Suomessa potilaan ohella terveydenhuollon rahoitukseen osallistuvat kunnat, valtio, Kela, vakuutusyhtiöt, työnantajat ja työeläkeyhtiöt. Rahoitus tuottaa sekä tehottomuutta että luo epätasa-arvoa. On toki sellaistakin sanottu, että onhan se hyvä, että rahaa tulee monesta tuutista, kun terveydenhuolto on niin kallista. Kaikki tämä raha on peräisin veronmaksajilta, eikä veranmaksajan taakka siitä vähene, että rahavirtoja on monia.
Monikanavarahoitus synnyttää tehottomuutta, koska menon siirtäminen omalta organisaatiolta toisen maksettavaksi kannattaa tehdä, vaikka rahaa menisi enemmän.
Kipeään selkään voi määrätä fysikaalista hoitoa tai pillerin. Kunta joutuisi maksamaan hoidon kun taas lääkehoidon maksaa Kela. Niinpä kunta, joka asiasta päättää, päätyy herkästi pillerin kannalle. On paljon tilanteita, joissa kunnan antama hoito ja kelan maksama lääkkeet ovat toistensa vaihtoehtoja, eikä tämä valinta mene läheskään aina oikein.
Kela maksaa vain apteekista ostettavat lääkkeet. Sairaalassa annosteltavat lääkkeet maksaa kunta. Kymmenisen vuotta sitten tämä aiheutti ns. Remicade ongelman. Remicade on kallis reumalääke, joka helpottaa huomattavasti joidenkin reumapotilaiden tilannetta. Se maksoi aikanaan noin 10 000 euroa vuodessa potilasta kohden. Sillä oli suunnilleen yhtä hyvä kilpailija, joka maksoi noin 20 000 euroa vuodessa. Luulisi, että pääsääntöisesti valittaisiin halvempi. Valittiin kalliimpi. Remicade annosteltiin suoraan suoneen, ja siksi potilas sai lääkkeensä sairaalassa tai terveyskeskuksessa, jolloin kunta maksoi. Kilpailija pistettiin insuliinin tavoin lihakseen, joten sen saattoi ostaa apteekista ja laskun maksoi Kela. Päätös lääkkeestä tehtiin sairaalassa ja sairaalan kannatti valita kalliimpi hoito, jotta ei joutuisi itse maksamaan. Arviolta tuhat potilasta käytti tämän takia kalliimpaa lääkettä, mikä lisäsi kuluja kymmenellä miljoonalla eurolla.
Jos päivystystä keskitetään ja terveysasemia lakkautetaan, potilaiden matkat pitenevät. Säästö keskittämisestä tulee kunnille ja korvaukset pidentyneistä matkoista maksaa Kela. Kunnan kannattaa keskittää silloinkin kun kokonaismenot kasvavat.
Tärkein ongelma liittyy kuitenkin pitkiin hoitojonoihin, jota tuottavat turhia sairauspäiviä. Kelan kannattaisi usein ostaa asiakkaalleen leikkaus yksityissektorilta vain välttyäkseen maksamasta päivärahoja jonottamisen ajalta.
Aikanaan peruspalveluministerinä käynnistin valmistelun hoitotakuusta, jotta hoitojonot saataisiin lyhyemmiksi. Kävin tästä aika tiukan keskustelun pääministeri Lipposen kanssa, joka vastusti hoitotakuuta sinänsä hyvin perustein. Ruotsissa hoitotakuusta oli juuri luovuttu sen haittavaikutusten takia. Olisin ollut valmis luopumaan hoitotakuusta, jos olisimme tehneet sairauspäivärahojen kanssa, kuten on tehty Ruotsissa. Sama landstinget, joka on vastuussa hoitojonoista on vastuussa myös sairauspäivärahoista. Tämä pitää jonot lyhyinä.
= = = = =
Työmarkkinajärjestöt pitävät tiukasti kiinni siitä, että eräät Kelan maksamat korvaukset ovat niiden rahaa, koska ne rahoitetaan työnantajamaksuin ja palkansaajien sosiaaliturvamaksuina. Kaikki verot ovat lähtöisin tavalla tai toisella työnantajilta tai työntekijöiltä. Tuolla ”partien raha” -retoriikalla halutaan oikeuttaa se, että työikäisiä hoidetaan paremmin kuin muita.
Niinpä työikäisten kuntoutus, jonka tarkoitus on saattaa kuntoutettava takaisin työkykyiseksi, maksetaan Kelan ja työeläkeyhtiöiden rahoista, mutta eläkeikäisten kuntoutus kuuluu kunnalle. Kunta taas yleensä ei maksa. Tästä tulee eduskuntaan paljon vihaista palautetta.
= = =
Onko toisten terveys tärkeämpi kuin toisten?
Kukaan ei vaadi Tero Pitkämäkeä samaan hoitojonoon muiden kanssa, jos hänellä on kylki kipeä juuri ennen Olympialaisia. Entä tavalliset veroa maksavat työntekijät? Onko heidän terveytensä tärkeämpi kuin eläkeläisten tai työttömien terveys?
Aika harva on valmis avoimesti sanomaan, että terveyden arvo riippuu veronmaksukyvystä. Sen sijaan voidaan hyvin perustella, että toisten aika on arvokkaampaa kuin toisten.
Suomen perusterveydenhoito jakautui vuosituhannen vaihteessa harmillisesti hyväosaisten työterveyshuoltoon ja tavallisen kansan terveyskeskuksiin. Jako on eriarvoistava ja haaskaa voimavaroja. Olisi hyvä saada työterveyspotilaat takaisin terveyskeskuksiin niin, että työterveyshuoltoon nyt käytettävät rahat siirtyisivät mukana. Tarkoitan tällä niin sanottua vapaaehtoista työterveyshuoltoa eli kansanomaisesti työterveyslääkärien vastaanottoa, en työoloja tarkastavaa pakollista työterveyshuoltoa.
