Stubbin hallituksen tiedonannossa eduskunnalle löytyy tällainenkin virke:
Pääkaupunkiseudulla otetaan käyttöön käyttötarkoituksen muutosavustus edistämään toimisto- ja teollisuusrakennusten muuttamista vuokra-asuntokäyttöön.
Onko nyt niin, että jos jotain asiaa halutaan edistää, siihen ei löydy muita keinoja kuin veronmaksajien rahan käyttäminen? Helsingissä ainakin on huomattavasti vanhoja toimistoja ja teollisuusrakennuksia, jotka omistaja haluaisi muuttaa asunnoiksi. Siihen ei tarvita valtion rahaa. Riittäisi, että se sallittaisiin.
Viimeksi Pitäjänmäen yritysalueen maankäytön muutosperiaatteita käsiteltäessä törmättiin taas kysymykseen, kummat ovat oikeassa, suunnittelijat vai markkinat? On yllättävä asetelma, että vihreät tuntevat enemmän viehtymystä markkinoihin luottamiseen kuin kokoomuslaiset. Esittelijä puolusti kielteistä kantaansa maanomistajien etujen ajamiseen (hyi, keinottelua!) sillä kaupungissa tarvitaan työpaikkoja ja jos niitä nyt muutetaan asunnoiksi, muutos on peruuttamaton.
Kuitenkin meillä on pääkaupunkiseudulla ainakin miljoona kerrosneliötä toimistotilaa liikaa. Jatkossa sitä on vielä lisää, koska liikenteen solmukohtiin rakennetaan lisää (kannatettavaa!) ja väljyys toimistoissa vähenee nopeasti uuden teknologian ansiosta.
Suunnittelija näkee asian niin, ettei toimistoja kannata poistaa hyviltä alueilta, jollainen Pitäjänmäkikin jossain määrin on. Keskeiset alueet ovat hyviä liki kaikelle toiminnalle. Sekä asuntojen että toimistojen on edullista olla hyvien liikenneyhteyksin äärellä. Ratkaisevaksi tuleekin suhteellinen etu, kummalle sijainnista on enemmän hyötyä. Siihen taas kohtalaisen hyvä mittari on raha. Jos asukkaat ovat valmiit maksamaan kyseisestä sijainnista enemmän kuin toimistot, johtopäätös on, että asukkaat tarvitsevat sitä vielä enemmän kuin toimistot. Asia ei ole aivan näin yksinkertainen erilaisten ulkoisvaikutusten vuoksi, mutta todistustaakka on kyllä sillä, joka muuta väittää. Tässä ei ole kyse keinottelusta vaan käyttäjien suhteellisten preferenssien kunnioittamisesta. Jos asiakkaat ovat valmiita maksamaan mansikkajäätelöstä enemmän kuin suklaajäätelöstä, emme pidä keinottelijana jäätelökauppiasta, joka lisää mansikkajäätelön tarjontaa.
Noista miljoonasta turhasta toimistoneliöstä kannattaisi todella tehdä asuntoja. Tuohon pinta-alaan mahtuisi suunnilleen 20 000 asukasta. Antaisin kuitenkin markkinoiden aika pitkälti ratkaista, mitkä toimistot muutettaisiin asunnoiksi. Muutos on järkevintä siellä, missä se on kannattavinta, siis missä asunnoista maksettava hinta tai vuokra ylittäisi selvimmin toimistoista maksettavan. Joka muuta väittää, on perustelun velkaa. Tämä taas tarkoittaa, ettei asunnoiksi muutettavan toimiston tarvitse välttämättä olla tyhjillään. Koska halukkaita on ilmaiseksikin, en ymmärrä, mihin tässä veronmaksajien rahaa tarvitaan.
En kaipaisi myöskään julkisen rahan väliintuloa päätökseen, onko järkevämpää purkaa vanha toimisto ja rakentaa tilalle uusi asuintalo vai remontoida toimistosta jotenkin asumiskelpoista tilaa.
Suomi on yksi maailman vähiten korruptoituneita maita. Silti ehdotettuun muutosavustukseen voi liittyä piirteitä, jossa kiirehditään auttamaan huonon investoinnin tehnyttä kaveria. Huonosti saavutettava toimistotalo on arvoton, mutta ei huono sijainti ole hyvä asunnoillekaan.
Olisi hauskaa saada joku filosofinen tausta sille milloin poliittinen suunnittelu on oikein (esim. kaupungin vuokra-asunnot, joiden myöntäminen ja asuinkäytön yksityiskohdat eivät täytä oikein minkäänlaisen tehokkuuden kriteerejä) ja milloin markkinatehokkuus (tämän blogikirjoituksen aihe).
Lisähappi ja nitropurkki tulee tarpeeseen, kun näitä lukee. Tämäkin asia tuntuu itsestään selvältä ja vaikea nähdä miksi joku poliitikko vastustaa, kun samalla jauhetaan asunto- ja työpulasta sekä velkaantumisesta. Kun yksityinen järjestäisi näitä kaikkea parempaan suuntaan “ilmaiseksi” niin vastustetaan, mutta sitten aletaan työntämään omaa rahaa samoille, kun ensin on sanottu ei. Oikea käsi voisi tutustua vasempaan käteen tässäkin kaupungissa. Kovin paljon typerämpää tuhlaamista on vaikea keksiä kuin tyhjillään olevat rakennukset vain sen takia, että niistä ei voi tehdä sellaisia jotka saisi myytyä. No, hallitus keksi vielä typerämmän tavan tuhlata samoihin taloihin. Kansallinen sosialistinen kykypuolue näytti taas maailmalle.
Aika helposti monen alueen ilme kohentuisi, eikä tarvittaisi heti uutta rakennusmaata sekä Pasilan rakentaminen saisi potkun persuuksille — voisi sitten Pitäjänmäestä puksuttaa töihin Pasilaan ja sitten takaisin golffaamaan. Voisi vaikuttaa asuntojen hintaankin, jos yhtäkkiä syntyisi satoja ellei tuhansia asuntoja vain remontoimalla uudistuotannon lisäksi. Jos tuollaisen rallin saisi käyntiin vain vapauttamalla kaavoitusta, niin virkamiehet tuottaa hirveitä tappioita kaupungille — onnea heille, että ovat kaupungilla töissä, eikä oikeissa firmoissa. Parempi lienee muutenkin, että kaupunki kerää asukkaiksi hyviä veronmaksajia jotka käyvät ehkä muualla töissä kuin toisinpäin.
