taa vuodella.

Jat­ka lukemista “Reunahuo­mau­tuk­sia eläkeratkaisusta”

Paljonko ihminen pystyy päivässä oppimaan?

Ver­rat­tuna mui­hin mai­hin koul­u­laiset oppi­vat suo­ma­laises­sa perusk­oulus­sa häm­mästyt­tävän paljon, kun ote­taan huomioon koulupäivän poikkeuk­selli­nen lyhyys ja pitkät väl­i­tun­nit lyhyi­den tun­tien välis­sä. Joskus olen miet­tinyt, joh­tu­isiko hyvä oppimis­tu­los juuri lyhy­istä koulupäivästä ja välitunneista.

Oppimi­nen on kemi­aa eivätkä aiv­ot pysty oppi­maan päivässä enem­män kuin pystyvät, ei ainakaan mon­ta päivää peräkkäin. Jos yrit­tää oppia enem­män, oppii huonom­min. Tämä on siis ihan oma teo­ri­ani eikä siis mikään tieteel­lis­es­ti todis­tet­tu tosi­a­sia.  Ei silti vält­tämät­tä kaukana todel­lisu­ud­es­ta. Jat­ka lukemista “Paljonko ihmi­nen pystyy päivässä oppimaan?”

Miksi en pidä Soklin radasta

Van­hasen hal­li­tus myi vuon­na 2007 Sok­lin fos­faat­tiesi­in­tymät nor­jalaiselle Yara Inter­na­tion­al Oy:lle. Kaup­paa on pidet­ty jopa lahjoituk­se­na, kos­ka aika hal­val­la meni. Toisaal­ta näil­lä fos­faatin hin­noil­la kaivos­toim­inta ei ole kan­nat­tavaa. Ainakin nor­jalaiset vaa­ti­vat, että val­tio avus­taa heitä kai­vok­sen avaamises­sa neljän­nesmil­jardil­la eurol­la rak­en­ta­mal­la radan, jota vain kaivosy­htiö käyt­tää. Hal­li­tuk­sen pöy­däl­lä on nyt rautatie- tai tiey­htey­den avaami­nen Sok­li­in. Han­kkeen järkevyyt­tä perustel­laan tietysti työ­paikoil­la. Laskel­mat, joil­la radan rak­en­tamista pide­tään julkisen talouden kannal­ta järkevänä, eivät kestä mitään kri­it­tistä tarkastelua. Plus­sa­puolel­la on las­ket­tu jopa työn­tek­i­jöi­den palkois­taan mak­samat tuloverot. Näin voisi minkä tuotan­non sub­ven­toimista hyvän­sä. Jat­ka lukemista “Mik­si en pidä Sok­lin radasta”

Oppisisällöistä maksaminen

Kysymys oppikir­jo­jen kier­rät­tämis­es­tä kir­voit­ti niin monipuolisia kom­ment­te­ja, että päätin esit­tää point­ti­ni vähän syväl­lisem­min. Olen kir­joit­tanut tosin samas­ta aiheesta jo viisi vuot­ta sit­ten otsikol­la oppikir­japeli.

Oppikir­jo­jen kier­rät­tämisessä ei ole mitään järkeä. Kir­jan painami­nen mak­saa noin euron, minkä siis kansan­talous säästää, jos kir­jaa kier­rätetään. Mii­nus­puolelle jää, ettei kir­jaa enää ole käytet­tävis­sä seu­raa­vana vuon­na eikä esimerkik­si valmis­taudut­taes­sa yliop­pi­laskir­joituk­si­in. Tästä koitu­va hait­ta on niin suuri, että se euro kir­jaa kohden kan­nat­taa kyl­lä mak­saa. Koko kysymys kir­jo­jen kier­rät­tämis­es­tä läh­tee siitä, että näin voidaan vält­tää mak­samas­ta oppi­ma­te­ri­aalin tuot­tamis­es­ta. Jat­ka lukemista “Oppi­sisäl­löistä maksaminen”

Paljonko oppimateriaalin kierrätys säästää?

