(Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa)
Joskus vanhalta sotaratsultakin ote herpaantuu haastattelussa ja tulee sanoneeksi, mitä ajattelee, vaikka pitäisi ajatella, mitä sanoo. Helsingin Sanomat julkaisi näyttävästi, että pidän nykyistä hallitusta historian huonoimpana. Raimo Sailas on kuulemma oikonut väitettäni sanoen, että vasta toiseksi huonoin heti Martti Miettusen hätätilahallituksen jälkeen.
Mikä tässä nyt on niin huonoa?
Hallitus, jota kukaan ei halunnut. Vaaleissa perussuomalaiset saivat jättivoiton ja kaikki muut puolueet hävisivät. Perussuomalaisia yritettiin taivuttaa hallitukseen kaikin tavoin – minua suorastaan ihmetytti, millaisia erioikeuksien heille olisi hallituksessa tarjottu – mutta pääasiassa ensikertalaisista kansanedustajista koostuva puolue katsoi viisaimmaksi harjoitella oppositiossa. Puolueen omaa etua ajatellen rintamakarkuruus oli ehkä viisasta, mutta rintamakarkuruutta se silti oli.
Hävinneistä piti muodostaa hallitus pohjalle, jota kukaan ei halunnut. Mitään yhteistä valmistelua ei ymmärtääkseni ollut tehty, vaan hallitusohjelma jouduttiin improvisoimaan sovittaen yhteen ristiriitaisia näkemyksiä siitä, mitä oikein pitäisi tehdä. Ohjelmasta tuli juuri sen näköinen kuin näissä olosuhteissa voi kuvitella tulevan.
Pihtisynnytys tuotti hallituksen, jonka osapuolet eivät kokeneet toisiaan liittolaisikseen. Vastustajat löytyivät toisista hallituspuolueista, kun niiden olisi pitänyt löytyä oppositiosta. Tämä oli jo lähtökohtana huono ja huonommaksi se vain kävi. Asennoituminen hallituksen työskentelyyn on ollut hallituspuolueissa puolustuksellinen. On keskitytty vahtimaan sitä, ettei mitään ikävää päätettäisi. Hallituksessa pitäisi ajaa innolla ja näkemyksellä asioita eteenpäin eikä keskittyä jarruttamiseen.
Liian laaja pohja? Jos se tästä on johtunut, vika oli kristillisissä, sillä muut viisi puoluetta toimivat hyvin yhteen Lipposen hallituksissa. Vika taisi olla siinä, ettei Lipponen johtanut tätä hallitusta – eikä demareita – eikä Suvi-Anne Siimes johtanut vasemmistoliittoa. Monipuoluehallituksen johtaminen on vaativa tehtävä, mutta ei mahdoton.
Demareiden neuvottomuus. Hallituksen toiminnan puurouttamiseen ei ole tarvittu pieniä puolueita. Asiat ovat menneet juntturaan useimmiten kokoomuksen ja demarien välillä. Demarit panikoivat eivätkä kykene päätöksiin. Syynä lienee perussuomalaisten pelko, mutta on kyse myös aidosta neuvottomuudesta. Työelämän rakennemuutos ja teknologian kehitys ovat poistaneet runsaassa vuosikymmenessä Suomesta 300 000 demarien unelma-ammattia. Demareiden taivaassa kaikki ovat paperityöläisiä, ja tämä unelma on rikki. Puolueen katseet ovat kääntyneet taaksepäin: Neuvostoliitto takaisin ja sellun keitto eukalyptuksesta kiellettävä!
Kokoomus. Suomessa kokoomus on yhä sekoitus vaaliorganisaatiota ja mediatoimistoa. Kokoomuksen pahin puoli ei ole puolueen oikeistolaisuus vaan yhteiskunnallisen strategian puute. Kateellisena katsoo, miten johdonmukainen ja tuloksekas ohjelma on Ruotsin porvarihallituksella. Sitä työstettiinkin pitkään ennen vaaleja. Jos kokoomuksella on johdonmukainen tulevaisuusstrategia Suomelle, ei se ole sitä ainakaan muille kertonut.
Lobbarit ovat päässeet suoraan vallan ytimeen. Valtiovarainvaliokunta moitti ministereiden avuksi tulleen avustaja- ja valtiosihteeriarmeijan paisumista. Määrän lisäksi ongelmana on laatu. Ihmeen vähän on keskusteltu avustajakunnan jääviydestä. Huomattavalla osalla vakituinen työpaikka on jossain etujärjestössä tai lobbausorganisaatiossa. Lobbarin asenne on aivan väärä, koska hän on oppinut katsomaan asiaa vain yhdeltä kannalta. Tehtäväjako avustajien ja virkamieskunnan välillä on epäselvä eikä isojakaan päätöksiä valmistella kunnolla. Ohuin tiedoin liikkeellä olevat avustajat ohittavat virkamiesvalmistelun. Yön neuvotteluissa on päädytty mitä ihmeellisimpiin ratkaisuihin, joita on sitten myöhemmin jouduttu perumaan. Erityisesti verotusta koskevat päätökset ovat olleet välillä yksipuolisesti valmisteltua eikä niiden vaikutuksia ole arvioitu. Osinkoverouusitus oli alkuperäisessä muodossaan aivan kohtuuton ja niinpä sitä jouduttiin korjaamaan. Kokoomuksen aloitteesta ammuttiin rikki yhteisöveron pohja, vaikka kaikki asiantuntijat sanoivat, että olisi järkevämpää alentaa verokantaa kuin antaa alennusta milloin mistäkin. Se ehti laiksi asti, mutta peruttiin pikaisesti.
On avustajien määrälläkin merkitystä. Mitä isommat armeijat taistelevat keskenään, sitä todennäköisemmin taistelut juuttuvat juoksuhautoihin.
Päättämättömyys. Pahinta eivät ole huonot päätökset vaan se, ettei ole päätetty lainkaan. Siitä me kaikki kärsimme. Maa on lähes taloudellisessa hätätilassa eikä osata tehdä mitään muuta kuin pakon edessä leikata menoja. Sitä paitsi miljardisäästöt kuntien tehtävistä ovat vielä yksilöimättä. Katsokaa, kuinka hyvin Ruotsilla menee ja kuinka huonosti meillä menee! Politiikalla on väliä.
Yhden huonon hallituksen maa vielä kestäisi, mutta niitä on ollut peräkkäin kolme. Korjausvelkaa on kasaantunut. Paras-hanke epäonnistui uudistamaan sote-palveluja ja Sata-komitea epäonnistui tuomaan sosiaaliturvan 2000-luvulle, vaikka hankkeeseen panostettiin valtavasti. Kolmessa viimeisessä hallituksessa on kokeiltu kaikkia hallituspohjia – rintamakarkureita lukuun ottamatta – joten mikään puolue ei voi syyttää muita.
Oikea kysymys ei taida olla, miksi tämä hallitus on niin huono, vaan mitä on tapahtunut kyvylle tehdä päätöksiä Suomessa.
Uskon väitteeseesi hallituksen huonoudesta.
Ihmettelen edessä olevia MINIhallitusneuvotteluja. Annetaan yummärtää, että hallituspuolueet, mukaanlukien VIHREÄT, jatkavat periaatteessa nykyisen hallituksen linjoilla. Vain joitakin näennäisiä muutoksi hallituspolitiikkaan tehtäneen MINIhallitusneuvotteluissa. Halutaan siis jatkaa nykyisen Suomen huonoimman hallituksen linjoilla?
Normaalisti hallituksen vaihto edellyttää neuvotteluja osallistujien kesken. Yhteiymmärryksen synnyttyä muodostetaan hallitus.
Nyt syntyvällä uudella hallituksella olisi luontyainen mahdollista vaihtaa ajamansa politiikka parempaan. Näin ei kuitenkaan ole tarkoitus tehdä. Muodostetaan uusi hallitus, joka jatkaa edellisen hallituksen huonoksi todettua politiikkaa. Miksi?
Ainoa syy lienee puolueiden ja niiden johtajien vallankipeydessä ja tilanteen maksimaalisessa hyödyntämisessä. Uudet todelliset neuvottelut toisivat ehkä esiin Suomen ongelmat ja aiheuttaisivat kismaa hallituspuolueiden välillä. Seurauksena saattaisi olla uudet vaalit ja hallituspuolueiden tappio.
Oman aseman turvaamiseksi varminta on jatkaa entisellä hallitusohjelmalla. Siten voidaan varmistaa paikka määrääjien pöydissä. Suomen etun on sittenkin vain toissijainen. Tärkeintä on oma ja puolueen etu.
Siis kun puolue ei halunnut astua yhdssä rintamassa ajamaan eurooppa- ja talouspolitiikkaa, joka on ollut, kuten arvata saattoi, tuhoisaa Suomelle ja Euroopalle niin tämä on rintamakarkuruutta? No, ehkä se on, tosin mielestäni on kunniaakkaampaa karata ampunmalinjasta, joka on käännetty omia kansalaisia vastaan kuin pysyä siinä. Tästähän oli kysymys, persuille annettin mahdollisuus parissa äänestyksessä äänestää halltiuksen linjaa vastaan, ja muuten olla rivissä.
Tuossa vielä Soinin omat kommentit kolmen vuoden takaa: http://timosoini.fi/2011/06/hallituskelvoton-vai-kelvoton-hallitus/
Sekä Suomen että euroalueen tilanne on selvästi huonompi kuin kolme vuotta sitten, eikä harjoitetulla politiikalla muuta olisi voinut olettaakaan.
Heh, joo tämä voi olla vähän epäreilu kommentti, mutta kun näitä rakennepaketteja silloin julkaistaiin niin ainoa asia mistä oltiin päästy oikeasti yhteisymmärrykseen oli kotihoidontuen jakaminen.
Maa on syöksykierteessä, rakenteita pitäisi uudistaa ja hallitus tulee ylpeänä ulos:“Kotihoidontuki jaetaan!!!!”
Tämä ei varmaan voisi henkilöityä sen selvemmin kuin Alexander Stubbissa. Hän on jo sanonut varsin selvästi, että ei yritäkäään tehdä hallituskauden lopulla muuta kuin omaa uraansa.
Hienoa kuitenkin, että Katainen ymmärsi lähteä. Ymmärsi, että ei tästä mitään hänen johdollaan tule.
Katainen tosin haastattelussa puolusteli, että ei Suomen hallitus mitään mahda, kun globaalit tsunamit iskevät. Ruotsin hallitus — ja kansa euro-äänestyksessä — oli tosin eri mieltä. Kun on itsenäisyyttä, on ketteryyttä.
Onneksi Suomessa kuitenkin menee tosi hyvin, koska on varaa maksaa maatalous- ja Kreikka, eiku Kainuu-tukia enemmän kun kai missään muualla suhteessa maksukykyyn.
Tai miten niin “onneksi”? Miksi minun pitäisi välittää, miten tässä takapajulassa menee? Olen EU-kansalainen ja tavoitteeni on siirtyä sinne, missä tulevaisuus on.
Vanhasen I aikaan meni liian hyvin, olisi pitänyt pystyä tekemään päätöksiä mutta ei…
Paras — hankkeesta tuli farssi, joka seuraavassa muodossa oli jo tragikomediaa.
Nämä asiat osoittavat hyvin miten suuria vaikutuksia kollektivistiset taloudelliset ja sosiaaliset politiikat voivat epäonnistuessaan aiheuttaa. Kun valtiolla on yhteisön resurssit totaalisesti hallussaan, niin epäonnistumisenkin lopputulos on totaalinen.. 🙂
Tuo nyt on vähän väärä todistus. Perussuomalaiset eivät tietenkään halunneet hallitukseen, joka ajoi tasan vastakkaisia asioita kuin niitä, joilla perussuomalaiset olivat juuri vaalivoittonsa saaneet. Ja muut eivät halunneet kirjoittaa hallitusohjelmaa perussuomalaisten ajamia teemoja sisältäväksi. Kutsuisin perussuomalaisten asennetta mieluummin suoraselkäisyydeksi kuin rintamakarkuruudeksi. Tuohon hallitukseen meno olisi ollut perussuomalaisille selvä takin kääntäminen heti vaalien jälkeen.
Taisi olla persussuomalaisten ja perussuomalaisten linjan vastaisuus se kantava teema. Muut sietivät jopa tuskastuttavan pitkät hallitusneuvottelut ja yhteisen linjan puuttumisen, kun palkintona oli se, ettei tarvinnut hyväksyä perussuomalaisten linjan mukaisia ratkaisuja hallitusohjelmaan.
Perussuomalaisten kasvu pelotti useita puolueita (esim. vihreitä), ei vain demareita. Keskustan ja perussuomalaisten ympärille rakentuva, ehkä perussuomalaisten ohjelmaa lähempänä oleva hallitus taisi olla mahdoton ajatus näistä syistä.
Minusta hallituksen linja ja kokoomuksen linja ovat olleet aika lähellä toisiaan. Kokoomus varmasti onnittelee itseään hallituksen linjavalinnoista. Vihreät saattoivat hyväksyä kokoomuksen johtavan roolin hallituksessa paljolti perussuomalaisvastaisuutensa ja ‑pelkojensa vuoksi.
Hyvä huomio. Ehkä asia menee vähän niin, että mitä Brysseli edellä, sitä Helsinki perässä. Valta on siirtynyt osin kabinetteihin ja lobbareille myös niin, että monet asiat tulevat pöytään valmiiksi pureskeltuina, Brysselistä tai suomalaisten käymistä yöllisistä neuvotteluista Brysselissä. Ehkä sama koskee myös kotimaan yöllisiä neuvotteluita. Myös hallitusneuvotteluissa lobbareiden vaikutusvallan on nähty kasvaneen.
Lobbarit on palkattu ajamaan oman taustaryhmänsä tavoitteita eikä yhteiskunnan yleistä etua. Heille tuo yksi näkökulma on usein päämäärä, eivätkä he siis edes tavoittele monipuolisempaa näkemystä (muussa mielessä kuin laveina perusteluina oman kannan ajamiseksi). Lobbareiden asenne on siis “oikea”. Poliitikkojen pitää ymmärtää heidän yksipuolinen näkökulmansa ja suhtautua heihin sen mukaan.
Yksi keskeinen syy, joka tekee tästä hallituksesta näennäisesti huonon on kohdalle sattunut ensimmäinen euroajan taantuma. Suomen poliitikot eivät yksinkertaisesti vielä ymmärrä, miten tällaisia taantumia tulisi euroaikana hoitaa. Ennen euroaikaa ratkaisu olisi ollut devalvoituminen tai devalvaatio, mutta nyt ollaan jähmetytty paikalleen, osaamatta tehdä mitään selvästi tilannetta parantavaa.
En usko että mikään toinenkaan hallituskokoonpano olisi ollut tässä tilanteessa kovin paljon toimivampi (no jaa, ehkä perussuomalaiset olisivat vaihtaneet euron markaksi, mikä olisi ollut vama osaratkaisu, vaikkakaan ei välttämättä paras sellainen).
Toinen syy on tuon jo mainitun lobbauksen ja Brysselivetoisuuden lisääntyminen. Eihän Suomessa ja Suomen poliittisten puolueiden kesken enää tehdä samaa määrää poliittisia päätöksiä kuin ennen.
Kolmas edellisiä pienempi syy voisi olla perussuomalaiset. Perussuomalaisten läsnäolo kentän toisella laidalla ohjasi hallituksen
- — -
Olen samaa mieltä siitä, että nykyistä hallitusta voi aika hyvin perustein pitää Suomen huonoimpana hallituksena — osin sen toteuttaman politiikan vuoksi, osin sen sisäisen hajanaisuuden vuoksi.
Vihreät voisivat katsoa omaakin toimintaansa ja pistää ensiksi vaikka Talvivaaran ja sen ympäristön asiat kuntoon. Samalla voisi miettiä, miten vastaavat ympäristöskandaalit voidaan estää jo ennakolta. Tuo Talvivaaran tähänastinen tarina on häpeäksi, ei vain Vihreille, vaan koko maalle!
Jokainen voisi myös miettiä omia tekojaan. Miksi Helsinki (katuineen, toreineen, puistoineen, metsiköineen ja rantoineen) on täynnä roskia? Ulkomailta takaisin palattua huomaa parhaiten todella ison eron erikaupunkien siisteydessä. Onko meillä liikaa “slaavilaisperäistä ‘nitshevoo’ kulttuuria ja asennetta”?
