Kaupunkiympäristölautakunnan lista 5.2.2019

En ole menos­sa lau­takun­taa, vaan Mikko Särelä menee. Sik­si tämä selostus on kur­sori­nen. Hyp­pään pöy­däl­lä ole­vat asi­at tyystin yli. Myös paljon sel­l­aista, johon min­ul­la ei ole sanomista.

Vallilan­laak­son ratikan asemakaava

Tämä palaa lausun­tok­ier­roksen jäl­keen jok­seenkin muut­tumat­tomana. Lausun­tok­ier­roksel­la vas­tustet­ti­in koko ratikkaa ja lisäk­si siir­to­la­pu­u­tarhan avaamista läpikululle.

Toiv­ot­tavasti lapio menee maa­han nopeasti.

Laa­jasa­lon ratikkako­rt­telin asemakaava

Kun tulee ratik­ka, tarvi­taan myös varikko. Tämä on paikallis­es­ti kovin kiis­tanalainen päätös. Varikon päälle tulee asun­to­ja, jopa 11-ker­roksi­nen torni. Uusia asukkai­ta tulee 900. Kaavaa vas­taan on voimakas­ta vas­tus­tus­ta, mut­ta ratik­ka tarvit­see varikon ja asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen varikon päälle on hyvin kannatettavaa. .

Ratikkako­rt­telin asun­to­jen hintakilpailu

Kalli­iden raken­nuskus­tan­nusten vuok­si nämä ovat kaik­ki kovan rahan asun­to­ja. Hin­tak­il­pailu toteutetaan pros­ent­teina asun­to­jen myyn­ti­hin­nas­ta omis­tusasun­to­jen mukaan. Vuokrat­alot­jen ton­tit luovute­taan arvio­hin­nan perus­teel­la ilman hintakilpailua.

En hyväksy kumpaakaan. Aka­teemises­sa talous­blo­gis­sa pan­ti­in aikaan aivan palasik­si tämä pros­ent­ti­hin­ta, kos­ka se on ylimääräi­nen hait­tavero laadulle. Jos par­ket­ti­lat­tia mak­saa 1000 €, sen hin­ta nouseekin 1300 euroon, jos hin­ta on pros­ent­te­ja neliövuokrasta.

Molem­mat, sekä omis­tus- että vuokrat­alo­ton­tit pitäisi minus­ta myy­dä rehellisen tar­jouskil­pailun perustel­la, ellei niitä sit­ten uusien hyväksymistä vaille ole­vien peri­aat­tei­den mukaises­ti vuokra­ta. Sil­loinkin vuokra­sopimus pitäisi huutokaupata.

Ilmas­ton­muu­tok­seen sopeu­tu­misen linjaukset

Ilmas­ton­muu­tos voi lisätä rankkasatei­ta (hulevesio­hjel­ma), nos­taa meren pin­taa (vaa­timuk­set kaavoituk­selle), lisätä kuiv­u­us­jak­so­ja ja tuot­taa kuumia hellejaksoja.

Näistä vähiten huolestunut olen helle­jak­soista. Voi tul­la pitkäkestoisia yli 30 asteen hel­teitä ja jopa 35 astet­ta. 90 pros­ent­tia maail­man ihmi­sistä altistuu sel­l­aisille jo nyt. Uskali­aat suo­ma­laisetkin ovat käyneet kokeile­mas­sa niitä kesälomil­laan. Ateenas­sa tap­pa­va ongelma.

Han­k­in­tas­trate­gia

Onnek­si en ole menos­sa kok­ouk­seen. Peri­aat­teessa todel­la tärkeä paperi. Jot­ta luot­ta­mus­miehenä voisi tuo­da tähän mitään konkreet­tista kon­tribuu­tio­ta, asi­aan pitäisi paneu­tua ainakin viikko täysipäiväis­es­ti. Suuri osa tästä on sel­l­aista, että vas­tuu kuu­luu virkamiehille. Han­k­in­to­jen vas­tu­ullisu­us nyt esimerkik­si on enem­män poli­it­ti­nen kysymys.

Laut­tasaa­res­sa korote­taan kah­ta kerrostaloa

Luoteisväylä 14 ja Kata­ja­har­jun­tie 2–4 . (Kyseessä ole­va Luoteisväylä sijait­see siis Helsin­gin Lauttasaaressa.)

Vuokrat­tavia lomamökke­jä Vuosaaren Nuottasaareen

Maja­Ma­ja rak­en­taa 30 mökkiä. Helsin­gin upea saaris­to tulee käyt­töön askel askeleelta.

 

 

 

Onko vanhustenhuollon palvelujen ongelman ydin hankintalaissa?

Van­hus­ten­huol­lon palveluis­sa on vaka­va ongel­ma palvelu­jen laadus­sa. Edel­lisessä postauk­ses­sani sanon, että henkilöstömi­toituk­sen nor­mit­ta­mi­nen ei vält­tämät­tä ole paras mah­dolli­nen tapa ratkaista asi­aa, kos­ka tulemme samal­la nor­mit­ta­neek­si toimintatavat.

Van­hus­ten huol­lon ostopalve­lut toimi­si­vat (ehkä) melko hyvin, jos käytössä olisi palveluseteli, jon­ka päälle saisi mak­saa enem­män, jos halu­aa parem­paa. Van­hus itse ei ehkä ole aina hyvä toim­i­ja, mut­ta monel­la on lap­sia. Poti­las muut­tuisi asi­akkaak­si. Tämä toimii, kos­ka han­k­in­ta­la­ki ei koske asiakasta.

Tämä toimisi hyvä- ja keski­t­u­loisil­la van­huk­sil­la, mut­ta har­mi, kaik­ki van­huk­set eivät ole varakkaita.

Kir­joitin edel­lisessä postauk­ses­sa, että vas­tuu palvelun laadulle pitää antaa kun­nalle, joka voi osta­jana aset­taa vaa­timuk­sia vaik­ka henkilömitoitukselle.

Mut­ta nyt tul­laan han­k­in­ta­lain älyt­tömyyk­si­in, ja jos saa puoluei­ta syyt­tää, niin tässä syytän kokoomusta.