Väärin sammutettu? Mulle kelpaisi kaikesta huolimatta — jos on varaa myllertää Mannerheimintietä yhden pyörätien takia, niin kyllä sitä riittää asuntoihinkin.
Löytyisikö siis hallitukselta muita keinoja edistää asiaa kuin jakaa veronmaksajien rahaa? Kun kerran perustuslaissa taataan kunnallinen itsehallinto, niin ei kai hallitus voi suoraan puuttua siihen mitä kaupunkisuunnittelulautakunnassa teette.
Onko ilmiö (tyhjät tilat) seurausta talouden matalasuhdanteen ohella (liian?) alhaisesta korkokannasta? Miten omistajilla olisi muuten varaa pitää niitä tyhjillään?
Kenen käsissä (omistuksessa) nuo tyhjillään olevat toimistotilat ovat? Valuisiko tuki ulkomaille?
Rakennusten muutostöissä tarvitaan työvoimaa. Auttaako se vähentämään työttömyyttä Suomessa riittävän tehokkaasti? (Länsimetron eräällä työmaalla laskin viime kuussa 21 työntekijän autosta olevan suomalaisin rekisterikilvin 4kpl, muita oli 17kpl.)
Jotensakin tuo ajatus kiinteistöbisneksien tukemisesta vaikuttaa minustakin hyvinkin kyseenalaiselta. Taloustilanteen muuttuessa (ja korkojen noustessa?) oltaisiin ehkä taas kinuamassa rahaa päinvastaisiin muutoksiin, jotta yritystoiminta saisi tarvitsemansa neliöt?
Miten nopeasti nuo vuokra-asunnot olisi otettavissa uudelleen toimistokäyttöön, jos talous elpyy? Pitäisikö ne vuokrata aina vain vuodeksi kerrallaan (koko talo, tai kerros), jotta “jäätelökauppias” voisi riittävän ajoissa havaita muutoksen seuraukset, eli “onko suklaajäätelö jälleen ohittanut asiakkaiden suosiossa mansikkajäätelön”?
Yhteiskunnan tuki, jos sitä ylipäätään tarvitaan, tulisi kohdistaa Suomessa sinne, missä se toimii tehokkaimmin ja missä tukirahan päätyminen “vääriin käsiin”(?) voidaan estää. Olisiko asuminen Suomessa edullisempaa, jos sitä ei tuettaisi lainkaan?
Ehkäpä tukimuoto on vain valemaali joka voidaan vaalien jälkeisissä kepun kanssa käytävissä hallitusohjelmaneuvotteluissa suurieleisesti uhrata jonkin relevantimman tavoitteen hyväksi.
Toisekseen, tukimuodon määrittely on paljon voimakkaampi tapa korostaa tahtotilaa kohti järjellistä kaavoittamista kuin pelkkä tavoitteen lausuminen ääneen. Toivottavasti se nostaa Helsingissä kynnystä tarpeettomaan toimitilakaavoittamiseen.
Kolmanneksi, varsinainen ongelmahan on kannustimet yritysten haalimiseen oman kunnan alueelle eli käytännössä kuntien osuus yhteisöveron tuotosta. Toimitilan ylitarjonta voidaan nähdä tämän kannustimen seurauksena ja siis Helsingin tietoisena elinkeinopoliittisena päätöksenä. Nyt kun pääkaupunkiseudun asunto/toimitila ‑asia on virallisesti hallitusohjelmassa, ja metropolihallinnosta tulossa Kokoomukselle elämää suurempi kynnyskysymys, olisi hyvä hetki kehitellä malleja joilla metropolihallintoprojektissa voitaisiin tehdä sotet eli saavuttaa kaavoituksen järjellistämistavoite jonkin kevyen pragmaattisen siirron avulla. Esimerkiksi: entäpä jos yhteisöveron kuntaosuus yksinkertaisesti tasattaisiin metropolikuntien kesken?
Idea avustuksesta on pähkähullu. 🙁 Onko mitään tietoa, kenen älynväläys se on? Kaikki tuet tutkitusti vain menevät hintoihin.
Oleellista on tehdä kaupunkimaiset kaavat Helsinkiä ympäröiville alueille: Lauttasaari, Munkkivuori, Meilahti, Haaga jne. Se mahdollistaa myös asuntorakentamisen. Yhteiskunnan tehtävä on mahdollistaa, ei rakentaa.
Helsinkiin tarvitaan monenlaisia alueita, niin rakennettuja kuin rakentamattomia. Myös putot ja virkistysalueet ovat tarpeen. Liian yksipuolinen keskittyminen pelkkään asuntotuotantoon ei sekään ole järkevää politiikkaa.
Oletetaan että mutoksia tehdään alueella, jolla asuntoneliöistä maksettaisiin enemmän kuin toimistoneliöistä (muutoskulut peittävä määrä enemmän).
Jos näin, niin mitä järkeä on maksaa muutosavustuksia uudesta kaavasta jo muutenkin hyötyville toimistojen omistajille.
Tontteja kunnat tapaavat käsitellä niin, että ostavat raakamaata, kaavoittavat sen, ja myyvät sitten maan uuteen käyttöötarkoitukseensa. Käyttötarkoituksen muutosprosessissa voisi yrittää noudattaa samoja periaatteita. Kunta voisi siis periaatteessa ostaa toimistoja, muuttaa kaavaa ja myydä talot uuteen käyttöönsä, ottaen kaavoitushyödyt (tai tappiot, jos asunnoista maksetaan alueella vähemmän) itselleen.
Ehdotuksen sanamuoto viittaa siis siihen, että oletetaan, että asuntoneliöistä maksetaan vähemmän eikä enemmän (muutoskulut huomioiden), ja kyse on omistajien pakottamisesta heille vähemmän edulliseen uuteen kaavaan.
