Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli eilen AM-ohjelmaa. Tässä puheenvoroni hieman stilisoituna ja täydennettynä.
***
Haluan kiittää AM-ohjelman tekijäitä hyvästä raportista. Se oli todella hyvin tehty ja informatiivinen.
Hurraa, asuntoja saa halvemmalla!
Helsingin Sanomista saimme tänään lukea, että asuntojen hintojen aleneminen on pysähtynyt, mutta pääkaupunkiseutu ja erityisesti Helsinki on ollut pettymys. En ole lainkaan pettynyt, pikemminkin iloinen ja ylpeä. Me olemme pyrkineet toimimaan kohtuuttomia asumismenoja vastaan. Siksi asuntoja on rakennettu niin paljon ja se on toiminut. Tämä on onnistuminen, ei mikään pettymys. Mitenkään liian halpaa ei asuminen edelleenkään ole.
Huolta tuottaa, että nyt asuntotuotanto kyykkää. Kaupungin tulee estää kyykkääminen. On tultava vastaan tonttien hinnoissa ja vuokrissa ehdolla, että rakentaminen aloitetaan määräajassa. Näin on ymmärtääkseni tehtykin. Tosin emme ole saaneet lukea Hesarin sivuilta tästä merkittävästä asuntopoliittisesta päätöksestä.
Vuokralta omaksi
Uutena asiana ollaan ottamassa käyttöön vuokrata omaksi ‑malli. Pidän tätä hyvänä, mutta näen pienen mörön, joka vaatinee vielä mallin hiomista.
Jos asuntojen hinnat eivät nouse, ei tapahdu mitään pahaa, koska oikeus lunastaa omaksi ei ole silloin arvokas.
Jos hinnat nousevat, myös lunastusoikeuden arvo nousee. Se voi olla kymmenien tuhansien eurojen arvoinen. Entä, kun tapahtuu jotain, joka vaikuttaa juuri tuon kyseisen asunnon sopivuuteen. Työpaikka voi siirtyä kauas asunnosta, voi tulla avioero tai päinvastoin löytyä vakituinen kumppani ja voi syntyä lapsia. Asunto on aivan väärä, mutta siitä luopuminen merkitsee kymmenien tuhansien eurojen menetystä. On vain sinniteltävä väärän kokoisessa ja väärin sijaitsevassa asunnossa tai luovuttava merkittävästä rahasummasta.
Sitä en tiedä, onko mallia testattu sitä vastaan, että asuntojen hinnat laskevat, kuten nyt on tapahtunut. Miten käy asunto-osakeyhtiölle, jos se myy osan asunnoista tappiolla?
Tältä osalta mallia pitäisi vielä vähän tuunata – ellei ole jo tuunattu. Ei käynyt ohjelmasta.
Segregaatio
Kiitän pormestaria jämäkistä sanoista koskien segregaation vaaroja. Vilkaisu ulkomaille tai vaikka Turkuun näyttää, kuinka suuresta ongelmasta voi olla kyse. Helsinki oli hyvin segregoitunut runsaat sata vuotta sitten ja niinpä kehitys vei jopa sisällissotaan.
Olen silti epävarma siitä, kannattaako Hernesaareen rakentaa 30 prosenttia ARA-asuntoja. Se tulee huomattavan kalliiksi, vaikka ei näykään menoina kaupungin budjetissa vaan menetettyinä tuloina. Meillä on myös kaupungin länsipuolella naapuri, joka viis veisaa sosiaalisesta sekoittamisesta vaan houkuttelee hyvätuloisia asukkaikseen.
Segregaation torjumiseksi kannattaa käyttää paljon rahaa, mutta en ole varma, että näin käytetty raha on tuloksellisinta – varsinkin kun tuon kaltaisille paikoille on taipumus valikoitua hyväosaisia ja ylituloisia syistä, joita en ryhdy annetun aikarajan puitteissa erittelemään.
Joudun sanomaan, että minusta tuntuu, siis niin sanottu mutu-argumentti. Meillä on aivan liian vähän tutkittua tietoa segregaatiosta ja sen torjumisen vaikuttavuudesta, kun katsotan kuinka merkittävästä asiasta on kyse ja kuinka paljon asiaan uhrataan rahaa.
Taidan soittaa huomenna Heikki Pursiaiselle ja vähän motivoida tutkimaan asiaa.
Sen sijaan olen jokseenkin varma, että segregaation kannalta on erinomainen asia alkaa tuottaa kaupungin rakennuttamia kovan rahan asuntoja kaupunkiuudistusalueille. Köyhyystaskujen purkaminen on keskeistä.
Viime keväänä käydyssä valtuustokeskustelussa tuin kokoomuksen Otto Meren puheenvuoroa, jossa hän perusteli sitä, miksi asumistuki toimii ARA-politiikkaa paremmin. Sen jälkeen kokoomus on romuttanut asumistuen. Ilmeisesti minun on alettava suhtautua myönteisemmin ARA-politiikkaan sen ilmaisistä ongelmista huolimatta.