Tällaista siirtoa ei saa mitenkään aikaan, ellei tunnusteta, että työssäkäyvän aika on kalliimpaa kuin muiden. Työnantajan kannattaa maksaa yksityislääkärin vastaanotosta mieluummin kuin päästää työntekijä kesken työpäivän jonottamaan terveyskeskukseen. Joku voi pitää eri tahtiin eteneviä jonoja eriarvoisina, mutta onko jotenkin vähemmän eriarvoista, että työssä käyvien nopeampi jono siirretään toiseen taloon, kuten nyt tapahtuu?
On hyvin yksinkertainen tapa päästä eroon monikanavarahoituksen haitoista. Tehdään kuten Ruotsissa. Ohjataan Kelan nyt maksavat lääke- sairaanhoito- matka- ja sairauspäivärahakorvaukset tulevien sote-piirien maksettavaksi. Silloin kaikilla menoilla on sama maksaja eikä kustannuksia pysty siirtämään paikasta toiseen. Kelan toimistot voisivat edelleen huolehtia maksatuksesta, mutta niiden jakama raha olisi sote-piirin rahaa. Näin tehdään jo nyt kotihoidon tuen kanssa. kela huolehtii maksatuksesta, mutta raha tulee kunnalta.
Teksti on julkaistu Savon Sanomissa 31.8.2014
Tuohon SOTE:n kanavaan pitäisi raha ohjata valtion verotuksen kautta. Tuolloin kustannukset maksettaisiin oikeudenmukaisemmin kuin kunnallisveron muodossa tapahtuu.
Kunnallistalouden ongelmat olisivat ohi, jos SOTE kustannukset katettaisiin valtion keskushallinnon kautta.
Ja vielä niin, että rahaa saa vain potilaan hoitamisesta. Alkaa löytyä kiinnostusta siihenkin, minkä verran henkilökunnan aikaa menee tietokoneen näpyttelyyn. Ei niinkuin nyt: tässä teille rahapotti, katsokaa mitä saatte sillä aikaan.
Osmo: ”Kipeään selkään voi määrätä fysikaalista hoitoa tai pillerin. Kunta joutuisi maksamaan hoidon kun taas lääkehoidon maksaa Kela. Niinpä kunta, joka asiasta päättää, päätyy herkästi pillerin kannalle. On paljon tilanteita, joissa kunnan antama hoito ja Kelan maksamat lääkkeet ovat toistensa vaihtoehtoja, eikä tämä valinta mene läheskään aina oikein.”
Eihän sitä kunta päätä, vaan lääkäri. Vai oletko Helsingin luottamushenkilönä useastikin päättänyt, että fysikaalista hoitoa ei anneta?
Ja missähän muualla kuin Pohjois-Koreassa todellinen ’yksikanavainen rahoitus’ on käytössä?
Lääkäriä voi ohjeistaa. Lääkärillä voi olla jopa henkilökohtaisempi suhde terveyskeskuksen budjettiin kuin valtuutetuilla.
Lähin löytyy Ruotsista.
Kuten joku viisas aiemmin ja toisesta asiasta sanoi: ”Amen”.
Sairaanhoidon järjestäjällä ja sairauspäivärahojen maksajalla pitää olla sama rahanlähde. Muutenhan asiaan erikoistuneet vakuutusyhtiöt perustavat entistäkin enemmän omia sairaaloitaan, joissa, kumma kyllä, potilaat kuntoutetaan työelämään kuukausia nopeammin kuin julkisessa hoidossa. Tuskin vakuutusyhtiöt sitä tappiokseen tekevät.
Ja milloin olet luottamushenkilönä ohjeistanut lääkäriä?
”Olisi hyvä saada työterveyspotilaat takaisin terveyskeskuksiin niin, että työterveyshuoltoon nyt käytettävät rahat siirtyisivät mukana. Tarkoitan tällä niin sanottua vapaaehtoista työterveyshuoltoa eli kansanomaisesti työterveyslääkärien vastaanottoa, en työoloja tarkastavaa pakollista työterveyshuoltoa.”
Ongelmana on, ettei työtön ole minkään terveysorganisaation vastuulla eivätkä kaikki työllisetkään. Työllisistäkin 800000 puuttuu työtervydenhuolto .Terkkareiden resurssointikin lähtee siitä, että 18-62-vuotiaat ovat jonkun muun organisaation vastuulla
Terkkari ei tiedä keitä sen vastuulle kuuluu ja niinpä säännöllisten terveystarkastusten piirissä ovat vain nuo nuoret ja eläkeläiset.
Minäkin sain kutsun tervystarkastukseen kun täytin 63-vuotta, olin kuitenkin työttömänä 2010 lähtien, mutta mitään ei kuulunut.
Terkkarin ongelmana on , ettei siellä ole työterveysosaamista, niinpä moni työkyvytön roikkuu kortistossa sen vuoksi, että terkkarin lääkäri ei osaa kirjoittaa eläkepapereita.Nimimerkillä kokemusta on asiasta.
Ei Helsingin kaupunkikaan luota terkkarin ammattitaitoon vaan työterveyshuolto on erillisessä yksikössä
Hoitotakuu on nykyisellään takuu siitä, että hoitoon pääsy kestää kuusi kuukautta, ja että hoitoketju yrittää keksiä konsteja ponnauttaa potilaan aina vain siihen kuuden kuukauden jonoon.
Hoitotakuu on vienyt sairaaloilta mahdollisuuden priorisoida potilaita oikein millään perusteilla. Jos kaikki on pakko hoitaa kuudessa kuukaudessa, optimijärjestelmä tarjoaa kaikille ajan tasan kuuden kuukauden päähän, jos vaiva ei ole selvästi paheneva.
Tämä on tietysti tavallaan tapa kertoa potilaille, että hakekaa apua muualta, jos voitte. Se osuu kuitenkin kahdella tavalla huti, koska osa asioista on hoidettavissa vain julkisella, ja julkinen puoli ei toisaalta itse halua auttaa ihmisiä menemään yksityiselle.
