Kaupunkiympäristölautakunnan lista 22.1.2019

Radiokadun ja Ilmalankadun katusuunnitelmat

(Pöy­dältä)

Tässä on kak­si onge­ol­mallista kohtaa. oinen on yhteispysäkin ratikoiden ja bussien kanssa. Viral­lis­es­ti yritämme nopeut­taa ratikoi­ta, mut­ta täl­laiset ratkaisut hidas­ta­vat. Tosin tuos­sa ei liiken­net­tä nyt ihan tolkut­tomasti ole, joten tilanteet, jos­sa ratik­ka joutuu odot­ta­maan bus­sia, eivät ole kovin yleisiä.

Fil­lar­it on pan­tu pyöräkaistalle pysäköi­ty­jen auto­jen vasem­mal­la puolelle. Näin pysäköivä auto joutuu ylit­tämään pyöräkaistan. Pysäkkien kohdal­la fil­lar­it siir­tyvät oikealle ja pysäkin jäl­keen taas mut­ka vasem­malle. Mutkit­telu on tietysti ikävää, mut­ta fil­larikaista noin yleen­sä on parem­pi kuin valkoisel­la viivalle jalanku­lus­ta erotet­tu väylä.

Yleisil­lä alueil­la ole­vien pysäköin­tiru­u­tu­jen varaami­nen sähköau­to­jen latauspisteiksi

Taas yksi askel sähköisen liiken­teen vääjäämät­tömässä voit­toku­lus­sa. Tämä kil­pailute­taan niin, että hin­nan (lataus­pis­teestä mak­set­ta­va vuokra) paino on 10 % ja toteu­tuk­sen laadun paino 90 %. Minus­ta näistä ei pitäisi per­iä tois­taisek­si vuokraa, kos­ka ei tämä aluk­si mikään kul­takaivos ole, mut­ta taidan olla esteelli­nen. Suun­nitel­tu­ja lataus­pis­teitä on sata, joista tar­jo­taan kil­pail­tavak­si 28. Hak­i­jat val­it­se­vat näistä 20 kohdet­ta. Näin saadaan lataus­pis­teet 40 auton samanaikaiseen lataamiseen, kak­si parkkiruutua/latauspiste.

Espoo ei kil­pailu­ta vaan on sopin­ut suo­raan For­tu­min kanssa asiasta.

Pikalataus­piste vaatii sen ver­ran tuhdin yhtey­den, että lataus­pis­teen omis­ta­ja joutuu joka tapauk­ses­sa asioimaan verkkoy­htiön kanssa.

Vallilan Pohjoisosan ase­makaa­van muutos

Mäkelän­rin­teen uin­tikeskus saa lisäti­laa ja yliop­pi­lasasun­to­jen tienoil­la pure­taan ysi van­ha talo ja raken­netaan 7–13 ker­roksisia pis­te­talo­ja. Punav­ihreään kuplaan 480 onnel­lista lisäa­sukas­ta. Tor­nit muut­ta­vat kaupunkiku­vaa kohta­laisen paljon.  Autopaikkavaa­timus on 1/135k-m2, mikä on paikallisen kult­tuurin eri­ty­ispi­ir­teet huomioon ottaen aika paljon.

Pysäköin­ti­laitos 170 autolle. Eikö olisi voitu vain kaavoit­taa mah­dol­lisu­us pysäköin­ti­laitok­seen ja jokainen olisi vuokran­nut autopaikkansa sieltä. Pysäköin­tiyri­tys olisi toteut­tanut laitok­sen sen kokoise­na kuin parhaak­si näkee. Mik­si siihen itää taloy­htiöt sotkea?

Kaupun­gin kiinteistöstrategia

Helsin­ki omis­taa raken­nuk­sia noin kahdek­san mil­jardin euron edestä. Kaupun­ki on ollu­ty aika huono omis­ta­ja. Raken­nuk­sis­sa on tolkut­tomasti kor­jausvelkaa ja onpa niitä suo­ras­taan tuhoutunut huonon hoidon vuoksi.

Voisi ajatel­la, että kaupun­gin kan­nat­taisi mielu­um­min vuokra­ta toim­i­ti­lansa ja antaa omis­t­a­mi­nen jollekin, joka osaa pitää raken­nuk­set kun­nos­sa, mut­ta tässä on se ongel­ma, että kaupungille raha on halvem­paa kuin yksityisille.

Nyt tätä sotkua ollaan pane­mas­sa jotenkin kun­toon. Selostan strate­gian sisältöä tarkem­min sit­ten, kun olen sen jotenkin itse sisäistänyt. Inhoan pitk­iä papere­i­ta, jois­sa on pääasi­as­sa itses­tään selvyyk­siöä ja olen­naiset asi­at on etsit­tävä niiden takaa.

Kaupunkiym­päristöalan ympäristöon­hjel­ma 2019–2021

Tästäkin on vaikea saa­da otet­ta. Kak­sikym­men­täku­usi sivua hyviä asioi­ta. Pitäisi osa­ta lukea tätä niin, että mitä tästä puut­tuu. Jok­seenkin kaik­ki hyvät asi­at on luetel­tu, mut­ta sitä ei pysty päät­telemään, mil­lä pain­ol­la niitä toteutetaan. Tarvit­taisi­in mitat­tavia määräl­lisiä tavoitteita.

 

Syntyvyyden lasku: työtön mies ei kelpaa isäksi ja lestadiolaisuuden ote herpoaa

Mart­ti Het­emä­ki on laat­in­ut varsin hyvän paperin siitä, mitkä tek­i­jät ovat laske­neet syn­tyvyyt­tä Suomes­sa. (Itse paperi­in pääsee uutisen lopus­sa olev­as­ta pdf-linkistä.)  Kun asi­aa tutk­i­taan taloudel­lisil­la tek­i­jöil­lä, merkit­täväk­si selit­täjäk­si pal­jas­tuu nuorten miesten heiken­tynyt ase­ma työ­markki­noil­la. Huonos­ti koulutet­tu mies ei saa töitä. Nuorten miesten ase­ma työ­markki­noil­la on heiken­tynyt todel­la pahasti. Peräti 18 % 25–34 vuo­ti­as­ta miehistä kuu­luu pien­i­t­u­loisi­in (alle 60 % medi­aanista), kun saman ikälu­okan nai­sista alle 10 %.

Työtön vähän koulutet­tu mies ei saa naista tai ei tämä ainakaan tee las­ta hänen kanssaan.

Sel­l­ainenkin muu­tos on tapah­tunut, että korkeasti koulute­tut saa­vat enem­män lap­sia kuin vähän koulute­tut. Ennen oli toisin päin.

Miesten ja nais­ten koulu­tus­ta­so­jen eri­laisu­us näyt­tää ajal­lis­es­ti selit­tävän syn­tyvyy­den laskua. Koulute­tulle naiselle ei koulut­tam­a­ton mies kel­paa isäksi.

On san­ot­tu, että nais­ten muut­to kaupunkei­hin ja miesten jäämi­nen maalle selit­täisi syn­tyvyy­den laskua, kos­ka par­it eivät kohtaa. Tämän mukaan nais­ten hedelmäl­lisyy­den pitäisi laskea kaupungeis­sa, mut­ta se on laskenut vielä jyrkem­min muut­to­tap­pi­omaakun­nis­sa. Siel­lähän niitä isäkan­di­daat­te­ja olisi tar­jol­la yllin kyllin. Tätä pitäisi vielä tutkia kunnittain.

Het­emä­ki keskit­tyy rapor­tis­saan taloudel­lis­es­ti mitat­tavis­sa olevin tek­i­jöi­hin, mikä on toki ymmärrettävää.

Näi­den ohel­la pitäisi kat­soa mui­ta muutoksia.

Syn­tyvyy­den lasku on kiihtynyt huo­mat­tavasti viime vuosi­na. Saman aikaises­ti kaupungis­tu­miske­hi­tys on pan­nut päälle tur­bo­vai­h­teen. Jos nuorten tule­vaisu­u­den unel­mana ei ole enää omakoti­ta­lo pel­lon keskel­lä, vaan kak­sio Kallios­sa, ei siihen unel­maan kuu­lu lapsetkaan yhtä kiinteästi.

