Kategoria: _

Miksi autopaikkanormi on haaskausta

Koko talousjär­jestelmämme perus­tuu hin­tain­for­maa­tioon ihmis­ten tarpeista ja haluista. Tuot­teen valmis­tus on kan­nat­tavaa, jos kuluttaja/asiakas arvostaa sitä niin paljon, että on valmis mak­samaan siitä vähin­tään tuotan­tokus­tan­nuk­sia vas­taa­van hin­nan. Tämän voi tietysti kiistää ja sanoa, ettei ihmi­nen ymmär­rä itse mitä tarvit­see, mut­ta joka näin tekee, tulee samal­la kumon­neek­si koko markkinatalouden.

Jos ihmi­nen pakote­taan osta­maan tak­ki 500 eurol­la, vaik­ka hän pitää sitä vain 150 euron arvoise­na, syn­tyy 350 euron hyv­in­voin­ti­tap­pio. Hyv­in­voin­ti­tap­pio syn­tyy aivan samal­la taval­la, vaik­ka takkia ei tarvit­sisi ostaa itse, vaan veron­mak­sa­jat mak­sa­vat sen hänelle. Resursse­ja on käytet­ty johonkin, joka ei ole sen arvoista.

Ter­vey­den­huol­lon ja koulu­tuk­sen kaltaiset meri­it­ti­hyödyk­keet ovat meil­lä Euroopas­sa poikkeus vaa­timuk­ses­ta arvostaa tuotet­ta sen aiheut­tamien kus­tan­nusten verran.

Jopa autopaikkanormin koti­maas­sa, Yhdys­val­lois­sa, on havah­dut­tu siihen, että autopaikkanormis­sa ei ole mitään järkeä. Asuinalueelle raken­net­takoon autopaikko­ja niin paljon kuin on kysyn­tää, ei enem­pää eikä vähempää. Kysyn­tä taas on hin­nan laske­va funk­tio; mitä korkeampi on hin­ta, sitä mata­lampi on kysyn­tä. Jat­ka lukemista “Mik­si autopaikkanor­mi on haaskausta”

Uusi hyvinvointivaltio 10: progressiivinen menovero

Korkei­den tulovero­jen ongel­ma on, ettei Suomes­ta löy­dy kun­nol­la sijoi­tus­var­al­lisu­ut­ta. Lupaa­vat suo­ma­laiset kasvuyri­tyk­set myy­dään ulko­maille, kos­ka koti­maisil­la omis­ta­jil­la ei ole rahaa.

Ruot­sis­sa on toisin. Maas­sa suo­ras­taan paapotaan koti­maisia omis­ta­jia. Esimerkik­si per­in­töveroa ei ole lainkaan; tosin asun­non perivää tavista verote­taan keskimäärin ankaram­min kuin Suomes­sa. Niin­pä omaisu­us on jakau­tunut Ruot­sis­sa hyvin epä­ta­sais­es­ti, yhtä epä­ta­sais­es­ti kuin Yhdys­val­lois­sa. Talous kuitenkin voi hyvin. Ruot­si on yksi niistä maista, joi­hin suo­ma­laiset inno­vati­iviset star­tupit ovat päätyneet.

Olen kir­jas­sani 2020-luvun yhteiskun­tapoli­ti­ik­ka esit­tänyt ratkaisuk­si pro­gres­si­ivista men­overoa. Se on tulovero, jos­sa säästämi­nen on vero­tuk­ses­sa vähen­nyskelpoista, mut­ta vas­taavasti säästö­jen syömi­nen on verotet­tavaa tuloa.

Näin ei estetä pääomien muo­dos­tu­mista, mut­ta verote­taan ylel­listä kulu­tus­ta. Ei siis suosi­ta suihkuseu­rapi­irien elämäntapaa.

On sanomat­takin selvää, että täl­lainen vero edel­lyt­tää jonk­i­nasteista maastapois­tu­misveroa – siis että lykät­ty vero­tus koituu mak­set­tavak­si, jos muut­taa ulko­maille. Olisi liian help­poa siirtää kir­jat Tallinnaan ja tulout­taa ker­ral­la kaik­ki investointinsa.