Luulisi, että kannattaisi tehdä yhteistyötä: ”me hoidamme tämän kuudessa kuukaudessa, mutta jos haluat nopeammin, tässä on lista alan yksityisistä toimijoista”. Nyt potilas joutuu ronkkimaan vaihtoehdot itse selville, eikä se ole ihan helppoa varsinkaan laatuarvioinnin kohdalta.
Skitsofrenia tietenkin pahenee vielä, kun mukana on Coxa Oy, HYKSin Oy tai TAYS Sydänsairaala Oy. (Henkilökohtaisesti pidän Coxaa hilpeimpänä, koska se on perustanut oman toimiston Helsinkiin houkuttelemaan helsinkiläisiä julkisen puolen potilaita Tampereelle Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hoidettavaksi…)
Yksityiseen hoitoon liittyen työnantajalle pitäisi myös antaa mahdollisuus maksaa työkykyä parantava kallis erikoissairaanhoito ilman veroseuraamuksia. Se ei olisi yhteiskunnalle kovin epäedullista, jos työnantaja maksaisi vaikkapa ohitusleikkauksen tai syöpäleikkauksen yksityisellä puolella.
Ongelmat taitavat kuitenkin olla aatteellisia. Jos tunnustettaisiin, että julkinen puoli tarjoaa lääketieteellisesti perustellun minimihoitotason, ja maksamalla saa sitten lisää mukavuutta, nopeutta, jne., niin sitten asiat olisi helpompi järjestää. Silloin julkinenkin voisi kertoa, että ”leikkausjono on 6 kk, mutta on meillä erikoismaksuluokkakin”.
Ymmärrän tähän liittyvän aatteellisen tuskan, mutta nykyinen tilanne on de facto se, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Nyt vain se raha häviää julkisen terveydenhuollon ulottumattomiin.
Juu, olisi hyvä. Ainakaan pk-seudulla terveyskeskukset eivät kuitenkaan anna ihan kaikkeaan tämän onnistumiseksi. Yritin tuossa auttaa yhtä tuoretta yritystä laittamaan TTH:n kuntoon palkollisten ilmaannuttua yrityksen kasvaessa.
Ohjasin putiikin vetäjän tekemään sopimusta Vantaan Työterveyden kanssa (siis Helsingin julkisen puolen tth-palveluntarjoaja, älkää kysykö miksi nimessä on Vantaa). Täytyy kyllä sanoa yksityisen puolen tth:n kanssa enemmänkin asioineena, että yksityiset toimijat osaavat tuon puolen markkinoinnin ja sopimuksenteon helpommin.
(Koko tth vaatisi kunnon pöllyttämisen. Se sopii sosiaalidemokraattiseen duunarityöhön, jota ei enää ole. Modernissa näyttöpäätetyössä varsinainen tth on pelkkä riesa ja erilaisten rahankärkkyjien saalistuspaikka.)
No, esimerkiksi Etelä-Koreassa. Yleensäkin lähes kaikki, minkä suomalaiset antikommunismin soturit yhdistävät Pohjois-Koreaan, löytyy Etelä-Koreasta.
Kunnanvaltuutetuista merkittävä osa on kunnan työntekijöitä, kunnan palveluksessa oleva valtuutettulääkäri voi neuvoa itse itseään ja kollegoitaan.
Ja yleensäkin työntekijä ajaa työnantajansa etua
Myönnettävä on, että en tunne Etelä-Koreaa juuri lainkaan. Minkähän puolueen diktatuuri siellä vallitsee?
Tuskin Ruotsissa valtio hallitsee aivan kaikkea?
Enhän minä esittänyut kaikkea valtiolla vaan kaikkea sotepiirille. Ruotsissa kaikki läänillä.
Merkittävä osa? Kuinka paljon?
Ei ainakaan meidän valtuustossa ole yhtään lääkäriä (yksi oli joskus, mutta siitäkin on parikymmentä vuotta).
Ja jos kaupungin työntekijä ’ajaa’ kaupungin etua, onko siinä jotain pahaa?
A propos Ruotsi: ”Privata sjukhus kan ta emot patienter vars vård betalas av något landsting, av patienten själv eller genom en privat sjukvårdsförsäkring som patienten tecknat” (Wikipedia).
Tästä tulee ainakin kolme kanavaa.
Asia on täsmälleen sama kuin mitä esitin Suomeen rahan osalta. Jos menee yksityissairaalaan, on oikeus maksaa iktse ja on oikeus ottaa vakuutus, joka maksaa sen. Lisäksi siihen voi saada maksusitoumuksen kunnalt.a Olennaista on, miten JULKINEN raha kulkee. Siinä yksi kanava on tarpeen.
Liian vanhalla on nyt liian ruusuinen kuva työterveydenhuollon tasosta. Voi tietysti olla että esim Liian vanhan vanha työpaikka on ollut joku valtionyhtiö tms missä tth on ollut viimeisen päälle hoidettu. Esim oman työpaikkani ”kutsu määräaikaiseen työterveyshuoltoon” on nettilomake mikä pyydetään täyttämään niinä vuosina kun täyttää x5 ja x0. Luulisi että työttömällä olisi aikaa etsiä vastaavia lomakkeita netistä, täytellä niitä aikansa kuluksi ja ottaa sitten yhteyttä terkkariin jos aihetta olisi? Ja jotkut suhteellisen suuret työnantajat, kuulopuheiden mukaan, toimivat käytännössä linjalla ”menkää terkkariin”.
Niinpä voisi luulla, mutta ainakin meilläpäin pidetään erittäin epäeettisenä sitä, että julkisen puolen lääkäri ohjaa potilaan yksityiselle puolelle – eikä siis tee työtään.
