Sote-sovusta ei oikein ota selvää läpi lukemalla. Se kuitenkin tiedetään, että aika isolla pensselillä se on kirjoitettu. Sopimusta voi soveltaa melkein miten tahansa. Jatkokehittely ja viidessä sote-piirissä tehtävät päätökset siis ratkaisevat paljon.
Vähän vaikuttaa siltä, että tuli kameli – siis komitean piirtämä hevonen. Sen verran tuskallinen on prosessi vierestä seurattuna ollut, että vähään aikaan ei varmaankaan lakeja tällä tavalla valmistella. Poliitikot ovat tässä väärässä roolissa. Yleislinjaukset kuuluvat politiikalle, mutta valmistelu virkamiehille.
Yksi tulkinta sovusta on, ettei tässä muutu mikään – paitsi, että nykyisten organisaatioiden päälle tulee yksi hallinnollinen porras lisää. Tämä on aivan mahdollinen lopputulos, mutta voidaan näissä puitteissa tehdä paljon muutakin.
Rahan käyttöön sisältyy taas kerran ilmiselvä ansa. Kunnat maksavat sote-piirille painotetun kapitaation mukaan, siis kiinteän summan, joka ei riipu siitä, kuinka paljon kunnan asukkaat palveluita käyttävät. Kunta voi edelleen pitää terveyskeskustaan, jolle sote-piiri maksaa – mitä? Jos se maksaa suoritteiden perusteella, saadaan aikaan sairaanhoitopiirien kaltainen menoautomaatti. Terveyskeskus voi hoitaa paljon enemmän potilaita, jos joku muu maksaa lisälaskun. Riskinsä on silläkin mallilla, että piiri maksaa terveyskeskusesta kapitaation mukaan, mutta erikoissairaanhoidosta suoritteiden perusteella. Lähettäminen erikoissairaanhoitoon on ilmaista. Näin tehtiin Norjassa, ja kalliiksi tuli.
Neuvottelut jumittivat pitkään yksityisten palvelujen roolista. Vaikeutena tässä oli hankintalaki. Tuo EU-perusteinen laki ei sovi Suomeen lainkaan. Yksityiset palvelutarjoajat varmaankin kuvittelevat, että se on heidän puolellaan, mutta tosiasiassa se tekee palvelujen ostamisen niin vaikeaksi ja riskialttiiksi, että moni kunta jättää tämän takia yksityiset palvelut kokonaan käyttämättä. Se, että kilpailun hävinneet rutiininomaisesti valittavat tuottaakseen haittaa kilpailijalleen ja markkinatuomioistuin laittaa hankinnan rutiininomaisesti täytäntöönpanokieltoon, tekee jo yksin ostamisesta kallista.
Ne kamelin kyttyrät ovat peräisin juuri tästä yksityisten palvelujen roolista. Ei voitu tehdä järkevää ratkaisua, kun piti tehdä hankintalain mukainen. Direktiivi on laadittu ajatellen keskieurooppalaista vakuutusmuotoista terveydenhoitoa. Se ei sovellu suomalaiseen verorahoitteiseen järjestelmään.
Ruotsissa tämä on kierretty valinnanvapaudella. Kunta ei osta itse mitään, vaan antaa asukkaiden ostaa palvelusetelin turvin. Asiakasta ei voi viedä markkinatuomioistuimeen väärästä valinnasta. Näin se pitäisi tehdä Suomessakin.
Pelkään, että tehdään kopiota euroopan, jos ei maailman huonoimmasta brittiläisestä terveydenhuoltojärjestelmästä. Liian isot yksiköt ovat tunnetusti tehottomia.
Jos tässä tehdään vain yhtä turhaa byrokratiaporrasta, on aika vaikea perustella ainakin minulle tämän järkevyyttä. Kokonaisuus: kuntahallinto, valtion aluehallinto ja keskushallinto on suloisesti sekaisin.
Kun tiedetään, ettei SOTE-tehtäviin hakeudu Suomen parhaat johtajat, niin kyllä tässä on ainekset täydelliselle katastrofille. Joidenkin mielestä tämä on hyvä, koska pääsemme kerta heitolla eroon julkisesta sektorista terveydenhuollossa. Itse en ehkä olisi ihan näin radikaalin ratkaisun kannalla.
Suoritteiden perusteella maksaminen muodostaa menoautomaatin ja kapitaatioperuste kannustimen alihoitaa ei niin kovin vaaralliset sairaudet/sairaudet joiden haitat tulevat esille vasta vuosikymmenten kuluttua. Lähes analoginen tilanne nykytilanteen kanssa. Tulee rahapotti jumalan armosta, jolla tehdään mitä tehdään.
Paitsi jos olisi mahdollisuus , jossa potilas vie itsensä ja kapitaatiorahansa sinne, missä kunnon hoitoa on saatavissa, so. valinnan mahdollisuus terveydenhuollon eri tuottajien välillä. Julkisessa terveysmonopolissa tämä kannuste puuttuu.
Osmo: “Yksi tulkinta sovusta on, ettei tässä muutu mikään – paitsi, että nykyisten organisaatioiden päälle tulee yksi hallinnollinen porras lisää. Tämä on aivan mahdollinen lopputulos, mutta voidaan näissä puitteissa tehdä paljon muutakin.”
Tämä on oikea tulkinta.
Mutta miten sote-alueet toteuttavat päätäntävaltaansa, jää nähtäväksi. Aluksi varmaan mikään ei muutu, mutta pitkällä tähtäyksellä tästä saattaa tulla historian suurin yksityistäminen, hankintalain vuoksi.
Jos on haluttu tehdä uudistus, joka ei vaikuta mitään käytännön toimintaan ruohonjuuritasolla eli sosiaalitoimistoissa, sairaaloissa ja terveyskeskuksissa, niin ollaan onnistuttu täydellisesti! Hieno suoritus 😉
Ja hallitus vannoo toteuttavansa sote-ratkaisun pikaisella aikataululla, vaikka ilmiselvästi hankkeen periaatteetkin ovat vielä hakusessa.
