Kassaan kuuluminen ja oikeus työttömyysvakuutukseen.

Olen niin van­ha, että muis­tan vielä, kun SAK:n puheen­jo­hta­ja Niilo Hämäläi­nen raivosi tele­vi­sios­sa työe­htosopimusten yleis­si­tovu­ut­ta vas­taan. Se ei ollut kuu­lunut hal­li­tuk­sen esi­tyk­seen, vaan eduskun­ta lisäsi sen käsiteltävänä ole­vaan laki­in. Niilo Hämäläi­nen piti tätä por­varien juo­ne­na ammat­tiy­hdis­tys­li­iket­tä vas­taan. Kuka enää halu­aa mak­saa jäsen­mak­su­ja, kun liit­toon kuu­luma­ton saa samat edut lain voimalla.

Käsi­tys por­varien juon­es­ta oli ehkä yli­t­ulk­in­taa, kos­ka esi­tys taisi tul­la SKDL:ltä.

Yhtä kaik­ki, ongel­mana oli, miten motivoi­da enää ketään mak­samaan jäsenmaksuja?

Sit­ten kek­sit­ti­in työt­tömyys­vaku­u­tus. Se sidot­ti­in ammat­tili­it­to­jen jäsenyy­teen. Veron­mak­sa­jat mak­soi­vat, mut­ta etu tuli vain liit­toon kuu­luville. Tai työ­markki­na­jar­gon­ian mukaan veron­mak­sa­jat eivät mak­sa­neet vaan ”par­tit” mak­soi­vat, niin kuin sil­lä olisi jokin ero. Kaik­ki verot per­itään tuotannosta.

Jos­sakin vai­heessa havait­ti­in, että ei ole ihan ongel­ma­ton­ta, että saadak­seen val­tion kus­tan­ta­man edun pitää kuu­lua johonkin jär­jestöön, jol­la taas on oikeus vali­ta jäse­nen­sä niin kuin kaikil­la jär­jestöil­lä on. Niin­pä annet­ti­in teo­reet­ti­nen mah­dol­lisu­us kuu­lua kas­saan kuu­lumat­ta liit­toon, mut­ta sen ei ollut tarkoi­tus merk­itä mitään.

(Eräs tut­tuni halusi suut­tuneena omaa alaansa sor­ta­neesta tupo­ratkais­us­ta ero­ta liitos­ta, vaan ei kas­sas­ta. Hänet kuitenkin erotet­ti­in myös kas­sas­ta. Kun hän halusi takaisin kas­saan, hänelle ker­rot­ti­in, että se käy puhe­lin­soitol­la. Numero kuitenkin on salainen ja se ker­ro­taan vain liiton jäsenille.)

Nyt tämä ei ole enää teo­ri­aa. Suurin työt­tömyyskas­sa on jo nyt niin san­ot­tu Loimaan kas­sa, tylsem­mältä nimeltään yleinen työt­tömyyskas­sa YTK.

Työt­tömyys­vaku­u­tus rahoite­taan 95-pros­ent­tis­es­ti kaik­il­ta, niin kas­saan kuu­luvil­ta kuin kuu­lumat­tomil­ta, perit­täväl­lä palkkaan sido­tul­la mak­sul­la. Muodolli­nen kas­san jäsen­mak­su kat­taa noin viisi pros­ent­tia kuluista. Todel­lisu­udessa se ei rahoi­ta lainkaan, kos­ka tuo viisi pros­ent­tia haaskau­tuu siihen hallinnol­liseen tehot­to­muu­teen, jon­ka toimin­nan pirstou­tu­mi­nen pieni­in ay-jäärien ATK-osaamisel­laan hallinnoimi­in kas­soi­hin aiheut­taa.  Kela hoitaisi sen kyl­lä viisi pros­ent­tia halvemmalla.

Kovin suur­ta eroa ei ole sil­lä, kut­su­taanko sitä rahaa, joka läh­tee työan­ta­jan tililtä, mut­ta ei päädy työn­tek­i­jän tilille vaan menee sotu-mak­sui­hin, työn­tek­i­jän vai työ­nan­ta­jan rahak­si. Sym­bol­is­es­ti täl­lä kuitenkin on merk­i­tys­tä. Ekonometri­sis­sa malleis­sa tätä ei pysty erottamaan.

Jos mak­su menisi vain kas­saan kuu­luvil­ta aina voisi ehdot­taa työ­nan­ta­jalle kaup­paa, että eroaa kas­sas­ta ja saisi palkanko­ro­tuk­sen, joka vas­taa työ­nan­ta­jan säästöä kas­samak­sus­ta. Kyl­lä se työ­nan­ta­jan mak­sama mak­sukin on pois työn­tek­i­jän palkasta.

Työt­tömyys­vaku­u­tuk­sen mak­samis­es­ta ei voi tehdä vapaae­htoista syys­tä, jon­ka selitän tämän postauk­sen lopussa.

Joitakin aiko­ja sit­ten kun nousi häly siitä, että kaik­ki rahoit­ta­vat työt­tömyys­vaku­u­tus­ta, mut­ta vain kas­saan kuu­lu­vat hyö­tyvät siitä, jär­jestelmään tehti­in kos­meet­ti­nen muu­tos. Kas­saan kuu­lumat­tomien mak­sut eivät enää rahoitakaan ansiosi­don­naista (hei­dän työ­nan­ta­jansa rahoit­ta­vat yhä), mut­ta työn­tek­i­jän nimi­in las­ket­ta­va mak­su menee val­tion poh­jat­tomaan kas­saan. Tai muodol­lis­es­ti sil­lä rahoite­taan työt­tömyys­tur­van poh­jal­la ole­vaa perusturvaosuutta.

Täl­lä yritetään väit­tää, että kas­saan kuu­lumat­tomien mak­sut menevät hei­dän työt­tömyys­vaku­u­tuk­sen­sa mak­su­un, mut­ta tämä on silkkaa silmänlumetta.

Myös kas­saan kuu­lu­vat saa­vat saman perus­tur­vao­su­u­den eivätkä mak­sa siitä mitään.

Lop­putu­los on se, että kas­saan kuu­lumat­tomat mak­sa­vat yhtä paljon, mut­ta saa­vat paljon vähemmän.

Perussyy tähän eroon on se, että ay-liike halu­aa pakot­taa työn­tek­i­jät jäsenikseen sil­lä, että ilman jäsenyyt­tä ei saa työt­tömyys­vaku­u­tus­ta. Tämä alkaa olla katoavaa kansan­perin­net­tä, kos­ka moni tietää, että voi liit­tyä Loimaan kas­saan tai vaik­ka Paper­ili­iton kas­saan liit­tymät­tä Paper­ili­iton osas­toon. Moni kuitenkin puhuu yhä liiton päivära­has­ta, vaik­ka liitoil­la ei ole sen rahoituk­sen kanssa mitään tekemistä.

Aidosti vapaae­htoinen työttömyysvakuutus?

Kir­joitin twit­teris­sä piru­ut­tani, että jos on liian mon­imutkaista antaa työt­tömyys­vaku­u­tus kaikille, joista mak­se­taan vaku­u­tus­mak­su, pois­te­taan mak­sut niiden palka­s­ta, jot­ka eivät kuu­lu kas­saan. Tähän ei tul­lut yhtään asial­lista vastausta.

Työt­tömyys­vaku­u­tus on saman­lainen kuin sairaus­vaku­u­tus. Kumpikaan ei voi olla vapaae­htoinen, kos­ka ihmis­ten ris­ki joutua työt­tömäk­si on eri­lainen ja jokainen tietää paljon omas­ta riskistään. Jos mak­su on sama kaikille, pienen riskin palka­nsaa­jat jät­täy­tyvät pois. Sen seu­rauk­se­na mak­su­ja on nos­tet­ta­va, yhä use­am­man kan­nat­taa jät­täy­tyä pois ja niin edelleen. Sama kos­kee sairautta.

Ongel­maa ei siis voi ratkaista niin, että kas­san jäsenyys on vapaae­htoista ja vain jäsenet mak­sa­vat vakuutusmaksun.

Kas­saan kuu­lu­mi­nen pakolliseksi

Niin­pä se on ratkaista­va niin, että vaku­u­tus ulote­taan kaikki­in niin kuin sairaus­vaku­u­tuskin on ulotet­tu. Joko siir­retään koko työt­tömyys­vaku­u­tus Kelan hoidet­tavak­si tai tehdään kas­san jäsenyy­destä pakol­lista. Sairaus­vaku­u­tus nou­dat­taa edel­listä ratkaisua ja eläke­vaku­u­tus jälkimmäistä.

Työt­tömyys­vaku­u­tuk­sen pitää koskea kaikkia niin kuin sairaus­vaku­u­tuk­senkin. Vain Trump on eri mieltä jälkimmäisestä.

On joka tapauk­ses­sa väärin, että samat vaku­u­tus­mak­sut menevät kaik­il­ta, mut­ta vain osa on vakuutettuja.

= = = =

Muuten, mik­si työ­nan­ta­ja­jär­jestötkin kan­nat­ta­vat tätä nyky­istä jär­jestelmää, jon­ka tarkoituk­se­na on tehdä taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavak­si liit­tyä liit­toon (kas­saan) jokaiselle.

Sil­loin kun vielä tehti­in tulopoli­it­tisia kokon­ais­ratkaisu­ja, oli koko yhteiskun­nan etu, että sitä sopi­mas­sa ole­vat edus­ti­vat mah­dol­lisim­man suur­ta osaa niistä, joi­ta sopimus koski.

Nyt niitä ei enää tehdä.

Jos työt­tömyys­vaku­u­tus ei ole syy liit­tyä liit­toon, jäl­jelle jäävät lakkoavustukset.

 

Pyöräretki 2020 (5) Uusikaupunki — Rauma

Lauan­tai 11.7.

Tämän päivän piti ennakkoon olla hirveää myräkkää, kovaa vas­tatu­ul­ta ja rankkasadet­ta. Olin jo tiedustel­lut hotel­lis­tani, onko huoneeni vapaa yhdek­si ylimääräisek­si yök­si.  Nyt ennuste näyt­ti kuitenkin parem­mal­ta. Kas­tu­maan tulisin, mut­ta se on vain vettä.

Parem­mal­la sääl­lä olisin polkenut Pori­in, mut­ta synkkä sääen­nuste sai min­ut varaa­maan hotellin Raumalta.

