Pyöräretki 2020 (1) Katajanokka – Mustio

Tiis­tai 7.7.

Olin alun perin ajatel­lut tehdä tämän vuo­den pyöräretken Sak­san jok­i­laak­sois­sa rauhal­lis­es­ti polkien, mut­ta korona muut­ti suun­nitel­man. Jos olisin tien­nyt sääen­nus­teen, olisin ehkä men­nyt kuitenkin Sak­saan kaik­ista mask­ipakoista huolimatta.

Suo­mi ei min­un silmis­säni ole kävin hyvä pyöräi­ly­maa. Kul­jen maantiepyöräl­lä tavarat repus­sa. Nuorem­pana ja köy­hempänä pyöräilin retkipyöräl­lä teltan, maku­u­pussin ja Tran­gian kanssa. Siihen Suo­mi taas sopii todel­la hyvin.

Minä olen nyt riip­pu­vainen hotelleista ja niitä on Suomes­sa har­vas­sa. Se pakot­taa suun­nitel­mallisu­u­teen ja suun­nitel­mallisu­us taas ei sovi yhtään oikukkaiden säi­den kanssa.

Suomen liiken­nelain­säädän­tö on pyörävi­hamieli­nen. Kes­ki-Euroopas­sa fil­lar­ia ei saa ohit­taa metriä lähempää, mut­ta Suomes­sa saa ohit­taa niin läheltä kuin uskaltaa. Jotkut autoil­i­jat eivät ymmär­rä, että fil­lari voi tehdä odot­ta­mat­toman sivut­tais­li­ik­keen tuu­len­pu­uskan vuok­si tai sik­si, että asfaltissa on reikä, joka pitää kiertää. Olen kokenut Suomes­sa niin mon­ta läheltä piti ‑tilan­net­ta, että pelkkä itsesuo­jelu­vais­to suosit­taa pyöräi­lyä ulkomailla.

On kuitenkin san­ot­ta­va, että autoil­i­joiden käyt­täy­tymi­nen on tässä suh­teessa paran­tunut huomattavasti.

Suo­mi on myös toiv­ot­toman har­vaan asut­tu, eikä meil­lä ole pieniä kyläkeskuk­sia, jois­sa olisi kahvi­la tai edes kaup­pa. Aika pitk­iä matko­ja pitää polkea ilman mah­dol­lisu­ut­ta huoltoon.

Päätin suun­na­ta län­sir­an­nikolle ihan vain sik­si, että siel­lä asu­tus on vähän tiheäm­pää. Ensim­mäisek­si siis Turku­un. Turku on kuitenkin vähän kaukana min­un ikäisel­leni yhden päivän matkak­si. Mihin siinä välis­sä voi pysähtyä? Tam­misaari ehkä, mut­ta sinne olen polkenut jo mon­ta kertaa.

Lop­ul­ta keksin Mus­tion Kar­tanon. Uusi hieno pyörä­nav­i­gaat­tori­ni suosit­ti reit­tiä Inkoon kaut­ta pitkin Jor­vak­sen tietä, mut­ta kun se on niin tyl­sä, pakotin reitin kulke­maan pohjoisem­paa pikkuteitä pitkin.

Olin aikonut lähteä torstaina, kos­ka sil­loin piti sataa vähän vähem­män, mut­ta tiis­ta­iaa­mu­na havaitsin, että tänään­hän on myös aika satee­ton­ta. Vas­tatu­ul­ta tosin. Viime het­ken han­k­in­nat, erit­täin hätäi­nen pakkaus (mitähän jäi puut­tumaan?) ja matkaan vähän kah­den­toista jälkeen.

Aika tyl­sä tämäkin reit­ti oli. Yksi­toikkoista met­sää ja välil­lä vähän pel­to­ja. Mukanani oli kam­era, jol­la piti ottaa kuvia wau-kohteista, mut­ta yhtään kuvaa en ottanut.