Mitäköhän tällä sote-ratkaisulla pitäisi oikein saavuttaa? No hallitus yrittää ainakin pelastaa Kataisen hallituksen kasvoja, ja saada ainakin yhden sen hankkeista maaliin. Keskittäjät (“sinnenmäkiläiset”) varmaankin haluavat vetää hankkeen maaliin siinä toivossa, että se siirtäisi valtaa ja rahaa keskuskaupungeille.
Mutta mitenköhän sote-ratkaisun oletetaan parantavan itse sote-palveluita? Ehkä ei mitenkään. Ovatkohan sote-palvelut ja niiden taso vain sivuseikka tässä hankkeessa?
Kukaan ei luovu vallasta, siis illuusiosta vallasta.
Kuntapoliitikko pelkää äänestäjien vihaa, jos neuvola suljetaan tai ihan mitä tahansa tapahtuu. Kunnallinen itsehallinto on kummallinen asia, kun se ylittää kaiken muun.
Kapitaatioperiaatteessa riksi pienenee, mutta silloin isot kunnat pääsevvät taas kerran maksamaan pinenen kunnan hyvän perinteisen palvelutason, johon heillä ei enää ole varaa.
Edustuksellisuusmallissa yliopistosiaraalan johtaja tai kuka sitten lieneekin on maahaerraa isompi päällikkö, joka valitaan polittikassa ansioituneiden terkkarilääkäreiden joukosta ilman johtamisosaamista. Kunnanjohtajista ei enää tarvitse välittää.
Miljoonapiiri lähettää laskun kunille, jotka kiitt’ävät hattu kourassa ja maksavat. Ei pieneintäkään vaikutusmahdollisuutta mihinkään, veroja saa kerätä ja pottuja vähentää peruskoulujen soppapäivien keitoista.
Tämä varmistaa Kepun tuen, koska he laskevat miehittävänsä sote-johtajien paikat kuntamäärän voimalla.
Bonus: sosiaalipuoli unohdetan ja säästetän pois, koska sen osaamista ei näissä kuvioissa arvosta sitten kukaan. Leikkausrobotti vai päihdehoitoa?
Tehkää edes Mteropolialueelle jokin muu malli!!!!
HUS tarvitaan valtakunnallisestikin. Oikeastaan tarvitaan vaativan erikoissairaanhoidon työnjakoa koulutuksesta alkaen. Metropolialueella pysytään käyttämään useampaa toimipaikkaa joustavasti.
Ai niin, pohjoisen palveluissa on niin kovin helppo unohtaa kaikki matkailijat, jotka siellä ovat. Nekin tuovat muutakin kuin hiekkaa tullessaan.
Ajatus oli hyvä, mutta mitään ei tulla tekemään. 2017 on tarpeeksi kaukana ja vaalit välissä. Nyt pisteet kotiin, korjataan jos jaksetaan.
Ilmeisesti kukaan ihan tosissan ei halunnut mitään muutosta.
Hankintalaki ei ole niin vaikea kuin annetaan ymmärtää. Se on toki hankala niille, jotka ensin valitsevat voittajan ja sitten yrittävät kilpailuttaa halutun lopputuloksen. Avoimuuden, sekä tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun periaate ei taivu suosimiselle. Nyt pelätään että kunnallinen ei voitakaan tai että väärä yritys voittaa.
Kannustan jokaista seuraamaan Eksoten käynnissä olevaa tarjouskilpailua, jossa haetaan palveluntuottajaa keskussairaalan tiloihin tuottamaan silmätautien poliklinikka- ja leikkauspalvelut. Tuottajaorganisaation ei tarvitse olla mammutti, kun sopiva kokonaisuus kilpailutetaan tilaajan toimesta.
Ongelmana ei hankintalaissa niinkään ole se, että väärä taho voittaa, vaan se, että voittaa kuka hyvänsä, muiden kannattaa valittaa vain tuottaakseen haittaa kilpailijoilleen. Tästä aiheutuva viive toiminnalle on todella kallista. Se, että täysin aiheeton valittaminen pekän kiusan tekemiseksi on käytännössä ilmaista, on yksi lain suuria ongelmia.
Minusta suurin ongelma tuossa on, että sotealueiden johto ei ole veronmaksajien kontrollissa. Jos en ole tyytyväinen oman alueeni terveydenhuollon tilaan suhteutettuna sen aiheuttamaan taakkaan veronmaksajille, menet minä äänestän pois ja mistä?
Joko maakunnat joiden valtuustoon on vaalit, tai sitten samantien valtiolle koko sote.
Todennäköisempää on, että pienten kuntien palvelutaso huononnetaan suurten kaupunkien tasolle — ihan vaan tehokkuuden ja säästämisen nimissä.
Ei se keskittäminen keskuskaupunkeihin ole mikään asiakasta palveleva uudistus. Jos ajatellaan vaikkapa työttömien terveydenhuoltoa tai päihdetukea, niin palvalun tulisi olla mahdollisimman lähellä asiakasta ja helposti saavutettavissa. Muuten asiakas ei hoitoon sitoudu eikä tuloksia synny. Perusturvan palveluiststa monet ovat juuri tällaisia, mutta niistähän poliitikot havoin puhuvat (terveydenhuollosta sen sijaan paljonkin, olisiko se jotenkin helpommin ymmärrettävää).
Keskuskaupunkien ja suuryksiköitä halauavien päätä sumentaa ajatus, että “kaikki mulle nyt”, ei edes suostuta pohtimaan mikä olisi syytä pitää lähipalveluna ja mikä olisi järkevää keskittää.
Minun mielestäni ei ole syytä syyttää pienten kuntien päättäjiä yksikantaisuudesta. Keskuskaupungeilla ei ole mitään kiinnostusta avata sotepalvelujen pakkaa, ja aidosti pohtia asiakkaan ja yhteiskunnan etua. sen sijaan tullaan neuvottelupöytään vaatimaan kaikkien palvelujen alasajoa ja keskittämistä heidän suuryksikköihinsä. Niihin, joilla ei todellisuudessa ole mitään tekemistä taloudellisuuden, säädössten, mitoitusten tai palvelun laadun kanssa.
