Elektiivistä hoitoa voi ulkoistaa

Hel­poin­ta julkises­ta ter­vey­den­hoi­dos­ta on ulkois­taa jotkin elek­ti­ivisen hoidon mas­sat­uot­teet, esimerkik­si vaik­ka lonkkaleikkauk­set tai sydän­vero­suon­ten pal­lo­laa­jen­nuk­set. Selkeä toimen­pide, joka tois­tuu suun­nilleen saman­laise­na. Ruot­sis­sa tässä on onnis­tut­tu hyvin. Olen­naista on, että mak­se­taan oikeista asioista. Lonkkaleikkauk­selle on annet­ta­va takuu. Jos leikkaus joudu­taan uusi­maan, tumpeloin­ut sairaala mak­saa erään­laista sakkoa. Niin käy myös, kun poti­las joudu­taan kiikut­ta­maan keskus­sairaalaan kom­p­likaa­tioiden vuoksi.

Ruot­sis­sa kil­pailu on tuot­tanut laadukkai­ta ja tehokkai­ta ratkaisu­ja. Toim­inta on selkeästi paran­tunut. Julkises­sa ter­vey­den­huol­los­sa toim­i­taan usein erit­täin hyvin ja tehokkaasti, mut­ta jos ei toimi­ta, ei ole mitään kor­jaavaa mekanismia.

Ulkois­t­a­mi­nen voidaan tehdä joko niin, että julki­nen ter­vey­den­huoltoyk­sikkö kil­pailut­taa tietyn määrän lonkkaleikkauk­sia tai niin kuin Ruot­sis­sa on tehty, julki­nen val­ta hyväksyy laadun täyt­tävät yksiköt, joi­hin poti­laat saa­vat hakeu­tua oman päätök­sen­sä mukaises­ti. Ruot­sis­sa hoito­tu­lok­set myös julk­iste­taan, joten pahasti töpeksinyt sairaala menet­tää sekä rahaa, että potilaansa.

Käytän lonkkaleikkauk­sia esimerkkinä siitä, mitä tämä voisi merkitä.

Kil­pailu pait­si siivit­tää paran­ta­maan toim­intaa, antaa vas­tauk­sen ikuisu­uskysymyk­seen, keskit­tää vai hajaut­taa. Jos isot yksiköt toimi­vat parem­min, ne val­taa­vat markkinat.

Kun olin run­sas kymme­nen vuot­ta sit­ten perus­palve­lu­min­is­teri, tekonivelkirur­giaa tehti­in 50 yksikössä eri puo­lil­la Suomea. Hyvin yleinen käsi­tys oli, että tämä on aivan liikaa. Pelkästään toimin­nan laadun vuok­si tulisi siir­tyä olen­nais­es­ti suurem­paan yksikkökokoon. Viulisti oppii vaikean kap­paleen tois­ta­mal­la sitä sato­ja ker­to­ja. Sama pätee kirurgei­hin. Nyt noi­ta yksiköitä on 60. Julki­nen ter­vey­den­huolto ei pysty ratio­naaliseen työn­jakoon, kos­ka lääkärit aja­vat omaa etu­aan ja luot­ta­mus­miehet vain luot­ta­vat. Olen aika var­ma, että tekonivelkirur­gian avaami­nen kil­pailulle johtaisi varsin nopeasti isoi­hin ja laadukkaisi­in yksiköi­hin, joi­ta olisi lukumääräis­es­ti mur­to-osa nykyisestä.

Nyt päätet­ti­in han­k­in­ta­lain ja direk­ti­ivin pakot­ta­mana, että viisi sote-piir­iä osta­vat kaiken kun­nal­lisil­ta yksiköiltä ja kun­tay­htymiltä ja nämä voivat käyt­tää yksi­ty­isiä ali­hankki­joina. (Kukaan ei ole vieläkään ker­tonut min­ulle, mihin niitä viit­tä sotepi­ir­iä tarvi­taan) Ovat voineet käyt­tää nytkin, mut­ta mik­si ne omas­ta toimin­nas­taan luopuisi­vat. Kymme­nen vuo­den kulut­tua tekonivelkirur­giaa on var­maankin 70 yksikössä. Olisi ollut parem­pi, että sotepi­ir­it oli­si­vat voineet ostaa myös yksi­ty­isiltä, mut­ta tämä taas olisi edel­lyt­tänyt, että ne oli­si­vat saa­neet käyt­tää näis­sä päätök­sis­sä järkeä ja ottaa huomioon sekä kansan­talouden että poti­laiden edun. Han­k­in­ta­la­ki on tärkein este ulkoistamiselle.

Ruotsin ratkaisu antaa poti­laan vali­ta on sikäli nerokas, että sil­lä kier­retään koko han­k­in­ta­lain nor­sumaisu­us. Poti­laan valin­noista ei voi valit­taa markki­natuomiois­tu­imeen. Siitäkään ei voi valit­taa, jos poti­laan val­in­ta perus­tuu siihen, mak­saako sairaala verot Suomeen vai onko se mak­sav­inaan ne Cay­man-saar­ille. Hyvin toteutetut tar­jouskil­pailut kuitenkin saat­taisi­vat johtaa parem­pi­in tulok­si­in. Toimi­ak­seen Ruotsin malli edel­lyt­täisi oikeas­t­aan, että julki­nen val­ta mak­saisi kiin­teän euromääräisen sum­man toimen­piteestä ja poti­las mak­saisi ero­tuk­sen, jos sairaaloil­la on eri hin­to­ja. Muuten­han ei mitään hin­tak­il­pailua syn­ty­isi, vaan jokaisel­la toimen­piteel­lä olisi hallinnolli­nen hin­tansa. (Köy­häl­lä olisi varaa vain sairaalaan, joka on joutunut alen­ta­maan hin­to­jaan tapet­tuaan kymme­nen edel­listä potilasta. 🙁 )

Tietysti tämä johtaisi ker­mankuor­in­taan niin, että yksi­tyiset hoita­vat helpot tapauk­set ja julkiset sairaalat vaikeat. Mitä vikaa siinä on? Helpo tapauk­set onkin hoidet­ta­va ruti­inil­la ja korkeampi osaami­nen keskit­tää mon­imutkaisem­pi­in. (Miten tuomiois­tuimet saisi ymmärtämään tämän?) Hel­pos­ta tapauk­sista pitää tietysti mak­saa olen­nais­es­ti vähem­män kuin vaikeista.

Mut­ta edelleenkin pätee se, mitä edel­lisessä postauk­ses­sa kir­joitin. Julk­isil­la sairaaloil­la on lak­isääteisiä velvoit­tei­ta, joista niille pitää mak­saa erik­seen ja että näi­den velvoit­tei­den täyt­tämi­nen tuot­taa mon­elle ehkä kil­pail­lulle alalle syn­er­giae­tu­ja, jot­ka anta­vat näille sairaaloille etua kil­pailus­sa. Tärkein­tä ei ole reilu kil­pailu, vaan voimavaro­jen järkevä käyttö.

63 vastausta artikkeliin “Elektiivistä hoitoa voi ulkoistaa”

  1. Osmo: “Tärkein­tä ei ole reilu kil­pailu, vaan voimavaro­jen järkevä käyttö”

    Olisiko voimavaro­jen järkevää käyt­töä sekin, että ter­veyskeskuk­seen viikko­tolkul­la aikaa odot­ta­va poti­las marssisi yksi­tyiselle lääkäri­ase­malle? Ja omavas­tu­u­o­su­us kus­tan­nuk­sista olisi sama. Käyn­nin todel­liset kus­tan­nuk­set näyt­tävät ole­van sek­torista riip­pumat­ta samat.

  2. Osmo: “Kun olin run­sas kymme­nen vuot­ta sit­ten perus­palve­lu­min­is­teri, tekonivelkirur­giaa tehti­in 50 yksikössä eri puo­lil­la Suomea. Hyvin yleinen käsi­tys oli, että tämä on aivan liikaa. Pelkästään toimin­nan laadun vuok­si tulisi siir­tyä olen­nais­es­ti suurem­paan yksikkökokoon. Viulisti oppii vaikean kap­paleen tois­ta­mal­la sitä sato­ja ker­to­ja. Sama pätee kirurgeihin.”

    Melko fordis­ti­nen näke­mys sairaan­hoi­dos­ta (ehkä siis tilas­toti­eteil­i­jän näkemys?).

    1 tii­mi leikkaa X poti­las­ta tietyssä ajas­sa, 2 tiim­iä leikkaa 2X poti­las­ta jne.
    Mut­ta todel­lisu­udessa ei ole mitään takei­ta siitä, että tiimien lukumäärän lisäämi­nen tehostaisi toim­intaa, 1 tiimin toim­inta ei juuri lainkaan riipu siitä, mon­tako naa­pu­ri­ti­im­iä on.

    1. Keskit­tämi­nen kirur­gias­sa kan­nat­taa, kos­ka sil­loin saman­laisia tapauk­sia on enem­män ja ne osa­taan, eikä tarvitse tumpeloida.

  3. Useim­mat ulkois­tuk­set epäon­nis­tu­vat sen vuok­si, että ulkois­tet­ta­va kokon­aisu­us on suuri/monimutkainen eikä osta­ja itsekään hal­litse kokonaisuutta.
    En tiedä mik­si tässäkin asi­as­sa halu­taan haka­ta päätä seinään.

    Ja jos halu­taan ulkois­tuk­sen help­po ja hal­pa hallinta niin sil­loin ulkois­te­taan ruti­ini­jut­tu­ja, jot­ka tois­tu­vat samanlaisina.

    Mon­imutkaiset ja vai­htel­e­vat asi­at kan­nat­taa aina hoitaa itse.

    Eli tässä asi­as­sa olen samaa mieltä Osmon kanssa

    Tun­tuu oudol­ta, että poli­itikko­jen joukos­sa vain har­va ymmärtää jutun ?

    Kes­ki-Euroopas­sa ja mik­sei Sin­ga­pores­sakin kil­pailu­tuk­sen ongel­ma on ratkaistu niin, että osta­ja määrit­telee hin­nan ja ne , jot­ka suos­tu­vat tekemään osta­jan tar­joa­mal­la hin­nal­la , saa­vat töitä.

    Tähänkin liit­tyy vaara, että jos osta­ja ei osaa aset­taa hin­taa niin aina löy­tyy hul­lu­ja, jot­ka otta­vat työn suurel­la riskil­lä ja tekevät sitä heikol­la laadulla.