Taas piti sataa, mut­ta kuin ihmeen kau­pal­la selvisin täysin kuiv­ana. Jos olisi ajanut 8‑tietä, olisin kas­tunut. Ran­nan tun­tu­mas­sa sataa yleen­säkin vähem­män. Entä se myrskyi­nen vas­tatu­uli? Tuuli oli havait­tavis­sa määrin vas­tainen, mut­ta heikko, ei lähel­läkään myrskyä.

Sää oli pyöräi­lyyn tosi hyvä.

Nav­i­gaat­torin viihdeom­i­naisuuk­si­in kuu­luu vir­tu­aali­part­neri, joka ajaa ylä- ja alamäet samaa kiin­teää nopeut­ta. Reit­tiä suun­niteltaes­sa asete­taan myös tämä tavoitenopeus. Kil­pa­pyöräil­i­jälle tämä voi olla tosi haaste, min­ulle vain ajanku­lua. Kos­ka pyöräi­lyni oli tur­is­mia eikä urheilua ja kos­ka min­ul­la on repus­sa ja ohjaus­tanko­laukus­sa kymme­nen kiloa tavaraa, ohjel­moin vir­tu­aali­part­ner­in aja­maan hitaasti. Ennustet­tu kova vas­tatu­uli vaikut­ti tähän myös.

Nav­igoin­tio­hjel­ma suosit­ti tietä rantaa pitkin Pyhäran­nan kaut­ta. Se oli oikein muka­va, pait­si, että Pyhäran­nan jäl­keen tien päällyste muut­tui kelvot­tomak­si. Sen lisäk­si sitä kor­jailti­in, ei koko tieo­su­udelta vaan sadan metrin pätkä sieltä, toinen täältä. Juuri nyt olti­in siinä vai­heessa, että van­ha asfalt­ti oli kuorit­tu pois. Tätä oli todel­la ikävä ajaa.

Oli pakko ajaa hitaasti ja jar­rut­taa alamäis­sä, sil­lä voi käy­dä tosi huonos­ti, jos etupyörä osuu alamäen juurel­la kovas­sa vauhdis­sa asfaltissa ole­vaan reikään.

Ennen Pyhäran­taa olin vetänyt kelpo kaulan vir­tu­aali­part­ner­i­in, mut­ta se pol­ki min­ut oitis kiinni.

En yleen­sä pidä pyöräteistä. Niitä on ajet­ta­va hitaasti, kos­ka ne on suun­nitel­tu Jopol­la polkeville. Koko ajan on mutkia ja rot­valin reuno­ja. En tiedä, mikä pyörätei­den alfal­toin­nis­sa tehdään väärin, mut­ta asfalt­ti on usein katkeil­lut noin seit­semän metrin välein. Saumako­hdas­sa on aina ikävä tömps, siis noin sekun­nin välein. Sel­l­aista ei tee mieli ajaa lujaa. Paina­va ohjaus­tanko­laukku tekee asi­as­ta entistä hankalamman.

Nyt kuitenkin ilah­duin kun pyörätie alkoi ja pääsin pois huonol­ta asfaltil­ta.  Tämän päällyste oli lisäk­si ihan kun­nos­sa. Ne voi siis tehdä myös oikein, tai sit­ten tämäkin päällyste on pilal­la ensi tal­ven jälkeen.

Ennen Rau­maa reit­ti ei kään­tynytkään 8‑tielle vaan Una­jan tielle. Kylt­ti main­os­ti Una­jan kult­tuuri­maise­maa. Nät­ti se olisin. Talot hyvässä maalis­sa, pihat hoidet­tuina eikä pel­to­ja ollut päästet­ty met­sit­tymään. Joku vil­jeli­jä oli tehnyt pel­lostaan niityn ja pan­nut sen kas­va­maan luon­nonkukkia. Oikein hyvän näköistä!

Saavuin selvässä etu­a­jas­sa Rau­malle. Vähän har­mit­telin, että olin varan­nut hotellin niin, ettei varaus­ta voin­ut perua, kos­ka hyvinkin olisin voin­ut jatkaa Pori­in. Tosin kukaan ei taan­nut, että usko­mat­toman hyvä tuuri­ni sadeku­uro­jen kanssa olisi jatkunut.

Unescon kohteek­si nos­te­tus­sa Van­has­sa Rau­mas­sa ei tietääk­seni ole mitään muu­ta erikoista kuin ettei sitä ole puret­tu. Täl­laisia kaik­ki kaupun­git oli­vat 150 vuot­ta sitten.

Bon­gasin Van­has­ta Rau­mas­ta rav­in­tolan, mut­ta se oli täysi. Bon­gasin seu­raa­van ja sekin oli täysi. Lop­ul­ta päädyin syvästi pet­tyneenä ker­rostaloalueelle taval­liseen mättöruokalaan.

 

Pyöräretki 2020 (4) Naantali — Uusikaupunki

Per­jan­tai 10.7.

Aamul­la pikaises­ti matkaan kohti Uut­takaupunkia. Sääen­nuste sanoi, että mitä aiem­min läh­tee, sitä kuiv­em­pana tulee per­ille. Lop­ul­ta ei satanut juuri lainkaan ja lähempänä määrän­päätä alkoi aurinko paistaa.

Tie kul­ki ensin Kus­tavin tietä. Molem­pi­in suun­ti­in kul­ki paljon fil­lare­i­ta, lähin­nä menos­sa tai tulos­sa Saaris­ton ren­gastieltä. Siitä saisi kan­sain­välisen hitin, jos olisi taitoa tehdä sel­l­ainen. Tona­van pyörätie on val­ta­va men­estys. Vähän pitäisi pyöräteitä paran­nel­la. Parais­ten ja Nau­von välil­lä pyörätie ainakin muu­ta­ma vuosi sit­ten olisi edel­lyt­tänyt maastopy­örää. Jouduin rikko­maan lakia ja aja­maan autotiellä.

Kun tie kään­tyi Kus­tavi­in, min­un tieni jatkui Vehmaan kaut­ta Uuteenkaupunki­in. Olin ohjel­moin­ut nav­i­gaat­torin poikkea­maan Vehmaan kir­jas­toa kat­so­maan. Se oli vai­moni ensim­mäi­nen kir­jas­toalan työ­paik­ka joskus kauan sitten.

Tie kir­jas­tolle oikaisi pikku­ti­etä pitkin, jos­sa päällysteenä oli terävä sepeli. Puo­livälis­sä alkoi hirvit­tää renkaiden puoles­ta, mut­ta puo­livälis­sä ei enää kan­nat­tanut kään­tyä takaisin. Ajoin siis varovais­es­ti, eivätkä renkaan puhjenneet.

Kukaan paikalli­sista ei osan­nut ker­toa, kuin­ka van­ha kir­jas­toraken­nus oli, eivät myöskään kir­jas­tossa työsken­nelleet, mut­ta ainakin se uusi osa oli liian uusi, jot­ta vai­moni olisi voin­ut tehdä työtä siellä.

Sää läm­peni ja aurinko alkoi pais­taa. Iloi­sis­sa tun­nelmis­sa läh­estyin selvästi aikataulua edel­lä Uut­takaupunkia, kunnes viisi kilo­metriä ennen maalia takaren­gas räjähti. Siis räjähti, ei puh­jen­nut. Siinä oli sivus­sa viil­to­haa­va, jos­ta ilmeis­es­ti sisären­gas oli tunkenut ulos, muo­dostanut suuren kuplan ja räjähtänyt. Täl­laista min­ulle ei ollut ennen tapahtunutkaan.

Viil­to näyt­ti puukol­la tehdyltä, mut­ta kos­ka ajat­te­len kans­saih­mi­sistä lähtöko­htais­es­ti hyvää, epäilen, että se Vehmaan oiko­tien sepeli oli tämän tehnyt.

Sisären­gas­ta ei voin­ut paika­ta. Mikään paik­ka ei olisi niin isos­sa reiässä pysynyt. Vai­h­doin renkaan ja panin sisäku­min paikalleen. Mut­ta ei. Ymmärsin, että vaik­ka nyt painet­ta olisi vähem­män, ulos se tulisi uudestaan.

Laiton paikan ulko­renkaan sisäpuolelle estämään uut­ta pok­sah­dus­ta. Kun lisäk­si pump­pasin renkaan aika löysäk­si, pystyi linkut­ta­maan Uuteenkaupunki­in. Yhytin pyöräli­ik­keen 20 min­u­ut­tia ennen sen sulkemista. Ostin uuden ulko­renkaan ja sovin, että tuon fil­lar­i­ni aamul­la huol­let­tavak­si. Sen etu­vai­hde oireili taval­la, joka enteili vai­jerin katkeamista.

Uuden päällysrenkaan laitossa han­kalin­ta on saa­da pakkauk­seen lit­tanaksi taitel­tu ren­gas ymmärtämään, että sen kuu­luisi olla pyöreä.

Illalli­nen sata­man ran­nas­sa teras­sil­la lyhythi­haises­sa puserossani. Ihana sää!

Seu­raavak­si päiväk­si ennusteti­in hirveää myräkkää. Rajua sadet­ta ja ankaraa vas­tatu­ul­ta. Pien­veneil­i­jäitä kehoteti­in (jos­sain päin Suomea) pysymään pois­sa mereltä. Hark­itsin, että olisin ottanut hotellin kahdek­si yök­si, mut­ta päätin kat­soa aamuun.

Pyöräretki 2020 (3) Salo – Naantali

Torstai 9.7.

Kävin osta­mas­sa ketjuöljyä ja lähdin kohti Turkua. Sadet­ta pukkasi, mut­ta ei vält­tämät­tä mitään rankkasadet­ta.  En varan­nut hotel­lia Turus­ta, kos­ka ajat­telin sään sal­lies­sa polkea samantien Naan­tali­in. Turus­sa olen käynyt niin mon­ta ker­taa, ettei siinä olisi juuri nähtävää.

Suun­nit­telin reitin Turku­un, mut­ta ohjel­ma val­it­si ihan itse sen reitin, jon­ka olisin valin­nut: kol­man­nek­si uusim­man tien, kuten blo­gin kom­men­toi­ja sitä kut­sui. Se menee esimerkik­si Paimion keskus­tan kaut­ta, välil­lä moot­tori­tien etelä‑, välil­lä sen pohjois­puolel­la, mut­ta koko ajan sen toisek­si uusim­man pohjoispuolella.

Välil­lä satoi, pääasi­as­sa ei. Kevyessä sateessa sade­takki­ni toi­mi aivan kunnolla.

