Jokseenkin kaikissa teollisuusmaissa terveydenhuollon etulinjan hoitavat yleislääkärit, (general praktitioner. GP) jotka yleensä toimivat myös portinvartijoina erikoissairaanhoitoon. Monissa maissa nämä ovat yksityisiä ammatinharjoittajia ja heidän asiakkaikseen rekisteröidään yleensä koko perhe. Siitä on paljon etua, että koko perhe on saman lääkärin potilaina.
Enää perhelääkärin vastaanotto ei ole lääkärin kodin yhteydessä eikä lääkärille enää riitä työvälineiksi stetoskooppi ja verenpainemittari. Yksityislääkärit ovat alkaneet hakeutua useamman lääkärin lääkäriasemille, fyysisesti aika samanlaisiin kuin ovat meidän terveyskeskuksemme.
Suomessa on kokeiltu omalääkärijärjestelmää terveyskeskuksissa. Perhelääkäreitä omalääkäreistä ei tule, jos isän ja äidin lääkäreinä toimivat molempien työterveyslääkärit. Se, että isä, äiti ja lapset hoidetaan eri järjestelmissä, on oikeastaan aika pöhköä. Moni on väittänyt terveyskeskuksemme olevan peräisin DDR:stä. Se, että terveydenhoito tulee työpaikan kautta, vastaa Neuvostoliiton käytäntöä. Omalääkärijärjestelmän toiminnassa on ollut toivomisen varaa ja siitä on monin paikoin luovuttu.
Lääkäriliitto on esittänyt, että terveyskeskuslääkärit voisivat siirtyä ammatinharjoittajiksi muiden maiden käytäntöä noudattaen. Omalääkärijärjestelmä, jossa maksetaan palkkaa väestövastuun suuuuden mukaan, ei paljon tästä poikkea. Varmaankin ammatinharjoittajina toimivat lääkäritkin voivat sijaistaan toisiaan, mutta yhdelle lääkärille muodostuneen jonon purkamiseen on toisten yksinkertaisempaa osallistua, jos he ovat kunnan palkkalistoilla eivätkä ammatinharjoittajia.
Ruotsin kokeilu on taas mielenkiintoinen. Siellä jokainen voi kirjoittautua minkä lääkäriaseman asiakkaaksi haluaa, joko kunnalliseen tai yksityiseen. Potilaalle maksu on sama, ja yhtä paljon yhteiskunta maksaa kunnallisen lääkärin hoidoista kuin yksityisen. Jos uskoo, että yksityinen tulee kalliimmaksi, koska sinne veroparatiisiin pitää riittää rahaa siirrettäväksi, on varmaankin myös sitä mieltä, että kaikkien kannattaa kirjautua kunnallisen terveyskeskuksen asiakkaiksi, koska kiinteästä maksusta menee enemmän itse hoitoon.
Ruotsissa jokainen landstinget on kehittänyt oman maksutavan lääkäriasemille. Maksu on sekoitus kapitaatiota ja käyntikerroista maksamista. (Kapitaatio: pääluvun, siis kyseisen yksikön potilaaksi kirjautuneiden lukumäärään perustuva laskutus) Painopiste on kapitaation puolella. Noita kokemuksia kannattaa seurata, koska sitä saa, mistä maksaa. Tukholmassa 40 prosenttia menee käyntikertojen mukaan, mutta käyntikerroiksi lasketaan vain käynnit lääkärin vastaanotolla. Niinpä Tukholmassa lääkärit hoitavat myös muualla hoitajille kuuluvat työt. Ei siis ainakaan näin.
Päälukukohtaisessa maksussa on otettava huomioon se, että toiset ovat sairaampia kuin toiset. Puhtaan kapitaation sijasta tarvitaan siis painotettua kapitaatiota, ja tässä on Ruotsin järjestelmän heikko kohta. Koulutetun väestönasuinalueilla lääkäri saa rahansa paljon vähemmällä vaivalla kuin köyhemmän väen alueilla. Olisi varmaankin rationaalista säilyttää nykyinen terveyskeskusjärjestelmä, mutta elintason noustessa valinnanvapauden arvostus kasvaa. Ruotsin kokemuksia kannattaa seurata tarkoin.
Sinänsä yleislääkärikeskeinen järjestelmä on kasvavissa vaikeuksissa, koska lääketieteellinen tieto kasvaa koko ajan kiihtyvällä nopeudella. Kukaan ei voi hallita sitä kokonaan. Siksi terveyskeskuksissa ja lääkäriasemilla on syytä olla myös jonkin verran erikoislääkäreitä.
Meillä tk on oikeastaan aika hyvä yhdessä asiassa: Jos joku sattuu olemaan oikeasti todella sairas.
Vielä on näkemättä se yksityinen lääkäriasema, jolla on minkäänlainen todellinen päivystysvalmius ja -kokemus. Tätä lasta ei kannattaisi heittää menemään.
Mielenkiintoista pohdintaa.
Toiselle ammattialalle siirrettynä: mitä jos perusopetusta tarjoamaan saisi nykykäytäntöön nähden kevyesti ja helposti perustaa koulutusyksikköjä, joissa opettajat toimisivat ammatinharjoittajina, joiden palkka määräytyisi osittain oppilaiden oppimistulosten mukaan?
Osmo kirjoitti: ”Sinänsä yleislääkärikeskeinen järjestelmä on kasvavissa vaikeuksissa, koska lääketieteellinen tieto kasvaa koko ajan kiihtyvällä nopeudella. Kukaan ei voi hallita sitä kokonaan. Siksi terveyskeskuksissa ja lääkäriasemilla on syytä olla myös jonkin verran erikoislääkäreitä.”
Vaiko ehkä jo lähitulevaisuudessa niin, että terveyskeskuksissa ja lääkäriasemilla pitäisi olla tekoälyn parhaat sovellukset käytössä (joihin se ihmisten ajankäytön ulottumattomiin kasvava lääketieteellinen tieto säilötään) ja lääkäreitä/hoitajateknikoita jotka osaavat näitä sovelluksia käyttää? Joka terveyskeskukseen ei voitane palkata sellaista määrää eri alojen erikoislääkäreitä, että nämä pystyisivät perinteisen jatkuvan opiskelun keinoin ottamaan haltuun uuden lääketieteen tiedon, jos sen kasvu on vielä kiihtyvää?
Nämä kysymykset ovat Tyler Cowenin ”Average is Over” -kirjan inspiroimia, siellä tekoälyn mukanaan tuomista muutoksista on paljon kiinnostavaa (ja provokatiivistakin) pohdintaa.
Valinnanvapaudesta puhutaan kuin se olisi yksin positiivinen asia. Siinä on kuitenkin pari isoa ongelmaa:
1. Valitsija ei maksa.
2. Kilpailu on yksin sijaintiin ja laatuun sidoksissa. Molemmat nostavat tuotantokustannuksia eli maksajan taakkaa.
Valinnanvapaus -malliin pitäsi siis lisätä hintakilpailuelementti. Se on tehtävissä. Tärkeää on, että potilas maksaa kilpailutetun hinnan ylittävän osuuden kokonaan tai merkittävissä määrin. Tämä johtanee terveeseen hintakilpailuun.
Ammatinharjoittaja on yritys/yrittäjä. Siihen malliin mentäessä tarvitaan myös valinnanvapaus.
Omalääkärijärjestelmä poikkeaa erittäin paljon tuosta ehdotetusta ammatinharjoittajamallista. Ammatinharjoittajat voisivat organisoida työn miten haluavat ja järkevästi ilman kuntabyrokratiaa.
Yleislääkärikeskeinen järjestelmä on vaikeuksissa mutta niin on myös julkinen rahoitus ja toisaalta potilas. Yleislääkäri on ollut hyvä puskuri ylitutkimista ja ylihoitamista sekä medikalisaatiota ja turhaa huolta vastaan. Ehkä sen aika on kohta ohi. Aikamoinen kustannusnousu kyllä siitä tulisi kun kuvantaminen ja labran käyttö sekä operaatiot räjähtävät käsiin. Tai sitten julkisen puolen erikoislääkärien on muutettava toimintaansa. Ei otettaisi enää rutiinisti massiivisia labrapaketteja ja kuvattaisi heti.
Lainaus: ”kaikkien kannattaa kirjautua kunnallisen terveyskeskuksen asiakkaiksi, koska kiinteästä maksusta menee enemmän itse hoitoon.”
Voisiko ajatella myös näin päin: Yhteiskunnalta saadun tuen usein nostaessa palveluiden hintaa, voitaisiin KELA-korvauksia vähentää asteittain ja siirtää tuetuista yksityispalveluista verovaroja enemmän julkisiin (halvempiin = ei veroparatiisilisää) palveluihin. Kauaksi suunnitellut vähittäiset muutokset luovat toki ennustettavuutta yhteiskuntaamme, mutta kihelmöisi nähdä yksityisten lääkäriasemien hinnoittelu, jos tuki lopetettaisiin yllättäin yhdessä yössä kertalaakista.
No tuossa puolen korttelin päässä ainakin on sellainen. Olen asunut myös pienemmillä paikkakunnilla ja terveyskeskuksen taso on vaihdellut roimasti.
Miksi kunnan pitäisi rakentaa hyödyttömiä tiiliseiniä? Koko DDR:stä kopioitu terveyskeskusjärjestelmä on mätä. Se on kohtuuttoman kallis tuottamatta mitään lisäarvoa.
Kalle. Ihan samanlaisiin lääkäriasemiin yksityissektorillakin mennää. Tiiliseiniä niissäkin tarvitaan. Ulkosallako sen terveyskeskuslääkärin pitäisi potilaansa ottaa vastaan?
Itse asiassa ajatus on aika hyvä! Saataisiin vähän eloa terveyskeskussysteemiin.
Terveyskeskus voisi vuokrata lääkärille ”tuolin” (ja pääsyn tietojärjestelmään) vähän samaan tapaan kuin parturit ja kampaajat toimivat (eivät kaikki).
Ylilääkäri pitää olla ja hänen täytyy olla virkalääkäri, samoin pakkohoidosta päättävän täytyy olla virkalääkäri, mutta muiden osalta ajatus tuntuu toteuttamiskelpoiselta. Virossahan perhelääkärit ovat FIE eli Füüsilisest Isikust Ettevõtjad.
Kaikkien terveyskeskuslääkärien ei silti tarvitsisi/pitäisi olla yrittäjiä.
Eiköhän tuo aika ole ohi? Laboratoriotutkimuksista ja kuvista pidetään kirjaa ja kaikille kerrotaan, kuka on määrännyt paljon mitäkin.
Onko valinnanvapaus todellista rationaalista päätäntää vain tunteeseen ja milikuviin perustuvaa mutu-päätäntää ?
Harva on niin hyvä joka alan asinatuntija, että osaa päättää kaiken asiantuntevasti, riippumattomasti ja objektiivisesti.
Erityisesti palvelujen vertaileminen on hankalaa, en saa nytkään mitään tietoa terveysalan toimijoidne laadusta saati hinnoittelusta ja hallitus vahvisti vielä sumua estämällä vaatimuksen yksityiskohtaisista hinnastoista.
Kun palvelujen laadusta ja hinnoista ei ole vertailukelpoista tietoa niin ei ole edes mahdollista tehdä järkeviä ja ratioinaalisia päätöksiä.
Niinpä päätöksiä tehdään mielikuvien varassa ja ehkäpä poliitikot haluavat asian olevan näin ??
Ilman tietoa
Tuossa perhelääkärisysteemissä on jonkin verran ideaa, mutta se vaatisi paljon modernisointia.
Yhden lääkärin toimialue on haavoittuva, sillä lääkärikin haluaa/tarvitsee yöunet , lomat ja hänenkin lapsi voi sairatua tai hän voi itse sairastua.
Pelkkä lääkäri on tänä päivänä melko kädetön, joten hän tarvitsee tuekseen kohtuullisen määrän laitteistoa/välineistöä/avustavaa henkilöstöä.