Jos tilanne kuitenkin on joisain avustuskohteissa toisin päin (asuntoneliö maksaa muutoskustannusten vähentämisen jälkeen enemmän), kyse on joko korruptiorahasta omistajille tai/ja jonkun citypuolueen (kukaties vihreiden) yrityksestä tukea pääkaupunkiseutua valtion rahoilla.
Uusi hallitusohjelma sisältää jo yksinä merkittävimpinä kohtinaan silmukkaradan ja länsimetron laajennuksen. Jos tällaisia tukiaisia ylipäänsä halutaan tällaisina lama-aikana maksaa, valtio voisi kyllä tukea muitakin kuin Suomen kaikkein vauraimpia ja menestyvimpiä seutuja.
Kokonaisuutena tuo näyttää siltä, että valtion ja pääkaupunkiseudun kuntien pitäisi miettiä reilun pelin säännöt uudelleen. Eikä hallitusohjelmankaan pitäisi olla valtion rahoilla tapahtuvaan pääkaupunkiseudun rahoittamiseen keskittyvä.
Silmukka ollee teknisesti järkevä investointi lisätä radan välityskykyä ja helpottaa töölöläisten liikkumista lentokentälle, mutta rahan pumppaaminen Länsimetroon on hukkaan heitettyä rahaa. Metro on kaupunkimaisen asutuksen liikennemuoto. Espoosta puuttuu se kaupunki! 😉 Töölön raide olisi ehkä ollut järjellistä rahankäyttöä.
Espoossa on todennäköisesti kannattavaa rakentaa kevytraideliikennettä varten kiskoja. Sekin vaatii aika paljon tiivistämistä.
Lainaus:
“Jos asukkaat ovat valmiit maksamaan kyseisestä sijainnista enemmän kuin toimistot, johtopäätös on, että asukkaat tarvitsevat sitä vielä enemmän kuin toimistot. ”
Asukkaat eivät ole valmiita maksamaan Pitäjänmäellä asumisesta enempää kuin yritykset toimistoista. Alueella asuneena voin todeta, että siellä nyt asuvista merkittävä osa ei maksa asumistaan itse. Tämä johtaa siihen, että omilla (netto)tuloillaan asumisensa maksavat eivät halua maksaa asumistaan siellä. Minä muutin pois.
Pitskusta tulee slummi. Parasta alueella on ABB, joka tekee hyviä tuotteita kuten tuulivoimageneraattoreita ja maksaa veroja.
> Siihen ei tarvita valtion rahaa. Riittäisi, että
> se sallittaisiin.
Valtion rahaa ei paljoa käytetä. Kyse on ehkä vain yhdestä tai kahdesta ammattiliittojen omistamasta virhesijoituksesta, jotka valtion rahalla tehdään kannattavaksi.
Tällä tavalla Antti Rinne maksaa velkansa ammattiliitoille, jotka rahoittivat hänet ministeriksi.
Politics as usual.
Mutta miksi valtio osallistuu Töölön paikallisliikenteen rahoittamiseen? Eikö olisi fiksumpaa, että Helsinki muiden kuntien tapaan kustantaisi asumalähiöidensä liikennejärjestelyt itse? Valtiolla ei liene tällä hetkellä rahoja heitettäväksi ihan minne tahansa (paitsi näköjään pääkaupunkiseudun rikastuttamiseen).
P.S. Koko lentokenttärata rakennettiin hölmösti Helsingin ja Vantaan paikallisradaksi. Muulle Suomelle radasta ei juuri ole hyötyä. Kukahan maksaa tuon radan kustannukset?
O.S: “Muutos on järkevintä siellä, missä se on kannattavinta, siis missä asunnoista maksettava hinta tai vuokra ylittäisi selvimmin toimistoista maksettavan. Joka muuta väittää, on perustelun velkaa. ”
Tästä seuraa se, että asunnoista tulisi älyttömän kalliita. Miksi pitäisi asua vielä nykyistäkin kalliimmin.? Siis ainoastaan tyhjillään olevia toimistotiloja kannattaa muuttaa asunnoiksi, eikä siihen tarvita yhteiskunnan rahaa. Lue ei verorahoilla pääomapiirien tukemista.
Pitäjänmäelläkin on todella paljon tyhjää toimistotilaa, joten Soininvaarakin voi huoletta jättää Talin ja siirtolapuutarhan ahdistelun.
Tapiolaan rakennetaan kiihtyvällä vaudilla uusia toimistotiloja tulevan metron lähelle. Mistä tämä raha tulee? Kun samalla hylätään “vanhoja” toimistorakennuksia ja rakennetaan uusia , kalliimpia.
Se, että työntekijöiden on helpompi tulla metrolla uusiin tiloihin, ei riitä selitykseksi. Eikä se, että Suomesta yritykset lähtevät Viroon.
Asunnothan ovat pääkaupunkiseudulla, mutta myös muualla Suomessa aivan järjettömän kalliita. Toisaalta, kun kerran toimiva, hyvä kaupunki tarvitsee niin asuin‑, liike‑, toimisto‑, hallintotiloja, toki myös jopa teollisuustontteja, kouluja, yliopistoja, kirjastoja, ym. sekä HYVÄT LIIKENNEYHTEYDET (parhaiten liikenneverkostona, eikä vain Helsingin metron kaltaisena putkena tai nauhana) toimivaa logistiikkaa varten, ja niiden lisäksi niin aukioita, toreja, puistoja, ulkoilu- ja virkistysalueita, niin näiden kaikkien säilymisestä pitäisi jonkun kantaa huolta (vinkki Osmolle), eikä pyrkiä vain tiivistämään asutusta, muusta piittaamatta, rakentamalla kaupunki liian täyteen, eli umpeen.
Kaupunki on toimiva ainoastaan niin kauan kuin sen tarjoamat edut ylittävät sen (liian tiiviin asumisen) haitat. Viimeksimainitut voisivat tälläkin palstalla olla, tasapuolisuuden nimissä, esillä paljon läpinäkyvämmin myös palstanpitäjän kirjoituksissa. Onko tiivistäjille tullut edes mieleen riskianalyysin teko siitä, mitä seurannaisvaikutuksia tiivistyspolitiikalla saattaa olla?