Kuvitel­laan­pa, että Radion sin­fo­niaorkesteri tilaisi juhlavuoten­sa kun­ni­ak­si sin­fon­ian. Se pitäisi tietysti kil­pailut­taa. Hel­poin­ta olisi kil­pailut­taa pelkäl­lä hin­nal­la, mut­ta minä ainakaan en menisi kuun­tele­maan lopputulosta.

Olkoon siis 70 % hin­taa ja 30 % laat­ua. Miten tilaus­vai­heessa, siis ennen kuin sin­fo­nia on sävel­let­ty, määrität laadun? Eniten nuot­te­ja? Eniten tai vähiten riita­soin­tu­ja? Tas­a­puolisu­us eri soit­in­ten roolin välillä?

Hyvä, ei sitä sin­fo­ni­aa pidä kil­pailut­taa. Taiteel­liset tilauk­set ovat luumuilleet itsen­sä pois han­k­in­ta­lain ikeestä, joten tämä jäi älyl­lisek­si tehtäväksi.

Van­hus­ten hoidon laadun määrit­telem­i­nen on kuitenkin suun­nilleen yhtä vaikea­ta. Ainakin niin, että panee paper­ille kriteerit.

Kun­nan on tur­val­lis­in­ta pan­na kri­teerik­si pelkkä hin­ta. Se on objek­ti­ivi­nen. En kuitenkaan halu­aisi, että jou­tu­isin poti­laak­si voit­ta­jan van­hus­ten säilytyslaitokseen.

Laatukri­teer­it pitää ilmoit­taa etukä­teen. Tässä on kak­si ongel­maa. Ensik­sikin laaduk­si kel­paa vain se, mitä tilaa­ja on osan­nut vaa­tia. Jos joku tar­joa­ja kek­sii jotain aivan uut­ta, sitä ei voi ottaa huomioon, kos­ka kri­teer­iä ei mainit­tu asiakirjoissa.

Toinen ongel­ma on, että lait­taa laatukri­teereik­si mitä hyvän­sä, lop­putu­los on, että yksi voit­taa ja muut tekevät val­i­tuk­sen. Ne tekevät val­i­tuk­sen, vaik­ka asia olisi ihan selvä, kos­ka kil­pail­i­jan liike­toim­intaa kan­nat­taa vahingoittaa.

Päätös laadus­ta siir­tyy maan parhaille sosi­aal­i­toimen asiantun­ti­joille, eli markki­natuomiois­tu­imen ja hallinto­tuomiois­tu­imen tuo­mareille. En tiedä, miten sosi­aal­i­toimen laat­ua on oikeusti­eteel­lisessä tiedekun­nas­sa opetet­tu, mut­ta eri taval­la kuin muualla.

Tur­val­lis­in­ta on siis pan­na kri­teerik­si vain se hinta.

Hyvä, myön­nän, että jos pienel­lä kun­nal­la olisi käytössään maan paras asiantun­te­mus ja tämä asiantun­ti­ja tek­isi vuo­den töitä, saataisi­in aikaan kil­pailu­tus, jos­sa ei olisi näitä ongelmia. Tosin sil­loinkin hävin­neet valit­taisi­vat vain, kos­ka kil­pail­i­jan liike­toimien hait­taami­nen kan­nat­taa aina, vaik­ka mitään syytä val­i­tuk­seen ei olisikaan. Valit­ta­mi­nen ei mak­sa juuri mitään. Jos aiheet­tomas­ta val­i­tuk­ses­ta jou­tu­isi mak­samaan siitä aiheutu­vat kus­tan­nuk­set, niitä tulisi mur­to-osa nykyisestä.

Mut­ta jos kun­ta halu­aa, se voi pan­na han­k­in­nan edel­ly­tyk­sek­si val­takun­nal­lisen laa­tusu­osi­tuk­sen nou­dat­tamisen. Tämän se voi tehdä ilman, että laa­tusu­osi­tus­ta kir­jataan lakiin.

Älyt­tömintä mitä voi kuvitel­la on, ettei kil­pailus­sa saa käyt­tää tietoa siitä, että tar­joa­ja on tuot­tanut sut­ta ja sekun­daa aiem­mis­sa han­kkeis­saan, elleivät ne ole aiheut­ta­neet liike­toim­intakiel­toa. Mik­si ei saa? Jos minä val­it­sen rav­in­to­laa, voin kat­soa netistä pait­si kehu­via myös moit­tivia arvioi­ta. Kun ostan tuotet­ta, kat­son netistä, onko siitä ollut val­i­tuk­sia. Mukaan saa ottaa vain ne ref­er­enssit, joi­ta tar­joa­ja itse esit­tää, eikä se tietenkään esitä totaal­isia epäonnistumisiaan.

Transak­tiokus­tan­nuk­set hyvässä han­k­in­nas­sa ovat niin mah­dot­to­mia, että vii­sain­ta on olla osta­mat­ta ja tehdä itse. Näin kan­nat­taa ehdot­tomasti tehdä.

Muus­sa tapauk­ses­sa van­huk­set kär­sivät. Ja kaik­ki muutkin.

Jos han­k­in­ta­la­ki koskisi myös yri­tyk­siä, jot­ka osta­vat jotain toisil­taan, tämä maa menisi konkurssiin. 

Kun­nan ei kan­na­ta ostaa palvelu­ja vaan tehdä ne itse. Sääli.

Kokoomus, han­k­in­ta­la­ki on tei­dän aikaansaannoksenne.

LISÄYS 1.2.-18 klo 7:15

On tässä vielä muu­takin. Lehti­ti­eto­jen mukaan jotkut toim­i­joista väären­tävät henkilövuorolis­to­ja osoit­taak­seen, että ovat nou­dat­ta­neet sopimus­ta. Vuorolis­toille pan­naan näi­den tieto­jen mukaan haa­muhenkilöitä, jot­ka eivät tosi­asi­as­sa ole työvuorossa. Jos tämä pitää  paikkansa, asia kuu­luu min­un järkeni mukaan poli­isille. Sehän on ilmi­selvä petos.

Miksi en aikanaan pannut henkilöstömitoitusta asetukseen?