Niinpä lääkäri tarvitsee kollegojensa tukea/sijaistamista ja ruuhka-apua esim epidemioiden aikaan
Oma lukunsa on lääkärin sosiaalialan tehtävät, perhe/terveyskeskuslääkäri on lausuntoautomaatti, joka vastaa myös alueensa sosiaalihuollosta suurelta osin.
Hän kyttää mm perheväkivaltaa, lasten huonoa kohtelua, pedofiliaa, ajokyvyn heikkenemistä etc
Tervydenhoito on kohta pelkkä sivujuonne muun byrokratian ohessa.
Kun vanhusväestö lisääntyy niin lääkärin on otettava yhä lisääntyvässä määrin kantaa erilaisiin kovauspäätöksiin. Viidessä minuustissa lääkärin on selvitettävä kykeneekö vanhus kävelemään 100 metriä vai 10 km ja tarvitseeko hän taksikortin.
Kerro minulle, vaikka sähköpostilla, mikä se on, että voin käydä katsomassa.
Itse asiassa luulen, että näkemyksemme asiallisesta päivystyksestä vain poikkeavat.
Ottaako juhlimasi asema tosiaan vastaan monisairaan yt-mummon, joka on kaatunut tuntemattomasta syystä, jonka henkeä ahdistaa ja sokerit korkeuksissa, joka on selvästi vaikeuksissa, ja jolla on mahdollinen epäselvä infektio ja kolmekin rytmihäiriötä samanaikaisesti, ja muilta osin ekg mahdoton tulkita. Pystyykö se ottamaan vastaan sellaisen? Montako sellaista siellä päivittäin käy? Kuinka kauan ja missä he voivat potilasta tarkkailla? Jne jne.
Kilpailun ylläpitämiseksi. Seinien rakentamisessa kunta on kustannustehokas ja parhaimmillaan ammattitaitoinenkin.
Jos lähdettäisiin kilpailuttamaan kokonaispalvelua, voisi kunta tai kuntayhtymä luopua seinistä, mutta sen jälkeen kilpailut voittaisi se taho jolla on eniten pääomaa paikallisten seinien hankintaan, eli yleensä ulkomainen sijoitusyhtiö. Seinät oleellisesti pakkomyytäisiin palvelun mukana, paljon vääristyneemmässä kilpailuympäristössä kuin pelkkää palvelua kilpailutettaessa (jolloin ammatinharjoittajakin voi edes teoriassa menestyä).
Seinien mahdollistaman vendor lock-inin houkuttelevuus sijoituskohteena on tiedostettu.
Voisiko syynä olla se, että vaativalle päivystyshoidolle ei ole riittävästi kysyntää?
Ja voisiko siihen olla syynä se, että ko. mummo saa sen maksutta terveyskeskuksesta?
Pääosa kunnista on huonoja rakunnuttajia ja surkeita kilpailuttajia. Se että joku Grani kykenee rakennuttamaan on kiinni parista virkamiehestä ja siitä että lautakunta saadaan täyteen alan johtajia. Valitettavasti tuota osaamista ei ole kaikissa pienissä kunnissa – mutta eipä ole suurissakaan.
Sen verran huimia juuttuja kuulee rakennusalalla olevilta ystäviltä, jotka tekevät kauppaa kuntien kanssa, että minä en ainakan usko kuntaan rakennuttajana. Urakoiden johto, varsinkin jos se tehdään kunnan omin voimin, on paikoitellen todella huonoissa käsissä, aikatauluja ei kyetä pitämään ja laatu on mitä sattuu. Pienessä kunassa yksi hyvä insinööri voi tehdä kesän, kun taas suurissa kunnissa ei aina päivää näy.
Julkista järjestelmää ja tuntipalkkausta puoltaa se, että lääkärin vastuu ja moraali johtaa kansalaisten kannalta hoitovalinnoissa usein parempiin tuloksiin kuin taloudelliset kriteerit tai jokin hyvin rajallinen mittari.
Valinnanvapaus ei tarkoita välttämättä lääkäreiden siirtymistä ammatinharjoittajiksi tai lääkäripalveluiden kaupallistamista. Valinta voi siis toimia myös jukisella puolella. Kaupalliset palvelut voivat olla hyvä (järjestelmää täydentävä) renki, mutta paljon arveluttavampi isäntä.
Täysi käyntikohtainen valinnanvapaus voi johtaa hoitoshoppailuun tai siihen, että syrjemmällä sijaitsevissa terveyskeskuksissa ei kyetä enää pitämään yllä lääkärikuntaa päivystystä varten, kun suuri osa kiireettömästä työstä valuu muualle. Täysi käyntikohtainen valinnanvapaus voisi toimia niin, että vierailuista peritään aina pieni vierailuja jarruttava lisämaksu. (Vierailut syrjäseuduilla voivat tosin olla tässä palveluide kattavuus- ja tasapuolisuusmielessä toivottaviakin.)
Myös tiedon määrän lisääntyessä asianuntemuksen maantieteellinen sijoittaminen voi mennä aika perinteisen kaavan mukaan. Yleislääkäreitä kannattaa ehkä sijoittaa aina sinne, missä on riittävästi kansalaisia työllistämään pari lääkäriä. Sama erkoisalojen osalta. Silmälääkäreitä sinne, missä väestöpohja työllistää pari silmälääkäriä. Hajautetumpaankin järjestelmään päästään niin, että erikoislääkärit kiertävät eri paikoissa hoitamassa tuon alueen potilaita. Tätäkin kikkaa käytetään jo nykyään.
Usein erikoislääkärit sijoittuvat isoihin alueen isoimpien kaupunkien liepeille ja/tai alueen keskiosaan, mikä on perusteltua siksi, että näin keskimääräinen keskimääräinen matka-aika per potilas lyhenee. Tätä yksipuolista sijoittelua voi kompensoida etäämpänä asuville matkakorvauksilla.
Mikähän siinä on kun vv. 39-44 homma toimi. Oli lääkintämies/joukkue, JSP/komppania, kenttäsairaala/divisioona, sotarairaala/ armeijakunta.
Kaikki oli ammatinharjoittajia, mutta valtion leivissä.
Ei tuo ollut sinänsä mitenkään vaativaa. Tuollaiset mummot ovat ihan tk:n arkirutiinia. Aamulla tietää töihin mennessä, että ensimmäinen näky pihassa on ambulanssi peräovi auki ja mummo paareilla pihisemässä.
Se on se teidän käsityksenne siitä päivystyksen ideasta, mikä on totaalisen vino.
Tuollaiset mummot ovat sitten aina ylimääräisiä, punaisilla päällekkäisajoilla, koska potilasasiakaskansalaisen on pitänyt ihan välttämättä päästä poskiontelotuntemuksineen juuri nyt heti lääkäriin.
Minä pidän tällaisista kolmen kuukauden kesälomista. Vaatikaa oikein saatanasti taas. Teillähän on niitä oikeuksia, joista minä suurimman osan vuotta vitun vähät välitän.
Älä edes vitsaile asiasta. Joku vielä ottaa tosissaan. Tässä maassa kun on ollut tapana tuottaa Yhdysvalloista kaikki kokeilut tänne vaikka ne olisi jo etukäteen empiirisesti todettu huonoiksi.
Niinpä. Minua vieläkin kiinnostaa tietää, millä asiantuntemuksella tavallinen tallaaja valitsee itselleen hyvän. Taitaisi parhaimmillaankin mennä joidenkin epämääräisten ja epämääräisesti tulkittujen tilastojen sekä hinnan perusteella ja tilastoja on helppo vääristellä. Se taas ei voi millään muotoa parantaa hoidon kokonaistasoa eli koko homma on vain tekosyy saada luotua uusia valtion kustantamia ”yksityisiä” ammatinharjoittajia.
Oletettavasti nämä ”yksityiset” myös haluavat nykyistä korkeampaa palkkaa eli kustannukset nousevat jo pelkästään sen vuoksi. Entäs mikä olikaan se aikaisemmin blogissa ollut tilasto yksityisen vs. julkisen puolen lääkäreiden potilasmääristä?
Hoitotulokset ja koettu palveluntaso ovat tälläkin hetkellä kiinni nimenomaan kustannuksista ja budjetteja halutaan leikata eikä kasvattaa. Muutenhan tasoa voisi helposti parantaa vaikka siirtämällä kaikki julkiselle puolelle ja palkkaamalla tarpeeksi henkilökuntaa. Jos taas kustannukset siirretään potilaalle, siirrytään eriarvoistavaan hoitoon ja kokonaistulokset huononevat, puhumattakaan muusta kurjistumisesta, kun laskuja joutuisivat maksamaan ihmiset, joilla ei siihen ole varaa.
Voin vakuuttaa että tuo aika ei ole ohi.
Joku innokas insinööri voisi kehittää lääkärirobotin, joka voisi tehdä esimerkiksi ajokorttitarkastuksia. Päästäisiin eroon turhista lääkärikäynneistä ja jos robottia ei osaisi käyttää, niin ei myöskään saisi korttia.
Samoin näkötarkastuksen voisi hoitaa kokonaan automaatilla ja tulosteena saisi silmälasireseptin. Koneellisestihan ne hoidetaan nytkin, mutta nappia painaa turha/korvattavissa oleva silmälääkäri tai optikko. Tai oikeastaan tuo reseptikin on turha. Suoraan vaan valitsemaan pokia ja linssit tulevat automaattisesti valmistettuna koneen toisesta päästä.
En ymmärrä, miksi sellainen malli on muka hyvä, jossa koko perhe käy samalla, tutulla lääkärillä. Esimerkiksi murrosikäisen nuoren saattaa olla hyvin vaikea puhua aroista asioista, jos kuuntelija on sama ihminen, jolla vanhemmat käyvät jatkuvasti valittamassa vaivoistaan.
Omalääkäri-malli on mielestäni ihan kökkö. Se sopii pitkäaikaissairaalle, mutta tavalliselle työikäiselle on pääasia, että pääsee lääkäriin näyttämään kipeää kurkkuaan tai ihottumaansa. Silloin on ihan sama, tunteeko lääkärin vai ei.
Jos asia olisi näin yksinkertainen, niin kuvaamasi ”näöntarkastusrobotti” olisi jo laajassa käytössä. Vaan eipä ole näin yksinkertaista.
Näöntarkastusta ei tee kone, vaan optikolla näkemäsi laitteet ovat vain apuvälineitä, joilla optikko tekee tutkimuksen. Siinä ei siis ”paineta nappia”, vaan tutkitaan apuvälineiden avulla varsin ”työvoimavaltaisesti” silmän tilanne.
Tutkimuksessa ei myöskään tutkita pelkästään näön tarkkuutta vaan tarkastetaan silmä monenlaisten tautien varalta. Toki optikko ei näitä tauteja sitten diagnosoi, vaan ohjaa tarkempiin tutkimuksiin lääkärille.
Maailma olisi tietysti kovin yksinkertainen, jos kehittäisimme ”lääkärikoneen”, johon ihminen vain astuisi sisälle ja ”naps”, sormia napsauttamalla tai nappia painamalla, kone diagnosoisi kaikki mahdolliset taudit ja antaisi niihin reseptin. Taitaa mennä vielä hetki, ennen kuin ihmisen tautien tutkimuksissa päästään tälle ”ihanteelliselle” tasolle. 🙂
Monet asiantuntija-ammatit näyttävät ehkä liiankin yksinkertaisilta, kun niiden tekijöitä näkee vain pikaisesti. Kannattaa tutustua erilaisiin työtehtäviin ennen kuin alkaa kovasti analysoida niiden sisältöä.
No, meilläpäin on. Ilmeisesti sitten jossain ei ole.
Catilina, yksityinen yritys pystyy pyörittämään vaikka ydinvoimalaa, puhumattakaan mummojen päivystyksestä. Jos niin halutaan.
Jotenkin ironista kuinka päättäjät keskustelevat kiihkeästi julkisesta terveydenhuollosta, vaikka valtaosa päättäjistä ei sitä edes käytä – poislukien nimimerkin Catilina ensimmäisessä kommentissa mainitsemat tilanteet. Ehkäpä se osa julkisesta terveydenhuollosta siksi vielä toimii.