Kaupunkeja voitiin aikoinaan perustaa, kun maanviljelys- ja karjanhoito tehostuivat siten että suuri tiiviisti asuva ihmismäärä kyettiin huoltamaan. Kaupunkien muurit tarjosivat myös suojaa maata ja sen asukkaita vainoavia vihollisia vastaan. Nykyaikana ihmiskeskittymät sitävastoin tarjoavat helpompia kohteita mm. massatuhoaseille ja terroriteoille, kuin hajanaisempi asutus. Urbaani, tiivis asutus voi luoda tehokkuutta, asteittain sitä parantaen, mutta optimin jälkeen (lisää tiivistettäessä) sitä heikentäen. Haavoittuvuutta tiivistäminen lisää varmasti (toisin kuin ehkä joskus aikoinaan).
Yhden asian liikkeet voivat olla vaarallisia. Viimeksimainittuihin luen “lisää kaupunkia kaupunkiin”-ideologian, joka voi pahimmillaan tehdä Helsingistä jopa elinkelvottoman. Lapsiperheiden määrän kehitys on yksi alueen elinkelpoisuuden osoittimista (indikaattoreista), vaikkei suinkaan ainoa. Jos kaupungista katoaa viihtyisyys, on vaarana mm. slummiutuminen ja rikollisuuden kasvu, jotka riivaavat useita tiiviisti asuttuja suurkaupunkeja.
Olisiko tuon “toimistot asunnoiksi”-tuen tavoitteena olla halu tehdä bisnestä tai luoda siihen mahdollisuuksia kontrolloimalla gentrifikaation ja sen vastakohdan “slummiutumisen” määrää? Hallitsemalla näitä prosesseja tai vaikuttamalla niihin, esim. lobbaamalla, voisi ehkä tehdä melkoistakin bisnestä, jossa hyvän kaupungin piirteet ovat todennäköisesti kaikkein vähimmällä huomiolla.
Kun esimerkiksi Töölössä saadaan asuntojen hintataso laskemaan perustamalla alueelle sen “sosiaalisen kantokykyyn vedoten” verovaroin tavallista kalliimpaa tuettua asumista edustavia taloja, laskee lähialueen yksityisomistuksessa olevien asuntojen hintataso varmasti, ehkä vuokratasokin. Sen jälkeen kannattaa sijoittajien ostaa alueelta tukuttain vapautuvia asuntoja, joiden hinnat voi taas myöhemmin hilata jälleen pilviin, kun em. sosiaalitapaukset saataneen myöhemmin sijoitettua muille, veronmaksajien kannalta edullisemmille, alemman vuokratason (ja vuokratuen tarpeen) alueille.
Suuri määrä (ei-tuettuja) vuokra-asuntoja saattaa, toki vuokratasosta riippuen, vaikuttaa samaan, hintoja alentavaan suuntaan millä hyvänsä alueella. Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä mikään positiivinen asia, vaan voi olla alkusoitto ei-toivotulle slummiutumiskehitykselle
Muuttamalla tiettyjä alueita huonoiksi (tai huonommiksi) ajatellaan ehkä esimerkiksi tiivistämällä, tai liikenneyhteyksiä heikentämällä, saatavan aikaan kysyntää muilla, ns. paremmiksi kehitettävillä alueilla, tai ainakin sellaisina markkinoiduilla, alueen aiemmalla hyvällä maineella ratsastavilla uusilla osa- tai liitännäisalueilla, joiden asunnot eivät ehkä muutoin menisi kaupaksi samassa määrin, tai ainakaan yhtä korkein hinnoin. (Töölö vs. Jätkäsaari? Lauttasaari vs. Koivusaari? … )
Hyvin kokoomuslainen idea että yhteisistä varoista tehtäisiin tulonsiirtoja teollisuus- ja toimistokiinteistöjen omistajille.
Jos ko. kiinteistöt voi kannattavasti muuttaa asunnoiksi ja ansaita rahaa vuokratuloina, niin mielestäni ainoa järkevä rooli yhteiskunnalla on olla olematta toiminnan esteenä ja katsoa päälle ettei toiminta ns pissi yhteisiin muroihin (eli normaali kaavoitustoiminta ja rakennusvalvonta). Kannattaviin ja järkeviin bisneshankkeisiin saa rahaa markkinoiltakin.
Jos taas kiinteistöjen muuttaminen vuokra-asunnoiksi ei ole kannattavaa, niin ei voi kuin ihmetellä että miksi yhteisistä varoista pitäisi subventoida kannattamatonta liiketoimintaa?
Taidan kirjoittaa tästä aiheesta itselleni tweetin heti kun postannut tämän selfieni blogiini… Sad.
Pitäjänmäen teollisuusalue ei ole erityisen viihtyisä asuinalueena. Tehtaiden ja konttoreiden välissä on muutama uudehko asuinkerrostalo mutta ei käy kateeksi. Palvelut ovat alueella huonot, ainoastaan liikenneyhteydet menettelevät.
Epäviihtyisäksi alueen tekee juuri massiivine liikenne, Vihdintie ja Turuntie aina täynnä autoja ruuhka-aikaan, ja itse alueen kaduilla jatkuva ralli kun ajetaan töihin, unohtamatta ABB:n tavarakuljetuksia isoilla rekoilla.
Ihmettelen miksi Vihdintien itäreuna on aivan tyhjä parin, kolmen kilometrin matkalla Haagan liikenneympyrästä kehäykköselle asti. Sen varteen voisi rakentaa niitä asuntoja, ne kytkeytyisivät Etelä- ja Pohjois-Haagan palveluihin.
Tämä on helppo.
“Markkinatehokkuus” on “oikein” silloin, kun katsotaan omien hyötyvän siitä enemmän kuin poliittisesta suunnittelusta, ja toisinpäin. Kapitalistit tykkäävät siis suunnittelusta silloin, kun omat porukat saavat siitä hyödyn. Loppujen lopuksi tuolta suunnalta löytyy aika vähän aatteen paloa, jos aatetta seuraamalla napsahtaa omaan nilkkaan, varsinkin, jos tuo “aate” on (kunkin) oman edun tavoittelua.