Olinkin niin odottanut Oden bloggausta asiasta, jotta olisin saanut vastauksia itsellänikin olleisiin kysymyksiin. Jos tästä ei Odekaan selvyyttä saa, ei varmaan kukaan muukaan. Tämä ei ollut vitsi eikä sarkasmia. 🙁
Sote-alueen pitäisi kerätä rahoituksensa itse, suoraan. Se vain vaatisi verotuksen kokonaismuutosta. Hallinnon suhteen suorimmaksi demokratian voisi saada siten, että eduskuntavaalipiirit sovitettaisiin sote-alueisiin siten, että sote-alue olisi tasan 1, 2, 3 tai 4 vaalipiiriä, ja kyseisten vaalipiirien kansanedustajat toimisivat samalla sote-alueen valtuustona (jolla ei varmaan kokouksia olisi kuin 4–6 kertaa vuodessa, jos sitäkään).
Sote-alueille kannattaisi pyrkiä siirtämään mahdollisimman suuri osa kuntayhtymien töistä, kuten ammattikoulut ja AMK:t, jotta sote-alue ei olisi yhden asian piiri.
Sote-alueen nimeksi sopisi vanha hyvä (ja tällä hetkellä vapaa) termi: lääni.
Myös AVI:t, ELY-keskukset ja oikeuspiirit voisi sovittaa sote-piirien muotoon vaalipiirien tapaan. Saataisiin niillekin edustuksellinen demokratia valvomaan (toki ei oikeudenkäyttöä).
Näyttää siltä, että sotesotku hajautetaan viideksi sotealuesotkuksi.
En ole edes yrittänytkään päästä Sotesta perille — enkä tule yrittämäänkään.
Kyllähän tämä lienee viimeisiä hetkiä saada homma toimimaan niin, että ihan hirmuisiin äkkileikkauksiin ei tarvitsisi lähteä. Sääli jos kameli ei osaa juosta. Taitaa vain olla tämäkin jatkumoa sille toiminnalle, jossa jokainen puolue kertoo mitä sai aikaan muista huolimatta ja todellisuudessa mikään ei mene parempaan suuntaan. Pokerissa voi tietty bluffata vaikka joka kerta, mutta siinä yleensä pelataan omilla rahoilla. Nyt tätä julkista taloutta viedään bluffi kerrallaan eteenpäin luottaen siihen, että tulopuoli lähtee nousuun jostain vielä tuntemattomasta syystä ja on varaa kaadella hotellitorneja, mutta vastustella kaivoksia ja metsien rakentamisia. Kun noihin tuntemattomiin tekijöihin luotetaan ilmaston ja ympäristönkin kanssa, niin aikamoisilla lasinilkoilla heiluu tämä Suomi-neito. Sitten eräät haluavat vielä pistää koko homman vielä suurempaan paineeseen ottamalla mallia Ruotsin maahanmuutosta. Ilmeisesti siinä luotetaan siihen, että maahanmuuttaja ei vanhene, joten ei tarvita aina vain lisää maahanmuuttajia paikkaamaan, jos se maahanmuuttaja on ylipäätään ollut töissä ennen eläkeikää.
Muslimivaimokauppa näyttää tulleen aasialaisen tilalle noissa mainoksissa. Bisnes on tietty bisnestä, mutta tuollaiset markkinat vähän kummastuttavat.
Hallintohimmelille oli selvä tilaus. Kun nykyisiä rakenteita ajetan alas, niin tyhjän päälle jää merkittävä määrä 5 vuoden “työsuhdesuojan” nauttivaa virkaväkeä.
Käsitin että nyt sotepiiri määrää hoidon tason/saatavuuden tuon miljoonapiirin alueella. Sinänsä jos noin on niin se on tasa-arvon, priorisoinnin ja hoitoketjujen rationalisoinnin kannalta hyvä.
Onko tyhmä kysymys mutta miksei niitä yksityisen sektorin kannustinelementtejä voi tuoda julkiselle jos se yksityistäminen ei onnistu?
Ei kai nyt sentään. Ymmärtääkseni äänivalta Sote-kuntayhtymissä tulee kuntien asukasmääristä ilman äänivaltaleikkureita, eli kepu ei saa mitään valta-asemaa ainakaan Helsingin, Turun ja Tampereen sote-piireissä. Oulussa ja Kuopiossa voi olla tiukempaa.
Eikä pikkukunnilla ole mitään automaattia ylläpitää kannattamattomia pieniä terveyskeskuksia. Päätökset tekee sote-alue, ei yksittäinen kunta.
Varmasti pelkän kiusanteon takiakin tehtyjä valituksia on mutta ongelma tässä kyllä on markkinaoikeuden julmettu hitaus eikä turhat valitukset. Näin SOTE- aiheisena esimerkkinä vaikka Apotista tehty aika yksinkertainen valitus jonka ratkaisu kesti yli puoli vuotta.
Aiheettomista eli hylätyiksi tulevista valituksista ei olisi merkittävää haittaa jos käsittelyajat olisivat luokkaa yksi kuukausi. Toki samalla voisi korottaa valittajalta perittävää maksua hieman.
Tuntuu typerältä jos huono SOTE on tehty vain siksi ettei markkinaoikeuden tehostamiseen viitsitä panostaa pikkurahoja.
Miten pitkäaikaisia nuo kilpailutusten kohteena olevat kunnan tekemät palvelusopimukset yleensä ovat? Eivät kai ne ikuisia voi olla, mutta oletan, että jokin valtakunnallinen alaraja ja yläraja voisi niissäkin ehkä olla.
Joko kunnissa osataan kilpailuttaa?
Väärä?