    Mut­ta osta­jal­takin vaa­di­taan ammattitaitoa.
    Osta­ja saa tasan tarkkaan sel­l­aista laat­ua kuin kyke­nee ostamaan

  4. JV:
    Olisiko voimavaro­jen järkevää käyt­töä sekin, että ter­veyskeskuk­seen viikko­tolkul­la aikaa odot­ta­va poti­las marssisi yksi­tyiselle lääkäriasemalle? 

    Kenen voimavaro­jen?

    Jos lääkärille pääsyä odotel­laan sairaus­lo­ma­l­la tai jos hoidon odot­telu voi johtaa ter­veysongel­man pahen­e­miseen, se ei ole tietenkään hyväk­si kansantaloudelle.

    Ter­veyskeskuk­sen yleis­lääkärin vas­taan­ot­toa­jan viivästymi­nen seu­raavaan viikkoon ei kuitenkaan liene kansan­taloudel­lis­es­ti yhtä kallista kuin elek­ti­ivisen hoidon viivyttäminen.

    Kansan­taloudel­lis­es­ti tuot­ta­vat yksilöt kyl­lä pää­sevät nopeasti yksi­tyisen yleis­lääkärin vas­taan­otolle — esimerkik­si työter­vey­den kaut­ta. Kun­nal­lisen ter­vey­den­huol­lon asi­akkaiden aika on hal­paa heille itselleen, joten se lie­nee sitä kansan­taloudellekin. Kun­nal­lisen ter­vey­den­hoidon puolel­la resurssien vähäisyy­destä johtu­va hoitoon­pääsyn hitaus voi olla vain voimavaro­jen hyvää käyt­töä. Nopean hoitoon­pääsyn takaami­nen yhtälail­la kaikille tulisi kalli­im­mak­si, kos­ka väistämät­tä mak­set­taisi­in myös turhas­ta kap­a­siteetista. Ehkä kah­den kaistan jär­jestelmä on voimavaro­jen opti­moin­nin kannal­ta ihan hyvä. 🙂

    Ja omavas­tu­u­o­su­us kus­tan­nuk­sista olisi sama. 

    Eikö sen pitäisi olla juuri tois­in­päin? Siis, jos tarkoituk­se­na olisi, että asi­akkaat kil­pailut­taisi­vat palvelui­ta? Kelan osu­u­den tulisi vas­ta­ta sitä kus­tan­nus­ta, jol­la julki­nen ter­vey­den­hoito pystyy tar­joa­maan saman palvelun. Asi­akkaan itse mak­set­tavak­si jäisi mah­dolli­nen ylimenevä osa.

    Eipä se todel­lisu­udessa kuitenkaan olisi niin yksinker­taista. Kelan ei kan­na­ta mak­saa vain vas­taan­ot­toa­jan perus­teel­la, kos­ka sil­loin palvelun­tar­joa­jal­la olisi kan­nus­timet mak­si­moi­da vas­taan­ot­to­ta­paamis­ten määrä. Yksi­ty­is­lääkärit eivät myöskään saisi olla julkisen sek­torin lääkäre­itä herkem­piä lähet­tämään asi­akas­ta julkisen sek­torin rahoit­tami­in lisä­tutkimuk­si­in tai hoitoi­hin. Jne.jne.

    Käyn­nin todel­liset kus­tan­nuk­set näyt­tävät ole­van sek­torista riip­pumat­ta samat.

    Käsit­tääk­seni tämä ei pidä paikkaansa. Yksi­ty­is­lääkärien käyt­tö oma­lääkäreinä toden­näköis­es­ti lisäisi ter­vey­den­huol­lon kus­tan­nuk­sia ver­rat­tuna julkiseen ter­vey­den­huoltoon. Tähän suun­taan viit­taa kan­sain­väliset ver­tailut. Hol­lan­nin ja Sak­san ter­vey­den­huol­lot eivät ole yhtä kus­tan­nuste­hokkai­ta kuin Suomen. Ilmeis­es­ti parem­mas­ta palvelus­ta joudu­taan mak­samaan ainakin jonkin ver­ran lisää.

    Kuinka­han paljon suo­ma­laiset veron­mak­sa­jat oli­si­vat valmi­ita lisäämään taakkaansa kus­tan­ta­ak­seen kaikille suo­ma­laisille entistä nopeam­man pääsyn lääkärille?

    1. JV:n aja­tus, että kansalaiset saisi­vat käy­dä yksi­ty­is­lääkäril­lä ilmaisek­si niin mon­ta ker­taa kuin vuodessa tai päivässä halu­a­vat (tai lääkäri halu­aa) ja yksi­ty­is­lääkärille mak­set­taisi­in käyn­tik­er­to­jen perus­teel­la, ei pelitä ollenkaan. Sel­l­aista vaku­u­tus­takaan ei voi ostaa, joka tämän sal­lisi. Jos yhteiskun­ta alkaa ostaa ter­veyskeskus­palvelu­ja ykti­ty­isiltä, mak­su ei voi perus­tua käyn­tik­er­to­jen lukumäärään vaan kir­joil­la ole­vien poti­laiden lukumäärään. Tästä jos­sain seu­raavas­sa postauksessa.
      Sel­l­aista tutkimus­ta ei ole min­un tiedos­sani, jos­sa olisi ver­rat­tu yksi­ty­is­lääkärei­den ja ter­vbeyskeskus­lääkärei­den kus­tan­nuk­sia vakioiduil­la poti­la­sainek­sil­la. Humpuukki­ti­las­to­ja on kyl­lä tar­jol­la pro­pa­gan­datarkoituk­si­in. Jos niihin uskoo, intin alokas­tarkas­tus on kustannustehokkain.

  5. Sto­ra-Enso var­masti tietää, mikä sen sel­l­ute­htaista on tehokkain. Samoin julkisel­la puolel­la pitää olla johtamisen jär­jestelmiä, joiden avul­la tiede­tään, mis­sä yksiköis­sä lonkkaleikkauk­set tehdään kaikkein tehokkaim­min määrät­ty­jen laatukri­tee­rien puitteissa.

    Eli ei kil­pailu ole ain­oa toim­intaa kor­jaa­va ja tehosta­va mekanis­mi. Kil­pailu voi myös estää toimi­alan kokon­ais­te­hokku­u­den parane­mista sil­lä, että parhaat toim­i­jat eivät halua pal­jas­taa tehokkuuten­sa salaisuuksia.

    Jos rapor­tit ja laskel­mat näyt­tävät, että julkisen puolen suuret yksiköt tekevät lonkkaleikkauk­sia pieniä yksikköjä tehokkaam­min, niin sit­ten on yhdyt­tävä toimi­in yksikkö­jen koon suurentamisek­si. Se on todel­la onneton­ta puuhastelua, jos täl­laisia tehos­tus­toimia ei ole kyet­ty tois­taisek­si tekemään.

    Sto­ra-Ensol­la on var­masti myös arvioi­ta siitä, miten hyviä tehtai­ta sen kan­sain­välisil­lä kil­pail­i­joil­la on. Samoin Suomes­sa pitäisi jol­lakin tahol­la olla käsi­tys siitä, mis­sä päin maail­maa lonkkaleikkauk­set tehdään kaikkein tehokkaimmin.

    Tietenkin näis­sä johtamisen jär­jestelmis­sä tulee myös rajat vas­taan. Jos niistä ei saa­da riit­tävästi hyö­tyjä, ne ovat turhaa byrokra­ti­aa. Kil­pailun kaut­ta viestit menevät usein nopeam­min perille.

  6. Osmo Soin­in­vaara:
    JV:n aja­tus, että kansalaiset saisi­vat käy­dä yksi­ty­is­lääkäril­lä ilmaisek­si niin mon­ta ker­taa kuin vuodessa tai päivässä halu­a­vat (tai lääkäri halu­aa) ja yksi­ty­is­lääkärille mak­set­taisi­in käyn­tik­er­to­jen perus­teel­la, ei pelitä ollenkaan. Sel­l­aista vaku­u­tus­takaan ei voi ostaa, joka tämän sallisi.
    ‘snip’

    Sak­sas­sa­han tuo on käytössä, mik­si se ei toimisi Suomessa?

  7. Osmo Soin­in­vaara:
    Keskit­tämi­nen kirur­gias­sa kan­nat­taa, kos­ka sil­loin saman­laisia tapauk­sia on enem­män ja ne osa­taan, eikä tarvitse tumpeloida. 

    Näin väitetään, mut­ta perustelu­ja ei koskaan esitetä.

    Ver­taus viu­lun­soit­toon on lievästi sanoen absur­di: mikä olisi se keskitet­ty­jen viulistien määrä, joka takaisi opti­maalisen laadun? Siis tilastollisesti?

    Suur­tuotan­non edut ovat toki ole­mas­sa, mut­ta vain liukuhi­h­natyyp­pisessä työssä ja leikkauk­sia ei saa likuhi­h­nalle, ei sit­ten millään.

    1. On sitä tutkit­tu tilas­tol­lis­es­tikin. Jos lääkäril­lä on tietyn tyyp­pisiä oper­aa­tioi­ta vain muu­ta­man ker­ran vuodessa, tulee paljon virheitä.

  8. OS kir­joit­taa, että “Elek­ti­ivistä hoitoa voi ulkoistaa”.

    Ompa hyvä teema pohdittavaksi!

    Nyky­isin kaik­ki kyn­nelle kykenevät, mukaan lukien val­tio, kun­nat, ay-liik­keet, eläk­er­a­has­tot, suuryri­tyk­set, jne., käyt­tävät ruti­ini­no­mais­es­ti veroparati­ise­ja, siir­to­hin­to­ja ja laina­jär­jeste­lyjä vero­jen­sa minimointiin.

    Pelkästään koti­maas­sa toimi­vat suo­ma­laiset yri­tyk­set eivät voi kuitenkaan käyt­tää näitä vero-oper­aa­tioi­ta hyväkseen.

    Tästä syys­tä hyvätkään koti­maiset yhtiöt, jot­ka tuot­ta­vat palvelu­ja julkiselle ter­vey­den / van­hus­ten-hoitosek­to­rille eivät ole pidem­män päälle kil­pailukyky­isiä koti­maan markki­noil­la. Sen sijaan kan­sain­väliset veroparati­isiy­htiöt jyräävät varsinkin täl­lä sektorilla.

    Kuten tiedämme, Suo­mi tarvit­see nyt kipeästi sato­jatuhan­sia uusia työpaikkoja.

    Käytän­nössä ne voivat tul­la vain PK-sek­to­ril­ta, jolle ter­vey­den- / van­hus­ten­hoitosek­tori on erit­täin tärkeä kasvuala.