Täl­lainen maastapois­tu­misvero on jopa Yhdysvalloissa.

Uusi hyvinvointivaltio 9: luonnollisen niukkuuden verottaminen

Olen häm­mästyt­tänyt luk­i­joi­tani esit­tämäl­lä joukon tapo­ja vähen­tää julk­isia meno­ja. En tee sitä alen­taak­seni vero­tus­ta, vaan kos­ka malli­ni tarvit­see rahaa ja paljon. Rahan tarpeesta myöhem­min. Keski­tyn tässä ja seu­raavas­sa osios­sa tulopuoleen.

Kuin tilauk­ses­ta Heik­ki Pur­si­ainen (kok) twi­it­tasi aiheesta, johon olin aikeis­sa tarttua:

Kap­i­tal­is­mi ei ole mer­i­tokra­tia. Se ei palk­itse ahkeru­ud­es­ta, vaan niukko­jen voimavaro­jen omis­tamis­es­ta. Tämä kap­i­tal­is­min olen­nainen piirre johtaa resurssien tehokkaaseen käyt­töön ja on vau­rautemme perus­ta. Se kuitenkin tarkoit­taa, että rikas­tu­mi­nen on paljolti tsägää.

Voin nyt siis puhua suul­la suuremmalla.

Jotkut asi­at ovat luon­nos­taan niukko­ja. Sik­si niiden arvo nousee ilman, että omis­ta­jal­la on mitään osaa eikä arpaa asi­aan – tai oikeas­t­aan, arpaonnes­ta juuri on kyse. Jat­ka lukemista “Uusi hyv­in­voin­ti­val­tio 9: luon­nol­lisen niukku­u­den verottaminen”

Uusi hyvinvointivaltio 8: Asumisen tuki

Pitäisikö kasvukeskuk­sis­sa mak­saa korkeampia palkko­ja, kos­ka asum­i­nen on niis­sä huo­mat­tavasti kalli­im­paa, vai pitäisikö tehdä niin kuin nyt tehdään, eli tukea asumisen hin­taa ARA-poli­ti­ikalla ja asum­istuel­la, jot­ta pienem­mäl­läkin pal­ka­lla tulisi toimeen?

Tietyssä mielessä asum­is­tu­ki on työ­nan­ta­jien sub­ven­toimista kaupungeis­sa. Yhdys­val­lois­sa, jos­sa asum­is­tukea ei mak­se­ta, pien­im­mät palkat ovat selvästi korkeampia siel­lä, mis­sä asum­i­nen on kalli­im­paa, esimerkik­si Kali­for­ni­as­sa. Niin­pä Eteläran­ta suh­tau­tuu esimerkik­si ARA-asun­toi­hin huo­mat­ta­van myönteisesti.

Yhden ihmisen muut­ta­mi­nen Helsinki­in edel­lyt­tää noin 200 000 euron investoin­tia.  Yli puo­let tästä johtuu asun­to­jen rak­en­tamis­es­ta, lop­ut ovat kun­tien ja yksi­ty­is­ten infra­struk­tu­uri- ja palveluin­vestoin­te­ja. Arvio on omani kymme­nen vuo­den takaa ja se perus­tui Helsin­gin bud­jetin analysoin­ti­in. Toden­näköis­es­ti sum­ma on sen jäl­keen noussut.