Nyt alkoi kult­tuuri­maise­mas­sa olla jo kat­sot­tavaakin. Mat­ka para­nee koko ajan.

Turku­un sisää­na­jon nav­i­gaat­tori ratkaisi taval­la, johon en olisi pystynyt. Se löysi kaik­ki kum­malliset pyöräti­et ja pikku­ti­et. Meni oikein mukavasti. Loistokapine!

Vähän yllät­ti, että Turun varsi­naisen kaupunkialueen läpi ajami­nen sujui niin nopeasti.

Turku­un tul­tuani päätin ottaa hotellin Naan­talista. Ne oli­vat kuitenkin aivan tolkut­toman kalli­ita. Päädyin huoneeseen ”Sinisessä talos­sa” joka mak­soi ”vain” satasen.

Sijain­ti oli niin hyvä kuin olla voi. Naan­talin van­has­sa kaupungis­sa aivan ran­nan tun­tu­mas­sa. Huone osoit­tau­tui saunaksi. Varsi­nainen maku­uhuone oli pienen pieni saunan pukuhuone. Vähän tun­sin oloni perus­suo­ma­lais­ten kansane­dus­ta­jak­si. Mut­ta oli­han min­ul­la käytössäni sauna.

Kylmä oli. Täl­laiseen läm­pöti­laan en ollut varautunut. Onnek­si kestän kylmää aika hyvin.

Naan­talin van­hakaupun­ki on näitä har­vo­ja säi­lyneitä puu­taloaluei­ta. Nyt sitä ei purkaisi kukaan.

Ihan muka­va pyöräilypäivä.

 

 

Pyöräretki 2020 (2) Mustio — Salo

 

Keskivi­ikko 8.7.

Oli tarkoi­tus polkea tänään Turku­un, mut­ta sääen­nuste sanoi, että oikeas­t­aan kan­nat­taisi jäädä Mus­tioon. Päätin kuitenkin ajaa edes Saloon – onhan min­ul­la sadea­su. Varasin siis hotellin Salosta.

Puo­liväli­in saak­ka väl­tyin sadeku­uroil­ta, vaik­ka koko ajan tun­tui siltä, että koh­ta sataa. Käytän vas­taan tule­via auto­ja sade­tutkana. Jos niil­lä on tuulilasin pyyhk­i­jät pääl­lä, edessä on sadet­ta. Kun ensim­määisel­lä autol­la oli tuulilasin pyyhk­i­jät pääl­lä, pysähdyin ja huputin reppuni.

Sit­ten satoi oikein kun­nol­la. Jouduin totea­maan, että sade­takki­ni, joka on tar­jon­nut eri­no­maisen suo­jan kylmältä viimal­ta ja tihkusateelta, ei pitänyt vet­tä, jos vet­tä tulee paljon. Ja sitä tuli.

Ei se kas­tu­mi­nen, mut­ta se kylmyys. Jos olisi ollut 14 asteen sijas­ta 20 astet­ta, tämä ei olisi ollut mitään.

Nav­i­gaat­tori­ni, jos­ta ker­ron myöhem­min enem­män, var­maankin kestää sadet­ta, mut­ta sen kos­ke­tus­näyt­töön putoil­e­vat pis­arat tuot­ti­vat sat­un­naisia kos­ke­tuk­sia. Näyt­tö sekosi ajoit­tain, mut­ta sat­un­naishäir­in­tä löysi monia uusia omi­naisuuk­sia, joi­ta en ollut man­u­aal­ista saanut selville.

Sade vai­h­tui tihkuk­si ja läm­pöti­la alkoi paran­tua. Tulin Saloon, hotel­loiduin, kävin osta­mas­sa kengät.

Reit­ti oli sen ver­ran yksinker­tainen, että olisin selvin­nyt siitä ilman nav­i­gaat­to­ria. Tosin sisää­na­jon kaupunki­in se luot­sasi fik­sum­min kuin minä olisin tehnyt.

Huo­masin pakkauk­sisani kak­si uut­ta puutet­ta. Ketjuöljyä tarvit­ti­in tämän sateen jäljiltä. Se ei ollut varsi­nainen uno­hdus – siis täl­lä ker­taa vaan aiem­min. Ketjuöljy oli jäänyt asun­toomme, kun pak­en­imme putkire­mont­tia. Sen sijaan varsi­nainen uno­hdus oli vent­ti­il­i­adapteri: pieni met­al­likap­pale, joka ruu­vataan pres­ta-vent­ti­ili­in, niin että renkaan voi täyt­tää huoltoase­mal­la. Huoltoasemil­ta saa yleen­sä vain viisi ilmake­hää, mut­ta se on enem­män kuin käsipumpul­la ja varovasti ajaen sen turvin pääsee jon­nekin, jos­sa on oikea pumppu.

Sääen­nuste lupasi sadet­ta ainakin seu­raa­vat viisi päivää. Koti­joukot huo­maut­ti­vat, että Salon vahvuuk­si­in kuu­luu juna-ase­ma, jos­ta pääsee Helsinki­in alle kahdessa tun­nis­sa. Sanoin hark­it­se­vani asi­aa ja päät­tävänä aamulla.

En raask­in­ut kat­soa, mil­lainen sää olisi Sak­sas­sa. Tätä menoa retkeni kilo­metrimäärät jäävät paljon pienem­mik­si kuin kaavailin.

 

Pyöräretki 2020 (1) Katajanokka – Mustio

Tiis­tai 7.7.

Olin alun perin ajatel­lut tehdä tämän vuo­den pyöräretken Sak­san jok­i­laak­sois­sa rauhal­lis­es­ti polkien, mut­ta korona muut­ti suun­nitel­man. Jos olisin tien­nyt sääen­nus­teen, olisin ehkä men­nyt kuitenkin Sak­saan kaik­ista mask­ipakoista huolimatta.

Suo­mi ei min­un silmis­säni ole kävin hyvä pyöräi­ly­maa. Kul­jen maantiepyöräl­lä tavarat repus­sa. Nuorem­pana ja köy­hempänä pyöräilin retkipyöräl­lä teltan, maku­u­pussin ja Tran­gian kanssa. Siihen Suo­mi taas sopii todel­la hyvin.

Minä olen nyt riip­pu­vainen hotelleista ja niitä on Suomes­sa har­vas­sa. Se pakot­taa suun­nitel­mallisu­u­teen ja suun­nitel­mallisu­us taas ei sovi yhtään oikukkaiden säi­den kanssa.

Suomen liiken­nelain­säädän­tö on pyörävi­hamieli­nen. Kes­ki-Euroopas­sa fil­lar­ia ei saa ohit­taa metriä lähempää, mut­ta Suomes­sa saa ohit­taa niin läheltä kuin uskaltaa. Jotkut autoil­i­jat eivät ymmär­rä, että fil­lari voi tehdä odot­ta­mat­toman sivut­tais­li­ik­keen tuu­len­pu­uskan vuok­si tai sik­si, että asfaltissa on reikä, joka pitää kiertää. Olen kokenut Suomes­sa niin mon­ta läheltä piti ‑tilan­net­ta, että pelkkä itsesuo­jelu­vais­to suosit­taa pyöräi­lyä ulkomailla.

On kuitenkin san­ot­ta­va, että autoil­i­joiden käyt­täy­tymi­nen on tässä suh­teessa paran­tunut huomattavasti.

Suo­mi on myös toiv­ot­toman har­vaan asut­tu, eikä meil­lä ole pieniä kyläkeskuk­sia, jois­sa olisi kahvi­la tai edes kaup­pa. Aika pitk­iä matko­ja pitää polkea ilman mah­dol­lisu­ut­ta huoltoon.

Päätin suun­na­ta län­sir­an­nikolle ihan vain sik­si, että siel­lä asu­tus on vähän tiheäm­pää. Ensim­mäisek­si siis Turku­un. Turku on kuitenkin vähän kaukana min­un ikäisel­leni yhden päivän matkak­si. Mihin siinä välis­sä voi pysähtyä? Tam­misaari ehkä, mut­ta sinne olen polkenut jo mon­ta kertaa.

Lop­ul­ta keksin Mus­tion Kar­tanon. Uusi hieno pyörä­nav­i­gaat­tori­ni suosit­ti reit­tiä Inkoon kaut­ta pitkin Jor­vak­sen tietä, mut­ta kun se on niin tyl­sä, pakotin reitin kulke­maan pohjoisem­paa pikkuteitä pitkin.

Olin aikonut lähteä torstaina, kos­ka sil­loin piti sataa vähän vähem­män, mut­ta tiis­ta­iaa­mu­na havaitsin, että tänään­hän on myös aika satee­ton­ta. Vas­tatu­ul­ta tosin. Viime het­ken han­k­in­nat, erit­täin hätäi­nen pakkaus (mitähän jäi puut­tumaan?) ja matkaan vähän kah­den­toista jälkeen.

Aika tyl­sä tämäkin reit­ti oli. Yksi­toikkoista met­sää ja välil­lä vähän pel­to­ja. Mukanani oli kam­era, jol­la piti ottaa kuvia wau-kohteista, mut­ta yhtään kuvaa en ottanut.

Automatkail­i­jalle matkan kohoko­h­dat ovat per­il­lä ja mat­ka on vält­tämät­tömyys per­ille pääsemisek­si. Fil­lar­ille mat­ka on se jut­tu. Per­il­lä ei tarvitse olla mitään mie­lenki­in­toista, kos­ka mat­ka on mie­lenki­in­toinen. Sik­si läp­pävi­as­tani huoli­mat­ta rakas­tan pyöräi­lyä vuoristossa.

Tämä osa matkas­ta ei ollut mil­lään lail­la mielenkiintoinen.

Min­ul­la oli uusi hieno pyörä­nav­i­gaat­tori, jon­ka omi­naisuuk­si­in en ollut vielä ehtinyt tutus­tua. (Ensim­mäi­nen kap­paleeni oli vialli­nen ja uuden sain vas­ta kah­den viikon odot­telun jäl­keen) Kaiken kar­tan­lu­vun vaivan se vei ja ohjasi fil­lar­in kannal­ta parhaille mah­dol­lisille reit­eille. Oikein hyvä apu. Ja mukavaa ajan­vi­etet­tä tilas­toista kiin­nos­tuneelle.  Mut­ta tästä nav­i­gaat­torista myöhem­mis­sä postauksissa.

