Kategoria: Eduskuntatyö

Helsinkiin 60 000 asukkaan kaavavaranto?

Maan hal­li­tus vaatii pääkaupunkiseudun kun­tia huole­hti­maan kaavoitus­ta nopeut­ta­mal­la, että niil­lä on vapaa­ta kaavavaran­toa viiden vuo­den tarpeisi­in. Täl­lä on tarkoi­tus alen­taa asun­tomaan hintaa.

Asun­to­jen hin­taa alen­ta­vat vain asun­not. Vaik­ka raken­nus­li­ik­keet saisi­vat maan ilmaisek­si, sil­lä ei olisi vaiku­tus­ta siihen hin­taan, jol­la ne valmi­it asun­not myyvät. Pitäisi siis rak­en­taa enem­män. Isom­pi kaavavaran­to peri­aat­teessa nopeut­taa rak­en­tamista, mut­ta vain jos alal­la val­lit­see jonk­i­nasteista kil­pailua. Tähän puoleen asi­as­ta soisi val­tio­val­lan voimal­la puut­tuvan. Jat­ka lukemista “Helsinki­in 60 000 asukkaan kaavavaranto?”

Yritysvero loppuu kokonaan?

Ruot­sis­sa on valmis­tunut ehdo­tus yhteisöverokan­nan laskemis­es­ta 16,5 pros­ent­ti­in. Suo­mi aloit­ti verokil­pailun laske­mal­la oman vero­pros­ent­tin­sa ker­ral­la 20 pros­ent­ti­in ja nyt Ruot­si nokit­taa. Täl­lä menol­la yri­tysvero las­kee nol­laan. EU:n piti olla suo­ja euroop­palaiselle hyv­in­voin­tikäsi­tyk­selle ja tor­jua maid­en välistä haitallista kil­pailua, mut­ta min­imiverokan­noista ja vero­tuk­sen rak­en­teesta se ei kuitenkaan voi sopia. Jat­ka lukemista “Yri­tysvero lop­puu kokonaan?”

Mietteitä verotuksesta (1/2) Perintöverotus

Kävin ykkösaa­mus­sa puhu­mas­sa vero­tuk­ses­ta yhdessä vero­jaos­ton puheen­jo­hta­ja Samp­sa Kata­jan (kok.) ja jaos­ton demar­i­jäse­nen Sir­pa Paateron kanssa.

Keskustelus­ta todet­takoon, että vero­jaos­ton jäsenet ovat vero­tuk­ses­ta keskenään huo­mat­ta­van samaa mieltä – siis ver­rat­tuna siihen, kuin­ka paljon vero­tuk­seen liit­tyvät kysymyk­set kansalaisia yleen­sä jaka­vat. Jos tämä kolmikko saisi päät­tää vero­tuk­ses­ta, tulos olisi var­maankin parem­pi kuin mitä demokraat­tisem­mas­sa pros­es­sis­sa tulisi. 🙂

Joitakin irral­lisia ajatuk­sia keskustelun poh­jal­ta. Aloi­tan perintöverotuksesta.

Nos­tan hat­tua Samp­sa Kata­jalle siitä, että tässä vai­heessa ei ole syytä pois­taa per­in­töveroa, kos­ka on paljon keskeisem­pää alen­taa työn vero­tus­ta. Pienenä myön­ny­tyk­senä puolueen­sa viral­liselle kan­nalle hän tietysti jou­tui totea­maan, että jos­sain kaukaises­sa tule­vaisu­udessa on aika pois­taa per­in­tövero. Kaukainen tule­vaisu­us on vähän sama asia kuin horisont­ti: ete­nee, kun sitä kohti kul­je­taan. Jat­ka lukemista “Miet­teitä vero­tuk­ses­ta (1/2) Perintöverotus”

Terveyskeskuslääkäreistä ammatinharjoittajia?

Jok­seenkin kaikissa teol­lisu­us­mais­sa ter­vey­den­huol­lon etulin­jan hoita­vat yleis­lääkärit, (gen­er­al prak­ti­tion­er. GP) jot­ka yleen­sä toimi­vat myös port­in­var­ti­joina erikois­sairaan­hoitoon. Monis­sa mais­sa nämä ovat yksi­ty­isiä ammat­in­har­joit­ta­jia ja hei­dän asi­akkaik­seen rek­isteröidään yleen­sä koko per­he. Siitä on paljon etua, että koko per­he on saman lääkärin potilaina.

Enää per­helääkärin vas­taan­ot­to ei ole lääkärin kodin yhtey­dessä eikä lääkärille enää riitä työvä­lineik­si ste­toskoop­pi ja veren­paine­mit­tari. Yksi­ty­is­lääkärit ovat alka­neet hakeu­tua use­am­man lääkärin lääkäri­asemille, fyy­sis­es­ti aika saman­laisi­in kuin ovat mei­dän ter­veyskeskuk­semme. Jat­ka lukemista “Ter­veyskeskus­lääkäreistä ammatinharjoittajia?”