Toinen syy liit­tyy uskon­non otteen kir­poamiseen. Absolu­ut­tisi­na lukuina hedelmäl­lisyys on laskenut eniten Pohjois-Pohjanmaalla.Tämän selvit­tämi­nen vaatisi kuitenkin tarkem­paa ana­lyy­iä ja maakun­taa pienem­piä havaintoyksiköitä.

Nuorten naisten syrjintä työhönotossa

On aivan kiis­ta­ton­ta, että nuo­ria naisia syr­jitään työhön oto­ssa. Yksit­täis­es­tä tapauk­ses­ta tätä on han­kala osoit­taa, mut­ta tilas­tol­lis­es­ti ilmiö näkyy selvästi. Tämä on väärin ja tulee myös kalli­ik­si kansantaloudelle.

Tähän voi suh­tau­tua joko moral­isoiden, että noin ei saa tehdä, tai sit­ten voi yrit­tää pois­taa syyt tarpeeseen syrjiä.

Lap­sil­isät oli­vat aikanaan työ­nan­ta­jalle asetet­tu velvol­lisu­us mak­saa korkeam­paa palkkaa per­hei­den isille ja äideille lap­simäärän mukaan. Hyvin nopeasti havait­ti­in se yllät­tävä seik­ka, että kym­men­lap­sis­ten per­hei­den van­hem­mil­la oli vaikeuk­sia päästä töi­hin. Sen sijaan että olisi ryhdyt­ty moral­isoimaan työ­nan­ta­jia, lap­sil­i­sistä aiheutu­vat kus­tan­nuk­set tasat­ti­in kaikkien työ­nan­ta­jien kesken ja siir­ret­ti­in lop­ul­ta verovaroista mak­set­tavak­si. Jär­jestelmästä on enää muis­tona avus­tuk­sen nimi, vaik­ka mis­tään palkan­lisästä ei ole enää kyse.

Samas­ta syys­tä olisi järkevää tasa­ta äitiy­destä työ­nan­ta­jille aiheutu­vat kus­tan­nuk­set kaikkien työ­nan­ta­jien kesken tai siirtää ne valtiolle.

Suo­rat kus­tan­nuk­set lak­isäätei­sistä per­he­vap­aiden kus­tan­nuk­sista on tasat­tu, mut­ta tämä ei koske monis­sa työe­htosopimuk­sis­sa ole­via lakimääräistä korkeampia äitiys­lo­man aikaista palkkaa. Se on kauneusvirhe, mut­ta se ei kuitenkaan ole se syy, mik­si työ­nan­ta­jat vieroksu­vat raskaana ole­vien tai sel­l­aisek­si ehkä tule­vien palkkaamista.

Kyse on välil­li­sistä kus­tan­nuk­sista, joi­ta aiheutuu muun muas­sa sijaisen pere­hdyt­tämis­es­tä ja äitiys­lo­man jäl­keen töi­hin palaa­van pere­hdyt­tämis­es­tä hänen pois­sa ollessaan tehty­i­hin muutoksiin.

Kus­tan­nuk­sia aiheutuu myös sairaus­pois­saoloista. Odot­ta­vat äid­it ovat pois­sa enem­män kuin muut ja pien­ten las­ten van­hem­mat ovat pait­si sil­loin, kun he sairas­ta­vat itse sekä sil­loin, kun lap­si sairastaa.

Työ­markki­na­jär­jestö­jen mukaan näitä kus­tan­nuk­sia ei voi ottaa huomioon, kos­ka niitä ei tiede­tä tarkasti. Jos ne mak­set­taisi­in laskun mukaan, laskus­ta voisi tul­la aika iso. Lapset alka­isi­vat sairastel­la aina, kun fir­man tilauskir­jat ovat tyhjinä. EK:n Vesa Ranta­hal­vari huo­maut­ti tästä ongel­mas­ta Twitterissä.

Vaik­ka emme tiedä tarkkaan, kuin­ka suuret kus­tan­nuk­set raskaud­es­ta työ­nan­ta­jalle aiheutuu, aika huono arvaus on, että kus­tan­nus on nolla.

Työ­nan­ta­jille pitäisi mak­saa jokaises­ta raskaud­es­ta könt­tä­sum­ma arvioiduk­si kor­vauk­sek­si raskau­den aiheut­tamista kus­tan­nuk­sista. Mikä on tuon kor­vauk­sen oikea suuruus?

Olete­taan, että samaa työ­paikkaa hakee kak­si muuten ident­tistä työn­hak­i­jaa, vaik­ka ident­tiset kak­soset,  jot­ka poikkea­vat toi­sis­taan vaan siinä, että toinen ilmoit­taa ole­vansa raskaana ja toinen esit­tää todis­tuk­sen ster­iloimis­es­taan.[1] Kuin­ka paljon työ­nan­ta­jalle pitäisi mak­saa, että hak­i­jat ovat hänen silmis­sään samanarvoiset?

Työ­nan­ta­ja ei tietenkään tiedä, paljoko raskaus tässä tapauk­ses­sa hänelle mak­saisi. Ratio­naa­li­nen työ­nan­ta­ja las­kee kus­tan­nusten odotusar­von.

Val­tion kan­nat­taisi mak­saa työ­nan­ta­jille jonkin­lainen äitiy­den keskimääräisiä kus­tan­nuk­sia vas­taa­va kor­vaus työ­nan­ta­jille. Könt­tä­sum­mas­sa on se hyvä puoli, ettei se kan­nus­ta lisäämään kus­tan­nuk­sia kuten laskun mukaan mak­sami­nen aiheuttaisi.

Esitimme Juhana Var­ti­aisen kanssa rapor­tis­samme ”Lisää mata­la­palkkatyötä” täl­laista könt­tä­sum­mako­r­vaus­ta. Sen tasok­si esitimme , että tuo kor­vaus olisi 5 000 euroa/raskaus. Olimme arvioi­neet, että todel­li­nen kus­tan­nus olisi selvästi tätä suurem­pi, mut­ta pää­timme olla real­is­te­ja ja esitimme vaa­ti­mat­tomam­paa sum­maa. Ei olisi kan­nat­tanut, sil­lä hal­li­tus puolit­ti tämänkin ja esit­ti 2 500 euroa, minkä eduskun­ta hyväksyikin. Se oli selvästi liian pieni, kos­ka nuorten nais­ten syr­jin­tä työ­markki­noil­la jatkuu.

Olisi perustei­ta myös könt­tä­sum­man sijas­ta mak­saa työ­nan­ta­jille vaikka­pa kah­den kuukau­den palkkaa vas­taa­va sum­ma, sil­lä koulute­tun ihmisen kor­vaami­nen sijaisel­la on han­kalam­paa kuin kouluttamattoman.

Moni on läht­enyt etsimään ratkaisua siitä, että yritetään tasa­ta van­hem­muu­den kus­tan­nuk­sia isän ja äidin työ­nan­ta­jien kesken. Näin päästäisi­in lap­siper­hei­den isien ja äitien tas­a­puoliseen, mut­ta ei yhtään pienem­pään syr­jin­tään. Siis siihen tilanteeseen, jon­ka vuok­si lap­sil­isät siir­ret­ti­in kiireesti val­tion vastuulle.

[1] Tämä on pelkkä havain­nol­lis­tamisek­si tarkoitet­tu kuvit­teelli­nen asetel­ma, joten en kaipaa kom­ment­te­ja sen juri­di­s­ista ongelmista.

Faktantarkistus Tekniikka&talous ‑lehden sähköautojen saastuttavuutta koskevaan artikkeliin

Tekniikka&talous ‑lehti julka­isi 14.12.2018 artikke­lin, jon­ka mukaan sähköau­ton CO2- päästöt ovat jopa suurem­mat kuin diese­lau­ton. Uusi ener­giapoli­ti­ik­ka ‑sivus­tol­la julka­isti­in For­tu­mis­sa tehty fak­tan­ta­rk­istus asi­as­ta. Kopi­oin sen tänne, kos­ka tuo­ta T&T:n artikke­lia levitetään netis­sä totuutena.
Jos For­tu­mi­nen tiedot pitävät paikkansa, aika vääristynyt ja tarkois­tushakuinen on lehden artikke­li. Kaik­ki luvut vinksal­laan samaan suun­taan. Ojas­sa on toki For­tu­mil­lakin lehmänsä.