Ja mitä näille kaikille on yhteistä?
Käytännössä kyvykkäästi johtamassa on ollut Kokoomus.
2003–2007 kokoomus oppositiossa ja 2007–2011 keskustalainen pääministeri.
Osatekijä tässä saattaa olla politiikan mahdollinen ulkonäköpainotteisuuden lisääntyminen. Päättäviin asemiin edetään enemmeän ulkonäön avulla kuin ennen. Vapaavuori olisi ollut varmaan pätevin kokoomuksen johtoon, mutta Stubb oli komein ja hauskin. Jotenkin tuntuu, että esim. etenkin monet naisäänestäjät valitsevat ehdokkaansa ulkonäön perusteella.
Itseltäni on ainakin mennyt usko politiikkaan, kun ongelmia on ja ne kasvavat, mutta mitään ei näytä tapahtuvan. On aivan selvää, että leikkaustarve, niin päästöissä kuin julkisessa taloudessa kasvaa, mutta oikeasti tätä ei näytetä ymmärtävän. Kun on tottunut yrittäjänä ja omaishoidon parissa pärjäilemään ilman suurta tukea muualta, niin päätyy siihen, että olisi parempi leikata sitten oikeasti kunnolla myös julkista taloutta ja pistää perheet pitämään huolta itsestään. Leikkauksia vastaan perheitä pitäisi sitten vaurastuttaa poistamalla ja vähentämällä tiettyjä veroja, kuten juuri perintövero, jonka poisto antaisi puskuria vähenevää julkista tukemista vastaan laajalle osalle kansasta. Perhettä ei tarvitse nähdä nyt minään perinteisenä, vaan sellaisena yksikkönä, jossa pieni ryhmä pitää toisistaan huolta.
Kun luonnonsuojeleminen näyttää mahdottomalta — nyt Teno ja Tornionjokikin ovat vaarassa kaivosten takia — niin ei sitä halua myöskään nähdä omien verorahojen menevän näiden kaivosten tukemiseen tai ylipäätään luonnon tuhoamiseen. Markkinataloudessa voisi teoriassa vaikuttaa ostovalinnoillaan, mutta tällaisessa valtioiden tukemassa kapitalismissa sitäkään vaihtoehtoa ei ole. Jos kokoomus katselee maailmaa nyt uusin silmin, niin vihreidenkin olisi syytä kohdata nämä ongelmat oikeasti, eikä yrittää uskotella ihmisille ratkaisujen olevan helppoja ja pieniä säätämisiä.
Laajapohjaisuus on ollut silti hyvä asia. Perussomalaisten ja Kepun heitettyä pyyhkeen kehään ja kieltäydyttyä edistämästä mitään, järkevää poliittista keskustelua ei ole syntynyt.
Hallitus on joutunut itse sovittelemaan ja tasapainottamaan eilaisia näkökulmia ja eturistiriitoja. Se on politiikkaa ja hyvä asia. Todennäköisesti se on synnyttänyt paremman lopputuloksen kuin jokin muu toimintatapa, jossa opposiotio olisi vain jyrätty.
Suomalaisessa mallissa on oltava laajapohjainen hllitus, koska oppoistiossa voi vain keksiä vitsejä.
Avustajat, juuri näin ja kaikilla puolueilla. Heidi Hautalan kohtaloksi tulivat hänen omat avustajavalintansa, ammattitaidottomia kun olivat.
Nelivuotinen talouden ihmekäänteeseen perustunut ohjelman pohja oli huono idea. Samoin kunnallisen itsemääräämisoikeuden taakse linnoittautuneet oman valtansa suojelijat.
Ehkä pahita, uskallus puuttui. Loppujen lopuksi vielä arvostetaan ihmisiä, jotka uskaltvat ottaa omaa riskiä tulevasta menestymisestä. Eteenkin Vasemmistolliito otti varman päälle.
Poliittisesti tilanne on kiinstava. SDP suuntaa ay-liikeen suuntaan, Persut kohti konservatiivilordeja, Kepu arvokonservatismiin ja Kokoomus markkinahenkisyyteen. Pernteiselle liberalismille keskutassa ja liikkuvien äänestäjien sydämessä avautuu iso avoin kenttä. Sinne ei näytä olevan vetovoimaa millään puolueella.
Yksi asia Soininvaaran asiallisessa kirjoituksessa jäi mietityttämään. Ovatko Vihreät tuoneet jotain omaa panostaan tähän kuvioon vai ovatko he olleet vain sivustakatsojina?
Erittäin hyvä analyysi Osmolta. Erityisen tyytyväinen olen hänen laajaan katsantokantaansa. Vielä olisi voinut pohtia vihreidenkin kyvyttömyyttä useisiin päätöksiin, mutta antaa nyt olla…
Erityisen pettynyt olen demarien alennustilaan, halvaantumiseen. Juttelin noin viikko sitten yhden vaikutusvaltaisen demarin kanssa ja tämä ihan vakavissaan selitti, että voisimme palata 80-luvun malliin: “Miksi se ei toimisi nyt kun se toimi silloin?” En oikein ymmärtänyt, mikä se malli olisi, mutta Neuvostoliitto ainakin pitäisi palauttaa takaisin. Siihen tosin pyrkii osittain myös Putin, eli hyvällä tiellä ollaan. Ja demarien kannatus saavuttaa jatkuvasti uusia ennätyksiä, mataluusennätyksiä. Eläköön työväenaate…
Suomen talouden tilan heikkeneminen ei johdu hallituksesta vaan ulkopuolisista seikoista:
1) Nokian heikko pärjääminen kapealla kuluttajasegmentilla, romahdus ja myynti pilkkahinnalla Microsoftille
2) Välimeren maiden talouskriisit
3) USA:n heikkenevä talous, maailmanpoliisina olemisen hinta, arabimaiden levottomuus
4) Ukraina-Venäjä-EU-Nato kriisi, Venäjän haluttomuus neuvotella Ukrainan itsenäisestä asemasta ja pakotteet puolin ja toisin
5) Valmistavan tuotannon ja myös korkean teknologian sektorin töiden siirtyminen kaukoitään
6) Eläkeläisten kasvava osuus väestöstä
Ei mikään hallitus pysty ratkomaan näitä ongelmia kovin helposti. Parempi että sekä oikeistoa että vasemmistoa että keskustaliberaaleja on mukana.
Oma käsitykseni on kanssa että perussuomalaisia ei halunut hallitukseen kukaan muista puolueista tosissaan paitsi ehkä demareiden AY-siipi, jos muistatte niin hallitusneuvottelujen alkuvaiheessa Heinäluoma yritti savustaa Kokoomuksen ulos neuvotteluista päämääränään uudet vaalit ja punamustan kansanrintamahallisuksen luominen, mutta muut puolueet kauhistelivat kyllä “jytkyä”. Olen kyllä kiitollinen että ei tarvitse asua maassa jossa Perussuomalaisten “hallitusohjelma” olisi toteutunut.
Mut saa mietteliääksi Vihreiden puoluekokous suhteessa tähän uuteen tilanteeseen. Vihreiden uudet linjaukset ovat aika valtiovetoisia, eivätkä erityisen hyvin sovi yhteen porvaripolitiikan kanssa. Tämä on sääli, sillä Vihreät ovat kuitenkin osittain yrittäjäpuolue.
Tuntuu siltä, että SDP ei ole toipunut Lipposen ajasta. Niin vahvan johtajan jälkeen on saattanut olla vaikeaa palata normaaleihin johtajiin. Tästä sitten syntyy mainitsemasi soppa. Mua mietityttää punavihreys. Demarit eivät ainakaan Helsingissä oikein kannata tiivistä kaupunkirakennetta, eivätkä oikein tue tavoitetta tiivistymisestä. Demareiden todellinen politiikka tai track record ei niin ollen ole kauhean hyvää kaupunkitalouspolitiikkaa. Helsingissä kuitenkin tuotetaan enemmän kansantuotetta per pää kuin muilla alueilla. Me tarvitsemme tuottavuuden kasvua, jotta voimme olla vihreämpiä. Tiivis säästäisi vihreää ja samalla tuottaisi tehokkaampaa taloutta. SDP:n asemoituminen suurteollisuuden ja autoilun tukijana on erikoinen ja menneestä maailmasta.
Vihreät on pieni puolue, mutta jos olisimme edes karvan verran kurinalaisempia ja ajaisimme agendaamme tiukemmin yhteistuumin porvaripuolueiden kanssa, voisi jonkinlainen suvaitsevainen sosiaaliliberaali kehityskulku olla mahdollinen. Olihan Milton Friedmankin pienituloisille negatiivisen tuloveron kannalla.
En kuitenkaan halua soimata SDP:tä. Jotenkin pikemminkin tuntuu ajallemme olevan leimallista se, että jäntevää kurinalaista politiikkaa ei halua tehdä mikään puolue. Nykyajan individualistinen eetos rohkaisee eri poliitikkoja keräämään irtopisteitä milloin mistäkin, vaikka tarvitsisimme yksituumaisuutta. Urho Kekkosen sanoin (vaikka en muuten ole UKK:sta erityisen innoissani): onko meillä malttia vaurastua?
Jos kerran kyseessä on huonoin hallitus, niin eikö sen kaatuminen olisi Suomen kokonaisedun mukaista? Miksei herra Soininvaara patista puoluettaan oppositioon? Ei hallitus kestä enää kovin montaa lähtijää.
Vai onko hallitus huonoudestaan huolimatta samalla paras mahdollinen, siis Vihreiden mielestä?
Ongelma on yleensä se, että sitova hallitusohjelma repäistään vaalien jälkeen parissa viikossa suljettujen ovien takana — demokratiaa avoimuutta…
Mitähän tästäkin tulee? Stubb ei maininnut linjapuheessaan ulkopoliittisia asioita eikä avannut uusia yhteiskuntapoliittisia visioita.
Häpeän suomalaisena, jos Stubb Eurooppa-neuvoston ryhmäkuvissa ryhtyy vielä napsimaan selfieitä keltaisella homomaisella kamerallaan.
Ei asiaa tuolla lailla ainakin julkisuudessa esitetty silloin.
Perussuomalaisten vaalikampanjan ytimenä oli vastustaa Kreikka-tukien ja Euroopan vakausmekanismin rahoittamista, ja käsittääkseni muut puolueet (paitsi ehkä Vasemmistoliitto) halusivat näitä rahoittaa niin kivenkovaa että asiasta ei voitu neuvotella eikä Persuja ottaa hallitukseen.
Demokratia on hyvä järjestelmä, kun taloudessa menee hyvin eikä vihollinenkaan uhkaa .
Aina ja kaikkialla, kun talouden laskusuunta lyö päälle, myös yhteiskuntamoraali rapautuu. Se näkyy rötöstelynä ja vastuun heikkenemisenä. Oma etu tulee tärkeämmäksi ja muut joutaa vähemmälle. Demokraattinen hallintomme takkuilee normaaliakin pahemmin. Millään taholla ei ole ” varaa” huolehtia heikoimmista — tuloeroista vain paasataan.
Toki paljon aina johtuu johtajien kyvyistä, mutta vaikeat ajat eivät tuota suurmiehiä, korkeintaan kyseenalaisin keinoin toimivia sotasankareita. Tällä yritän osoittaa, että nykysuhdanteissa ei kerta kaikkiaan voi olla kiitosta ansaitsevaa hallitusta. Jos hallitus saisi jotain aikaan, sekin osoittautuisi vääräksi politiikaksi, koska toivottua tulosta ei synny. Elvyttihän hallitus aluksi, mutta se vei vain ojasta allikkoon. Sama juttu, kun yritysveroa rutkasti alennettiin — kovin vähän näkyy yritysten toimia — ainakaan vielä.
Mieluummin haukkuisin aikaisempia hallituksia, jos energiaa tuhlataan jälkiviisauteen. Niistä puuttui jämäkkyyttä rakentaa puskureita nykytilan ja vastaavien varalle, liikaa niissä kosiskeltiin äänestäjiä kaikenlaisella mukavalla.
Jos suhdanteet paranee, löytyy uusia päteviä ministereitä vastuullisista puolueista. Jos taas lama jatkuu, toivottavasti löytyy edes päteviä taustavaikuttajia, mutta teoistaan, jotka on pakko tehdä, kiitosta he eivät tule saamaan.
Siis oliko Vanhasen I hallitus (2003–2007) myös huono, vai ainoastaan kolme sen jälkeistä?
ei ole soininvaara ekaa kertaa kommentoimassa. netti muistaa. sillä on hyvä muisti.
http://www.soininvaara.fi/2013/05/30/huonosti-toimiva-hallitusyhteistyo/
Nämä valtion miljardisopeutukset on suurimmalta osin toteutettu siirtämällä kustannuspainetta kuntaveroon.
Kuntien tehtävien miljardivähennyksestä on tosiaan sovittu vain otsikkotasolla. Virkkunen on pari kyselykierrosta ministeriöihin tehnyt, ja vastaajat eivät ole oikein vakavissaan tehtävään suhtautuneet. Virkkunen ei ole tätäkään hommaa ole loppuun kaitsemassa ja tuloksia pitäisi saada aikaan vaalivuonna. Jos jo Sote-sopu purkaa julkista monopolia, niin samaan suuntaan vaikuttaa kaiken järjen mukaan tämä kuntien velvoitteiden vähentäminen. Vähemmästäkin ideologisesti kipeästä aiheesta on partaa päristetty.
Oli kyllä harvinaisen kokoomusvetoista politiikkaa silloinkin, koska Vanhasen aikana pääministeri ei kyllä ohjannut toimintaa millään tavoin. Ja ne mainitsemasi kolme peräkkäistä hallitusta ovat:
* Vanhasen II hallitus
* Kiviniemen hallitus
* Kataisen hallitus
Minä tarjkoitin hallituksilla näitä vaalikausien mittaisia koalitiota, joissa toki ministerejä vaihdettiin. Muodollisesti tietysti hallitus vaihtuu, kun pääministeriä vaihdetaan. Jos tätä terminologiaa halutaan käyttää niin sanotaan, että viisi viimeistä hallitusta ovat olleet aika saamattomia. Lipposen ja Ahon hallitusten politiikasta voi olla montaa mieltä, mutta kukaan ei voi väittää, etteivät ne pystyneet päätöksiin.
Keskustan ja perussuomalaisten ympärille rakentuva hallitus oli mahdoton, koska keskusta ilmoitti heti olevansa oppositiossa. Keskusta myös piti tiukasti linjansa, suostuttelijoita varmasti oli.
Jos keskusta olisi ollut pelissä mukana, neuvottelut olisivat olleet aidot neuvottelut. Nyt peli oli aika selvä, kun kaksi isomman pään puoluetta ilmoittautui saman tien oppositioon. Lopputuloksena oli Kataisen pakkoavioliitto.
Sinulla on ihanteellinen ajatusmaailma menneestä maailmasta. Olen samaa mieltä lobbarien turhan vahvasta asemasta, mutta meno oli menneessä maailmassa vielä paljon korruptoituneempaa.
Tilanne on ollut hankala, mutta miten devalvaatio tehdään kelluvalle valuutalle velkaisessa maassa? Euro voi kyllä olla hyvinkin osasyy ongelmiimme, mutta ongelma ei ole meidän kuulumisemme euroon, vaan Euroopan jatkuva taantuma. Halvempi euron kurssi olisi tietenkin meille kivampi, mutta ei meidän oma kelluva valuuttamme sen halvempi olisi.
Tässä olisi tarvittu hallitus, joka ottaa jonkin selvän linjan ja noudattaa sitä oman kannatuksensa uhalla. Jotenkin kuvaavaa tilanteelle on se, että moni puolue voisi kaataa halutessaan hallituksen, mutta kukaan ei sitä halua tehdä. Joko kaikki ovat optimisteja oman kannatuksensa kasvun suhteen, tai sitten kaikkia pelottaa. Tällä hetkellä uusia vaaleja huutaa vain keskusta, joka pelkää kannatuspiikkinsä sulamista.
Oli siinä sellainenkin vaihe, että neuvoteltiin porvarihallituksesta, mutta sen kaatoivat vihreät.
Hallituksen kaataminen kannattaa sille, joka olettaa saavansa uusissa eduskuntavaaleissa paremman aseman vallassa. Nythän on sillä tavalla erikoinen tilanne, että hallituksen kaataminen melkein väistämättä johtaa uusiin vaaleihin johtuen puolueiden tasapainosta.