Elektiivistä hoitoa voi ulkoistaa

Hel­poin­ta julkises­ta ter­vey­den­hoi­dos­ta on ulkois­taa jotkin elek­ti­ivisen hoidon mas­sat­uot­teet, esimerkik­si vaik­ka lonkkaleikkauk­set tai sydän­vero­suon­ten pal­lo­laa­jen­nuk­set. Selkeä toimen­pide, joka tois­tuu suun­nilleen saman­laise­na. Ruot­sis­sa tässä on onnis­tut­tu hyvin. Olen­naista on, että mak­se­taan oikeista asioista. Lonkkaleikkauk­selle on annet­ta­va takuu. Jos leikkaus joudu­taan uusi­maan, tumpeloin­ut sairaala mak­saa erään­laista sakkoa. Niin käy myös, kun poti­las joudu­taan kiikut­ta­maan keskus­sairaalaan kom­p­likaa­tioiden vuoksi.

Ruot­sis­sa kil­pailu on tuot­tanut laadukkai­ta ja tehokkai­ta ratkaisu­ja. Toim­inta on selkeästi paran­tunut. Julkises­sa ter­vey­den­huol­los­sa toim­i­taan usein erit­täin hyvin ja tehokkaasti, mut­ta jos ei toimi­ta, ei ole mitään kor­jaavaa mekanis­mia. Jat­ka lukemista “Elek­ti­ivistä hoitoa voi ulkoistaa”

Terveyspalvelujen kilpailuttaminen ja yleinen etu

Kil­pailu markki­na­t­aloudessa ei ole olympiau­rheilua, jos­sa reiluil­la sään­nöil­lä yritetään löytää paras urheil­i­ja olympiakul­lal­la palkit­tavak­si. Kil­pailun tarkoi­tus on resurssien opti­maa­li­nen allokoin­ti. Tavoit­teena on käyt­tää ole­mas­sa ole­vat resurssit ja ideat parhaal­la tavalla.

Erikois­sairaan­hoi­dos­sa keskus­sairaaloil­la on joitain tehtäviä, joi­ta ei voi järkevästi kil­pailut­taa tai jos voisikin, tar­joa­jia olisi vain yksi. Eräs täl­lainen tehtävä on valmis­tau­tu­mi­nen suuron­net­to­muuk­si­in pan­demioi­hin tai poikkeu­soloi­hin. Sydä­men- ja mak­san­si­ir­to­jakaan ei ole oikein järkevää kil­pailut­taa, kos­ka pul­lonkaulan muo­dosta­vat luovutet­ta­vat elimet, joi­ta nyt on vain julkisel­la ter­vey­den­hoidol­la. Jos yksi­tyiset ja julkiset sairaalat ryhty­i­sivät kil­paile­maan keskenään luovutet­tavista elim­istä, syn­ty­isi väistämät­tä jonk­i­nasteista elinkaup­paa – tai sit­ten kil­pailu olisi pelkkää pseudok­il­pailua, kun jokin taho jakaisi sydämet hallinnol­lisil­la päätök­sil­lä sairaaloiden kesken. Parem­pi kuitenkin on, että koko maan elin­si­ir­topoti­laat ovat yhdessä jonos­sa, eikä siihen sairaaloiden väli­nen kil­pailu ole oikein sovitet­tavis­sa. Jat­ka lukemista “Ter­veyspalvelu­jen kil­pailut­ta­mi­nen ja yleinen etu”

Sote-ratkaisu.

Sote-sovus­ta ei oikein ota selvää läpi luke­mal­la. Se kuitenkin tiede­tään, että aika isol­la pens­selil­lä se on kir­joitet­tu. Sopimus­ta voi soveltaa melkein miten tahansa. Jatkoke­hit­te­ly ja viidessä sote-piiris­sä tehtävät päätök­set siis ratkai­se­vat paljon.

Vähän vaikut­taa siltä, että tuli kameli – siis komitean piirtämä hevo­nen. Sen ver­ran tuskalli­nen on pros­es­si vier­estä seu­rat­tuna ollut, että vähään aikaan ei var­maankaan lake­ja täl­lä taval­la valmis­tel­la. Poli­itikot ovat tässä väärässä roolis­sa. Yleis­lin­jauk­set kuu­lu­vat poli­ti­ikalle, mut­ta valmis­telu virkamiehille.

Yksi tulk­in­ta sovus­ta on, ettei tässä muu­tu mikään – pait­si, että nyky­is­ten organ­isaa­tioiden päälle tulee yksi hallinnolli­nen por­ras lisää. Tämä on aivan mah­dolli­nen lop­putu­los, mut­ta voidaan näis­sä puit­teis­sa tehdä paljon muu­takin. Jat­ka lukemista “Sote-ratkaisu.”

Tase ja tulos

Kun talout­ta ter­ve­hdytetään ja tor­ju­taan pitkän ajan velka­an­tu­mista, kan­nat­taisi erot­taa toi­sis­taan tulot ja tase. Val­tion ja kun­tien bud­jet­te­ja tehdessä nämä asi­at menevät ilois­es­ti sekaisin.

