Pyöräretki 2020 (2) Mustio — Salo

 

Keskivi­ikko 8.7.

Oli tarkoi­tus polkea tänään Turku­un, mut­ta sääen­nuste sanoi, että oikeas­t­aan kan­nat­taisi jäädä Mus­tioon. Päätin kuitenkin ajaa edes Saloon – onhan min­ul­la sadea­su. Varasin siis hotellin Salosta.

Puo­liväli­in saak­ka väl­tyin sadeku­uroil­ta, vaik­ka koko ajan tun­tui siltä, että koh­ta sataa. Käytän vas­taan tule­via auto­ja sade­tutkana. Jos niil­lä on tuulilasin pyyhk­i­jät pääl­lä, edessä on sadet­ta. Kun ensim­määisel­lä autol­la oli tuulilasin pyyhk­i­jät pääl­lä, pysähdyin ja huputin reppuni.

Sit­ten satoi oikein kun­nol­la. Jouduin totea­maan, että sade­takki­ni, joka on tar­jon­nut eri­no­maisen suo­jan kylmältä viimal­ta ja tihkusateelta, ei pitänyt vet­tä, jos vet­tä tulee paljon. Ja sitä tuli.

Ei se kas­tu­mi­nen, mut­ta se kylmyys. Jos olisi ollut 14 asteen sijas­ta 20 astet­ta, tämä ei olisi ollut mitään.

Nav­i­gaat­tori­ni, jos­ta ker­ron myöhem­min enem­män, var­maankin kestää sadet­ta, mut­ta sen kos­ke­tus­näyt­töön putoil­e­vat pis­arat tuot­ti­vat sat­un­naisia kos­ke­tuk­sia. Näyt­tö sekosi ajoit­tain, mut­ta sat­un­naishäir­in­tä löysi monia uusia omi­naisuuk­sia, joi­ta en ollut man­u­aal­ista saanut selville.

Sade vai­h­tui tihkuk­si ja läm­pöti­la alkoi paran­tua. Tulin Saloon, hotel­loiduin, kävin osta­mas­sa kengät.

Reit­ti oli sen ver­ran yksinker­tainen, että olisin selvin­nyt siitä ilman nav­i­gaat­to­ria. Tosin sisää­na­jon kaupunki­in se luot­sasi fik­sum­min kuin minä olisin tehnyt.

Huo­masin pakkauk­sisani kak­si uut­ta puutet­ta. Ketjuöljyä tarvit­ti­in tämän sateen jäljiltä. Se ei ollut varsi­nainen uno­hdus – siis täl­lä ker­taa vaan aiem­min. Ketjuöljy oli jäänyt asun­toomme, kun pak­en­imme putkire­mont­tia. Sen sijaan varsi­nainen uno­hdus oli vent­ti­il­i­adapteri: pieni met­al­likap­pale, joka ruu­vataan pres­ta-vent­ti­ili­in, niin että renkaan voi täyt­tää huoltoase­mal­la. Huoltoasemil­ta saa yleen­sä vain viisi ilmake­hää, mut­ta se on enem­män kuin käsipumpul­la ja varovasti ajaen sen turvin pääsee jon­nekin, jos­sa on oikea pumppu.

Sääen­nuste lupasi sadet­ta ainakin seu­raa­vat viisi päivää. Koti­joukot huo­maut­ti­vat, että Salon vahvuuk­si­in kuu­luu juna-ase­ma, jos­ta pääsee Helsinki­in alle kahdessa tun­nis­sa. Sanoin hark­it­se­vani asi­aa ja päät­tävänä aamulla.

En raask­in­ut kat­soa, mil­lainen sää olisi Sak­sas­sa. Tätä menoa retkeni kilo­metrimäärät jäävät paljon pienem­mik­si kuin kaavailin.

 

2 vastausta artikkeliin “Pyöräretki 2020 (2) Mustio — Salo”

  1. Suosit­te­len CO2 pump­pua hätä­varak­si. Menevät hyvin pienen tilaan ja sil­lä saa tarvit­taes­sa yli 6bar ilmaa.

  2. Ainakin omas­sa (Polar-)navigaattorissa on tarpeen luki­ta kos­ke­tus­näyt­tö juuri sateen, loskan ja sat­un­nais­ten hipaisu­jen vuok­si. Kart­to­jen ja näyt­tö­jen selaami­nen onnis­tuu ilman kosketusnäyttöä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.