Sakke: “Muuttamalla tiettyjä alueita huonoiksi (tai huonommiksi) ajatellaan ehkä esimerkiksi tiivistämällä, tai liikenneyhteyksiä heikentämällä, saatavan aikaan kysyntää muilla, ns. paremmiksi kehitettävillä alueilla, tai ainakin sellaisina markkinoiduilla, alueen aiemmalla hyvällä maineella ratsastavilla uusilla osa- tai liitännäisalueilla, joiden asunnot eivät ehkä muutoin menisi kaupaksi samassa määrin, tai ainakaan yhtä korkein hinnoin. (Töölö vs. Jätkäsaari? Lauttasaari vs. Koivusaari? … ”
Tämä prosessihan on Helsingissä käynnissä koko ajan. Jätkäsaaren huonosti kaupaksi meneviä asuntoja yritetään saada myydyksi lisäämällä koko ajan liikenneyhteyksiä, jotka on viety “vanhoilta” kantakaupungin alueilta. Seuraavaksi Jätkäsaareen halutaan kääntää Kruununhaan ainoa kunnolla toimiva liikenneyhteys eli seiskan ratikka. Sitä ennen Jätkäsaareen on kehitetty jo ratikka nro 9, joka vietiin Etelä-Helsingin asukkailta ja 8, jonka pysäkit poistetaan matkan varrelta Töölöstä ja Helsinginkadulta, jotta Jätkäsaaren yhteydet “paranevat”. Muitakin esimerkkejä varmaan löytyy. Virkamiehet ja poliitikot kuvittelevat, että kantakaupungin vanhat asukkaat saa pakotettua minkälaisiin huononnuksiin tahansa ilman, että niihin reagoidaan millään lailla. Eivät ole koskaan kuulleet, että äänestää voi myös jaloillaan.
En ole kuullut, että Jätkäsaaressa olisi vaikeuksia saada asuntoja kaupaksi. Alueelle tulee pelkästään laivamatkustajia 20000 päivässä, joten jokin liikenneyhteys sinnekin on oltava olemassa.
Osmo, onko täysin poissuljettu ajatus, että ongelmaa ratkottaisiin helpottamalla kaavoitusta? Poistettaisiin laista kuntien mahdollisuus säädellä tonttien käyttötarkoitusta. Tontin omistaja saisi ihan itse päättää, mitä tontillaan tekee? 🙂
Muutos olisi ilmainen! Se jopa säästäisi rahaa, koska turhat kaavamuutokset jäisivät pois. Huono puoli on tietysti se, etteivät poliitikot pääse käyttämään meiltä veronmaksajilta kerättyjä rahoja vahingollisiin tukiin tai tarpeettomaan suunnitteluun. 😉
Tämä tieto hitaasta myymisestä on peräisin suuren rakennuttajan kiinteistöpäälliköltä. Luulisi hänen tietävän.
“Jokin liikenneyhteys” tarkoittaa näköjään neljää ratikkalinjaa, joista osa on viety muilta kaupunginosilta. Ja matkailijan etu menee näköjään asukkaan edun edelle.
Nopeimmat ovat muuten jo ehtineet muuttaa pois Jätkäsaaresta. Kävimme keväällä yhden “paluumuuttajan” tupareissa. Kävi muutaman kuukauden kokeilemassa, miltä maistuu asuminen Jätkäsaaressa. Ei oikein maistunut.
Jos jotain myydään hitaasti, ne ovat varmaankin niitä vapaarahoitteisia, joista saa yrittää ottaa kuinka korkaa hintaa hyvänsä. Kysyitkö kiinteistöpäälliköltä, millainen on hintapyyntö?
Ei pitäisi olla yllätys, että myynti on hidasta, jos pyynti alkaa 7 per neliö, ja loppuu tykkänään, jos pyydetään 9? Hitasia saa tehtyä kuitenkin alle 5000 egee per neliö ja ne revitään edelleen käsistä, Jätkäsaaressa siis.
Jos alihintaan myydään, niin totta Mooses asunnot revitään käsistä. Tuohonhan perustuu melkein jokainen alennusmyynti.
Mikäli rakennusfirmat rakentavat Hitas-asunnot omakustannushintaan ja sisällyttävät yrityksille (vaihtelevassa määrin) tärkeän katteen yksinomaan vapaarahoitteisten asuntojen hintoihin, ei ole mikään ihme, että jälkimmäisten hintataso on Suomessa niin korkea. Ihmetellä sopii sen sijaan poliitikkoja, jotka vapauttavat Hitas-asuntoja hintasäännöstelystä, kuten ilmeisesti jossain (Katajannokan kärjessä?) on tehty. Eikö olisi reilumpaa, että pelisäännöt olisivat samat kaikille?
Mukana kuvioissa ovat edellisten lisäksi vielä pankit lainoineen, välittäjät (tarkoitan siis asunnonvälitystä harjoittavat tahot) sekä verottaja korkovähennyksineen. Eiväthän nuo vapaarahoitteiset taitaisi edes muuten mennä kaupaksi. Se, joka hallitsee ja kykenee siis säätelemään tarjontaa niukkuuden ja ylenpalttisen runsauden välillä, voi tehdä kuitenkin tuottoisaa bisnestä.
Järjestelmän tulisi olla läpinäkyvä ja pelisääntöjen pitäisi olla kaikille samat, eikä prosessin pitäisi toimia siten, että kunnallispoliitikot voivat pyllistää kaupungin nykyisille asukkaille (heidän elinolosuhteitaan, mm. liikenneyhteyksiään sekä veneily‑, ulkoilu- ja virkistäytymismahdollisuuksiaan heikentämällä) halutessaan kumartaa todella nöyrästi ja syvään mahdollisesti tulevien, uusien asukkaiden suuntaan. Tätä asiaa voisivat mm. Vihreät miettiä, nyt kun seuraaviin (kunnallis-)vaaleihin on vielä jonkin aikaa.