ARA-vuokrat riippuvaisiksi tuloista
ARA-politiikka olisi ongelmattomampaa, jos vuokra riippuisi tuloista niin, että kun tulot nousevat, vuokra nousee jopa lähelle markkinavuokria. Tällöin olisin paljon ymmärtäväisempi ajatukselle rakentaa 30 % ARA-asuntoja – jopa enemmän – Hernesaareen.
Siihen, että ylituloiset pääsevät nauttimaan edullisista ARA-asunnoista, on esitetty lääkkeeksi liian suuren palkankorotuksen saaneiden häätöjä. Tämä ei toimisi lainkaan, koska se muodostaisi valtavan kannustinloukun. Jos tulot ylittävät eurolla rajan, menettää edullisen asunnon, jonka arvo on satoja euroja kuussa. Moni joutuisi tarkkailemaan tulojaan ja pyytämään joulukuussa palkatonta vapaata säilyttääkseen asuntonsa. Ongelmasta ei selviä sillä, että yhden euron ylitys ei vielä johda häätöön, vaan tulot saisivat ylittää rajan vaikka 3000 eurolla vuodessa eli vasta 3001 euroa johtaisi häätöön. Raja vain siirtyisi korkeammalle, mutta yksi euro voisi edelleen johtaa häätöön.
Ylituloisten häätö olisi pahaksi myös ajatellen talokohtaista segregaatiota, kun elämässään kuiville päässeet joutuvat pois. Olisi paljon parempi, että ylituloiset voisivat jatkaa asumistaan, mutta maksaisivat liki markkinavuokraa. Tällä olisi myönteinen vaikutus myös yhtiöiden vuokratasoon niitä pienituloisempia ajatellen. Liian halpoja ARA-asunnot eivät edelleenkään ole, vaan osa saa niihinkin asumistukea.
Mutta tämähän olisi huoneenvuokralain vastaista! Olen saanut 20 vuotta palkkaa lakien muuttamisesta.
Sivumennen sanoen valtuutettu Otto Meren huomautus siitä, että on keksitty keino tehdä ARA-vuokrasoikeudesta perinnöllinen etuus ottamalla perijä asumaan vähän ennen kuin muuttaa itse pois, on otettava vakavasti. Ilmiön merkitys on toistaiseksi vähäinen, mutta tämä johtuu vain siitä, että innovaatio on niin uusi. Hernesaaren ARA- asunnoista tulee varmasti perinnöllisiä, ellei lakia muuteta.
Kaavoitus vaatii lisää resursseja
Monissa puheenvuoroissa on täällä sanottu, että kaikkien halukkaiden pitäisi olla mahdollista päästä asumaan Helsinkiin. Lienee selvä, ettei tämä voi toteutua, ellei rakenneta lisää ja paljon.
Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa valtuutettu Paunio sanoi, että kaavoituksessa tulisi edistää kaupunkirakenteen hajaantumista (urban sprawl). Jokseenkin samoista syistä minun mielestäni tulee panostaa kaupunkirakenteen tiivistämiseen yhdyskuntarakenteena. (Mikko Paunion puheenvuoro oli niin järkyttävä, että se pitäisi saada kirjallisena ja sitä pitäisi levittää varoituksena kaikille.)
Hajaantunut kaupunkirakenne hävittää luontoa asutuksen ja tieverkon alle sekä pakottaa auton käyttöön, koska kauppaan, kouluun, virkistysalueille ja vähän kaikkialle on pitkä matka. Tiivis kaupunkirakenne säästää luontoa ja tuottaa paljon paremman palvelutason.
Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen vaatii toisaalta kaupunkisuunnittelulta paljon enemmän työtä. Kaavoituksen osuus rakentamisen kustannuksista on kuitenkin mitätön ja vaikutus suuri, joten siihen kannattaa panostaa.
= = = =
(Tämä kirjoitus on jonkin verran pidempi kuin puheenvuoroni valtuustossa. Neljän minuutin aikaraja ei suosi perusteltuja puheenvuoroja, mutta niille blogi onkin parempi.)
Pystyykö noita ryhmäpuheenvuoroja lukemaan jostakin?
Hyviä huomioita. Ehkä ARA-asunnon määräaikaisuus esim.
10 tai 15 vuodeksi nostaisi kiertoa ja karsisi lieveilmiöitä. Erityisesti periytyminen on täysi perversio. Määräajan lopulla saisi toki ilmoittautua uudelleen jonoon.
Valtuuston pöytäkirjaa ei vielä ollut.
Minun koneellani en päässyt kokoukseen, joten en tiedä, mitä siellä puhuttiin.
Tarvitaan riittävä asuntotuotanto.
Muistetaan, että kaupunkilaiset yhdenvertaisia.
Helsinki n. 675.000 asukasta ja lähiseutu n. 1,6 milj. asukasta
V.2022 helsinkiläisistä suomenkielisiä oli 76,1 %, ruotsinkielisiä 5,5 % ja muunkielisiä 18,3 %.
Kohtuuhintaista asumista, jotta erityistä tukea tarvitsevien asumisolot turvataan.
Satsataan alueellisen eriytymisen ehkäisyyn.