Min­ul­la oli juoma­pul­los­sa urheilu­juo­maa. Olin ajatel­lut ostaa jäätelöä matkan var­relta, mut­ta yhtään kaup­paa tai kahvi­laa ei tul­lut vas­taan ennen kuin melkein per­il­lä. Tämä on yksi Suomen ongelmista fil­lari­matkail­i­jan kannalta.

Vähän ennen Mus­tio­ta yhytin joukon pyöräiljöitä, jot­ka oli­vat menos­sa Mus­tion kaut­ta Fiskarssi­in. Meil­lä oli siis sama mat­ka. Yksi heistä teki mie­lenki­in­toisen tun­tu­ista väitöskir­jaa Turun yliopis­tossa aiheesta, joka sivuaa tule­van kir­jani aihei­ta. Lupasi lähet­tää artikkelinsa.

Olin pukenut pes­simistis­es­ti sade­takin päälle (siitä oli kyl­lä hyö­tyä myös kylmyyt­tä vas­taan), mut­ta käytän­nöl­lis­es­ti kat­soen ei satanut lainkaan. Kovan vas­tatu­ulen olisin kyl­lä vai­h­tanut mietoon tihkusateeseen.

Mus­tion kar­tano – kut­su­vat sitä nyky­isin lin­naksi – on kau­nis. Hotellin yhtey­dessä oli tasokas ja kallis rav­in­toa. Kun on menet­tänyt 3 000 kilo­kalo­ria, syömi­nen on perus­nautin­to. Puolelta päivin olisi ollut lin­nan esit­te­ly, mut­ta min­un piti ehtiä Turku­un, joten se sai jäädä.

Yhden kun­non mokan olin pakates­sa tehnyt. Olin uno­htanut kengät. Vähän noloa oli olla rav­in­to­las­sa pyöräi­lykengät jalas­sa. Eivät ne urheilukengistä muuten eron­neet, mut­ta klos­sit ovat kävel­lessä vähän epäkäytän­nöl­liset. Kenkäkaup­pa odottaa.

Pysäyttääkö etätyön helpottuminen kaupungistumisen?

Olin torstaina Ykkösaa­mus­sa keskustele­mas­sa siitä, että onko etä­työn helpot­tumi­nen pysäyt­tämässä kaupungis­tu­mista. Toise­na keskusteli­jana oli Mynämäen kun­nan­hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­ja Pekka Myl­lymä­ki (kesk). Aikaa oli vähän ja siitäkin meni lei­jo­nanosa Mynämäen han­kkei­den esit­te­lyyn, joten en ehtinyt sanomaan kuin mur­to-osan siitä, mitä min­un piti sanoa. Sanon siis tässä.

Minä olen hyvin ilah­tunut, jos tämä kehi­tys helpot­taa maal­la asum­ista ja maalaiskun­tien elin­voimaisu­ut­ta. Helsingis­sä ei mitenkään iloi­ta muut­topaineen tuo­mas­ta asumisen kalleud­es­ta. En kuitenkaan ole yhtä var­ma kuin Pekka Myl­lymä­ki, että kaupungis­tu­mi­nen – tai siis suurkaupungis­tu­mi­nen – tästä vähenee.

Nyt se, joka muut­taa Porista Helsinki­in, myy asun­ton­sa Porista ja ostaa saman­laisen Helsingistä, joutuu mak­samaan noin 200 000 euroa väliä. Tämä kar­sii mon­ta halukas­ta muut­ta­jaa. Jos muut­topaine helpot­taa, pori­lainen joutuu mak­samaan enää 100 000 euroa väliä. Tämä tekee muut­tamisen mah­dol­lisek­si mon­elle sel­l­aiselle, jolle se on nyt taloudel­lis­es­ti mah­do­ton­ta. Toisin sanoen, kun jotkut muut­ta­vat Helsingistä pois ja jät­tävät jäl­keen­sä tyhjän asun­non, tilalle muut­taa joku toinen. Helsin­gin kasvu ei tästä san­ot­tavam­min hidastu.

Eri­tyis­es­ti etäkok­ousten jär­jestämi­nen helpot­taa monikansal­lis­ten yri­tys­ten toim­intaa, joiden väki aiem­min kan­soit­ti lentoasemia. Tämä joudut­taa Suomen luisum­ista tytäryhtiötaloudeksi.

Kan­nat­taa huo­ma­ta, että työ, jota voi tehdä mis­sä päin Suomea tahansa, voi tehdä mis­sä päin maail­maa tahansa. Jo nyt moni tekee etätöitä Espan­jan aurinko­ran­nikol­ta. Mut­ta sitä voi tehdä myös Inti­as­sa. Aiem­min kie­limuuri suo­jasi suo­ma­laisia työ­paikko­ja, mut­ta nyt kään­nös­ro­bot­it kehit­tyvät yhä vain parem­mik­si. Niistä ei ole kään­tämään kaunokir­jal­lisu­ut­ta, mut­ta ark­isi­in työelämän tarpeisi­in ne riit­tävät mainiosti.

Pekka Myl­lymä­ki main­os­ti toisaal­ta, että elämä maal­la ei kulu­ta niin paljon fos­si­iliener­giaa ja toisaal­ta, että Mynämäestä pääsee 21 min­uutis­sa autol­la Turku­un. Fos­si­iliener­giaa siihenkin taide­taan tarvi­ta. Tilas­to­jen val­os­sa Uudel­la­maal­la päästöt henkeä kohden ovat pienem­mät kuin mis­sään muus­sa maakun­nas­sa. Myös Helsingis­sä päästöt kuu­lu­vat maan pien­impi­in ja ovat pienen­tymässä nopeasti lisää.

En usko ajatuk­seen, että etä­työn helpot­tumi­nen toisi takaisin Nur­mi­järvi-ilmiön, jos­sa pyritään asumaan maal­la suuren kaupun­gin lähel­lä. Eivät nuoret muu­ta hip­ste­rien Kallioon lyhyen työ­matkan takia vaan ympäril­lä ole­van kaupunkielämän takia. Tilanne on toinen, jos epi­demi­at lakkaut­ta­vat kaupunkielämän.

Yhdys­val­lois­sa panos­tet­ti­in paljon etätöi­hin, kos­ka kelvot­toman kaupunkisu­un­nit­telun vuok­si työ­matkat venyivät moni­tun­tisik­si. Niistä on kuitenkin the Econ­o­mistin mukaan alet­tu han­kki­u­tua eroon, kos­ka etä­työtä teke­vien osaami­nen alkoi jäädä jäl­keen ja tuot­tavu­us tätä kaut­ta laske­maan. On töitä, jos­sa osaamisen ylläpi­to ei ole niin tärkeätä, mut­ta on paljon töitä, jois­sa se on elintärkeätä.

Enem­män uskon siihen, että osa työpäivästä tehdään kotona ja aamu­ru­uhkan helpo­tut­tua men­nään työ­paikalle kon­tak­tien äärelle. Näin muuten minäkin teen.

Uskon myös siihen, että kesämökkien käyt­töai­ka pite­nee, kos­ka moni voi tehdä viikon tai pari etätöitä – eri­tyis­es­ti keskit­tymistä vaa­tivia kir­joi­tus­pro­jek­te­ja ­– mök­iltä käsin.

Suo­ma­laisen maaseudun houkut­tele­vu­us olisi parem­pi, jos meil­lä asut­taisi­in kylis­sä kuten Kes­ki-Euroopas­sa eikä täysin hajal­laan, jol­loin mitään yhteisöä ei pääse syn­tymään. Moni pikkuka­pun­ki olisi kil­pailukykyisem­pi, ellei oli pilan­nut kaupunkiku­vaansa moukka­maisel­la rak­en­tamisel­la. “Minä sota säästi, sen rauha tuhosi. ”

Muuten olen vähän huolestunut siitä, että parikym­men­tä vuot­ta on puhut­tu, että kyl­lä tämä kaupungis­tu­misen mega­tren­di tästä vielä kään­tyy. Kään­net­tä odoteltaes­sa ei tehdä mitään. Meil­lä on hyvin saman­laisia kun­tia, joista toiset men­estyvät ja toiset taan­tu­vat. Selit­täjänä on vain her­raon­ni. Omat toimet ovat ratkai­se­via. Itsekin siis kan­nat­taisi tehdä jotain.

 

 

 

Koronaepidemia — entä jos?

Koron­aepi­demia – entä jos?

Varoi­tan, että nyt tulee speku­lati­ivista tek­stiä, jos­sa ei esitetä väit­teitä vaan kysymyk­siä ja mah­dol­lisia hypoteeseja.

Seu­raavas­sa kuvas­sa esitän aikasar­jan korona-kuolleisu­ud­es­ta miljoon­aa asukas­ta kohden eräis­sä mais­sa. Pitäisi esit­tää aikasar­jat sairas­tunei­den määristä, mut­ta ne ovat ihan mitä sat­tuu. Kuolleisu­udessa taas on se ongel­ma, että sitä domi­noi taudin lev­iämi­nen hyvin van­hoi­hin ja eri­tyis­es­ti hoivakotei­hin sekä ter­vey­den­huol­lon muu taso: antibioot­tire­sistenssi ja hoita­mat­toman dia­betek­sen määrä. Lisäk­si siihen vaikut­taa eri veriryh­mien yleisyys, ilmeis­es­ti myös muut perin­nöl­liset tek­i­jät. Jätin kuvas­ta pois Espan­jan, kos­ka hei­dän tilas­tois­saan on jokin vialla.

Kuva on log­a­r­it­mi­asteikol­la, sil­lä jos tau­ti lev­iäisi vapaasti, epi­demia lev­iäisi eksponentiaalisesti.

Min­ua ihme­tyt­tää näi­den käyrien samankaltaisu­us, vaik­ka eri maid­en koron­apoli­ti­ik­ka on ollut kovin eri­laista. Vielä oudom­paa on, etteivät tar­tun­nat eivät ole lisään­tyneet, vaik­ka rajoituk­sia on pois­tet­tu. (Voisiko OAJ myön­tää olleen­sa väärässä, kun se vas­tusti koulu­jen avaamista toukokuussa?)

Jotain eroa kuitenkin on. Ruot­si ja Bri­tan­nia käyt­täy­tyvät vähän eri taval­la, mut­ta eivät kovin eri taval­la. Brasil­ia on joukon uusi tulokas. Käyrä näyt­tää tässä kuvas­sa eri­laiselta, mut­ta näyt­täisi saman­laiselta, jos käyrää siir­ret­täisi­in pari kuukaut­ta aiem­mak­si. Brasil­ias­sa on nyt talvi.