“Artikke­lin väite: Sähköau­ton hyö­ty­suhde voimalaitok­selta sähköau­ton renkaisi­in 48 % (siir­to 94 %, lataus/akku 71 %, moot­tori 72,5 %):

Käytet­ty 6 % siir­to­häviö pätee EU:lle, Suomes­sa vas­taa­va luku 3 % (Energia.fi: https://energia.fi/…/Selvitys_sahko-_ja_maakaasuinfrastrukt… , kuva 3.1 / World­Bank: https://data.worldbank.org/indicator/EG.ELC.LOSS.ZS)
Arviot sähköau­ton ”grid-to-wheel” –hyö­ty­suh­teesta eri lähteis­sä vai­htelu­välil­lä 59–77%
(US Depart­ment of Ener­gy: https://www.fueleconomy.gov/feg/evtech.shtml, Euro­pean Fed­er­a­tion for Trans­port and Envi­ron­ment: https://www.transportenvironment.org/…/2017_11_Briefing_ele…, fig. 1)

Siir­to­häviöi­den vai­htelu­väli 3–6 % huomioiden siis voimalaitok­selta renkaisi­in 55–75 %
Polt­to­moot­to­ri­au­ton ”tank-to-wheels” –hyö­ty­suhde 10–21 % (US Depart­ment of Ener­gy: https://www.fueleconomy.gov/feg/evtech.shtml, EEA: https://www.eea.europa.eu/…/electric-vehicles-from-life-cyc…)

Artikke­lin väite: Sähköau­to kulut­taa 29 kWh / 100 km:

Artikke­lis­sa las­ket­tua sähköau­ton 48 % hyö­ty­suhdet­ta käytetään 13,75 kWh / 100 km kulu­tus­luku­un, joka itsessään on jo pis­torasi­as­ta ote­tun sähkön määrä ja täten sisältää valmi­ik­si auton häviöt
(ver­tailuk­si Nis­san Leaf 13–20 kWh / 100 km, Vir­ginia Tech Trans­porta­tion Insti­tute: https://www.researchgate.net/…/294112610_Power-based_electr…)

Artikke­lin väite: Ajoneu­von käyt­töikä 11 vuot­ta:

Suomes­sa (2017) keskimääräi­nen ajoneu­von romu­tusikä oli 20,7 vuot­ta (Autoalan tiedo­tuskeskus: http://www.aut.fi/…/henkiloautojen_keskimaarainen_romutusika).

Artikke­lin väite: Sähköau­ton ajamisen päästöt EU-keskiar­vosähköl­lä las­ket­tuna 15 tCO2 auton olete­tun (120 000 km) käyt­töiän aikana, eli 125 gCO2/km:

Keskikokoisen sähköau­ton vas­taa­vat päästöt EU-keskiar­vosähköl­lä ladat­tuna ovat 60–76 gCO2/km (EEA: https://www.eea.europa.eu/…/electric-vehicles-from-life-cyc…) Artikke­li olet­taa diesel-auton (6 ltr / 100 km) päästöik­si 250 gCO2 / km ja ajamisen päästöik­si on annet­tu samaiselle autolle 29,4 tCO2. Näin voidaan laskea artikke­lis­sa oletet­tu ajo eli 29 400 kgCO2 / (0,25 kg / km) = 117 600 km.

Artikke­lis­sa on oletet­tu ajoa 11 000 km/a (120 000 km / 11 a), joka alhaisem­pi kuin Suomen keskiar­vo­suorite 14 000 km/a ( http://www.tilastokeskus.fi/…/henkiloautoilla-ajettiin-ede…/) Todel­lista huo­mat­tavasti lyhem­mäk­si oletet­tu käyt­töikä ja todel­lista pienem­pi vuosit­tainen ajo­suorite saa­vat artikke­lis­sa polt­to­moot­to­ri­au­tot näyt­tämään suh­teessa todel­lista vähäpäästöisem­mältä sähköau­toon verrattuna

Artikke­lin väite: Sähköau­ton valmis­tuk­sen päästöt 14,7 tCO2:

Sähköau­ton koos­ta riip­puen, valmis­tuk­sen päästöt välil­lä 7–15 tCO2, mis­sä keskikokoisen sähköau­ton tuotan­non päästöt ~ 10 tCO2 ja vas­taa­van kokoisen polt­to­moot­to­ri­au­ton noin puo­let eli ~ 5 tCO2 (EEA: https://www.eea.europa.eu/…/electric-vehicles-from-life-cyc…, fig. 3.3)

Artikke­lin väite: Suomen sähkönku­lu­tuk­sen hiilid­iok­sidipäästö 264 g/kWh:

Suomen (2017) sähkön­tuotan­non hiilid­iok­sidipäästöt ovat 95 g/kWh (Energia.fi: https://energia.fi/ajankohtaista_ja_materia…/…/sahkotilastot, kal­vo 23)

Artikke­lin väite: Sähköau­ton akku uusit­ta­va auton 11 vuo­den (120 000 km) käyt­töiän aikana:

Liki kaik­ki suuret auto­valmis­ta­jat lupaa­vat vähin­tään 160 000 km (100 000 mailin) taku­un akuilleen (US Depart­ment of Ener­gy: https://www.energy.gov/…/fact-913-february-22–2016-most-com…) Lisäk­si yksit­täistapauk­sia rapor­toitu (ulko­mail­la ja Suomes­sa), jois­sa Tes­lal­la ajet­tu yli 400 000 km ja akun kap­a­siteetista yhä yli 80 % tallella.
(Suo­mi: https://www.teslarati.com/tesla-model-s-400k-km-250k-mi-7-…/,
ulko­maat: https://insideevs.com/highest-mileage-tesla-now-has-over‑4…/)

Artikke­lin väite: Sähköau­ton akun uusimisen päästöt 8,8 tCO2:

Keskikokoisen sähköau­ton akun valmis­t­a­mi­nen tuot­taa noin 3–4 tCO2 (EEA: https://www.eea.europa.eu/…/electric-vehicles-from-life-cyc…, fig. 3.3)”

Autoilun hinnoittelu kaupungissa 2/2: pysäköinti

Kalli­iden autopaikko­jen pakkomyyn­ti kytkykaup­pana haaskaa kym­meniä miljoo­nia euro­ja vuodessa.

Kaavoitus­määräys­ten mukaan jokaiseen taloon tarvit­see rak­en­taa ton­tille tarpeelli­nen määrä pysäköin­tipaikko­ja. Tarve tulee suun­nit­teli­jan hihas­ta, ei markki­noil­ta. Siihen vaikut­taa joukkoli­iken­teen palve­lu­ta­so, mut­ta funk­tios­sa ei ole mukana hin­taa lainkaan, vaik­ka autopaikan hin­ta vai­htelee muu­ta­mas­ta satases­ta (har­vaan asut­tu met­sälähiö) 70 000 euroon.

Tavanomainen hin­ta kaupunki­maises­sa ympäristössä on 30 000– 50 000 euroa, kun autopaikat raken­netaan maan alle. Pysäköin­ti­taloon raken­net­taes­sa hin­ta on 20 000 – 60 000 euroa riip­puen siitä, veloite­taanko ton­tista sama hin­ta kuin asuin­raken­nuk­sen ton­tista vai saako ton­tin ilmaiseksi. 

Kallein vai­h­toe­hto on toteut­taa pysäköin­ti maan­varaise­na, kos­ka sil­loin menetetään raken­nu­soikeu­den arvo. Maan­varainen pysöäköin­ti mah­dol­lis­taa korkein­taan 0,8:n tont­tite­hokku­u­den, kun kaupunki­maises­sa rak­en­tamises­sa pyritään noin tehokku­u­teen 2 . (Siis tuhan­nen neliön ton­tille 2 000k‑m2:n raken­nu­soikeus)

Tuuk­ka Saari­maa on usein kysynyt, mik­si Jätkäsaari on kaavoitet­tu niin väljästi. Syy on autopaikois­sa. Normin mukaista autopaikkamäärää ei olisi mah­tunut kuin aivan jär­jet­tömil­lä kus­tan­nuk­sil­la. Kun ei voi­da taa­ta asun­toa autopaikan kanssa, on parem­pi jäädä ilman asun­toa, vaik­ka niille ylimääräisille asun­noille olisi kyl­lä ollut tuli­joi­ta kaupungis­sa ‚jos­sa yli puo­let koti­talouk­sista on autottomia. 🙁

Esimerkik­si Ara­bi­an­ran­nas­sa valite­taan, että kaavoit­ta­ja on kaavoit­tanut autopaikko­ja liian vähän. Ensin­näkin ei ole, kos­ka kaavas­sa on vain autopaikko­jen min­im­imäärä. Ton­tille saa rak­en­taa autopaikko­ja niin paljon kuin halu­aa, mut­ta kukaan ei halua rak­en­taa niitä enem­pää. Lisäk­si alueelta löy­tyy kau­pal­lisia pysäköin­tipaikko­ja, jot­ka ovat halvem­pia kuin nuo ton­tille raken­net­ta­vat, mut­ta autoil­i­jat pitävät niitä kalli­imp­ina, kos­ka asuin­talon autopaikan käytöstä ei veloite­ta käytän­nössä kuin siivouskulut.