Kaupunki omistaa Helsingin maa-alasta 64 %, asunto-omaisuus on 63.500 asuntoa, joista 51.800 on pitkäaikaisesti säänneltyjä ARA-vuokra-asuntoja. Heka (ARA), HASO (asumisoikeus)
asumisen avainlukuja 2020
*660.000 asukasta, 340.000 asuntokuntaa, 378.000 asuntoa
*86 % kerrostaloasuntoja, 23 % yksiöitä, 37 % kaksioita, 22 % kolmioita, 18 % neljä huonetta tai enemmän
*19 % ARA-vuokra-asuntoja, 28 % vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja, 41 % omistusasuntoja, 3 % asumisoikeusasuntoja, 9 % muu
*49 % yksinasuvia, 31 % kaksi henkilöä, 10 % kolme henkilöä, 10 % neljä tai enemmän
Helsingissä yleistä asumistukea saa lähes 70.00 ruokakuntaa.
erilaisia asuntoja;
*ARA-vuokra-asunnot (opiskelija- ja nuorisoasunnot ja kaupungin ARA-vuokra-asunnot),
*Välimuodon asunnot (asumisoikeusasunnot ja kaupungin toteuttamat välimuodon asunnot)
*Sääntelemättömät asunnot ja kaupungin toteuttamat sääntelemättömät asunnot.
Hekan asuntoihin etusijalla ovat; asunnottomat ja muut kiireellisimmässä kiireellisyysluokassa olevat, vähävaraisimmat ja pienituloisimmat hakijat. Hyvällä onnella voi saada elinikäisen asunnon hyvällä sijainnilla.
Vuonna 2022 asunnon vastaanottamisen kieltäytymisprosentti oli 47 %, nyt taitaa olla 60 %.
Lisää lisärakentamista, jotta kaikkien halukkaiden on mahdollista päästä asumaan Helsinkiin.
Tiivis kaupunkirakenne, parempi palvelutaso, luonto, viheralueet ja kaupunkilaisten viihtyvyys ja julkinen liikenne. Huomioitavaa; Helsingissä työssäkäyvät ulkopaikkakuntalaiset, asumistarpeet.
*ARA-asunnot keskustassa ovat kalliita, ja ne eivät näy menoina kaupungin budjetissa, ovat menetettyjä tuloja.
ARA-vuokrat riippuvaisiksi asukkaiden tuloista, keskusta-alueiden ARA-asunnoille, ei häätöjä.
Ylituloiset voisivat jatkaa asumistaan, mutta maksaisivat liki markkinavuokraa eli hyväksytään talokohtaista segregaatiota. ARA-vuokrasoikeudesta perinnöllinen etuus, on sopimatonta.
Asumistuki järjestelmänä on tuettua asumista parempi vaihtoehto, takaa liikkumisvapauden.
*Segregaatiohaasteita kohtaavat kaupunginosat.
Segregaation torjumiseksi kannattaa käyttää paljon rahaa, on kyse merkittävästä asiasta.
Segregaation kannalta on erinomainen asia alkaa tuottaa kaupungin rakennuttamia kovan rahan asuntoja kaupunkiuudistusalueille. Köyhyystaskujen purkaminen on keskeistä.
Kantakaupunki ja lähiöt, kaksi erilaista kaupunkirakenteen aluetta.
Kantakaupunki, kaupungin tiiviisti rakennettu keskusta-alue, jossa on paljon palveluita, liiketiloja ja asuinrakennuksia, hyvä julkisen liikenteen verkosto, kuten raitiovaunut.
Lähiöt, kaupunkirakenteesta erilleen rakennettuja asuinalueita, jotka ovat riippuvaisia kaupungin palveluista ja työpaikoista, kauempana keskustasta.
Alueiden ero tulee asuntojen markkinahinnan perusteella.
Rakentamiskustannukset ja energian hinta ovat nousseet nopeasti; korona, Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, ei enää nollakorkoja, inflaatio. Tavalliset kustannukset ovat nousseet neljässä vuodessa 20 %.
*Asumisvaihtoehtojen monipuolisuus ja kaikkien asuinalueiden viihtyisyys.
Turvataan kohtuuhintainen omistusasuminen eri helsinkiläisillä asuinalueilla ja turvataan erilaisten erityisryhmien tarpeen mukainen asuminen. Kaduilla ei asuta, kaduilla ei kerjätä.
*Asuinalueiden elinvoimaisuuden vahvistamiseksi ja segregaation eli asuinalueiden eriytymisen ehkäisemiseksi
ja esikaupunkialueiden vetovoiman lisäämiseksi, pyritään omistusasumiseen ja turvataan kohtuuhintainen omistusasuminen eri helsinkiläisillä, edullisen hintatason asuinalueilla, myymällä vanhempaa asuntokantaa, edullisella segregaatio-alennuksella, esim. 20 % markkinahinnasta, kaupungin vuokratontilla.
Ensin vuokralaiselle, talon asukkaille, alueen asukkaille, helsinkiläisille, Helsingissä työskenteleville ulkopaikkakuntalaisille (156.000 käy päivittäin töissä Helsingissä) tulojen perusteella omaan käyttöön, ei sijoittajille alehinnalla.
Jotta Helsingissä ei asuisi vain ääripäät, vähävaraiset ja rikkaat, myös keskiluokalla on oltava oikeus asumiseen Helsingissä.