Asioiden näin ollessa yksikään yritys ei sitä näköjään kuitenkaan tee. Niitten hienojen lääkäriasemien tilat ovat jopa järkiään ja ilmeisen tarkoituksella sellaiset, että niihin ei edes pääse ampparipaareilla, eikä lanssille ole vahingossakaan paikkaa purkaa lasti. Ja niiden yksityisten väki on siellä juuri siksi, ettei heidän tarvitsisi vahingossakaan nähdä niitä mummoja. Kukaan ei halua niitä. Kaikki ovat valmiita äärimmäisyyksiin heidät välttääkseen. Niin myös minä, ja toimin sen mukaisesti.
Olen ajatellut mennä ehkä töihin syyskuulla. Pari kuukautta, ja sitten talviloma.
Tavallinen työikäinen on terve eikä lähtökohtaisesti objektiivisesti tarvitse lääkärin apua kuin aniharvoin. Pitkäaikaissairaita taas ovat suurin osa yli 65-70-vuotiaista ja he tarvitsevat säännöllistä hoitoa. Ei terveydenhoitojärjestelmää voi rakentaa kipeiden kurkkujen ja satunnaisten ihottumien hoidon ympärille (Kroonisesti ihosairaat hyötyvät pitkäaikaisesta tutusta lääkäristä).
Tämä rekrytointi ongelma lääkikseen on tiedossa. Sinne otetaan kilttejä kympin tyttöjä, joista ei sitten ole kliiniseen työhön. Olisiko parempi ottaa niitä kasin ja ysin poikia, joista on myös työelämässä hyötyä?
PS. Tunnen itse myös naislääkäreitä, jotka ovat sitoutuneita ja alallaan todella kovia luita, mutta valitettavasti myös niitä, jotka eivät ole sitä.
Ei minulla muuta kuin että nostetaan niitä lääkärien opiskelijamääriä kunnes lääkärien työttömyys on samalla tasolla muiden korkeasti koulutettujen kanssa. (Ja toki korjataan muutenkin perusterveydenhuoltoa)
Äitini on tuollainen hankalasti hoidettava mummo. Minusta häntä hoidetaan liikaa ja turhaan. Lisäksi monet äitini vaivat ovat epäsuorasti itseaiheutettuja (alkoholi / tupakka / liikkumattomuus yms).
Haluaisin että Suomen terveydenhuollon tasoa lasketaan niin, ettei äitiäni enää otettaisi lääkäriin niin paljoa. Eli hän todennäköisesti kuolisi nopeammin. Tai mitä väliä sillä on elääkö moniongelmainen äitini vielä 4 vai 5 vuotta? Antakaa mummojen kuolla rauhassa ”vanhuuteen”. Turhaan vain pitkitetään elämiä ja kriisiytetään terveydenhuoltoa.
Tavallinen, järkevä ihminen ei tee tk:n / vos:n lääkärin töitä tuolla palkalla. Palkkaus on riittävä siihen, että voi ulkoistaa itsensä työpaikalta suurimmaksi osaksi vuotta.
On tullut aina joskus luettua ämörikkäläisiä epikriisejä. Ne ovat karmeaa katseltavaa. Ilmeisesti juristien pelossa varsin triviaalitkin potilaat on veivattu kaikkien koneiden läpi ja kokeita otettu niin, että ei luulisi yhtään verta jääneen jäljelle.
Kyllä minä tuon ymmärrän. Palkkatasoa nostamalla ei saada kuin Catilina & co pidentämään sapattijaksojaan. Siksi ehdotankin ensiavuksi lääkärien tarjonnan kasvattamista ja siten yleistä lääkärien palkkatason laskua. Varsinainen hoitomääräys toki edelleen on perusterveydenhuollon remontti.
Lääkäri on palveluamamtti ja lääkärin palkkojenkin pitää sopeutua asikaskunnan ostovoimaan.
Olen asunut myös maissa, joissa lääkäri on ammttinharjoittaja ja saa tulonsa pääasiassa asiakkailta.
Niinpä lääkärin tulotaso onkin sidoksissa asiakkaitten tuloihin eikä lääkäri ole kovin hyvin palkattu.
Lääkäriamamttiin vois soveltaa tuota Vartiaisen/Soininvaaran talousteoriaa: Kun työttömiä lääkäreitä on tarpeeksi niin huonompikin työ huonommallakin palkalla kelpaa
Siinäpähän menet liian vanha vaatimaan sitä palveluasi. Vaadi oikeen saatanasti. Lyö nyrkkiä tiskiin ja huuda, oikein pää punaisena. Sinullahan on niitä oikeuksia. Muista painottaa niitä.
Minä pidän siestaa.
Jos ne olisivat todella ammatinharjoittajia eli yrittäjiä niin heidän pitäisi osata hallinnon pyörittämistä ja muita rutiineja. Paperisota lisääntyisi enemmän. Tieto ei kulkisi myöskään aina niin hyvin kuin pitäisi erikoissairaanhoidon ja yksittäisten lääkäreiden välillä (ei se tosiaan kulje nytkän)
Jos ne lääkärit sitten hakeutuisivat jollekin isolle ketjulle jonka kotimaa on veroparatiisissa niin siitä sitten kärsii sekä Suomen että veroparatiisin kansantalous.
Ruotsin malli kelpaa vain jos yksityisten vastaanottojen määrä on rajoitettu.
Se valinnanvapaus on toisarvoinen juttu, joko haluat terveydenhoitoa tai sitten pysyt sairaana tai sitten maksat itse koko hoidon.
Nimenomaan. Jos tcrownin et al märkä uni toteutuu, niin kukaan ei tosiaan tee noita hommia. Ovat sitten mieluummin muun alan työttömiä.
Amerikka on jo täällä, ainakin erikoissairaanhoidossa. Paljon tehdään selustan turvaamiseksi.
Itse en menisi terveyskeskuksen lääkäriksi mistään hinnasta. Täysin aliresurssoitua äärimmäisen vaativaa työtä aliarvostettuna.
Jos lääkäreitä kouluttamalla saadaan palkat laskemaan niin miksi useissa lääkärityöttömyyden maissa lääkärien palkat ovat Suomea paremmat. Suomessahan lääkärien palkat on länsimaiden huonoimpia.
Kyllä terveydenhoitojärjestelmän täytyy nimenomaan pystyä hoitamaan myös aimo joukko kipeiden kurkkujen takia lääkäriin tulevia. Sanoisin, että siitä tulee jopa lääkärin päätyö, jos työterveyshuolto puretaan ja väki pakkautuu terveysasemille. Pitkäaikaisesta hoitosuhteesta hyötyy, jos on hyvä lääkäri-potilas-suhde. Jos ei ole, pitkäaikaisesta suhteesta on pelkkää haittaa.
Niissä maissa, joissa lääkäri on yrittäjä niin asikas on kuningas eikä lonkaa vedetä. Suomalaislääkärit savat kalliin koulutuksen, mutta vetävät lonkkaa eli laiskottelavat, kuten catilina todisti
http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2010/12/29/suomalaislaakarien-tyoajat-euroopan-lyhimpia/201018005/139
Muualla lääkärin sai kotiinkin, kyllä muualla palvelu pelaa.
Suomessa asiakas oan alempi olento, jonka pitää kumartaa ja rukoilla, että saa hoitoa
Tuossa EU tasoista palkkavertailua , Suomessa palkat oavt suhteellisen korkeat ja kielii siitä, että Suomessa lääkäri ei ole riippuvainen asiakassuhteesta
http://medlines.org/they-pay-less-for-a-hungarian-doctors-than-other-workers-medical-salaries-europe/
Kysynnän ja tarjonnan välisen suhteen pitäisi vaikuttaa palkkaneuvotteluihin ja sitä kautta palkkoihin. Jos kerrot, mitkä maat ovat kyseessä, voidaan etsiä selityksiä tuolle näennäiselle ristiriidalle.
Muutama selviö:
1. Kansanterveyttä hoidetaan yhteiskunnallisin valinnoin, ei lääketieteellä. Esim. 2-tyypin diabetes on elämänmuotomme tulos, jonka ”hoitaminen” on sälytetty (innokkaalle) terveydenhuollolle. Pienhiukkaset tappavat, mutta valitsemme yksinautoilun ja liikenneturvallisuuden
2.Muista vähenevän rajahyödyn laki. Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikeilla, nimenomaan erikoissairaanhoidossa.
3 Erota tauti, haitta ja kiusa. Kiusa on 80%:lla ”potilasasiakkaista”, jotka ovat toimintakykyisiä ja haluavat valinnan vapautta ja palvelua. Heidät voi ohjata hoitajalle tai yleislääkärille, ei erikoislääkärille. Catilinan mummot yms. taudin vaivaamat ovat se 20%, jotka vievät 80% resursseista ja toivovat ihan mitä tahansa.
Kaikki nuo rutiinit voi ostaa tilitoimistolta. Lääkärin tuntilaskutus on sen verran muhkeata, ettei kannata käyttää omaa aikaa edes laskujen kirjoittamiseen, vaan sekin kannattaa ulkoistaa tai palkata sitä varten sihteeri.
Mikä velvollisuus minulla on palvella sinua minkään vertaa? Minä en halua nähdäkään sinua, enkä halua sinun rahojasi.
Olen olemassa paljon ihmisiä, joita autan ja hoidan ihan mielelläni, ja usein jopa täysin ilmaiseksi. Sinä et kuulu niihin.
Se valinnanvapausko ei sitten minua koske laisinkaan? Minäkö en muka koskaan voi sanoa ”ei”?
Jep. Ongelma on resursseissa ja työolosuhteissa eikä palkkauksessa.
Ei tuo ole mikään argumentti. Suomessa on ”huonot palkat” insinööreillä ja monella muullakin ammattiryhmällä, jos kansainvälisesti verrataan.
Nekin palvelut maksavat ja asiakas maksaa kumminkin.
Julkisessa terveydenhuollossa ne toimistoihmiset istuvat keskitetysti jossain joten heidän käyttö on halvempaa kuin että jokaisella lekurilla olisi oma toimistovirkailija.
Eikö lääkärinvala velvoita ”… pyrkimään palvelemaan …”? Ohessa ote lääkärinvalasta:
”Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen. …” (Lähde: ”http://fi.wikipedia.org/wiki/Lääkärinvala”)
Olen muuten sitä mieltä, että lääkärin kuuluu saada myös välillä levätä riittävästi (kuten meidän kaikkien). Lääkärin ammatti ei silti ehkä ihan kaikille sovi. Kunnon korvaus, pitkät opinnot ja paljon osaamista sekä vastuun ottoa ja sen kantamista edellyttävästä työstä on mielestäni OK. Mihinkään ylilyönteihin ei silti pitäisi lähteä, ei suuntaan eikä toiseen.
Ahneus pitäisi saada paremmin yleishyödylliseen, kokonaisetua parhaiten tuottavaan käyttöön. Poliitikkojen tehtävänä on miettiä, minkälaisin kepin nokassa roikkuvin porkkanoin ja valjain se parhaiten onnistuisi? Niin sanottua ”pahaa verta” on silti turha lähteä liikaa herättämään. Kohtuus ja maltti vaurastua (kukin omaan tahtiinsa) ovat parempi lähtökohta kuin kateus, tai ”mulle-kaikki-ja-heti”-periaate.
Lääkärit tuskin ovat ahneuden osalta ammattikunta pahimmasta päästä, sillä jostain kumman syystä juridiikan ja yritystalouden ammattilaiset lienevät kunnostautuneet siinä kyseenalaisessa lajissa paljon räikeämmin, olkoonkin että ei ehkä pitäisi muutamien mätämunien takia leimata koko koria.
Totta. Virossa lääkärin saa kotiin ja virolaisen lääkärin saa Suomeen.
Tuntuu vahvasti siltä, että tällaisen lääkärin pitäisi leppoistaa itsensä lopullisesti – painukoon h*****ttiin.
http://www.theglobeandmail.com/life/doctors-pay-a-glimpse-of-the-big-picture/article1147471/
”So the next time you hear a doctor complain about her pay, tell her she should be thankful she doesn’t work in Finland.”