    Edel­lä esite­tyn mukaises­ti olemme nyt kuitenkin ulkois­ta­mas­sa “Elek­ti­ivistä hoitoa” veroparati­i­sei­hin saakka.

    Muual­la maail­mas­sa pyritään härskistikin suo­jaa­maan koti­maisia marki­noi­ta ja yri­tyk­siä epäreilul­ta kan­sain­väliseltä kilpailulta. 

    Suomes­sa sen sijaan PK-sek­tori verote­taan kil­pailukyvyt­tö­mak­si, samaan aikaan kun suury­htiöt, val­tio, kun­nat, ay-liik­keet ja eläk­er­a­has­tot ovat siirtäneet rahansa veroparatiiseihin.

    Voi tätä kaksi­nais­moraalin ja tekopy­hyy­den määrää!

    “Elek­ti­ivi­nen” tarkoit­taa “valikoivaa”. Suo­ma­laises­sa kolmikan­ta-yhteiskun­nas­sa koti­maas­sa toimi­va PK-yri­tys on valikoitu sijoitet­tavak­si verovanki­laan, saattohoitoon …

    Sep­po Korppoo
    Suo­ma­lainen patri­oot­ti ja PK-yrittäjä

  9. Sanon­ta: “ei ole väliä onko kissa mus­ta vai valkoinen, kun­han se pyy­dys­tää hiir­iä” pitänee sen­suroi­da han­k­in­ta­lain vuok­si? Kir­ja­vat kissat ovat eri­tyisen epäilyttäviä?

    Yöaneste­sian lop­pumi­nen on keskit­tänyt syn­ny­tyk­set. Jos pienem­mältä sairaalal­ta ei saa tila­ta ruti­inileikkauk­si­akaan, (vaik­ka laatu ja hin­ta on kohdal­laan), niin sit­ten lop­puu myös päivätoiminta.

    Maakun­nis­sa on nykyisel­lään suuria mas­satqpqh­tu­mia hiih­tokeskuk­ses­sa, fes­ti­vaaleil­la ym. Seu­raa­va askel lie­nee kieltää yli 30 henkilön yleisöti­laisu­udet ja uudet raken­nus­lu­vat yli 50 km etäisyy­del­lä yliopis­to­sairaaloista yleisen tur­val­lisu­u­den vuoksi?

  10. Osmo Soin­in­vaara:
    JV:n aja­tus, että kansalaiset saisi­vat käy­dä yksi­ty­is­lääkäril­lä ilmaisek­si niin mon­ta ker­taa kuin vuodessa tai päivässä halu­a­vat (tai lääkäri halu­aa) ja yksi­ty­is­lääkärille mak­set­taisi­in käyn­tik­er­to­jen perus­teel­la, ei pelitä ollenkaan. Sel­l­aista vaku­u­tus­takaan ei voi ostaa, joka tämän sallisi.

    Onko oikeasti ole­mas­sa ihmisiä, jot­ka käyvät lääkäris­sä ihan oman halun­sa mukaan niin mon­ta ker­taa kuin tah­to­vat? Vai käy­däänkö lääkäris­sä sik­si, että siihen on todel­lista tarvetta?

  11. Aja­tus oli, että kun toisaal­la on kap­a­siteet­tia vapaana on aivan jär­jen vas­taista antaa ihmis­ten odot­taa viikkokau­sia lääkäri­aikaa. Oli rahoi­tus­malli sit­ten kap­i­taa­tio, toimen­pide­palkkio tai mikä tahansa.

    THL:ltä löy­tyy toimen­piteit­ten hin­taver­tailua sek­tor­ei­den välil­lä ilman vakioitua poti­las-aineis­toa. Seu­raa­va kom­ment­ti tietenkin on, että julkisel­la puolel­la jokainen poti­las on mon­i­sairas jala­ton mum­mo, ja sik­si käyn­nit ovat siel­lä kalliimpia. 

    Lep­oti­lalle, kun on riit­tävän punaiset silmäl­a­sit päässä, niin lääkärille jonot­tamis­es­takin löy­tyy vain hyviä puolia…

  12. Moral haz­ardista löy­tyy kyl­lä tutkimuk­si­akin, jos halu­taan niitä tarkastella.
    Kuten tässä, jos­sa sivu­tuot­teena tode­taan yksi­tyisen sek­torin hoita­van poti­laat nopeam­min ja edullisem­min. kai siitäkin sen­tään jotain väärää löytyy?

    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21314840

  13. Nuo keskit­tämise­dut ovat merkit­täviä, ja on har­mi ja suuri tap­pio, jos niitä ei pysy­tytä real­isoimaan. Näitä etu­ja syn­tyy nimeno­maan erikois­tu­mis­es­ta: oppimisen ja laadun lisäk­si lait­tei­den ja tilo­jen korkea erikois­tu­mis- ja käyt­töaste, pros­essin organ­isoin­ti, logis­ti­ik­ka ja kysyn­tä­vai­htelun suh­teelli­nen pienen­e­m­i­nen ovat tek­i­jöitä jois­sa voidaan saa­da tuottavuusetua.

  14. poti­las val­it­se­mas­sa kirur­gia on vaar­alli­nen tie. Kuulin erään kirur­gin sanovan, että poti­laat arvioi­vat muka­vat huonot kirur­git parem­mik­si kuin hyvät ja vähem­män mukavemmat.

    Jos ajatel­laan, että ihmisen per­soona arvostel­laan hyvin vah­vasti ulkonäön perus­teel­la, olisi epä­mukavem­pi­en kirurgien kansan­ter­vey­den nimis­sä alet­ta­va pitämään esteti­ikas­taan parem­paa huol­ta eri­laisin metodein. Emme voi sal­lia tyhjäpäis­ten nät­tipoikien pila­ta ihmis­ten terveyttä.

  15. Mä olin vastikään har­maakai­hileikauk­ses­sa jon­ka HUS sub­ven­toi yksi­tyisel­lä puolel­la juuri tuol­la taval­la kuin Soin­in­vaara ker­toi tapah­tu­van Ruot­sis­sa lonkkaleikkausten kanssa. Eli käytän­rö on jo ole­mas­sa Suomessa.

    Poti­las mak­saa siis 97 €/leikattava silmä. Yksi­tyi­nen silmäk­linikka saa sen lisäk­si reilut 600 € sairaanhoitopiiriltä. 

    Min­ul­la oli sel­l­ainen ongel­ma että lähete kos­ki vain yhtä silmää kos­ka vain toises­sa kai­hi oli niin paha että oli pakko leika­ta, mut­ta toises­sa kuitenkin alka­nut kaihi. 

    Kos­ka olen työelämässä päätin että leikkau­tan toisen silmän oma­l­la kus­tan­nuk­sel­lani, säästyy vai­va käy­dä mon­ta ker­taa eikä tarvitse sen jäl­keen kuin yhdet luku­l­a­sit. Se mikä kum­mas­tut­taa on, että mik­si yhden silmän leikaut­ta­mi­nen yksi­tyis­es­ti mak­saa reilut 1500 € kun toisen leikkaut­tamis­es­ta yhteiskun­nan mak­samana net­toaa silmäk­linikka vain reilut 700 €. Mis­tä ero johtuu? 

    Yksi­tyiset tekevät siis bisnestä sil­lä että yhteiskun­ta mak­saa vain toisen silmän leikkauk­sen ja itse joutuu pulit­tavmaan yli 2‑kertaisen hin­nan toisesta.

  16. Osmo Soin­in­vaara:
    Keskit­tämi­nen kirur­gias­sa kan­nat­taa, kos­ka sil­loin saman­laisia tapauk­sia on enem­män ja ne osa­taan, eikä tarvitse tumpeloida. 

    Mah­taako niitä vaikeimpia tapauk­sia osalleen saa­va kokenut ja taita­va kirur­gi saa­da leika­ta tarpeek­si? Tarvit­seeko hän myös niitä vähän helpom­pia tapauk­sia vireessä pysyäk­seen ja posi­ti­ivista palautet­ta saadak­seen. Muuten­han voisi käy­dä jopa niin, että huip­pukirur­gi, joka joutuu hoita­maan ain­oas­taan ne kaikkein vaikeim­mat, ja onnis­tu­mis­pros­en­til­taan alhaisim­mat tapauk­set, voi lop­ul­ta masen­tua niin pahasti, että päät­tää jät­tää koko alan, mikä voisi olla kuitenkin iso vahinko.

    Olet­taisin, että hyvässä vireessä pysyäk­seen pitää alal­la kuin alal­la olla eksper­tillä jokin (ehkä alas­ta riip­pu­va,) riit­tävä määrä toimen­piteitä per aikayk­sikkö, jot­ta taito säi­ly­isi. Toisaal­ta, työ­mo­ti­vaa­tio lie­nee myös tärkeä asia.

  17. R.Silfverberg:
    . Se mikä kum­mas­tut­taa on, että mik­si yhden silmän leikaut­ta­mi­nen yksi­tyis­es­ti mak­saa reilut 1500 € kun toisen leikkaut­tamis­es­ta yhteiskun­nan mak­samana net­toaa silmäk­linikka vain reilut 700 €. Mis­tä ero johtuu? 

    Siitä, että vapaak­si jäävää kap­a­siteet­tia kan­nat­taa täyt­tää alem­mal­lakin hin­nal­la, kos­ka kiin­teät kulut juok­se­vat koko ajan.

  18. Ree-vita­mi­iniä purk­ista: Onko oikeasti ole­mas­sa ihmisiä, jot­ka käyvät lääkäris­sä ihan oman halun­sa mukaan niin mon­ta ker­taa kuin tah­to­vat? Vai käy­däänkö lääkäris­sä sik­si, että siihen on todel­lista tarvetta?

    Tuol­lainen tyyp­illi­nen suurku­lut­ta­ja (5–10 prossaa väestöstä) käy lääkärin vas­taan­otol­la n. 15 ker­taa vuodessa.

    banaani:
    poti­las val­it­se­mas­sa kirur­gia on vaar­alli­nen tie. Kuulin erään kirur­gin sanovan, että poti­laat arvioi­vat muka­vat huonot kirur­git parem­mik­si kuin hyvät ja vähem­män mukavemmat.

    Emme voi sal­lia tyhjäpäis­ten nät­tipoikien pila­ta ihmis­ten terveyttä.