Yksi bud­jetin kiis­takysymyk­siä on oppivelvol­lisu­usiän nos­t­a­mi­nen 17 vuo­teen, jot­ta syr­jäy­tymis­vaaras­sa ole­vat nuoret jou­tu­isi­vat jatka­maan vaik­ka sakon uhal­la opiskelu­aan. Kaik­ki var­maankin ovat samaa mieltä siitä, että nämä perusk­oulu­un opiskelun­sa lopet­ta­vat pitäisi jotenkin saa­da opin­tielle. Oppivelvol­lisu­usiän nos­tamisen suurin kus­tan­nus syn­tyy kuitenkin siitä, että kaikkien opiske­li­joiden oppi­ma­te­ri­aalit on annet­ta­va heille ilmaisek­si. Näin san­o­taan perus­tus­lais­sa. Jat­ka lukemista “Paljonko oppi­ma­te­ri­aalin kier­rä­tys säästää?”

Työajan pidentäminen on huono keino

Työ­janan piden­nys on huono keino paran­taa kil­pailukykyä, kos­ka jatkos­sa ratio­naal­ista on pyrk­iä kohti lyhyem­pää työaikaa. Sopimus työt­tömyys­tavoit­teesta on parempi.

Kokoomuk­sen Arto Sato­nen esit­tää, että Suomes­sa pitäisi viikko­työaikaa piden­tää nykyis­es­tä 37,5 tun­nista 40 tun­ti­in eli 6,7 pros­en­til­la. Päivä pitenisi siis puolel­la tun­nil­la. Satosen mukaan näin tor­jut­taisi­in työttömyyttä.

Ensiku­ule­mas­ta voisi ajatel­la, että työa­jan piden­nys lisää työt­tömyyt­tä, kun saman työmäärän pystyy tekemään pienem­pi määrä ihmisiä. Sato­nen tähtää tun­tipakan alen­tamiseen 6,7 pros­en­til­la, minkä hän uskoo paran­ta­van kil­pailukykyä niin paljon, että työl­lisyys kuitenkin paranisi. Jat­ka lukemista “Työa­jan piden­tämi­nen on huono keino”

Oden vaaliohjelma: kielletään asunnon ja autopaikan kytkykauppa

Kiel­letään kytkykaup­pa, jos­sa uus­tuotan­toalueil­la autopaikko­jen kus­tan­nuk­set on sälytet­ty osak­si asun­non hin­taa. Kytken­tä nos­taa asun­to­jen hin­to­ja, lisää autopaikko­jen kysyn­tää ja siirtää autoilun kus­tan­nuk­sia autot­tomien mak­set­tavak­si. Lakia asun­to-osakey­htiöistä täs­men­netään siten, että van­hois­sa asun­to-osakey­htiöis­sä, jois­sa yhtiö omis­taa autopaikat, paikko­jen vuokraoikeus on huu­tokau­pat­ta­va ker­ran vuodessa, jot­ta asukkai­ta ei saatet­taisi eri­ar­voiseen ase­maan keskenään. Jat­ka lukemista “Oden vaalio­hjel­ma: kiel­letään asun­non ja autopaikan kytkykauppa”

Helsingin seudun asuntopula ei ole määrällinen vaan laadullinen

Hal­li­tus on huolis­saan kohoav­ista asun­to­jen hin­noista ja asun­top­u­las­ta Helsin­gin seudul­la. Näinä päiv­inä val­tio ja seudun kun­nat solmi­vat sopimuk­sen pani­iki­no­mais­es­ta kaavoituk­sen nopeut­tamis­es­ta, joka esimerkik­si Helsin­gin osalta merk­it­sisi sitou­tu­mista kaavavaran­toon, joka on läh­es kah­den Vuosaaren suu­ru­inen. Lääke taitaa olla väärä, sil­lä Helsin­gin seudul­la ei ole määräl­listä asun­top­u­laa vaan laadulli­nen, sijain­ti­in liittyvä.

Oheises­sa kuvas­sa on van­ho­jen ker­rostaloa­sun­to­jen hin­take­hi­tys suh­teessa maan keskimääräisi­in asun­non hin­toi­hin. Huo­mataan, että muual­la Helsin­gin seudul­la ei ole mitään huikea­ta hin­to­jen nousua pait­si eteläisessä ja län­tisessä Helsingis­sä, Helsin­ki 1:ssä ja Helsin­ki 2:ssa. Kehyskun­nis­sa ker­rostaloa­su­to­jen hin­nat ovat jopa hal­ven­tuneet suh­teessa koko maan hin­tata­soon. Jos ei ole nir­so asun­non sijain­nin suh­teen, asun­non saa aivan kohtu­ullisel­la hin­nal­la. Ihmiset ovat kuitenkin ryhtyneet nir­soik­si. Jat­ka lukemista “Helsin­gin seudun asun­top­u­la ei ole määrälli­nen vaan laadullinen”