Kun joskus vuosi­tuhan­nen alus­sa oli perus­palve­lu­min­is­teri, nousi suuri kohu van­hus­ten hoidon tasos­ta. Sil­loin ongel­mana eivät olleet yksi­tyiset palve­lut vaan kunnalliset.

Laa­di­tutin pikavauh­tia van­hus­ten huol­lon laa­tusu­osi­tuk­set. Niis­sä oli myös suosi­tuk­set henkilöstömi­toituk­sek­si. Min­ua vaa­dit­ti­in julkaise­maan se ase­tuk­se­na, mut­ta en julkaissut. Sen sijaan sanoin, että jos näitä ei ale­ta ottaa vakavasti, muu­tamme otsikon ase­tuk­sek­si. Siihen aikaan min­is­ter­iön ase­tuk­senan­to-oikeus oli vähän vapaamielisempi.

Mik­si en halun­nut pan­na henkilöstömi­toi­tus­ta ase­tuk­seen? Se olisi kiin­nit­tänyt palvelun­tuotan­non tavan. Olisimme määrän­neet palve­lut tuotet­tavak­si 2000-luvun alun tavoil­la hamaan iäisyyteen.

Tulen juuri Lau­rea ammat­tiko­rkeak­oulun Tekno-han­kkeen päätössem­i­naarista. Tekno-han­kkeessa on selvitet­ty, mil­laisia ratkaisu­ja uusi teknolo­gia tuo sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon palvelui­hin. Tarkoituk­se­na on, että teknolo­gia tekoä­lyi­neen ja robot­tei­neen voi vapaut­taa hoito­henkilökun­taa ruti­initöistä varsi­naiseen ihmisen hoitoon. Hoitoro­bot­it eivät kor­vaa ihmisiä, mut­ta vapaut­ta­vat heitä tekemään sitä työtä, johon tarvi­taan ihmistä eikä konet­ta. Jos näin tehdään, samaan hoidon tasoon vaa­dit­ta­va henkilöstömäärä tietysti vähe­nee. Jos vaa­di­taan, että kaik­ki tämä ulos­mi­tataan palve­lu­ta­son paran­nuk­se­na, niin ihan kau­nis aja­tus, mut­ta mik­si se paha ja rahanahne yri­tys lait­taisi sent­tiäkään uuteen teknolo­giaan, jos se niin tehdessään saa itselleen vain lisää menoja?

Edelleen tuo mit­tari on huono sikä­likin, että sitä voi manip­u­loi­da. Henkilökun­taa on kyl­lä tarpeek­si, mut­ta hei­dät pan­naan tekemään muu­ta työtä. Ruo­ka esimerkik­si voidaan tehdä paikan pääl­lä tai tila­ta muual­ta. Jos molem­mis­sa tapauk­sis­sa henkilökun­taa on yhtä paljon, hoitoon käytet­ty aika ei ole sama. Jos taas vaa­di­taan, että ruuan lait­toon käytetään aivan eri henkilöitä, eivätkä nämä saa osal­lis­tua van­hus­ten hoitoon mil­lään muul­la taval­la tai jos osal­lis­tu­vat, sitä ei ote­ta huomioon, on tehty type­rä päätös. Kokkaamisen ohel­la kyse voi olla siivouk­ses­ta, pyykki­huol­losta, kiin­teistön hoi­dos­ta ja vaik­ka mistä.

Hoidon laadulle pitäisi siis kek­siä mittare­i­ta, jot­ka ker­to­vat siitä, mitä on tehty sen sijaan, että ker­toisi­vat, mitä on panostettu.

Ymmär­rä jos­sain määrin aja­tus­ta, että kit­sai­ta kun­tia pitäisi kait­sea laki­in kir­joitet­tavil­la normeil­la, mut­ta en sitä, että näitä norme­ja käytet­täisi­in kun­tien ostopalvelui­hin. Eikö tämä tehtävä kuu­lu kun­nalle, joka ostaa palve­lut? Jos lehti­tiedot pitävät paikkansa (mikä ei ole aina var­maa), Esperin sopimuk­ses­sa oli henkilöstömi­toi­tus, jota ei vain nou­datet­tu. Sil­loin kyse ei ollut henkilöstömi­toituk­sen puut­teesta vaan valvonnasta.

Lakia parem­pi paik­ka nor­mit­taa henkilöstömi­toi­tus­ta on kun­nan tekemä sopimus, kos­ka sil­loin voidaan ottaa huomioon yllä maini­tut tek­i­jät – siis vaik­ka robot­it ja se, tehdäänkö ruo­ka paikan pääl­lä ja kuin­ka vaikea­hoitoisia van­huk­sia laitok­ses­sa on ja niin edelleen. Jos tilat ovat toim­i­mat­tomat, tarvi­taan henkilökun­taa enemmän.

Jokin ratkaisu tähän van­hus­ten heit­teille­jät­töön on kek­sit­tävä, mut­ta laki­in ikuisik­si ajoik­si kir­joitet­tu kiin­teä nor­mi on kyl­lä huono.  Valvon­taa on näköjään myös lisät­tävä. Työ­sopimuk­sis­sa pitää kieltää henkilökun­nan vaiti­olovelvol­lisu­ut­ta tarkoit­ta­vat pykälät siltä osin, kun ne koske­vat hoidon laadus­sa ole­via ongelmia. Pain­os­tus­toimet henkilöstön suun tukkimisek­si on sank­tioita­va ankarasti.

= = =

Onko väärin käyt­tää esi­in tullei­ta tapauk­sia aseena sote-uud­is­tuk­ses­sa kaavail­tua pakol­lista yksi­ty­istämistä vas­taan? Ei sen enem­pää väärin kuin käyt­tää julkisen palvelun puolel­la ilmen­neitä ongelmia sen puolesta.

Teimme valtuustoaloitteen Yliopiston metroaseman Liisankadun sisäänkäynnistä

Jätin eilisessä kaupung­in­val­tu­uis­ton kok­ouk­ses­sa aloit­teen Yliopis­ton metroase­man pohjoisen sisäänköyn­nin avaamis­es­ta Liisankadu, Unioninkadun ja Kaise­niemenkadun risteyk­seen. Se paramn­taisi kru­u­nun­hakalais­ten liiken­ney­hteyk­siä merkit­tävästi. Olimme sopi­neet tästä Ris­to Rauta­van (kok) kanssa. Aloit­teeseen tuli 44 allekir­joi­tus, mikä on siis val­tu­us­ton enemmistö.