Kokoomus ei halua juuri nyt vaaleja, koska se on pääministeripuolue, ja sen kannatus on taas kipuamassa ykköseksi. Lisäksi puheenjohtajavaihdosta tarvitsee vähän sulatella.
SDP ei halua uusia vaaleja, koska sitä ei kiinnosta mittauttaa todellista kannatustaan ja ryhtyä opposition pienpuolueeksi.
Vihreillä ei ole nyt eväitä kovin paljon suurempaan paikkamäärään, eikä sitä kautta parempaan asemaan hallituksessa. Lisäksi hallituksen kaatamisella saa vähän hankalan maineen, mikä voi pitää pienemmän puolueen ulkona hallituksesta tulevaisuudessa.
RKP:lle asia on ihan det samma, koska kannatus ja hallituspaikka ovat vakioita. KD voi joutua oppositioon, vaikka kannatus onkin suunnilleen vakio.
Todennäköisin tapa asetelman muuttumiseen on se, että SDP ottaa voimakkaasti sellaisen strategian, että nyt otetaan kunnolla nenään ja haetaan neljä vuotta vauhtia oppositiosta. Se vaatisi Rinteeltä aika kovaa asennetta, kun puolueen vaalikoneistokaan ei nyt ole ihan priimakunnossa. Johtajuutta se kyllä osoittaisi.
= = =
Vaalien jälkeen tilanne on siinä mielenkiintoinen, että jos demarit ilmoittavat vaalitappion jälkeen olevansa oppositiossa, tuloksena on porvarihallitus. Perussuomalaiset tuskin saavat enempää paikkoja kuin viimeksi, ja oppositiotaival jatkunee.
Valitettavasti vain tuosta hallituksesta saadaan helposti yhtä toimintakyvytön kuin nykyisestä, jos kyse on pakkoavioliitosta silloinkin.
Vihersinssi. Aika paljon sinulta jäi puolueita oppositioon. Vielä pitäisi kuitenkin saada hallituksen taakse enemmistö. Tosin vähemmistöhallitus ei ole mahdoton ajatus sekään.
Millä tavoin euroalueen tilanne on “selvästi huonompi” kuin 2011. Kun itse eurokriisi ja luottokriisi on jo takanpäin.
Eli vihreät valitsi mieluummin tämän historian huonoimman hallituksen kuin porvarihallituksen.
Ode:
Olisiko kuitenkin myös niin, että Lipposen hallitusten aikana vallinneella voimakkaalla talouden nousukaudella “ylileveän” hallituspohjan yhteistyö oli paljon helpompaa. Poliitikkojen on paljon helpompi sopia “jakovaran” törsäämisestä kuin nykyhallituksen leikkauksista.
Toki Lipposen johtajuudella oli oma iso roolinsa (Tosin nykypäivän Lipposen haastatteluja kuunnellessa ei voi kuin ihmetellä, kuinka valtiomiehestä on tullut katkera eläkeläinen)
Joku voisi tehdä huvikseen laskelman, mikä olisi julkisen talouden tila jos meillä yhä olisi 1980-luvun väestörakenne ja työllisyys. Vaan ei ole kumpaakaan.
Eli kun ei saa omaa kantaansa sellaisenaan ja kokonaisuudessaan läpi niin on parempi olla saamatta siitä mitään läpi?
Hallituksessa ollessaan Perussuomalaiset olisivat varmasti joutuneet antamaan periksi joissain asioissa, mutta kokonaisuudessaan Suomi olisi nyt Perussuomalaisempi jos he olisivat sinne menneet. Minun mielestäni hyvä näin, mutta Perussuomalaisten ajatuksia kannattavien näkökulmasta hallituksesta poisjäämisessä on vaikea nähdä mitään järkeä.
Kerrotaan Realo-vihreiden hallitseman puoluehallituksen olleen valmis porvarihallitukseen, mutta puoluevaltuustossa enemmistönä olleet Fundit päättivät: Ei.
Vaa’ankieliaseman käyttöä konkreettisimmillaan.
Seuraava hallitus on sekin huono, eikä pysty ratkaisemaan Suomen ongelmia.
Lääkkeinä ovat SoTe ‑uudistus ja työurien pidentäminen. Taudin diagnoosi väärä ja väärät lääkkeet pahentavat tautia ja heikentävät potilasta entisestään.
Suomi on väärässä valuutta-alueessa, eikä Suomella ole omaa talous- tai rahapolitiikkaa.
Montakohan hallitusta, millainen kurjuus, ja paljonko valtion velkaa tarvitaan, että tämä tunnustetaan?
Masi: Jos kerran kyseessä on huonoin hallitus, niin eikö sen kaatuminen olisi Suomen kokonaisedun mukaista? Miksei herra Soininvaara patista puoluettaan oppositioon? Ei hallitus kestä enää kovin montaa lähtijää.
En näe asiassa mitään ihmeellistä Poliitikoille, mukaan lukien Soininvaara, tulee aina ensin oma etu, sitten puolueen etu ja paljon myöhemmin Suomen etu.
Otetaanpa vielä kerran tuo päättely vähän enemmän kirjoitettuna. Ajattelen tilannetta, jossa minihallitusneuvottelut epäonnistuvat ja saadaan uudet vaalit. Tein neljä mielestäni kohtuullisen paikkansapitävää oletusta:
1. puolueiden kannatus noudattaa nykyistä kyselykannatusta.
2. SDP ilmoittaa jäävänsä oppositioon huonon kannatuksen vuoksi.
3. PS on edelleen ulkona peleistä käytettyään kovaa kieltä vaalikamppailussa.
4. Syntyy enemmistöhallitus.
Tämän jälkeen tilanne puolueittain:
- kok: pakko olla hallituksessa, muuten ei ole enemmistöä
— kesk: pakko olla hallituksessa, muuten ei ole enemmistöä
— rkp: sisällä kuten aina
— vihr: voi valita
— kd: voi valita
— ps: ulkona suoraselkäisyyttään (tai jääräpäisyyttään)
— sdp: ei halua mukaan vaalitappion vuoksi
— vas: ulkona, koska inho porvareita kohtaan on molemminpuolinen
Ei tuolla paletilla oikein saa muuta kuin porvarihallitusta, jos vaalit pidettäisiin nyt.
Oletukset ovat toki aina oletuksia. Tässä vähän jonkinlaista analyysiä niiden uskottavuudesta:
1. Jos vaalit pidetään nyt, kannatuksen heitot jäävät suhteellisen pieneksi kyselykannatuksesta (kevätvaaleihin ehtiikin sitten tapahtua yhtä ja toista).
2. Jos demarit haluavatkin hallitukseen, pelivaraa tulee vähän lisää. Silloin kokkarit ja persut voivat pitää seuraa toisilleen oppositiossa. Tämä tuntuu kuitenkin demarien kannalta hankalalta, koska vaikeana aikana toimivan hallituksen apupuolueen on vaikea parantaa kannatustaan radikaalisti.
3. Persujen on vaikea samaan aikaan tehdä hyvin ääniä keräävää vaalikampanjaa ja pystyä menemään hallitukseen. Jos perussuomalaisten puheet muuttuvat joustavammiksi, sitten meillä on todennäköisesti pienempi mutta hallituskelpoinen puolue, ja jako menee uusiksi.
4. Pidin enemmistöhallitusta aika lailla annettuna asiana suomalaisessa demokratiassa, mutta ehkä olenkin väärässä? Vähemmistö toimii, jos oppositio on hajanainen ja riitainen.
Olenko jättänyt jotain olennaista laskuista?
VFiherinssi
Teit hallituksen keskustan, kokoomuksen ja RKP:n varaan ja oletit vaalituloksen noudattavan mielipidetiedusteluja. Silloin noilla kolmella puolueella ei olisi enemmistöä.
Jos vihreät onnistuivat kaatamaan hallituspohjan, hallituksella oli alun alkaenkin kovin kapea pohja. Hallituksesta on vaikea saada toimintakykyistä, jos siellä on liikaa vaa’ankieliä. Voisin veikata, että jos tuosta olisi saatu porvarihallitus kasaan, siitä olisi tullut historian huonoin hallitus.
Edellisten vaalien tulos nyt vain sattui näyttämään suomalaistyyppisen demokratian heikon kohdan. Tähän asti on oletettu, että kuka tahansa voi olla kenen tahansa kanssa hallituksessa, mutta yhden suuren puolueen irtoaminen tästä teki tilanteesta vaikean.
Eikä mikään sano, etteikö sama olisi edessä seuraavissakin vaaleissa.
Ja palvelurakenne sekä sosiaaliturva. Haluaako joku ihan oikeasti takaisin 80-luvulle?
Soininvaara unohtaa sen, että todennäköisesti Suomi suorastaan kihisee Gladion agentteja, gladiaattoreita. Todennäköisesti kaikki poliittiset päätökset Suomessa on suoraan näiden sanelemia. Ei itsenäisyydestä eikä demokratiasta ole rippuakaan jäljellä, jos niitä koskaan olikaan.
Kyllä aikoinaan puhuttiin kotiryssistä, mutta kuinkas ne kotijenkit?
Kaikki puhuvat desanttidosentista, mutta entäs ne läntiset desantit?
Syystä tai toisesta vihreä liike on monessa maassa punasävyinen, sinivihreys on aika harvinaista. Tähän voi keksiä syitä ihmisten ajattelusta (yleinen hyväntahtoisuus), äänestäjien ikärakenteesta (nuoret äänestävät vihreitä, nuoret ajattelevat vasemmistolaisemmin) tai sitten vaikka siitä, että oikeistolaisille vihreyden vaatimukset osuvat enemmän omaan lompsaan.
Vihreydessä on myös jakolinja toisella akselilla, teknovihreiden ja hörhövihreiden välillä. Tätähän me tämänkin blogin kommenteissa olemme jauhaneet. Ei ehkä ole huono veikkaus, että näiden jakolinjojen välissä on korrelaatio (oikeistolaisesti ajattelevat hörhövihreät ovat harvinaisuus).
Reunojen välillä on jo nyt melkoisen pitkä matka. Ydinvoimaan myönteisesti suhtautuvan espoolaisen insinöörin ja keuruulaisen biodynaamisen luomuviljelijän näkökulmia alkaa olla vaikea sovittaa samaan puolueeseen. Jos puolue siirtyy jonnekin, reunasta putoaa väkeä.
Itse toki näkisin mielelläni sen, että vihreät menisivät vähän oikealle ja kohti teknokraattisempaa ajattelua (Ode minusta hyvänä esimerkkinä). En kuitenkaan rehellisesti sanottuna ole ihan varma siitä, tekisikö se puolueen kannatukselle hyvää, koska iso osa nykyisistä kannattajista ei sitä ymmärtäisi. Se voisi sataa aika kovasti Arhinmäen laariin.
Minustakin on sääli, jos vihreät päätyvät punavihreäksi pienpuolueeksi. Vahvalle liberaalille ja ympäristöarvoja ajavalle keskustaoikeistolaiselle puolueelle olisi käyttöä. Äänestäjiä voi vain olla vaikeampi löytää.
Itse tulkitstin Viherinssin ehdotuksen siten, että Vihreät ja KD olisivat myös hallituksessa.
Itse olen hyvin pitkälti Viherinssin kanssa samoilla linjoilla. Voitti sitten keskusta tai kokoomus, demarit jää jatkuvan turpiin saamisen vuoksi ottamaan lukua ja porvarihallitus on varma.
Ainoa epäselvyys on otetaanko hallitukseen lisäksi persut, vai vihreät, ruotsalaiset ja KD avuksi. Persujen päästäminen vaa’ankieleksi ei varmasti olisi Sipilän tai Stubbin mieleen.
Paljon tietenkin riippuu myös perussuomaisten menestyksestä ja siitä, minkälaisia hiihtäjiä perussuomalaisten edustajiksi valikoituu ja minkälaista ryhmäkuria Soini pystyy hallitusneuvotteluissa lupaamaan.
Ja tietysti äänten liikkuminen akselilla vihreät-vasemmistoliitto on myös merkittävä tekijä. Vassarit kun ovat myös pelanneet itsensä ulos seuraavasta hallituksesta.
Nimenomaan. Toisin sanoen kok+kesk+rkp pakollisina kuvioina, vihr ja kd saavat itse valita. Ehkä tein sen virheen, että kutsuin tätä porvarihallitukseksi, mutta eivätkö kaikki nämä oikeastaan ole porvaripuolueita?
kaksi teoriaa 3:een perättäiseen huonoon hallitukseen. ei täysin selitä kaikkea.
teoria 1
eläköitynyt äänestäjäkunta ja plus melkein eläkkeellä olevat
nämä ryhmät ajattelevat enimmäkseen omaa etuaan jotka ovat eläkkeet ja terveydenhuolto jotka kummatkin käy kalliiksi yhteiskunnalle. eläkkeet maksetaan työeläkemaksujen kautta suorina rahansiirtoina ja terveydenhuolto enimmäkseen kuntien kautta.
eläke ja melkein eläkkeellä olevat myös ahkeria äänestäjiä. nämä ryhmät eivät ole niin aktiivisia muissa asioissa. siksi asiat junnaa paikallaan ja yhteiskunnallisia muutoksia ei saada helposti aikaiseksi.
teoria 2
media ja internet. 90-luvulla ihmiset seurasivat lähinnä valta-medioita kuten yle, hs ja muut. jotka edusti suhteellinen keskimääräistä ja hillittyä linjaa jolloin puolueet eivät olleet niin sitoutuneita omaa ytimeensä. nykyisin netti-aikana ihmiset voivat seurata just omia mielipiteitä netistä ja media mm ilta-päivä lehdet voivat julkaista mitä tahansa vastuutonta. seuraus näkyy puolueissa yhteiskyvyn puuttumisena ja halua tinkiä omista vaatimuksistaan.
Keskusta ilmoittautui aika vahvasti oppositioon, mutta perussuomalaiset ei niin tehnyt.
Voi olla että perussuomalaiset sisältävä hallitus oli mahdoton siksi, että muut puolueet eivät halunneet sellaista hallitusohjelmaa, joka olisi kelvannut perussuomalaisille. Perussuomalaiset sisältävän hallituksen hallitusohjelmassa olisi ehkä pitänyt lukea jotain europakettien loppumisesta.
Kai nuo kuusi puoluetta laskivat, että huono hallitus on parempi vaihtoehto kuin perussuomalaisten ydinteemoja sisältävä hallitus.
En sanonut, että mennyt maailma olisi ollut korruptiosta vapaa. Toki lobbareita on ollut ennenkin. Tästä huolimatta OS:n huomio siitä, että lobbarit ovat päässeet vallaan ytimeen on hyvä. Aiemmat huonot kokemukset lobbauksesta eivät tarkoita, että lobbausta olisi hyvä saada lisää. Taistelkaamme siis sivusta tulevan, demokratian vastaisen vallan vähentämiseksi, tai sen muuttamiseksi vain pyydettäessä saatavaksi asiantuntija-avuksi.
Kelluva valuutta devalvoituu kun talous sakkaa. Sitä ei tarvitse devalvoida.
En sanonut, että euroon kuuluminen olisi ongelma, mutta sanoin, että poliitikkomme eivät hallitse tilannetta, jossa olemme ensimmäistä kertaa taantumassa yhteisvaluutan aikana.
Poliitikkomme osaisivat toimia oman kelluvan valuutan maailmassa. Siksi se olisi todennäköisesti toiminut paremmin tässä taantumavaiheessa.
Oma valuutta kelluisi sopivalle tasolle. Euro ei kellu Suomen talouden tilan mukaiselle (Suomen toivomalle) tasolle, koska Suomen talous on vain pieni osa euroalueen taloutta. Euron kelluminen ei myöskään muuta Suomen asemaa suhteessa suhteessa muihin euromaihin (eikä siis korjaa kilpailutilannetta suhteessa niihin).
Voi olla että tuo huonona pidetty kuuden puolueen hallitus oli paras enemmistöhallitus, joka silloisessa tilanteessa voitiin saada aikaan. Vaihtoehto olisi voinut olla linjakkaampi vähemmistöhallitus.
Tai kukaties, jos kuuden puolueen neuvottelut olisivat kaatuneet, ehkä jokut puolueet olisivat nöyrtyneet ja menneet mukaan perussuomalaisten vetämään (tai vahvasti muotoilemaan) enemmistöhallitukseen, joka olisi laittanut tulpan euroavustuksille.