Aivan nor­maalin markki­na­t­alouden ajatuk­sen mukaan autopaikoista pitäisi mak­saa täy­den hin­nan mukaan sen, joka niitä käyt­tää. Järkev­in­tä olisi myy­dä ne osakkeina niin kuin asun­notkin. Näin ei tehdä, kos­ka normin vaa­ti­ma määrä ei mene kau­pak­si. No ei mene, kos­ka har­va tarvit­see autoa niin kipeästi, että olisi valmis mak­samaan autopaikas­ta tuplas­ti sen mitä on mak­sanut autosta.

Nyt autopaikat myy­dään kytkykaup­pana asun­non kanssa. Kun ostaa asun­non, on ostet­ta­va myös autopaik­ka, vaik­ka ei omis­taisikaan autoa. Tai on ostet­ta­va 2/3 autopaik­ka, kos­ka paikko­ja on vähän vähem­män kuin asun­to­ja. Joka kol­mas siis mak­saa tyhjästä. 

Type­r­in argu­ment­ti tätä vas­taan on, että duu­nar­il­la ei olisi varaa autoon, jos autopaikas­ta jou­tu­isi mak­samaan sen oikean hin­nan. Jos vai­h­toe­htona on asun­to 200 000 € ja autopaik­ka 50 000 € tai asun­to ja autopaik­ka toisi­in­sa sidot­tuina 250 000 €, miten tämä jälkim­mäi­nen voi olla duu­nar­ille edullisempi?

Väite, että ben­saa verote­taan niin paljon, että on oikein vaa­tia naa­puria mak­samaan hänen pysäköintin­sä, ei oikein pelitä. Pitää ostaa 70 000 litraa ben­saa, että ben­savero olisi 50 000 €.

Ongel­mana tässä ei kuitenkaan ole se, miten mak­su jakau­tuu eri taho­jen kesken (kuka autopaikas­ta lop­ul­ta mak­saa ei ole aivan yksinker­tainen kysymys), vaan se hyv­in­voin­ti­tap­pio, joka syn­tyy, että noi­ta kalli­ita paikko­ja raken­netaan liikaa.

Talousti­eteessä ei puhuta tarpeesta vaan kysyn­nästä. Oikea määrä autopaikko­ja on se määrä, joka menee kau­pak­si tuotan­tokus­tan­nuk­sia vas­taaval­la hin­nal­la. Jos autopaik­ka mak­saa 50 000 euroa, paljonko niitä oste­taan – tai jos ne pan­naan vuokralle, paljonko niitä vuokrataan noin 250 euron kuukausivuokralla.

Jos sin­ut pakote­taan osta­maan viidel­läkympil­lä tuote, jota pidät vitosen arvoise­na, sin­ulle koituu tästä 45 euron tap­pio. Siitä, että autopaikko­ja pakote­taan rak­en­ta­maan enem­män kuin on mak­suhalukas­ta kysyn­tää, syn­tyy hyv­in­voin­ti­tap­pi­o­ta, joka on yhtä konkreet­tista haaskaus­ta kuin on maid­on kaat­a­mi­nen maahan.

Sum­mat eivät ole aivan pieniä. Autopaikko­ja pakko­raken­netaan Helsingis­sä sadal­la miljoon­al­la eurol­la. Hyvä arvaus on, että tästä aiheutuu 50 M€:n hyv­in­voin­ti­tap­pio vuodessa. Aika iso raha.

Jos autopaikoista pitäisi mak­saa niiden oikea hin­ta, ei enää ostet­taisi 500 euron kesäkär­ryä juhan­nus­reis­sua varten ja seisotet­taisi sitä kalli­il­la autopaikalla vuosi odot­ta­mas­sa seu­raavaa juhan­nus­ta. 250 eurol­la kuus­sa ajaa jo aika paljon tak­sil­la tai yhteiskäyttöautolla.

Joku voi sanoa, että hänen on pakko käyt­tää autoa, eikä hänel­lä ole varaa mak­saa autopaikas­ta noin paljon. Ei ehkä kan­na­ta tul­la asumaan Jätkäsaa­reen. Met­sälähiöistä autopaikan oikea hin­ta on muu­ta­ma pros­ent­ti siitä, mitä se on Jätkäsaa­res­sa tai tulee ole­maan Her­ne­saa­res­sa. Suh­teel­lisen edun peri­aate ohjaisi autoil­i­joi­ta sinne, mis­sä pysäköin­ti on hal­paa. Hin­tamekanis­mi toimii noin yleen­säkin näin.

Autopaikkanormista saa lieven­nys­tä, jos käytetään yhteiskäyt­töau­to­ja. Yksi yhteiskäyt­töau­to antaa anteek­si kak­si autopaikkaa. Raken­nus­li­ik­keet ovatkin keksi­neet, että niiden kan­nat­taa ostaa taloy­htiölle auto. Siinä säästää pitkän pen­nin. Näin on päädyt­ty siihen, että ajoko­r­ti­ton joutuu asun­non hin­nas­sa mak­samaan autos­ta, jota ei saa ajaa. Se on kuitenkin pienem­pi paha.

Hernesaareen pysäköintipaikkoja vain kysyntää vastaava määrä 

Her­ne­saa­reen on tulos­sa 7 000 asukas­ta ja run­saat 2 000 autopaikkaa. Niiden yhteish­in­ta on siis jotain sata miljoon­aa euroa. Siel­lä kan­nat­taisi tes­ta­ta markki­nae­htoista pysäköin­tiä. Autopaikko­ja raken­netaan vain kysyn­nän mukaan. Itse asi­as­sa kaupun­gin kan­nat­taisi pan­na sinne ton­tin hin­taan autopaikka­mak­su, kos­ka 2000 autoa Her­ne­saa­res­sa on aivan liikaa. Se on sel­l­ainen liiken­teelli­nen puss­in­perä, etteivät nuo 2000 autoa pääse sieltä pois ilman pitkää jono­tus­ta. Pysäköin­tipakalla Her­ne­saa­res­sa on negati­ivi­nen ulkoisvaikutus.

Kos­ka tule­vaa kysyn­tää ei kun­nol­la tiede­tä, raken­net­takoon maan alle puo­let normin mukai­sista paikoista. Jätet­täköön pari tont­tia maan päälle pysäköin­ti­taloa varten. Jos niitä ei tarvi­ta, ne on help­po kaavoit­taa asunnoiksi. 

Asukaspysäköintitunnukselle markkinahinta

Jos rak­en­taa talon Töölöön, on sijoitet­ta­va autopaikat ton­tille, mikä voi mak­saa paljon enem­män kuin 70 000 euroa/paikka. Jos asutte van­has­sa talos­sa Töölössä, tei­dän ei tarvitse mak­saa täl­laisia sum­mia pysäköin­nistä, vaan saat­te asukaspysäköin­ti­tun­nuk­sen, joka oikeut­taa säi­lyt­tämään autoa kadun­var­res­sa käytän­nössä ilmaisek­si. Hin­ta on 260 euroa vuodessa eli noin 10 sent­tiä tun­nil­ta, kun muil­ta pysäköin­ti kadun­var­res­sa mak­saa 4 euroa tunnilta.

Töölöläiset sanovat, ettei asukaspysäköin­nistä pidä enem­pää mak­saakaan, kos­ka pysäköin­ti­tun­nus ei takaa, että autopaikan saa.