Toki lakiin voisi sisällyttää jonkinlaisen protestimaksun, jollaisia on käytössä eri urheiluissa, mutta periaatteessa muutoksenhakua ei pidä rajoittaa tässäkään tapauksessa.
Paljon suurempi ongelma on se, miten järjestetään se julkisen palvelutuotannon suosiminen, jota poliitikot nyt pitävät tärkeänä, sillä sote-alue ei voi hankkia kunnilta tai kuntayhtymiltä ilman tarjouskilpailua.
Ja miten esim. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri voi tarjota mitään kilpailukykyisesti, kun sillä on 450 miljoonaa velkaa?
Ymmärtääkseni sotepiiri hankkii vain kunnilta ja kuntayhtymiltä ja nämä voivat käyttää yksityisiä alihankkijoinaan. Tästä saamme kiittää sitä hankintalakia.
Mitään ei ajeta alas, nykyisen hallinnon päälle tulee sote-alue.
Eikä tällaisilla muutoksilla tule kenellekään mitään erillistä tysuhdeturvaa, ei 5 vuodeksi eikä muutenkaan.
Valituksen idea on, että aiempi toimittaja jatkaa kunnes uusi toimittaja on saatu selville kaikkien valitusten jälkeen.
Selvä businesscase.
Resursseja voisi sijoittaa oikeusliatokseen ja markkinatuomioistuimeen. Suomen oikeusvaltion toiminnan voisi elvyttä taloutta tehokkaamin kuin jotkut muut investoinnit.
Vihreät eivät tässä ole olleet kovin aloitteellisia.
En oikein keksi ideaa että huumerosmot jatkvat alallaan pari vuotta kiinijämisestä ennen kuin saavat huumevieroitusta vankilassa. Samoin pitkät käsittelyajat ovat ongelmia asiallisillekin valituksille.
Asianajanan näkökulmasta teemällä valituksen tienaa, sanomalla että oikein meni, ei. Arvannette kumman valitsevat.
Off-topic :Tasa-arvoinen avioliittolaki tekee Vihreille kiinnostavan valinnan.
Koska Vihreiden lähtöä hallituksesta ennakoidaan ydinvoimauusintakäsittelyiden vuoksi, Kristiillisdemokraattien on pysyttävä hallituksessa. Sen hinta on aika iso ja siihen kuulunee myös tämän kansalaislaoitteen hautaaminen.
SDP on taktisesti “myöhässä”, koska se edistää hallitussopua. ASa unohtunee vaaleihin mennessä ahkeralla selittelyllä.
Vihreiden on valittava joko tasaarvoinen avioliitto tai joka tapuksessa myönnettävien ydinvoimalupien urhollinen vastustaminen.
Itse valitsisin saavutettavan voiton, vaika kunniakasta on kaatua joukkojen eessä. Toki poliittiset pisteet tästä napsii Vasmmistolliito, joka on osannut hoitaa imagonsa kuntoon.
Jos Vihreät ilmaisisivat neutraalia suhtautumista ydinvoimaan, KD:llä ei olisi kiristysruuvia niin paljoa kuin nyt.
Politiikka ei sovi lajiksi, jos haluaa maalata itsensä kulmaan. Perinteen mukaan tulos Vihreille lienee ydinvoimaluvat myönnetään, ei uutta avioliitolakia, ei ilmastolakia, sote muuttuu uudenksi hallintokerrokseksi ja kuntauudistus vaaleilla vaittuine metropolihallintoineen haudataan ydinjäteluolaan.
Onneksi saatiin edes kansallispuitoja ja rahaa ratoihin. Kai se Pasilan asetinlaitteisto edes uusitaan?
SOTE:n tiimoilta homma antaa todella paljo pelimerkkejä poliittisiin kauppoihin joka tasolla.
Kyllä osaa!
Soten suunnittelu on maksanut miljoonia euroja. Soten käyttöönotto tällaisena maksaa vieläkin enemmän. Soten kulut tulevat olemaan suuremmat kuin nykyisen sosiaali- ja terveydenhoitomallin.
Niin ja vanhaa hallintoa jää tyypillisesti jäljelle. Sille keksitään jotain tekemistä tai tekemiseltä näyttävää.
Tämä lienee ajatus, mutta miten hankintalaki sen sallii?
En jaksa paneutua hankintalain kiemuroihin, mutta vastaan tuli käytännössä se, että sote-piirin pitää hankkia laissa määrätyiltä tahoilta kaikki tai jos se kilpailuttaa jotain, sen pitää kilpailuttaa kaikki alkaen sydämen siirroista ja kriisiajan valmiuden ylläpidosta. Niinpä päätettiin, ettei sote-piiri osta yksityisiltä mitään. Eläköön direktiivi!
Totta kai vanhaa hallintoa jää jäljelle — vai kuvitteleeko joku, että esim. keskussairaala tai sairaanhoitopiiri toimisi ilman hallintoa? Ja kyllä kunnan sosiaalitointa joku johtaa jne. Sote-alue vain ostaa palveluja.
Hankintalaissa yleisesti Suomessa sovituilla eurorajoilla on myös se ongelma, että se tekee pienten toimijoiden elämän kovin vaikeaksi. Jos iso toimija tarjoaa parin miljoonan hommaa, niin sillä hinnalla siellä on jo se copypaste-ihminen, joka tekee ammattitaitoisen näköiset tarjousasiakirjat.
Jos taas pienellä toimijalla olisi mahdollisuus ottaa samasta hommasta vaikkapa viidenkymmenen tuhannen siivu, pelkän asiakirjarumban hoitaminen alkaa olla melkoinen taakka. Kun siihen vielä lisätään markkinaoikeudessa jälkikäteen katsottava kilpailutuksen tulos, riskit ja ylimääräiset kulut nostavat markkinoilletulokynnystä huomattavasti.
Lisäbonuksena tietenkin tulee se, että alarajan pinnassa olevien urakoiden tarjouskilpailujen pitäminen maksaa ostajallekin prosentuaalisesti ihan kohtuuttoman paljon.