On erään­lainen markki­navääristymä, että tuo­ta menoa tue­taan verovaroin. Jos ei tuet­taisi, työn hin­ta olisi Helsingis­sä korkeampi ja moni yri­tys sijoit­taisi työ­paikkansa Helsin­gin ulkop­uolel­la, joko muualle Suomeen tai vaikka­pa Viroon. Jat­ka lukemista “Uusi hyv­in­voin­ti­val­tio 8: Asumisen tuki”

Uusi hyvinvointivaltio 7: markkinaehtoisempia palkkoja

Uskon työelämän kehit­tyvän siihen suun­taan, että vähän ammat­ti­taitoa vaa­ti­va perustyö vähe­nee, kos­ka se on hel­posti automa­ti­soitavis­sa, ja pysyvä kokoaikatyö saa tehdä tilaa osa-aikatyölle ja lyhy­ille työ­suhteille. Eri­tyis­es­ti palvelu­aloil­la asi­akkaat eivät suos­tu käyt­tämään palvelu­ja tasais­es­ti klo 8–16 eivätkä ylipäätään tasais­es­ti. Pro­jek­tilu­on­toiset työte­htävät lisään­tyvät suh­teessa tasaiseen tuotan­toon. Tehdaskin työl­listää eniten väkeä sen rakennusaikana.

Pääsään­töis­es­ti tuot­tavu­userot rahas­sa mitat­tuna kas­va­vat. Julkisel­la sek­to­ril­la työn tuot­tavu­us esimerkik­si hoitoaloil­la on vähän eri asia, mut­ta yksi­tyisel­lä sek­to­ril­la, eri­tyis­es­ti palveluis­sa, tuot­tavu­ut­ta mitataan sil­lä, paljonko asi­akas on valmis maksamaan.

On myös niin, että työu­ran aikana oman työ­panok­sen arvo työ­markki­noil­la voi muut­tua – sekä nous­ta että laskea.  Osaami­nen, joka oli ennen hyvinkin halut­tua, voi menet­tää merk­i­tyk­sen­sä teknolo­gian muuttues­sa tai vaik­ka kan­sain­välisen työn­jaon muu­tosten takia. Sosi­aa­li­nen liikku­vu­us lisään­tyy myös elinkaaren aikana.

Min­un silmis­säni tämä kaik­ki tarkoit­taa, että palkko­jen pitäisi määräy­tyä enem­män markki­noil­la ja vähem­män tuloe­hti­sopimuk­sil­la. Jat­ka lukemista “Uusi hyv­in­voin­ti­val­tio 7: markki­nae­htoisem­pia palkkoja”

Uusi hyvinvointivaltio (3): Osaamisvinouma

Run­sas 60 vuot­ta sit­ten jotkut vas­tus­ti­vat perusk­oulu-uud­is­tus­ta kysyen, kuka tekee duu­nar­ien työt, jos kaik­ki koulute­taan her­roik­si. Mikään ei olisi voin­ut men­nä enem­män pieleen kuin tämä. Meil­lä on nyt työ­markki­noil­la vaka­va osaamisvi­nouma: työ­paikat pain­ot­tuvat osaamista vaa­tivi­in ammat­tei­hin ja pelkän perusk­oulun varas­sa ole­vien ase­ma työ­markki­noil­la on surkea.

Kaik­ki meni hyvin 1980-luvul­la. Jok­seenkin kaik­ki kel­pa­si­vat töi­hin ja niin san­ot­tu tas­apain­o­työt­tömyys oli mata­la ver­rat­tuna nykyaikaan.

Sit­ten tuli lama ja työt­tömyys nousi kaikissa koulu­tus­ryh­mis­sä, eniten kuitenkin vähän koulute­tuis­sa. Muiden osalta työt­tömyys lask­isi olo­jen kohentues­sa, mut­ta pelkän perusk­oulun varas­sa olevil­la se jäi yli 22 pros­en­tik­si ja aika korkea se on myös toisen asteen varas­sa olevil­la ilman korkea-asteen koulu­tus­ta olevilla.

Jat­ka lukemista “Uusi hyv­in­voin­ti­val­tio (3): Osaamisvinouma”

Uusi hyvinvointivaltio (2): Teollisuudesta palveluihin

Tulo­ero­jen hallinta hyv­in­voin­ti­val­tiois­sa perus­tuu kah­teen pilari­in, ay-toim­intaan, joka puo­lus­taa pieni­palkkaisia, ja julkisen sek­torin toimi­in, joil­la tasa­taan tulo­ero­ja ilmais­palveluil­la, veroil­la ja tulonsiirroilla.