Alo­lite kuu­luu näin.

Yliopis­ton metroase­man suun­nitelmi­in on alus­ta pitäen kuu­lunut pohjoinen sisäänkäyn­ti, joka sijoit­tuu Liisankadun ja Unioninkadun risteyk­seen. Siihen liit­tyy myös tun­neli Unioninkadun ja Kaisaniemenkadun ali Kaisaniemen puis­toon. Sisäänkäyn­nin vaa­ti­mat tilat on suurim­mal­ta osin louhit­tu niin, ettei sisäänkäyn­nin avaami­nen häir­it­sisi metroliikennettä.

Pohjoinen sisäänkäyn­ti lyhen­täisi mat­ka metroase­malle suurim­mas­ta osas­ta Kru­u­nun­haan asuinko­rt­telei­ta ja huo­mat­tavalle osalle työ­paikoista noin 250 metril­lä ja pois­taisi kah­den valo-ohjatun risteyk­sen ylit­tämisen, jol­loin aikasäästök­si tulisi val­oista ja käve­lynopeud­es­ta riip­puen 3,5 min­uutista 5 minuuttiin.

Metroase­man pohjoinen sisäänkäyn­ti paran­taisi olen­nais­es­ti Kru­u­nun­haan joukkoli­iken­ney­hteyk­siä ja lisäisi metron käyt­töä. Metro on muut­tuvil­ta kus­tan­nuk­sil­taan joukkoli­iken­nemuodoista edullisin.

Vas­tates­saan vuon­na 2015 samaa asi­aa koske­vaan val­tu­utet­tu Otso Kivekkään pon­teen, kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta piti pohjoisen sisäänkäyn­nin avaamista kan­nat­ta­vana investointi­na, vaik­ka vain viides­osa metroase­man käyt­täjistä val­it­sisi pohjoisen sisäänkäyn­nin. Matkus­ta­jien aikahyö­tynä oli tässä laskel­mas­sa 9 euroa tunnissa.

Edel­lä ole­van perus­teel­la me allekir­joit­ta­neet val­tu­ute­tut esitämme, että kaupun­ki ryhty­isi toimi­in Yliopis­ton metroase­man pohjoisen sisäänkäyn­nin avaamiseksi.

= = =

Ker­ran vuosi­tuhan­nes­sa pitää val­tu­ute­tun tehdä val­tu­us­toaloite. Min­ul­ta on tämän vuosi­tuhan­nen aloite vielä tekemät­tä, mut­ta nyt sekin on siis korjattu. 🙂

Näitä puut­tuvia sisäänkäyn­te­jä on muual­lakin. Ase­man metroase­mal­ta pitäisi olla yhteys tois­es­ta päästä Man­ner­heim­intielle, Sörnäis­ten metroase­mal­ta Torkke­lin­mäen kohdal­la (vähän korkeuseroa!) ja Ruo­ho­lah­den metroase­mal­la lähempänä Jätkäsaar­ta sekä Kulosaaren metroase­mal­la pohjoinen sisänkäyn­ti nyt esimerkik­si. En tunne, mikä olisi valmius niiden toteuttamiseen.

Miksi asumistukimenot kasvavat

Suomes­sa käytetään paljon rahaa asum­is­tu­keen, kos­ka val­tio halu­aa tukea köy­hiä säästeliäästi. Muual­la esimerkik­si työt­tömyysko­r­vauk­set ovat paljon korkeampia, mut­ta niistä pitääkin mak­saa myös tavanomaiset asuinmenot.

Meil­lä asumis­es­ta kor­vataan erik­seen, jot­tei rahaa menisi ”hukkaan”. Korkeam­paa työt­tömyysko­r­vaus­ta saisi­vat myös van­hempi­en­sa luona asu­vat peräkam­marin pojat, omis­tusasun­nos­sa asu­vat ja töis­sä ole­van työt­tömän puoliso.

Taku­ueläke 782 euroa ei riit­täisi mihinkään, jos siitä pitäisi mak­saa myös asum­i­nen. Säästää paljon, että vuokral­la asu­van vähim­mäiseläk­keestä melkein puo­let on asum­is­tukea. Monel­la eläkeläisel­lä on vela­ton omistusasunto.

Asum­is­tuki­menot ovat kas­va­neet roimasti viime vuosi­na. Osa tästä on näen­näistä. Opin­totuen asum­is­lisä lopetet­ti­in ja opiske­li­jat siir­ret­ti­in yleisen asum­istuen piiriin.

Eniten asum­is­tukea on lisän­nyt vuokral­la asumisen suo­sion kasvu. Val­tio ei tässäkään jää vält­tämät­tä tap­pi­olle, kos­ka vuokral­la asum­i­nen toisaal­ta tuot­taa val­ti­olle enem­män vero­tu­lo­ja kuin omis­tusasum­i­nen. Vuokrat­u­losta mak­se­taan veroa, asun­to­tu­losta ei makseta.

Vuokrien nousu sen sijaan ei ole lisän­nyt asum­is­tuki­meno­ja juuri lainkaan. Yksinäiseltä henkilöltä korkein hyväksyt­ty vuokra Helsingis­sä on 508 euroa, eikä niin halpo­ja asun­to­ja ole ollut markki­noil­la aikoi­hin. Jos vuokra nousee 600 eurosta 700 euroon, asum­is­tu­ki mak­se­taan edelleen, kuin vuokra olisi 508 euroa.

Niin­pä asum­is­tu­ki ei myöskään nos­ta vuokria sen enem­pää kuin nos­taisi palkko­jen nousu tai työt­tömyysko­r­vauk­sen korottaminen.