Osaaminen ja kokemus it-alan ongelmista vaihtelee, se on nähty. Joissakin ymmärretään ja osataan yhdessä työnantajien kanssa ennaltahäistä selkävaivoja ja erittäin kalliita mielenterveysongelmia.
Firman näkökulmasta sairaspäivä kustantaa helposti 300 euroa/pv. Tämän kulun pienentäminen motivoi ja antaa mahdollisuuden käyttää rahaa ja rahoitusvälineitä.
Normaalisti ihminen sairastaa pari flunssaa ja jotain satunnaista vuoden aikana, toimistotyössä se on noin kuusi sairaspäivää vuodessa.
Jos vähänkään isommassa porukassa keskimääräinen sairastaminen alkaa olla yli 12 pv/vuosi/nuppi on todella kiire ja tuottavaa alkaa pohtia johtamista ja työnorganisointia uudelleen.
Julkisella puolella näitä katsellaan helposti vain ikävänä asiana, mitään ei muuteta eikä mihinkään puututa. Tämä olisi yksi nopeimmin toteutettavista tehokkaista julkisen sektorin säästöistä: saada pidettyä ihmiset töissä.
Työterveydeshoitajalta ja -lääkärilta voi saada apuja ja neuvoja. Terveyskeskuksesta ei oikein millään.
Suomalaisen työterveyshoidon paras puoli on mahdollisuus ennaltaehkäisevään toimintaan. Sitä Ruotsissa ei ole.
SoTe-uusitus ei ainakaan yksikanavaisuuden luomista helpota. Kuntmalli ehkä.
Pitäisi olla jokin Valtion Lääkäri Oy, jonka kontolla olisi kaikki mahdollinen lääkkeistä lääkärin hoitoihin. Taitaa olla mahdoton ajatus XD
PS. En kai minä vain ole jonkin sortin sosialisti???
*HAIHATTELUA*
Tuskinpa luottamushenkilöt ohjeistavat lääkäriä. Sen sijaan he ohjeistavat vastaavaa ylilääkäriä niin, että sanovat, että tässä on rahapotti ja sinun pitää saada sillä aikaiseksi XYZ. Sitten, jos osoittautuu, että X:n hoitamiseksi on mahdollista venkoilla niin kuin Osmo selitti, hän ohjeistaa varsinaisesta hoidosta vastaavat lääkärit tekemään niin. Näin jää enemmän rahaa Y:n ja Z:n hoitamiseen, joten ne tulevat paremmin hoidettua ja luottamushenkilö on tyytyväinen vastaavan ylilääkärin toimintaan.
Hei, vaikka itseä harmittaisi ja ahdistaisi, niin yritetään kaikki vähän hillitä itseämme oksentamasta mitä sattuu muiden lukijoiden eteen.
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_political_parties_in_South_Korea
Edelleen näyttä siltä, että julkisen terveydenhuollon voisi yksinkertaisemmin järjestää valtion kuin viiden sote-piirin toimesta.
Ennen viittauksia kumpaankaan Koreaan todettakoon että viittaan Britannian järjestelmään, NHS.
http://fi.wikipedia.org/wiki/National_Health_Service
Olen samaa mieltä. Olen ollut jatkuvasti (yhteensä noin kahden vuoden perhevapaita lukuunottamatta) kokopäivätyössä vuodesta 1989 lähtien. Tähän mennessä tth on kutsunut minut terveystarkastukseen yhteensä 3 kertaa.
Osmo:
”Tarkoitan tällä niin sanottua vapaaehtoista työterveyshuoltoa eli kansanomaisesti työterveyslääkärien vastaanottoa, en työoloja tarkastavaa pakollista työterveyshuoltoa.”
Tarkoitit varmaan lakisääteisen tyoterveyshuollon (ammattitautien ehkäisy ja työterveysriskien kartoitus & ennaltaehkäisy) lisäksi useiden työnantajien hankkimia lisäpalveluita eli käytönnössä sairaanhoitoa?
Työterveyslääkärin vastaanotolla voidaan tehdä molempia – kyse on siitä onko työnantaja ostanut lisäpalveluita vai ei.
Hyvä kirjoitus – kiteyttää monikanavarahoituksen keskeiset ongelmat.
Tämä ei muuten pidä paikkansa kuin osittain. Kela maksaa keskittämisen vain huonokuntoisten sairaiden, jotka matkustavat taksilla, osalta. Muilta osin keskittämisen maksavat ainakin Etelä-Suomessa kansalaiset omasta pussistaan.
Kela maksaa yhdensuuntaisesta matkasta vain 14,25 euroa ylittävän osuuden. Koska kilometri korvataan 20 sentin mukaan, mikäli oman auton käyttö hyväksytään, vasta 71 kilometrin ylittävästä osuudesta saa korvauksen. Bussilla, mikäli sen käyttö on edes teoriassa mahdollista, omavastuuosuus rahoittaa suunnilleen saman matkan.
Etelä-Suomessa keskittäminen tarkoittaa lähes kaikkien kansalaisten kannalta sitä, että esimerkiksi maakunnan ainoa päivystys on maakunnan pääkaupungissa. Väittäisin, että yli 90% kansalaisista asuu alle 70 kilometrin päässä sairaalasta tai terveyskeskuksesta, johon he ovat matkalla. Näin ollen lisääntyneet matkakulut tulevat maalaisten ja pikkukaupunkilaisten itse maksettaviksi eivätkä näy oikein mitenkään Kelan kukkarossa.
Tässä tapauksessa nimenomaan on: kunnan ja yhteiskunnan kokonaisetu ovat räikeässä ristiriidassa – kuten Osmo monella esimerkillä kertoi.
Jos epäilet ohjaako joku lääkäriä tekemään moisia päätöksiä, eiköhän hallintoylilääkäri (jolla lienee budjettivastuu eli intressi minimoida kunnan kulut muusta välittämättä) ohjaa lääkäreitä juuri tuohon suuntaan.