    Hyvä lääkäri on muka­va lääkäri. Niin se vaan menee. Ei poti­las yleen­sä tajua tuliko hyvän hoitokäytän­nön mukaan hoide­tuk­si. Täy­tyy muis­taa että esim. auli­isti rauhoit­tavia lääkkeitä tai turhaan antibioot­te­ja rus­taa­va lääkäri on usein kovin pidet­ty ja suosit­tu. Samoin on sel­l­ainen lääkäri joka kysyy kuin­ka paljon sairaslo­maa kirjoitetaan.

    Mitä enem­män men­nään siihen että raha seu­raa poti­las­ta niin sitä enem­män lääkärit joutu­vat tin­kimään hyvästä hoi­dos­ta miel­lyt­tääk­seen potilasta.

  19. Raimo K: Ver­taus viu­lun­soit­toon on lievästi sanoen absur­di: mikä olisi se keskitet­ty­jen viulistien määrä, joka takaisi opti­maalisen laadun? Siis tilastollisesti?

    Ver­taus ei ole absur­di. Kyse ei ole viulistien määrästä, vaan har­joi­tusker­to­jen määrästä, minkä Soin­in­vaara ilmaisi aivan selvästi.

  20. eggo:

    Mitä enem­män men­nään siihen että raha seu­raa poti­las­ta niin sitä enem­män lääkärit joutu­vat tin­kimään hyvästä hoi­dos­ta miel­lyt­tääk­seen potilasta.

    Ei tarvitse. Meil­lä yksi­tyis­sek­to­ril­la (ham­mashoito) raha seu­raa poti­las­ta koko ajan. Omista hoitolin­joista ei tarvitse tin­kiä, asia selviää keskustele­mal­la. Yleen­sä asia kos­kee toiv­ot­toman ham­paan pois­toa. Tilanne, jos­sa hoito­suhde joudu­taan katkaise­maan eri­lais­ten näke­mys­ten takia tulee eteen vain muu­ta­man ker­ran vuodessa. Poti­lai­ta täy­tyy olla riit­tävästi, ettei sille lin­jalle tarvitse lähteä.

  21. OS:“Olennaista on, että mak­se­taan oikeista asioista. Lonkkaleikkauk­selle on annet­ta­va takuu. Jos leikkaus joudu­taan uusi­maan, tumpeloin­ut sairaala mak­saa erään­laista sakkoa. Niin käy myös, kun poti­las joudu­taan kiikut­ta­maan keskus­sairaalaan kom­p­likaa­tioiden vuoksi.”

    Ei sakkoa, vaan nor­mite­tut hoitokus­tan­nuk­set. Yksi­tyisel­lä toim­i­jal­la pitäisi olla pakolli­nen vaku­u­tus näi­den vas­tu­iden kat­tamiseen. Vaku­u­tusy­htiöt kyl­lä hoitaisi­vat tumpelot pois markkinoilta.

    OS:“Ruotsissa hoito­tu­lok­set myös julk­iste­taan, joten pahasti töpeksinyt sairaala menet­tää sekä rahaa, että potilaansa.”

    Ja tämä varmis­taisi asian.

    Kum­ma, ettei näin yksinker­taisia asioi­ta saa­da Suomes­sa aikaan.

  22. Osmo Soin­in­vaara:
    On sitä tutkit­tu tilas­tol­lis­es­tikin. Jos lääkäril­lä on tietyn tyyp­pisiä oper­aa­tioi­ta vain muu­ta­man ker­ran vuodessa, tulee paljon virheitä. 

    Tämä selvä, mut­ta se ei kovin paljon puol­la keskit­tämistä. Muu­ta­ma ker­ta vs. 10.000 ker­taa — on siinä aika paljon pelivaraa.

    Ja miten leikkaavien tiimien lukumäärä paran­taa tulosta? Ei mitenkään.

    Ja mis­tä löy­tyy lääkäri, joka suos­tuu tekemään esim. vain näitä lonkkaleikkauk­sia koko ajan vuodes­ta toiseen. Ei mistään.

  23. Mikko H: Ver­taus ei ole absur­di. Kyse ei ole viulistien määrästä, vaan har­joi­tusker­to­jen määrästä, minkä Soin­in­vaara ilmaisi aivan selvästi. 

    Kyl­lä se absur­din puolelle menee: kyse on, keskit­tämis­es­tä, siis siitä, että kootaan tietyt kirur­git tiet­tyyn paikkaan tekemään tiet­tyjä leikkauk­sia, joi­ta sit­ten ei tehdä muual­la — ja tämä antaa sit­ten kirugille sato­ja tois­to­ja, jot­ta hän oppii leikkaa­maan. Katin kontit!

    Ja mitä tehdään niille sadoille poti­laille, jot­ka kirur­gi leikkaa ennen kuin hän oppii ko. leikkauksen?

    Viulis­tikaan ei har­joit­tele kon­ser­tis­sa, kyl­lä har­joi­tus tapah­tuu muual­la ja ennen sitä. Ja keskit­tämi­nen tarkoit­taisi sitä, että kaik­ki viulis­tit koot­taisi­in muu­ta­maan paikkaan ja muual­la viu­lun soit­ta­mi­nen kiel­let­täisi­in — ja se että viulis­te­ja olisi run­saasti muu­ta­mas­sa paikas­sa sit­ten paran­taisi soiton tasoa, niinkö?

    1. Mitä tehdään tuhan­sille poti­laille, jos aiem­paa suurem­pi määrä lääkäre­itä har­joit­telee. Mitä vähem­män erikois­tu­mista, sitä suurem­pi osa poti­laista kuu­luu lääkärin harjoitteluvaiheeseen.

  24. eggo:
    ‘snip’
    Mitä enem­män men­nään siihen että raha seu­raa poti­las­ta niin sitä enem­män lääkärit joutu­vat tin­kimään hyvästä hoi­dos­ta miel­lyt­tääk­seen potilasta. 

    Eiköhän se oikesti mene juuri toisin päin?

    Val­taen­em­mistö poti­laista on kuitenkin sairai­ta, jot­ka hake­vat hyvää hoitoa — ja jos val­in­ta olisi vapaa eikä miel­lyt­tävän lääkärin hoito tep­si, haetaan sel­l­aista, joka tepsii.

  25. “Hyvin yleinen käsi­tys oli, että tämä on aivan liikaa. Pelkästään toimin­nan laadun vuok­si tulisi siir­tyä olen­nais­es­ti suurem­paan yksikkökokoon. ”

    Tämä voi olla yleinen käsi­tys. Kun kyse on tekoniv­elleikkauk­sista niin onko tälle yleiselle käsi­tyk­selle tieteel­listä tukea?
    Tuore Euro­HOPE selvi­tys arvioi 7 maan hoidon vaikut­tavu­ut­ta. (Suo­mi, Ruot­si, Nor­ja Alanko­maat, Skot­lanti, Unkari ja Italia.)

    http://www.slideshare.net/THLfi/tag/seminaari10062014

    Selit­tämätön­tä ja tarpee­ton­ta vai­htelua on. Syyt ja seu­rauk­set eivät ole hyvin ymmär­ret­tyjä. Lonkkaleikkausten osalta vai­htelu jäi suurelta osin selit­tämät­tä. Lonkka­mur­tu­man hoidon kus­tan­nuk­sil­la ei ollut yhteyt­tä hoidon laatu­un mis­sään maas­sa. Laa­tu­mittareina käytet­ti­in mm uus­in­takäyn­tien tarvet­ta, kuolleisuutta.

    Poli­it­tisel­la päätök­sel­lä tekoniv­elleikkauk­set voidaan keskit­tää; se kun on yleisen käsi­tyk­sen mukaan fik­sua. Ainakaan edel­lä maini­t­ul­la tutkimuk­sel­la tätä ei kuitenkaan voi­da perustella.

    Vas­takkain voidaan aset­taa se, keskitetäänkö kaik­ki leikkaus­sal­i­toim­inta Suomes­sa pari­in pis­teeseen, vai voiko tätä hom­maa tehdä jatkos­sakin pienem­mis­sä sairaalois­sa, jos laatu ja hin­ta on kun­nos­sa. Jos näitä töitä ei jatkos­sa sal­li­ta pienis­sä sairaalois­sa tehtäväk­si, niin sil­loin leikkaus­toim­inta ylipäätään lop­puu pienem­mistä sairaaloista. Ketä varten he siel­lä päivys­tävät, jos tasaista poti­lasvir­taa ei ohja­ta myös sinne.

  26. Raimo K: Näin väitetään, mut­ta perustelu­ja ei koskaan esitetä.

    Ver­taus viu­lun­soit­toon on lievästi sanoen absur­di: mikä olisi se keskitet­ty­jen viulistien määrä, joka takaisi opti­maalisen laadun? Siis tilastollisesti?

    Suur­tuotan­non edut ovat toki ole­mas­sa, mut­ta vain liukuhi­h­natyyp­pisessä työssä ja leikkauk­sia ei saa likuhi­h­nalle, ei sit­ten millään.

    Eiköhän se olen­nainen poti­las­tur­val­lisu­ustek­i­jä ole se, että mitä enem­män kirur­gi / aneste­si­olo­gi ja hei­dän tiimin­sä leikkaa­vat leikkauk­sia X, sitä parem­min he hal­lit­se­vat myös eri­laiset poikkeusti­lanteet, kun niihinkin syn­tyy ruti­i­ni. Ne jot­ka leikkaa­vat X, Y, Z ja Å, osaa­vat nämä leikkauk­set ruti­in­i­na sil­loin jos kaik­ki menee hyvin, mut­ta sit­ten kun tulee vaik­ka se hyvin yli­pain­oinen / iäkäs tms. poti­las, se tulee heille ensim­mäistä kertaa.

  27. Elek­ti­ivistä hoitoa voi ulkoistaa 

    Suomen poli­it­tises­sa kie­lenkäytössä tuo kai lue­taan: kan­natan elek­ti­ivisen hoidon ulkoistamista.

    Vai oliko tarkoi­tus sanoa, että vaik­ka elek­ti­ivisen hoito toimi­ikin eri­no­maisen hyvin julkisel­la puolel­la, jois­sain tapauk­sis­sa sen ulkois­t­a­mi­nenkaan ei olisi mah­do­ton­ta? Ei tuo sana­muo­to ainakaan sitä kiel­lä, etteikö julki­nen voisi toimia ulkois­tet­tua paremmin.