Sakke: “Järjestelmän tulisi olla läpinäkyvä ja pelisääntöjen pitäisi olla kaikille samat, eikä prosessin pitäisi toimia siten, että kunnallispoliitikot voivat pyllistää kaupungin nykyisille asukkaille (heidän elinolosuhteitaan, mm. liikenneyhteyksiään sekä veneily‑, ulkoilu- ja virkistäytymismahdollisuuksiaan heikentämällä) halutessaan kumartaa todella nöyrästi ja syvään mahdollisesti tulevien, uusien asukkaiden suuntaan. Tätä asiaa voisivat mm. Vihreät miettiä, nyt kun seuraaviin (kunnallis-)vaaleihin on vielä jonkin aikaa.”
Juuri näin. Eikä kenelläkään ole mitään takeita siitä, ovatko “uudet” veronmaksajat edes parempia kuin nämä “vanhat”, joille kaupunki samalla pyllistää, kuun uusille kumarretaan. Kaikkihan me tiedämme, miten ahneille yleensä käy, ja se koskee myös kunnallispoliitikkoja.
Vakiintuneen asukaskannan suututtaminen ja karkottaminen on todella lyhytnäköistä politiikkaa. Kaupunki ilmeisesti kuvittelee, että vanhat helsinkiläiset eivät katoa mihinkään, kohtelee heitä sitten miten hyvänsä.
Helsinki on slummi
Vain, jos sellaiseksi annamme sen muuttua!
Kuljin tänään Käpylässä mm. Pohjolankatua pitkin, sekä Helsinginkatua Töölönlahden sivuitse (ja toki muuallakin). Ei Helsinki totisesti mikään slummi ole, ainakaan vielä!
Eipä ole vielä, mutta jäljet alkavat pelottaa. Kalasatama on niin tiheään rakennettu, että se ei vaikuta alkuunkaan viihtyisältä. Ja kaikki kaavaillut viheralueiden rakentamiset vievät sitä epätoivottavaan suuntaan. Ihminen tarvitsee luontoyhteyttä myös kaupungissa. Luulisi vihreiden tämän ymmärtävän. “Enemmän kaupunkia kaupunkiin” on älytön idea, jos se johtaa betonierämaahan.
Jalankulkija,
Säälittää oikein ihmnisiä, jotka joutuvat asumaan Kruununhaassa. Töölössä, Punavuoressa ja Eirassa, jotka ovat selvästi Kalasatamaa tiheämmin rakennettuja. On todella epiästä, että noin kurjassa ympäristössä olevista asunnoista joutuu vielä maksamaan niin sikamaisia hintoja.
Helsinki on hyvinkin haluttua, osin jopa viehättävää aluetta. Kaukana slummista. Varsinaista slummia ei pääkaupunkiseudulla onneksi ole, mitä nyt eräät itä-helsinkiläiset lähiöt vähän oireilevat.
Tällä hetkellä on kaksi haastetta:
— lähiöiden rakennuskannan elinkaaren loppuminen ja
— keskustan toimitilojen muuttuminen asunnoiksi.
Molemmat saattavat aiheuttaa slummiutumista. Ensimmäinen nopeastikkin ja toinen pidemmällä aikavälillä. Ensinmainittuun ei ole oikein muuta lääkettä kuin puskutraktori ja uudelleen kaavoitus, mikä tulee olemaan todella vaikea prosessi. Toiseen taas lääkkeenä on mm. toimiva spåraliikenne ja kohtuuhintainen pysäköinti.
Asuntorakentamisen pääomitus on Suomessa epäterveellä pohjalla. Grynderin tehtävänä on vain maksimoida oma voittonsa, mikä on sinänsä ihan oikein. Se vain ei tuota laadukasta tulosta saati sellaisia asuntoja jotka tyydyttäisivät kuluttajaa.
Nyt gryndereitä on vain muutamia ja terveeltä pohjalta rakentamista rahoittavien tulo markkinoille yritetään mahdollisuuksien mukaan estää. Korttelien pilkkominen pienemmiksi tonteiksi ja niiden antaminen muille kuin rakennusliikkeille auttaa. Ongelmaksi muodostuu tässäkin, ettei Suomessa ole tarvittavaa pääomaa.
Eiran asukastiheys ei käsittääkseni ylitä Kalasatamaan suunniteltua.
Eira: 0,19 km^2 ja 1083 asukasta tekee keskimäärin 5700 asukasta per neliökilometri.
Kalasatama: 177 hehtaaria, eli 1,77 km^2 ja 18000 asukasta tekee keskimäärin 10169 asukasta per neliökilometri.
Onko jokin tiedoista laskuissani väärä tai muuttunut?
Kaupunginosien asukastiheydet riippuvat kovasti siitä, miten kaupunginosien rajat piirretään. >Tonttitehokkuus Eirassa on varsin korkea.
Olen sanonut jo moneen kertaan, ettei Helsingissä kannata käyttää maalta muuttaneita kaavoittajia. Uusien alueiden tehokkuus ei riitä kunnollisten palveluiden syntymiseen. Arabianranta on oma lukunsa ja uskoisin tiivistämisen onnistuvan. Miten Jätkäsaari ja Kalasatama aiotaan tiivistää? Olisiko pitänyt alunperin tehdä kunnolla?
En nyt kovin hyvin muista, oliko Eirassa lapsille leikkipuistoa, mutta missä siellä on oleskelupaikkoja kouluikäisille ja nuorille? Hyvässä kaupungissa on tilaa ja alueita kaikenikäisille.
Osalle vanhuksista (ja muistakin, kuten Osmo?) saattaa riittää puistot penkkeineen ja geometriset kukkaistutukset, mutta parhaimmilla alueilla on myös lähiluontoa, jota mm. Sakke suuresti arvostaa. Lähiluonnossa on (useimmiten) tilaa kaikille, ja jotakin lähes jokaiselle, sitä arvostavalle, kunhan väkeä ei yritetä tunkea sinne liikaa tai ao. alueita ei enempää
Merikin on osa luontoa, satama-altaita ja kanavia ehkä lukuunottamatta. Miettikääpä mitä esimerkiksi Eiran, tai Kaivopuiston, merenpuolisten osien viehätykselle tapahtuisi, jos rannan eteen rakennettaisiin merenpinnasta 3,5 metrin korkeudelle (ja sitäkin korkeammalle) kohoavan kivilouheesta ja sorasta koostuvan “kakun” päälle 4–5‑, tai jopa 9‑kerroksisten talojen tiivis lähiö noin 5000 ihmiselle?