Miksi yksikanavarahoitus terveydenhuollossa vaatisi yhden puolueen diktatuurin?
Miksi yksityiseen hoitoon pitäisi saada esittämässäsi mallissa maksusitoumusta kunnalta? Eikö riitä että on sairas? Yksikanavainenkin malli on mahdollista sössiä ideologialla.
Unohdat, että laskelmassasi myös nuo alle 70 kilometrin matkat omalla autolla kartuttavat omavastuuosuuden ylärajaa (242,25 euroa vuodessa). Kun tuo raja on täynnä kela maksaa matkakulun kokonaisuudessaan.
Jos käyttää julkista liikennettä Kelan korvaamat kulut ovat usein korkeammat (esim paikallisliikenne koti- ja sairaalakaupungeissa+pikavuoro tai juna sairaalakaupunkiin on yleensä kalliimpi kuin oman auton kilometrikorvaus).
Kela siis osallistuu myös muiden kuin taksikäyttäjien matkakustannuksiin.
Siinä vaiheessa kun mainittu, yhä toiminnassa oleva terveydenhuoltojärjestelmä luotiin, vallitsi Korean demokraattis-republikaanisen puolueen (Minju Gonghwadong) diktatuuri. (Jos joku lähtee nyt väittämään, että diktatuuriin vaaditaan yksipuoluejärjestelmä, niin muistutettakoon, että mm. Itä-Saksassa oli muodollisesti monipuoluejärjestelmä.)
Aamen. On jotenkin mahdollista ymmärtää, että ennen tehtaassa työläisen terveydenhuollon maksoi työnantaja, kun siellä oli konkreettisia terveysriskejä. Edelleen on työpaikkoja, joissa näitä riskejä on.
Sen sijaan jossain toimisto-näyttöpäätetyössä työnantajalla ei pitäisi olla tekemistä terveydenhoidon kanssa, kun työntekijöiden kaikki riskit liittyvät vapaa-ajan harrastuksiin ja huonoihin elämäntapoihin. Helpolla pääsyllä lääkäriin lähinnä takaa sen, että joutuu maksamaan työntekijöille enemmän sairaslomia, ja lisäksi vielä nämä viidenkympin perusmaksut ja satasen käynnit labroineen.
Niinpä. Ja Etelä-Koreasta Pohjois-Koreaan pakenevien joukko lienee melko pieni.
Osmon esimerkit ovat melko kaukana käytännön elämästä, ikävä kyllä.
Kunnan ja yhteiskunnan etu eivät juurikaan ole ristiriidassa, budjetista huolimatta – eikä se, että on budjetti ole mitenkään poikkeuksellista. Tuskin se yksikanavarahoituskaan toimii ilman budjettia?
Onkohan sen rahoitus yksi- vai monikanavainen?
No, kuinka muotoilisit tuon asian korrektisti?
Todellisuudessa luottamushenkilöt eivät ohjeista lääkäreitä.
Tuskinpa sote-uudistuskaan poistaa budjetteja, mutta ei niissä kovinkaan konreettisia toimintaohjeita lääkäreille ole.
Olen ollut HYKSin hallituksessa ohjeistamassa lääkäreitä käyttämään lääkettä, jonka maksaa Kela sen sijaan, että käytettäisiin lääkettä, jonka maksaa sairaala. Tosin asia esiteltiin niin epäselvästi, että vasta pari vuotta myöhemmin ymmärsin, mistä on kyse.
On meinaan niin harvinaisen paksua tuubaa kuin olla ja voi.
Kun siisti sisätyö esim. asiantuntijaorganisaatiossa järjestetään yhdistelemällä 1900-luvun alkupuoliskon liukuhihnatyön, armeijasimputuksen ja totaallisen johtamistaidottomuuden periaatteita – ja päälle isketään jatkuva säästö- ja kyttäyskierre, niin miestä ja naista alkaa kaatumaan vähän eri tahtiin kuin nykyisissä siisteissä tehdastöissä. Seurauksena ei tällaisessa menossa ole mikään ”ai, kun tuli tikku sormeen” -työtapaturma vaan valitettavan usein mm. burnoutista johtuva vakava masennus ja siitä johtuva työkyvyttömyys.
Ai, niin joo – oma huonojen elintapojen aiheuttama vikahan joku loppuunpalaminenkin on – olisi kannattanut harrastaa triathlonia kilpatasolla ja meditoida päivittäin, jota jaksaisi painaa 80 tunnin työviikkoja pystyäkseen täyttämään kaikki ylimitoitetut tavoitteet täysin riittämättömillä resursseilla.
Ehkä?
Sairaalahoidossa olevan potilaan lääkkeet maksaa sairaala.
Muista lääkkeistä korvauksen maksaa Kela.
Ja toki sairaalat (yleensä) yrittävät saada potilaat ulos niin pian kuin mahdollista – mutta syy ei ole Kela-korvaus, vaan potilaan tahto – ja kunnan tahto ja ’yhteiskunnankin’.
Kun potilas on avohoidossa, lääkkdeet maksaa kela paitsi ne lääkkeet, jotka annetaan suonen sisäisesti, jolloin ne on annettava vastaanotolla ja lääkkeen maksaa sairaala. Tämä Kelan maksama lääke tuli 10 000 euroa vuodessa kalliimmaksi, mutta sairaala säästi omaa rahaansa. (Remicade)
Nyt menee sekaisin puurot ja vellit. ”1900-luvun alkupuoliskon liukuhihnatyön, armeijasimputuksen ja totaallisen johtamistaidottomuuden periaatteita” sekoitettaessa ei olla yrityksessä, jossa työterveyshuollolla voidaan enää ratkaista ongelmia. Kirjoitin normaalista työpaikasta.
Kaksi kertaa olen tullut sairaalasta kotiin, ensimmäisellä kerralla vaimo haki autolla, toisella kerralla tulin taksilla. Kummallakin kerralla Kela korvasi bussilipun hinnan vähennettynä omavastuuosuudella eli muutaman euron. Taksi maksoi noin 100€ – eli Kela kyllä osallistuu!