Ja muuten yhteisten tuotekehitysprojektien tekeminen hankintalakia noudattavien organisaatioiden kanssa on ihan ihmeellistä sotkemista. Joitain asioita voi ostaa kilpailuttamatta, toisia taas pitää kilpailuttaa. Sillä ei tunnu juristien silmissä olevan paljon väliä, että joskus vain on tilanteita, joissa pitää ottaa kokonaisuuksia.
Siinä sitten ostaja ja myyjä istuvat silmät punaisina päät yhdessä pohtimassa, miten tarjouspyyntö tehdään niin, että se johtaa haluttuun lopputulokseen nopeasti.
Pidän hankintalain periaatteesta, mutta käytännön sovellus on kyllä ihan tuhotonta juristien työllistämistä. Olikohan se direktiivin vaatima raja 5 miljoonaa euroa…
Oma ennuste on, että sotehimmeli tulee kasvattamaan kokonaiskustannuksia merkittävästi samalla kun palveluiden saatavuus ja taso laskevat kuin lehmän häntä.
Mutta minkäs tälle voi, kun suomalainen julkinen sektori on kuin agressiivinen syöpä, joka ei lopeta leviämistään ennen kuin potilas vetää viimeisen henkisensa. Toisaalta onhan tässä se hyvä puoli, että joskus 10 vuoden kuluttua päästään IMF:n komennossa rakentamaan koko “hyvinvointivaltiota” täysin puhtaalta pöydältä lähtien siitä mihin on oikeasti varaa ja mihin ei.
Hankintalain pahin ongelma on Osmon mukaan valituksista johtuva viive päätöksen laillistamisessa. Yhdyn käsitykseen, että viive johtuu suurimmaksi osaksi tuomiokunnan hitaudesta. Pidän käsittämättömänä sitä, ettei tätä virhettä korjata lisäämällä tuomioistuimien voimavaroja eli henkiläökuntaa.
Nykyisessä tilanteessahan kaikki valitukset käsitellään aikanaan. Aika vain on niin pitkä, että kilpailutuksia ei haluta järjestää. Valitaan suora osto ilman kilpailun mukanaan tuomaa vertailua ostajalle edullisimmasta toimittajasta. Yhteiskunnan resurssien tuhlausta, jonka syynä on se, ettei lisäts tuoomioistuimien resursseja.
Aluksi olisi syytä tarkistella itse tuomatien työaikoja. Ainakin ennen oli tapana, ettei tuomarilla ollut varsinaista työaikaa, tai ainakin työajan valvonta puuttui kokonaan. Mikäli sama tilanne jatkuu, ei tuomioistintyen kapasiteetin nosto olisi edes kovin kallista.
Seuraavaksi tulisi tietysti tuomioistuinten resurssien kohottaminen joko lisäämällä henkilökuntaa tai tuomioistuimia. Se maksaa, totta kait, mutta niin myös hankkiminen ilman kilpailua.
Haluaisin tietää, kuuluko jollekin valtion instanssille vertailu siitä, paljonko resurssien lisääminen maksaaq verrattuna ilman kilpailua tapahtuvaan suoraostoon.
Tuomioistuimet pystyvät kyllä hidastamaan toimintaansa sitä mukaa kun resursseja tulee lisää. Pitäisi olla tapa tutkia ilmiselvästi aiheettomat valitukset kevyellä menettelyllä viikossa. Silloin niiden tekeminen myös loppuisi, koska jarruttaminen on noiden valitusten ainoa tarkoitus.
No, hankintalakia ei sovelleta “palveluhankintoihin, jotka tehdään toiselta hankintayksiköltä sille Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisella lailla, asetuksella tai hallinnollisella määräyksellä annetun palvelujen tuottamista koskevan yksinoikeuden perusteella”.
Tuleeko sote-laki olemaan tällainen laki? Tätä tulevat suuret kansainväliset yritykset testaamaan jatkossa.
Saako joku selvää, poistuuko erikoissiraanhoidon ja perusterveydenhuollon välinen raja? Pokkeaako tilanne pääkaupunkiseudulla muusta maasta tässä suhteessa?
Hankintalaki ei ole keskeisin ongelma. Nykyisin jopa alkaa olla hieman hankintaosaamista kunnissa, kun aiemmin tarjouspyynnöt olivat amatöörimaisia.
Pahin riesa on, että hankintaa aina viritetään poliittisesti tarkoituksenmukaiseen suuntaan.
Kehitystyöhän sopiviakin kilpaulutusmalleja on ollut, harvinaisia ne silti ovat.
Kunnissa se tahotila ja osaaminen vesittävät aitoa kilpailua. Kunnallisen itsemäärämisoikeuden pyhyyden vuoksi siinä toki tuhlataan vain kansalaisten verorahoja — mutta päättävät ihan itse ja valmistelevat myös.
Rakentamisen ongelma ei ole rakentamisen kustannukset vaan se, että harvpojen rakennusliikeiden ja kaava-asioista vastaavien välit ovat sanotaanko kovin läheiset ja inhmimillset intressit myötäilevät toisiaan. En oikein usko valtiollisen rakennusfirman tuovan tähän mitään muutosta.
Lähes 15 vuotta julkisia hankintoja käytännön työssä ja osan aikaa johtotehtävissä toteuttaneena tiivistän kokemukseni markkinaoikeuteen vievistä askelista kahteen syyhyn :
1. Hankinnan toteuttaja loukkaa tunnetasolla tarjoavan yrityksen edustajaa (esim. Suosimalla räikeästi toista)
2. Valittajan intressit ovat kertakaikkisesti niin suuret, että valittamisenkin tie on katsottava loppuun.
Näppituntumalla sanon, että ykkössyy toteutuu 90 %:ssa.
Eivät piente toimijat valita ja käy oikeutta, ei heillä ole varaa siihen.
Keski-Euroopassa on palvelut toteutettu siten, että toimijat ovat pieniä ja suuret kansainväliset kosernit eivät saa jalansijaa, eivätkä voi hyödyntää kokoaan ja lakimiesarmeijaansa.