Automatkail­i­jalle matkan kohoko­h­dat ovat per­il­lä ja mat­ka on vält­tämät­tömyys per­ille pääsemisek­si. Fil­lar­ille mat­ka on se jut­tu. Per­il­lä ei tarvitse olla mitään mie­lenki­in­toista, kos­ka mat­ka on mie­lenki­in­toinen. Sik­si läp­pävi­as­tani huoli­mat­ta rakas­tan pyöräi­lyä vuoristossa.

Tämä osa matkas­ta ei ollut mil­lään lail­la mielenkiintoinen.

Min­ul­la oli uusi hieno pyörä­nav­i­gaat­tori, jon­ka omi­naisuuk­si­in en ollut vielä ehtinyt tutus­tua. (Ensim­mäi­nen kap­paleeni oli vialli­nen ja uuden sain vas­ta kah­den viikon odot­telun jäl­keen) Kaiken kar­tan­lu­vun vaivan se vei ja ohjasi fil­lar­in kannal­ta parhaille mah­dol­lisille reit­eille. Oikein hyvä apu. Ja mukavaa ajan­vi­etet­tä tilas­toista kiin­nos­tuneelle.  Mut­ta tästä nav­i­gaat­torista myöhem­mis­sä postauksissa.

Min­ul­la oli juoma­pul­los­sa urheilu­juo­maa. Olin ajatel­lut ostaa jäätelöä matkan var­relta, mut­ta yhtään kaup­paa tai kahvi­laa ei tul­lut vas­taan ennen kuin melkein per­il­lä. Tämä on yksi Suomen ongelmista fil­lari­matkail­i­jan kannalta.

Vähän ennen Mus­tio­ta yhytin joukon pyöräiljöitä, jot­ka oli­vat menos­sa Mus­tion kaut­ta Fiskarssi­in. Meil­lä oli siis sama mat­ka. Yksi heistä teki mie­lenki­in­toisen tun­tu­ista väitöskir­jaa Turun yliopis­tossa aiheesta, joka sivuaa tule­van kir­jani aihei­ta. Lupasi lähet­tää artikkelinsa.

Olin pukenut pes­simistis­es­ti sade­takin päälle (siitä oli kyl­lä hyö­tyä myös kylmyyt­tä vas­taan), mut­ta käytän­nöl­lis­es­ti kat­soen ei satanut lainkaan. Kovan vas­tatu­ulen olisin kyl­lä vai­h­tanut mietoon tihkusateeseen.

Mus­tion kar­tano – kut­su­vat sitä nyky­isin lin­naksi – on kau­nis. Hotellin yhtey­dessä oli tasokas ja kallis rav­in­toa. Kun on menet­tänyt 3 000 kilo­kalo­ria, syömi­nen on perus­nautin­to. Puolelta päivin olisi ollut lin­nan esit­te­ly, mut­ta min­un piti ehtiä Turku­un, joten se sai jäädä.

Yhden kun­non mokan olin pakates­sa tehnyt. Olin uno­htanut kengät. Vähän noloa oli olla rav­in­to­las­sa pyöräi­lykengät jalas­sa. Eivät ne urheilukengistä muuten eron­neet, mut­ta klos­sit ovat kävel­lessä vähän epäkäytän­nöl­liset. Kenkäkaup­pa odottaa.

7 vastausta artikkeliin “Pyöräretki 2020 (1) Katajanokka – Mustio”