Suomea paremmin lääkärit tienaavat lähes kaikissa länsimaissa lukuunottamatta etelä- ja itä-euroopan maita. Työttömiä lääkäreitä on merkittävästi mm. Itävallassa, Ranskassa, Iso-Britanniassa, joissa palkat ovat paremmat kuin Suomessa.
Nuo kipeät kurkut menevät nykyään yhteispäivystyksissä hoitajalle ja ainoastaan tarvittaessa ohjataan lääkärille. Mikä on järkevää.
Meinaatko ettei tk-lääkärien palkoilla ole mitään tekemistä työn ikävyyden kanssa? Jos samalla rahalla saa yhden sijaan kolme lääkäriä vastaamaan samoista potilaista, niin luulisi työnkin olevan vähän rennompaa?
Mielenkiintoista!
Ja Islantia ja Suomea lukuunottamatta lääkärit ovat yrittäjiä (self-employed).
Minä olen itse asiassa ehdottanut sitä. Olisin ollut monasti paljon tyytyväisempi pienempään, jopa paljon pienempään palkkaan, jos työmääräni olisi myös ollut pienempi. Tämä ei ole koskaan kelvannut. Lyhyempi työaika on vaan aina johtanut siihen, että sama työmäärä on pakattu piukempaan.
Liian vanha ja Raimo K saavat tukehtua kiukkuunsa. Nami nami. Minun tehtäväni ei missään oloissa ole olla pokkuroimassa heitä, kun he sattuvat tuntemaan siihen tarvetta. Siihen ei minua mikään velvoita. Jos he haluavat tuntea olevansa kuninkaita, menkööt muualle. Minä en ole nyt töissä.
Veroina olen koulutukseni maksanut, ja jos lasketaan nekin muutamat, jotka juuri minä olen sattunut kaappaamaan takaisin elämään ja kymmenien vuosien verohelvettiin, ollaan tosi komeasti plussan puolella.
Kuinka monta kymmentä vuotta se pakkotyövelvollisuus heidän mielestään muka kestää? Ikuisesti ilmeisesti.
No joo, tilastoja löytyy joka lähtöön. On wages, on salaries ja salarymeneillä on benefits ja compensations, joita self-emploideillä ei ole. Noissa tilastoissa ei puhuttu mitään termillä ”incomes”.
Oman arkikokemukseni mukaan jo nuoret ahkerat lääkärit pääsevät ihan kohtuullisiin tuloihin, jopa ilman päivystyssirkusta.
Näinhän se meillä hyvinkoulutetuilla ihmisillä pitääkin olla.
Vaikuttaa hieman siltä, että olet turhautunut nykyiseen työhösi. Kohtuullinen työssä viihtyminen on kuitenkin tärkeää. Urputtamisen sijasta voisit kai perustaa yksityisen praktiikan, siirtyä johtavaksi lääkäriksi, hakeutua hallinnolliseksi asiantuntijaksi, tutkijaksi tai peräti vakuutuslääkäriksi.
Insinööripuolella tällaiset uranvaihdot ovat arkipäivää.
Terveyspalveluiden suurkuluttajana en ole ollenkaan ’kiukkuinen’, sillä en ole vielä moisiin asenteisiin törmännyt.
Terveydenhuollon ammatit ovat palveluammatteja ja jos ei ole yhtään palveluasennetta, on toki sellaisiakin lääkärin tehtäviä, joissa asiakkaan/potilaan valituksilla ei ole merkitystä. Jos lopullinen leppoistaminen ei houkuta, sitten täytyy keskittyä esimi. ruumiinavauksiin, silloin eivät asiakkaat valita.
Se millainen fiilis lääkärikäynnistä jää, on kyllä omastakin toiminnasta kiinni, ihmisiä ne lääkäritkin on. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Eri asia, jos on joku käyttäytymiseen vaikuttava sairaus, mutta oireileva polvi muuten terveellä ei oikeuta kiroilua ym. epäasiallista käytöstä. Tietysti asiallinen pitää lääkärin olla aina, mutta sydämellinen fiilis ei synny pakottamalla.
Ja mitä palveluun tulee, niin kyllä yksityislääkärin saa käymään kotiin. Terkkaristakin pyyhälletään kotiin tarvittaessa, mutta perustelujen pitää kyllä olla hyvät. Eikä se kotona hoito ole aina rahasta kiinni. Kotona ei ole samalla tavalla ympäristöä suunniteltu hoitoon ja tämä voi olla hoidon tasoa heikentävä asia. Esimerkiksi välineistöön liittyvät hygienia-asiat voi osoittautua kotihoidossa haastaviksi.
Millä sitten elät, jollet saa asiakkaalta maksua? Ai niin, Suomesta on tullut sosiaalipummien, kuten Sinä, luvattu maa.
Tässä on nyt se outo juttu, että minä olen sattumalta aika pidetty. Minulla on iso muovisäkillinen juuri niiden mummojen kutomia villasukkia, lapasia, pitoja ja paitojakin. Ne ovat rakkaudella ja kiitollisuudella kudottuja, ja ovat vielä hyviä sukkiakin. Minä tunnen ne mummot usein monen kymmenen vuoden ajalta, seudun omaa väkeä kun ovat. Potilaat eivät ole valittaneet minusta koskaan. Kaksi (2) asiakasta on. Toinen, koska jouduin nirppanokalle kertomaan, että sellaista lääkettä, jonka speksit hän antoi, ei ole edes olemassa. Ei vaikka varmistin asian vielä siinä paikassa soittamalla tutulle erikoislääkärille, jos vaikka olisi tiede kehittynyt siinä huomaamattani. Toinen oli suuri johtaja, joka oli diskattu kuntotestistä, eikä suostunut edes kertomaan lääkityksistään yhtään mitään, eikä ylipäätäänkään vastaamaan oikeastaan mihinkään kysymykseen. Juuri näitä ”asiakkaita” siis.
Minä teen näitä töitä nyt tällä tavalla, ja se saa teille sopia. Liian vanhakin voisi lopettaa sen laiskottelunsa. Minä en ole saanut mitään korvausta niistä ajoista, kun olen yksin tehnyt kahden ja joskus kolmen, kerran laskennallisesti neljän ihmisen työt (puolen vuoden ajan). Yhteensä niistä tulee vuosia ylimääräistä.
Eläkkeelle on kolmisen vuotta, ja minä kuulkaa ihan rauhassa leppoista. Nami nami.
Erikoislääkärien määrän ja ansiotulojen välillä on vahva korrelaatio. Mitä enemän lääkäreitä, sitä pienemmät tulot.
http://www.seo.nl/en/page/article/remuneration-of-medical-specialists/
Olettaisin tämän pitävän paikkansa yleislääkärienkin kohdalla.
Joitakin ajatuksia Iso-Britannian tilanteesta:
OECD:n tilastot Iso-Britanniasta eivät mielestäni kerro, että siellä lääkäreiden tarjonta olisi ylittänyt kysynnän ja siitä syystä lääkäreitä päättyisi työttämäksi. Siellä on asukasta kohden vähemmän lääkäreitä kuin Suomessa. Vuoteen 1998 saakka Iso-Britanniassa valmistui uusia lääkäreitä suhteessa asukaslukuun merkittävästi vähemmän kuin suomessa. Sen jälkeen tilanne tasoittui kun Suomen luvut tippuivat samalla tasolle. Luin myös jostain, että yli kolmannes Iso-Britannian lääkäreistä on ulkomaalaisia, joka viitannee siihen, että lääkäreiden kysyntää ei onnistuta täyttämään omilla resursseilla.
En löytänyt työttömyystilastoja Iso-Britannian lääkäreistä, mutta ne lehtiartikkelit, joita löysin aiheesta varoittelivat ainoastaan harjoittelupaikkojen olevan kiven alla. Jos lääkäriopintoja ei saa suoritettua loppuun harjoittelupaikkojen vähyyden vuoksi, riskinä on tietenkin työttömyys. Valmistuneiden työttömyyden suhteen olen epäileväinen.
Lääkäreiden määrät ovat kuitenkin hiljalleen kasvaneet Iso-Britanniassa ja lääkäreiden palkat ovatkin laskeneet kuten tästä voisi olettaa. Suomen ja Iso-Britannian yleislääkärien väliset ansiotulojen erot ovatkin tasoittuneet sitten vuoden 2004, jota siis Eggon linkittämä artikkeli käsitteli. Silloin yleislääkärin vuositulot olivat Iso-Britanniassa 151 tuhatta ja Suomessa 56 tuhatta (US$ PPP). Vuonna 2011 yleislääkärin tulot olivat laskeneet Iso-Britanniassa 148 tuhanteen ja Suomessa nousseet vuoteen 2012 mennssä 79 tuhanteen. Tämä suomalaisten lääkärien kannalta hyvä kehitys voi osaltaan olla sen ansiota, että valmistuneiden lääkäreiden määrä onnistuttiin laskemaan Suomessa.
Ero on kuitenkin vielä lähes kaksinkertainen ja se johtunee siitä, että nämä ansiotulot eivät ole vertailukelpoisia. Suomen lääkärit ovat OECD:n tilastoissa palkollisia (salaried) ja Iso-Britannian ammatinharjoittajia (self-employed). Ehkä jälkimmäisen ryhmän ansiotuloihin lasketaan mukaan esim. eläkemaksuja tai vakuutuksia, jotka palkansaajan puolesta hoitaa työnantaja.
Joissakin OECD:n tilastoissa Iso-Britannian osalta annetaan molemmat tiedot ja ero ei ole silloin suuri:
Yleislääkäärin ansiotulot suhteessa keskiansioihin:
Suomi (salaried): 1.8
Iso-Britannia (salaried): 1.9
Iso-Britannia (self-employed): 3.4
Iso-Britannian kohdalla on myös eräs kummallisuus: Yleislääkärit tienaavat keskimäärin enemmän kuin erikoislääkärit. Useimmissa maissa tämä on toisinpäin. En tiedä onko tämä seurausta pelkästään yleislääkärien puutteesta vai onko sille muita selityksiä. Suomalaisen erikoislääkärin ei siis kannata haikailla Iso-Britannialaisen kollegansa tulojen perään.
http://www.oecd-ilibrary.org/social-issues-migration-health/health-at-a-glance-2013/remuneration-of-doctors-general-practitioners-and-specialists_health_glance-2013-28-en
Kun vertaa akateemisen koulutuksen saaneiden ihmisten palkkoja Suomessa muihin maihin, kannattaa tietysti ottaa huomioon myös se, paljonko akateemisen koulutuksen suorittaminen maksaa eri maissa. Jos kallis investointi pitää maksaa itse, on aika luonnollista, että tulot investoinnin kuolettamiseen pitää ottaa palkasta.
Mielenkiintoinen oli tuo palkkavertailu eri maiden välillä. Pitäneekö sitten paikkansa on eri asia. Suomen alhaisia lääkärinpalkkoja joka tapauksessa voisi selittää mm. koulutuksen ilmaisuus, lääkärikunnan palkollisuus (harvoin oikeita yrittäjiä) ja lääkärikunnan naisvaltaisuus. Terveydenhuollon kysynnän sääntelyllä ja keskitetyillä työn osto-organisaatioilla lienee myös oma osuutensa asiaan.
Kyllä tätä esiintyy Suomessakin: terveyskeskuslääkäri paikkakunnalla, jonne on vaikea saada lääkäreitä, voi ohittaa palkassa yliopistosairaalan spesialistin.
Aika hämmästyttävä väite. Nyt kaipaisin todella perusteluja. Lienee käynyt jo aika selväksi, millä minä elän.
Joku liian vanha taas on se, joka ei maksa juuri yhtään mitään.
Lähinnä halusin kommentoida kun joku väitti että Suomessa lääkäreillä olisi erityisen hyvät palkat. Se ei pidä paikkaansa kun mielekkäitä vertailumaita katsotaan. Itse olen tuloihini täysin tyytyväinen. Enemmän toipuneet potilaat motivoi kuin lisäeurot.
Catilina kuulostaa hieman loppuun ajetulta kollegalta.