Pankkien asuntolainat taitavat olla peräti 25 – 30 vuoden pituisia. On myös keksitty kummajainen, että taloyhtiö rahoittaa uusien asuntojen ostot pankin sijasta.
*ei osaomistusasumista kaupungin omana tuotantona, Vuokralla omaksi ‑mallilla
esim.
Kalasatama 50 m² asunto
*kaupungin tuettu vuokra-asunto (arpajaisissa voitettu elinajaksi)
50 m² x 17 € / m2 = 850 € / kk, asumistuki korkeintaan 70 %, ennen 80 %
vuokra 850 € ‑asumistuki 595 € / kk = maksettavaa 255 € / kk
*kovan rahan asunto, markkinoilta 50 m² x 34 € / kk = 1.700 € / kk, tähän ei saa asumistukea
kahdella saman tuloisella voi olla täysin erilainen kohtelu, toisella Kalasataman asunto jää vain haaveeksi
vuokrien ero 1.700 € — 850 € = 850 €
*Kovan rahan eli markkinahintaisen asunnon hinta on 50 m² x 10 000 € eli 500.000 € eli puolimiljoonaa euroa
(255 € / kk ja mukava asunto, jollainen viereisessä talossa maksaa puoli miljoonaa euroa)
*veroton piilotuki 850 € / kk loppuelämän ajaksi eli 50 vuotta, 12 kk x 850 € / kk = 10.200 € / v ja 50 v. = 50 x 10.200 € / v = 816.000 €
Piilotuki on hurjasti isompi, jos otat huomioon sen, että säästyneet varat voi sijoittaa tuottavasti.
Jos ajatellaan, että reaalituotto (eli inflaatio poistettu) olisi 2%, niin 50 vuodessa tulee koronkorkoa 1,02^50 = 2,69.
Ja sitten se todellinen hyöty on 816000 * 2,69 = 2,2M€.
Sama asia tuplattuna on, kun vertaat vuokralaisen ja vuokranantajan asumiskuluja ja asumistuottoja. Vuokralainen maksaa koko ajan VA:lle +2% asumisen reaalikustannuksiin nähden ja VA siten saa koko saman verran enemmän reaalkustannuksiin nähden.
Tolla 4%:n erolla jokaisesta satasesta tulee 50 vuodessa 700.
Yhden sukupolven aikana omistava henkilö 7‑kertaistaa omaisuutensa ja samaan aikaan vuokralaiselle ei kerry mitään.
Kirjoituksessa todettiin, että “Ilmeisesti minun on alettava suhtautua myönteisemmin ARA-politiikkaan sen ilmaiseistä ongelmista huolimatta.” ARAa koskevat asiatkin ovat merkittävien muutosten alla, kenties jopa isompien kuin asumistukikaan. ARA:n tukia on leikattu. ARA:n aiemmin itsenäinen rahasto organisaatioineen ollaan ajamassa alas vuonna 2025 ja henkilöstö aiotaan siirtää osaksi ympäristöministeriötä. Kesällä julkaistun tiedotteen mukaan ARA:n henkilöstön pyritään saamaan alle 60:n kokoiseksi jo vuoden 2024 loppuun mennessä. Vuodesta 2026 lähtien ARA-tuet ovat valtion budjetissa olevia eriä. Silloin ne tullevat osaksi myös budjettikehyksiä, toisin kuin asuntorahaston aikaan oli. Ainakin lähivuosina uusien ARA-kohteiden määrä vähentynee menneisiin vuosiin nähden, koska ARA:ankin kohdistuu leikkauksia.
Mitä järkyttävää Paunio sanoi?
Tuossa on linkki Paunion mielipidekirjoitukseen jonka sisältö on varmaan olennaisilta osiltaan sama kuin tuo puhe: https://www.helsinginuutiset.fi/paakirjoitus-mielipide/7794255
Koko “ARA-vuokrat riippuvaisiksi tuloista” aiheuttaa lähinnä hymähtelyä. Oletan tämän tarkoittavan, että joku tekisi vertailun alueen vuokratasoon ja nostaisi vuokraa mahdollisen erotuksen verran unohtaen, että kaupungin asuntojen materiaalit, kunto ja ylläpito on huomattavasti heikommalla tasolla kuin verrokki materiaalissa. Itseasiassa ne on niin huonolla tasolla, että arvostetulla ja hyvämaineisella alueella asuva etsii parasta-aikaa asuntoa vapailta vuokramarkkinoilta ja perinnöllisyydestä huolestuneille voin sanoa, että täysi-ikäinen lapsi ei ollut kiinnostunut asunnosta myöskään vedoten yllätys yllätys hintaan, kuntoon ja ylläpitoon. Kun vielä katsoo kaupungin uusien asuntojen hintoja niin ihmettelen kuka itse vuokransa maksava niitä edes vakavasti harkitsee edes nykyisillä hinnoilla.