Ei takaakaan, kos­ka tun­nuk­sia on myy­ty paljon enem­män kuin on paikko­ja. Asukaspysäköin­ti­tun­nuk­set pitäisi huu­tokau­pa­ta niin, että tun­nuk­sia myytäisi­in vain 90 % kadun­var­si­paikko­jen määrästä. Alle sata, kos­ka olisi ihan tarkoituk­sen­mukaista, että kadun­var­res­sa olisi paikko­ja myös asioin­tia varten.

Huu­tokaup­pa var­maankin nos­taisi tun­nuk­sen hin­taa Töölössä,mutta toisaal­ta tun­nuk­sel­la myös saisi autopaikan. Monel­la muul­la alueel­la tun­nuk­sen­hin­ta laskisi.

Aina sil­loin täl­löin tulee esille, että joku halu­aisi vuokra­ta kadun­var­si­ti­laa vaikka­pa teras­sia varten. Oikea vuokra olisi sil­loin sen menete­tyn pysäköin­tipakan markki­nahin­ta tai pikkuisen yli. 

Kun asukaspysäköin­ti­tun­nuk­sen hin­taa on varovais­es­ti nos­tet­tu, niiden kysyn­tä on laskenut reip­paasti. Monel­la on siis tuo tun­nus aika turhaan, mut­ta hekin vievät niitä har­vo­ja pysäköin­tipaikko­ja. On esimerkik­si mak­sulli­nen paik­ka vähän han­kalas­sa paikas­sa ja pysäköivät oven eteen, jos siinä on tilaa.

Töölössä on nyt tarpeek­si pysäköin­tipaikko­ja, kun Hes­pe­ria-hotellin alle valmis­tui suuri pysäköin­tilu­o­la. Niin, mut­ta se on tietysti mak­sulli­nen. Jos asukaspysäköin­ti­tun­nus mak­saisi enem­män, use­ampi siirtäisi auton­sa luolaan. 

Autoilun hinnoittelu kaupungissa 1/2: ruuhkamaksut

Twit­ter-keskustelus­ta johtuen ajat­telin sel­ven­tää, mik­si autoilus­ta perit­täviä mak­su­ja pitäisi muut­taa radikaal­isti. Kovin olen­naista itse asi­as­sa ei ole, verote­taanko autoilua enem­män vai vähem­män, kun­han mak­sut suun­tau­tu­isi­vat oikein. 

Todet­takoon aluk­si, että minus­ta auton käyt­tö on maaseudul­la räikeästi yliv­erotet­tua. En yleen­sä läm­pene sille, kun kepu­laiset halu­a­vat siirtää kaupunki­lais­ten raho­ja maaseudulle, mut­ta tässä maaseudul­la asu­vien osaa pitäisi keventää. 

Autoilun pitäisi mak­saa veroa lähin­nä ulkois­vaiku­tuk­sista. Ne ovat kaupungeis­sa iso­ja mut­ta maaseudul­la aika vähäisiä. Ruuhkaa on han­kala saa­da aikaan ja pakokaa­suil­lakaan saa tuskin tapetuk­si ketään. 

Vaik­ka maanvil­jeli­jä Pohjois-Kar­jalas­sa mak­saa autoilus­taan vero­ja liikaa, tätä ei voi käyt­tää perus­teena sille, että autoil­i­ja Jätkäsaa­res­sa voi vaa­tia auto­ton­ta naa­puri­aan mak­samaan osan hänen 52 000 euron hin­taisen autopaikkansa kuluista. 

Autoilun kus­tan­nuk­set kaupungeis­sa johtu­vat pääasi­as­sa auto­jen viemästä kalli­ista tilas­ta. Tilaa sähköau­to vie yhtä paljon kuin ben­sa-auto. Toinen merkit­tävä seik­ka on, että tiivi­is­sä kaupunki­ti­las­sa ilma vai­h­tuu huonos­ti, joten pakokaa­sut ja renkaiden aiheut­ta­ma myrkylli­nen pöly tap­pa­vat ihmisiä. 

Pelkästään moot­tori­ti­et syr­jäyt­tävät asun­to­ja yli sadan­tuhan­nen asukkaan ver­ran. Jos raken­nus­maalle panee hin­naksi vaikka­pa vain 500 €/k‑m2, tulee tästä kak­si mil­jar­di euroa. Neljän pros­entin mukaan maan­vuokra tästä olisi 80 M€. Tässä oli­vat siis vas­ta moottoritiet.

Tähän san­o­taan, että tiet ovat vält­tämät­tömiä. Tot­ta kyl­lä, että liikenne, siis osa siitä, on vält­tämätön­tä. Siitä, että jokin asia on vält­tämätön­tä, ei seu­raa, että sen pitää olla mak­su­ton­ta. Moni muukin asia on vält­tämätön­tä, kuten sähkö esimerkik­si. Silti sähkö ei ole ilmaista. Jokainen ymmärtää, mil­laista haaskaus­ta syn­ty­isi, jos sähkö olisi ilmaista. 

Paik­ka aamu­ru­uhkas­sa on niukkahyödyke. Helsin­gin kaupunkisu­un­nit­telu­vi­ras­tossa teh­dyn simu­loin­nin mukaan kan­takaupunki­in autol­la töi­hin tule­va hidas­taa muiden liikku­mista keskimäärin yhteen­sä 20 min­uu­til­la. Siis yhteen­sä. Jos aiheut­taa kymme­nen sekun­nin viivästyk­sen 120 muulle, se on yhteen­sä 20 min­u­ut­tia. Kymme­nen sekun­tia ei ole paljon, mut­ta kun tuhan­net autoil­i­jat hait­taa­vat toisi­aan, lop­putu­lok­se­na on, että matkan­teko hidas­tuu kaik­il­ta. Jos joku muu­ta väit­tää, miten hän selit­tää sen, että matkan­teko on hitaam­paa aamu­ru­uhkas­sa kuin aamuyöllä. 

Jos ajat­telemme ajan hin­naksi 15€/tunnilta, tuo 20 min­uutin hidas­tus oikeut­taa viiden euron ruuhkamaksuun.Ruuhkamaksut tek­i­sivät liiken­nekäyt­täy­tymis­es­tä ratio­naalisem­paa ja lask­i­si­vat liiken­teen hin­taa, aikakus­tan­nus mukaan luettuna. 

Kun ei ole ruuhka­mak­su­ja, on joukkoli­iken­net­tä sub­ven­toita­va, jot­ta liikenne ei tyystin ruuhkau­tu­isi. Se on sec­ond-best ‑ratkaisu. Jos autoilu mak­saisi ulkoiset kus­tan­nuk­sen­sa, mei­dän ei tarvit­sisi sub­ven­toi­da joukkoli­iken­net­tä. Nyt me sub­ven­toimme liikenne ylipään­sä, mikä tarkoit­taa liikaa liiken­net­tä. Ilman sitä ihmiset val­it­si­si­vat työn­sä ja asuin­paikkansa lähempää toisi­aan, eivät matkus­taisi kahvi­tar­jouk­sen takia toiselle puolelle kaupunkia ja niin edelleen.

En tiedä, että yksikään kaupun­ki olisi perunut käyt­töön otta­maansa ruuhka­mak­sua tai tietul­lia, mik­si niitä nyt vain kut­su­taankin. Tukhol­mas­sa niitä kohtaan oli aluk­si suur­ta vas­tus­tus­ta, mut­ta kun huo­mat­ti­in, kuin­ka paljon suju­vam­mak­si liikenne muut­tui, selvä enem­mistö kään­tyi kan­nat­ta­maan sitä. 

Helsin­ki tiivistää jatkos­sa kaupunki­raken­net­ta kun­nol­la. Kan­takaupun­gin ahtaaseen katu­verkkoon ei mah­du nyky­istä enem­pää auto­ja. Sik­si kysymys ruuhka­mak­su­ista alkaa olla ajankohtainen.