Voi olla, ettei tuollaisessa tilanteessa kannattaisi lainkaan lähteä palkkakilpailuun vaan järjestää myös puolisolle joku työpaikka ja päälle vieläpä liisatut työsuhdeauto ja -talo. Tulee paitsi palkkaajalle halvemmaksi myös palkatulle arvoltaan suuremmaksi.
Se puolison järjestäminen on aika vaikeaa 😉
Rahaa on helpompi hallinnoida kuin noita muita juttuja – tosin eräät pohjoisen kunnat kyllä niitä ovat kokeilleet – ja uima-altaita ja hissilippuja rinteisiin etc. Ja kyllä verottaja osaa…
Ei kukaan lääkäri ole niin tyhmä, että menisi sitomaan itsensä turpeeseen tuolla tavalla. Tilanteen käydessä sietämättömäksi lääkärillä on näet oltava aina se yksi keino: Kävellä ulos.
Mitä jos korjattaisiin työnkuvaa? Ne mummot on kyllä kerättävä kuitenkin, ja joka maassa lienee kyllä jonkinlaiset keräyspisteet. Ne ja vastaavat ovat sitä ydintehtävää, mutta muuten tätä ”kaikkea hyvää kaikille”-helvettiä pitää karsia. Kylmästi pellolle kaikki Liian vanhan kaltaiset potilasasiakaskuninkaat vaatimasta sitä palveluaan. Painukoot vapaasti valitsemalleen yksityislääkärille vaatimuksineen. Voivat kyllä pian usein kuulla, että ”meillä ei nyt ole aikoja (teille)”. Samoin kaikki pikku pasianssimikajanipetterit, jotka ehkä ovat eilen eskarissa mahdollisesti koskeneet korvaansa, ja joita pitää tulla näyttämään iltayhdeksältä, kun on harkkoja ja muita menoja siinä aikaisemmin. Jumppamaikat voisivat uudelleenoppia tunnistamaan takareiden venähdykset, ja jos koulu ei maista, se ei ole lääkäriasia, jne jne.
Kukkahatut ovat kilvan keksineet ihmisille yhä uusia ja uusia ”oikeuksia” (entitlements), ja tämä kehdosta hautaan hoivahelvetti on vaan jotenkin purettava.
Kyllä MedOne on leasing-autoja ainakin kokeillut, lähinnä niihin kai sortuivat kandit.
Tykkään tästä mallista, ei ainakaan meidän perheessämme julkista terveydenhuoltoa käytetä ennen kuin ollaan oikeasti sairaita. Yksityinen terveydenhuolto vastaa erinomaisesti perusterveen asiakkaan pieniin ja selkeisiin täsmäongelmiin ilman ylimääräistä odottelua. Hintakin on kohtuullinen, perusterve kun sairastelee lopulta aika vähän.
Sitäpaitsi, kun omilla rahoilla maksaa, on helppo hyväksyä ajatus että ydinkeskustan yksityisen lääkäriasemapalatsin sijaan voisikin hyödyntää jotain minimalistista terveyskioskia metromatkan päässä lähiöapteekin nurkassa ilman brändipreemioita.
Viikon sisään tuli asioitua parissakin terveydenhuollon yksikössä. Toinen oli yksityinen lääkäriasema/sairaala ja toinen oli uusi suurehko terveyskeskus. Molemmat ruuhkasuomessa.
Oman kokemukseni perusteella yksityinen voittaa uuden terveyskeskuksen 6-0 niin palvelun saavutettavuudessa kuin laadussakin. Suurin ero tämän yhden viikon kokemusten perusteella on asiakaslähtöisyydessä. Terveyskeskuksessa seikkaillessa tuli välillä tunne, että paikka on olemassa enemmän hoitohenkilökuntaa kuin asiakkaita varten.
En kritisoi julkisen puolen hoitohenkilökuntaa, vaan sitä tapaa miten palvelu on rakennettu. Kyseessä ei ole hoitajien ja lääkärien ammattitaidottomuus vaan huono johtaminen ja ennen kaikkea asiakasnäkökulman unohtaminen palvelun suunnittelussa.
Catilinan mainostamalle moniongelmaiselle mummolle terveyskeskus on varmasti oiva paikka, mutta työiässä olevalle ”normaali ihmiselle” terveyskeskus alkaa olemaan aikalailla vieraannuttava kokemus.
Meidän perheessä käytetään nykyään julkisia terveydenhuollon palveluja vain pakon edessä. Työterveyshuolto aikuisten, ja yksityislääkäri lasten osalta pystyy niin paljon parempaan suoritukseen perus angiinoiden, nyrjähdysten ja korvatulehdusten hoidossa kuin julkinen terveydenhuolto.
Luonnollisesti ero ei ole prosessin lopputuloksessa. Sekä yksityiseltä että julkiselta saa loppujen lopuksi sen saman reseptin. Ero on palvelukokemuksessa ja ajankäytössä. Catilinan voi olla vaikea käsittää tämän merkitystä koska hän ei selvästikään edes miellä olevansa palvelualalla (vaikka oikeasti on), mutta uskon että pidemmällä aikavälillä julkisen terveydenhuollon on pakko pystyä kilpailemaan yksityisen sektorin kanssa myös palvelun laadussa. Muussa tapauksessa asiakkaat katoavat pikkuhiljaa muualle ja julkinen terveydenhuolto näivettyy näiden moniongelmaisten mummojen, katkokävelijöiden ja muiden sosiaalisesti epäonnisten dedikoiduksi hoitopaikaksi. Jos näin kävisi että suurin osa veronmaksajista hoidettaisi itsensä muualla, niin silloin kasvaisi myös poliittinen paine leikata julkisen terveydenhuollon rahoitusta. Työn käydessä raskaammaksi ja resurssien heiketessä uupuu myös henkilökunta ja alkaa parhaimman osaamisen joukkopako yksityisen suuntaan. Kauhukuva on, että lopuksi terveyskeskuksia on vähän ja ne ovat ränsistyneitä. Niiden asiakkaat edustavat yhteiskunnan köyhintä ja ongelmaisinta osaa ja henkilökunta joka tekee töitä rystyset verillä palaa hitaasti loppuun taakkansa alla. Hoidon taso laskee kuin lehmän häntä. Vai hetkinen, jokos näin kävi?
Mielestäni julkinen terveydenhuolto on kuoleman kierteessä ja ainoa ulospääsy on parantaa palvelun laatua sellaiseksi että koko kansa haluaisi hoidattaa vaivansa ensisijaisesti terveyskeskuksessa.
Catilinian kommenttien kaltaiset ”minun ei tarvitse miellyttää ketään” mielipiteet pelkästään kauhovat lisää vauhtia kierteeseen. Ne eivät auta kipuamaan kuopasta ylös.
Ei sitä näkökulmaa ole unohdettu, ei suunnittelussa eikä muutenkaan – unohdettu on riittävä rahoitus ja sen myötä riittävä henkilöstö. Jos Risikon esittämä ’raha seuraa potilasta’ joskus toteutuu, terveyskeskuksen lääkärillekään ei tarvitse jonottaa – mutta eihän se toteudu. Ei ikinä!
En todellakaan ole palvelualalla. Jos potilasasiakaskuningas ilmestyy eteeni haluten hoitoa, hän on potilas, ja silloin hoidan hänet parhaani mukaan. Jos hän vaatii olla asiakas, hän menköön muualle, sillä silloin myös minä valitsen asiakkaani ja kusen hänen rahojensa päälle.
Vähättelemäsi mummot ja katkokävelijät ovat yleensä oikeasti sairaita, ja he _tarvitsevat_ sitä hoitoa. Mikään ei minulle mieluisempaa, kuin että nämä asiakkaat häipyvät muualle, sillä juuri he varaavat vaivoihinsa kaikki ajat, ja sairaille jäävät ylimääräiset päällekkäisajat. Jos nämä asiakkaat saadaan pois systeemistä, kustannukset pienevät, työ kevenee ehkä jopa siedettäväksi, ja tehokkuus kasvaa.
Mielestäni nuo ”vaivat” voitte hoidattaa siellä karismaattisella yksityislääkärillä. Jos me keskittyisimme hoitamaan sairaita.
Julkinen perusterveydenhuolto on jo tätä. Näitä ihmisryhmiä on toki kolmannes kansasta ja 80 prosenttia sairaanhoitoa tarvitsevista.
Kyllä moinen pidätyskyvyn puute häiritsee minkä tahansa ammatin harjoittamista – enkä tarkoita pelkästään kuseskelua.
Yritin tässä miettiä kotinurkkieni tk:ta ja lanssia. Lanssin saisi kyllä kohtuullisen lähelle ovia, mutta ne tuulikaapilliset jäykkäjousiset kapeat ovet ja paarikelvottomat hissit kyllä voisivat aikaansaada parikin kommenttia portaissa puhisevilta lanssimiehiltä.
Puhumattakaan siitä, että putiikki on auki vain virastoaikana, eikä ehkä kuitenkaan sitten kesällä. Mummon on parempi kaatua lattialle siis virka-ajan alkupuolella, että koko ruljanssi ehtii läpi. Ei nyt äkkiä tule mieleen yhtään päivystyksellisen akuuttia vaivaa, jota hoitamaan paikallinen tk olisi oikea osoite.
Toisaalta osaan heti nimetä samoilta seuduilta useampia yksityisiä paikkoja, joissa mummo pääsee hoitoon ja tarvittaessa vuodeosastolle tarkkailtavaksi. Hoitoketju voi alkaa kotiin soitetusta lääkäristä ja päätyä kuntoutukseen asti koskematta julkiseen puoleen missään vaiheessa. Mummolla tosin on syytä olla aika lihava tili, jos tuohon kyytiin hyppää.
Keskustelussa voi vähän hämätä se, että vuodeosastollisen pienemmän paikkakunnan terveyskeskuksen rooli on erilainen kuin ison kaupungin terveysasemien rooli. Isosta kaupungista voi löytyä myös se vuodeosastollinen lääkärikeskus, ja yksityissairaalat elävät paljolti niiden mummojen varassa.
Tokihan isommissakin kaupungeissa jossain on se julkisen puolen mummopäivystys. Se ei kuitenkaan yleensä ole siellä omalla terveysasemalla, vaan paikallisen sairaalan kyljessä.
Heh , tuo ppp vertailu on jo yksistään harhaanjohtava, koska se ei huomioi eri maiden tapaa subventoida julkisten palvelujen hintoja.Kun lääkäri saa esim päivähoitopalvelun asevelihintaan Suomessa niin jossain Briteissä tai USA:ssa hän maksaa markkinahinnan.
Kyllä tuo palvelumaksun alennus on aivan samanlainen ostovoimaa lisäävä resurssi kuin palkkakin
Ja kun sotketaan self-employed eli yrittäjä ja salaried eli palkansaaja niin tulonmuodostuskin on aivan erilainen:Palkansaajan saamassa korvauksessa eivät ole mukana työnantajamaksut eivätkä tila-tarvikekulut. Yrittäjä taas maksaa em amskut itse palkkiostaan ja järjestää tilat ja maksaa koneet, välineet ja avustavan henkilöstön
Viherinssille:
Nythän siis ensihoito tulee lanssilla, ja sillä on ohjeet, mihin viedään. Päivän tunteina se on pikkukylässä yleensä paikallinen tk. Jos mennään iltapäivystyksen puolelle, se ajaa kuntayhtymän päivystävälle pääterveysasemalle. Jos ollaan jo yössä, se vie yöpäivystykseen, yleensä keskussairaalan välittömässä läheisyydessä oleviin tiloihin, tai vielä useammin parin puhelinsoiton jälkeen sinne oman tk:n vuodeosastolle odottamaan aamua.
Lanssien kulut eivät juuri koskaan ole pääovesta, vaan yleensä sivusta tai takaa toimenpidehuoneen ja tarkkailun välittömään läheisyyteen.
Kotikäynniltä kuljetuksen saaminen on aika vaikeaa, joskin lopulta onnistuu toki. Muutamankin kerran naapureissa ja tuttavissani sitä varten käydessäni hätäkeskus/nödsentralen, josta kyydit tilataan, rupeaa sadankahdenkymmenen kilometrin päästä urputtamaan hoono soomi milloin mitäkin, eikä suostu heti ymmärtämään, että täällä soittaa tosiaan lääkäri, joka on itse kohteessa ja juuri arvioinut kuljetusta tarvittavan, eikä muuten tietysti edes soittaisikaan.