Ikään kuin toimet koron­aa vas­taan oli­si­vat tehot­to­mia ja jokin muu syy aset­taa kuollei­den määrälle katon. Tai sit­ten mikä tahansa tehoaa, kos­ka kaik­ki toimet saa­vat ihmiset varovaisiksi.

Jos näi­den käyrien kaareu­tu­misen aiheut­taa katon läh­estymi­nen, kat­to näyt­tää ole­van aivan eri korkeudel­la eri maanti­eteel­lisil­lä alueil­la. Jos ei men­nä aivan yksit­täisi­in kyli­in vaan yli miljoo­nan asukkaan väestöpo­hji­in, suurin silmi­i­ni tul­lut kokon­aiskuolleisu­us on New Yorkin Bronxis­sa, jos­sa kuollei­ta väestöstä on 3,2 promil­lea. Ruot­sis­sa kuolleisu­us on 0,47 promil­lea ja Suomes­sa 0,06 promil­lea. Bronxis­sa epi­demia näyt­tää jo pysähtyneen.

Suures­sa kuvas­sa näyt­tää siltä, että suuret kaupun­git ja joukkoli­ikenne oli­si­vat edis­täneet infek­tio­ta, mut­ta tämäkään ei ole johdonmukaista.

Mik­si epi­demia ei ole men­estynyt Roomas­sa, vaik­ka se on riehunut Milanos­sa? Sil­loin, kun epi­demia lev­isi Pohjois-Ital­ias­sa val­toime­naan, 130 junaa vuorokaudessa kul­ki Rooman ja Milanon välil­lä. Pohjois-Ita­laista matkustet­ti­in Etelä-Ital­i­aan paljon enem­män kuin Ruot­si­in. Ulkoil­mas­sa oleskelu ja teras­sikausi? D‑vitamiini? Ilmankosteus?

Mysti­nen on aikasar­ja Espan­jan ter­vey­den­huolto­henkilökun­nan tar­tun­noista. Toukoku­un alkupäiv­inä tästä joukos­ta oli noin 20 % saanut infek­tion ja siihen uusien tapausten lisään­tymi­nen sit­ten lop­pui. Ikään kuin kaik­ki, jot­ka ylipään­sä voisi­vat sairas­tua, oli­si­vat jo sairas­tuneet. Tar­tun­noille he kyl­lä altis­tu­i­v­at edelleen.

Suo­mi (ja Nor­ja) on aivan kum­malli­nen tapaus. Meil­lä koronara­joituk­set ovat olleet todel­la lieviä mui­hin maid­en ver­rat­tuina, mut­ta koron­akuole­mis­sa olemme aivan eri tasol­la muiden Euroopan maid­en kanssa.

Väistämät­tä tulee mieleen toinen kum­ma­jaisu­us: mik­si HIV lev­isi Suomes­sa sukupuo­liteitse niin huonos­ti. Sitä piti käy­dä hake­mas­sa Tallinnan ja Thaimaan bor­delleista, mut­ta Suomes­sa se ei pystynyt lev­iämään. R0 oli voimakkaasti alle yhden. Sukupuolimoraal­ista ei ollut kyse, kos­ka muut sukupuoli­tau­dit lev­i­sivät hyvin. Tar­tun­nan kyl­lä sai, jos virus­ta pisti suo­raan omaan suoneen­sa huumet­ta piikit­täessä. Geneet­tiset erot?

Olen saanut eri­laisia tiedon­siru­ja. SARS‑1 ‑taudin immu­ni­teet­ti tehoaa myös SARS-CoV­‑2 ‑viruk­seen niin, että sitä sairas­tanei­den veren avul­la voidaan valmis­taa paran­tavaa ja suo­jaavaa seeru­mia. Vas­ta-aineet eivät hyökkää viruk­sen piikki­in vaan mui­hin osi­in. Voisiko osa virus­ta sairas­taneista kehit­tää virus­ta vas­taan väärän­laisia vas­ta-ainei­ta? Väärän­laisia siinä mielessä, ettei vas­ta-ainetesti tun­nista niitä? Viruk­sen ne kyl­lä nujertavat.

Super­levit­täjät ovat jo sairastuneet

Yksi seli­tys voisi olla se, että toiset levit­tävät tau­tia val­ta­van paljon enem­män kuin toiset. Jos nämä super­levit­täjät sairas­tu­vat myös itse herkem­min, lev­iämi­nen alkaa hidas­tua paljon ennen lau­maim­mu­ni­teet­ti­in riit­tävää 60 pros­ent­tia. Tämä yhdis­tet­tynä melko lievi­in rajoi­tus­toimi­in voi pysäyt­tää epidemian.

Tämän ohel­la kaupungis­tu­misas­te vaikut­taa tau­ti­in. Vaik­ka super­tar­tut­ta­jien määrän vähen­e­m­i­nen alen­taa tar­tut­tavu­ut­ta, urbaani elämän­muo­to kas­vat­taa sitä. Eri­tyis­es­ti ahtaasti asum­i­nen joukkoa­sun­tolois­sa (Sin­ga­poren vierastyöläiset, Helsin­gin raken­nustyöläiset, maahanmuuttajat).

Vas­ta-ainetestit anta­vat väärää tietoa?

Jok­seenkin kaik­ki sairaan­hoitoa vaati­neet koronat­a­pauk­set ovat tuot­ta­neet lab­o­ra­to­rios­sa havait­tavia vas­ta-ainei­ta. Mut­ta tuot­ta­vatko kaik­ki lievän infek­tion sairas­ta­neet? Jois­sakin tutkimuk­sis­sa on todet­tu, että enem­mistö sairas­taneista ei näy vas­ta-ainetesteis­sä. Tässä artikke­lis­sa väitetään, että peräi­ti vain 10 % tausin sairas­taneista antaisi posi­ti­ivisen vas­ta-ainetestin. Kan­nat­taa kuitenkin huo­ma­ta että New York Cityn asukkaista posi­ti­ivisen vas­ta-ainetestin on antanut 20 % koko väestöstä, tosin otos kos­ki jonkin automar­ketin asi­akkai­ta. (Täl­laista on tutkimus, kun ei ole kun­nan väestörekisteriä.)

Väite menee niin, että nuoret tor­ju­vat taudin puoli­huoli­mat­tomasti T‑soluillaan vas­ta-ainei­ta tuot­ta­mat­ta. Tämä puo­lus­tusjär­jestelmä heikke­nee iän mukana. Se selit­täisi sen, mik­si vas­ta-ainei­ta löy­tyi Espan­jas­sa enem­män ikään­tyneil­lä, vaik­ka nuo­ril­la luulisi ole­van enem­män sosi­aal­isia kontakteja.

On myös san­ot­tu, että jos oikea vas­ta-aine löy­tyy nopeasti, niitä riit­tää niin pieni määrä, ettei lab­o­ra­to­rio huo­maa niitä.

Muiden koron­avirusten tuo­ma immuniteetti

On havait­tu, että muiden koron­avirusten tuot­ta­ma immu­ni­teet­ti pelit­tää myös SARS-CoV­‑2 ‑viruk­seen. Näitä nuhaku­umeita­han on ollut paljon. Erään tutkimuk­sen mukaan jopa puolel­la sel­l­ai­sista henkilöistä, joil­ta on otet­tu näyte ennen vuot­ta 2020, on vas­ta-ainei­ta (tai T‑soluja) , jot­ka selät­tävät SARS-CoV‑2:n. En osaa päätel­lä, mil­lainen oli otos. Uni­ver­saali tämä tulos ei voi olla, kos­ka on kyliä, jos­sa melkein kaik­ki ovat sairas­tuneet koron­aan tänä keväänä. Noiden van­ho­jen epi­demioiden kulku voi osit­tain selit­tää sen, mik­si väestö on yhtääl­lä paljon alt­ti­im­paa sairas­tu­maan COVID-19:ään kuin toisaalla.

Yksinker­tais­es­ti vain kesä

Kesä on yksinker­taisin seli­tys siihen, että epi­demia on pysähtynyt Euroopas­sa. Emme tiedä, miten tämä virus reagoi kesään, mut­ta kaik­ki muut koron­aviruk­set kesä nujer­taa. Brasil­ias­sa epi­demia käyn­nistyi kun­nol­la vas­ta toukoku­us­sa, joka vas­taa mei­dän marraskuutamme.

Peru­utet­ti­inko kesä­ta­pah­tu­mat siis turhaan?

Mar­rasku­us­sa se nähdään, tuleeko virus takaisin. Jos tulee, uuden aal­lon raju­us riip­puu kaikesta siitä, mitä olen yrit­tänyt speku­loi­da yllä. Onko niin, että paljon use­ampi on taudin sairas­tanut läh­es oireet­tomana tai niin, että huo­mat­ta­va osa on sille valmi­ik­si immuuneja.

Voi myös olla niin, että ruot­salais­ten nyt vähän ala­mais­sa ole­va itse­tun­to on tam­miku­us­sa paljon korkeam­mal­la kuin nyt.

Mitä ajat­te­len juuri nyt?

Kukaan ei voi tietää, miten asi­at ovat, mut­ta vaaran­nan maineeni ja ker­ron, mihin tiedot nyt viit­taa­vat. Nämä kuu­lu­vat kaik­ki sar­jaan, näinkin voi olla, mah­dol­lisia, mut­ta eivät var­mo­ja eivätkä edes todennäköisimpiä

  • Super­tar­tut­ta­jat ovat jo sairas­ta­neet eivätkä tar­tu­ta enää.
  • Vas­ta-ainetestit anta­vat aivan väärän kuvan taudin lievän muodon sairas­tanei­den määrästä. Eri­tyis­es­ti nuorten sairas­tanei­den määrä on vah­vasti aliarvioitu.
  • Osal­la väestöä, eri­tyis­es­ti taas nuo­ril­la, on immu­ni­teet­tia muiden koron­avirusten vuoksi.
  • Urbaani elämä lisää tar­tun­nan varaa.
  • Tois­taisek­si tun­tem­at­tomat geneet­tiset erot tuot­ta­vat ero­ja maid­en ja aluei­den välille.
  • Kesäl­lä ei ole vaaraa tar­tun­nas­ta. (Älä kuitenkaan luo­ta tähän!)

Mar­rasku­us­sa tiedämme enem­män. Jos mikään ylläole­vista seli­tyk­sistä taudin hidas­tu­miseen ei päde pait­si kesä, uusi aal­to tulee mar­rasku­us­sa. Tai sit­ten ei tule.