Toimeen­tu­lo­tu­ki on asia erik­seen. Se kor­vaa käytän­nössä ihan mil­laisia asum­is­meno­ja tahansa, minkä vuokranan­ta­jat hyvin tietävät. Kelal­la on kyl­lä ohjeel­liset enim­mäisvuokrat, jot­ka ovat ensik­sikin paljon asum­istuen mak­sime­ja korkeam­mat, minkä lisäk­si joka toiselle toimeen­tu­lo­tuki­a­sukkaalle hyvitetään vuokraa yli näi­denkin rajo­jen. Se todel­la vaikut­taa markki­navuokri­in. On kyl­lä velvol­lisu­us hakea halvem­paa asun­toa – vain omas­ta kun­nas­ta – mut­ta jos ei löy­dä niin ei löydä.

On ollut kallis moka hyväksyä toimeen­tu­lotues­sa niin korkei­ta vuokria kuin on hyväksyt­ty. Virheen kor­jaami­nen on vaikeaa, kos­ka eivät markki­navuokrat heti lask­isi ja siinä välis­säkin pitäisi asua.

Mik­si työt­tömien ja tulot­tomien asum­ista pitää tukea kalli­iden vuokrien Helsingis­sä, vaik­ka asun­toi­hin voisi muut­taa Helsinki­in töi­hin tule­via? Muut­to­tap­pioalueil­ta löy­ty­isi halpo­ja asun­to­ja, mut­ta sinne karkotet­tu työtön on tuomit­tu työt­tömäk­si loppuiäkseen.

Voidaan tietysti kysyä, mik­si toimeen­tu­lotuen asi­akas­ta ei voi velvoit­taa hake­maan halvem­paa asun­toa kehyskun­nista. Sen sijaan pieni­palkkaiset joutu­vat hakeu­tu­maan kehyskun­tien halvem­pi­in asun­toi­hin. Kyse on kun­tien välis­es­tä oikeu­den­mukaisu­ud­es­ta. Kehyskun­nat tuskin oli­si­vat ilah­tunei­ta siitä, että Helsin­ki lähet­täisi sosi­aal­i­toimen asi­akkaansa hei­dän niskoilleen.

Entä jos raken­net­taisi­in vain lisää ARA-asun­to­ja? Tämä ei ole sen halvem­pi tie. Vaik­ka ARA-asun­to­jen halvem­mat vuokrat eivät näy kun­tien menoina, menete­tyt tulot ovat aivan sama asia. Ei ole ole­mas­sa ilmaista hal­paa asun­toa. ARA-asun­to­jen vuokratu­ki on menoa samal­la taval­la kuin asum­is­tukikin. Lisäk­si se kohdis­tuu paljon epä­tarkem­min, kos­ka kun asun­non on ker­ran saanut, sen saa pitää, vaik­ka tulot kuin­ka nousisivat.

Asun­top­u­laan ja korkeisi­in vuokri­in ei ole muu­ta ratkaisua kuin rak­en­taa lisää asun­to­ja. Kun rak­en­t­a­mi­nen maakun­nis­sa hiipuu, pitäisi kap­a­siteet­tia saa­da siir­tymään pääkaupunkiseudulle asun­top­u­laa helpottamaan.

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 29.1.2019

Kaupunkiym­päristön toimi­alan ympäristöohjelma

Pöy­dältä

En saa tästä edelleenkään otet­ta. Tässä on kaik­ki ajateltavis­sa ole­vat hyvät asi­at. Sovelt­a­mi­nen ratkaisee.

Koirasaar­en­tien ja Ilomäen­tien asemakaava

Kru­unuratikoi­ta ajatellen tehdään Laa­jasa­los­sa tiivistämiskaavaa. Se tuo Laa­jasa­loon 1400 uut­ta asukas­ta. Läheisen pien­talon asukkaat ovat pölämystyneet siitä, että naa­puri­in tulee ker­rostalo­ja. Se paran­taa myös olen­nais­es­ti alueen­palvelu­ja. Ei voi myöskään toivoa ratikkaa, jos ei hyväksy lisää rak­en­tamista. Mut­ta toki rak­en­tamisen tyyliä voi sovitel­la ympäristöön. Parem­pia nämä tule­vat kuitenkin ole­maan, kuin 1970-luvun betoni­bru­tal­is­min aikaansaan­nok­set Laajasalossa.

Liikenne ja muut infrakus­tan­nuk­set ovat 35 M€, eli vähän yli 500 €/k‑m2. Samaa luokkaa kuin Malmin lento­ken­tän alueel­la. Kaupun­ki uskoo saa­vansa ton­tin­lu­ovu­tus­tu­loina ja kaavoitus­mak­suina omansa pois.

Ton­tin­lu­ovu­tuk­sen periaatteet

kir­joitin tästä eril­lisen postauksen.

Ton­tin varaami­nen puuk­er­rostaloa varten raken­nus­li­ike Reposelle

Kil­pailu tehti­in kauneuskil­pailu­na, siis paras suun­nitel­ma voit­ti. Täy­tyneekin kysyä, miten tämä on jatkos­sa mah­dol­lista vai onko. Tässä yhtey­dessä ei puhuta vielä mitään ton­tin vuokras­ta. Kyse on vapaara­hoit­tei­sista asun­noista. Alun­perin poiti olla Hitas-asun­to­ja, mut­ta sit­ten todet­ti­in, ettei noin kaukana keskus­tas­ta sil­lä ole merkitystä.

Asuinker­rostalo­jen ullakko­rak­en­tamista koske­va alueelli­nen poikkeaminen 

Ullakko­rak­en­t­a­mi­nen sal­li­taan nyt alueel­lisel­la poikkeamis­lu­val­la tietyin ehdoin. Ehtoi­hin kuu­luu muun muas­sa asukkaiden  kel­lar­i­tilo­jen muut­ta­mi­nen autopaikoik­si, ellei se tuo­ta suur­ta haittaa.

Helsingin linjaukset tontinluovutuksista

Pitkän, suo­ras­taan vuosien valmis­telu­jen jäl­keen kaupun­ki on saanut valmi­ik­si lin­jauk­set ton­tin­lu­ovu­tuk­sen peri­aat­teik­si. Lop­ul­takin. Ne ovat tänään ensim­mäisen ker­ran kaupunkiym­päristölau­takun­nan listalla.