Ruuhka­mak­su­jen tärkein tavoite on säästää niukkaa tilaa katu­verkos­sa, mut­ta voi niitä käyt­tää myös kaupun­ki-ilman puhdis­tamiseen. Oslos­sa mak­su on nastarenkai­ta käyt­tävältä korkeampi. Nämä asfaltin raapimet tap­pa­vat ihmisiä myrkyl­lisen katupö­lyn kaut­ta enem­män kuin säästävät onnet­to­muuk­sis­sa. Oslos­sa onnis­tut­ti­in nastarenkaiden käyt­töä vähen­tämään näin tun­tu­vasti, mikä näkyy pienem­pänä tarpeena päällystää katu­ja ja ter­veel­lisem­pänä hengitysilmana. 

Kun pakokaa­su­jen myrkyl­lisyys muut­tuu yhä vain haas­tavam­mak­si ongel­mak­si kaupunki­rak­en­teen tiivistyessä, olisi järkevää por­ras­taa ruuhka­mak­sut niin, että van­hat käryt­tävät ja nokea­vat diese­lau­tot myytäisi­in var­masti maakuntiin. 

 Helsinki­in kaavail­laan ilmeis­es­ti tyh­miä katu­tulle­ja, jois­sa on siis kiin­teä tul­li­ra­ja. Ne ovat epäop­ti­maa­li­nen ratkaisu. Paljon parem­pi olisi satel­li­it­ti­paikan­nuk­seen perus­tu­va jär­jestelmä. Sil­loin voisi esimerkik­si jäykän läpi­a­jok­iel­lon kor­va­ta mak­sul­la, vaikka­pa 50 sent­tiä, jol­loin läpi­a­joa vähen­net­täisi­in tun­tu­vasti, mut­ta ei estet­täisi siltä, jol­la on perustelu tarve rikkoa sitä.  Aikanaan esimerkik­si Pitkän­sil­lan ajok­iel­to olisi toimin­ut parem­min pienenä mak­suna, joka olisi siirtänyt val­taosan liiken­teestä Hakaniemen sil­lalle, mut­ta olisi sallinut käytön niille, joille tämä olisi oikaissut tuntuvasti. 

Toinen ongel­ma liit­tyy pysäköin­ti­in, johon menee Helsingis­sä pitkälti yli kymme­nen neliök­ilo­metriä ja jos­sa uusien autopaikko­jen rak­en­tamiseen uhrataan 100 M € vuodessa. Mut­ta siitä seu­raavas­sa postauksessa. 

Ilmaston lämpeneminen on kiihtymässä?

Kat­soin taas pitkästä aikaa Nasan sivuil­ta,  mitä maa­pal­lon läm­pöti­lalle kuuluu.Käytän 12 kk:n tasoi­tus­ta, kos­ka läm­pöti­laku­vaa­jal­la on pien­tä kausivaihtelua.

Luvut kuvaa­vat muu­tos­ta vuosien 1950–80 keskiar­voon. Siitä ajanko­hdas­ta maa­pal­lo on läm­men­nyt kuvan mukaan noin 0,8 astet­ta. Se ei siis ole tuo usein käytet­ty esi­te­ol­lisen ajan läm­pöti­la, kos­ka ver­tailu­vu­osi­na maa­pal­lo oli jo läm­men­nyt. Noi­hin lukui­hin pitäisi lisätä noin 0,2 astet­ta, niin puhuisimme muu­tok­ses­ta esi­te­ol­liseen aikaan näh­den. Maa­pal­lo on siis nyt läm­men­nyt asteella. 

Läm­pöti­lal­la on ollut kasvi­huonekaa­su­ista johtuen nou­se­va tren­di ja El Nino ‑ilmiön vuok­si vai­htelua trendin ylä- ja ala­puolel­la. El Ninon aikana yläpuolel­la ja La Ninan aikana alapuolella.

Kolme vuot­ta sit­ten läm­pöti­la rikkoi kaikkia ennä­tyk­siä taval­lista voimakkaam­man El Ninon ansios­ta nousten noin 0,2 astet­ta tren­di­vi­ivan yläpuolelle. Sen jäl­keen läm­pöti­la on laskenut La Ninan ansios­ta, mut­ta päässyt hädin tuskin trendin ala­puolelle. Vuodelle 2019 ennuste­taan jo uut­ta El Ninoa, joten nyt pitäisi olla kuopan pohjalla.

Tein hyvin epäti­eteel­lisen ana­lyysin piirtämäl­lä käsi­varais­es­ti viivat käyrän huip­pu­jen ja pohjien kaut­ta. Nämä kuvaa­jat osoit­ta­vat, että läm­pen­e­m­i­nen olisi kiihtynyt. Saman­lainen spurt­ti nähti­in 1990-luvun puo­livälis­sä. Syitä tähän en osaa sanoa. Joku parem­pi ilmas­toasiantun­ti­ja var­maankin osaisi. 

Excell las­ki kuvaan lin­eaarisen trendin. Kokeilin myös toisen asteen poly­no­mia. Se osoit­ti hitaasti kiihtyvää kasvua, mut­ta toisen asteen ter­mi oli tuskin tilas­tol­lis­es­ti merkitsevä. 

Palkkaerojen siunaus ja kirous

Palkkaero­ja kuulee puo­lus­tet­ta­van sil­lä, että ne kan­nus­ta­vat ahkeru­u­teen, paran­ta­maan omaa osaamista ja eten­emään työu­ral­la. En ole tästä vaku­ut­tunut. Huoli­mat­ta pienistä palkkaeroista, Suomes­sa on  riit­tävän kivaa olla hyväo­sainen ja riit­tävän kur­jaa olla huono-osainen. Tästä syys­tä emme siis tarvitse suurem­pia palkkaeroja.

Palkkaeroil­la on myös toinen merk­i­tys. Ne ovat työ­nan­ta­jan silmis­sä työvoiman hin­taero­ja. Jos autokau­pas­sa yritet­täisi­in myy­dä Lado­ja ja Mer­su­ja samal­la hin­nal­la, Mer­sut myytäisi­in pian lop­pu­un ja Lado­ja jäisi myymättä.

Osaamisvi­nouma – se, että koulute­tu­ista on ylikysyn­tää ja koulut­ta­mat­tomista alikysyn­tää –­ johtuu etupäässä siitä, että yksinker­taisia suorit­tavia töitä on ollut help­po automa­ti­soi­da, mut­ta sitä on pahen­tanut entis­es­tään töi­den organ­isoin­ti niin, että avus­ta­va työvoima on pois­tet­tu työpaikoilta. 

 Jos muurar­ille ja tiilenkan­ta­jalle on raken­nuk­sil­la­mak­set­ta­va samaa palkkaa, työ­nan­ta­jan silmis­sä on tehokkain­ta, että muu­rari kan­taa tiilen­sä itse. Huono jut­tu sille, jos­ta ei ole muu­rarik­si, mut­ta olisi tiilenkantajaksi.

Tämä oli tarkoitet­tu vain havain­nol­lis­ta­maan asi­aa. Työn­jaos­ta raken­nuk­sil­la ei tiedä juuri muu­ta kuin sen, että enää raken­nuk­sille ei houkutel­la eri­tyis­sosi­aal­i­huol­lon asi­akkai­ta piimäpurkin ja ruisleivän­voimin, kuten 1980-luvun lop­ul­la. Helpoim­mat työt ovat siis poistuneet. 

Toimis­tois­sa korkeasti koulute­tut viet­tävät paljon aikaa kaik­keen hölmöön, kuten tuskailu­un matkalasku­jen­sa kanssa, vaik­ka näi­hin erikois­tunut henkilö tek­isi sen paljon tehokkaam­min pelkästään sik­si, että osaa lasku­tu­so­hjel­man käytön. 

 Jos koulutet­tu ja osaa­va työvoima olisi kallinpaa ja vähem­män koulutet­tu halvem­paa, toimis­toi­hin tulisi avus­tavaa henkilökun­taa ja kaik­ki asi­at oli­si­vat paremmin.

Kun markki­navoimat ovat hilan­neet lääkärei­den palkko­ja ylöspäin, konekir­joi­tustyötä on siir­ret­ty lääkäreiltä takaisin halvem­malle työvoimalle. 

Hartz-reformien jäl­keen sak­salaisil­la yri­tyk­sil­lä on ollut käytössään erit­täin hal­paa työvoimaa. En ota tässä kan­taa noi­hin reformei­hin sinän­sä, mut­ta niiden seu­rauk­se­na esimerkik­si tutkimus­laitok­si­in on tul­lut avus­tavaa työvoimaa ja tutk­i­joiden tuot­tavu­us on paran­tunut, kos­ka nämä ovat voineet keskit­tyä tutkimukseen. 