Tuota ilmiötä kutsutaan usein Audin takapenkiksi. Vain vasemmistoliitto on luopunut Audin takapenkistä muiden tavoittelemiensa asioiden vuoksi, mutta sen lähtö ei vielä riittänyt hallituksen kaatumiseen. Nyt viisi puoluetta haluaa jatkaa Audin takapenkillä vielä vuoden verran, vaikka moni pitääkin hallitusta ennätyksellisen huonona.
Kaikilla puolueilla on joitain kynnyskysymyksiä. Vihreät eivät menisi hallitukseen, joka lopettaa tuulitukiaiset ja lisää ydin- ja turvevoimaa. Perussuomalaisten näkökulmasta nykyhallituksen linja on selvästi heidän ydintavoitteidensa vastainen. Ei vihreille riittäisi oikeus äänestää tyhjää ydinvoimaluvista päätettäessä, eikä perussuomalaisille oikeus äänestää tyhjää euroapupaketeista päätettäessä.
Voi myös ajatella, että jos perussuomalaiset olisivat menneet nykyhallitukseen, ja ajaneet euroapupaketteja, europankiirien vallan kasvattamista jne., heidän vaaleissa saavuttamansa kannatuksen taso olisi sulanut pois parissa kuukaudessa. Äänestäjä olisivat voineet kääntää selkänsä tuollaisille takinkääntäjille.
Nyt perussuomalaiset ovat oikeastaan olleet pääoppositiopuolue koko hallituskauden ajan. On mahdollista, että hallitus on joutunut myötäilemäään perussuomalaisten linjaa enemmän perussuomalaisten ollessa oppositiossa, kuin se olisi tehnyt, jos perussuomalaiset olisi saatu mukaan Audin takapenkille hallituksen yhteistä linjaa puolustamaan.
Mielestäni kirjoituksen asenne on väärä. Pitäisi olla ylpeä, että on voinut toimia historian monitahoisimmassa hallituksessa, jossa on pyritty yhteistyöhön oikealta vihreiden kera vasemmalle. Se, että on ollut ongelmia, on tosiasia, joka varmasti koskettaa jokaista hallitusta. Niitä toki täytyy käsitellä analyyttisesti, mutta ei parempia hallituskumppaneita haikaillen.
Mutta eniten kummastuttaa mielipide perussuomalaisten rintamakarkuruudesta. — Eikö hallituksen muodostamisessa ole kysymys tavoitteesta saada maalle parhaat mahdolliset ministerit omasta ja omaa puoluetta lähellä olevista puolueista ajamaan puoleen arvomaailman eteenpäinviemistä? — Eikö tällöin ole ns. vihreiden arvojen etu, että perussuomalaiset eivät päässeet/suostuneet hallitukseen? Ajatteleppa tilannetta, jos Suomessa saisi samanlaisen “voiton” vielä äärioikeistolaisempi puolue. Pitäisikö demokratian nimissä kannustaa heitä hallitukseen? — Eikö tällöin juuri olisi syytä muiden puolueiden pyrkiä yhteistyöhön, jolla tämä voima pysäytetään? Demokratia on hieno systeemi, mutta se ei ole pelkkää vaalimatematiikkaa. Hyvien ja edistyksellisempien voimien tulee pyrkiä voittamaan destruktiivisemmat ja konservatiivisemmat voimat myös eduskunnassa — sehän on politiikan idea. Siksi on vaikea ymmärtää miksi vihreät valittavat sitä, että perussuomalaiset eivät menneet hallitukseen. Jos vihreiden politiikka hallituksessa ei onnistunut, se johtuu jostain muusta. Itse olen sitä mieltä että Ville Niinistö on onnistunut hyvin ja kansanomaisesti sanottuna: “parantanut, kuin sika juoksuaan”. Eurovaaliesiintymiset olivat jo ihan huippua!
Mitä valmistelijoiden määrään ja lobbaukseen tulee syyllisiä löytyy myös byrokraattisista ja jähmeistä virkameihistä, joita ei ole kannustettu innovatiiviseen ajatteluun vaan passiiviseen perusteluaineiston tuottamiseen. — Osaako ne edes vaikutusten arviointia? Tässä on yksi demokratian ongelma. Virkamieskoneisto jähmettyy ja sinne valikoituu tietyntyyppisiä ihmisiä, ei ehkä penaalin terävimpiä kyniä. Ministerit eivät tätä vain huomaa, koska heillä ei yleensä ole alan koulutusta. Toisaalta tämä oli vääryyttä tekevä yleistys, sillä paljon löytyy myös todella hyviä ja Suomen parasta ammattitaitoa omaavia virkamiehiä.
Mutta sitä intoa jolla vihreät ajavat perussuomalaisia seuraavaan hallitukseen, en todellakaan ymmärrä. — Ymmärrättekö te itse?
Hallituksesta on vaikeata saada toimintakykyistä, jos siellä on liikaa “vaa’ankieliä” ja neuvotteluissa harrastetaan sanelupolitiikkaa. Vaa’ankielien valta-asema täytyy tunnustaa hallitusneuvotteluissa sekä hallituksensisäisen solidaarisuuden täytyy saada ja hallituksen toimien täytyy rajoittua siellä sovittuun, muuten syntyy jatkuvaa napinaa. Tällä taataan keskinäinen luottamus.
Loppu tulee siitä, ettei anneta julkisuudessa lausuntoja tai toimita niin, että hallituskumppaneille tulee aihetta epäillä, että yritetään ujuttaa omaa ohjelman ulkopuolista agendaa mukaan nykyiseen hallitustyöskentelyyn tai irtautua julkisesti vastuusta samalla, kun ajetaan hallituspolitiikkaa.
pieni kielellinen korjaus.
…seuraus näkyy puolueissa yhteiskyvyn puuttumisena ja VÄHENTYNYTTÄ halua tinkiä omista vaatimuksistaan.
Oikeisto yleensä vastustaa sellaista yhteisvastuuajattelua, jota ympäristöasiat vaativat.
Kyllä sille yhdelle kieltämättä tuli aika paljon ansiotta paskaa niskaan sekä ennen vaaleja että niiden jälkeen. Lisäksi vaadittiin, että kynnyskysymyksistä luovuttaisiin. Semmoista puoluetta ei Suomessa olekaan, joka tämän kohtelun jälkeen haluaisi muiden kanssa hallitukseen.
Pari yötä nukuttuna voi olla että Stubbin valinta pääministeriksi saa aikaan tarvittavan muutoksen tunkkaisessa menossa.
Ollaan vaadittu Kreikkaa lainan ehtoina tekemään rakenteellisia uudistuksia. Meillä ne ovat tekemättä. “Juuri tämä ei käy, eikä saavutetuista eduista voi luopua”
Kyllähän kelluva valuutta voi devalvoitua vaikkei sitä devalvoida. Ruotsi on saanut jokin aika sitten tästä hyötyä mm. metsäteollisuudelleen. Tosin tilanne muuttui kun euron arvo putosi 1,25 USD tasolle, josta se on taas noussut tasolle 1,37 USD eli noin 10%. Ja EKP ei tunnu saavan mitään aikaan.
Mitähän siitäkin tulisi jos tyhjäntoimittaja-kaksikko a’la RKP ja KD joutuisivat oppositioon…
Ainakin vuonna 2008 Suomen kolme ei-porvarillisinta puoluetta niiden omien kannattajien mielestä olivat vasemmistoliitto, vihreät ja SDP, tässä järjestyksessä.
Kun kunkin puolueen kannattajaksi kysyttäessä ilmoittautuneita pyydettiin sijoittautumaan akselille 0 (äärivasemmisto) — 10 (äärioikeisto), olivat keskiarvot: vas 2,9 — vihr 4,5 — SDP 4,6. (Elo & Rapeli: Suomalaisten politiikkatietämys, s. 81–87.)
SDP:n ja vihreiden ero on toki vain yhden kymmenyksen, mutta se todella oli näin päin ainakin vielä vuonna 2008. Lisäksi SDP:n kannattajilla oli enemmän hajontaa kuin vihreiden kannattajilla. Toki tämä ei estänyt SDP:tä viime vaalikaudella nimittämästä istuvaa hallitusta tämän tästä “oikeistohallitukseksi”…
Ehkä Vihreille kunnaollisen mainostoimiston konsultointi auttaisi.
Varmasti usemmat ovat omissa oloissaan ihan muvia ihmisiä, mutta mediassa voisi jotain vähän petrata.
Ville Niinistö on jatkuvasti yhtä hapan kuin hapansilakka.
Heidi Hautala on jatkuvasti vihaisen oloinen silloin kun muuten vain ei ole nyrpeä. Oras Tynkkynen esiintyyi kuin olisi noin 80-vuotias ja hänen rinnallaan Paavo Väyrynen näyttää eloislta ja nuorekkaalta. Aika moni muukin on samoilla linjoilla ilmeiltään ja eleiltään.
Vihreiden puolueaktiivit lienevät paljon enemmän vasemmistoon rähällään kuin äänestäjät, jotka lienevät maltillisiä liberaaleja siinä Kokoomuksen ja demareiden välimaastosta.
Uudet kansallispuistot olivat toivottu asia, jonka sentään onnistui. Keskutan ympäristöministerin jälkien paikkaaminen kaivosten valvonnassa on onnsitunut joten kuten. Joten ehkä teemoja ilman ydinvoimaakin löytyy, myös myönteisiä.
Ettei vai kenelekään jäisi sellaista käsitystä, että Suomen etu olisi jotenkin erityisesti yhteneväineen Suomessa asuvien ihmisten — Suomen kansalaisten ja muidenkin- edun kanssa, niin esittäisin listan muodossa:
Poliitikollakin tulee aina ensin oma etu, sitten puolueen etu, sen jälkeen puoluetta rahallisesti tukevien tahojen etu ja paljon myöhemmin Suomen etu. Suomen edun jälkeen jossain hyyyyvin kaukana tulee sitten se Suomessa (tai mikseipä muissakin maissa) asuvien ihmisten enemmistön etu, tosin ne (ei enää näin alhaisella tasolla he) ovat niin kovin kaukana, eivätkä juuri standardipoliitikkon elinpiiriin kuulu, että niihin ei juuri tarvitse huomiota kiinnittää.
Silti äänestän.
Näin kyllä. Mutta kun Suomen talous on kuitenkin yksi euroalueen vahvimmista, niin euron kurssi on meille pikemmin matala kuin korkea.
Euron kurssista oikeasti kärsivät etelän heikot, meille se on todennäköisesti edullinen. On myös mahdollista, että me siirrymme myöhemmin kärsijöiden joukkoon, jos kestävyysvajetta ei saada hanskaan. Tosin silloinkin kyse on suhteellisesta uppoamisesta.
Ruotsin meitä parempi kilpailukyky johtuu ihan jostain muusta kuin omasta valuutasta. Vaikka Ruotsi olisi eurossa ja me ulkona, niillä pirulaisilla menisi kuitenkin paljon paremmin.
Jos me olemme kärsineet eurosta, olemme kärsineet siitä sen vuoksi, että sen avulla on saatu Euroopan taantuma pitkitettyä. Sille me emme voi mitään.
Valuutta voi devalvoitua, mutta koska devalvoituminen tapahtuu talouden todellisuuden mukaan, siihen on vaikea vaikuttaa. Rahaa painamalla voidaan valuutan arvoa laskea, mutta sen tempun jälkeen omassa valuutassa olevien lainojen korot näyttävät mielenkiintoisilta. Viime aikoina vain Sveitsi on uskaltanut uhata moisella, kun CHF meinasi lähteä katosta yli.
Vanhan hyvän ajan d‑vitamiinilla saisi kyllä wanhan hyvän ajan ay-politiikan toimimaan. Vapaasti vaihdettava valuutta ei siihen kuitenkaan taivu.
Avaa tätä logiikkaa vähän.
Jos PS olisi ollut mukana hallituksen muodostamisessa, kuka hyvänsä olisi ollut oppositiossa, myös kokkarit tai demarit. Uskoisin, että sillä olisi ollut merkitystä politiikkaan, jos oppositiossa olisivatkin olleet kok+kesk+rkp ja muut hallituksessa.
Mitä hyötyä PS:lle on ollut pääoppositiopuolueen asemasta? Sivuoppositiopuolue keskusta on sen sijaan kerännyt paljonkin kannatusta lisää. Liike voi toki olla se, että demarit vuotavat persuihin, jotka vuotavat keskustaan, mutta oppositiossa on selvä nettovoittaja.
Perussuomalaiset ovat kyllä toista kautta vaikuttaneet politiikan sisältöihin. Tuskinpa Antti Rinnettäkään olisi valittu demarien vetäjäksi ilman äijäköörin jäykkäkouristusta.
Vähemmistöhallitusta on vaikea tehdä ilman hajanaista oppositiota, josta löytyy tukea aina jostain laidasta. Tämä herkästi sitoo vähemmistöhallituksen varsin keskelle kenttää, jotaa sitten oppositiotukea on sekä oikelta että vasemmalta.
Tuossa tilanteessa olisi pitänyt jättää kokoomus oppositioon oikealle, vasemmalta olisi löytynyt enemmän pelivaraa. Kokoomusta tuskin vaalivoiton jälkeen huvitti lähteä oppositioon. Jos demarien ja kokkarien kannatus olisi mennyt toisin päin, tilanne olisi voinut olla erilainen.
Kieltämättä politiikka alkaa näyttää siltä, että puolueiden kutistuessa olisi syytä alkaa opetella myös vähemmistöhallitusten muodostamista.
Yhdistelmä kynnyskysymyksiä, pienehköjä puolueita ja enemmistöhallituksia ei toimi. Jossain vaiheessa jonkun kynnyskysymykset menevät niin pahasti ristiin muiden kanssa, että oppositio kutsuu. Vihreät kokeilivat tätä ydinvoiman kanssa, persut apupakettien kanssa.
Puolueiden ei kannattaisi hirttäytyä kynnyskysymyksiin. On kysymyksiä, jotka ovat tärkeämpiä, ja on kysymyksiä, jotka ovat vähemmän tärkeitä. Näille voi laittaa vaikka numeromitat ja sen jälkeen alkaa miettiä, millä kombinaatiolla pääsee pisimmälle. Torjuntavoitot ovat ihan yhtä tärkeitä kuin valloitukset.
Absoluuttiset kynnyskysymykset sopivat yhden asian liikkeelle, joka sitten tarvittaessa tinkii kaikesta muusta. RKP lienee tästä paras esimerkki suomalaisessa puoluekentässä.
En kuitenkaan osaa nähdä perussuomalaisia yhden asian liikkeenä. Kreikka-paketista tuli vaalikampanjan aikana ihan käsittämätön älämölö, vaikka kyse oli vain yhden kehityskulun yhdestä virstanpylväästä. EU- ja eurokriittisyydessäkin olisi ollut paljon muuta tekemistä hallituksen sisällä puhumattakaan muista perussuomalaisten arvokysymyksistä.
Koska Timo Soini on kokenut poliitikko ja tietää, miten suomalainen parlamentarismi toimii, oppositioon jättäytyminen oli varmasti tietoinen veto.
Se on kyllä totta, että keskustelu sekä ennen että jälkeen vaalien jostain syystä vähän harhautui asiakysymyksistä. Kokenut poliitikko kuitenkin tietää, että jutut ennen ja jälkeen ovat vähän erilaisia…
Kelluva markka olisi todennäköisesti omia aikojaan hieman notkahtanut kuten Ruotsin kruunukin pikkaisen devalvoitui pahimmassa vaiheessa. Oma valuutta olisi halvempi myös sikäli, että emme osallistuisi euron pelastamiseen.
Ja toisaalta kalliimpi, koska maksaisimme enemmän korkoa veloistamme, ja lisäksi kaupankäynnissä tulisi jonkin verran enemmän valuuttamuunnoskustannuksia. Ei kai tuo euroalueen pelastaminen meille oikeasti vielä kovin ihmeitä ole maksanut verrattuna vaikka valtionvelkojen korkosäästöihin.
Valuuttaa on jotenkin helppo syyttää, mutta valuutta heijastaa kuitenkin vain reaalitaloutta. Euroalueessa on oikeastikin tasapaino-ongelma (rahan suunta kohti Saksaa), mutta meidän vähän pidemmän aikavälin ongelmamme eivät valuuttaa vaihtamalla mene pois. Jos työtä tehdään vähän, sitten pitää elää niukemmin.