  28. Marko Hami­lo: Eiköhän se olen­nainen poti­las­tur­val­lisu­ustek­i­jä ole se, että mitä enem­män kirur­gi / aneste­si­olo­gi ja hei­dän tiimin­sä leikkaa­vat leikkauk­sia X, sitä parem­min he hal­lit­se­vat myös eri­laiset poikkeusti­lanteet, kun niihinkin syn­tyy ruti­i­ni. Ne jot­ka leikkaa­vat X, Y, Z ja Å, osaa­vat nämä leikkauk­set ruti­in­i­na sil­loin jos kaik­ki menee hyvin, mut­ta sit­ten kun tulee vaik­ka se hyvin yli­pain­oinen / iäkäs tms. poti­las, se tulee heille ensim­mäistä kertaa. 

    Tämä on tietysti tot­ta — mut­ta vain tiet­tyyn rajaan saak­ka: ruti­i­ni aiheut­taa myös huolimattomuutta.

  29. Osmo Soin­in­vaara:
    Mitä tehdään tuhan­sille poti­laille, jos aiem­paa suurem­pi määrä lääkäre­itä har­joit­telee. Mitä vähem­män erikois­tu­mista, sitä suurem­pi osa poti­laista kuu­luu lääkärin harjoitteluvaiheeseen. 

    Eipä se nyt niin mene — onneksi!
    Keskit­tämi­nen on järkevää, mut­ta vain tiet­tyyn rajaan saak­ka, sen rajan ylit­tämi­nen merk­it­see vain sitä, että poti­laat joutu­vat kulke­maan pitem­män matkan.

    Tehokku­us ei lisään­ny sil­lä, että yksiköitä pan­naan pitem­pään rivi­in (viulis­tiver­taus!): kap­a­siteet­ti kas­vaa siel­lä, minne keskitetään, mut­ta vähe­nee siel­lä, mis­tä ne ote­taan. Yksikkökus­tan­nus pysyy samana.

  30. jv:
    Moral haz­ardista löy­tyy kyl­lä tutkimuk­si­akin, jos halu­taan niitä tarkastella.
    Kuten tässä, jos­sa sivu­tuot­teena tode­taan yksi­tyisen sek­torin hoita­van poti­laat nopeam­min ja edullisem­min. kai siitäkin sen­tään jotain väärää löytyy?

    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21314840

    Sama tutkimus löy­tyy suomek­si THL:n julka­is­us­ta Ter­veystaloustiede 2010, joka löy­tyy luet­tavak­si netistä. 

    Mie­lenki­in­toinen on myös Ris­to Tuomisen haas­tat­telu Kansan Uuti­sis­sa. Tuomi­nen on siis yksi edel­lä viit­tatun tutkimuk­sen tek­i­jöistä ja jut­tu on otsikoitu “Ostopalvelu tulee kalli­ik­si hammashoidossakin”:

    “Laa­ja tutkimus Turun ham­mashoi­dos­sa osoit­taa, että kun­nalle tulee merkit­täviä lisäkus­tan­nuk­sia, kun ham­mashoitopalvelu­ja han­ki­taan ostopalveluina yksi­ty­isiltä hammaslääkäreiltä.

    – Yksi­tyiset ham­maslääkärit arvioi­vat poti­laan tarvit­se­mat palve­lut vaa­ti­vam­mik­si ja siten kalli­im­mik­si kuin kun­nan omat ham­maslääkärit. Näin ollen toimen­piteet tule­vat yksi­ty­isille ham­maslääkäreille taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavam­mik­si, tutkimus­ta johtanut ter­vey­den­huol­lon pro­fes­sori Ris­to Tuomi­nen Turun yliopis­tos­ta kertoo.

    Hoidon vaa­tivu­usas­teen arvioin­tierot ovat sys­temaat­tisia kaikissa toimen­pideryh­mis­sä ja kaikissa aikuis­poti­laiden ikäryh­mis­sä. Yksi­ty­isham­maslääkärit arvioi­vat esimerkik­si poti­laiden tarvit­se­van laa­jem­pia tutkimuk­sia, enem­män rönt­genku­vauk­sia, isom­pia ja kalli­impia paikko­ja sekä enem­män ien­sairauk­sien hoitoa. 

    […]

    – Yksi­ty­isham­maslääkärit arvioi­vat jopa ham­paiden pois­tot merkit­tävästi use­am­min vaa­tiviksi. He myös laskut­ti­vat Turun kaupunkia näi­den vaa­tivu­us­ta­so­jen mukaan. Pelkästään hoito­toimen­pitei­den vaa­tivu­us­ta­so­jen eroista koi­tui Turun kaupungille vuon­na 2009 yksi­ty­isham­maslääkäreiltä oste­tu­ista palveluista 14,4 pros­ent­tia korkeam­mat kus­tan­nuk­set, Tuomi­nen kertoo.

    […]

    – Tutkimuk­sen perustel­la voidaankin tode­ta, että yksi­tyisen ham­mashuol­lon julk­ista ham­mashuoltoa korkeampi tuot­tavu­us toteutetaan ainakin osak­si kynäl­lä, ei poral­la, väit­tää Tuominen. 

    http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2729040/ostopalvelu-tulee-kalliiksi-hammashoidossakin

  31. Raimo K:
    Val­taen­em­mistö poti­laista on kuitenkin sairai­ta, jot­ka hake­vat hyvää hoitoa – ja jos val­in­ta olisi vapaa eikä miel­lyt­tävän lääkärin hoito tep­si, haetaan sel­l­aista, joka tepsii.

    Har­vo­ja sairauk­sia voi paran­taa. Oire­i­ta voi lievit­tää ja ennustet­ta paran­taa. Poti­las ymmärtää vain tuon oire­ta­son. Esimerkkinä banaali ten­niskyynär­pää: kor­ti­soni-injek­tio vie tehokkaasti oireet lyhyel­lä aikavälil­lä mut­ta kroon­istaa sairau­den pidem­mäl­lä aikavälil­lä. Poti­las on tyy­tyväi­nen kun saa huonoa hoitoa. Hyvä lääkäri taas antaa hyvät itse­hoito-ohjeet mut­ta poti­las jää hel­posti tyy­tymät­tömäk­si kos­ka halu­aisi vain nopean oire­lievi­tyk­sen. Tyy­tyväi­nen poti­las on täysin eri asia kuin hyvä hoito.

  32. eggo: Har­vo­ja sairauk­sia voi paran­taa. Oire­i­ta voi lievit­tää ja ennustet­ta paran­taa. Poti­las ymmärtää vain tuon oire­ta­son. Esimerkkinä banaali ten­niskyynär­pää: kor­ti­soni-injek­tio vie tehokkaasti oireet lyhyel­lä aikavälil­lä mut­ta kroon­istaa sairau­den pidem­mäl­lä aikavälil­lä. Poti­las on tyy­tyväi­nen kun saa huonoa hoitoa. Hyvä lääkäri taas antaa hyvät itse­hoito-ohjeet mut­ta poti­las jää hel­posti tyy­tymät­tömäk­si kos­ka halu­aisi vain nopean oire­lievi­tyk­sen. Tyy­tyväi­nen poti­las on täysin eri asia kuin hyvä hoito. 

    Tämä nyt on täyt­tä pup­pua: jok­seenkin kaik­ki sairaudet ovat paran­net­tavis­sa, ei kaikkia lop­ullis­es­ti, mut­ta juuri niinkuin kir­joitit, oire­i­ta voi lievit­tää ja ennustet­ta parantaa.
    Ja tuo kor­ti­sonipi­ik­ki paran­taa ten­niskyynär­päätä huomattavasti.
    Ja kor­ti­sonipi­ikin lisäk­si voi antaa nuo kaipaa­masi itse­hoito-ohjeet (mikä estäisi?).

    Tyy­tyväi­nen poti­las on sama asia kuin hyvä hoito — vai ketä varten sairai­ta hoide­taan? Ei suinkaan lääkäre­itä varten.

  33. Osmo Soin­in­vaara:
    Mitä tehdään tuhan­sille poti­laille, jos aiem­paa suurem­pi määrä lääkäre­itä har­joit­telee. Mitä vähem­män erikois­tu­mista, sitä suurem­pi osa poti­laista kuu­luu lääkärin harjoitteluvaiheeseen.

    Olen kuvitel­lut, että nykyi­nen jär­jestelmämme toimii, tai ainakin pyrkii toim­i­maan juuri näin. Tyyp­il­lis­es­ti ensim­mäisenä poti­laan kohtaa­vat yleis­lääkärit hark­it­se­vat, kan­nat­taako jokin vai­va hoitaa keskite­tysti vai ruti­ini­toimen­pitein mah­dol­lisim­man lähel­lä ja heti.

    On ole­mas­sa myös ter­mi yleis­lääketi­eteen erikois­lääkäri, jon­ka voi kai tulki­ta erikois­tu­misek­si minkä tahansa poti­laan ohjaamiseen oikeaan hoitoon. Täl­lais­takin erikois­tu­mista tarvi­taan, jot­ta poti­laat eivät kuu­luisi liiak­si “lääkärin harjoitteluvaiheeseen”.

    Eggo kuvasi edel­lä hyvin, mik­si se, että poti­las vali­ti­sisi kapu­pal­lisil­ta markki­noil­ta itselleen parhaak­si kat­so­mansa hoidon ei toi­mi aina hyvin. Pidän per­in­teistä lääkärin eti­ikkaa varsin hyvänä tapana ohja­ta poti­laat parhaaseen mah­dol­liseen hoitoon. Luot­toko­rt­ti ja kau­pal­l­liset intres­sit ovat tuo­ta per­in­teistä lääkärin eti­ikkaa huonom­pia hoidon­va­l­in­takri­teere­itä. Näistä syistä näen ulkois­tamisen ja kau­pal­lisen sairaan­hoidon hyvänä renk­inä, mut­ta huonom­pana isän­tänä. Per­in­teinen kuukausi­palkkainen lääkäri on hyvä perus­tur­valli­nen ratkaisu.

    Kaik­ki hyvin, eikö niin? Ja ulkois­t­a­mi­nen ei liity tähän, pait­si että voisi olla ris­ki siinä mielessä, että rahal­liset intres­sit voisi­vat jois­sain tapauk­sis­sa houkutel­la sijoita­maan poti­lai­ta väärin ja vääri­in hoitoihin.

    1. Jos sairaaloiden hoito­tu­lok­set julk­iste­taan, poti­laat pyrkivät yksiköi­hin, jois­sa töpeksitään vähiten. Mitä vikaa siinä on? Jos pienet hoita­vat laadukkaam­min, pyritään pieni­in ja jos hoito­tu­lok­set ovat suuris­sa yksiköis­sä parem­pia, pyritään suuri­in yksiköi­hin. Tärkein­tä olisi jo nyt julk­istaa eri sairaaloiden tulok­set leikkaushoidossa.