Hyvässä kaupungissa on useita lähiluontoalueita, joilla on erittäin tärkeä merkitys useimmille kaupunkilaisille. Niitä pitäisi riittää kaikenikäisille. Kuka voisi ne kaikki Helsingissäkään edes hyvin tuntea, paikallisia asukkaita lukuunottamatta.
Ilman lähiluontoa voi ihmisen suhde luontoon vääristyä, mikä voi mahdollistaa asenteet ja teot, jotka pilaavat ympäristöä pahasti ja laajassa mittakaavassa myös “siellä jossakin kauempana”. Kokemukset luonnosta (tai niiden puute) ja tietysti moni muukin asia voi vaikuttaa asiaan. Onko osa kaupunkilaisista (Osmokin?) jo tämän “menetetyn luontosuhteen” uhreja?
Kaupungin tiivistäminen, “uudet asuinalueet” tai niistä saatava, mahdollisesti saatava suurikin taloudellinen hyöty, sijainnista riippumatta, eivät saisi olla mikään nykyajan epäjumala, jonka alttarille heitetään kaikki se, mikä on säilyttämisen arvoista (Helsingissä tai muuallakaan). Monet muutokset, joita ihmisellä on mahdollisuus tehdä, voivat olla käytännössä peruuttamattomia.
Helsinkiin tulee mahtua riittävä määrä lähiluontoa, sekä ulkoilu- ja virkistyskäytössä olevia alueita, jotta lähiluontoalueita riittää jatkossakin. Tästä ei pidä liikaa tinkiä.
Väitän, että lähiluontoalueiden suojelu Helsingissä voi olla jopa tärkeämpää, kuin vastaavan kokoisten alueiden (ei toki kaikkien) suojelu kauempana, etäämmällä Helsingin rajojen ulkopuolella.
On myös muistettava, että yksikin “pilaantunut hedelmä” voi joskus pilata koko “korillisen hedelmiä”. Tällä viittaan siihen tilanteeseen, missä esimerkiksi laajan, avaran alueen keskelle, näkyvälle paikalle, kumotaan iso lantakasa. Keon huipulla istuva kukko tai kärpänen ehkä nauttii näköaloistaan, huomaamatta lainkaan, miten ikävästi tuo korkea lantakasa vaikuttaa ympäristönsä näkymiin.
Liian tiheä asutus ja sen mahdollistava rakentaminen (varsinkin merentäytöin) voi vaikuttaa ympäristöönsä haitallisesti, kuten lantakasakin, joka ei ympäristön viihtyisyyttä ihmisten kannalta paranna. Osaisiko Osmo kertoa, millä tuon “kukon ja kärpäset” saisi parhaiten ymmärtämään ylimitoitetun rakentamisen vaikutusten haitallisuuden, varsinkin ranta-alueilla?
Kai asumisviihtyisyydelle on muitakin kriteerejä kuin asukastiheys. Vanhat kaupunginosat ovat suosittuja (ja kalliita) muun muassa siksi, että niiden katutilat ovat kuitenkin avaria, vihreitä sekä väritykseltään että rakennustyyliltään vaihtelevia.
Hanasaaren suunnittelua esittelevässä asukasillassa muutama vuosi sitten kaupunkisuunnitteluviraston päällikköhenkilö (joka itse asui Merikadulla) yritti todistaa, että Helsingissä näkymät pysyvät avarina siksi, että kadun leveys pidetään samana kuin viereisen rakennuksen korkeus. Ehkä tämä periaate on joskus pitänyt paikkansa, mutta ei sitä ainakaan Kalasatamassa ole noudatettu. Kalasataman pohjoisreunan talot Kulosaaren sillan vieressä ovat niin lähellä toisiaan, että vastapäiseen taloon voisi melkein toivottaa käsipäivää. Kun reunat ovat lisäksi täynnä monotonisen tummasävyisiä järkälemäisiä talomassoja, niin eipä viihtyisä ole se määritelmä, joka ensimmäisenä tulee mieleen.
Rantaradan suunnasta vaihto on Pasilassa ja pääradan suunnasta tulevilla taas Tikkurilassa. Kuinka uusien asemien suunnittelussa on onnistuttu, saa nähdä. Ihmiset liikkuvat tulevaisuudessa noilla asemilla työmatkaliikennettä suurempien matkalaukkujen kanssa, joten nykyiset mitoitusperusteet eivät toimi.
En ole kyllä missään muualla nähnyt kaukoliikenteen asemaa lentokentällä kuin Charles de Gaulle’lla. Normaalikäytäntö on kaupungin keskustan ja lentokentän välinen suora linja. Helsinki — Vantaata auttaisi lähinnä suora yhteys Tallinna — Berliini reitille, mutta siitä puuttuu vielä yksi pikku tunneli.
Haasteena Helsinki — Vantaan osaltahan on, ettei nykyisellä kiskotuksella taida onnistua suora junayhteys Helsinki — Pasila — lentoasema, vaan on pysähdyttävä myös väliasemilla?
Tuo väittämä ei ole tilan käytön osalta kyllä ainakaan tästä todellisuudesta. 😀 Ota vaikka Google maps satelliittikuva ja katso Baanan vierestä Lapinlahdenkadun ja Ruunebergin kadun välinen alue. Kumpiko kortteleista on vanhaa, haluttua Helsinkiä ja kummassa on tilaa tuhlattu vihreälle?
Vanhan Berliinin rakennussäännön mukaan joka kuudes tai kahdeksas katu (kumpi?) piti olla leveä bulevardi. Syy oli palomääräyksissä, mutta se tuotti samalla mm. ihan riittävästi tuota paljon puhuttua kaupunkivihreää. Helsinkiä suunniteltiin aikoinaan noilla periaatteilla, jotka valitettavasti unohdettiin sodan jälkeen.