Nämä käynnit, joita matkan varrella on paljon, eivät ole koskaan maksaneet potilaalle tai heidän perheilleen yhtään mitään. Toisaalta moottorisahani teroitettiin juuri partaveitsen teräväksi, autoni korjataan, kannot ja kivet vedetään jne jne.
Tarkoitin tosiaan jotain ostoliisauksen tapaista, jossa kyse ei olisi pelkästä vuokrauksesta vaan riittävän pitkäksi ajaksi sitoutumalla jäisi käteen sekä kämppä että auto.
Heh, vielä vaikeampaa on saada lanssi ottamaan potilasta kyytiin. Isääni lanssi kävi vuosi sitten tutkimassa kolmena perättäisenä päivänä .Vasta sitten vaari oli tarpeeksi huonossa kunnossa ja joutuikin teholle moneksi viikoksi. Ensimmäisenä päivänä vietynä keikka oliis ollut muutaman päivän.
Ja sama toistui nyt toukokuussa, vaarille pätkähti infarkti, mutta kyytiin kelpasi vasta toisena päivänä kun pidin puhuttelun häke-päivystäjälle.
Julkisen palvelun tehtävä on eutanoida vanhukset
Riippuu yrittäjästä… mutta Suomessa yleensä lääkärikeskus tarjoaa tilat ja laitteet sekä toimistopalvelun ym. – taitaapi olla USAssa sama.
Sotketaan? Päivähoitomaksu jos mikä on tässä sotkemista.
Lucius Sergius Catilina ei todellakaan ollut palvelualalla, taisi olla kirurgi, jonka tunnetuin operaatio oli se kun hän leikkasi entisen lankonsa Marcus Marius Gratidianuksen (ilmeisesti asiakas?) pään irti ja kuljetti sitä pitkin Rooman katuja.
Nimimerkin valinta perustuu varmaan pitkälliseen harkintaan?
Tuskinpa se niitä ilman antaa ja lääkäri veloittaa ne edelleen laskutuksessaan.Ja Suomen kohdalla vertailukohteena oli palkkalääkäri ei siis yrittäjä
Catilina oli kiehtova hahmo. Historiahan on voittajien kirjoittamaa, mutta jopa heidän oli pakko myöntää Catilinan voimakkuus ja urhoollisuus.
Valinta on harkittu. Erittäin kiehtova hahmo, joka ei kuitenkaan ole mitenkään pompöösi. Hän ei ollut historian keskeisiä henkilöitä. Harkitsin myös Tiberiusta, mutta en minä nyt mikään keisari ole.
Tiberiusta olisi puoltanut se, että hän oli keisari täysin vastoin tahtoaan, mutta hoiti homman. Vastentahtoisesti, mutta aika hyvin.
Catilinasta tiedetään hyvin vähän. Erään mahdollisen henkilökuvan on piirtänyt:
http://www.amazon.com/Catilinas-Riddle-Novel-Ancient-Novels/dp/0312385293
Vielä piti laittaa tämä. Mielenkiintoinen analyysi optimaalisesta general practitionerin palkkauksesta. Hollannissa ovat mielestään tämän saavuttaneet….
http://www.nza.nl/104107/230942/Paper_-_An_Optimal_remunera1.pdf
Ja mitä nyt yrität selittää? Ovatko vertailukelpoisia vai eivät? Molemmat maksavat päivähoitomaksuja – siis jos heillä on sen ikäisiä lapsia 😉
Varsin mielenkiintoinen paperi. Tällaisia käytännön kysymyksiä Suomen sote-uudistuksessa (jos se nyt mikään uudistus on) ei ole lainkaan käsitelty.
Merkille pantavaa on se, että paperissa katsotaan, että kuukausipalkka johtaa huonoon laatuun ja jonoihin – aivan kuten Suomessa tilanne on.
Toinen merkille pantava seikka on se, että paperissa käsitellään myös sitä, että potilas voi jäädä vaille riittävää hoitoa.
Fiktio.
Varmaan monesti asiat on järjestetty Catilinan kuvaamalla tavalla, mutta osin valtakunnassa 1. porras on järjestetty terveysasematyyppisesti. Esim. työkunnassani Askolassa ei lainkaan terveyskeskuksen vuodeosastoa, vaikka terveyskeskus on. Virka-aikojen ulkopuolella talo on kiinni. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin se on tarkoittu arkipäivisin suht’ ”helppojen” tapausten 1. portaaksi (muille kuin paaripotilaille). Eli siellä uusitaan reseptejä, kirjoitetaan sairaslomalappuja, kurkataan kipeitä kurkkuja, setvitään polvikipuja, pyöritetään neuvolaa, mielenterveyshoitajan vastaanottoa, hammaslääkäripalveluita jne…
Selvitä ensin itsellesi, millainen ero on palkansaajan ja yrittäjän tulonmuodostuksessa ja miten ne voi saada vertailukelpoiseksi
Selvitä itsellesi myös ppp vertailu ja miten se vaikuttaa tuohon palkkatilastoon
Ja palaa vasta sitten keskusteluun
Tutkimus ei vertaile eri maiden järjestelmiä, vaan käsittelee pelkästään Hollannin yksityisten perhelääkäreiden palkkausta sen insentiivien kautta.
Hollannin järjestelmässä maksajina ovat yksityiset vakuutusyhtiöt ja tuottajina yksityisinä ammatinharjoittajina toimivat perhelääkärit. Ei kuitenkaan olisi ollut tehokasta, jos jokaisen perhelääkärin olisi erikseen neuvoteltava maksuista jokaisen vakuutusyhtiön kanssa. SIitä syystä maksut määrittelee Nederlandse Zorgautoriteit, joka valvoo sekä tuottajia että maksajia. Tutkimuksen on julkaissut Nederlandse Zorgautoriteit ja sen mukaan heidän nykyinen järjestelmänsä, joka perustuu sekä kapitaatioon että suoritteisiin (fee-for-service), on parempi kuin yksinkertaisempi järjestelmä.
Hollannin perhelääkärien palkkauksen perustana on kapitaatio. Asiakas rekisteröityy yhden perhelääkärin asiakkaaksi ja lääkärille maksetaan siitä, vaikka asiakas ei käyttäisikään lainkaan lääkärin palveluja. Kermankuorinnan välttämiseksi rekisteröityneestä asiakkaasta lääkärille maksettavaan summaan vaikuttaa myös asiakkaan ikä ja asuinpaikka. Myös suoriteperusteiset maksut vähentävät ”hankalien tapausten” muodostamaa taloudellista riskiä lääkärille verrattuna pelkkään kapitaatioon.
Britanniassa on aikoinaan kokeiltu sellaista järjestelmää, jossa yleislääkärille annettiin budjetti, jolla hän sitten maksoi asiakkaidensa jatkohoidon – ylijäämän jäädessä lääkärille. Sen tarkoituksena oli kannustaa lääkäriä huomioimaan jatkohoidon kustannukset ja sillä tavoin parantamaan hoidon kustannustehokkuutta. Vaikka se saattoi vähentää lähetteiden määrää, se heikensi samalla lääkärin ja asiakkaan välistä luottamusta. Se myös lisää vaikeiden asiakkaiden kustannuksia lääkärille ja siten kannustaa vahvasti kermankuorintaan. Tutkimuksen tekijöiden mukaan vakuutusyhtiöt ovat suurempien asiakasmäärien johdosta sekä parempia kantamaan taloudellisia riskejä että neuvottelemaan tuottajien kanssa hinnoista kuin yksittäiset yleislääkärit. He eivät siis suosittele järjestelmää käytettäväksi Hollannissa.
Koska Suomessa ei ole käytössä yksityisiin ammatinharjoittajiin perustuvaa perhelääkärijärjestelmää, ei heidän palkkauksensa yksityiskohtien miettimisellä ole kiirettä.
”Salary” vaihtoehto käsittääkseni koskee vain näiden yksityisten ammatinharjoittajien palkkausta. Heidän osaltaan kiinteä tuntipalkka ei kannusta oikeastaan mihinkään. Toisaalta tutkimuksen mukaan vahvat taloudelliset kannustimet vaikuttavat negatiivisesti lääkärin työhön. Siitä syystä parhaaksi katsottiinkin ”tasapainoinen” palkkaus, joka mahdollisimman vähän kannustaisi vääriin asioihin. Tuntipalkalla toimivan lääkärin ensisijainen motivaatio voi yhtälailla kuin hollantilaisella kollegallaan olla tehdä työnsä mahdollisimman hyvin.
Suomessa terveyskeskuslääkäreillä ei ole samanlaista mahdollisuutta valikoida potilaitaan ja työmääräänsä kuin yksityisillä ammatinharjoittajilla. Tuntipalkka voi sinänsä kannustaa tekemään mahdollisimman vähän työtä, mutta toisaalta Suomessa lääkäreille ei anneta mahdollisuutta istua toimettomina palkan kertyessä.
Tutkimuksen mukaan tuntipalkattu pyrkii:
-Valikoimaan vähiten työllistävät asiakkaat.
-Lyhentämään tapaamisten kestoa.
-Vähentämään tapaamisten määrää.
-Ohjaamaan asiakkaita nopeasti erikoislääkäreille vähentääkseen omaa työtään.
-Tuottamaan mahdollisimman vähän tietoa hoidon sisällöstä.
-Hidastamaan työn tahtia.
-Tekemään ylitöitä jos niistä maksetaan ylimääräistä.
Suomessa julkisen terveyskeskuksen yleislääkäreille ei kuitenkaan anneta mahdollisuutta toimia näiden insentiivien mukaan ja siinä mielessä ne eivät koske Suomen järjestelmää.
Vielä muistutuksena, että Hollannissa on hyvin toimiva terveydenhuolto, mutta siitä maksetaan asukasta kohti yli 50% enemmän kuin Suomessa.
Mielenkiintoinen englanninkielinen kuunnelma vuodelta 2009, joka käsittelee Yhdysvaltojen terveydenhuollon kustannusten nousua:
http://www.thisamericanlife.org/radio-archives/episode/391/more-is-less
Lyhyesti:
-Asiakas haluaa mahdollisimman paljon hoitoa ja tutkimuksia.
-Lääkärin on viisainta miellyttää asiakasta ja oikeudenkäyntien pelossa tehdä kaikki mahdolliset tutkimukset. Näyttöön perustuvan lääketieteen voi unohtaa.
-Vakuutusyhtiöden kannattaisi minimoida kustannukset, mutta suurilla terveyspalvelujen tuottajilla on niin paljon neuvotteluvaltaa, että vakuutusyhtiöiden on helpompaa nostaa maksuja kuin rajoittaa kustannuksia.
Ei uran faktatietoja lukuunottamatta ole muuta kuin fiktiota. Hänestä ei _tiedetä_ oikeastaan mitään.
Aivan sama tilanne, kuin jos jonkun USA:n presidentin elämänkerta jouduttaisiin kirjoittamaan vain vastustajien parjauskirjoitusten nojalla.
Cicero aivan kiistatta rikkoi lakia tapattaessaan Roomaan jääneet.
Näin se oli myös S:ssa. Tai olisi pitänyt olla. Paikassa, jonne menin muka ”vähän auttamaan”, ja pian huomasin olevani 3500 asukkaan vanhusvoittoisen pitäjän ”omalääkäri”. Haistakaapa paska vaan siinä kuntayhtymässä.
Vuoden vaihteessa astuu voimaan uusi päivystysasetus. Epäilen, että se tulee jäämään kuolleeksi kirjaimeksi.