Joku taloustieteilijä voi selittää valuutan devalvoitumisen dynamiikkaa tarkemmin. Minä totean vain, että devalvoituminen tapaa mennä tarkoituksenmukaiseen suuntaan, eli heikentää heikkojen maiden valuuttaa.
Suomen teollisuus ei ole kärsinyt eurosta, vaan siitä, että tuotannon laatu on romahtanut eikä tavara käy kaupaksi millään hinnalla — noin hiukan kärjistettynä, mutta vain hiukan.
Jos laatu on kunnossa, teollisuus on kilpailukykyistä — esim. A‑Mersu, Porsche jne.
Viherinssi
“Näin kyllä. Mutta kun Suomen talous on kuitenkin yksi euroalueen vahvimmista, niin euron kurssi on meille pikemmin matala kuin korkea.”
Jaa. Suomen kokonaistuotanto laskee kolmatta vuotta. Kuinka pitkään tai paljon sen pitäisi laskea, että euron kurssi olisi riittävän vahva?
Suomessa on tosiaan ehkä jo vähän unohdettu, miten vähemmistöhallitukset toimivat.
Nykyisen kuuden puolueen hallituksen yksi ongelma on yömyöhään kiinteäksi sovittu hallitusohjelma, jonka kaikista yksityiskohdista on täytynyt pitää kiinni, vaikka aika ja mielipiteet ovat jo saattaneet muuttua. Vähemmistöhallitus olisi ainakin dynaamisempi konstruktio, jonka olisi pakko hakea riittävä tuki toimilleen oppositiosta (vaihtelevista suunnista, vaihtelevina argumentein) koko toimintakautensa ajan. Periaatteessa politiikka voisi olla järkevämpää ja paremmin muuttuviin tilanteisiin sopeutuvampaa.
Käytännössä vähemmistöhalitukset voivat tosin olla lyhytikäisempiä, sillä oppositio voi ne aina halutessaan kaataa, toisin kuin nykyisissä nelivuotisissa Audin takapenkkihallituksissa, joissa enemmistö pitää puoluekurin avulla nöyrästi hallituksen pystyssä, oli siinä järkeä tai ei.
Ja toisaalta taas politiikka voisi olla äärimmäisen haparoivaa ja ajelehtivaa, kun Audin takapenkillä ainoa murhe olisi se, miten saa oppositiosta riittävästi kavereita. En tiedä, onko hyvä vähemmistöhallituskulttuuri helppo saada aikaan, tuskin.
Enemmistöhallituksen pitäisi olla erittäin toimintakykyinen, kun riittää kerätä eduskunnasta enemmistö, jonka enemmistölle kelpaavat yhteiset asiat. Mutta kuten kuvasta näkyy, toimintakyky ei mitenkään välttämättä seuraa tästä…
Se on ihan selvästi huono asia, että hallitusohjelmassa kirjoitetaan nippeleitä, muttei tehdä yhteistä strategiaa, jota yritettäisiin toteuttaa välillä omat välittömät edut niellen. Lipposen hallituksissa Paavo I Suuri ilmeisesti onnistui auttamaan kaikkia — myös omiaan — tässä nielemisprosessissa. Vanhasen kuiva teknokratia myös jossain vaiheessa auttoi asioiden edistämistä, mutta silloin toki aika oli vähän erilainen.
Ehkä jotain oppia voisi etsiä 90-luvun lama-ajan hallitusten toiminnasta. Jotenkin ne saivat aika isoja asioita aikaan, vaikka toki jälkiviisaana voi sanoa, että osa asioista meni väärin. Miksi ne olivat toimintakykyisiä, vaikkei tehtävänä ollut yhtään suosittua tai kivaa päätöstä?
Katso luottoluokitusta. Sitten, kun sillä päästään EU-maiden keskikastin tasolle, markkinat alkavat pitää Suomen talouden näkymiä samanlaisina kuin muilla.
Se voi tapahtua parissa vuodessa, tai se voi olla tapahtumatta. Tällä päättämättömällä menolla saamme kyllä vielä liian vahvan euronkin riesaksemme. Se ei kuitenkaan ole ollut meidän ongelmamme vielä.
Ja vahvistaa vahvojen maiden valuuttaa. Suomi on euroalueella vahva maa. Katso luottoluokitusta, joka kertoo markkinoiden uskosta. (Ei se ihan yksi yhteen kurssikehityksen kanssa ole, mutta antaa kuitenkin indikaatiota.) Katso valtioiden velkaantumisasteita.
Tässä on taustalla se, että jos Saksa ja Luxemburg jätetään pois, Suomi on ihan tämän euroalueeksi kutsutun apukoululuokan priimuksia. Meillä menee vain huonosti, ei totaalisen surkeasti.
Suomen kansa hyväksyy kovatkin päätökset varsin hyvin silloin, kun ymmärtää niitä tarvittavan. Tässä lamassa yksi merkittävä ero noihin aiempiin lamoihin on se, että nyt poliitikot eivät käsittääkseni edes ymmärrä, millaisilla kovilla päätöksillä taantuma olisi yhteisvaluutassa ollessa selätettävissä. (Ja minä olen kovin pettynyt siihen, että jotkut älypäät menevät mukaan yhteisvaluuttaan ilman että ovat edes miettineet, miten taantuma selätetään yhteisvaluutassa ollessa.)
(uusintalähetys — edellinen katosi jonnekin bittiavaruuteen)
Hallituspuolueita pelottaa opposition kannatuksen kasvu. Jos hallitus antaisi vaikkapa antanut muutaman miljardin uuteen eurotukipakettiin, perussuomalaisten kannatus todennäköisesti pomppaisi vastareaktiona jonkin matkaa ylöspäin. Hallitus joutuu siis vääntämään politiikkaansa lähemmäs perussuomalaisten kantaa estääkseen kansan kannatuksen siirtymisen opposition suuntaan. Oppositiolla on runsaasti vapautta ja aikaa kritisoida hallituksen vääriksi katsomiaan toimia. Siksi hallitus on varovainen esim. apupakettien suhteen.
Epäilen että monikaan puolue ei olisi suostunut päätökseen lopettaa tukipketit. Ja perussuomalaiset eivät halunneet hallitukseen, joka olisi jatkanut tukipaketteja. Voi olla, että perussuomalaisille ainoa tie hallitukseen olisi ollut tukipakettien hyväksyminen. Perussuomalaiset olisivat ehkä korkeintaan saavuttaneet hallitusneuvotteluissa sopimuksen entistä pienemmistä tukipaketeista. Samaan tulokseen he pääsivät oppositiossa, ja saivat lisäksi haukkua hallitusta edelleen olan takaa. Oppositiossa kannatuksen ylläpito on tyypillisesti helpompaa kuin hallituksessa.
Kannatuksen kasvu tai pysyminen juuri saavutetulla tasolla. Hallituksen pakottaminen maltillisempaan politiikkaan tukipakettiasioissa (gallup-pelkojen avulla).
Perussuomalaiset ovat kai kuitenkin viime vuosien voittaja, ja keskusta vain yrittää pitää / palauttaa aiemman kannatustasonsa. Perussuomalaisten kannatus olisi voinut pudota takaisin muutamaan prosenttiin. Nyt niin ei käynyt, vaan he ovat ehkä nousseet pysyvämminkin suurten puolueiden kategoriaan. Keskustalle peruskannatuksen palauttaminen on helpompi nakki.
Pankit luottavat yhä siihen, että Suomi pystyy tarvittaessa maksamaan velkansa ja haluaa ne vaadittaessa maksaa. Mutta Suomi elää tällä hetkellä velaksi, mikä on vähänkin pidemmällä tähtäimellä täysin kestämätön tila. Velaksi eläminen pitäisi lopettaa ja talouden tila korjata.
Suomen talous on siis aika surkeassa tilassa, vaikka lainaa vielä innolla annetaankin. Lainahanat menevät kyllä kiinni ja velaksi eläminen loppuu sitten, kun pankkiirien usko Suomen maksukykyyn menee. Ja vaikka ei vähään aikaan vielä menisikään, me tai lapsemme joudumme maksamaan suuret velkamme takaisin. Ei hyvä.
Ehkä vihreiden talousoppi on se, että seuraava nousukausi kuittaa aina laskukauden hurvittelun aiheuttamat velat. Talouskasvu jatkuu iäti, ja maapallon kestokyvyllä ole rajoja. Vanhat velat jäävät kasvun suuruuteen verrattuna huomaamattoman pieniksi. Minusta vastuutonta. Nyt laskukautta on kestänyt jo vuosia. Jotkut muut maat ovat jo pääsemässä kuiville. Suomi ottaa velkaa lisää ja lisää.
Luulenpa, että suurin osa poliitikoista on nostanut kätensä ylös ja katsovat, ettei Suomen kohtalo ole viime kädessä missään määrin suomalaisten kädessä. Näin ilmeisesti ainakin federalistipuolueiden (esim. Kokoomus ja Vihreät) kohdalla. Nämä poliitikot näkevät, että peesaamalla EU:n valtavirtaa saadaan Suomelle mahdollisesti hyödyllistä goodwilliä, kun taas panemalla hanttiin pienissäkin asioissa saa vain kiusanhengen maineen, joka kostautuu aina, tavalla tai toisella. Jos ei muuten, niin ainakin eurokraattiuraa suunnittelevien kohdalla.
Tämä pakottaisi siihen kovasti peräänkuulutettuun parlamentarismiin, jonka varjolla pääministeristä tehtiin presidentti presidentin paikalle.
Aivan. Nyt on globaali kysyntälama. Kun Yhdysvallat eivät nyt tässä ota koppia, EU voi hyvinkin joutua sen tekemään. Positiivisena asiana se vähentäisi Yhdysvaltojen arvovaltaa, mikä jatkossa parantaisi yleisiä mahdollisuuksia kansainväliseen toimintaan ja sopimiseen ilman sitä.
Jos hoitaa valtiontaloutensa hyvin, korko on pieni. Paljonkos se on Ruotsilla ollut?
Euro on tietysti edullinen niille maille, jotka hoitavat asiansa huonosti ja saavat silti matalan korkotason. Sikäli jos kriisiin johtava luottoekspansio nyt on mitenkään “edullista”.
Ruotsin valtionlainan korko on yhtä alhainen kun Suomen, mutta maa ottaa lainansa euyroissa. Muutenb korko olisi korkea.
Politiikkan yksi haaste on aktiivien rekrytointi, jossa kaikki puolueet ovat phasti epäonnistuneet. Uusien kannattajien ongelma on, että he menestyesään uhkaavat nykyisiä vallanpitäjiä.
Puolueiden pohjan ongelma on kaikilla yhteinen. 90-luvulla jäsenmäärät romahtivat ja kansakunnan parhaimmistoa on paha saada ehdokkaaksi vaaleihin.
Vihreillä tämä näkyy siinä, että osa perutajaäidestä alkaa olla viraiältään kekkose-luokassa. Opiskelijoissa ymmärrettävästi nuoremmat rekrytoinnit on tehty sukupuolipolitiikka-aktivisteista, joilla maailmankuva on sanoisinko kapea.
SDP elää ay-liikeen ja viranimitysten avulla, Keskusta taas kuntamonopolillaan.
Kokoomus onnistui saamaan parhaat bileet, joka on vetänyt ihmisiä mukaan.
Mutta missä ovat puoluieden intellektuellit? Vihreillä on Ode. Ketä muilla? Jos puolueessa on siistä sistätyötä suhteilla tavoittelevia tai bilettäjiä, siellä ei paljoa tulevaisuuspolitiikkaa tehdä. Ei tarvitse.
Perussuomalaiset jopa myönteisesä mielessä sekoittivat pakan. Ehdokkaaksi kelpasi kuka vai ja valituksi tuli melkein kuka tahansa. Se luulatavsti näky eurovaaleissa, joissa äänet menivät kokeneille poliitikoille toisin kuin aiemmin.
Noloa on, että populistisiin haasteisiin ei mediassa eikä muutenkaan uskalleta tai jakseta vastata. Soinin sadas höpinä menee läpi, sitkeys palkitaan, järki ei.
Kai osa poliitikoistamme ja puolueistamme haluaa siirtää valtaa Brysseliin, uskoen aidosti, että päätösten taso näin paranee, ja ne ovat myös Suomelle edullisempia.
Jokaisessa organisaatiossa valta tapaa keskittyä myös mainitsemiesi yksilöiden urakehitystarpeiden vuoksi.
Lisätään tähän vielä oletus, että poliitikoilla ei ole hajuakaan siitä, miten Suomen tulisi hoitaa lamaa yhteisvaluutassa.
Lopputulos näyttää valitettavasti aika paljon kaikkien kynnelle kykenevien valtapeliltä ja ikiaikaiselta vallan keskittymiseltä, ei niinkään huolellisesti harkitulta yhteisten asioiden hoidolta lähellä kansalaisia.
Nuoret poliitikot ja nuoret poliittiset liikkeet ajattelevat usein optimistisesti ja idealisisesti niin, että vallan keskittäminen oikeaoppisille ideologian kannattajille johtaa automaattisesti asioiden parantumisen. Minä olen vähän varauksellisempi vallan keskittämisen suhteen. Itse asiassa katson viisaaksi vetää valtaa koko ajan hieman takaisin kansaan päin, pois sitä itselleen haalivilta valtaan tai yksinkertaistaviin ideologioihin tykästyneiltä poliitikoilta ja muilta sitä jo kahmineilta.
Olen Osmon knssa kokolailla samaa mieltä lähes kaikesta: korostaisin sitä, että hallituksen ongelma ei ollut sen syntymiseen liittyneessä demokraattisessa prosessissa vaan nimenomaan valtapuolueiden johtajien näkemyksen puutteessa, mikä tuli esille mm pääministerin kommenteissa sote- ja kuntauudistuksesta. Erityisesti kokoomukselle oli häpeäksi myös osinkoverouudistuksen farssi. Demareilta puuttuu näkemys luomaansa ansiosidonnaiseen sosiaaliturvaan, sitä tuetaan ja puretaan yhtäaikaa ainakin eläkkeiden osalta.
Pienet puolueet eivät ratkaisevasti hallitusta heikentäneet, pikemminkin päinvastoin.
Järjestelmässä ei ole sinänsä vikaa mutta joku vika on siinä, että asioihin perehtyneet poliitikot eivät etene johtoon asti vaan sinne päätyvät “poliittiset eläimet” tai sattumavalinnat. Demokratian peruspilari on vapaa media joka saisi olla vielä asiantuntevampi ja sitkeämpi kysymään perusteita, vaatimaan johdonmukaisuutta ja hakemaan vaihtoehtoja. Ehkä demokratian uudistaminen olisikin aloitettava Ylen päällikkövalinnoista.
Lapsemme? Englannin pankki otti velkaa vuonna 1751 ja ne consols ovat edelleen maksamatta eikä niitä ole tarkoituskaan maksaa — korko kyllä juoksee.
Myös I maailmansodan velat ovat vielä maksamatta, itse asiassa Suomi on toistaiseksi ainoa, joka on maksanut — eikä sitä ole maailmalla pidetty erityisen fiksuna.
Ei äänestäjiä olisi vaikea löytää. Eduskuntavaaligallupeiden kärjessä oleva puolue nimeltä Suomen Keskusta osunee lähelle tuota määritelmääsi. Riippuu tietysti siitä, että mitä “liberaalilla” tarkoitat ja miten ympäristöarvoja pitäisi mielestäsi ajaa. Mutta tietynlainen sosiaaliliberalistinen maailmankuva (http://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiaaliliberalismi) ja luontoarvojen kunnioittaminen kyllä kuuluvat varsin olennaisesti keskustalaiseen ajatteluun.
Toki yleinen käsitys siitä, että miten noita ympäristöarvoja parhaiten edistetään, poikkeaa Keskustassa vielä aika paljon varsinaisista “vihreistä” puolueista, mutta näkisin, että uusien sukupolvien ja kaupungistumisen myötä Keskusta on siirtymässä pikku hiljaa kohti Viherinssin käsityksen mukaista tavoitetilaa. Näin voi hyvinkin tapahtua erityisesti siinä tapauksessa, että Keskusta onnistuu viimeinkin tekemään läpimurron etelän väestökeskuksiin. Sipilän johdolla se saattaa onnistua siinä paremmin kuin koskaan aiemmin.