[Olen muut­tanut tämän luet­telon selostus­ta, kos­ka niin moni kom­men­toi­ja on tässä vai­heessa jo uno­htanut, mitä koko jutun otsikos­sa san­ot­ti­in. Kyse on pääske­naar­i­on haas­tavista epävarmuuksista.]

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 9.6.2020

Ennen kesä­taukoa lau­takun­nan viimeinen kok­ous, johon saa tuo­da uusia asioi­ta. Ensi viikol­la on vielä kok­ous, jos­sa käsitel­lään nyt mah­dol­lis­es­ti pöy­dälle pan­tavia asioita.

Mar­i­an kasvuyrityskeskus

Mas­si­ivi­nen han­ke, jon­ka tavoit­teena on tuo­da alueelle 3 500 työ­paikkaa kasvuyri­tyk­si­in. Joku sanoi, että nämä pitäisi hajasi­joit­taa tyhjin toim­i­tiloi­hin ympäri Helsinkiä, mut­ta ei sel­l­ainen toi­mi. Kasautusmisedut!

Han­ke on hyvåä, mut­ta pien­tä viilaamista siinä on. Saavutet­tavu­us on tärkeä tavoite. Sik­si on ikävää, että Meche­lininkadun yli ei oikein pääse. Pohjoisen Rauta­tienkadun jäl­keen etelään men­täessä seu­raa­va mah­dol­lisu­us päästä Meche­linkadun toiselle puolelle on Län­silinkin kohdalla.

Mikko Särelä on esit­tänyt, että kään­tymi­nen vasem­malle Lapin­lah­den­tielle kiel­let­täisi­in tul­taes­sa etelästä Meche­lininkat­ua pitkin. Sikä­likin perustel­tu aja­tus, että vasem­malle kään­tyvät odot­taisi­vat vuoroaan ratikkakiskoil­la. Espan­jas­sa  yleinen tapa suju­voit­taa risteyk­siä on kieltää kään­tymi­nen vasem­malle. Jos halu­aa vasem­malle, kään­tyy oikealle ja tekee U‑käännöksen. Toimii hyvin.

City­l­o­gis­ti­ikan toimenpideohjelma

Olen­naista on vara­ta joitakin nyt pysäköin­tikäytössä ole­via ruu­tu­ja vain jakeluli­iken­teen käyt­töön. Kätev­in­tä olisi, jos ruudun voisi vara­ta tietyk­si ajanko­hdak­si, mut­ta tämä ei kuulemme toi­mi, kos­ka on vaikea pysyä aikataulussa.

Keskus­tan huolto­tun­neli pitäisi saa­da parem­paan käyt­töön. Yksinker­tais­in­ta olisi pakot­taa kiin­teistöt liit­tymään siihen pois­ta­mal­la niiltä mah­dol­lisu­us jakelu­un maan päältä, mut­ta KHO ei ole tätä kuulem­ma hyväksynyt. Liit­tymis­mak­su ei myöskään tai­da olla ihan tas­a­puo­li­nen. Tästä pitäisi saa­da erilli­nen selvitys.

Ten­nis­palatsin ton­tin vuokraus­pe­rustei­den määrääminen.

Tosi­asi­as­sa tont­ti myy­dään, kos­ka vuokra­sopimuk­ses­sa on osto-optio. Vuokran ja myyn­ti­hin­nan suh­teen määrit­tää viiden pros­entin reaal­i­tuot­to, joten ton­tin vuokraa­jan kan­nat­taa ostaa tont­ti. Hal­val­la menee, 17 miljoon­aa, mut­ta kaa­va on aika rajoit­ta­va, kos­ka suo­jelta­va rakennus.

Myös itse raken­nus on tarkoi­tus myy­dä, mut­ta siitä ei päätetä tässä yhteydessä.

Tal­in ten­nishallin lähet­tyville asuntoja

Teol­lisu­us­tont­ti muute­taan pääasi­as­sa asumiskäyt­töön. 1 200 uut­ta asukas­ta. Tämä oli meil­lä 9.12.2019. Nyt se on tul­lut lausun­noil­ta eikä siihen tehdä san­ot­tavia muutoksia.

Itäkeskuk­sen Jok­eriko­rt­telin tark­istet­tu ase­makaa­van muutos

Jok­eri-ratikan päätepysäk­ki on Itäkeskuk­ses­sa. Ter­mi­naali pan­naan uuteen uskoon ja lisätään ylem­pi­in ker­roksi­in asum­ista.  500 uut­ta asukasta.

Aiem­mas­sa vai­heessa lau­takun­ta piti viite­su­un­nitel­man mukaista ratkaisua rumana. Nyt viite­su­un­nitel­mas­sa on kau­ni­impi kuva, mut­ta se ei ole vaikut­tanut mitenkään kaavamääräyk­si­in. Toiv­ot­tavasti meitä ei hui­ja­ta. Alun perin YIT ja Sato voit­ti­vat kil­pailun ihan toisen­laisil­la kuvilla.

Kokon­aisu­u­den nimi on näköjään Punos. Siis ihan selvää suomea! Hyvä!

Roi­hu­pel­lon metrovarikon ympäristöä tiivistetään

Alueelle tulee ratikka­hal­li jok­eri­ratikoille, Vapaa-ajankeskus ja toimis­to­ja, toim­i­ti­laa 58 300 k‑m2. Ratikkavarikkoa kai raken­netaan jo poikkeamis­lu­van turvin. Viilar­in­tien katuym­päristö ryhdistäytyy.

Alueen varaami­nen Suvi­lahti Event Hub Oy:lle tapah­tu­makeskus­ta varten.

Tästä on tarkoi­tus tul­la ympärivuoti­nen tapah­tu­makeskus. Ja tietysti taas hotel­li, 260 huonet­ta. Kus­tan­nusarvio neljän­nesmil­jar­di. Merkit­tävä asia Helsin­gin elävöit­tämisen kannalta.

Yleiskaa­van toteut­tamiso­hjel­man seu­ran­ta 2020

Erikoista on, että yleiskaa­van toteu­tus­ta valmis­tel­laan lähtöko­htana val­tu­us­ton hyväksymä yleiskaa­va. KHO kyl­lä leikkasi siitä iso­ja palo­ja pois. KHO:n perus­teena oli ris­tiri­ita maakun­takaa­van kanssa. Aina tietysti tulee uusia maakuntakaavoja.

Hakasalmen puis­ton, Hes­per­ian puis­ton ja Karamzin­in­ran­nan suun­nit­telun lähtökohdat

Käsi ylös, joka tietää, mis­sä on Karamzininranta.

Jos­sain toises­sa kok­ouk­ses­sa tähän kiin­nitet­täisi­in var­maan paljonkin huomio­ta, mut­ta tässä mam­mut­tikok­ouk­ses­sa tämä sinän­sä hyvältä näyt­tävä suun­nitel­ma taitaa jäädä kiis­tanalaisem­pi­en asioiden varjoon.’

Yliop­pi­lasasun­to­ja Pohjoiselle Rautatienkadulle

Väitän, että min­ul­la on ollut oma vaiku­tuk­seni tähän esi­tyk­seen. Virkamiehet oli­si­vat halun­neet pakot­taa yliop­pi­lasy­hdis­tyk­sen varaa­maan tilansa toimis­toik­si tai muik­si työ­paikoik­si – niin kuin aina ja kaikkialla.

Turun kasarmi­in (enti­nen lin­ja-autoase­ma) elokuvateattereita

Varaus­ta jatke­taan han­kkeen suun­nit­telua varten. Toiv­ot­tavasti filmi­ala tuot­taa niin paljon hyviä eloku­via, että näin suurelle kap­a­siteet­til­isäyk­selle on tarvetta.

 

 

Mitä ajattelen tänään koronasta

Tilanne on muut­tunut melkois­es­ti siitä, kun maalisku­us­sa aloin kir­joit­taa näitä koron­akir­joituk­sia. Tiedämme nyt paljon enem­män, mut­ta ymmär­rämme samal­la, että on todel­la paljon, mitä emme tiedä. Tule­vaisu­us on yhä todel­la epäselvä.

Kuusi viikkoa sit­ten kir­joitin, että en tiedä, kumpi on valin­nut viisaam­min, Suo­mi vai Ruot­si. Voi olla, että kun tilin­päätöstä tehdään kah­den vuo­den päästä, Suomes­sa ja Ruot­sis­sa on tau­ti­in lop­ul­ta kuol­lut suh­teessa yhtä paljon, mut­ta Ruotsin talous on parem­mas­sa kunnossa.

Alkaa vah­vasti näyt­tää siltä, että Ruot­sis­sa on veikat­tu väärää hevos­ta. Tie lau­maim­mu­ni­teet­ti­in on paljon luul­tua tuskallisem­pi. Ruotsin talous ei höl­lästä koron­apoli­ti­ikas­ta huoli­mat­ta ole selvin­nyt juuri sen parem­min, kos­ka muu maail­ma ei ole omak­sunut Ruotsin ren­toa lin­jaa. Tosin lop­pusal­do las­ke­taan aikaisin­taan vuon­na 2022.

Vaik­ka Suomes­sa ja Ruot­sis­sa lop­ul­ta sairas­tu­isi suh­teessa yhtä paljon, Ruot­sis­sa kuolee enem­män kahdes­ta syystä.

Ensik­sikin tau­tia on opit­tu nyt hoita­maan parem­min. Ruot­sis­sa on kuoltu taval­laan turhaan, kos­ka moni on ehtinyt kuol­la ennen kuin sairaut­ta on opit­tu hoitamaan.

Toisek­si Ruot­si on epäon­nis­tunut ikäih­mis­ten suo­jelus­sa. Sik­si siel­lä on niin paljon kuolonuhre­ja. Myös Suomes­sa puo­let kuolleista on van­hus­ten hoivakodeis­sa. Sen sijaan ikäryh­mässä 70–79 vuot­ta tar­tun­to­ja ja kuollei­ta on mui­hin mai­hin ver­rat­tuna vähän. Ohje riskiryh­mien eristäy­tymis­es­tä on toimin­ut hyvin.

Ruot­sis­sa on vähän yli viisik­er­tainen määrä tar­tun­to­ja Suomeen näh­den mut­ta läh­es 14-ker­tainen määrä kuolemia. Tar­tun­to­jen määrän tilas­toin­ti tosin on vähän mitä sattuu.