  34. Osmo Soin­in­vaara:
    Jos sairaaloiden hoito­tu­lok­set julk­iste­taan, poti­laat pyrkivät yksiköi­hin, jois­sa töpeksitään vähiten. Mitä vikaa siinä on? 

    Tieto on hyvä asia, mut­ta tiedon käytössä voi ilmetä ongelmia. Poti­laat eivät vält­tämät­tä osaa lukea tilas­to­ja oikein ja hyö­dyn­tää tulok­sia järkevästi. Yksiköt voivat siir­tyä opti­moimaan tilas­to­tu­lok­sia hoito­tu­losten sijaan. Kerä­tyn tiedon hyö­dyn­täisin kaikkein ensim­mäisenä sairaan­hoito­jär­jestelmän sisäisessä hoidon järkeistämistyössä.

    Jos pienet hoita­vat laadukkaam­min, pyritään pieni­in ja jos hoito­tu­lok­set ovat suuris­sa yksiköis­sä parem­pia, pyritään suuri­in yksiköihin. 

    Men­nee paljolti tau­tien yleisyy­den ja vaa­tivu­u­den mukaan. Aivokirur­gia suuris­sa, kor­vat­ule­hduk­set pienis­sä yksiköis­sä. Pienu­ut­ta ei aina tarvitse eri­tyis­es­ti hakea, mut­ta ainakin haja-asu­tusalu­aeil­la paikallisu­us, palvelu­iden saatavu­us ja hoitoon hakeu­tu­misen help­pous on merkit­tävä kri­teeri. Oma­lääkäri­mallis­sa toimin­nal­lisen yksikön koko on yksi lääkäri.

    Tärkein­tä olisi jo nyt julk­istaa eri sairaaloiden tulok­set leikkaushoidossa. 

    Ainakin ymmärtämi­nen ja reagoimi­nen olisi järkevää.

  35. Osmo Soin­in­vaara:
    Jos sairaaloiden hoito­tu­lok­set julk­iste­taan, poti­laat pyrkivät yksiköi­hin, jois­sa töpeksitään vähiten. Mitä vikaa siinä on? Jos pienet hoita­vat laadukkaam­min, pyritään pieni­in ja jos hoito­tu­lok­set ovat suuris­sa yksiköis­sä parem­pia, pyritään suuri­in yksiköi­hin. Tärkein­tä olisi jo nyt julk­istaa eri sairaaloiden tulok­set leikkaushoidossa.

    Näin juuri — ja käsit­tääk­seni THL tekee täl­laisia tilas­to­ja, mut­ta niitä ei vain näy missään.

  36. Juho Laatu:
    ‘snip’
    Men­nee paljolti tau­tien yleisyy­den ja vaa­tivu­u­den mukaan. Aivokirur­gia suuris­sa, kor­vat­ule­hduk­set pienis­sä yksiköissä.
    ‘snip’

    Juuri näin­hän se ei mene — vaik­ka niin kuvitellaan.
    Ei se aivokirur­gian leikkausti­i­mi ole sen suurem­pi kuin esim. vaikka­pa lonkkaleikkauk­sen eikä sali ole sen kum­mem­pi — voisi siis aivan hyvin sijai­ta pienessäkin sairaalas­sa (ja olisi ehkä parempikin).

    Kor­vat­ule­hduk­sen tii­mi on tietysti vieläkin pienempi.

  37. Raimo K: Tämä nyt on täyt­tä pup­pua: jok­seenkin kaik­ki sairaudet ovat paran­net­tavis­sa, ei kaikkia lop­ullis­es­ti, mut­ta juuri niinkuin kir­joitit, oire­i­ta voi lievit­tää ja ennustet­ta parantaa.
    Ja tuo kor­ti­sonipi­ik­ki paran­taa ten­niskyynär­päätä huomattavasti.

    En olisi voin­ut toivoa parem­paa tapaa osoit­taa point­ti­ni oikeaksi.

    Raimo K:

    Tyy­tyväi­nen poti­las on sama asia kuin hyvä hoito – vai ketä varten sairai­ta hoide­taan? Ei suinkaan lääkäre­itä varten.

    Tyy­tyväi­nen poti­las on toki tavoite mut­ta sen tavoit­telun edelle tulisi men­nä lääkärin eti­ik­ka. Jos vaik­ka poti­las halu­aa kovasti että kulunut polvi tähys­tetään mut­ta lääkäri tietää että siitä ei ole hyö­tyä vaan ain­oas­taan turhia riske­jä niin sil­loin ei tule tehdä niin kuin poti­las halu­aa. Sil­läkin uhal­la että poti­las pois­tuu vas­taan­otol­ta tyytymättömänä.

    Osmo Soin­in­vaara:
    Jos sairaaloiden hoito­tu­lok­set julk­iste­taan, poti­laat pyrkivät yksiköi­hin, jois­sa töpeksitään vähiten. Mitä vikaa siinä on? Jos pienet hoita­vat laadukkaam­min, pyritään pieni­in ja jos hoito­tu­lok­set ovat suuris­sa yksiköis­sä parem­pia, pyritään suuri­in yksiköi­hin. Tärkein­tä olisi jo nyt julk­istaa eri sairaaloiden tulok­set leikkaushoidossa.

    Jot­ta tuo olisi mielekästä niin poti­las­ryh­mät tulisi eritel­lä hyvin tarkkaan. Jokainen leikkaus on riskeiltään eri­lainen. On kom­p­likaa­tioriskien kannal­ta täysin eri asia leika­ta peruster­veen 50-vuo­ti­aan kuin 75-vuo­ti­aan dia­beetikon lonk­ka. Vaikeim­mat tapauk­set menevät parhaille kirurgeille, jol­loin heille voi tul­la jopa enem­män kom­p­likaa­tioi­ta kuin aloit­telijoille. Jos näi­hin laa­dit­taisi­in jotain riskilu­okkia niin se johtaisi siihen että yritet­täisi­in hivut­taa mah­dol­lisim­man paljon poti­lai­ta korkean riskin luokki­in tilas­to­ja kaunistamaan.

  38. Juho Laatu: Poti­laat eivät vält­tämät­tä osaa lukea tilas­to­ja oikein ja hyö­dyn­tää tulok­sia järkevästi. Yksiköt voivat siir­tyä opti­moimaan tilas­to­tu­lok­sia hoito­tu­losten sijaan.

    Poti­laille pitää tietenkin näyt­tää vain esim. THL:n jalostamia ja normeer­aamia tulok­sia. Kolme, neljä lukua tai naa­maa var­maan riittäisi.

    Para­me­trien valin­nas­sa voidaan var­maan luot­taa THL:ään. Osa ongelmis­ta­han johtuu poti­laas­ta, mut­ta THL osaa ne nor­mit­taa tai suo­dat­taa pois.

    Tämä olisi paljon parem­pi sys­tee­mi kuin nykyi­nen, jos­sa esim. lonkkaniv­elleikkauk­seen menevä ihmi­nen joutuu läpikäymään tut­ta­vansa ja suku­laisen­sa aina kum­minkaimaa myöten, jot­ta vält­täisi pahim­mat paikat. Niitäkin on.

  39. eggo: En olisi voin­ut toivoa parem­paa tapaa osoit­taa point­ti­ni oikeaksi.

    Tyy­tyväi­nen poti­las on toki tavoite mut­ta sen tavoit­telun edelle tulisi men­nä lääkärin eti­ik­ka. Jos vaik­ka poti­las halu­aa kovasti että kulunut polvi tähys­tetään mut­ta lääkäri tietää että siitä ei ole hyö­tyä vaan ain­oas­taan turhia riske­jä niin sil­loin ei tule tehdä niin kuin poti­las halu­aa. Sil­läkin uhal­la että poti­las pois­tuu vas­taan­otol­ta tyytymättömänä.
    ‘snip’

    Sepä hauskaa — ja point­ti oli? Se että ten­niskyynär­päähän ei pidä antaa kortisonipiikkiä?

    Toinen point­ti ilmeis­es­ti on, että lääkäri ei osaa ker­toa poti­laalle mah­dol­lisen toimen­piteen hyö­tyjä ja hait­to­ja — ilmeis­es­ti ei sit­ten osaa ker­toa itselleenkään? Ei ihme, että poti­laat eivät ole tyytyväisiä!

  40. Raimo K: Juuri näin­hän se ei mene – vaik­ka niin kuvitellaan.
    Ei se aivokirur­gian leikkausti­i­mi ole sen suurem­pi kuin esim. vaikka­pa lonkkaleikkauk­sen eikä sali ole sen kum­mem­pi – voisi siis aivan hyvin sijai­ta pienessäkin sairaalas­sa (ja olisi ehkä parempikin).

    Kor­vat­ule­hduk­sen tii­mi on tietysti vieläkin pienempi.

    Tuos­sa olin OS:n lin­joil­la, eli ei mene har­joit­teluk­si, jos lonkkakirur­git eivät kaik­ki suori­ta yhtä aivokirur­gista toimen­pidet­tä per vuosi, vaan nuo toimen­piteet keskitetään muu­ta­malle niitä jatku­vasti tekevälle aivokirurgille. Aivokirur­gia toimii var­masti pienessäkin sairaalais­sa, mut­ta ehkä kan­nat­taa keskit­tää leikkauk­set niin, että kaik­ki poti­laat kul­jete­taan aivokirurgien luo vaikka­pa Jyväskylään.

  41. Tapio: Poti­laille pitää tietenkin näyt­tää vain esim. THL:n jalostamia ja normeer­aamia tulok­sia. Kolme, neljä lukua tai naa­maa var­maan riittäisi. 

    Ehkä per­in­teinen tyyli, jos­sa poti­laan oma yleis­lääkäri ker­too hänelle, mikö sairaala voisi olla paras tähän per­aa­tioon on toimi­va. Jos ei ole luot­ta­mus­ta oman lääkärin arvioi­hin, voi kysyä mielipi­det­tä sairaaloiden sovel­tuvu­ud­es­ta oper­aa­tioon myös toiselta lääkäriltä. Näin lääkärin kaut­ta tietoa suo­dat­taen poti­laan mieliku­vi­tus ei pääse tekemään tep­posia. Tiedot voivat olla halukkaille saatavil­la myös julkises­ti (kuten esim. lääkkei­den kaikk mah­dol­liset hait­tavaiku­tuk­set ovat, vaik­ka niiden lukem­i­nen omin neu­voin ei olekaan kovin tarpeel­lista eikä aina hyväk­sikään useim­mille potilaille).