Selvästikin keskustalaisessa ajattelussa luonto ja ympäristö nähdään vielä melko yksipuolisesti tuotannollisesta näkökulmasta ruoka-aittana, ja vanhakantaista luonnonsuojeluvastaista ajattelua on vielä paljon. Mutta maailma muuttuu ja myös Keskusta, joka ei kuitenkaan samalla tavalla ole ikääntyvä liike kuin esim. SDP, eikä toisaalta niin oikeistolainen, yksilökeskeinen ja julkisen vallan roolia väheksyvä kuin Kokoomus.
Ehkä suomalaisten kannattaisi tehdä “kreikat” ja ottaa velkaa enemmän kuin pystyy koskaan maksamaan. Ainakin pankit ymmärtäisivät, että ei edes kannata yrittää saada kaikkea takaisin.
Ei vainkaan. Minä pidän siitä, että yhteiskunta pyritään rakentamaan rehelliseksi ja sovittujen sääntöjen mukaan toimivaksi. Tuo strategia ja kansalaisten yleinen keskenäinen luottamus toisiinsa ja yhteiskuntaan antaa paremmat tulokset pitkällä tätäimellä.
Joo, korko juoksee, mutta on ollut 1900-luvun alusta lähtien 2,5% (lienee alle inflaation).
Eivät valtiot nykypäivänä lainaa ehdoilla, joissa lainalla ei ole takaisinmaksupäivää (tyypillisiä ovat esim 10v tai 30v), joten kyllä lainat on maksettava takaisin. Toki usein takaisinmaksu rahoitetaan uudella lainalla, jos uutta lainaa on saatavissa järkevällä korolla.
On erittäin todennäköistä, että tänä vuonna otetun Suomen valtion 10 v lainan erääntyessä korokotaso on merkittävästi korkeampi.
Ei EU-vakaussopimusten 60% raja julkiselle velalle ole ihan turhaan keksitty, jos korkotaso nousee rajusti, valtio jolla on merkittävästi enemmän lainaa kriisiytyy hyvin nopeasti.
Onko se paradoksi, että edustuksellinen demokratia on edellytys kansanvallalle?
Kansan valitsemat edustajat ovat tehneet äänestäjille pääosin mukavia päätöksiä, joilla on kasvatettu yhteistä velkaamme vuosi toisensa jälkeen.
Toisin sanoen: Tehdyllä politiikalla, on kannatus äänestäjiltä ostettu vaaleissa velaksi, mikä kuitenkin tulee äänestäjien tai heidän lapsiensa maksettavaksi myöhemmin!
Olisiko kohta syytä vaihteen vuoksi kokeilla diktatuuria, joka tekisi päätökset tärkeistä rakennemuutoksista ja maksaisi velat pois?
Tämän jälkeen voisimme taas puhtaalta pöydältä palata edustukselliseen demokratiaan.
Onkohan tällaista diktatuuria oikeasti kokeiltu?
Niin, todellakin: Ceausescun Romaniassa! Tosiaan hieno esimerkki!
Itse näen, että ei tämä hallitus ole sen kummoisempi kuin muutkaan. Suomen 1,2 ja 3 ongelma on euro, joka on vienyt maalta oman rahapolitiikan ja valuuttakurssipolitiikan, joilla voisi lievittää maailmalta tulevia sekoiluja. Kun em. on tosiasia, johon kellään vaikuttajalla ei ole munaa tarttua, keksitään kaikenlaisia vaihtoehtosyyllisiä ja ‑terapioita, jotka ovat usein haitallisia. Yksi tällaisista terapioista on mm. soteuudistus, jossa on ollut pakkomielle räjäyttää koko järjestelmä uusiksi sen sijaan, että olemassa olevaa pyrittäisiin pienissä erissä parantamaan. Puolueista demareilla vaikuttaa olevan osaamisvaje, muilla lähinnä moraalivaje.
Sen oman valuutan kanssa olikin todella auvoista silloin 1990-luvulla…
Kun markka laskettiin kellumaan niin vienti ampaisi valtavaan kasvuun. Näkyy Tullin vientitilastoissa.
1990 17 miljardia, 1991 15,6 1992 22,6 1993 26 1994 29,6 1995 31,3
Kyllä tuo kelluminen helpotti elämää 90-luvun lamssa ja esti laman pitkittymisen.Markan arvo kipusi kyllä nopeasti entiselle ja korkeammallekin tasolle.
Kellumisen ansio onkin siinä, että se esti liikesuhteiden katkeamisen eivätkä asiakkaat hakeneet muita vaihtoehtoja.
Nythän meille on käymässä niin, että kilpailijat astuvat suomalaisten tilalle eikä entisiä asemia kyetä pitämään
Investointituotteissa tämä on erityisen kohtalokasta, koska toimittajaa ei vaihdeta kuin mustalainen hevosta.
Ja onko tämäkään elämä eurossa kovin auvoista ??
Markan kelluttaminen tuotta valtavan määrä konkursseja ja vei yrittäjiä ikuiseen velkaan. Melkoinen hinta sekin on omasta valuutasta. Rajusti heilahteleva valuutta pakottaa ottaamaan kaikki lainan ulkomaanvaluutassa, mikä lisää riskejä suuresti. Jopa Ruotsin valtio joutuu niin tekemään.
Siis 90-luvun lama olikin hieno juttu?
Ja ensin vahva markka oli hyvä asia, kun siitä aiheutui viennin romahdus ja sitä seurannut hyvä 30 prosentin devalvaatio ja heikko markka — ja sitten taas vahva markka oli jälleen hyvä asia?
Koetahan nyt päättää, kumpi olikaan se hyvä asia!
Ja, kuten olen jo moneen kertaan todennut: jos tuote on laadultaan kilpailukykyinen, sitä pystytään Suomessa tuottamaan kilpailukyiseen hintaan. Jos tuote ei käy kaupaksi, itketään valuuttakurssin perään (joka ei ole koskaan oikea!), vaikka syy on ihan muualla.
Kuulostaa liioittelulta. Yksi ylimääräinen valuutta lisää kyllä valuuttariskejä jonkin verran, mutta ei yrittäjää pakoteta ottamaan lainaa siinä valuutassa, joka hänen riskejään eniten kasvattaa. Lisäksi valuuttariskeiltä voi myös suojautua.
Euroaikanakin yrittäjän tulee varautua dollarin, jenin ja juanin arvojen vaihteluihin. Ei euron ulkopuolella oleminen ole suistanut Ruotsin, Sveitsin tai Ison-Britannian yritysten taloutta perikatoon.
Suomen ongelma on kai tällä hetkellä se, että se on tilanteessa, jossa tarvittaisiin taas oman valuutan devalvoitumista, mutta eurossa olo ei anna tähän mahdollisuutta. Valuuttakurssien osalta eurossa meni hyvin niin kauan kun talous veti ja talouskuri piti. Nyt poliitikkomme eivät tiedä mitä tekisivät, kun Nokian vetoapu on hiipunut ja velan määrä kasvaa. Politiikkamme näyttäisi olevan talouskurin jatkaminen entistäkin tiukempana (paitsi että velkaa otetaan järkyttävät määrät lisää), ja mahdollisesti saapuvan, kaiken mahdollisesti pelastavan noususuhdanteen odottelu. Ennen noususuhdanne lähti liikkeelle devalvoitumisen avulla. Nyt kai odotellaan jotain suurempaa ja epävarmempaa ihmettä.
Kuten sanoin, demareilla osaamisvaje, muilla moraalivaje.
Ei markan kelluttaminen varsinaisesti näitä konkursseja aiheuttanut. Kyllähän eurokin kelluu dollariin ja muihin valuuttoihin nähden. Suomessa markasta tehtiin v 1986 (?) vapaasti vaihdettava valuutta ja aluksi koetettiin pitää sen kurssia keinotekoisen korkealla. Silloin moni yritys otti valuuttalainoja. Markka sitten romahti 1991 tunnetuin seurauksin. Suuri vaikutus oli ilman muuta myös idänkaupan romahduksella.
Mutta toipuminen alkoi myös melko nopeasti, 1993 eteenpäin. Kreikassa ei euron korkean arvon vuoksi ole tällaista mahdollisuutta.
Vai olisikohan ongelma ollut siinä, että valtion rahoilla pelastettiin pankit, mutta velkoja ei annettu pienimmässäkään määrin anteeksi kenellekään (muille)?
Oliko se syy kelluttaminen vai sitä edeltävä vahvan markan politiikka, jota puolustettiin mihin hintaan hyvänsä? Kyllä kansalaisilla on oltava oikeus luottaa siihen, mitä vastuussa ja päättävissä elimissä olevat sanovat.
!Tonni vetoa että Suomi devalvoi vielä tänä vuonna”.
Iippo Vinetto toki maksoi häviönsä käteisellä.
Osmo,
yritykset ja kotitaloudet ottivat valuuttalainoja sen vuoksi että ne kuvittelivat Suomen olleen sitoutuneen kiinteän valuuttakurssin politiikkaan oman valuuttansa olosuhteissa. Oletus oli väärä, koska kansantalous ei kestänyt sitä kurssikytkentää.
Markkinat kyllä noteeraavat valuutan arvon heikkenemisen riskin ja sitäpaitsi on keinottelua ottaa lainaa ulkomaan valuutassa kun omat saamiset on kotimaan valuutan määräiset.
Jos uskomusta kiinteästä valuuttakurssipolitiikasta ei olisi niin tuskinpa ulkomaan lainojakaan otettaisiiin paljoa!
Jos Suomella olisi “oma” valuutta, asuntolaiat olisivat joko Sveistin frangeissa tai euroissa.
Aiemmin tehtiin ylisuuria palkankorotuksia, jotka hoidettiin devalvaatiolla. Silloin ei tarvinnut erikseen pohtia tuottavuutta yrityksissä, mikä oli mahdollista vain Neuvostoliiton tavaranvaihdon ansiosta. Silloin oli markkina viennille, joka vaihdettiin raakaöljyyn ja myytiin edelleen länteen. Ei enää.
Ruotissa oli aika ankeaa valuutan vahvistuessa reippaasti. Sitä ei vain täällä uutisoitu.
Kiitos Kreikan, Espanjan ja Portugalin, euroalue ei ole kauheasti noussut dollariin nähden. Huonomminkin olisi. Se on se hyvä puoli isossa valuutassa, että meno on tasaista.
Omat ongelmat olisi ratkottava, devalvoinnista huolimatta.
Virossa pudotettiin paljjoka 10 — 20%. Voisi sen tehdä täälläkin, jos devalvaatiota halutaan. Kysykää SAK:lta ja SDP:stä.
Hupaisaa, että Persujen mielestä maassa on kaksi ongelmaa, maamiinojen vähyys ja valuutta, jota ei voi devalvoida itse.
Ihan oikeat ongelmat ovat muualla. Väen vanhentuessa nuoret alkavat olla harvinaisia.
Teollisuus jäi itse junasta noin 2005 ja nyt olisi kirittävä kiinni omahyväisyyden seuraukset.
Puolustusvoimien pitäisi uusia sekä laivoja että lentokoneita ja hankkia nykyaikaisia aseita, mitkä ovat investointeina aika huonosti tuottavia.
Miten tilastosi jatkuu? Markan kellutus loppui 1996. Vientitilastosi jatkuu:
1995 29,6 miljardia, 1996 31,3 — 1997 35,8 -… 2000 49,5 — … ‑2010 52,4 — 2013 55,9 miljardia. Myös euroaikaan on siis vienti ampaissut kasvuun.
Teit sellaisen virheen että asetit kriteerin minkä perusteella valitsit otoksen, ja tällä otoksella todistat kriteerisi… ei mene muualla läpi kuin IPCC:n raporteissa.
Ruotsin valtion velasta on netissä tiastot valtion velkakonttorn sivulla:https://www.riksgalden.se/PageFiles/20844/Central%20Government%20Debt%20May%202014.pdf
Alle 20 % on muussa valuutassa kuin kruunussa, jos tilastoa oikein luin. Oma valuutta ei näköjään pakota ottamaan lainaa vieraassa valuutassa.
Luin Väyrysen vaalikirjan vuodelta 1999. Hän piti silloisen Teollisuuden ja työnantajien tilaisuudessa keväällä 1997 esitelmän euron vaaroista. Kirjan perusteella tuo esitelmä olisi nyt hyvin mielenkiintoista luettavaa.
Ethän kuitenkaan tarkoita että suomen valuutta pitäisi devalvoida. Siinä menisi iso rivi yrittäjiä loppuelämän pituiseen velkavankeuteen. Palkansaajien kovalla työllä ansaitseman rahan arvo alenisi. Ostoivoima heikkenisi.
Epäilenpähän vain että jos olisi oma valuutta niin sitä sitten mielellään devalvoitaisiin vaikk joka vuosi. Aina löytyisi jokin syy. Voi siis todeta että onneksi ei ole omaa valutttaa niin ei pääse hölmöilemään joukko.
suurin syyllinen konkursseihin oli Ahon-Viinasen hallitus. He valitsivat politiikan, jolla pelastettiin KOP/SYP:n omistajien rahat. Se merkitsi, että sallittiin pankkien pistää konkurssiin asiansa hoitavia yrityksiä muodollisilla perusteilla ja hankkimalla pääomaa näiden omaisuuden myynnillä.
Ruotsissa ja Norjassa meneteltiin toisin ja valtiot estivät muodollisten konkurssien tekemisen ja menivät tuen ehtna omistajiksi pankkeihin ja niinpä Norja ja Ruotsi tekivät voittoa pankkikriisillä.
Naapurini hoiti talousjohtajana yhtä tällaista muodolliseen konkurssiin päätynyttä yritystä. Sen pesän hoitajaksi sattui lakimiehiä, jotka estivät pankkien valtauksen ja kykenivät viemään pesän loppuun- Kaikki velat ja velvoitteet kyettiin maksamaan ja rahaakin jäi vielä paljon yli-
Eli aivan turha konkurssi
Ruotsin valuutta on vapaasti kelluva ja 2007 kriisissä kruunu kellui alas , tais olla jopa 30 % .Eipä Ruotsissa mitään konkurssiaaltoa syntynyt .
Mutta Ruotsin vienti notkahti vain vähän ja palautui nopeasti entiselle tasolle ja jatkoi kasvua.Kruunukin palsai entiseen arvoon varsin nopsaan
Vakaaksi uskotellun markan pakkodevalvaatio ja myöhemmin lisää devalvaatiota aiheuttanut kellutus tietysti aiheutti konkursseja, koska yritykset oli saatu uskomaan, että vahva markka pitää. Kelluvan valuutan oloissa yritykset tietävät että valuutta heiluu jonkin verran, mutta sitä vastaan ei kukaan voi pelata, ja jos on tarpeellista, yritys ostaa johdannaisia vakuutukseksi yllättäviin kurssimuutoksiin.
Toisaalta 70- ja 80-luvuilla ei tainnut mennä lainkaan huonosti. Ja kun ketjun aiheena on hallitukset niin ehkä olisi mielenkiintoista etsiä hieman korrelaatiota tasavallan kulloisenkin taloustilanteen ja edellisten vuosien hallituspohjien välillä. Esim. vuosina 87–91 Holkerin hallitus toteutti “hallittua rakenneuudistusta”, olikohan se Soininvaaran mielestä hyvä hallitus?
Eipä tietenkään, kun asian pitäisi olla päinvastoin: 30% devalvoituneen kruunun olisi pitänyt edistää vientiä.
Ainahan sitä väitetään, että Ruotsi hyötyy kelluvasta kruunusta, mutta mitään lukuja ei koskaan esitetä.
Ruotsi pärjää hyvin, mutta syy ei ole valuutassa!
Näinhän Suomessakin meneteltiin, valtio meni osin omistajaksi pankkeihin. Ja Norjassa ei koskaan oikein ollut kunnon lamaa.
Ja minä kyllä syyttäisin Ahoa ja Viinasta enemmän edellisiä hallituksia, jotka tekivät yhtäkkiä markasta vapaasti vaihdettavan valuutan samalla kun Koivisto yritti liian pitkään pitää markan arvoa korkealla. Ts. sitä ei päästetty ajoissa kellumaan. Vähän aikaa 1980-luvun lopussa meni kyllä lujaa.
