Torstai 9.7.
Kävin ostamassa ketjuöljyä ja lähdin kohti Turkua. Sadetta pukkasi, mutta ei välttämättä mitään rankkasadetta. En varannut hotellia Turusta, koska ajattelin sään salliessa polkea samantien Naantaliin. Turussa olen käynyt niin monta kertaa, ettei siinä olisi juuri nähtävää.
Suunnittelin reitin Turkuun, mutta ohjelma valitsi ihan itse sen reitin, jonka olisin valinnut: kolmanneksi uusimman tien, kuten blogin kommentoija sitä kutsui. Se menee esimerkiksi Paimion keskustan kautta, välillä moottoritien etelä-, välillä sen pohjoispuolella, mutta koko ajan sen toiseksi uusimman pohjoispuolella.
Välillä satoi, pääasiassa ei. Kevyessä sateessa sadetakkini toimi aivan kunnolla.
Nyt alkoi kulttuurimaisemassa olla jo katsottavaakin. Matka paranee koko ajan.
Turkuun sisäänajon navigaattori ratkaisi tavalla, johon en olisi pystynyt. Se löysi kaikki kummalliset pyörätiet ja pikkutiet. Meni oikein mukavasti. Loistokapine!
Vähän yllätti, että Turun varsinaisen kaupunkialueen läpi ajaminen sujui niin nopeasti.
Turkuun tultuani päätin ottaa hotellin Naantalista. Ne olivat kuitenkin aivan tolkuttoman kalliita. Päädyin huoneeseen ”Sinisessä talossa” joka maksoi ”vain” satasen.
Sijainti oli niin hyvä kuin olla voi. Naantalin vanhassa kaupungissa aivan rannan tuntumassa. Huone osoittautui saunaksi. Varsinainen makuuhuone oli pienen pieni saunan pukuhuone. Vähän tunsin oloni perussuomalaisten kansanedustajaksi. Mutta olihan minulla käytössäni sauna.
Kylmä oli. Tällaiseen lämpötilaan en ollut varautunut. Onneksi kestän kylmää aika hyvin.
Naantalin vanhakaupunki on näitä harvoja säilyneitä puutaloalueita. Nyt sitä ei purkaisi kukaan.
Ihan mukava pyöräilypäivä.
Kolmas pyörä varastettu tälle kesälle. En varmasti osta neljättä vaan liikun autolla.
Mielenkiintoista raportointia. Pidempiä vain saisivat olla, nämä blogaukset.