    Para­me­trien valin­nas­sa voidaan var­maan luot­taa THL:ään. Osa ongelmis­ta­han johtuu poti­laas­ta, mut­ta THL osaa ne nor­mit­taa tai suo­dat­taa pois.

    THL on hyvä taho. En suosit­tele kiin­teän para­metrilis­tan val­in­taa, ja mah­dolista sairaaloiden sijoit­tamista arvo­järjestyk­seen, sil­lä usein parhaan hoit­o­muodon ja ‑paikan val­in­ta on aika mon­imutkainen jut­tu, ja eri sairaalat voivat olla sovel­tuvimpia monista eri syistä.

    Tämä olisi paljon parem­pi sys­tee­mi kuin nykyi­nen, jos­sa esim. lonkkaniv­elleikkauk­seen menevä ihmi­nen joutuu läpikäymään tut­ta­vansa ja suku­laisen­sa aina kum­minkaimaa myöten, jot­tavält­täisi pahim­mat paikat. Niitäkin on.

    Jos kelvot­to­mia paikko­ja on, vetoaisin ensim­mäisenä ter­vey­den alan vira­nomaisi­in, joiden pitäisi puut­tua asi­aan. Poti­laiden ohjaami­nen toim­i­mat­tomi­in laitok­si­in on vas­tu­u­ton­ta. Sel­l­aiseen pitäisi puut­tua jo hallinnon tasol­la. Vas­tu­u­ta huono­jen paikko­jen vält­telystä ei siis pitäisi ainakaan tarkoituk­sel­la jät­tää poti­laalle, vaan jo lääkärei­den ja vira­nomais­ten pitäisi nor­maal­i­ta­pauk­ses­sa hoitaa tuo homma.

  42. Elek­ti­ivi­nen hoidon palvelun­ti­lausjär­jestelmän voisi kehit­tää uber tak­si­mallin pohjalta.

  43. Juho Laatu: THL on hyvä taho. En suosit­tele kiin­teän para­metrilis­tan val­in­taa, ja mah­dolista sairaaloiden sijoit­tamista arvo­järjestyk­seen, sil­lä usein parhaan hoit­o­muodon ja ‑paikan val­in­ta on aika monimut

    Omas­sa kom­men­tis­sani ajat­telin nimeno­maan erikois­tunei­ta sairaaloi­ta, en yleis­sairaaloi­ta. Mit­tar­it var­maan löytyvät.

    Juho Laatu: Vas­tu­u­ta huono­jen paikko­jen vält­telystä ei siis pitäisi ainakaan tarkoituk­sel­la jät­tää poti­laalle, vaan jo lääkärei­den ja vira­nomais­ten pitäisi nor­maal­i­ta­pauk­ses­sa hoitaa tuo homma.</blockquote

    Epäilemät­tä, mut­ta niin ei vain käy.

  44. Raimo K: Sepä hauskaa – ja point­ti oli? Se että ten­niskyynär­päähän ei pidä antaa kortisonipiikkiä?

    En tiedä onko tämä par­o­di­aa vai havain­nol­lis­tus siitä miten vaikea ja tiedonkäsit­te­lyn perusteisi­in ulot­tu­va ongel­ma infor­maa­tioepäsym­me­tria asi­akaslähtöisessä ter­vey­den­huol­los­sa on.

    Juho Laatu: Aivokirur­gia toimii var­masti pienessäkin sairaalais­sa, mut­ta ehkä kan­nat­taa keskit­tää leikkauk­set niin, että kaik­ki poti­laat kul­jete­taan aivokirurgien luo vaikka­pa Jyväskylään. 

    Neu­rokirurge­ja on suomes­sa viitisenkym­men­tä eli heitä riit­tää nipin napin pyörit­tämään viiden yo-sairaalan päivystyk­siä. Mihinkään jyväskyli­in heitä ei riitä.

  45. Tapio: Mit­tar­it var­maan löytyvät. 

    Nojailin vain siihen suun­taan, että parhai­ta arvioi­jia ovat lääkärit, eivätkä poti­laat, eivätkä mekaaniset mit­tar­it suo­raan (ilman asiantun­ti­jan tapausko­htaista tulkintaa).

  46. eggo: Neu­rokirurge­ja on suomes­sa viitisenkym­men­tä eli heitä riit­tää nipin napin pyörit­tämään viiden yo-sairaalan päivystyk­siä. Mihinkään jyväskyli­in heitä ei riitä.

    Käytin Jyväskylää esimerkkinä, kos­ka todet­ti­in, että hom­ma voisi toimia peri­aat­teessa hyvin vähän pienem­mis­säkin yksiköis­sä (ja pienis­sä leikkausti­imeis­sä). Peri­aat­teessa Jyväskylässä voisi­vat olla vaik­ka kaik­ki Suomen viitisenkym­men­tä neu­rokirur­gia. Jos yksikön koon ei tarvitse olle vata­va, pääkaupunkiseudul­la hei­dän läs­näoloaan puoltaa kai vain usei­den poti­laiden lyhyt mat­ka hoitoon.

    Kos­ka etäisyy­del­lä ja nopeal­la hoitoon pääsemisel­lä lie­nee jois­sain tapauk­sis­sa suurikin merk­i­tys (en osaa sanoa, kuin­ka suures­sa osas­sa tapauk­sista), voi olla mielekästä sijoit­taa jokin yksikkö pohjoiseenkin Suomeen, vaik­ka siel­lä väestöä on vähän harvem­mas­sa. Helsinki­in taas ei kan­nat­tane sijoit­taa kuin pienin sel­l­ainen yksikkö, joka kyke­nee hoita­maan pääkaupunkiseudun kiireel­liset tapauk­set. Täl­lä strate­gial­la myös kiireel­liset tapauk­set saataisi­in hoidet­tua mah­dol­lisim­man suures­sa osas­sa maata.

    1. Juho
      Uno­h­dat kokon­aan, että ihmisessä on muitakn osia kuin aiv­ot. Liiken­neon­net­to­muud­edssa loukkaan­tuneel­la esimerkik­si voi olla muitakin vam­mo­ja. Sair­faalayk­sikkö keskel­lä met­sää, jos­sa on vain neu­rolo­ge­ja, ei sovi kaikki­in tapauk­si­in. Sik­si pitkälle erikois­tuneet yksiköt sijoit­se­vat yleen­sä suuris­sa yksiköis­sä, tai siis suuris­sa yksiköis­sä on olta­va kaikkea osaamista. Sen sijaan puh­taasti elek­ti­ivi­nen hoito, kuten esimerkik­si tekonivelkirur­gia, voik olla pienis­sä erikois­tu­ineis­sa yksiköis­sä, vaikka­ta inva­lidis­äätöin sairaalas­sa (nyky­isin nimeltään kai Orton) mut­ta Ortoni­in ei voi keskit­tää kaikkea nivelkirur­gian osaamista.
      Ortonin kaltaiset sairaalatkaan eivät voi olla kuin­ka pienel­lä paikkakun­nal­la hyvän­sä, kos­ka niihin ei saa henkilökun­taa. Korkeasti koulute­tul­la on yleen­sä myös korkeasti koulutet­tu puoliso, ja näitä on kovin eri aloil­ta, joten yksikön on olta­va melko isol­la paikkakun­nal­la, jos­sa on hyvin eri­laisia työ­paikko­ja. Jopa Kuo­pio on tähän liian pieni. Fimean sijoi­tus Kuo­pi­oon on epäon­nis­tunut juuri sik­si, ettei puolisoille löy­tynyt Kuo­pios­ta koulu­tus­ta vas­taavaa työ­paikkaa. Niin­pä Fimean henkilöistä enem­mistö on yhä vieläkin Helsingis­sä ja kokio laitok­sen toim­inta ontuu.

  47. Osmo Soin­in­vaara:
    Juho
    Uno­h­dat kokon­aan, että ihmisessä on muitakn osia kuin aiv­ot. Liiken­neon­net­to­muud­edssa loukkaan­tuneel­la esimerkik­si voi olla muitakin vam­mo­ja. Sair­faalayk­sikkö keskel­lä met­sää, jos­sa on vain neu­rolo­ge­ja, ei sovi kaikki­in tapauksiin.

    Sairaalayk­sikkö keskel­lä met­sää (= muual­la kuin pääkaupunkiseudul­la) sopii tapauk­si­in, jois­sa halu­taan nopeaa hoitoa muuallekin (ja tois­si­jais­es­ti lyhy­itä etäisyyk­siä kiireet­tömäm­pään hoitoon).

    En ota kan­taa siihen, mon­tako neu­rokirur­gia ja mitä työtä tuke­via yksiköitä sairaalas­sa pitää olla, jot­ta yksikkö on toimi­va, mut­ta ole­tan, että luvut anta­vat mah­dol­lisu­den tar­jo­ta neu­rokirur­gisia palvelui­ta muual­lakin kuin pääkaupunkiseudulla.

    Sik­si pitkälle erikois­tuneet yksiköt sijoit­se­vat yleen­sä suuris­sa yksiköis­sä, tai siis suuris­sa yksiköis­sä on olta­va kaikkea osaamista.

    Ei kai vält­tämät­tä kovinkaan suuris­sa. Kun­han riit­tävät tukipalve­lut ovat saatavil­la ja yksikkö itse on riit­tävän suuri (jot­ta saadaan päivystys ja lomat pyörimään). Itse kirur­giseen osaamiseen ympäröivän sairaalan kool­la ei ole vaiku­tus­ta. Ehkä on hyvä, että toisen kirur­gin mielipi­det­tä voi kysyä puhe­li­men lisäk­si myös naa­puri­huoneesta. Ja tämäkin onnis­tuu, jos on jo muu­ta­ma kirur­gi kasassa.

    Sen sijaan puh­taasti elek­ti­ivi­nen hoito, kuten esimerkik­si tekonivelkirur­gia, voik olla pienis­sä erikois­tu­ineis­sa yksiköis­sä, vaikka­ta inva­lidis­äätöin sairaalas­sa (nyky­isin nimeltään kai Orton) mut­ta Ortoni­in ei voi keskit­tää kaikkea nivelkirur­gian osaamista.
    Ortonin kaltaiset sairaalatkaan eivät voi olla kuin­ka pienel­lä paikkakun­nal­la hyvän­sä, kos­ka niihin ei saa henkilökuntaa.