Olen edelleen inho­re­al­isti siinä, että en usko viruk­sen nujer­tamiseen ilman, että lau­maim­mu­ni­teet­ti han­ki­taan joko sairas­ta­mal­la tai rokot­ta­mal­la. Siinä olen joutunut tark­ista­maan kan­taani, että näyt­tää sit­tenkin real­is­tiselta elää nyky­istä eristäy­tynyt­tä elämää niin kauan, että rokote on saatavil­la. Se voi tosin kestää kauan.

Puhe tukah­dut­tamis­es­ta tun­tui ensin vier­aal­ta ter­miltä, kos­ka virus ei hen­gitä. Hyvä ver­taus se on sikäli, että huoneistopalon voi tukah­dut­taa sulke­mal­la ovet ja ikku­nat. Tuli ei sam­mu vaan jää kytemään. Kun oven avaa, palo alkaa roi­huta uudestaan.

Tukah­dut­ta­mi­nen toimii, mut­ta tulee erit­täin kalli­ik­si. Vai­h­toe­htoa ei kuitenkaan ole. Vaik­ka kaik­ki kiel­lot pois­tet­taisi­in, käyt­täy­tymi­nen ei palaisi ennalleen. Pelko näyt­tää ole­van tehokkaampi kuin hal­li­tusten määräämät rajoitukset.

Pidän toden­näköisenä, että tar­tun­to­jen määrä kään­tyy nousu­un nyt, kun monia määräyk­siä on höl­len­net­ty. Se ei ehkä johdu määräyk­sistä vaan erään­lais­es­ta vaara ohi ‑tun­teesta. Esimerkik­si kaupois­sa ei enää nou­date­ta sel­l­aisia tur­vaväle­jä kuin vielä pari viikkoa sit­ten. Vas­ta ensi viikol­la on edes teo­ri­as­sa nähtävis­sä höl­len­net­ty­jen määräys­ten vaiku­tus tar­tun­toi­hin. Mikä sitä ennen näkyy, johtuu pelon vähenemisestä.

Päivit­täiset tar­tun­tamäärät ovat olleet viime päiv­inä pienessä nousus­sa, vaik­ka höl­len­nyk­set astu­vat voimaan vas­ta tänään. Jos tar­tun­nat tapah­tu­isi­vat sat­un­nais­es­ti toi­sis­taan riip­pumat­ta, päivit­täis­ten tar­tun­to­jen määrät oli­si­vat Pois­son-jakau­tunei­ta. Tämän ole­tuk­sen val­os­sa käänne olisi jo tilas­tol­lis­es­ti merk­it­sevä, mut­ta ole­tus on väärä. Tar­tun­nat tapah­tu­vat ryp­päinä, mikä tarkoit­taa, että päivit­täis­ten tar­tun­tamäärien var­i­anssi on huo­mat­tavasti suurem­pi. Kuten poikani huo­maut­ti, viikkover­tailua häir­it­see hela­torstai, jon­ka vuok­si edel­lisen viikon tar­tun­to­ja on jonkin ver­ran siir­tynyt kir­ja­tuik­si päät­tyneelle viikolle.

Viikon kulut­tua tiedämme enemmän.

Oliko mon­en maan lock down ‑poli­ti­ikas­ta mitään hyötyä?

Use­ampikin henkilö on postan­nut min­ulle tutkimuk­sen, jon­ka otsikos­sa san­o­taan raflaavasti, että lock down ‑poli­ti­ikas­ta ei ollut havait­tavaa hyö­tyä. Kuolleisu­us kään­tyi Ran­skas­sa, Ital­ias­sa, Espan­jas­sa ja Bri­tan­ni­as­sa lasku­un heti, kun rajoituk­set tuli­vat voimaan, eli siis kolme viikkoa liian aikaisin. Tar­tun­nas­ta nimit­täin menee keskimäärin kolme viikkoa kuolemaan.

Näyt­tää siltä, että pelkkä tietoisu­us vaaras­ta sai ihmiset varovaisek­si. Suomes­sa määräyk­set oli­vat paljon höllem­piä. Kaik­ki kau­pat sai­vat olla auki, tehtai­ta ja raken­nustyö­mai­ta ei sul­jet­tu eikä mitään ulkon­ali­ikku­miskiel­to­ja ollut. Silti epi­demia kuukahti meil­lä yhtä tehokkaasti kuin muualla.

Tekivätkö Italia, Espan­ja, Ran­s­ka ja Bri­tan­nia siis kalli­in ylireagoin­nin? Samal­la tämä tarkoit­taa, ettei elämä palaa nor­maa­lik­si, vaik­ka kaik­ki määräyk­set pois­tet­taisi­in, jos pelko ei poistu.

Ennustin myös, että nuoret kyl­lästyvät eristäy­tymiseen eri­tyis­es­ti, kos­ka sairaus ei ole heille kovinkaan vaar­alli­nen. Tätä käsi­tys­tä min­un ei ole tarvin­nut muuttaa.

Vielä yksi epä­var­muus. Influ­enssa ja muut tavanomaiset koron­aviruk­set riehu­vat talvisin ja sam­mu­vat kesähel­teil­lä. Nähtäväk­si jää tekeekö myös Sars-Cov­‑2 näin. Tätä vas­taan puhuu se, että hyvin se on levin­nyt ikuisen kesän Sin­ga­pores­sa ja Ecuadoris­sa, mut­ta pian nähdään.

Lau­maim­mu­ni­teetin tavoit­telu henkitoreissaan

Tiedot vas­ta-aine­tutkimuk­sista ker­to­vat, että COVID-19 on levin­nyt paljon luul­tua vähem­män. Toisin sanoan lieviä ja oireet­to­mia tapauk­sia on luul­tua vähem­män. Se tarkoit­taa toisaal­ta, että tavoitel­tu­un lau­maim­mu­ni­teet­ti­in on paljon pidem­pi mat­ka ja että tar­tun­nan saami­nen on paljon luul­tua vaar­al­lisem­paa. Peräti noin pros­ent­ti väestöstä kuolisi tau­ti­in ennen lau­maim­mu­ni­teet­tia. Se ei sinän­sä olisi kuollei­den määrinä tai ainakaan menetet­ty­inä elin­vu­osi­na enem­pää kuin paha influ­enssaepi­demia ennen rokot­tei­ta, mut­ta lääketi­eteen kehi­tyt­tyä vau­rais­sa län­si­mais­sa ei enää hyväksytä näin suur­ta kuolleisuutta.

Hongkongi­lainen tap­poi vuon­na 1968 maail­mas­sa 700 000 – 1 000 000 ihmistä ja nämä oli­vat paljon nuorem­pia kuin koro­nan tappamat.

Olen saanut paljon vieste­jä sekä kom­ment­teina tälle blogille että sähkö­posti­i­ni siitä, ettei tämä olisi täl­lä taputel­tu. Euroopan osalta täl­lä tiedol­la ei ole merk­i­tys­tä, kos­ka tau­ti aio­taan pitää tukah­tuneena aina rokot­teen valmis­tu­miseen saak­ka, mut­ta muual­la maail­mas­sa, eri­tyis­es­ti Lati­nalaises­sa Amerikas­sa asial­la on merk­i­tys­tä, ja var­maan se kiin­nos­taa ruot­salaisi­akin. Esimerkik­si Brasil­ias­sa epi­demia on täy­dessä roi­hus­sa, eikä Rion favelois­sa ole mah­dol­lisu­ut­ta tar­tun­noil­ta suo­jau­tu­miseen. Siel­lä se näyt­tää menevän läpi koko yhteiskunnan.

Esitän seu­raavas­sa min­ulle tul­lut­ta pos­tia, jois­sa kyseenalais­te­taan pes­simis­mi lau­ma­suo­jan suh­teen. En ota kan­taa itse asi­aan, kos­ka se ylit­tää osaamiseni, mut­ta väl­itän tiedot.
Lau­maim­mu­ni­teetin tavoit­telemisen real­is­tisu­u­den puoles­ta on väitet­ty muun muas­sa, että

1. Aiem­pi immu­ni­teet­ti. Voi olla, että osal­la väestöä on jo immu­ni­teet­ti taudille aiem­pi­en koron­avirusepi­demioiden muo­dos­sa. Tavalli­nen nuhaku­ume voi suo­ja­ta sen mukaan SARS-Cov­‑2 ‑viruk­selta kokon­aan tai ainakin saa­da aikaan sen, että tau­ti ilme­nee hyvin lievänä. Tämä tarkoit­taa, että immu­ni­teet­tia on paljon mitat­tua enem­män tai että lau­maim­mu­ni­teet­ti­in vaa­dit­ta­va tar­tun­to­jen määrä on paljon alem­pi, miten päin asian nyt vain halu­aa sanoa. Tähän liit­tyvät seu­raavas­sa kohdas­sa maini­tut solu­vas­teet. Se voisi selit­tää myös sen, mik­si nuoret ihmiset sairas­tu­vat tau­ti­in vähem­män, vaik­ka heil­lä luulisi ole­van enem­män kon­tak­te­ja. Se voi selit­tää myös nim­imerk­ki Spot­tun kom­men­tis­sa olleen oudon havain­non, jon­ka mukaan Espan­jan ter­vey­den­huolto­henkilökun­nan sairas­tu­mi­nen näyt­tää tör­män­neen kat­toon toukoku­un alus­sa, vaik­ka sairas­tunei­ta oli vas­ta 21 %.

2. Väärät negati­iviset. Ihmisel­lä on kak­si immuu­nipuo­lus­tusjär­jestelmää, robustimpi T‑soluvaste ja vas­ta-ainei­ta tuot­ta­va B‑soluvaste. Vas­ta-ainei­ta ei tarvitse olla immu­ni­teetin syn­tymisek­si niin paljon, että mikään lab­o­ra­to­ri­otesti ne havait­sisi, kos­ka jär­jestelmäl­lä on muisti, joka käyn­nistää vas­ta-aine­tuotan­non nopeasti, jos aihet­ta ilme­nee. Tästä olen tosin saanut ris­tiri­itaista tietoa. Olen saanut myös ris­tiri­itaisia vas­tauk­sia kysymyk­seen, näkyykö sairaus lainkaan vas­ta-ainetestis­sä, jos T‑soluvaste on nujer­tanut sen alku­un­sa. Nämä molem­mat tapauk­set, T‑soluvaste ja hyvin pieni vas­ta-ainepi­toisu­us, voivat aiheut­taa merkit­tävän määrän vääriä negati­ivisia tulok­sia vas­ta-ainetesteis­sä tai sit­ten eivät. Min­ua viisaam­mat osaa­vat vas­ta­ta tähän paremmin.