Väärin ymmärretty. Perusterveydenhuollossa hoidetaan tai pitäisi hoitaa (mutta kun ei ilmeisesti juuri ehditä) ensisijaisesti kansansairauksia jotka vievät ihmisiä ennenaikaisesti hautaan. Näitä ovat muun muassa verenpainetauti, diabetes, sepelvaltimotauti, masennus, eteisvärinä, alkoholismi, hyperkolesterolemia ja lihavuus. Valtaosa erikoissairaanhoidon tapauksista (mm. aivo- ja sydäninfarktit, vaikeat infektiot, munuaisten ja sydämen vajaatoiminta) on yleensä näiden tautien komplikaatioita. Siinä sivussa voi sitten hoitaa vaarattomia virustauteja ja kolotuksia jos ehtii.
Vieläkin mielenkiintoisempaa: ko. palkkausjärjestelmähän oli Suomessa käytössä vielä 5 vuotta sitten omalääkärijärjestelmän nimellä ja johti meilläkin juuri siihen mihin Hollannissakin eli ei jonoja, vaan tehokasta toimintaa.
Mihin se kaatui? Tuli liian kalliiksi, koska lääkärit ottivat vastaan liikaa potilaita ja tekivät liikaa toimenpiteitä.
Pahoittelen aiemmassa kommentistani vajavaisesti esitettyä ennaltaehkäisevän työn ja kansansairauksiin liittyvän työ osuutta. Aiempi viestini oli jatkoa kommentteihin, joissa käsiteltiin ambulansilla tuotavan potilaan hoitoon ottamista ja siinä oli esillä heidän vastaanottamisensa terveyskeskuksiin. Kommentillani yritin tuoda esiin, että monilla alueilla paikalliset terveyskeskukset eivät ole ambulanssikuntoisia potilaita vastaanottavia yksiköitä, vaan niiden toimenkuva kohdentuu muuhun terveydenhoitoon.
Meillä kokeiltiin väestövastuuta, joka toimiessaan olisi antanut lääkärille tiettyä itsenäisyyttä. Se kaatui siihen, että väestöt olivat järkyttävän suuria, eikä niitä pystynyt hoitamaan.
http://www.mediuutiset.fi/lehti/vaestovastuu+nujertaa+laakarit/a127419
Periaatteessa joo. Kuitenkin tuo ”kivut ja kolotukset” on joskus hyödyllistä. Löytyy sitten reumaa, spinaalistenoosia, lihastauteja, astmaa (Taas räkätauti! miksi???) yms. Se ei ole edes harvinaista.
Tuo koskee vain niitä lääkäreitä, jotka eivät ole palveluammatissa 😉
Meilläpäin virat olivat täynnä ja homma hoitui. Lääkäreitä ei lisätty, mutta ei myöskään vähennetty eli periaatteessa potilasmäärä ei muuttunut miksikään – jonot vain häipyivät.
Varmaankin oli myös kuntia, joissa säästösyistä jätettiin resurssit antamatta.
USA:ssa valtio maksaa n 50 % terveydenhoitomenoista, yritykset n 30 % , erilaiset yhdistykset ja hyväntekeväisyys jotain 10 % luokkaa ja kansalaiset lopun n 10 %.
Kun maksajana on joku muu kuin itse niin lääkärin ja potilaan on helppo sopia hinnoista ja palveluista
Tottakai diagnostiikka on tehtävä. Siitä kaikki lähtee. Ja koskaan ei voi varmasti tietää onko benignin oireen taustalla on paha tai ylipäätään hoidettava tauti. Kolotuksilla viittasin siihen että käydään näyttämässä samaa lievää nivelrikkopolvea kuusi kertaa vuodessa lääkärillä. Mutta näkisin mielelläni perusterveydenhuollon painopisteen siirtyvän elämänkaaren ennusteeseen vaikuttamattomista (turhat antibiootit, tulehduskipulääkkeet ja kortisoni-injektiot) hoidoista vaikuttaviin.
Tuo että ’valtio maksaa’ on erikoinen tulkinta. Valtio ei maksa, mutta antaa verohuojennuksia.
Kansalaiset 10%? Kansalaiset eli ihmiset maksavat loppupelissä 100%.
Myöskään S:ssa ei ollut jonoja silloin kun minä siellä olin. Minä vain tein kolmen työt, mutta jonoja ei tosiaan ollut.
Miksi lopetitte, jos meni niin hyvin? Miksi?
Minä kyllä ihan kohta tosiaan haluan joitakin päitä seipään nenään. Asiakkaita. Hyvin palveltuja. Loppuun asti.
Kyllä ne ovat aitoja menoja valtion budjetissa eli n 970 miljardia taalaa 2014
http://www.usgovernmentspending.com/budget_pie_gs.php
Jos kerralla ei saa apua niin sitten käydään kunnes saadaan. Ei luulisi olevan vaikeata. Kipu ei ehkä ole sairaus, mutta se on usein aivan todellinen haitta, johon pitäisi edes joku ratkaisu löytää. (Vaikka sitten kannabiksen laillistaminen.)
Kun siihen ei oikein välttämättä saa apua, jonka mahdolliset hyödyt ylittäisivät mahdolliset haitat.
Onko tässä taas joku ”oikeus”, jota pitää vaan vaatia, kun ahneet ja laiskat lääkäripaskiaiset eivät viitsi vaivautua?
Sitäpä ei potilas aina tiedä tai ymmärrä. Kipu siltikin sattuu, joten potilas voisi haluta valita haitallisenkin vaihtoehdon.
Lähipiirissä oli (ei-lievä) nivelrikko ja ainakin sillä lääkärillä piti käydä useamman kerran ja useamman vuoden ajan mankumassa ennen kuin asia eteni. Leikkaus auttoi toisin kuin käsienlevittely tai mikään määrätty kipulääke.
Kyllä minusta kaikilla on oikeus kivuttomaan elämään. Ihan ilman sarkastisia lainausmerkkejä.
”Lääkärinpaskiaisten” vaivautumisista sinä toki varmasti tiedät enemmän kuin minä. Asenne on ainakin käynyt selväksi, jos kommenttisi ovat yleistettävissä.
Minusta taas kenelläkään ei ole mitään ”oikeutta” yhtään mihinkään. Ei ole olemassakaan mitään ”oikeuksia”, ei ”rights”, eikä ”entitlements”. Ihmiset on jotenkin aivopesty luulemaan luonnon jotenkin säteilevän ”oikeuksia”, joita ikäänkuin ”löydetään” koko ajan lisää kuten uusia ja suurempia alkulukuja, ja joiden määräkin on ilmeisesti samalla tavalla ääretön.
Siitä vaan kaikki vaatimaan kaikkia ”oikeuksiaan”, mutta soittakaa sille yhteiskunnalle. Ei minulle.
Toki, mutta kun katsotaan, mihin ne rahat menevät, kuva muuttuu:
Medical service (Seniors) 519.0 billions
eli vanhustenhoitoon rahaa menee.
Toinen suuri erä mainitsemassasi luvussa on Vendor Payments (Welfare) 412.5, mutta varsinainen terveydenhuolto:
Medical service 0.0
Ja siinäpä se sitten olikin.
Eivät ne kaikki niin ’ahneita ja laiskoja’, ole onhan niitä sellaisiakin, kuin Lucius Sergius Catilina, joiden mielestä ihmisen elämällä tai kärsimyksellä ei ole mitään merkitystä – meillä oli ylilääkärinä sellainen.
Keinoniveltä ei kannata laittaa ensimmäisen oirejakson aikana jos löydökset ovat lievät. Useimmat elävät tässä välissä kymmeniä oireettomia vuosia. Vältytään uusintaleikkauksilta useammin, keinonivelkin tulee kuitenkin muutamassa vuosikymmenessä tiensä päähän. Usein auttaisi parhaiten liikunta, fysioterapia ja laihdutus. Näihin ihmiset eivät tietenkään ryhdy mikä varmaan yleislääkäreitä voi harmittaa. Tähystykset ovat yhtä plasebon kanssa.
Niin. Tässä on varmaan se hyvinvointivaltion ikävä tuotos nykyihmisen maailmanjäsennykseen. Ihmisellä tosiasiallisesti ei ole mitään universaalia oikeutta kivuttomaan elämään niin kuin ei ole oikeutta rakkauteen, onneen ja pitkään hyvään elämään.
Ihmisellä on oikeus mahdollisimman hyvin toteutettuun kivunlievitykseen. Se ei tarkoita sitä että ”kaikki kivut nyt heti pois”. Se tarkoittaa sitä että sairaus ja oireet hoidetaan nyky-ymmärryksen kannalta mahdollisimman hyvin.
Mikä viestini on kertonut tuosta? Yksilöitynä kiitos.
Sinua ottaa päähän se, että minä en pidä potilasta asiakkaana ja kuninkaana, vaan potilaana. Sinua vituttaa se, kun aavistat, että en pokkuroi kaltaisillesi vähääkään, ja kehtaan vielä pitää omilla rahoillani lomaa sen sijaan, että raataisin jossain suolakaivoksessa mielestäsi ihan liian suurella palkalla. Minä olen nähnyt elämää, sairautta, kuolemaa ja kärsimystä enemmän kuin sata kaltaistasi koskaan yhteensä, eikä sinulla _voi_ olla mitään tietoa siitä, miten minä niihin suhtaudun.
Mainitsin siis Lucius Sergius Catilinan, jos otat itseesi, niin sehän on täysin perusteltua.
Minua ei ota päähän se, että et pidä potilasta ’asiakkaana ja kuninkaana’, vaan se että et arvosta potilasta ihmisenä. Pokkuroimisesta ei ole kysymys, vaan inhimillisestä kanssakäymisestä.
Se, että et halua tehdä työtä, johon yhteiskunta on sinut kouluttanut, tosiaan hiukan ’vituttaa’, mutta toki sinulla on siihen oikeus (vaikka mielestäsi mitään oikeuksia ei ole olemassa).
Sairaanhoitopalvelujen kanta-asiakkaana olen nähnyt sairautta ja kärsimystä aivan riittävästi, vaikka olenkin vielä hengissä – tuollaista lääkäriä en ole onneksi nähnyt (ehkä juuri siksi olen hengissä).
Mikä viestisi on kertonut moisesta, yksilöidysti: kaikki, vaikkapa juuri tämä.
Missä olet siis nähnyt minun käyttäytyvän? Sinulla ei ole mitään mahdollisuutta arvioida minun asennoitumistani ja käyttäytymistäni potilaita kohtaan, siltikin sinä sen teet. Lääkärintaidoistani sinulla ei voi olla minkäänlaista käsitystä, siltikin sinä sitä loukkaannuksissasi arvioit.
Nami nami. Käytän tässä lomaani harventaessani ja raivatessani kahtakin täysin velatonta perintötilaani. Vähän väärä vuodenaika, mutta kun en jätä rankoja makaamaan, voin sen tehdä.
Väitit aluski valtion osuutta verovähennyksiksi.
Nyt väität, että se meneen yksityisille suurena ihmeenä, joka tekee siitä systeemin, jossa valtion osuus on nolla-
USA:n terveydenhoitojärjestelmä on todellakin lähes 100 % ykisityisten hoitama, mutta kyseesä olikin rahoitus ja se tulee julkiselta eli valtiolta kuten budejttikin osoittaa
Ja kyllä ne USA:n vanhuksetkin ovat kansalaisia ja heidän tervydenhoidon todellakin maksaa valtio, yksityinen vakuutus kun tyypillisesti loppuu 65-vuotiaana ja työnantajan maksama eläköitymiseen.
Varsianinen vanhusten huolto on luokassa sosiaalimenot, kuten Suomessaksin
Mutta siitä huolimatta valtio maksaa n 50 % USA:n terveydenhoitomenoista. Tuosta voit laskeskella kokonaisosuutta
http://www.chcf.org/publications/2014/07/data-viz-hcc-national
Ja kuten tuosta voit lukea niin Medicare, joka on vanhusten , +65-vuotiaiden julkinen vakuutus, niin se ei korvaa vanhainkotipalveluita vaan terveyspalveluita
http://www.state.gov/m/dghr/flo/c23141.htm
”Medicare
Medicare is a Federal health insurance program which helps defray many of the medical expenses of most Americans over the age of 65. Medicare has two parts:
(Part A) Hospital Insurance helps pay the cost of inpatient hospital care. The number of days in the hospital paid for by Medicare is governed by a system based upon patient diagnosis and medical necessity for hospital care. Once it is no longer medically necessary for the person to remain in the hospital, the physician will begin the discharge process. If the person or the family disagrees with this decision, they may appeal to the state’s Peer Review Organization.