  1. Kun noi­ta teitä on itsekin tul­lut pol­jet­tua ris­ti­in rasti­in, ja ‘maise­mat’ on niin nähty, olen muut­tanut tak­ti­ikkaa. Pyöräilen johonkin luon­toko­hteeseen, jos­sa sit­ten kävellen vael­te­len. Kaik­ki ns. maise­mat ja tiet on pol­jet­tu Porista Por­vooseen. Mut­ta kun nyt siitä Kiskon ohi menet niin se kirkko­maise­ma on ihan ok. Salosta eteen­päin kan­nat­taa vali­ta se kol­man­nek­si van­hin tie (jos halu­aa vain nopeasti Turku­un, niin se toisek­si, moot­tori­ti­etä ei tietysti voi pyöräil­lä). Ps. Nor­maal­isti kun tehdään jokin uusi asia, se syr­jäyt­tää van­han. Mitä tei­hin tulee, kun raken­netaan uusi, kaik­ki van­hat ver­siot säi­lyvät ja ylläpi­de­tään. Mie­lenki­in­toista. Sik­si Varsi­nais-Suo­mi on varsi­naista pit­sili­inaa, mitä tei­hin tulee.
    Jos Salos­sa on aikaa, kan­nat­taa käy­dä tutus­tu­mas­sa siinä Joen­su­un kar­tanon naa­puris­sa Wiuri­las­sa. Mut­ta älä aja niiden W:n fasaanien päälle 🙂

  2. Hienoa lukea taas tätä pyöräilyraportointiasi. !
    Pyöräi­lykult­tuurista ja olo­suhteista Suomes­sa kutakuinkin samat havain­not blo­gistin kanssa. Sik­si teim­mekin puoli­son kanssa jo jokin vuosi sit­ten lin­jauk­sen, että jokavuo­tisen Suomen pyörätetkemme teemme vain paikkoi­hin, jois­sa on pyöräti­et eli taa­jamis­sa ja men­emme sinne junal­la. Yötä hotelleis­sa tms. Viime kesänä kierte­limme Tam­pereen ympäristössä (Pirkkala-Nokia-Kan­gasala-Mänt­tä-Vilp­pu­la) neljä päivää, nyt on suun­nitelmis­sa Oulu. Sak­san Itämeren ran­nikko oli myös tapeetil­la mut­ta kun…Olemme myös senio­r­ilu­okkaan kuu­lu­via eli junailu ei paljoa mak­sa ja vauhti ja kilo­metrit eivät ole pääa­sia vaan muka­va matkan­teko yhdis­tet­tynä kulttuuripoikkeamisiin(kirkot, museot…).
    Luanikast reissu!

  3. Olisi kan­nat­tanut pyöräil­lä 60-luvul­la. Sil­loin oli kyläkaup­pa 5 km välein. Nyt niitä on hyvä jos 30 km välein, pikkuteitä käyt­täen ehkä 50 km välein. Näin siis Kes­ki-Suomes­sa. Tämä ei ole kyl­lä iso­jaon syytä, vaan aivan myöhem­män “kehi­tyk­sen” tulosta.

  4. Kiitok­set reis­sur­a­portista, vaikut­taa ettei moti­vaa­tio ole ollut aivan huipussaan 🙂
    Oma­l­la kohdal­lani olen kokenut mukav­im­mak­si suomi­fil­lari­matkailuk­si teltta+onki tyylisen eräi­lyn. Muuten mat­ka vaatii tarkkaa suun­nit­telua huono­jen palvelu­iden vuok­si ja se taas pois­taa sen vapau­den ja spon­ta­ni­u­den, joka ainakin itsel­leni on se jut­tu fillaroinnissa.

  5. Mil­laiset ovat pyöräi­lykengät tarkem­min kuvat­tuna? Miten eroa­vat lenkkareista tai vas­taav­ista vapaa-ajan kengistä?

    1. Mil­laiset ovat pyöräi­lykengät tarkem­min kuvat­tuna? Miten eroa­vat lenkkareista tai vas­taav­ista vapaa-ajan kengistä?

      Pyöräi­lykengis­sa on poh­jas­sa klos­sit, joil­la ne kiin­nit­tyvät polkimi­in. Näin jalal­la voi tön­tää eteen­päin, painaa alaspäin, vetää taak­sepäin ja nos­taa ylöspäin, eli siis pyörittää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.