Nyt etsin vastaavan hintaista asuntoa vapailta vuokramarkkinoilta joskin tavoitteena on laadukkaammat materiaalit, kunto ja ylläpito ehkä hieman pienemmällä neliömäärällä mutta sitä kompensoivalla paremmalla pohjaratkaisulla. Tämän hetkisen tiedon valossa tuo asunto tulee löytymään Espoosta hyvien kulkuyhteyksien päässä paikoista joissa käyn.
hta kirjoitti:
“Itseasiassa ne on niin huonolla tasolla, että arvostetulla ja hyvämaineisella alueella asuva etsii parasta-aikaa asuntoa vapailta vuokramarkkinoilta ja perinnöllisyydestä huolestuneille voin sanoa, että täysi-ikäinen lapsi ei ollut kiinnostunut asunnosta myöskään vedoten yllätys yllätys hintaan, kuntoon ja ylläpitoon. Kun vielä katsoo kaupungin uusien asuntojen hintoja niin ihmettelen kuka itse vuokransa maksava niitä edes vakavasti harkitsee edes nykyisillä hinnoilla.”
Markkinatalouden perusteiden mukaan asia menee niin, että ne asunnoista, joissa hinnoittelu on selvästi alle markkinahinnan kuntokin huomioiden pysyvät pitkään samojen vuokralaisten käsissä, kun taas vaihtuvuus on isointa siinä osassa asuntokantaa, jonka vuokrataso kunto ja muut tekijät huomioiden ei ole erityisen kilpailukykyinen vaihtoehtoihin nähden.
Ainakin aiemmin osa ihan uusista asunnoista oli alihinnoiteltuja ARA-kohteissa verrattuna siihen, mitä vuokraa uusista asunnoista vapailla markkinoilla peritään, ja vanhimmassa ja huonokuntoisimmissa asuntokannan osissa taas oli jonkin verran heikosti kilpailukykyisiä vaihtoehtojakin vapaisiin markkinoihin nähden. Vapautuvat asunnot ovat keskimääräistä huonompia, koska hintalaatusuhteeltaan parhaista asunnoista pidetään erityisen pitkäaikaisesti kiinni.
Markkinataloutta on, että asukas valitsee myös naapurinsa lompakollaan. Segregaatiota vastustavat asuvat useimmiten itse hyvillä alueilla.
Soininvaaran puolue tykkää rakennuttaa ahtaita ihmisvankiloita
Kiinnostaisi oikeastaan tietääkin missä määrin nimenomaan puolueet — tai ehkä tarkemmin Helsingin kaupunki — tosiaan toimii rakennuttajana. Blogitekstissä puhutaan siitä, että Hernesaareen suunnitellaan 30 % ARA-asuntoja, jotka kai sitten ovat nimenomaan kaupungin rakennuttamia. Tarkoittaisi sitten sitä, että hiukan yli kaksi kolmasosaa on kuitenkin jonkin muun tahon rakennuttamaa, jolloin asuntotuotannon painottumista vankilamaisiin on vähän vaikea selittää yksinomaan Vihreän puolueen pahantahtoisuudella. Syyllisten etsiminen on varmaan oikeasti vähän vaikeaa tässä, joten ymmärrän hyvin houkutuksen lopettaa vaivalloinen selvitystyö ja päätyä siihen, että kyllä se nyt on vaan vihervassarien vika tämäkin.
Kenenkään ei ole pakko muuttaa uusille asuinalueille. Monet niistä kuitenkin pitävät, mikä näkyy vapaarahoitteisten asuntojen hintatasosta.
Hurraa Helsinki kasvaa ja ankeutuu. Viis siitä mitä helsinkiläiset ajattelee tästä
Hei että me jotka jo asumme täällä
Oletko vilkaissut Postipuiston hintoja?
Entä niiden “uusien” alueiden, jotka ovat vielä kauempana keskustasta?
Onko “Vuokralta Omaksi” ohjelma nimenomaan sellainen että asunnon lunastaminen omaksi tapahtuu aina sen hetkiseen markkinahintaan?
Aikaisemmat vastaavat osaomistusasunto-ratkaisuissa on lunastushinta aina olut se mikä sopimusta solmiessa kun muuttaaa sisään, on ollut. Tietysti tilanteissa että markkinahinta laskee niin tulee takkiin, mutta lunastusoikeudesta voi aina luopua ja saa sen alkupääoman takaisin ja voi etsiä asuntoa muualta.
Asunto voidaan lunastaa siihen hintaan, joka määrättiin alkuperäistä vuokrasopimusta tehtäessä. Juuri siksi lunastusoikeus voi olla hyvinkin arvokas tai täysin arvoton riippuen siitä, mitä asuntojen hintatasolle on tapahtunut.
Onkohan käsityksesi Espoosta vanhentunut? Ainakin Vermonniityssä on todella paljon ARA-kohteita. Lisäksi hesarin mukaan “Espoossa omistusasumisen osuus oli vuosina 2015–2021 valmistuneissa asunnoissa 34 prosenttia, kun ennen vuotta 2015 rakennetussa kannassa se oli 54 prosenttia”. Minusta tuntuu, että vain espoolaispäättäjien omilla asuinalueilla kuten Tapiolassa on pidetty “sosiaalinen asuntotuotanto” minimissä, muualla tulee todella paljon vapaarahoitteista ja ARA-vuokra-asumista. Varsinaisia tilastoja ei kuitenkaan löytynyt helposti.