No, mutta tuohan on tänäpäivänä vielä ihan normimenoa suomalaisissa vähänkin isommissa asiantuntijaorganisaatioissa. Ja kyllä työterveyshuollollakin on ainakin marginaalista vaikutusta – tiedänpä esim. tapauksen, jossa johdon villein meno edes vähän rauhoittui, kun työterveyslääkärit johtavan lääkärin johdolla kirjelmöivät siitä, että kohta alkaa väkeä jäämään työkyvyttömyyseläkkelle, jos meno ei muutu.
No, tuskinpa tuokaan sai aikaan mitään varsinaista järkevöitymistä, mutta pelko eläkemaksujen käsiinräjähtämisestä varmaankin aiheutti kouristuksen lompakon tietämillä…
Niin – ja olihan siinä viestissä toki ripaus liioittelua, mutta väite, että joku ”toimisto-näyttöpäätetyöskentely” olisi jotain täysin vaaratonta (kunhan vain paperihaavat välttää) ja ettei työsuojeluun tarvitisi kiinniittää mitään huomiota on täysin paikkansapitämätön.
Pari pointtia
1. On paljon sairauksia, jotka saadaan muualta kuin työpaikalta, mutta joiden nopea hoitaminen voi olla työnantajalle edullista.
2. Koska työn riskit ovat vähäisiä, niin tuskimpa toimistotyön työterveyshuoltokulut ovat kovinkaan suuria
3. valituksesi (ainakin se näytti siltä) on sinänsä aiheeton, kosa työterveyshuolto, tai siis se sairaanhoito-osuus, on tälläkin hetkellä työnantajalla täysin vapaaehtoinen. Yritys voi tai voi olla ottamatta sitä. Esimerkiksi omalla työpaikallani, joka muuten on juurikin tuollainen turvallinen toimisto, ei sitä ole. Työntekijät menevät minne menevät, ei kuulu minulle. Jotkut työnantajat tarjoavat etuna työterveyspalvelut, toiset taas ilmaiset kahvit, kun jossakin pitää hankkia kahvit kahvilasta.
Esimerkiksi työskennellessäni suomalaiselle suurelle konepajayritykselle, kahvisiepolle vuoden kahvit maksoivat enemmän mitä olen henkilökohtaisesti koskaan upottanut vuoden aikana omiin lääkärikuluihin (kahvit joutui ostamaan kahvilasta ja minulla on urheiluvakuutus, joka korvaa urheilutapaturmat, niitä on sattunut). JOs kahvia juo 2x päivässä 250 päivänä vuodessa, niin kyllä kai tuolla hinnalla saa jo jonkinlaisen vakuutuksenkin.
Osmo, olit peruspalveluministerinä vv. 2000-2002. Tuolloin oli vastikään, v. 1998, julkaistu raportti Kansaneläkelaitoksen omalääkärikokeilusta: Aromaa Arpo, Linnala Aarno, Maljanen Timo, Mattila Kari. Yksityislääkärit omalääkäreinä. Raportti Kansaneläkelaitoksen omalääkärikokeilusta. Kansaneläkelaitos. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia.
Kokeilu osoittautui menestykseksi, mutta haudattiin suurelta yleisöltä hiljaisuuteen. Käsiteltiinkö sitä sosiaali- ja terveysministeriössä?
MTV3 julkaisi 17.8.2014 asiasta lyhyen jutun:
Millä kunnat vastaavat terveydenhuollon järjestämisestä. Mikään ei estä niitä ostamasta palveluja yksityislääkäreiltä.
Jopa Kiinassa ja Pohjois-Koreassa on muodollinen monipuoluejärjestelmä. Näiden maiden valtiorakenne on luotu stalinistisen kansandemokratian malliin, ja siihen kuuluu olennaisesti ajatus työväenluokan kommunistipuolueesta, joka muodostaa hallituskoalition porvarillisen yhteiskunnan edistyksellisiä voimia edustavien puolueiden kanssa. Käytännössähän kyse on yksipuoluejärjestelmästä, mutta nämä pienet apupuolueet ovat ainakin Kiinassa aivan todellisia organisaatioita, joilla on jäseninään todellisia ihmisiä. Kiinassa asia otettiin jopa niin vakavasti, että kulttuurivallankumouksen aikaan apupuolueiden johtoa ja jäseniä teloitettiin ideologisina vihollisina.
Näin ollen Kiinan toiseksi suurin ”puolue” on Kuomintangin ”vallankumouksellinen siipi”, joka saa kansanedustuslaitoksen vaaleissa aina 30 % paikoista.
Ei mitään järkevää liiketoimintaa uskalla rakentaa kuntien ostopalvelujen varaan. Tänä vuonna ostetaan, ensi vuonna budjetti on käytetty jo elokuussa. Investoi siinä sitten pitkäjänteisesti tiloihin ja laitteisiin.
Sote-uudistuksen myötä kunnat eivät vastaa terveydenhuollon järjestämisestä millään – sote-alue vastaa – ja kunnat tuottavat, mitä sote-alue ostaa.
Talouselämä-lehden uusimmassa numerossa 31 on sivulla 11 mielenkiintoinen juttu vakuutusyhtiöiden sairaalahankkeista.
Jos jonkun Pohjolan kannattaa pelkästään yksilövakuutusten takia pistää pystyyn yksityissairaala, jossa tapaturmaan joutunut tavallinen tallaaja palautetaan työelämään kuukausia aiemmin kuin julkisella puolella, työmarkkinajärjestöjen kannattaisi perustaa Tapaturma-Ilmarinen tms., ja kaapia tapaturmavakuutusmaksut itselleen.
Jos yksikanavaista rahoitusta ei julkisella puolella saada nopeasti aikaan, yksityiset osakeyhtiöt yms. ottavat vähitellen vallan.