Kilpailutuksessakin riippuu millaista kokonaisuutta kilpailutetaan:Koko sote-kokonaisuuden kilpailuttaminen on vaikeaa niin, että myös loppukäyttäjän asema tulisi turvatuksi.Esim tuskinpa orvon tulevaisuus siitä paranee, että vanhemmat vaihtuvat kolmen vuoden välein.
Sote-kokonaisuus on sen verran monimuotoinen, että ulkoistaminen epäonnistuu varmasti.
Sen sijaan sellaiset toimet , jotka voidaan määritellä suhteellisen yksinkertaisesti soveltuvat ulkoistamiseen ja kilpailutukseen esim lonkkaleikkaukset oavt riittävän standardeja
Minusta vähän haisee, että Suomessa ei vain osata
kilpailutusta, sehän on tullut monissa yhteyksissä esille.Ja jos kilpåailuttaminen noin yleiseti toimii muualla niin jotain mätää on silloin Suomessa
Hyvä esimerkki oli kun vaadin selvitystä Maunulan laboratorion pitkistä jonoista.Rädyn ensivastaus oli, että minun pitää kysyä asiaa HUS eli palvelun tuottajalta.
Valitettavasti palvelun tuottamisvastuu on Helsingin kaupungilla eikä Räty voi ulkoistaa vastuutaan ja jotta hän voisi vastata niin hänen pitäsi seurata laadun ja palvelutason toteuttamista, mutta hän oli ulkona kuin lumiukko.
Ja nyt tällaisen pitäis toteuttaa koko sote-uudistus vaikka perusperiaatteet ovat hukassa.
Jos Helsingin kaupungilla eivät ole periaatteet selvillä niin miten sitten jossain Posiolla ?
Kyllä markkinaoikeuteen valituksen voi tehdä pienikin toimija — ja niin ne tekevätkin:
http://www.markkinaoikeus.fi/fi/index/vireillaolevathankintaasiat.html
Mielenkiintoista olisi vertailla Sotejärjestelmän ja Puolustusvoimien tehtäviä. Molemmat ovat huolehtimassa omalta osaltaan suomalaisten hyvinvoinnista. Samantapaista on myös poliisin ja palokunnan tehtävänkuva. Kovin paljon ei kuntalaisia kiinnosta palokunnan tai poliisitoimen kustannukset.
Palokunta tai poliisi hälytetään apuun, eikä maksa mitään. Kun sen maksaa joku muu eli me kaikki.
Koululaitoksessa aletaan säästöjä etsiä yksinkertaisella yksikköjen kasvattamisella. Sinänsä aika säälittävää on erityisesti lukioihin kaavailtu minimikokorajoitus. Lukiolainen joutuu itse kustantamaan kirjat ym tarvikkeet. Myöskin opetusryhmän koko voi olla miten suuri tahansa.
Kaikenlainen vastakkaisajattelu Sotessa julkinen-yksityinen ei oikein ole enää tätä päivää. Eikö sairauden hoitaminen maksa aivan yhtä paljon riippumatta hoitopaikasta. Julkisella puolella maksu vain piiloutuu ja taas sen maksaa joku muu eli me kaikki.
Asiakkaan kannalta suuri kuilu on hoitoon hakeutumisessa: Terveyskeskukseen saa varautua pitkään odottamiseen ja jonottamiseen.Yksityisellä puolella hoito onnistuu nopeasti. Mielellään näkisi jonkinlaisen välimuodon,jossa kohtuukorvausta vastaan pääsisi hoitoon kohtuullisessa ajassa. Tätä on kuitenkin vastustettu jotenkin epäreiluna.
Jos terveyskeskuksessa on tupa täynnä asiakkaita koko päivän, eikö siellä silloin ole resurssit tehokkaassa käytössä ilman hukka-aikaa. Miten se jollakin organisaatiouudistuksella muuttuisi tehokkaammaksi ja halvemmaksi.
Mitenkähän tässä sovitussa ratkaisussa edistetään kannustavuutta ja kehittyykö hoidon vaikuttavuus, jotta tavoitteeksi asetettu miljardiluokan tuottavuusparannus saavutetaan?
Ainakin vaikuttaa siltä, että ratkaisu kannustaa olemassaolevien rakenteiden välillä veriseen taistoon sotealueiden sisällä. Se sentään helpottaa, kun yksityiset toimijat voi jättää soittamaan lehdellä?
Kun puhutaan valtakunnallisista terveydenhoitomenoista niin puhutaan niin suurista rahasummista että se millä nimellä organisaatio kulkee ei ole merkitystä, nopeasti terveimmiksi tai sairaimmiksi ei uudistus ihmisiä tee.
Suomalaisten terveydenhoitotarpeet johtuvat ikärakenteesta joka kohtelee kuntia ja alueita epätasaisesti ja jossain määrin elintavoista, ei muusta.
Heti kun Sote-uudistuksen tulos julkaistiin alettiin ruotsinkielisessä valtamediassa esittää hapanta kritiikkiä sitä kohtaan, ja kyseessä ei ollut huoli ruotsinkielisistä palveluista vaan siitä miten käy yksityisen terveydenhoitosektorin, sen kilpailukyky on siis ennustetu heikkenevän.
Onko se siis loppujen lopuksi huono asia jos kilpailutus saadaan isompien yksikköjen haltuun ja julkinen terveydenhoito lakkaa olemasta yksityisellä sektorilla toimivien lääkäreiden rahanjako-automaatti?
EVA väittää tuoreessa arviossaan että jos sote-alue tilaa palvelut niin kyseessä on julkinen hankinta ja hankintalain mukaan tämä pitää kilpailuttaa. Perusteluna on se, että kunnat ja kuntayhtymät toimivat tuottajina eivätkä käytä valtaa kuntayhtymässä yksinään vaikka yhdessä kuuluvat ja omistavat kuntayhtymän. Eikä toisaalta sote-alue kuntayhtymä käytä valtaa kunnissa tai tuottajina toimivissa kuntayhtymissä.