En tiedö miten on nyt mutta aiemmin Espoota syytettiin siitä, että vaikka se rakentsi ARA-asuntoja, se jakoi niitä hyvä tuloisille, läghinnä kaupungin virkamiehille.
Taitaa olla urbaani huhu. Espoo jakoi niitä ara-asuntoja huonotuloisille kaupungin työntekijöille.
“Olen silti epävarma siitä, kannattaako Hernesaareen rakentaa 30 prosenttia ARA-asuntoja. Se tulee huomatavan kalliiksi, vaikka ei näykään menoina kaupungin budjetissa vaan menetettyinä tuloina.”
Tämä on juuri se lyhytnäköinen, raha edelleä ‑ajattelutapa, joka synnyttää segregaation. Segregaation torjunta on kallista ja ei onnistu millään muulla kuin sillä, että estetään segregaatiota, eli pyritään asuntopolitiikalla vaikuttamaan siihen, että eri yhteiskuntaluokat asuisivat sekaisin samoilla asuinalueilla. Mikään suora rahallinen satsaus jälkikäteen ei enää auta, jos segregaatio päästetään syntymään.
Koska ihmisillä on tietysti vapaus valita asuinpaikkansa on segregaation torjunta vaikeaa, mutta kaikki keinot pitää käyttää. Ja vaikka se maksaa, niin vaihtoehto on vielä kallimpi. Hernesaareen on totta kai tehtävä erilaista asumista, mutta jotenkin sitä pitäisi saada myös vanhoille alueille, joilla sitä ei ole yhtään.
Jos ei ole mitään budjettirajoutusta, kaikki segregaation hyväksi tehtävä on tietysti järkevää. Mutta jos törmäämme budjettirajoitukseen, pitää miettiä sitä, olisiko sittenkin järkevämpää käyttää sama raha huono-osaisten asuinalueiden parantamiseen ja koulujen välisen eriarvoisuuden poistamiseen.
Näin pitää tietysti aina ajatella, koska budjettirajoitus on. Mutta mitä segregaation ongelmiin voi jälkikäteen tehdä rahalla ja mikä on se raha-summa jolla saataisiin vaikutuksia? Jos yli puolet oppilaista osaa huonosti suomea tai heillä on erityisen tuen tarvitsemia ongelmia ei opetussuunnitelman mukainen opetus käytännössä enää onnistu. Lapset eivät opi hyvää suomea kavereiltaan, koska kukaan kaverikaan ei puhu hyvää suomea. Ei voi palkata lisää opettajia tai oppilashuollon työntekijöitä, kun edellisiäkään paikkoja ei saada täytettyä. Paitsi että asuinpaikkansa voi valita vapaasti, niin voi myös työpaikkansa ja se näkyy. Miten rahalla korjaat sen jos nuori ei näe ympärillään malleja miten yhteiskunnassa voisi elää rakentavasti ja kannatella itse itseään?
Kun kohennetaan huono-osaisia kaupunginosia fyysisesti, niihin valikoituu monipuolisempaa asujaimistoa. Tähän Helsingin kaupunkiuudistusalueilla tähdätään. Omistusasuntojen rakentaminen vaikka kaupungin tuella auttaa samaan suuntaan.
Segregaatiota voi vastustaa vain sillä, että huono-osaisia tuodaa hyväosaisten sekaan. Toisinpäin se ei vain onnistu. Joten se 30% Hernesaareen on kuurikin oikea ja ainoita tehokkaita keinoja.
Tontin hinta tai vuokra on täysin markkinatalouden ulkopuolinen päätös, joten jos tuntuu pahalta, niin lahjoittaa tontit ilmaiseksi ja kerätä vastaavat varat muilla veroilla.
(Georgismi)
Hurraamalla asuntojen arvon laskemiselle et saa kavereita ainakaan asuntovelallisista, ja heitä on äänestäjissä kuitenkin aika iso joukko. Tuskin ihmisille on oikeasti vaikea ymmärtää sitä, miksi kokonaishyvinvoinnin maksimoimisen näkökulmasta Helsinki kannattaisi rakentaa täyteen asuntoja. Äänestäjille oma hyvinvointi kuitenkin tulee ensin, ja vähän epäilen, että alamme lähestymään pistettä, jossa nykyisille helsinkiläisille alkaa tämä rakennusvimma riittää. Tulevaisuuden helsinkiläisillä ei äänioikeutta vielä ole.
Myönnän itsekin kannattaneeni tätä ajatusta, mutta huomaan olevani siitä huomattavasti vähemmän innoissani nyt, kun nämä Kalasataman ja Jätkäsaaren kaltaiset megalomaaniset rakennusprojektit ovat hiljalleen valmistuneet ja olen niissä päässyt käymään. Eikä se oman asunnon arvon aleneminenkaan niin mitätön asia ole, etteikö sillä voisi olla vaikutusta äänestyspäätökseen.
Lisätään kaupunkia Helsinkiin sitten, kun seuraava grynderi‑, arkkitehti‑, kaupunkisuunnittelun ja hallinnon sukupolvi on oppinut tekemään siitä siedettävää. Segregaatio ei ole ainoa kauaskantoinen ja vaikeasti peruutettava virhe, jonka tässä voi tehdä.