Kaupun­ki on suuri maan­omis­ta­ja. Sil­lä on mil­jar­di­en arvos­ta maa­ta. Ei ole aivan vähäpätöi­nen asia, mil­lä perusteil­la näitä luovute­taan esimerkik­si asun­to­tuotan­toon. Perus­teet ovat jääneet myös ajas­ta jäl­keen. Joskus ennen rak­en­t­a­mi­nen oli kaikkea muu­ta kuin markki­nae­htoista. Sil­loin raken­nus­maa­ta luovutet­ti­in kavereille – aikanaan tas­a­puolis­es­ti esimerkik­si Satolle ja Hakalle sop­uhin­taan. Sop­uhin­ta välit­tyi myös jos­sain määrin asun­to­jen myyn­ti­hin­noik­si. Sit­tem­min yleishyödyl­lisyy­den ja kohtu­ullisu­u­den aja­tus on kaikon­nut raken­nus­li­ikkeiltä, minkä seu­rauk­se­na ton­tin hin­nal­la ei ole mitään vaiku­tus­ta asun­to­jen myyn­ti­hin­toi­hin vaan ain­oas­taan raken­nus­li­ik­keen voittoihin.

Nyt on todet­tu, että kaupun­gin on järkevää yrit­tää saa­da omis­ta­mas­taan maas­ta hyvä hin­ta sen sijaan, että lihot­taisi raken­nus­li­ikkeitä. Ihan per­ille tämäkään ajat­telu ei ole men­nyt. Perusteluis­sa pelätään yhä, että suurten raken­nus­li­ikkei­den kiin­nos­tus rak­en­taa Helsinkiä hiipuu, jos kil­pailu nos­taa tont­tien hin­nat liian korkeiksi.

Huu­tokaup­pa tai tar­jouskil­pailu nos­taa hin­nan niin korkeak­si, että kiin­nos­tus­ta vielä on, mut­ta ei sitä korkeam­mak­si. Espoon yri­tys per­iä kiin­teähin­taista kaavoitus­mak­sua sen sijaan on johtanut siihen, että Suurpel­to esimerkik­si on jäänyt keskeneräiseksi.

Kaupun­ki ryhtyy myös pääsään­töis­es­ti vuokraa­maan tont­te­ja, ei myymään. Se on hyvä. Kaupun­ki saa rahaa halvem­mal­la kuin yksi­tyiset, joten kaupungilla on puolel­laan suh­teelli­nen etu omistamiseen.

Tästä on kuitenkin poikkeus: erit­täin atrak­ti­iviset ton­tit myy­dään tar­jouskil­pailun perus­teel­la. En vieläkään ymmär­rä mik­si. Minä kan­nat­taisin vuokraus­ta kyn­nys­ra­hal­la, joka kyn­nys­ra­ha huu­tokau­pataan. Mikään tont­ti ei ole koskaan lop­pu­un jalostet­tu, eivät edes Kata­janokan kär­jen ton­tit, joiden eteen raken­netaan nyt asun­to­ja 2000 asukkaalle. Tämä saat­taa johtua siitä, että meil­lä ton­tin myyn­ti­hin­nan ja vuokran väli­nen suhde on väärä.

Helsin­ki perii vuokraa asuin­ton­teista 4 % vuodessa ton­tin arvos­ta las­ket­tuna ja liike­ton­teista 5 %. Nämä ovat siis reaa­liko­rko­ja, kos­ka vuokrat on sidot­tu hin­tain­dek­si­in. Kos­ka Helsin­ki ei osta tont­ti­maa­ta vaan myy ja vuokraa, tuo korkokan­ta määrää itse asi­as­sa sen, mikä on ton­tin myyn­ti­hin­ta. Neljän pros­entin korkokan­nal­la se on 25 x vuo­sivuokra ja viiden pros­entin korkokan­nal­la 20 x vuo­sivuokra. Minus­ta tässä käytetään aivan liian korkeaa korkokan­taa. Sik­si maan myyn­ti­hin­nat ovat liian matalia.

Kun maan myyn­ti­hin­nat ovat liian matalia, virhe kor­jataan sil­lä, ettei kaupun­ki myy maa­ta vaan vuokraa. Van­ho­ja vuokra­sopimuk­sia uusit­taes­sa käytetään muka neljän pros­entin korkokan­taa, mut­ta tosi­asi­as­sa maan hin­ta arvioidaan puolek­si todel­lis­es­ta arvos­ta. Sama pätee uud­is­tuotan­nos­sa. Osa ton­teista myy­dään tar­jouskil­pailun perus­teel­la. Viere­inen tont­ti vuokrataan, mut­ta maan arvok­si on pan­tu paljon pienem­pi luku, kos­ka vuokras­ta tulisi muuten kohtu­u­ton. Jos käytet­täisi­in kah­den pros­entin korkokan­taa, voitaisi­in puhua oikeista hin­noista. Mut­ta jos on siir­ryt­ty myymis­es­töä vuokraamiseen, ali­hin­taiselle myyn­ti­hin­nal­la ei ole enää merkitystä.

Suurin osa asun­to­tuotan­nos­ta Helsingis­sä on hin­tasäädel­tyä. Sen osalta ton­tin hin­nan vaiku­tus on eri­lainen. Siinä ton­tin vuokra menee suo­raan asumiskus­tan­nuk­si­in. Kuin­ka paljon kaupun­gin tulee sub­ven­toi­da matalil­la ton­tin­vuokril­la HITAS- ja ARA-tuotan­toa, on sit­ten taas toisen pähkäi­lyn aihe.

Se, että kaupun­ki saa raken­nus­maas­ta jatkos­sa enem­män rahaa, johtaa lop­ul­ta asun­to­jen hin­to­jen alen­tu­miseen, tai ainakin voisi johtaa. Asun­to­tuotan­non puol­lonkaula on tont­tien saat­ta­mi­nen raken­nuskelpoisik­si. Malmin lento­ken­tän puo­lus­ta­jat ovat ansiokkaasti tuoneet esille, kuin­ka kallista tämä on Malmil­la ker­tomat­ta, ettei se muual­la ole sen halvem­paa. Mitä korkeam­mat ovat kaupun­gin tulot ton­teista, sitä nopeam­min kaupun­ki pystyy rak­en­ta­maan infraa ja luovut­ta­maan tontteja.