Eikä toisaalta palveluiden tuotanto ole kuntien yhteistoimintaa koska sote-alue kuntayhtymä on palvelun tilaaja ja muut julkisen hallinnon yksiköt ovat tuottajina.
Lainsäädäntö voi mennä melkoisen mutkikkaaksi. Ehkä jossain vaiheessa näemme kuntalaisen valinnanvapaus korttia käytettävän että hallinnollisesta mammutista päästään eroon?
http://www.eva.fi/blog/2014/06/27/eva-arvio-sote-on-rimanalitus/
Minua kiinnostaa poliisin kustannukset, kun tuntuu siltä, ettei rikoksien tutkimiseen löydy resursseja (pyörävarkaudet nyt ainakin jätetään tutkimatta, mitä muuta?) eikä rikesakkojakaan jaella, koska tällöin joutuisi nousemaan autosta.
Ei.
Yksityisellä taas maksetaan ylimääräistä voitoista.
Teoriassa kyllä, mikäli hallinnon koko on minimoitu ja suorittavan portaan resurssit maksimoitu.
Jotenkin epäilen ettei näin ole.
Jos näitä olosuhteita parannettaisiin, saataisiin helpommin lääkäreitä töihin ja näiden palkkakustannukset laskisivat, koska ei tarvitsisi houkutella ison rahan sijaisuuksia.
“Yksityisellä taas maksetaan ylimääräistä voitoista.”
Tällä logiikalla meillä valmistettaisiin mm. television kuvaputkia kilpailukykyisesti valtionyhtiössä.…
Mutta onhan siinä tuo sana “taas”. Mikä antaa ymmärtää, että vaihtoehdossakin (julkinen toimija) maksetaan jostakin ylimääräisestä ja sille nimenomaiselle transaktiotapahtumalle sinänsä tarpeettomasta. Markkinatalouden paras puoli on kuitenkin, että se ylimääräinen kanavoituu pääosin näkyväksi ja tarkalleen mitatuksi. Ja siihen voi valtaosin (ainakin oyj:t) kukin ottaa osaa sijoittamalla.
Jaa… ja mihin siis hävisi se, että yrityksen tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen?
Kuvaputket tosin ovat hävinneet 😉
Tuntuu siltä, että kunnat alkavat nykyään muistuttaa yhä enemmän liikelaitosta. On konsernia, osuuskuntaa, osakeyhtiötä ja vaikka mitä. Ilmeisesti erilaisten toimintamuotojen suuri syy on luova verosuunnittelu. Näitä verotusjuttuja sitten ratkotaan hallinto-oikeudessa ja tulkintoja riittää.
Kunnallinen demokratia aiheuttaa sen, että päätökset viivästyvät ja suunnanmuutokset ovat lähes mahdottomia. Siitähän nuo kuntarajojen tiukka puolustaminen kertoo. Yksityinen osakeyhtiö on paljon ketterämpi päätöksenteossa.
Käsite voitto ei kai ole oikein relevantti termi. Veroilmoituksessakaan siitä ei mainita. Kunnan budjetissa kyllä on vuosikatetta, ylijäämää ym.
No, täytyy kuitenkin muistaa, että kunnatn ovat veronsaajia, eivät ‑maksajia.
Kuntien yhtiöt kyllä maksavat veroa.
Sikäli kun olen yhtään terveyskeskusten arkea ymmärtänyt, aika merkittävä osa asiakkaista on monessa terveyskeskuksessa sellaisia kanta-asiakkaita, jotka kaipaavat juttuseuraa ja jotain kommentteja. Hoitonsa tasoa harva osaa arvioida, kun ei tunne vaihtoehtoja, mutta juttujen tason ja henkilökunnan mukavuuden arvioinnissa moni on ihan hyväkin. Monien ihmisten valintaperusteiden kannalta optimi ei ole ihan sama asia kuin kansantaloudellisesti edullisin tai hoitotuloksistaan paras vaihtoehto…
Siis “sikäli kun olen yhtään terveyskeskusten arkea ymmärtänyt” — ymmärtää voi kahdella tavalla: 1) oikein ja 2) väärin. Tässä tapauksessa 2) on oikein — ja aika törkeästi sanottu.
Soininvaaralla tuntuu olevan suuri huoli yksityisten palvelualan yritysten menestymisestä. Minulla taas on huoli siitä, etteivät veronmaksajien rahat katoa ahneiden palvelualan firmojen omistajien taskuun (ja veroparatiiseihin). Nääs kun yksityinen firman kustannukset koostuvat samoista asioista kuin julkisenkin puolen, mutta lisäksi pitää vielä puristaa voittoa omistajille. Kärjistettynä se on valintaa mummojen ja pappojen rääkkäyksen ja herra/rouva omistajan ylellisyystörsäyksen välillä. Jos sote-sotkussa on onnistuttu torppaamaan palvelujen ulkoistaminen, niin hallelujah!
Te vihreät olette yhtä oikealla kuin kokoomus, sitä todistaa myös metsähallituksen yhtiöittämishanke. Miksi ihmeessä vihreät haluavat myydä valtion metsät yksityisille? Tämä on nimittäin lopputulos. Se, mikä yhtiöitetään, se yksityistetään. Kuinka ihmeessä luonnonsuojelun asiaa palvelisi paremmin se, että yhteiset metsämme olisivat yksityisten sijoittajien hallussa? Metsähallituksen toiminnassa ja tulosodotuksissa on paljonkin korjattavaa, mutta ei se tapahdu uusliberalistisen hölmöilyn avulla!
Pia-Petri tässä nyt unohtaa sujuvasti julkisen sektorin toimintalogiikan — ainoa menestyksen mittari on oman osaston/virasto/laitoksen/tms. suhteellinen kasvu muihin nähden ja parhaiten tämä tietysti onnistuu tekemällä asiat mahdollisimman tehottomasti (verhoten tämä toki näennäistehokkuuden kaapuun kaikenmaailman benchmarkkausineen ja strategiaprosessiliturgoineen).