Näistä tämä ensim­mäi­nen pilari, ay-toim­inta on haastei­den edessä ja se kasaa vas­tu­u­ta jälkim­mäiselle pilarille.

En liioit­telu kuin vähän sanoes­sani, että ay-toimin­nan malli on peräisin teol­lisu­ud­es­ta, jos­sa se onkin pelit­tänyt oikein hyvin. Eri­tyis­es­ti pääo­maval­taises­sa vien­ti­te­ol­lisu­udessa kyse on aidosti työn ja pääo­man välis­es­tä ris­tiri­idas­ta, jos­sa tehtaan tuot­ta­maa arvon­lisäys jakau­tuu palkko­jen ja pääo­mat­u­lo­jen kesken kohta­laisen mieli­v­al­tais­es­ti – mieli­v­al­tais­es­ti, kun tarkastel­laan jär­jel­lisen suuria muu­tok­sia. Mikä tulee palka­nsaa­jille, on omis­ta­jil­ta pois ja päin­vas­toin. Palkko­jen osu­us kus­tan­nuk­sista on niin pieni, etteivät palkanko­ro­tuk­set uhkaa työ­paikko­ja ainakaan lyhyel­lä aikavälil­lä. Jat­ka lukemista “Uusi hyv­in­voin­ti­val­tio (2): Teol­lisu­ud­es­ta palveluihin”

Poliittisessa keskustassa on urbaanin arvoliberaalin puolueen mentävä aukko

Kokoomuk­sen siir­tymi­nen puolueken­tässä oikealle ja kohti arvokon­ser­vatismia –­ siis per­su­un­tu­mi­nen –­ on avan­nut poli­it­tiseen kent­tään ison aukon poli­it­tiseen keskus­taan kuu­lu­valle arvolib­er­aalille urbaanille puolueelle. Aukko suo­ras­taan huu­taa täyttäjäänsä.

Paras osoi­tus kokoomuk­sen muut­tumis­es­ta on, etteivät mon­et puolueen jäsenet ymmär­rä minkään muut­tuneen, kos­ka he ovat muut­tuneet itse mukana. Mon­et kokoomus­laiset tut­ta­vani kuitenkin ovat huo­man­neet muu­tok­sen ja ovat siitä surkeana.

Sosi­aalip­sykolo­gia ei ole vahvuuk­siani, mut­ta itse näen kehi­tyk­sen men­neen suun­nilleen niin, että kun hal­li­tusy­hteistyön nimis­sä on puo­lus­tet­tu monia alun perin perus­suo­ma­lais­ten tavoit­tei­ta, niistä on tul­lut kokoomus­laisille myös omia tavoit­tei­ta. Moni ennen tor­jut­tu aja­tus on nor­mal­isoitunut ja sen kan­nat­tamis­es­ta on tul­lut luval­lista. Tämän suun­taista ajat­telua on ollut ennenkin, mut­ta nyt se on nous­sut pin­taan. Voisi jopa sanoa, että puolue on palan­nut juurilleen.

Vuo­den 2011 jytky vaikut­ti samal­la taval­la moni­in duu­nar­i­taus­taisi­in vasem­mis­toli­it­to­laisi­in. Omista ulko­maalaisvi­hamieli­sistä ajatuk­sista oli ennen vai­et­tu, mut­ta jytkyn jäl­keen niistä uskalsi puhua. Jat­ka lukemista “Poli­it­tises­sa keskus­tas­sa on urbaanin arvolib­er­aalin puolueen men­tävä aukko”

Yleisradion puute tuhoaa Yhdysvallat

USA on vakavasti huuhaatiedon saas­tut­ta­ma. Miten entisen sivistys­val­tion on voin­ut käy­dä noin. Väitän, että suuri syy siihen on, ettei Yhdys­val­lois­sa ole yleis­ra­dio­ta kuten useim­mis­sa Euroopan mais­sa. Tämä kan­nat­taa pitää mielessä, kun pohdi­taan tule­vaa yleis­ra­dion rahoitusta. 