    Tuskin kan­nat­taa men­nä “kuin­ka pieni­in paikkakun­ti­in hyvän­sä”, mut­ta eivätköhän kaik­ki seu­tukun­takeskuk­set ole riit­tävän suuria. Pitkään koulut­tau­tunut kirur­gi ei ehkä halua pie­neen ter­veyskeskuk­seen, mut­ta syr­jem­mäl­lä sijait­se­va kirur­giaankin keskit­tyvä erikos­sairaala kyl­lä jo houkut­telee. Ehkä helsinkiläiset eivät halua Kuo­pi­oon, mut­ta kuo­pi­o­laisille ja iisalme­laisille tuo käpykylä on jo ihan ok.

    Korkeasti koulute­tul­la on yleen­sä myös korkeasti koulutet­tu puoliso, ja näitä on kovin eri aloil­ta, joten yksikön on olta­va melko isol­la paikkakun­nal­la, jos­sa on hyvin eri­laisia työ­paikko­ja. Jopa Kuo­pio on tähän liian pieni. Fimean sijoi­tus Kuo­pi­oon on epäon­nis­tunut juuri sik­si, ettei puolisoille löy­tynyt Kuo­pios­ta koulu­tus­ta vas­taavaa työ­paikkaa. Niin­pä Fimean henkilöistä enem­mistö on yhä vieläkin Helsingis­sä ja kokio laitok­sen toim­inta ontuu.

    Höh. Ihmis­ten siirtämi­nen jon­nekin hallinnol­lisil­la päätök­sil­lä on aika eri asia kuin yksikön sijain­ti jos­sain. Voin ker­toa, että muual­lakin Suomes­sa kuin pääkaupunkiseudul­la on korkeak­oulutet­tu­ja pariskun­tia. Ja voin ker­toa, että Helsingistä on muutet­tu suurem­pi­in kaupunkei­hin sik­si, että sieltä on saatu sopivia töitä. Kai tämä viimeinen todis­taa, että kaik­ki Suomen neu­rokirur­gian yksikötkin pitäisi siirtää Helsinkiä suurem­pi­in kaupunkeihin. 😉

    Point­ti­ni siis on se, että on ole­mas­sa opti­misi­joit­telu, jos val­i­taan sopi­va toimi­van neu­rokirur­gisen yksikön koko, ja sit­ten las­ke­taan, minne Suomes­sa nuo yksiköt kan­nat­taisi sijoit­taa, jot­ta hoitoa olisi mah­dolisim­man hyvin saatavil­la mah­dol­lisim­man mon­elle Suomen kansalaiselle myös kiireel­li­sis­sä tapauk­sis­sa. Kaiken keskit­tämi­nen Helsinki­in tar­joaisi nopeaa hoitoa vain pääkaupunkiseutulaisille.

  48. Osmo Soin­in­vaara:
    ‘snip’
    Uno­h­dat kokon­aan, että ihmisessä on muitakin osia kuin aiv­ot. Liiken­neon­net­to­muud­edssa loukkaan­tuneel­la esimerkik­si voi olla muitakin vam­mo­ja. Sairaalayk­sikkö keskel­lä met­sää, jos­sa on vain neu­rolo­ge­ja, ei sovi kaikki­in tapauk­si­in. Sik­si pitkälle erikois­tuneet yksiköt sijait­se­vat yleen­sä suuris­sa yksiköis­sä, tai siis suuris­sa yksiköis­sä on olta­va kaikkea osaamista.
    ‘snip’

    Aivan. Ja kun kaik­ki keskitetään Helsinki­in, siitä saat­taa joskus tul­la riit­tävän suuri yksikkö. Ainakin helsinkiläisen tilas­toti­eteil­i­jän mielestä.

  49. Osmo: “Kukaan ei ole vieläkään ker­tonut min­ulle, mihin niitä viit­tä sotepi­ir­iä tarvitaan”
    Itse olen ajatel­lut tämän niin, että eikö näin saa­da pakotet­tua pienet ja mik­sei suurem­matkin kun­nat yhteistyöhön. Sotepi­iri voi esim. ostaa palve­lut joltain keskuskunnal­ta tai jakaa tehtäviä tarkoituk­sen mukaisel­la taval­la kun­tien välil­lä. Jos näin olisi, sotepi­irien merk­i­tys voisi olla hyvinkin merkittävä.

  50. Sin­ga­pores­sa on korkeampi elinikä ja mata­lampi imeväiskuolleisu­us kuin Suomes­sa, vaik­ka ter­vey­den­hoit­o­menot ovat vain kol­man­nek­sen tms. täkäläis­es­tä ja BKT korkeampi. Hyvä markki­nave­toinen jär­jestelmä on paras. Ei tuokaan puh­taan ei-sosial­isti­nen silti “ole.

    1. Sin­ga­poren hal­vat ter­vey­den­hoit­o­menot johtu­vat hal­vas­ta työvoimas­ta, jota köy­histä naa­puri­maista riittää.

  51. Meil­lä yritetään kikkail­la ja saa­da puris­tet­tua tehot ulos ulkois­tuk­sil­la sun muil­la jutu­il­la, kuitenkin poruk­ka jonot­taa ter­vey­den­hoidon asiakkaina. 

    Min­ulle tähän asi­aan on tul­lut vähän toisen­lainen näkökul­ma, kun eräs ystäväni ihmetteli suo­ma­laisen ter­vey­den­hoito­jär­jestelmän surkeut­ta. Hän oli suo­ras­taan “kauhuis­saan” tavas­ta miten suomes­sa suhtaudutaan.

    Hän ker­toi, että Thaimaas­sa pääsee julkiseen ter­vey­den­hoitoon suo­raan kävelemäl­lä paikan päälle ja myös viikon­lop­puisin. Paikan­pääl­lä voi joutua jonot­ta­maan jonkin aikaa.

    Toinen hänen mielestä erikoinen asia on, suo­ma­laisen ter­vey­den­hoidon tapa pitää poti­las odot­ta­mas­sa ja “kärvis­telemässä” ja pyy­de­tään tule­maan sit­ten kun tilanne on poti­laalle seloste­tun kaltainen.

    Tässä kohtaa Thaimaas­sa on aivan eri tyyli. Kun ihmi­nen tun­tee itsen­sä sairaak­si hän menee lääkäri­in ja lääkäri selvit­tää tilanteen ja antaa tarvit­ta­van hoidon. Hoitoon hakeu­tu­miskyn­nys on matala.

    Nyt siis kyse on julkises­ta terveydenhoidosta.

    Yksi­tyisel­lä sek­to­ril­la Thaimaas­sa sit­ten taval­liset toim­i­henkilö­ta­son työssä ole­vat vaku­u­tuk­sen turvin val­ti­se­vat yksi­ty­ishuonei­ta ym…

  52. Toimi­ihan tuo tääl­läkin juuri näin, ja saat­taa joutua odot­ta­maan jonkin aikaa.

    Nyt joka ensi oireeseen ja tun­te­muk­seen ei kan­na­ta eikä saakaan puut­tua. Ehkä se “itsen­sä sairaak­si tun­tem­i­nen” saat­taa Thaimaas­sa tarkoit­taa vähän muu­ta kuin täällä.

    Jos tun­tee itsen­sä “vähän huonok­si”, ja tode­taan lievä, mut­ta selvä rau­dan­pu­uteane­mia, ei mielestäni riitä, että kir­joite­taan Obsi­da­nia vuodek­si ja kätel­lään näkemi­in. Dif­fu­usit lihask­ivut ja lievästi kohon­nut senk­ka ei ole sel­l­ainen asia, jon­ka voi luot­tavais­es­ti hoitaa tuos­ta pois yhdel­lä kor­ti­soni tai Burana-kuuril­la ja kätel­lä luot­tavais­es­ti poti­laan näkemi­in, vaik­ka se toden­näköis­es­ti olisi toiminutkin.
    Täl­laisia esimerkke­jä on luke­mat­to­mia, ja niihin kuu­luu aina jonkin­lainen seu­ran­ta, syi­den pohtimi­nen, ja ennenkaikkea seli­tys siitä, miten toim­i­taan jatkos­sa, mil­loin voidaan pelin sanoa ole­van valmis, mil­loin vaa­di­taan jatko­ja jne. Toisaal­ta on ehdot­toman tuomit­tavaa vei­va­ta poti­las heti kaikkien konei­den läpi ja “ottaa kaik­ki kokeet”. Se seu­ran­ta on kuitenkin usein se tärkein instru­ment­ti, ja sen käyt­tö on osattava.

  53. Järkevää ja kus­tan­nuste­hokas­ta olisi : 

    1 nopea oikea taud­in­määri­tys eikä turhaa arvailua
    2 laadukas hoito viivy­tyk­set­tä — poti­las saisi valita
    3 huono­laa­tuiset toim­i­jat pois laatuseurannalla
    4 hyvä palvelu niin että poti­laan koke­mus on hyvä
    5 riit­tävä esi- ja jälk­i­hoito seu­ran­toi­neen eli poti­las pide­tään omas­sa kon­trol­lis­sa hoidon tarvit­se­man verran

    Nämä kun­toon, niin ollaankin jo aika eri­laises­sa laadukkaam­mas­sa sys­tee­mis­sä. Keinot näi­hin tavoit­teisi­in pitäisi saa­da vielä kek­sit­tyä ja toimimaan.

  54. Raimo K: Tämä selvä, mut­ta se ei kovin paljon puol­la keskit­tämistä. Muu­ta­ma ker­ta vs. 10.000 ker­taa – on siinä aika paljon pelivaraa.

    Ja mis­tä löy­tyy lääkäri, joka suos­tuu tekemään esim. vain näitä lonkkaleikkauk­sia koko ajan vuodes­ta toiseen. Ei mistään.

    Meitä on aina vaan enem­män, jot­ka teemme “samaa” leikkaus­ta kym­meniä vuosia aina vaan parem­min ja paremmin. 🙂

  55. Keskitetään vaan kaik­ki. Kun koko Suo­mi muut­taa Helsin­gin seudulle, saadaan riit­tävän suuri kaupun­ki, (n. 5 miljoon­aa on ihan hyvänkokoinen kaupungik­si), saadaan julki­nen liikenne riit­täväk­si, autot pois, ja myös riit­tävän suuret kap­a­siteetit hoitaa ihmisiä. Sit­ten ole enää kenel­läkään mitään ongel­maa saavut­taa Helsinki­in keskitet­ty tehokas sairaan­hoito. Lisäk­si lop­pu Suo­mi voidaan suo­jel­la ja luon­to säästyy. Keep it simple.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.