Käytännössä tämän huomaa mm. siitä, että suurin mahdollinen moka yksittäisen virkamiehen kohdalla on pohtia miten asiat voitaisiin tehdä tehokkaammin ja mennä vielä ehdottamaan tällaista idioottimaisuutta. No, tyhmäähän se tietysti julkisella sektorilla onkin, koska kaikki mahdollisesti oikeat säästöt ja tehostamiset tarkoittavat sitä, että seuraavana vuonna joudut vääntämään kolminkertaiset säästöt kolmanneksen pienemmällä henkilökunnalla ja puolikkaalla budjetilla…
No, vapaa markkinatalous on toki kehittänyt tähän ongelmaan toimivat ratkaisut, mutta ilmeisesti se, että joku yksityisen sektorin toimija tarjoaisi hyvää palvelua tehokaasti ja tekisi siinä samalla jonkinlaisen voiton, on kaikille suomalaisille antikapitalisteille (ilmeisesti noin 80% kansasta ja poliittisista puolueista) niin mahdoton ajatus, että mielumin annetaan omat lapsensa syövän julkisen sektorin tursua yhä lähemmäksi 100% osuutta btk:stä…
Kustannukset koostuvat samoista asioista, ja siksi yksityinen firma pyrkii (tai pitäisi pyrkiä) toimimaan mahdollisimman tehokkaasti ja samalla tarjoamaan hyvää palvelua, että saa asiakkaita: esim. toimipaikka sijoitetaan paikalle, johon asiakkaat pääsevät helposti, mutta tilat rakennetaan ja niitä käytetään tehokkaasti. Hyvällä johtamisella ja henkilökunnasta huolehtimisella voidaan saada organisaatio toimimaan tehokkaammin ja tarjotaan niitä palveluita, joille on kysyntää, siellä missä on kysyntää.
Eivät yksityiset firmatkaan yleensä toimi optimaalisesti, mutta hyvinkin toiminta voi olla sen verran tehokkaampaa, että voittoa tulee ja silti palvelut tuotetaan edullisemmin. Yleensä organisaation muutoksia tehdään vauhdikkaasti, jos näin ei tapahdu.
Ja minkähän viraston palkkalistoilla oletkaan?
Kova on luotto yksityisen toimijan paremmuuteen. Julkinen tehoton, yksityinen tehokas. Onko väitteen tueksi tutkimustieto, Poth1ue1 ja Ville? Aivan kuin olisin ollut lukevinani uutisista viime vuosina, että julkista sektoria on kuritettu oikein kunnolla, on otettu löysät pois ja jäljellä olevat työntekijät joutuvat raatamaan niska limassa. Ei siis ole toiminta tehostunut ollenkaan?
Ulkoistamisen kustannuksiksi pitää muuten laskea myös kaikki ne resurssit, jotka menee kilpailutushärdellin järjestämiseen. Nekin rahat voisi käyttää järkevämmin kunnan omaan toimintaan. Lisäkustannuksia aiheuttaa myös valvonnan järjestäminen. Nämäkin pitää laskea mukaan yksityisen hintalappuun. Eikä siitä pääse yhtään mihinkään, että julkiselle toimijalle riittää nollatulos, yksityisen täytyy tuottaa voittoa, joka revitään jonkun raukan selkänahasta jollain tavalla kuitenkin. Tosi tehotonta yhteisten verorahojen haaskausta. Vielä kun ne voitot eivät jää edes pyörimään paikallistalouteen, vaan valuvat ulkomaille.
Saalistajayritykset pitää ehdottomasti pitää poissa peruspalveluapajilta. Eri asia ovat ne palvelut, joita kenenkään ei ole mikään pakko käyttää elämänsä aikana.
Julkisia palveluja uhkaavat tällä hetkellä vapaakauppasopimuksen lisäksi myös tukku muita kansainvälisiä sopimuksia. Ylikansallisten palvelualan yritysten missio on tehdä julkinen palveluntuotanto hankalaksi tai jopa laittomaksi. Esimerkiksi kerran yksityistettyä palveluntuotantoa ei voitaisi enää muuttaa julkiseksi. Kansanedustajien pitäisi nyt pysyä kartalla kaikista näistä juonitteluista. Ei allekirjoituksia yhteenkään paperiin, joka uhkaa julkisen sektorin nykyistä asemaa millään tavalla!
Sote sopu ja sote ratkaisu on mielikuvien tasolla tehty jo puolen kymmentä kertaa.
Kuntayhtymiä riittää ainakin moneen kerrokseen. Sotealue on kuntayhtymä. Sairaanhoitopiirejä kutsutaan jatkossa tuotantovastuualuekuntayhtymiksi? Kenen sitten sallitaan varsinaista palvelua tuottamaan? Vasemmistopuolueiden hehkutuksesta päätellen yksityiset toimijat eivät tule olemaan vahvoilla.
Tuottajaportaaseenkin on olemassa valmiita kuntayhtymiä. Esim Alavus, Kuortane, Ähtäri =Kuusiokunnat. Nämä kunnat ovat valtuuttaneet kuntayhtymänsä kilpailuttamaan ja ulkoistamaan sote palvelunsa, joten pitänee perustaa poliitisesti korrektimmin käyttäytyvä ulkoistamaton uusi kuntayhtymä.
Kustannussäästöt ja hintojen läpinäkyvyys tuntuvat lopulta olevan toissijaista. Kuntayhtymät valtuuttavat toisia kuntayhtymiä, jotka tilaavat kuntayhtymältä tai muuten pääasiassa julkiselta palvelun. Demokratian säie on kvanttimekaniikan säieteorian tasolla sotepäätöksenteossa.
Rahoitusmallin yksityiskohdat ovat auki. Järjestelmä näyttää itse valitsevan voittajat, joten mahtaako paljoa olevan enää pelastettavissa?