Kelluvan valuuttakurssin vaikutus tuontiin ja vientiin selostetaan kansiksen perusoppikirjoissa. Kaikki änkyrät voivat sieltä käydä lukemassa. Suomen vaihtotase alkoi 1990-luvun alussa parantua vasta, kun markkinoiden annettiin määritellä markan arvo. Kun valuutta heikkenee sanotaan 20 %, tarkoittaa se noin 20 % vientitukea vientisektorille ja noin 20 % tuontitullia ulkomaisille kilpailijoille. Oma valuutta takaa valtioille myös maksuvalmiuden ja rahapolitiikan. Se, että tästä valuutta-asiasta kiistellään, johtuu ainakin neljästä asiasta. 1) Meillä on vallankahvassa henkilöt, jotka olivat tekemässä päätöstä emuun liittymisestä. Politiikassa ei voi myöntää virhettä, koska äänestäjät eivät valitettavasti arvosta sinänsä kunnioitettavaa suoraselkäisyyttä. 2) On olemassa ihmisryhmä nimeltä sarvikuono, joka aina haluaa henkilöidä niin huonot kuin hyvät asiat: Nokia ja Ollila pelasti Suomen 90-luvulla, suomalaiset ovat menettäneet innovatiivisuuden, suomalaisille ei kelpaa paskatyö, suomalaiset sitä ja tätä. Ryhmä sarvikuono on toivoton tapaus, koska yksinkertaista fundamentalistipommimheittäjää ei vakuuta kuin oma usko. 3) Eurolla on hyötyjänsä, jotka ovat henkilöitä, joilla on paljon euroja. Kun on paljon euroja, löytää aina jonkun “asiantuntijan” ja päättäjän asiamieheksi. 4) Jotkut tunnustavat euron olevan virhe, mutta pelkäävät eurosta eroamista. Näivettyminen ja liittovaltio on parempi vaihtoehto kuin eurosta eroaminen.
Aika kultaa muistot!
Tuskin monikaan nykyisin pitää kaksinumeroista inflaatiota ja kaksinumeroista korkotasoa tavoiteltavana — mutta aina löytyy joku!
Suomen valtio ei mennyt omistajaksi, vaan teki oman pääoman ehtoisia sijoituksia — ja rahat saatiin kyllä takaisin, ennemmin tai myöhemmin.
Kyllä minä otan ennemmin kaksinumeroisen inflaation ja täystyöllisyyden. Kun Kekkonen runnasi hätätilahallituksen, työttömiä oli alle satatuhatta.
Tässä käy nyt samoin kuin 1992, jolloin kiinteästä valuuttakurssista pidettiin kiinni katkeraan loppuun asti. Kun Suomen pankin valuuttavaranto loppui, markka oli päästettävä kellumaan ja elpyminen alkoi heti.
Nyt ollaan eurossa, kunnes ei enää saada ulkomailta lainaa. Sitten joko EKP pelastaa tai markkaan palataan.
Lähivuosien suuri poliittinen kysymys tullee olemaan, kenen syyksi surkea politiikka tällä kertaa saadaan sysätyksi. Ahoa ja Viinasta syytetään lamasta, vaikka suurempia syyllisiä oli Holkerin hallituksen ja Koiviston kannattama vahvan markan politiikka.
Niin kai, mutta kaksinumeroinen inflaatio nykyoloissa ei takaa minkäänlaista työllisyyttä — vai onko jotain näyttöä?
Ja euro on kelluva valuutta, jonka arvo ei ole koskaan oikea — siis julkisuudessa (ja täälläkin) käydyn keskustelun mukaan.
Kaksi eroa:
1. Jos euron liian vahva kurssi syöksee valtioita pulaan valtionlainojensa kanssa, jonossa on noin 15 maata ennen meitä. Näillä on enemmistö päätöksenteossa, joten tuskinpa ihan siihen päästään, ettei Suomi saa lainaa.
2. EKP ei nyt mitenkään erityisesti puolusta euron arvoa. Katsokaapa vain keskuspankkilainojen korkoja.
Tässä tilanteessa on kovin vaikea vetää yhtäläisyysmerkkejä Suomen omalle lamalle 90-luvulla.
90-luvun lama oli olemassa olevaan taantumaan verrattuna helppo nakki, koska meillä oli oma valuutta. Ilmeisesti osin emusta johtuen 90-luvun aallonpohjasta ei noustu niin nopeasti kuin olisi ollut mahdollista. Suomea valmisteltiin emuun vyötä kiristämällä. Euro vaikutti siis Suomeen negatiivisesti ennen kuin euroa oli edes otettu käyttöön. Suomen kauppataseen ylijäämä puolestaan kääntyi laskuun euroon liittymisen myötä ja on nyt ollut negatiivinen puolenkymmentä vuotta. Kiitos kaikille teille, jotka ilman kansanäänestystä ajoitte Suomen nähtyyn umpikujaan. Siinäpähän keksitty kaiken maailman paskapuheita mielen rauhoittamiseksi. Toivon totisesti, että joudun syömään sanani.
Sanoja ei tarvitse syödä, siitä voisi saada ruokamyrkytyksen, sillä täyttä puppua tämä on.
Kauppatase on tosiaan muutaman vuoden ollut lievästi negatiivinen, mutta ennen sitä yli kymmenen vuotta vahvasti plussalla — euron vika varmaan sekin?
Kai se Nokian romahdus johtui myös eurosta — vaikka nousukin oli euroaikana — ja sehän se viennin romahdutti (ja paljon muutakin).
Vaihtotaseen krooninen ylijäämä on asia, jonka pitäisi huolestuttaa. Se tarkoittaa, että maassa jää tuloja säästöön, yrityksissä, kotitalouksissa, altiolla ja eläkejärje4stelmässä, eikä säästöille löydy kotimaista investointikohdetta. Jos rahoja ei kannata investoida kotimaahan vaan ne pitää lainata tai investoida ulkomaille, talouden tulegfvaisuus ei hnäytä kovin ruusuiselta.
Pääasiallinen syy oli se, että lama oli paikallinen. Osin kyse oli omista virheistä, osin Neuvostoliiton kaatumisesta. Jälkimmäisestä meidän on vaikea ottaa kunniaa, vaikka mieli tekisi.
Niinpä ulkomainen kysyntä oli olemassa, kun me pääsimme edes jotenkin jaloillemme. Sen sijaan nyt lama on lähtenyt ulkoisista syistä, ts. sen ulkomaisen kysynnän romahtamisesta. Toki Nokian sukellus on haitannut asioita lisää, mutta silti perusongelmana ei ole meidän suhteessa huono kilpailukykymme, vaan kysynnän putoaminen.
Tästä voisi kyllä päästä jaloilleen omalla valuutalla, jos painaisi törkeästi rahaa ja pudottaisi tahallaan valuutan arvoa. Ja olettaisi, ettei kukaan halua palkankorotusta rajun kuluttajahintainflaation vuoksi. Sivuvaikutukset voisivat kuitenkin olla poliittisesti aika mahdottomia.
“Sanoja ei tarvitse syödä, siitä voisi saada ruokamyrkytyksen, sillä täyttä puppua tämä on.
Kauppatase on tosiaan muutaman vuoden ollut lievästi negatiivinen, mutta ennen sitä yli kymmenen vuotta vahvasti plussalla – euron vika varmaan sekin?
Kai se Nokian romahdus johtui myös eurosta – vaikka nousukin oli euroaikana – ja sehän se viennin romahdutti (ja paljon muutakin).”
Että sellaista.
Eipä ole valuutalla sellaista merkitystä!
Otetaanpa vaikkapa Nokia/Apple tapaus esimerkiksi. Miten niin valuuttakurssi olisi ollut syynä Nokian romahdukseen, kun ylivoimaisesti suurin osa valmistuksesta oli muualla kuin euromaissa?
Hintakilpailukaan ei ollut syynä, sillä Nokia teki halpoja puhelimia, Apple kalliita.
Ja kysyntäkö romahti? Ei suinkaan, kauppa kyllä käy, mutta ei Nokian puhelimilla.
Kyllä syynä oli (niinkuin monessa muussakin tapauksessa) markkinoille sopivien tuotteiden puutteessa eli tutkimus ja tuotekehittely petti. Pahasti!
Siis onko Kiina ajautumassa vaikeuksiin?
Suomessa investointien puute on kyllä selvästi havaittavissa, mutta eihän se vaihtotaseen ylijäämästä johdu, vaan siitä, että jaetaan mieluummin osinkoja kuin investoidaan.
Itse asiassa koko meikäläisen laman syntymisen voisi tiivistää kahteen asiaan: 1) tutkimuksen ja tuotekehittelyn romahdus ja 2) investointien puute.
Ja nehän ovat oikeastaan saman asian eri puolia: ei katsota tulevaisuuteen vaan taustapeiliin!
Kiina on ajautumassa vaikeuksiin, koska ei saa liiallisen säästämisen takia kotimaista kysyntää käyntiin, eivätkä länsimaat pysty pitkään ostamaan sen tuotteita velaksi. Kiinan liiallinen säästäminen taas johtuu eläketurvan olemattomuudesta.
Miksi sitten Nokian valmistus oli muualla kuin kalliin euron maissa? Suomessa olisi ollut paras osaaminen ja fasiliteetit.
Omalla rahapolitiikalla paperin valmistus ja Nokian puhelinten halvoista tuontiosista tapahtuva kasaaminen olisivat paremmin pysyneet Suomessa.
Mersujen kasaaminen Uudessakaupungissa osoittaa, miten yksikkötyökustannuksilla ei enää ole merkitystä, kun auton penkit, peilit, moottori ym valmistetaan siellä missä ne on kannattavinta valmistaa. Joutselippua Mersu ei saa, eikä se ole saksalainenkaan tuote sanan varsinaisessa merkityksessä vaikka Mersut viedään ruostesuojattaviksi ja brändättäväksi ja tuodaan takaisin Suomeen myytäväksi.
Mikähän on saksalaisen työmiehen yksikkötyökustannus Mersua kohti? Pääsemmekö tupo-ja anttilat-konkkaan ‑metodilla samaan.
Loistoristeilijän, tai oikeammin kuuden loistoristeilijän tilausputken meno Ranskaan oli shokki Suomalaiselle teollisuudella ja talouselämälle.
Ruotsi toimii päinvastoin ja mm. tilasi saksalaisvalmistajan sijaan sukellusveneet ruotsalaiselta Saabilta. Ruotsissa nähdään, että uuden sukupolven sukellusveneteknologia kehittää ruotsalaista osaamista ja edistää Ruotsin mainetta maailmalla.
Miljardiluokan loistoristeilijä olisi ollut suomalaisen osaamisen ylivoimainen taidonnäyte ja näyteikkuna maailmalle.
Toisin kuin Ruotsissa, Suomalaiset poliitikot kiertävät maailmaa ostamassa käytettyjä hyökkäysvaunuja ym. Nämä operaatiot saavat kohtuuttoman suurta huomiota ulkomaisten lehtien otsikoissa. Poliitikot viestittävät maailmalle, että Suomessa ei osata, eivätkä hekään luota suomalaisiin tuotteisiin.
Vuosia myöhästyneet Italiasta tilatut miinalaivat on heti uitettu Suomessa korjaustelakalle. Veturiteollisuus ajettiin alas, ja ostettiin Pendoliinoja korjattavaksi jne.
http://tinyurl.com/nt68p9w
http://kimmosaarikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/170510-suomen-ja-ruotsin-kilpailukyky-case-paperiteollisuus
http://kimmosaarikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/170593-miksi-vienti-ei-veda-kolmen-eurotieteilijan-haastattelu
http://kimmosaarikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/163982-onko-vika-suomessa-vai-eurossa
Nokian kovimman menestyksen vuosina puhelimet valmistettiin pääsääntöisesti kullekin markkinalle ao. alueella sijaitsevissa tehtaissa (Eurooppaan Suomessa, Unkarissa, Saksassa ja Romaniasa, vastaava kuvio amerikoissa ja Aasiassa).
Muutenkin Nokian kaltainen globaali yritys ei hetkahda yksittäisten valuuttakurssien vaihtelusta. On vaikea nähdä, että Euron kurssilla olisi ollut juurikaan mitään merkitystä Nokian matkapuhelinten ongelmiin.
Valmistuskustannukset eivät juurikaan riipu valuutasta.
Puhelinten kokoaminen Salossa oli täysin automaattista, vahva euro vain helpotti kalliiden koneiden (ja komponenttien) hankintaa.
Paperin suhteen sama tilanne, bulkkitavaran kohdalla myös kuljetuskustannuksilla on merkitystä.
Romahduksen syy molemmilla aloilla: tutkimuksen ja tuotekehittelyn puute ja tietty ylimielisyys, investointien puute.
Toivottavasti paperiteollisuuden uusi investointi kääntää tilanteen — eipä siihen valuutalla juuri ole vaikutusta.
Ei pidä paikkaansa Nokian kohdalla (paitsi ylimielisyys). Nokian T&K budjetti oli moninkertainen Appleen nähden ja silti Apple tunki markkinoille paljon, paljon parempia tuotteita. Nokia poltti rahaa valtavat määrät ja lopputuloksena oli kumminkin N8:n kaltaisia iPhoneen nähden täysin kelvottomia tuotteita, toisin sanoen ei saanut panoksiin nähden “juuri mitään” aikaan. Kun ei osaa, niin ei osaa.
Nokia on omanlaisensa yksittäistapaus. Yksittäisiä firmoja syntyy, toisia kuolee. Nokia oli anomalia siinä mielessä, että maailman suurin kännykkäfirma oli kotoisin pienestä maasta. Se on poikkeuksellista yleisten kulutustavaroiden osalta. Tuleeko muita esimerkkejä mieleen vastaavassa mittakaavassa?
Sen sijaan Suomessa tehdään hyvin paljon B2B-tuotteita, esimerkiksi teollisuuden laitteita, ym. Niiden kohdalla ihan aidosti markkinat sakkasivat eivätkä ole vielä oikein palautuneet. Suomalaiset eivät siis suinkaan ole erityisesti menettäneet markkinaosuuksia (kännykät erikseen), mutta jaettavat kakut eivät ole jaksaneet kasvaa vanhaan tapaan.
Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, ettemmekö me ihan itse olisi hölmöilleet esimerkiksi siinä, että julkinen T&K suunnattiin kokonaan telekommunikaatioon. Yksi kori, kaikki munat. Eurolla ei kuitenkaan tuntuisi olevan ihmeemmin vaikutusta meidän mene(s)tykseemme.
Hallitus on psykologisoinut talouden. Siitä otetaan milloin niskalenkkiä, milloin on vaarassa saada kontaminaatio. Pääministeri haukkui negatiivisen ilmapiirin jne.
Ei ole psykologinen taloustiede auttanut, ei edes vaikka Äänekosken tehdaspäivitystä juhlistettiin kuin olisi saatu maali jalkapallon MM-kisoissa.
Psykologialla jatketaan ja ihmettä odotetaan.
EU lähestymiusehtoihin kuului vakaa valuutta, kelluva valuutta tai devalvaatio katsottiin epäreiluksi kilpailukeinoksi ja niiden käytöllä olisi ollut kauppapoliittisia seurauksia esim tullimuurin pystytystä tai irrottaminen integraatiosta. Ruotsi ja Norjakin kuuluivat samaan kategoriaan ja niinpä nekin puolustivat valuuttaa viimeiseen saakka. Ei vakaa valuutta ollut suomalainen keksintö.
Suomessa valtiolle päätyi vain SKOP ja muutama pikkupankki. KOPn, SYPn tai OPn omistajaksi valtio ei mennyt.
Valtio jakoi näille pääomalainaa , joka kyllä maksettiin takaisin, korko oli lähellä nollaa, joten valtio ei hyötynyt mitään noista lainoista.
Valtio ei saanut minkäänlaista määräysvaltaa näissä pankeissa, sillä laina ei siihen oikeuta.
SKOP terveet osatkin myytiin pilkkahinnalla KOPlle,SYPlle , OPlle ja taisi Postipankkikin olla jaolla.
Kun n 40 miljardin terveet liiketoimet myytiin 4–5 miljardilla niin kyse oli lahjoituksesta , piilopankkituesta. Markkinahinta noilla liiketoimilla oli jotain 36-miljardia ja ottajiakin olisi löytynyt ulkomailta.
Mutta Aho-Viinanen halusivat pelastaa KOPn ja SYP omistajien rahoja, ei veronmaksajien.