No, ehkä se Obamacarekin toimii.
Mitenkään vähättelemättä tai aliarvioimatta työtäsi.
Olin miltei 20v keskiraskaassa teollisuustyössä, jossa sai ihan jokaikinen päivä nostella käsin 2500-6000kg/ 8h.
Säkkien koot olivat 20-50kg, plus siihen tietokone joka herkeämättä valvoi, että tein työni, siis meni työnjohtoon.
Ilman apulaitteitta, pelkästään oma lihasvoima tukena. ja kyseessä 3-vuorotyö, keskeytyvä.
Te valitatte (rivien välistä) tenniskyynrpäästä tai niska/hartia säryistä jotka tulevat siitä, että istuu toimistossa 7,5h/ pvä.
tietysti se on ihan oma valinta mitä uraa/työtä haluaa/pystyy tekemään. oma silloinen uravalinta ei ollut ehkä selän kannalta paras vaihtoehto.
Käytännössä lakisääteisen minimin kustannukset ovat samat työstä riippumatta, mikäli työ ei ole erikseen listattujen vaarallisten töiden listalla. Hommakin on sama, tehdään muutama paperi (lähinnä työpaikkaselvitys). Työntekijöitä ei tarvitse vaivata tapaamaan ketään.
Mitään hyötyä tuosta ei käytännössä ole. Hyötyä tth:sta saa toimistotyössä siinä tapauksessa, että myös akuuttihoito on tth:ssa, ja että työntekijät käyttävät sitä. Vielä enemmän hyötyä saa fiksusta työterveyshoitajasta, joka osaa huomata asioita ajoissa.
Lakisääteinen periaatteessa kattaa työstä aiheutuvat vaivat. Ongelma on kuitenkin se, että työn rasituksen aiheuttamat lisääntyneet sairauspoissaolot eivät näy siellä oikealla tavalla. Lakisääteisen puolelle homma menee vasta, kun yksilön työkyky on merkittävästi heikennyt – sekä yksilön että organisaation kannalta aivan liian myöhään.
Hyvä tth on yrityksenkin edun mukainen. Lisäksi sitä rahoittavat niin Kela kuin veronmaksajatkin. Oma kritiikkini kohdistuu siihen, että lakisääteinen tth on määräyksineen kovin vanhalta ajalta, eikä siitä sinänsä ole iloa kuin perinteisiä vaaroja sisältävässä työssä.
Kuka tästä monikanavaisuudesta niin paljon hyötyy että sellainen järjettömyys pysyy olemassa?
Vielä kummallisempia ratkaisuja saadaan aikaan, kun vastakkain on oma euro vs yhteiskunnan tuki. Esim. Shp laittoi mittarin parkkialueelle ja asiakkaat vaihtoivat omakustanteisen auton Kelan maksamaan kyytiin.
”Kilpailija pistettiin insuliinin tavoin lihakseen”
Osmo, insuliinia ei pistetä lihakseen vaan ihon alle rasvakudokseen.
No, se pilkunviilauksesta.
”Suomen perusterveydenhoito jakautui vuosituhannen vaihteessa harmillisesti hyväosaisten työterveyshuoltoon ja tavallisen kansan terveyskeskuksiin.”
Melkoinen kärjistys tuo soinilainen ”tavallisen kansan” vertaus.
Kelan mukaan 1,84 milj suomalaista on työterveyshuollon piirissä, johon ajattelisi jokunen tavallinen kansalainenkin mahtuvan.
Olen seuranant keskustelua. Miellä Suoemsshan on verrentan toimiva ja kohtalalaisen huokea terveyden- ja sairaanhoito verrattuan moniin muihin maihin.
Ehkä tämä on selitettävissä juuri tällä monikanavaisuudella, jola yksityinen ja julkinenteveydenhoito tuekvat toisiaan. OS viittaa joihinkin yksittäisiin epäkohtiin, joihin se johtaa. Niistä saa näyttäviä lööppejä. Ja on myös mietittävä, miten niitä saa karsittua.
Aivan kuin asiantuntijoiden työtä ei jatkuvasti koitettaisi mitata? Valitettavasti vain ”siistin sisätyön” tulokset näkyvät selkeästi erottuvina säkkeinä – saati, että tulokset näkyisivät jotenkin reaaliaikaisesti.
Johto on kuitenkin lukenut MBA-kurssien kirjat huolella kannesta kanteen ja ”tietää”, että johto tarvitsee reaaliaikaiset ”mittarit” pystyäkseen manageeraamaan organisaatiotaan kohti ”menestystä”. Siksipä, kun oikeiden asioiden mittaaminen on mahdotonta, mitataan kaikenmaailman proksimuuttujia, joiden kuvitellaan jotenkin liittyvän työn tuloksellisuuteen.
Käytännössä kuitenkin ainoa mitä näillä proksimuuttujien kyttäyksellä saadaan aikaiseksi on työilmapiirin pilaaminen, vääristynyt sisäinen kilpailu (ts. muiden kampittaminen), epäoikeuden mukainen palkitseminen jne. Lopulta organisaation tehokkuus romahtaa olemattomaksi ja kilpailijat ajavat vasemmalta ja oikealta ohi – paitsi tietysti julkisella sektorilla, jossa meno voi rauhassa jatkua vaikka kuinka absurdina hamaan maailmanloppuun asti.
Siinäpä on sitten yksittäisellä yksilöllä pähkäilemistä optimaalisen strategian valinnassa – hommat pitäisi hoitaa tehokkaasti ja järkevästi, jotta rahaa tulisi jatkossakin, mutta tästä ei saa taatusti mitään kiitosta ja sisäisessä valtapelissä on vaarassa ajautua täysin sivuraiteille. Virittämällä toimintansa mittareiden mukaan optimaaliseksi saisi kyllä kaikki mahdolliset iskurityöläisen palkkiot ja kunnianosoitukset, mutta työ olisi pahimmillaan muiden työn haittaamista ja tulokset olisivat etupäässä negatiivisia – eli riemu ei kyllä jatkuisi kovin pitkään.