Helsingin kaavoitus on viimevuosina ollut liian harvaa. Uudet alueet eivät ole kaupunkimaisia. Pahimmat epäonnistumiset, kuten Arabianranta, onnistutaan tiivitämään, mutta entä esimerkiksi Jätkäsaaari?
Oma ehdotukseni on, että kaikille kaavoitukseen osallistuville virka- ja luottamusmiehille ostetaan lentolippu Pariisiin. He saavat istua jossain kulmakuppilassa, kunnes ymmärtävät sanan “kaupunki” merkityksen. 😉
Siinä olet oikeassa, että yskittäisten rakennusten arkkitehtuuri oli aikaisemmin laadukkaampaa. Tontit olivat pienempiä ja talot rahoitettiin käyttäjien toimesta. Rakentaja vain rakensi kilpailutuksen jälkeen, ei vaikuttanut suunnitteluun saati markkinointiin.
Suomesta puuttuu yksityistä pääomaa, jolla voitaisiin rakentaa laadukkaampia kerrostalokokonaisuuksia. Rahamme riittävät vain yksittäisten laadukkaiden omakotitalojen tekoon. Sitä saa mitä tilaa. Pääomaverotus, jonka ainoa lähtökohta on sairas kateus, näkyy tässäkin. 🙁
Itse olen ottanut Amsterdamin lentokentältä suoran junan parin tunnin päähän Eindhoveniin.
Kööpenhaminan keskustasta Ruotsin puolelle menevästä junaliikenteestä ainakin osa kulkee lentokentän kautta, ja ainakin Lundiin tai Malmöhön menijät voivat hypätä lentokentältä kyytiin. Kaukojunien pysähtymisestä tuolla lentokentällä minulla ei ole varmuutta.
Muita esimerkkejä ei tule tässä mieleen.
Minä puolestani suosittelen opintoretkenä mielummin esim. pyöräretkeä, laiva- tai bussimatkaa Porvooseen. Vanha Raumakin kävisi opintoretken kohteeksi. Se tulisi Helsingin veronmaksajille paljon halvemmaksi ja olisi paljon ympäristöystävällisempi retki. Parhaimmillaan se saattaisi ehkä jopa johtaa ajatukset takaisin oikeille urille, kohti viihtyisämmän kaupunkiympäristön luomista.
Kaukoliikenteen asema on vähän huono kriteeri kun keskieurooppalaisella asukastiheydellä kaupunkien välillä liikennöidään usein lähiliikennettä. Vähän yllättäen monelta eurooppalaiselta lentoasemalta pääsee vaikka minne, asiaa voi lähteä selvittelemään IATA-koodeilla varustetuilta rautatieasemilta alkaen.
Pohjoismaisissa erikoisolosuhteissa puolestaan Kastrupista pääsee junalla suoraan esimerkiksi Tukholmaan ja Århusiin, Arlandasta vaikka Sundsvalliin ja Gardermoenilta ainakin Trondheimiin asti. Kaikille noille väleille on myös lentoyhteys, eli eivät ne nyt ihan paikallisliikennettä ole.
On, kun noista typeristä tuista päästään.
Kävin viime perjantaina pyöräilemässä ja valokuvaamassa Kalasataman uudella alueella. Rakennustiheys vaikutti hyvältä, nyt alue näyttääkin ihan oikeasti kaupungilta, eikä taas uudelta lähiöiltä. Leonkadulle oli kerrostalojen lomaan saatu jännästi pientalojakin.
Miinusta sen sijaan tulee autioista kadunvarsista, edes katujen kulmissa ei ole liiketilaa (vihje alueen jatkosuunnitteluun). Samoin julkisivujen tummuus pisti silmään ja tummat sisäänvedetyt ikkunapuitteet vielä korostavat tätä.
Virkistyksestä: Kalasataman keskuksen eteläpuolelle on tulossa puistoa. Arabianrantaan eikä edes Kivinokkaan ole kovin pitkä matka tuolta Kalasatamasta. Lisäksi tulevaisuudessa esim. Laajasaloon tulee pääsemään ratikalla. Vaatimalla se puolen hehtaarin metsä joka talon viereen on Helsingissä ja Helsingin seudulla tehty jo ihan tarpeeksi lähiötä. Jotka sitten ovat syöneet tilaa monelta 50 hehtaarin metsältä Helsingin seudulla.
Ideana hyvä ja kannatettava, jos ajaa polkupyörällä, mutta opintoretkenä kelvoton. Porvoo ja Rauma ovat jääneet niin monta kertaluokkaa pienemmiksi kuin Helsinki, ettei matkalla opi mitään.
Epäilen helsingin nykyisen kaavoittajan olevan kotoisin jostain pikkukaupungista tai pahimmillaan Espoosta, jossa hän ei ole nähnyt minkäänlaista kaupunkia. Kaupunki on: 6 kerrosta, umpi korttelit ja joka kahdeksas katu vähän leveämpi.
Kaavoittajilla on paljonkin oppimista viihtyisän kaupunkiympäristön suunnittelun osalta. Kuvailemasi kaupunki on juuri sellaista ympäristöä, josta Sakellakin on paljon kokemusta asuinympäristönä. Se ei ole yhtä mukavaa ympäristöä kuin voisi kuvitella. Se sopii korkeintaan harvalle ikäryhmälle. Toista maata ovat puutarhakaupungit ja kaupunginosat, joissa on tarjolla niin valoa (kuin puitten varjoa) sekä tietenkin vihreyttä ja tilaa hengittää. Kyllä niihinkin voidaan ihmisten tapaamispaikkoja rakentaa. Kaupungeista ei pidä kuitenkaan rakentaa liian tiiviitä, vaan viihtyisiä. Se on mahdollista, jos niin vain halutaan.
Miksiköhän muuten v. Hertzenin pamfletista “Koti vaiko kasarmi lapsillemme” on tehty tuoreen oloinen näköispainos? Ehkä viisaat kaupunkisuunnittelijat ovat jo havainneet puutteet ammattikunnan osaamisessa ja käyneet esittämässä kustantajalle toiveensa, jotta voisivat paikata aukot sivistyksessä, siltä osin kuin niitä ammattikunnassa esiintyy.