EU:ssa tuollainen kähmintä ei olisi ollut enää mahdollista vaan velat olisi pitänyt myytävä eniten tarjoavalle eikä kansallinen kauppa olisi ollut mahdollinen
KOP ja SYP saivat myös vapaat kädet pistää kontalleen yrityksiä muodollisilla syillä , pääasiassa vakuukisen arvon laskulla
Ruotsissa ja Norjassa ei ollut lamaa koska valtio lähes nollasi omistajien omistuksen ja meni pankkeihin omistajiksi ja esti terveiden yritysten konkurssiinajon.Eli näissä maissa pääomatuki ei ollut lainaa vaan valtio sai käytännössä määräysvallan.
Niinpä Ruotsin ja Norjan valtiot tekivät voittoa myydessään omistuksiaan kun pankkien osakkeiden arvo palautui
Lipponen, Niinistö ja Siimes täydensivät tuhoa myymällä n 12 miljardin euron velat perintäyhtiölle 5 % niiden arvosta eli lamavelalliset olisi voitu vapauttaa 100 miljoonalla eli muutamalla sadalla eurolla per velallinen.Nyt heidät ajettiin perikatoon valtion toimesta.
Valtio kyllä osti velat takaisin ja armahti monimutkaisin ja pitkäaikaisin ehdoin.Useimmat ehtivät mullan alle.Tässäkin kaupassa veronmaksaja
joutui taas maksajaksi kun ostohinta oli moninkertainen valtion saamaan myyntihintaan nähden
Aina kun katselen Lipposta ‚Niinistöä tai Siimestä niin ajattelen, että krokotiilikin hymyilee ystävällisemmin..
Idänkaupan romahduksin on myytti, itäkauppa oli hiipunut pitkin 80-lukua, kun öljyn hinta laski eikä juuri muuta tuotavaa NL ollut.Ladoja ja sinkkiämpäreitä kyllä, mutta ne olivat nappikauppaa.
Niinpä romahdus oli pieni ja jo seuraavana vuonna suuri osa kaupasta oli palautunut, kun Venäjä alkoi ostaa kehittyneempää tekniikka.
Työttömiä toki tuli, mutta ei satoja tuhansia, kymmeniä tuhansia ehkä maksimissaan, mutta 500000 verrattuna kyse on peanuts-jutusta
Se , miksi Aho ja Viinanen päätyivät pelastamaan SYP ja KOP omaitajien rahoja oli yksinkertainen:
SYP ja KOP omistajat edsutivat n 500000 Kokoomuksen ja Kepun äänestäjää eli liki puolta äänetäjistä
Kun monet olivat avainhenkilöitä KOK/Kepussa niin eimole ihme jos päädyttiin eri ratkaisuun kuin Ruotsissa ja Norjassa, jossa ajateltiin enemmän tavallisen kansan etua
Nokian toiminta Suomessa oli pikemminkin seurausta sen valitusta siirtohinnoittelun politiilasta, ei ehkä niinkään siitä milä jonkun komponentin tai sen kasaamisen hinta olisi.
Olisi mielenkiintoista tietää mihin kansantaloudelliseen tietoon ja evidenssiin tämä toteamus perustuu.
Toinen tunnettu velanmaksudiktatuuri oli se Puolan hallitus, joka onnistui kansalaisiaan kyykyttämällä luomaan Solidaarisuus-liikkeen ja tuhoamaan maansa vallitsevan poliittisen ja yhteiskunnallisen järjestelmän, mikä tietysti saattoi olla hyväkin asia. Saksan 30-luvun alun deflaation ja yleisen kurjistuspolitiikan poliittisia seurauksia ei voi sanoa yhtä onnellisiksi.
Pitäähän se paikkansa — T&K ei tarkoita rahan syytämistä. 😉
Kenellä on silmät, se nähköön!
Onhan se kenen tahansa nähtävissä, että meidän lamamme eivät mitenkään liity euroon.
Voitko selittää tämän ajattelusi logiikan? Jos siis suomalaiset vähentävät kiinalaisten hilavitkuttimien ostoa, ja tästä seuraa vaihtotaseen ylijäämän kasvua, niin miten tästä näkee mitenkään sitä, miten paljon maassa investoidaan kotimaisiin kohteisiin?
Esimerkiksi siellä mainitsemassasi Kiinassa on juuri vaihtotaseen ylijäämä, mutta samaan aikaan BKT:stä käytetään kotimaahan investointiin huomattavasti suurempi osuus kuin missään länsimaassa.
Minun mielestäni kokonaiskuva on kyllä vähän monimutkaisempi kuin se, että vaihtotaseen ylijäämä = ei kotimaisia investointikohteita.
Jos suomalaiset vähentävät kiinalaisten hilavitkuttimien ostoa, eivätkä käytä tätä rahaa muuhunkaan, se jää säästöön. Jos kansantalous on dynaaminen, tuolle säästölle löytyy käyttöä investoinneissa. Se, ettei investointikohteita löydy maan sisällä, on vähän huolestuttava asia.
Vaihtotaseen ylijäämä ei kuitenkaan kehity noin. Se on seurausta eri yksiköiden halusta käyttää rahaa tai säästää. Jos ei osta kiinalaista hilavitkutinta, ostaa todennäköisesti jotain muuta eikä raha siis jää säästöön sen enempää.
Pieni kertaus: Vaihtotase = kotitalouksien rahoitusylijäämä + julkisen talouden rahoitusylijäämä + sosiaalirahastojen rahoitusylijäämä + yritysten rahoitusylijäämä.
Edelleenkään minusta tuosta ei näe suoraan, että hilavitkuttimien ostamattomuudesta seuraa investoimattomuus kotimaassa. Sanotaan vaikka, että tuossa yhtälössäsi kolme ensimmäistä ovat ylijäämäisiä (ei osteta hilavitkuttimia, vähennetään julkista velkaa ja pannaan rahaa säästöön eläkerahastoihin). Tämä johtaa julkisen velan laskuun ja eläkerahastojen kasvuun. Näin, vaikka siitä huolimatta samaan aikaan investoitaisiin voimakkaasti.
Olin kiinnostunut siitä, että olisit antanut selityksen, miksi vaihtotaseen ylijäämä jotenkin automaattisesti tarkoittaisi sitä, että juuri tuo viimeinen summan termi olisi positiivinen. Tai toisin päin, miksi se, että vaihtotase olisi negatiivinen tarkoittaisi mitenkään välttämättä sitä, että viimeinen termi olisi positiivinen?
Tämän lisäksi minusta ohitit täysin kommentitta konkreettisen esimerkin maasta, jossa investoidaan hyvin merkittävä osa BKT:stä, mutta silti vaihtotase on ylijäämäinen (Kiina). Seisotko oikeasti sen takana, että Kiinan kroonisen vaihtotaseen ylijäämän implikaatio on se, ettei siellä investoida tarpeeksi? Minusta itsestäni siellä oleva ylijäämä selittyy paljon paremmin vähäisellä yksityisellä kulutuksella, jota voidaan sitäkin tietenkin pitää ongelmana, mutta joka tapauksessa se on ihan eri ongelma kuin se, mistä sinä kirjoitat.
Se, että ei investoida, vaan jaetaan osinkoja, on erittäin huolestuttava asia.
Vaihtotaseen ylijäämä ei tosiaankaan kehity noin, sillä inestointeja ei tehdä vaihtotaseen yli- tai alijäämällä. Yltiö-adamsmithiläinen ajatus!
Tuo mitä esitin, oli kuitenkin identiteetti.
Kiinalla tosiaan on krooninen vaihtotaseen ylijäämä ja se kuitenkin investoi kotimaansa infrastruktuuriin aivan käsittämättömän paljon.
Erinomainen esimerkki tästä on sementin käyttö, Kiina on käyttänyt viimeisen 3 vuoden aikana enemmän sementtiä kuin USA koko 1900-luvulla.
https://twitter.com/BillGates/statuses/477284253403578369
En nyt sanoisi historian huonoimmaksi hallitusta, joka kuitenkin mm. poisti työmarkkinatuesta tarveharkinnan ja korotti sitä sadalla eurolla.
Itse olin työtön juuri tuolloin ja kyllä se muuten lämmitti mieltä, kun ei enää tarvinnut viedä avovaimoni palkkatietoja Kelaan räknättäväksi. Oltiin juuri edellisenä syksynä oltu aika tiukilla, kun olin karenssilla 3 kk. Tavallaan se korotus mahdollisti sen, että sain rauhassa valmistautua yliopiston valintakokeisiin.
Inflaatiolle ja globaalille taloustilanteelle ei yksikään Suomen hallitus voi yhtään mitään.
Suomen tilanne on yksinkertaisesti niin vaikea, etten usko, että Suomi yksin voi ratkaista ongelmiaan. Elämme kolmea yhtäaikaista rakennemuutosta! Ei sellaista oraakkelia olekaan, joka tähän heittäisi helpon reseptin.
Hyvää kesää! :-]
P.S Maantiejunat biotuotetalouden selkärangaksi (200–250t), maataloustuet kohdennettava rannikkoseuduille (lämpimin kasvukausi, reilusti yli 60 % suomalaisista asuu näillä seuduilla), OL3:n lisäksi 2 uutta ydinreaktoria (energiantuotannon selkäranka), pienituloisilta työntekijöiltä tulovero nollaan (vauhtia kotimarkkinoille) ja henkilökohtaiset palkkaneuvottelut (palkka tehdyn työn määrän&laadun mukaan, ei ammatin).
Mistäköhän tuo saataisiin aikaisempien kymmenen vuoden tietoon..?
Kohta päästään kokeilemaan itse, kun euroalue on deflaatiossa.
Sijoittaminen on tai ainakin sen tulisi olla pitkäjänteistä toimintaa. Tähän liittyy olennaisesti, että mm. pääomatulon verotus tulisi olla melko staattista eikä niin, että joku saa idea ykkösen ja havaitsee, että tuotakin veroa voisi muuttaa.
Olen edelleen sitä mieltä, että markan voisi ottaa takaisin euron rinnalle, niin että Suomen pankin mandaatti on täystyöllisyys ja ekp:n hintavakaus. Toki tässä mallissa on ratkottavia käytännön ongelmia, pienimpänä tuskin se, että aivan kuten ajatuksessa ydinjätteen loppusijoituspalvelujen myymisessä, suurin osa ihmisistä tuskin ymmärtää minun olevan vakavissani.
Osmon ongelma on se, että kirjanpidollisesta identiteetistä johdetaan talousteoriaa.
Investointien toteuttamisen teoria pitäisi ensin kehittää ja sitten estimoida parametrit datasta. Kirjanpidollinen identiteetti tulee mukaan siinä vaiheessa kun puhutaan niiden rahoitustavasta.
Sektorin rahoitusylijäämä on indikaatio jostai taustalla olevasta päätösperäisestä prosessista eikä itse jonkun asian seuraus.
Pwerusidentiteettien muistaminen on joskus hyvä auttamaan ilmiöiden ymmärtämistä.
Vaihtoitaseen voi ennustaa aika hyvin eri sektorien tarpeesta yli- tai alijäämiin. Suomen vaihtotaseen ylijäämän selitti suurelta osin se, että eläkejärjestelmä oli ylijäämäinen, koska eläkejärjestelmä oli ylijäämäinen ja valtiontalouskin. Kotitaloudet eivät suostuneet velkaantumaan niinpaljon, että tämä olisi tasapainottanut asian ja siksi vaihtotase jäi ylijäämäiseksi, koska yritmaailma ei investoinut eläkejärjestelmässä syntyneitä ylijäämiä. Edelleenkään yksityissektori (kotitaloudet ja yritykset) on ylijäämäinen ja aihtotaseen alijäämä selittyy julkisen talouden alijäämäällä.
Ehdottomasti yksi keskustelun asiallisimmista ajatuksista.
Tosin täystyöllisyys on tunnetusti vähän liian vaativa termi, joten mandaatit voisivat olla hyvä työllisyysaste ja hintavakaus. Tuo olisi paljon paljon parempi kehys kuin nykyinen suuntaus kehittää EKP:stä muutaman sisäpiiriläisen toimesta aktiivisesti markkinoita ohjaava kaikkien unionilaisten tai euroaluelaisten taloudellinen isoveli.
Hankeen voi myös toteuttaa euron sisällä ilman konkreettista markkavaluuttaa. Markka olisi tässä vain laskennallinen yksikkö tai säätöruuvi (ei tarvitse edes kutsua markaksi), jolla Suomen pankki säätäisi suomalaisten taloutta. Lähinnä kyse olisi (perinteisen devalvalvaation / revalvaation tapaan) kansalaisten palkka- ja kulutustason säätämisestä Suomen talouden kantokyvyn mukaiseksi. Eli sovitut palkat sidottaisiin tuohon säätöruuviin.
Niinpä — ja perusasia on se, että kansantaloudessa on muutakin kuin vienti ja tuonti, nimittäin kotimainen tuotanto (jolla ei tuossa ajattelussa ole mitään arvoa?).
Nykyisen virallisen talousopin mukaan täystyöllisyys on suurin katastrofi, mitä yhteiskunnassa voi tapahtua.Nykyinen friedmanilainen taloususkomus vaatii, että työttömiä on oltava täystyöllisyyden monikerta
Täystyöllisyytenä pidetään tilannetta, jossa työttömiä työnhakijoita on saman verran kuin kuukaudessa on avoimia työpaikkoja. Eli n 60000 työtöntä vastaa täystyöllisyyttä
Kun työttömiä on liki 500000 niin täystyöllisyys on kaukana.
Tavallisn lääke kurjuuteen on työttömän kyykyttäminen ja kiusaaminen . Talousoppineiden työkaluvarastoon kuuluu kiuusaamisen hyväksyminen ja suosiminen ja niinpä työkkärin päätehtävä onkin toimia kuin koulukiusaajan
Missähän tuollainen täystyöllisyyden määritelmä on olemassa, että avoimia tyäpaikkoja pitäisi o0lla yhtä paljon kuin työttömiä? En ole sellaisesta kuullut eikä se olisi kovin operationaalinen. Kukaan ei tiedä, kuinka monta avointa työpaikkaa Suomessa on, koska nitä ei ole vfelvollisuus ilmoittaa mihinkään eikä niitä yleensä myöskään ilmoiteta. On myösa vaikea määritellä, mitä avoimella työpaikalla tarkoitetaan.
Niin, eli siis asia on monimutkaisempi kuin aiemmin esitit (ylijäämä tarkoittaa sitä, että tulevaisuus on vaarassa, koska omaan maahan ei investoida). On mahdollista, että omaan maahan investoidaan paljon, vaikka vaihtotase on ylijäämäinen (Kiina). Samoin on mahdollista, että omaan maahan ei investoida tarpeeksi, vaikka vaihtotase on alijäämäinen.
Esimerkiksi Suomessa juuri nyt.
Jostain sattui silmään tuollainenkin määritelmä.
Ja tuollainen tilanne oli 80-luvun lopulla, työttömiä oli suurin piirtein saman verran kuin oli avoimia työpaikkoja kuukaudessa. Siihen aikaan avoimet työpaikat piti ilmoittaa työkkäriin oikein lain velvoituksella.
Laki on edelleen voimassa , mutta ilman sanktioita.
Täystyöllisyyttä ei ole tarkkaan määritekty, mutta nuo korkeimmat työllisyysaste/työttömyysluvut tukevat tuota määitelmää esim Tanskan mallissa pyörittiin tällaisissa luvuissa
Ne työpaikat, jotka ovat vain jonkun haaveissa ja ajatuksissa eivät ole todellisia työpaikkoja, joita voisi hakea. Mitu menetelmällä rekrytoivaa kutsutaan entiseksi yrittäjäksi.
En ole tavannut montaakan rekrytoijaa, joka toimisi intuition perusteella, kyllä kaikki ovat realisoineet työpaikan aivan konkreettiseksi, eihän kukaan tyhjää hae ?
Avoimien työpaikkojen määrää voidaan seurata välilliseti verottajan tiedoilla, sillä kaikki työsuhteet rekisteröityvät verottajalle.Paitsi pimeä työsuhde.Samoin haastattelututkimukset täydentävät kuvaa. Eivät luvut tuulesta temmattuja ole.
Vielä 80-luvulla työnvälitys toimikin työnvälittäjänä, työkkärin hakijalla täytettyjen paikkojen osuus syntyneistä työsuhteista oli korkea.
Nyt työkkäreistä on tehty virallinen koulukiusaaja ja työkkärin markkinaosuus on tippunut pohjanoteeraukseen, koska työkkäri on keskittynyt kiusaamiseen , ei työnvälitykseen ja se laskee edelleen työkkäriin ilmoitettujen työpaikkojen määrää