Ilmeisesti asiantuntijatyön luonne ja vaatimukset ovat jotain sellaista, jota ei vain pysty ymmärtämään, jos moista työtä ei ole ikinä tehnyt. Jos nimittäin riskeinä olisi paperiviiltojen lisäksi vain jotkut yläselän jumittamiset, niin mikäpäs tässä olisi ollessa.
Nyt käsitän, miksi haen toisen pistettävän lääkkeen apteekista ja käyn joko terveyskeskuksessa tahi sairaalassa, missä joku pistää ja toisen lääkkeen (piikin) saan sairaalassa, sillä sitä ei ilmeisesti saa vielä apteekista.
Toimistotyö on nykyisen käsityksen mukaan vaarallisinta, mitä ihminen voi tehdä.Kun istuu 8 tuntia niin se johtaa ennenaikaiseen kuolemaan.
Vapaa-ajan liikunta ei auta, sillä tuota 8 tunnin istumista ei voi kompensoida.
Kyllä minun on hyvin helppo ymmärtää miksi fyysinen työ on kuluttavampaa kuin asiantuntijatyö, myös henkinen kuormittavuus huomioituna. Olen itse tehnyt kumpaakin. Arvioisin omalla kokemuksellani että esimerkiksi tehdastyössä riskit ovat olennaisesti suuremmmat kuin toimistotyöttä, vaikka minulle on kyllä iskenyt noidannuoli pelkästä istumisesta.
Lisäksi kun viimeksi selvittelin ammatteja joista joudutaan eniten työkyvyttömyyseläkkeelle, niin kyllä siellä oli betoniraudoittaja ja vastaavat ykkösenä, ei toimistotyöt. Toimistossa kun ei voi esimerkiksi tipahtaa korkealta, ellei ravaa esimerkiksi pitkin tehtaita mittakeikoilla. Niissä on taas omat vaaransa, paljon korkeammmat kuin istumatyössä. Luonnollisesti tuohon varmaankin vaikuttaa myös se, että toimistotyötä voi tehdä vaikka ilman jalkoja tai toista kättä, fyysistä työtä yleensä ei.
Ja vaikka sinä olet surkeassa työpaikassa, niin suurin osa toimistotöistä tehdään mukavissa työyhteisöissä. Itse olen työskennellyt seitsemässä eri toimistoyhteisössä ja vain yhdessä niistä oli sisäisiä ongelmia.
Toimiihan se, mutta ihan turhille välikäsille siinä maksetaan.
Kukaan ei oikein uskalla sanoa, että kyseessä on köyhät ja muut huono-osaiset. Ei ainakaan oikealla ja muitahan ei saa kuunnella nyt, kun pitää lamassa säästää eikä ainakaan progressiivisesti verottaa.
Tuoreena pikku-uutisena oli ministeri Rädyn halu laittaa ”raha seuraa potilasta” -malli parlamentaarisen sote-rahoitustyöryhmän pohdintaan.
”Näin se pitäisi tehdä Suomessakin” -kirjoitit kesällä.
Raha seuraa potilasta -mallilla kierrettäisiin hankintalaki, sen sijaan että muodostetaan kuntayhtymä tuottajahimmeleitä.
Näiden kuntayhtymien ryhmääntyminen asetetussa aikataulussa on päätöntä. Tehdään juosten kusten periaatepäätöksiä, kun kuntapäättäjät eivät ehdi yhdessä kokoontua. Luetaan lehdistä mitä naapuri on linjannut ilman alueellista koordinointia. Samojen ihmisten pitäisi samaan aikaan käydä kuntaliitosneuvotteluja (mahdollisesti moneen suuntaan), antaa sotelausuntoa hahmottomasta hahmotelmasta, ja juosta kokoon kuntayhtymiä (monikin yli sairaanhoitopiiri ja erva rajojen. Jos tavoitteena on 4 kuntayhtymää per sotealue niin mielikuvitusta ei paljoa tarvita.
Sote lakiluonnos johtaa julkisen terveydenhuollon monopoliin. Ei kai se ollut tietoinen tarkoitus? Raha seuraa potilasta -malli toisi kiritystä palvelutuotannon hintoihin ja jonoihin.
Myös Sote rahoituksen kuntamaksun muodostumismekaniikka hämmentää. Ennaltaehkäisevässä työssä onnistuneen kunnan maksu nousee ja ennaltaehkäisevän työn laiminlyövän kunnan maksu pienenee. Kannustavuus???
Onko 2 (kaksi) vuotta eli 2015 ja 2016 muka liian lyhyt aika asiassa, jota jo on pähkäilty 10 vuotta?
Kunnat antavat nyt lausuntoja sote Lakiluonnoksesta ja ottavat kantaa mihin sote-alueeseen haluavat. Tämäkään ei ole itsestään selvää kun ollaan sairaanhoitopiirien tai Ervojen rajalla. Naapuri sotealueen keskus saattaa olla lähempänä kuin nykyisen SHPn keskus, josta ei edes tule sotealueen keskusta.
Esim Keuruulla ja Mänttä-vilppulalla on kuntaliitosneuvottelut käynnissä. Kunnat kuuluvat eri sairaanhoitopiireihinja Ervoihin. Lausua pitäisi.
Jos tämä THLn 4*4 malli on totuus, niin olisi saman asian voinut suoraan kirjoittaa lakiesityksen. 4 ervaa ja nykyisten sairaanhoitopiirien keskuskaupungit järjestävät. Turha luoda illuusiota alhaaltapäin tapahtuvasta järjestäytymisestä. Samaten aluesairaaloiden lakkauttamisen olisi voinut ministeri ilmoittaa samalla, koska niin tapahtuu väistämättä.