Kaupun­gin on myös hyväksyt­tävä, että suh­dan­tei­den heiken­tyessä tont­tien hin­nat voivat laskea aivan olen­nais­es­ti. Tämän on annet­ta­va tapah­tua sen sijaan, että alet­ta­sisi­in pan­ta­ta tont­te­ja. Markki­nahin­nan pyytämi­nen ton­teista ei nos­ta asumiskus­tan­nuk­sia, mut­ta tont­tien pant­taami­nen nos­taa. On yleisen edun mukaista pitää asun­to­tuotan­to Helsingis­sä tasaisen korkeana suh­dan­teista riippumatta.

Hotel­li­tont­te­ja ja mui­ta elinkei­noelämää palvele­via tont­te­ja Helsin­ki luovut­taa markki­nahin­to­ja halvem­mal­la (siis ver­rat­tuna siihen, että ton­tille tulisi jotain tuot­tavam­paa kuin hotel­li). Näin tekevät kaik­ki kun­nat. En tiedä, onko tämä järkevää, mut­ta yksin ei Helsin­ki voi tästä luopua.

= = =

Ton­tin luovu­tus­pe­ri­aat­tei­ta valmis­tel­lessaan kaupun­ki tilasi asi­as­ta selvi­tyk­sen myös Aal­to-yliopis­ton talousti­etei­den laitok­selta. Tämä on hyvää yhteistyötä julkisen hallinnon ja yliopis­to­jen välillä.

 

Eriarvoisuuden lisääntyminen, onko sitä?

Jos tek­isimme katu­gallupin väki­val­tarikol­lisu­u­den kasvus­ta, var­maankin moni sanoisi, että väki­val­tarikosten määrä on lisään­tynyt, vaik­ka se on vähen­tynyt ja jopa aika paljon. Kun jotain on mielestämme liikaa, sanomme herkästi, että sitä on enem­män kuin aikaisem­min, vaik­ka nämä ovat kak­si eri asiaa.

Minäkin toivoisin, että maas­sa olisi vähem­män eri­ar­voisu­ut­ta. Olisi silti kiva kuul­la demareil­ta, mitä he tarkoit­ta­vat sil­lä, että eri­ar­voisu­us on maas­sa lisään­tynyt. Heil­lä on var­maan käytet­tävis­sään tästä jokin tilastoluku.

Jos kat­somme yleis­in­tä tulon­jakomit­taria, gini-ker­roin­ta, ei siinä ole mitään varsi­naista trendiä. Vuon­na 2017 mit­tari kään­tyi ylöspäin niin kuin aina nousukau­den aikana, kos­ka nousukausi nos­taa pääo­mat­u­lo­ja välit­tömästi ja palkkat­u­lo­ja viipeellä.

Voi tietysti olla, että giniker­toimen sisäl­lä on tapah­tunut muu­tos­ta ryh­mien välil­lä. Tiedämme, että eläkeläisköy­hyys on vähen­tynyt, kos­ka suurim­mal­la osal­la eläkeläi­sistä alkaa olla täysi työeläke. Raja kul­kee jos­sain 79 vuo­ti­ais­sa. Eläkeläisköy­hyy­den vähen­e­m­i­nen tietysti alen­taa gini-ker­roin­ta, joten muiden väestöryh­mien sisäl­lä tulo­erot ovat voineet kas­vaakin. Tämä pitäisi saa­da eläkeläi­sistä puhdis­tet­tuna, niin tietäisimme.

Jos tämä on se seli­tys demarien esit­tämälle eri­ar­voisu­u­den kasvulle, se olisi hyvä ker­toa, jot­ta minäkin ymmärtäisin. Samal­la pitäisi ker­toa, miten tätä ongel­maa kor­jataan siirtämäl­lä 700 miljoon­aa euroa noil­ta muil­ta väestöryh­miltä eläkeläisille.

Tietysti on niin, että koko ajan tapah­tuu muu­tok­sia, jois­sa joidenkin hyväo­sais­ten ase­ma heikke­nee ja heistä tulee huono-osaisia ja tois­t­en huono-osais­ten ase­ma para­nee. Häviävästä osa­puoles­ta tämä tun­tuu ikävältä, mut­ta kokon­aisu­ut­ta ajatellen sil­loin ei ole kyse eri­ar­voisu­u­den kasvus­ta, vaan pikem­minkin vuorot­telus­ta. Häviäväl­lä puolel­la on demarien ydinkan­nat­ta­ja­joukkoa, ammat­tidu­unare­i­ta, joil­ta automaa­tio ja glob­al­isaa­tio on vienyt työt. Hei­dän lapsen­sa taas kuu­lu­vat voit­tavaan joukkoon, joiden ansio­ta­soa glob­al­isaa­tio nostaa.

Jos huono-osaisu­u­den kasvua ale­taan etsiä, helpoiten sitä löy­tyy nuorista vähän koulute­tu­ista miehistä. Pien­i­t­u­loisu­us on nous­sut selvim­min miesten ikälu­okas­sa 25–34 vuotta.

Toinen ryh­mä ovat lapset. Lap­siköy­hyys tai tarkkaan ottaen lap­siper­hei­den pien­i­t­u­loisu­us (alle 60 % medi­aan­i­t­u­loista) on kas­vanut. Tosin tässäkin tärkein tek­i­jä on medi­aan­i­t­u­lo­jen kasvu eikä lap­siper­hei­den tulo­jen alentuminen.

Aluei­den väli­nen eri­ar­voisu­us on myös kas­vanut, mut­ta en usko demarei­den tätä tarkoittavan.

Eri­ar­vois­tu­mi­nen on kuulem­ma tapah­tunut tilas­to­jen takana. Siis vähän niin kuin se väki­val­tarikol­lisu­u­den kasvukin? Jos sil­lä tarkoite­taankin elämänuskoa, jota toisil­la on ja joka on toisil­ta men­nyt, voidaan olla totu­u­den äärel­lä, mut­ta sil­loin puhutaan ihan muus­ta asiasta.