(Kos­ka joku kuitenkin tulk­it­see yhdenkin myön­teisen saman Hartz-reformeista niin, että kan­nat­taa kri­ti­ikit­tä koko paket­tia, niin san­o­taan nyt kuitenkin, että ne ovat alen­ta­neet rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä merkittävästi,tehneet mon­es­ta köy­hästä työt­tömästä työssä käyvän köy­hän ja näyt­tävät muo­dosta­van mon­elle ansan, jos­ta ei pääse pois vaik­ka sen piti olla pon­nah­dus­lau­ta työ­markki­noille. Toimii siis kuin kun­nille mak­set­tu palkkatuk­iSuomes­sa. Sekin on enem­män este kuin polku avoimille työ­markki­noille. Hartz-refor­mi toi­mi kuin moukari. Min­ul­la on mielessäni vähän pienem­piä korjauksia. )

Viimeaikaiset tiedot ker­to­vat hälyt­tävää kieltä nuorten miesten lisään­tyvästä pien­i­t­u­loisu­ud­es­ta ja työt­tömyy­destä. Tämä voi johtua siitä, että pojat ovat poikia tai että geneet­ti­nen laadun­varmis­tus on heikom­paa, kun on vain yksi X‑kromosomi, tai sit­ten se johtuu siitä, että miesten euro on 1,20 nais­ten euroa. 

Työvoiman liian pienet hin­taerot vaikut­ta­vat myös hitaasti ja sik­si pysyvästi. Miten esimerkik­si tekoä­lyä kehitetään? Tehdäänkö siitä väline, jol­la parhaat ja luovim­mat henkilöt tule­vat entistä kor­vaa­mat­tomam­mik­si ja taviksia syr­jäytetään työ­markki­noil­ta, vai tehdäänkö siitä väline, jon­ka avul­la tavikset voivat tehdä aiem­paa vaa­ti­vampia työte­htäviä ja kor­va­ta näin osan noiden kor­vaa­mat­tomien työ­panok­ses­ta. Mitä kalli­impia ovat tavikset suh­teessa huip­pukyky­i­hin, sitä enem­män kan­nat­taa keskit­tyä hei­dän korvaamiseensa.

Huo­mamme, että opti­maaliset palkkaerot ajatellen ihmis­ten kan­nus­tamista, sosi­aal­ista oikeu­den­mukaisu­ut­ta ja yhteiskun­nan yleistä luot­ta­mus­ta oli­si­vat aika pienet, mut­ta jos ajat­telemme rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä ja syr­jäy­tymistä, työvoiman hin­taero­jen pitäisi kuitenkin olla paljon suurempia,.

Kom­pro­mis­sia on turha etsiä. Näi­den kah­den asian – työvoiman hin­nan ja palka­nsaa­jan net­to­tu­lo­jen – pitää siis eriy­tyä toi­sis­taan nyky­istä enemmän.

Tätä ajatellen korkeak­oulu­opin­to­jen ilmaisu­us jasub­ven­toimi­nen on kak­siteräi­nen miek­ka. Sen voi ajatel­la lisäävän yhteiskun­nal­lista tasa-arvoa sil­lä, köy­hä koti­taus­ta ei ole este opiskelulle, mut­ta lisäävän ero­ja siinä mielessä, että köy­hä siivoo­ja mak­saa verois­saan tule­van suuri­palkkaisenylilääkärin opinnot. 

Jos ulko­mai­ta ei olisi, voisimme aset­taa työ­nan­ta­jille koulu­tusveron. Pelkän perusk­oulun suorit­ta­neen palkkaamis­es­ta ei pitäisi mak­saa mitään ja korkeak­oulu­tutkin­non suorit­ta­neesta ton­nin kuus­sa ja muut siltä väliltä. Sil­loin ei olisi houku­tus­ta palkata tehtävi­in ylik­oulutet­tu­ja vain sen takia, että koulu­tuk­sen suorit­ta­mi­nen kielii pitkäjän­teisyy­destä (koulu­tus­in­flaa­tio). 

Noin muuten voisi ajatel­la, että pro­gres­si­ivi­nen vero­tus tasaa palkkaero­ja yläpäässä jo riit­tävän tehokkaasti. Omaisu­us­tu­loista en sano mitään.  Jos ulko­mai­ta ei olisi, voisim­me­tur­val­lis­es­ti jyrken­tää pro­gres­sio­ta, mut­ta menetämme jo nyt ulko­maillek­oulutet­tua työvoimaa kohtu­ut­toman paljon. Varsi­nainen ongel­ma on kuitenkin palk­ka-asteikon alapäässä, jos­sa vero­tus ei tasaa tulo­ero­ja juuri lainkaan. 

Jos pien­im­mät palkat jous­taisi­vat alaspäin, syr­jäy­tymi­nen töistä vähenisi. Jot­ta se ei lisäisi tulo­ero­ja ja jot­ta noi­ta töitä kan­nat­taisi tehdä, pitäisi pieniä ansio­tu­lo­ja sub­ven­toi­da täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la. Voi mak­saa aika paljon, mut­ta kan­nat­taa maksaa.

Tähän tietysti ay-liike huu­taa, että tämä loukkaa työmi­estä: työl­lä on tul­ta­va toimeen! On väärin, jos riistäjät saa­vat työvoimaa halvalla.Jostain syys­tä maid­on tuot­ta­jat eivät mesoa, että kyl­lä maid­on hin­nal­la on tul­ta­va toimeen ilman maat­alous­tukea, eivätkä vali­ta, että laiskat kulut­ta­jat saa­vat maiton­sa liian hal­val­la. Heistä on päin vas­toin ihan kiva saa­da rahaa tilille, eikä sekään ole heistä huono asia, että kulut­ta­jil­la on rahaa ostaa maitoa. 

= = = = =

Tässä vähän pohdiskeltavaa niille, jot­ka valmis­tau­tu­vat hal­li­tus­neu­vot­teluis­sa lin­jaa­maan sosi­aal­i­tur­van uudistusta.

Min­ua huolestut­ta­vat ne kylmät tuulet, jois­sa keski­tytään heiken­tämään tulon­si­ir­to­ja, jot­ta työt­tömät pyrk­i­sivät hakeu­tu­maan töi­hin, joi­hin heitä ei kan­na­ta palkata. Yleis­tu­ki pienen­täisi pieni­palkkaisten osa-aikatyöt­tömien käteen jääviä tuloja. 

Minä ajat­te­len perus­tu­loa nimeno­maan lääk­keek­si tähän ongel­maan, eriyt­tämään työvoiman hin­ta ja työn­tek­i­jän tulot toi­sis­taan. En helpot­ta­maan lorvimista sosi­aal­i­tukien varas­sa. Siihen ei perus­tu­loa edes tarvi­ta. Nyky­malli toimii hyvin.

Britannian surkea junaliikenne

Minus­ta Ylen uuti­nen Bri­tann­ian rautatei­den pri­vati­soin­nista oli huonoa journalismia. 

Ylel­lä oli uuti­nen siitä, mil­laiseen kaaok­seen Bri­tann­ian rautatieli­ikenne on joutunut yksi­ty­istämisen seu­rauk­se­na. Uuti­nen kiin­nit­ti huomi­tani, sil­lä Bri­tan­nia on Ruotsin ohel­la jok­seenkin ain­oa maa Euroopas­sa, jos­sa junali­iken­teen matkus­ta­jamäärät ovat kas­va­neet. Bri­tan­ni­as­sa jopa todel­la paljon, peräti kaksinker­tais­tuneet yksi­ty­istämisen jäl­keen. Sitä ennen “hyvän rautatieli­iken­teen aikana” matkus­ta­jamäärät oli­vat jyrkässä laskussa

Haas­tatel­tu­ja näyt­ti har­mit­ta­van, että junat myöhästelevät ja junia peru­ute­taan. Jos juna ei lähde ajal­laan, vika on har­voin siinä, ettei kul­jet­ta­ja viit­si lähteä liik­keelle. Yleen­sä ongel­mana on punainen valo, jon­ka on sytyt­tänyt radan ylläpitäjä. Radat taas ovat Bri­tan­ni­as­sakin val­tion vastuulla.