Medicare does not pay for custodial care or nursing home care. It will, however, cover up to 60 days in a nursing home as part of convalescence after hospitalization.
(Part B) Medical Insurance pays for many medically necessary doctors’ services, outpatient services, and some other medical services. Enrollees pay a monthly premium.”
Yhdysvalloissa valtio vastaa yli 65-vuotiaiden terveydenhuollosta ja onnistuu käyttämään siihen rahaa aivan tolkuttomasti.
Eli tiivistettynä :
Medical service (Seniors) 519.0
Medicare (571) 519.0
Medicare on ikääntyneiden sairasvakuutus, koska yksityinen vakuutus loppuu 65-vuoden iässä , jos on oma vakuutus tai työsuhteen päättyessä, jos on työnantajan vakuutuksen piirissä.Mediacrea ei saa käyttää varsinaiseen vanhusten hoitoon
http://www.state.gov/m/dghr/flo/c23141.htm
Varsinainen vashustenhoito maksaa n 200 miljardia taalaa ja puolet tulee yhteiskunnalta, pääsoin osavaltioilta ja toinen puolikas yksityisistä vakuutuksista ja muista lähteistä.
Vendor Payments (Welfare)412.5
Health care services 412.5
Kuten näkyy, tuolla Vendor Paymentsilla ostetaan terveydenhoitopalveluita, suurin menoerä on avustus osavaltioille , Grants to States for Medicaid 308.6.Medicaida on vakuutuksettomien köyhien terveyspalveluiden ostoon tarkoitettu menoerä ja osavaltioit osallistuvat omalla osuudellaan tämän päälle.
Nimimerkki kertoo kaiken.
Kuten näkyy ’welfare’ ei ole terveydenhoitoa, vaan sosiaaliturvaa ja kuten itsekin kirjoitit, Medicare ja Medicaid eivät ole yleistä terveydenhuoltoa.
Ilmeisesti englannin kielen taito ei oikein loista.Eikä tieto USA:n terveydenhoitojärjestelmästäkään ole ehtinyt korvien väliin
Vaikka tuossa viitataan welfareenkin niin seuraav rivi aina tarkentaa ja siinä taas luke Health care services on nimenomaan
terveydenhoitopalveluiden ostoon tarkoitettu budjettierä ja Vendor on palvelun tuottaja.
Ja kuten linkistä käy ilmi niin Medicare ehtoihin kuuluu , että rahaa ei saa käyttää vanhusten pitkäaikaishoitoon vaan akuuttiin sairaanhoitoon
Tuossa on aika tarkasti selvietty ne palvelut joita Medicare ja Medicaid sisältävät
http://www.medicalnewstoday.com/info/medicare-medicaid/#medicaid
Tässäkin keskutelussa näkyy potilaitten ja henkilökunnan välinen kuilu terveydenhuoltokysymyksissä.
Mikä on se nykyistä systeemiä parempi systeemi järjestää terveydenhuolto? Tuntuu, että mitenkään ei saada parempaa halvemmalla. Tätä kyllä tukee myös omat kokemukseni yksityissektorilla ja terveyskeskuksessa työskentelyn eroista. Etenkin työläiden potilaiden, joilla on yleissairauksia ja jotka ovat usein ikääntyneitä hoito on huomattavasti tehokkaampaa julkisella puolella. Ihan kaikki näiden potilaiden kohdalla on toiminut paremmin. Konsultointi on ollut vaivatonta, sosiaalitoimeen on saanut hyvin yhteyden ja omaisetkin on pysynyt vielä kärryillä. Potilaskin on tullut hoidetuksi.
Minun kokemuksen mukaan myös paljon parjatut tietojärjestelmät toimii ainakin osassa paikoista terveyskeskuksessa paremmin. Lisäksi kun yksityisellä puolella mennään isoihin yksiköihin hallinnolliset kustannukset kasvaa kuten julkisellakin puolella. Eikä nuo kauppatietelijät kyllä palkkansa verran ole tuoneet lisäarvoa.
Perusterveiden ihmisten ”kevyeen” hoitoon yksityinen puoli kuitenkin on erinomainen. Tällaisten juttujen, jotka ei vie konkurssiin keskituloista hoito yksityisellä puolella voi olla jopa tällä nykyiselläkin systeemillä potilaalle edullisempaa, koska hoitoon voi mennä silloin kun itselle sopii ja ei tarvitse olla töistä pois. Kun minuuteista maksaa itse, niin saa myös jutulle mukavia lääkärin kanssa juuri niin kauan kuin lompakko kestää.
Myönnän, että terveyskeskuksessa small talkin ei jää aika potilaiden kanssa. Välillä menen kuin kone, jotta kaikki tulee hoidetuksi ja varmasti tämä kiireisenä päivystyspäivänä tuntuu ikävältä, mutta haluammeko maksaa lisää veroja, jotta lääkärin kanssa voi puhua niitä näitä? Haluammeko maksaa lisää veroja, jotta naapurikin voi puhua lääkärin kanssa mukavia?
Luepa nyt omat linkkisi.
”Medicaid is a means-tested health and medical services program for certain individuals and families with low incomes and few resources.” Ei ole yleistä terveydenhoitoa, vaan siihen liittyvää toimeentulotukea.
Ja ”Medicare is a Federal health insurance program that pays for hospital and medical care for elderly and certain disabled Americans”. Ei ole yleistä terveydenhoitoa tämäkään.
Ei loista?
Kuka jaksaa tehdä lääkärin työtä niin ettei ehdi päivää sanoa? En ymmärrä lääkäreitä jotka vapaaehtoisesti terveyskeskustyöhön jäävät kun se kerran on tehty niin uuvuttavaksi. Toki heitä arvostan.
Tämähän se suomalaisen terveydenhuollon ongelma on (tosin on terveyskeskuksia, jotka toimivat hyvin) eikä sitä ratkaista ilman lisärahaa (raha seuraa potilasta!) – ja vireillä oleva sote-uudistus on lähinnä vitsi (tosin kallis) ja hallintohimmeli.
Elikkä vastaus otsikkoon: Haluan suorituspalkkauksen ja työhön hallintaa.
Nyt yleisö haluaa merkonomipalkkaisia lääkäreitä joka oven taakse nöyrinä painamaan niska limassa urakkatöitä tuntipalkalla ihan jostain käsittämättömästä katkeruudesta, joka kai kumpuaa siitä, että heidän vaatimuksiaan nyt vaan ei kertakaikiaan voi toteuttaakaan, ja onhan se nöyryyttävää nähdä edessään äärettömän nuoren ja epävarmuutta huokuvan, tai vaihtoehtoisesti vanhan, nukkavierun ja hieman omituisen oloisen lääkärin, kun kaikista televisiosarjoista voi helposti nähdä, millaisia oikeat lääkärit ovat.
Yleisökö haluaa? Kerropa yksi (edes) konkreettinen esimerkki!
Ja ”ihan jostain käsittämättömästä katkeruudesta”?
Etkö voisi purkaa katkeruuttasi jossain muualla, vaikkapa niillä perintötiloillasi?
Oikeasti ihmiset haluavat toimivaa terveydenhuoltoa.
No konkreettinen esimerkki voisi olla se herra, joka suu mutrussa vaati minua poliisivoimin työm.aalle vietäväksi. Sitten ovat ne liian vanhat, jotka kertovat minun olevan ahneen, kun saan aivan liian suurta palkkaa, ja laiskottelevan kun en tee töitä sillä liian suurella palkalla.
Minä ymmärrän, että terveyspalvelujen suurkuluttajan tilanne ei ole kehuttava. Varsin usein tällainen suurkuluttaja tosiaan _on_ sairas ja todella tarvitsee sitä suurkulutustaan. Hän tarvitsee sitä apua ja on toisten varassa aivan oikeasti. Tokihan sitä silloin mielellään yrittää esiintyä potilasasiakaskuninkaana ja yrittää esiintyä jotenkin ”asiakkaana”, jolla on hirveästi oikeuksia ja varsinkin sitä asiakkaan valinnanvaraa.
Juopollakin on enemmän valinnanvaraa, sillä juoppo tosiaankin _voi_ valita, astuuko hän sinne kapakkaan tai viinakauppaan. Tiedämme, miten hän valitsee, mutta valitsee hän silti.
Se herrako oli ’yleisö’ – ei siis mikään suuri yleisö. Kun meikäläinen oli terveyspalvelujen ’vaativana’ asiakkaana lääkäri tuli helikopterilla, mutta yleisöä ei ollut lainkaan (eikä ole ollut muulloinkaan), joten en tiedä, mitä ’yleisö’ vaatii.
Heh samahan se on saako terveydenhoitoa toimeentulotuen kautta, lopputulema on kuitenkin, että valtio mkasa atervydenhoidon kuluja ja on siten osa yleistä tervydenhoitoa.Vai tuleeko köyhien hoito jostain vakuutuksesta kuten ilmiesesti yrität esittää ?
Kuten toisessakin osassa viilaat pelkkää pilkkua, vähissä ovat eväät ? Valtio/osavltio siinäkin maksaa tervydenhoidon kuluja.Ensimmäinen väittämäsihän oli, ettei USA:n valtio maksa ollenkaan terveydenhuollon kuluja eikä valtiolle synny kuluja tervydenhuollosta
Niin. Siis lääkäri tuli helikopterilla, kun sinä sormiasi napsautit. Niinkö? Toibottavasti ei ollut väärän värinen.
Oletko kokeillut privaattia? Vai kyllästyttikö haasteiden puute?
No ei se ihan niin käy (et enää muista?), vaan hälytyskeskukseen piti soittaa (ja oikein viehättävä naislääkäri oli) – eikä lääkäri esittänyt minulle, vaativalle asiakkaalle, että jos ”hän vaatii olla asiakas, hän menköön muualle, sillä silloin myös minä valitsen asiakkaani ja kusen hänen rahojensa päälle”.
Jos olisi ollut Catilina, olisiko pankkikortti käynyt?
Käypä nyt lukemassa se linkkisi teksti vielä kerran ja katso sitten sanakirjasta, mitä tarkoittavat ”low incomes and few resources” ja ”elderly” ja ”disabled”.
Enpä muista väittäneeni, että USAssa valtio ei lainkaan tue terveydenhuoltoa, vaan totesin, että suurin tuki tulee veronalennuksina – ja sehän ei näy budjetin summina.
Ja jos olet tosiaan sitä mieltä, että toimeentulotuki ja terveydenhuolto ovat sama asia, kummanko piirissä oikein olet?
Ja kyllä tässäkin tapauksessa nimimerkkisi kertoo kaiken tarvittavan.
En viitsi. Minä pidän siitä, että palkka tulee tilille, Ehkä on myös niin, että olen tk-lääkäri jotenkin syvemmällä tasollani.
Joka tapauksessa eläke on vain runsaan kolmen vuoden päässä. Ihan välttämätöntä ninun ei ole tehdä juurikaan mitään, jos tässä nyt, kuten näyttää, on realisoitumassa vielä 5h+k pääkaupunkiseudulla, perintönä tietenkin.
Et sinä Raimo K mikään asiakas ollut, vaan potilas. Lääkäri ei tullut palvelemaan sinua, vaan hoitamaan, ehkä jopa pelastamaan henkeäsi. Ymmärrät aivan hyvin tämän eron. Yhtä hyvin olisi voinut tulla töykeä ja tyly, joka olisi tehnyt samoin. Sinulla ei ollut valinnanvaraa. Asiakkaalla on aina.
Minä kusen _aina_ sinun ja rahojesi ja pankkikorttiesi päälle. Jos tilanne sitä vaatii, minä hoidan sinua, mutta kusen silti, nyt ja vasta.
Ei siinä mitään eroa ole, saman asian eri puolia (kyllä pelastuspalvelukin pelastaa henkiä).
Ja kuseskele sinä vaan, erhkä se vähentää painetta päästäsi!