Asuntovelallisen kannalta asuntojen arvon lasku ei ole mikään ongelma, ellei aio muuttaa aivan muualle. Asunnon myynti tulee ajankohtaiseksi lähinnä, kn on ostamassa toisen asunnon ja siihen toiseen asuntoon vaikuttaa myös asuntojen hintojen nousu ja lasku
Oletetaan, että asuntojen hinnat Helsingissä vaikka puolittuu, neliöhinta on vakio, ja että joku haluaa muuttaa puolet pienempään asuntoon.
Ennen hinnanlaskua miljoonan euron kämpässä asuva olisi pienempään kämppään muuton jälkeen asunut puolen miljoonan asunnossa, ja vapauttanut puoli miljoonaa muuhun käyttöön.
Hinnanlaskun jälkeen hän muuttaa 250 tuhannen asuntoon, ja muuhun käyttöön vapautuu 250 tuhatta. Kyllä se 250 tonnin ilmaan haihtuminen voi vähän harmittaa, vaikkei kodittomaksi tai konkurssiin joudukaan.
Asuntovelallinen tulee arvon laskusta paljon nopeammin tietoiseksi, kun huomaa, että asuntonsa myöhemmin ostanut samanpalkkainen kolleega elää leveämmin (joko asuntonsa puolesta tai muuten). Kaiken lisäksi mokoma saattaa jopa tyytyä pienempään palkkaan kuin mitä olisi ilman asuntojen hinnanlaskua, mikä kaiken kukkuraksi heikentää epäonnisen velallisen palkkaneuvotteluasemaa.
Tässä pitää osata erottaa yhteiskunnallinen tragedia yksityisestä tragediasta, mutta yksityisilläkin tragedioilla on sentään jotain väliä.
Vastaavasti jos muuttaa isompaan asuntoon, niin saa sen “ale-hintaan”. Yleisesti ottaen muuttaminen taitaa paljon voimakkaammin kohdistua pienemmästä isompaan, kuin toisinpäin. Toki eläkeiässä voi olla tarvetta toiseen suuntaan, mutta siinä vaiheessa myös muuttoliike taitaa suuntautua usein Helsingistä poispäin.
Tulorajat Ara-asuntoihin eivät kylläkään kuvaa hyvätuloisuutta.
Ara-systeemin ulkopuolelle pk-seudulla jää tuloilla joilla tulee toimeen perustasolla, mutta minkäänlaista hyvintoimeentulevuudesta ei siinä ole kyse.
Tämä johtaa alempien keskituloisten vuotoon pois pk-seudulta. Tiedän jo useita esimerkkejä.
Hehän ovat tähän asti maksaneet vuokransa ilman asumistukia todellisina nettomaksajina.
Mutta nyt hallituksen päätöksellä ara-asuntoihin kasataan vain tukien piirissä tai kokonaan ilman työtä olevaa väkeä. Jokainen tietää mihin se johtaa.
Kiitos persut ja kok ja rkp.
Ja kiitos oppositio joka ei tätä päätöstä ole kyseenalaistanut.
Yksinäisen aikuisen kohdalla tuo tuloraja on 3540 €/kk. Se on kuitenkin yli mediaanipalkan. Minä en kuitenkaan kannata tulorajoja vaan tulojen mukaan riippuvaa vuokraa.
Olisko ehdottaa millä tuloilla vuokra alkaa nousta ja kuinka paljon?
Onhan toi tietty yks loukku lisää.
Julkisvalta saisi tehdä edes visualisoinnin sisältävän tulonsiirtomittarin, jolla voisi nähdä kaikkien mahdollisten tukien ja maksujen ja verojen kokonaisvaikutukset.
Aika paljon pienempi loukku kuin esitys, että yhden euron liian korkeat vuositulot johtavat vuorkaoikeuden menettämiseen, mikä tyasrtkoittaa elinkaaren ajalta kymmenien tuhansien eurojen tappiota. Asumistuki on tulosidonnainen.
Ode: “Aika paljon pienempi loukku kuin esitys, että yhden euron liian korkeat vuositulot johtavat vuorkaoikeuden menettämiseen, mikä tyasrtkoittaa elinkaaren ajalta kymmenien tuhansien eurojen tappiota. Asumistuki on tulosidonnainen.”
Jep, jyrkkä tulojen mukaan pois potkiminen on tietty huonoin vaihtoehto.
Jota taidettiin kuitenkin käyttää useita vuosikymmeniä?
Kannatan siis vuokrannousua tulojen mukana, kuten käy tuloveroissa, päiväkotimaksuissa, YLE-verossa, opintotuessa, asumistuessa ja vaikka missä.
Muutoksen “hyvyys” on sitten yksityiskohdissa eli miten se vuokra nousee, jonka takia olis mielenkiintoista hahmotella niitä.
Yhden portaan tulonsiirrot ovat yleensä erittäin toksisia ja portaan kohdalla järjetön marginaalivero. ALV-huojennuksessa siirrytään nyt ojasta allikkoon. YEL-velvollisuus on myös tällainen. Listaa saa jatkaa. Useat verovähennykset ovat myös tuollaisia, jossa merkittävä omavastuu, jolloin suositaan suurituloisia, joilla suuria menoja.