Tase koos­t­uu veloista ja omaisu­ud­es­ta. Tase huononee, jos ote­taan lainaa tai myy­dään tuot­tavaa omaisu­ut­ta. Lainan otta­mi­nen ja tuot­ta­van omaisu­u­den myymi­nen ovat yhtä paho­ja asioi­ta. Kumpi on pahempi, riip­puu omaisu­u­den (oikein las­ke­tus­ta) tuo­to­s­ta ja lainan koros­ta. Tase ei heikkene siitä, että ote­taan lainaa ja käytetään se investoin­ti­in, joka on joka tapauk­ses­sa tehtävä tai joka tuot­taa silkkaa rahaa. Vält­tämät­tömiä investoin­te­ja ei ole mitään järkeä lykätä huonoina aikoina, jol­loin rak­en­t­a­mi­nen on hal­paa, jos vain on mah­dol­lista saa­da lainaa. Home­k­oulu kan­nat­taa kor­ja­ta pian, ellei sitä ole tarkoi­tus jos­sain vai­heessa purkaa. Jat­ka lukemista “Tase ja tulos”

Toimistoista asuntoja: raha ratkaisee vai politiikka?

Toimis­to­jen muut­tamista asun­noik­si ei tarvitse tukea veron­mak­sajien rahoin. Riit­tää, että se sallitaan. 

Stub­bin hal­li­tuk­sen tiedo­nan­nos­sa eduskun­nalle löy­tyy täl­lainenkin virke:

Pääkaupunkiseudul­la ote­taan käyt­töön käyt­tö­tarkoituk­sen muu­tosavus­tus edis­tämään toimis­to- ja teol­lisu­us­raken­nusten muut­tamista vuokra-asuntokäyttöön. 

Onko nyt niin, että jos jotain asi­aa halu­taan edis­tää, siihen ei löy­dy mui­ta keino­ja kuin veron­mak­sajien rahan käyt­tämi­nen? Helsingis­sä ainakin on huo­mat­tavasti van­ho­ja toimis­to­ja ja teol­lisu­us­raken­nuk­sia, jot­ka omis­ta­ja halu­aisi muut­taa asun­noik­si. Siihen ei tarvi­ta val­tion rahaa. Riit­täisi, että se sallittaisiin.

Viimek­si Pitäjän­mäen yri­tysalueen maankäytön muu­tospe­ri­aat­tei­ta käsiteltäessä tör­mät­ti­in taas kysymyk­seen, kum­mat ovat oike­as­sa, suun­nit­teli­jat vai markki­nat? On yllät­tävä asetel­ma, että vihreät tun­te­vat enem­män viehtymys­tä markki­noi­hin luot­tamiseen kuin kokoomus­laiset. Esit­telijä puo­lusti kiel­teistä kan­taansa maan­omis­ta­jien etu­jen ajamiseen (hyi, keinot­telua!) sil­lä kaupungis­sa tarvi­taan työ­paikko­ja ja jos niitä nyt muute­taan asun­noik­si, muu­tos on peru­ut­tam­a­ton. Jat­ka lukemista “Toimis­toista asun­to­ja: raha ratkaisee vai politiikka?”

Historian huonoin hallitus?

(Kir­joi­tus on julka­istu Savon Sanomissa)

Joskus van­hal­ta sotarat­sul­takin ote her­paan­tuu haas­tat­telus­sa ja tulee sanoneek­si, mitä ajat­telee, vaik­ka pitäisi ajatel­la, mitä sanoo. Helsin­gin Sanomat julka­isi näyt­tävästi, että pidän nyky­istä hal­li­tus­ta his­to­ri­an huonoim­pana. Raimo Sailas on kuulem­ma oikonut väitet­täni sanoen, että vas­ta toisek­si huonoin heti Mart­ti Miet­tusen hätäti­la­hal­li­tuk­sen jälkeen.

Mikä tässä nyt on niin huonoa?

Hal­li­tus, jota kukaan ei halun­nut. Vaaleis­sa perus­suo­ma­laiset sai­vat jät­tivoiton ja kaik­ki muut puolueet hävi­sivät. Perus­suo­ma­laisia yritet­ti­in taivut­taa hal­li­tuk­seen kaikin tavoin – min­ua suo­ras­taan ihme­tyt­ti, mil­laisia eri­oikeuk­sien heille olisi hal­li­tuk­ses­sa tar­jot­tu – mut­ta pääasi­as­sa ensik­er­ta­lai­sista kansane­dus­ta­jista koos­t­u­va puolue kat­soi vii­saim­mak­si har­joitel­la oppo­si­tios­sa. Puolueen omaa etua ajatellen rin­ta­makarku­ru­us oli ehkä viisas­ta, mut­ta rin­ta­makarku­ru­ut­ta se silti oli. Jat­ka lukemista “His­to­ri­an huonoin hallitus?”