Yllä ole­van vuok­si min­ulle ei riitä tavoit­teek­si eri­ar­voisu­u­den kasvun pysäyt­tämi­nen. Minä halu­an vähen­tää eriarvoisuutta.

Hiilivero ja ilmasto-oikeudenmukaisuus

Sak­salaisen AUE-sää­tien ilmas­tosem­i­naaris­sa tietei­den talol­la 24.1. Pro­fes­sori Peter Lund opponoi alus­ta­jan Caio Koch-Weserin näke­mys­tä, että tarvit­semme kovem­pia hin­to­ja fos­si­il­isille polt­toaineille eli, hiiliveroa.

Lundin mukaan tämä pakot­taisi köy­hät sopeu­tu­maan kun taas rikkaat voisi­vat porskut­taa van­haan malli­in. En nyt puu­tu Lundin puheen­vuoron sisäiseen ole­tuk­seen, että rikkaiden kulu­tuk­ses­sa hiilipäästö­jen hin­ta­jous­to olisi nol­la vaan pohdin ratkaisua ilmas­to-oikeu­den­mukaisu­u­den kannalta.

Kuvitelka­amme, että  hiiliv­eron (tai päästökau­pan) sijas­ta aset­taisimme jokaiselle henkilöko­htaisen päästöki­in­tiön, olkoon se C tonnia/vuosi. Tämä nyt ainakaan ei sor­taisi köy­hiä. En nyt puu­tu siihen, miten tämä käytän­nössä tapah­tu­isi, kos­ka aion osoit­taa, ettei sitä kan­na­ta tehdä näin.

Saisiko myy­dä päästöki­in­tiöstään myy­dä toiselle, jos ei itse tarvitse sitä niin paljon kuin tarvit­see rahaa ja toinen taas ajaisi isol­la autol­la ja matkus­taisi välil­lä ulko­maille?  Siinähän ei kukaan häviäisi, kos­ka kokon­ais­päästöt eivät kas­vaisi. Molem­pi­en hyv­in­voin­ti paranisi. Eiväthän he muuten olisi tuo­hon kaup­paan ryhtyneet.

Jos hyväksymme, että henkilöko­htaisen päästöki­in­tiön­sä saa myy­dä kokon­aan tai osit­tain, pystytämme pörssin, jos­sa päästöjä voi ostaa ja myy­dä. Pörssis­sä päästö­ton­nille tulee jokin hin­ta. Olkoon se p €/tonni.

Tämän jäl­keen jokainen voisi vali­ta tarkan päästön C tai jonkin toisen määrän. Olkoon tuo toinen määrä X tonnia/vuosi. Jos X > C, joutuu mak­samaan päästöoikeuk­sista ja jos X<C on saama­puolel­la. Niin­pä päästö­jen vaiku­tus tuloi­hin on

(C‑X)p €

Pienel­lä lasku­toim­i­tuk­sel­la huo­maamme, ettei sitä kan­na­ta näin tehdä, sillä

(C‑X)p €  = Cp€ — Xp €

Pääsemme täs­mälleen samaan tulok­seen jaka­mal­la ensin kaikille rahaa Cp € ja verot­toma­l­la sen jäl­keen päästöjä hion­taan p €/tonni.

Henkilöko­htainen kau­pat­ta­va hiiliv­ero on siis toteutet­tavis­sa käytän­nössä yksinker­taisim­min verot­ta­mal­la päästöjä niin korkeal­la verol­la, että kokon­ais­päästöt aset­tuvat toiv­o­tulle tasolle ja jaka­mal­la veron tuot­to kaikkien kesken tasan. Tässä ei ote­ta kan­taa siihen, tapah­tuuko tämä yhden maan sisäl­lä vai globaal­isti. Peri­aate on sama.  Veron­si­jas­ta voidaan käyt­tää päästökauppaa.

Perussuomalaiset ja Trump ovat oikeassa. Oman maan ilmastotoimet eivät kannata yhdellekään maailman maalle.

Twit­teris­sä perus­suo­ma­laiset todis­ta­vat taas, ettei Suomes­sa kan­na­ta tehdä ilmas­ton hyväk­si yhtikäs mitään, kos­ka osu­utemme päästöistä on niin pieni, että muut maat ratkai­se­vat. Trump on sanonut amerikkalai­sista saman. Hei­dänkin osuuten­sa maail­man­päästöistä on niin pieni, ettei hei­dän kan­na­ta tehdä asian eteen mitään.

Molem­mat ovat yhtä oike­as­sa. Itse asi­as­sa kaik­ki ne ovat oike­as­sa, jot­ka sanovat, ettei hei­dän maansa kan­na­ta tehdä ilmas­ton­muu­tok­sen estämisek­si mitään.

Ilmiö on niin globaali, ettei yhdenkään maan ilmastopoli­ti­ik­ka vaiku­ta sen maan omaan tilanteeseen niin paljon, että toimet näin las­ket­tuina oli­si­vat kan­nat­tavia. Hyö­ty Suomen toimista jakau­tuu maail­man kaikkien maid­en hyväk­si. Vaik­ka nämä yhdessä hyö­tyvät Suomen toimista niin paljon, että maamme toimet ilmas­ton muu­tok­sen estämisek­si tuot­ta­vat enem­män hyö­tyä kuin mak­sa­vat, tuos­ta hyödys­tä tulee Suomeen häviävän pieni osa. Sama kos­kee USA:n toimia.

Juuri tästä syys­tä kaikkien on olta­va mukana, kos­ka muuten kukaan ei ole mukana. Kun kaik­ki ovat mukana, kaik­ki hyö­tyvät. Kun me teemme osu­utemme ja muut tekevät osuuten­sa, mei­dän hyö­tymme on suurem­pi kuin omat ponnistelumme.

Ymmärtäi­sivätkö perus­suo­ma­laiset analo­gian asevelvol­lisu­u­teen? Jokainen voi sanoa, ettei Suomen itsenäisyys ole kiin­ni hänen panok­ses­taan, joten sik­si hän ei kan­na­ta käy­dä int­tiä. Kenenkään ei kan­na­ta, kun ajat­telee asi­aa vain itsen­sä kannalta.