Kyllä.
Aran ja Kovan (-rahanasuntojen) välillä oli Hitas.
Joka piti sen alemman keskiluokan kaupungissa.
Ei pidä enää, mutta onneksi kalleimmat asunnot saa jatkossa tuon takia 1% halvemmalla.
Siitä kelpaa nauttia, kun pendelöi sieltä keravoilta.
Eräänlaista segregaatiota tämäkin.
Noista asuntojen hinnoista. Olisi parempi kuin ne olisivat pysyvästi tarpeeksi matalalla. Kun hinnat kuplaantuvat välillä ja sitten taas laskevat paljon, niin se aiheuttaa paljon vahinkoa monille ihmisille.
Pärstäkerroinvuokralla siis tulot pois ihmisiltä. Miten pärstäkerroinvuokrassa lasketaan koko asuinkunnan tulot? Jos asuu yksi elättäjä niin saa tienata 3500 brutto? Entä kuinka pienillä tuloilla kaksi pääsee samaa. Elintasoon? Kaksi saa varmaankin tienata 4000 euroa ja risat?
Kaavoituksen osuus rakentamisen kustannuksista tosiaan mitätön. Kuitenkin arkipuheessa “kaavoitus” kattaa myös tonttien “valmistamisen” eli infran rakentamisen. Tonttien valmistamisen kustannus on merkittävä.
Pursiainen tms tosiaan saisi tutkia segregaatiota. Tutkijat väittävät, että kaupungin kasaantumisedut ovat merkittäviä. Ehkä olisi parempi antaa kaupungin segregoitua: kun luovat, rikkaat ja tuottavat ihmiset päästetään yhteen ilman että muut häiritsevät heitä he “kasaantuvat” ja tuottavat valtavasti hyvää, joka koituu myös vähemmän luovien ja vähemmän rikkaiden eduksi.
Tällaiselle maalaistollolle termi “AM-ohjelma” ei kerro mitään. Tarkoittaa varmaan jotain sellaista kuin Asuntoja Miehille ‑ohjelmaa, kun sitä niin ollaan sorretun kansanosan puolella.
USA:ssa Philadelphia hukkui palvelusetelien hakijoiden määrään ja niiden vaatimaan byrokratiaan ja päätti antaa hakijoille selvää rahaa käyttivätpä he sen miten tahansa.
Rents are high and housing vouchers are hard to get. So Philly is giving renters cash
Jatkoa Philadelphiaan:
Käteisen käyttö vuokramarkkinoilla vähentää syrjintää, koska kukapa vuokranantaja haluaisi vuokrata sellaiselle, jonka varmasti tietää olevan maksukyvytön (sossu betalar).
Tilanne jossa vuokralainen on vain välikappale valtion rahan ohjaamisessa vuokranantajille johtaa slummikolossien syntymiseen maksukyvyttömien vuokralaisten keskittymiseen poliittisesti valikoitujen vuokranantajien (vuokratalosäätiöiden) omistamiin asuntoihin.
Ode: “Kaupungin tulee estää kyykkääminen. On tultava vastaan tonttien hinnoissa ja vuokrissa ehdolla, että rakentaminen aloitetaan määräajassa.”
Tää on erittäin iso ja kauaskantoinen asia. Kun nyt vuosikymmen on tonttivuokrat noussu koko ajan ja joissain paikoissa tontinvuokra ylittää jo hoitovastikkeen määrän eli nostaa asumiskustannuksia huomattavasti, niin nyt aletaan sitten myydä ALE-hintaan?
Pitäiskö noita aiempia kohtuuttoman kalliita hintoja sitten samalla huokeistaa nyt, eikä vasta 30 vuoden päästä tasata “tonttiveroa”?
Olisi hyvä pohtia rakennuttajien tarpeiden lisäksi myös asukkaiden etua?
“Olen silti epävarma siitä, kannattaako Hernesaareen rakentaa 30 prosenttia ARA-asuntoja. Se tulee huomattavan kalliiksi, vaikka ei näykään menoina kaupungin budjetissa vaan menetettyinä tuloina.”
Toi kuullostaa pelottavalta. Periaatteet ollaan valmiina unohtamaan, kun kyseessä on raha.
toke: “Pitäiskö noita aiempia kohtuuttoman kalliita hintoja sitten samalla huokeistaa nyt, eikä vasta 30 vuoden päästä tasata ”tonttiveroa”?”
Ei. Se ei lisäisi rakentamista, koska nuo asunnot ovat jo olemassa.
Ahaa,
Julkisyhteisön ei tarvitse toimia eettisesti ja yhdenveroisesti?
Koska tärkeintä ja oikeastaan ainoa syy on generoida maksimaalisesti tuottoa?
Ei ole epäeettistä hakea pääomalle markkinatuottoa (ja käytännössä siitä jäädään jälkeen). Maata vuokraavat ovat tienneet vuokrasopimuksen ehdot etukäteen ja niihin suostuneet. Erityinen yksipuolinen huojennus ennen sopimuksen päättymistä olisi vain perusteeton tulonsiirto joillekin onnekkaille.