Nao­mi Klein ei kuu­lu suosikkikir­jail­i­joi­hi­ni, vaik­ka hän kan­nat­taa monia asioi­ta, joi­ta minäkin kan­natan. En vain pidä hänen tavas­taan perustel­la asioi­ta, halus­ta löytää syyl­lisiä, kun pitäisi löytää syitä.

Silti kuun­telin mie­lenki­in­nol­la hänen uusim­man kir­jansa Kak­soiso­len­to tai ainakin sen alkuosan.

Aioin ensin arvostel­la kir­jan, mut­ta päätin, etten sitä tee, kos­ka en voi vält­tää sitä, että tietyt antipa­ti­at saisi­vat ajatuk­sis­sani yli­val­lan tai sit­ten en olisi rehellinen.

Klein on kir­joit­tanut kir­jan siitä, kuin­ka hänet sotke­taan julk­isu­udessa Nao­mi Wolfi­in, entiseen edis­tyk­sel­liseen fem­i­nis­ti­in, joka toi­mi jopa demokraat­tipres­i­dent­tiehdokkaiden neu­vo­nan­ta­jana naisäänestäji­in vetoamises­sa, mut­ta joka on sit­tem­min vai­h­tanut puol­ta laitaoikeis­ton huuhaa-porukkaan esi­in­tyen Trumpin erote­tun neu­vo­nan­ta­jan, Steve Ban­non­in ääri­oikeis­to­lai­sis­sa tele­vi­sio-ohjelmis­sa. Klein hyökkää kak­soiso­len­toaan vas­taan taval­la, jos­sa ole­tan hänen vielä tarvit­se­van asiana­ja­jaa. Min­ulle kir­jan anti on kuvauk­sis­sa, mil­laista huuhaa­ta Yhdys­val­lois­sa levitetään ja miten se on vaikut­tanut maahan.

Huuhaa tukee laitaoikeistoa

Jat­ka lukemista “Yleis­ra­dion puute tuhoaa Yhdysvallat”

Juristien kömpelö maailma (3) Pakolaispolitiikka

Pahiten min­un ja juristien maail­manku­va eroaa pako­laiskysymyk­sessä. Ero on jo lähtöko­hdas­sa. Juris­teille se on yksilö­ta­son kysymys, min­ulle globaalin oikeu­den­mukaisu­u­den kysymys. Minä ajat­te­len tilas­toti­eteil­i­jänä toden­näköisyyk­siä ja ekon­o­misti­na tehokku­ut­ta, mikä johtaa aivan eri­laisi­in johtopäätöksiin.

Kos­ka seu­raavas­ta tek­stistä on poimit­tavis­sa yksit­täisiä lau­sei­ta, jois­sa olen samaa mieltä joidenkin perus­suo­ma­lais­ten esit­tämien näköko­h­tien kanssa, halu­an korostaa, että päämääräni on täysin päinvastainen.

Siinä mis­sä perus­suo­ma­laiset ovat sitä mieltä, että yksikin Suomeen saa­pu­va tur­va­paikan­hak­i­ja on liikaa eikä Suomen tule myöskään tukea poten­ti­aal­is­ten maa­han­muut­ta­jien elämää syn­ny­in­mais­saan kehi­tysy­hteistyöra­hoil­la, min­un mielestäni rikkaiden maid­en, joi­hin tois­taisek­si kuu­luu myös Suo­mi, velvol­lisu­us on kan­taa vas­tu­u­ta inhimil­lis­es­tä hädästä otta­mal­la pako­laisia, ja rajat tulisi ava­ta työperäiselle maa­han­muu­tolle kokonaan.

Maail­mas­sa on yli sata miljoon­aa hädä­nalaisia pako­laista. On selvää, ettei heitä voi kaikkia ottaa Suomeen. Suomen pitäisi ottaa heitä kan­tokykyn­sä mukaan ja vali­ta pako­laiset antaen etusi­jan hädä­nalaisim­mille. Jat­ka lukemista “Juristien köm­pelö maail­ma (3) Pakolaispolitiikka”