Min­ul­la on ollut tilaisu­us kysyä tätä asi­aa varsin huo­mat­tavil­ta asiantun­ti­joil­ta. Tulk­it­sen vas­tauk­sia niin, ettei kukaan osaa sanoa asi­as­ta mitään var­maa. Tämä on niin toisen­lainen virus, sanotaan.

3. Verkos­ton avain­henkilöt. Tavanomainen kiin­teään tar­tut­tavu­us­luku­un perus­tu­va matemaat­ti­nen malli on tämän vas­taväit­teen mukaan liian yksinker­tainen. Ihmiset muo­dosta­vat eri­laisia verkos­to­ja, jos­sa on keskushenkilöitä. Keskushenkilöt ovat paljon kon­tak­teis­sa verkos­ton sisäl­lä ja sen ulkop­uolel­la. Useim­mat saa­vat tar­tun­tansa heiltä ja he taas ovat run­saiden kon­tak­tien­sa vuok­si herkkiä saa­maan tar­tun­nan itse. Niin­pä keskushenkilöt ovat pian kaik­ki sairas­tuneet ja siihen lev­iämi­nen lop­puu. Näin muodoin lau­maim­mu­ni­teet­ti­in riit­tää paljon vähem­män tar­tun­to­ja kuin julk­isu­udessa usein esitet­ty 60 %. Tämä on min­ulle vähän tun­tem­aton­ta matem­ati­ikkaa, vaik­ka hah­motan idean. Intu­itioni sanoo, ettei tuo lau­ma­suo­jara­jaa paljon alem­mas laske, mut­ta intu­itiotani ei ole tässä ehkä koulutet­tu tarpeek­si. Pitäisi simuloida.

Asi­as­sa näyt­tää ole­van paljon epä­var­muuk­sia. Kun teo­ria ei anna var­mo­ja vas­tauk­sia, tilas­toti­eteil­i­jä kat­soo tilas­to­ja. Jos katon läh­estymi­nen todel­la vaikut­taa epi­demi­an kulku­un, sen pitäisi vaikut­taa niin, että epi­demia on maid­en sisäl­lä hidas­tunut eniten siel­lä, mis­sä tar­tun­to­ja on suh­teessa eniten. Kat­soin tilas­tois­tani kolmea tapaus­ta: Tukholma/muu Ruot­si, Lobardia/muu Italia ja New York/muu USA. Valitet­tavasti min­ul­la ei ole aikasar­jo­ja Helsingistä. Pitäisi var­maan ruina­ta niitä THL:stä.

Kat­soin, miten tar­tun­to­jen ja kuolemien määrä on kehit­tynyt viimeisen kah­den viikon aikana. Oikeas­t­aan pitäisi tutkia vain tar­tun­to­ja, mut­ta kos­ka tar­tun­tati­las­to­ja domi­noi tes­tauskäytän­tö­jen muu­tok­set enem­män kun tar­tun­to­jen muu­tok­set, tutkin myös kuolleisu­ut­ta, vaik­ka se tieto siis on taval­laan kolme viikkoa van­haa. Kuolleisu­us ei oikeas­t­aan ker­ro tar­tun­to­jen määristä vaan siitä, paljonko van­husväestöä on saanut tar­tun­nan. Se on aivan eri asia, mikä näkyy erossa Suomen ja Ruotsin kuolleisuudessa..

Mit­ta­ri­na on kuolemien ja tar­tun­to­jen kokon­ais­määrän pros­en­tu­aa­li­nen kasvu viimeisen kah­den viikon aikana. Joku voi protestoi­da pros­en­tu­aalisen kasvun käyt­töä sen sijaan, että olisi suh­teut­tanut uudet tar­tun­nat ja kuolemat asukasluku­un, mut­ta näin se menee. Jos epi­demia ete­nee häir­iöt­tä, jokainen tar­tun­ta syn­nyt­tää tietyn määrän uusia tar­tun­to­ja ja syn­tyy ekspo­nen­ti­aa­li­nen kasvu. Häir­iötä voi aiheut­taa, että kat­to tulee vas­taan, kun tar­tutet­ta­vat lop­pu­vat kesken.

(Olisi tietysti pitänyt yrit­tää esti­moi­da R0-luvun kehi­tys­tä, mut­ta siihen min­ul­la ei ole riit­tävää dataa. Jos epi­demia on eden­nyt häir­iöt­tä kau­ni­ina ekspo­nen­ti­aalise­na kasvu­na, tässä ei olisi mitään eroa. Myös ekspo­nent­ti­funk­tion derivaat­ta on ekspo­nent­ti­funk­tio.) Oheuises­sa taulukos­sa on kumu­lati­ivisen määrän kasvu pros­ent­teina kahdessa viikos­sa. Tein laskel­man viime torstaina.

Kuolemat Tar­tun­nat
Tukhol­ma 13,32 14,37
muu Ruot­si 20,88 30,99
New York 8,12 6,57
muu USA 19,01 26,04
Lom­bar­dia 4,43 5,21
muu Italia 6,82 3,07

Tämä meni viidessä tapauk­ses­sa kuud­es­ta oikein päin ja vieläpä aika selvästi. Tukhol­mas­sa ja New Yorkissa (osaval­tio) sekä kuolemien määrä että tar­tun­to­jen määrä oli kas­vanut selvästi  muu­ta maa­ta hitaam­min  Lom­bar­dias­sa tar­tun­to­jen määrä on kas­vanut enem­män kuin muual­la Ital­ias­sa. Nämä Lom­bar­dian van­hat tar­tun­tamäärät voivat olla kuitenkin aivan poskel­laan. Testeistä oli aikanaan kol­mannes posi­ti­ivisia eli teste­jä tehti­in todel­la vähän.

Eikö tämä siis osoi­ta, että lau­ma­suo­jaa läh­estytään? Ei todel­lakaan. Se voi yhtä hyvin osoit­taa, että siel­lä, mis­sä tau­tia on paljon liik­keel­lä, ihmiset ovat käyt­täy­tymisessään varovaisem­pia. Tämä ei siis osoi­ta mitään, mut­ta tätä kehi­tys­tä kan­nat­taa seu­ra­ta. Lisäk­si määräyk­set New Yorkissa ovat aivan eri­laisia kuin vaikka­pa Utahissa.

Saamme valitet­tavasti kohta­laisen pian tieto­ja lau­ma­suo­jas­ta. Lati­nalaises­sa Amerikas­sa epi­demia roi­huaa täysil­lä, eivätkä nuo yhteiskun­nat pysty sitä pysäyttämään.

Hin­taa pitäisi alentaa

Yhteiskun­nan osit­taista sulkua jatke­taan siis kunnes rokote saadaan. Se voi kestää todel­la kauan, vaik­ka eri­laiset myyn­timiehet lupaa­vatkin nopei­ta tuloksia.

Yhteiskun­taa pitäisi osa­ta ava­ta niin, että hyödyt­tömät rajoituk­set pois­tet­taisi­in. Pitäisi keskit­tyä kus­tan­nuste­hokkaisi­in rajoituk­si­in ja pois­taa kus­tan­nuste­hot­tomat, kun­han kus­tan­nuste­hokku­udessa ote­taan huomioon myös kaikki­nainen hait­ta ja har­mi, ei vain rahaa.

Tästä kus­tanuste­hokkud­es­ta teen ehkä jos­sain vai­heessa oman postauk­sen. Siitä tiede­tään aika vähän, mut­ta jotain kuitenkin. Lai­tan tähän vain yhden asian, joka min­ua ihme­tyt­tää suuresti. Se kos­kee jumalanpalveluksia.

Tiedämme, että eri puo­lil­la maail­maa epi­demia on levin­nyt voimakkaasti uskon­nol­li­sis­sa tilaisuuk­sis­sa. On paljon näyt­töä siitä, että huu­t­a­mi­nen, hur­raami­nen ja laulami­nen levit­tää tau­tia. Tähän on ilmi­selvät syyt, joi­ta täl­lä blogilla on aiem­min käsitelty.

Jumalan­palveluk­sis­sa veisa­taan vir­siä. Osal­lis­tu­jat pain­ot­tuvat suuresti riskiryh­mi­in, joten tämän riskin merk­i­tys ei ole vähäinen.

Helsin­gin San­omista luin, että Sak­sas­sa jumalan­palveluk­sis­sa ei saa korona-aikana veisa­ta virsiä.

 

= = = =

Vähän näi­den kir­joi­tusten luon­teesta. Laadin ensim­mäiset kir­joituk­seni, kos­ka julk­isu­udessa ole­va keskustelu sisäl­si mielestäni selviä aja­tusvirheitä. Toimit­ta­jak­oulus­sa ei ilmeis­es­ti opete­ta ekspo­nen­ti­aalisen kasvun ominaisuuksia.

Sen jäl­keen ole saanut todel­la paljon korkeata­soisia vieste­jä, jois­sa on vinkat­tu maail­mal­la julka­is­tu­i­hin tutkimuk­si­in. Osa niistä on tul­lut kom­ment­teina blogille, mut­ta huo­mat­ta­va määrä sähkö­pos­tivi­esteinä. Olen näh­nyt hyväk­si levit­tää niiden välit­tämiä tieto­ja. Nimi­in en vetoa, kos­ka en ole pyytänyt siihen lupaa.

On myös san­ot­ta­va, että kaikessa karmeudessaan tämä epi­demia on entisen tilas­toti­eteil­i­jän silmis­sä kiehto­va ongelma.

On myös san­ot­ta­va, että suuri luk­i­jamäärä – näitä postauk­sia on luet­tu yhteen­sä yli puoli miljoon­aa ker­taa – on rohkaissut kirjoittamaan.

Moni on irvinyt, että olen muut­tanut kan­taani mon­ta ker­taa. Aion tehdä näin jatkos­sakin aina, kun uudet tiedot anta­vat siihen aihet­ta. Enem­män kuin julis­taa varminta totu­ut­ta – siihen viral­liset tahot ovat parhai­ta – halu­an käsitel­lä pan­demi­aan liit­tyviä epä­var­muuk­sia. Niin teen tässäkin postauksessa.

Moni on myös pahoit­tanut mie­len­sä näistä kir­joituk­sista. Tähän min­ul­la ei ole kuin yksi neu­vo: ei kan­na­ta lukea, jos se tuot­taa pahan mielen. .