 Bri­tan­nia yksi­ty­isti ensin myös kiskot, mikä oli suurivirhe. Insen­ti­iv­it oli­vat sel­l­aiset, että rato­jen kun­nos­s­api­to kan­nat­ti lyödä laimin ja ottaa iso vaku­u­tus suuron­net­to­muuk­sien var­alle. En ymmär­rä, mihin kisko­jen yksi­ty­istämisel­lä tähdät­ti­in, kos­ka radan ylläpi­dos­sa ei voi oikein kilpailla. 

 Mut­ta tuo nykyi­nen ”kaaos” on siis sen val­tion vira­nomaisen vastuulla. 

Haas­tatel­tu­ja har­mit­ti­vat myös junalip­pu­jen korkeat hin­nat. Olisi ehkä kan­nat­tanut ver­ra­ta hin­to­ja Suomen hin­toi­hin niin olisi päästy johonkin suhteellisuuteen.

Har­mi­tuk­sen aiheena taisi olla myös dynaami­nen hin­noit­telu. Jos on pakko päästä juuri siihen suosi­tu­im­paan junaan, jou­tui mak­samaan enem­män kuin jos saat­toi jous­taa tun­nil­la tai par­il­la. Dynaamiselle hin­noit­telulle vai­h­toe­htona on, että kaik­ki liput ovat yhtä kalli­ita kuin kalli­im­mat nyt, ja jois­sakin junis­sa on kovasti tyhjiä paikko­ja. Har­mit­taa tietysti, että joutuu mak­samaan enem­män kui, jos voisi matkus­taa toiseen ajankohtaan. 

Tuo dynaami­nen hin­noit­telu – jokaisen junan myymi­nen jok­seenkin täy­teen   – on toinen kahdes­ta syys­tä, minkä vuok­si rautatei­den yksi­ty­istämisen jäl­keen niiden suo­sio on lisään­tynyt melkolis­es­ti. Samal­la taval­la lentoli­ikenne on lisän­nyt matkus­ta­jamääriä onnis­tu­mal­la myymään koneet läh­es täyteen. 

 Toinen syy junali­iken­teen kas­va­neeseen suo­sioon onris­tisub­ven­tion estymi­nen. Monop­o­liy­htiö voi tehdä niin, että se yli­hin­noit­telee kus­tan­nuk­si­in näh­den lipun­hin­nat suosi­tu­il­la reit­eil­lä (esim Helsin­ki-Tam­pere) ja sub­ven­toi näin syn­tyneil­lä voitoil­la hil­jaisia ratao­suuk­sia. Kuu­lostaa oikeu­den­mukaiselta, mut­ta vähen­tää matkus­ta­jamääriä huo­mat­tavasti, kos­ka junali­iken­net­tä hai­tataan juuri siel­lä, mis­sä sen poten­ti­aali olisi suurin. 

Meil­lä VR jou­tui luop­umaan Onni Bussin vuok­si ris­tisub­ven­tios­ta. Niin­pä Junalip­pu Helsin­ki Tam­pere mak­saa 8,90, mut­ta jos tätä kir­joit­taes­sani jou­tu­isi ryn­täämään seu­raavaan junaan, se mak­saisikin 21€. Suurim­malle osalle matkusajia lip­pu­jen hin­nat ovat laske­neet olen­nais­es­ti. Jotakin tuo 21 € voi risoa, mut­ta sekin on vähem­män kuin oli­si­vat kaik­ki lip­pu­jen hin­nat ennen hintauudistusta.

 Junal­la matkus­t­a­mi­nen on lisään­tynyt huo­mat­tavasti suosi­tum­mil­la väleil­lä. Järkevään hin­noit­telu­un ei tarvit­tu kil­pailu­a­rautateil­lä, riit­ti bus­sili­iken­teen aset­ta­ma haaste.

 Minus­ta Ylen jut­tu oli huonoa jour­nal­is­mia, kos­ka siitä puut­tui aivan olen­nainen tieto junal­la matkus­tamisen suo­sion räjähdys­mäis­es­tä lisään­tymis­es­tä yksk­ty­istämisen ja kos­ka ennet­ti­in ymmärtää, että junien myöhäste­ly olisi johtunut yksi­ty­i­sistä yri­tyk­sistä eikä radan ylläpitäjästä.  

[KORJAUS: Tarkkaan luet­tuna uutises­sa oli lyhyt main­in­ta siitä, että rautatiematkus­t­a­mi­nen on lisään­tynyt kaksinker­taisek­si yksi­ty­istämisen jälkeen]

Vaik­ka Bri­tan­ni­as­sa yksi­ty­istämi­nen on pääasi­as­sa ollut hyvä asia, en ole var­ma, että kauko­ju­nali­iken­net­tä kan­nat­taisi Suomes­sa alis­taa kil­pailulle. Se ei nimit­täin johtaisi kil­pailu­un vaan monop­o­lioikeuk­sien huu­tokaup­paamiseen, mikä on aivan eri jut­tu.  Kiskoille kun ei mah­du kil­pail­e­vaa liikennettä. 

Sik­si olisi järkevää päät­tää poli­it­tis­es­ti, että VR hin­noit­telee liput oma-aloit­teis­es­ti niin kuin jou­tu­isi hin­noit­tele­maan ne kil­pailu­ti­lanteessa. Voi olla, että olen poli­it­tis­es­ti nai­ivi tätä sanoessani. 

= = = =

Jos meil­lä olisi kil­pailua, saisimme ehkä parem­mat junat, tai siis parem­min sis­uste­tut vaunut. Olen kysynyt, mik­si VR ei lai­ta duet­to +osas­to­ja muuallekin kuin rav­in­tolavau­nun yläk­er­taan , kos­ka ne ovat niin suosit­tu­ja. Mah­dol­lisu­us tehdä häir­iöt­tä töitä läp­päril­lä on lisän­nyt merkit­tävästi junali­iken­teen suo­sio­ta.  Vas­taus on, että joskus 2030-luvul­la, kun vaunu­ja joudu­taan muutenkin remon­toimaan tai uusimaan. 

Vaati­iko hyvä liik­keen­jo­hto sdi­is sit­tenkin kilpailua?

Yllyk­keen tämän kir­joit­tamiseen antoi Tuuk­ka Saari­maan saman­su­un­tainen twiitti. 

Suomen matkailuelinkeinon riskinä on riippuvuus lentoliikenteestä

Tulin eräässä kahvipöytäkeskustelus­sa sanoneek­si, että keskusta­lais­ten halu lahjoit­taa maamme min­er­aali­varat ilmaisek­si kenelle vain, johtuu siitä, että ovat niin epä­toivoisia siitä, mis­tä muus­ta kaupunkien ulkop­uolel­la voisi löytää työ­paikko­ja. Totes­imme yhdessä, että matkailu on poten­ti­aalis­es­ti paljon parem­pi ja että se on lisäk­si vah­vasti ris­tiri­idas­sa kaivos­toimin­nan kanssa. 

Suomen ongel­ma matkailumaana on kuitenkin sen täy­delli­nen riip­pu­vu­us lentoli­iken­teestä tai sitäkin pahem­mas­ta laivali­iken­teestä. Lentämis­es­tä ja laiva­matkoista taas tulee ilmastopoli­it­ti­sista syistä toiv­ot­tavasti selvästi nyky­istä kalli­im­paa. Toivon,että näin käy, mut­ta Suomen matkailulle se on ilmi­selvä riski. 

Kiinalaisia tur­is­te­ja ei saa tänne muutenkin lentomatkus­ta­ji­na, kuten ei ylipään­sä Euroop­paan. Mut­ta euroop­palaiset tur­is­tit alka­vat toiv­ot­tavasti käyt­tämään paljon enem­män junaa. 

Suomeen pääsee Junal­la vain Pietarin tai Haa­paran­nan kaut­ta, eri­tyis­es­ti, kos­ka lai­va Tukhol­mas­ta Helsinki­in on lentomatkaakin pahempi vaihtoehto. 

 Olisi kiire saa­da aikaa se Rail­Balti­ca ja tun­neli Tallinnaan.  Sen ansiostamyös suo­ma­laiset voisi­vat matkus­taa Euroop­paan parem­mal­la omallatunnolla.