Perjantai 10.7.
Aamulla pikaisesti matkaan kohti Uuttakaupunkia. Sääennuste sanoi, että mitä aiemmin lähtee, sitä kuivempana tulee perille. Lopulta ei satanut juuri lainkaan ja lähempänä määränpäätä alkoi aurinko paistaa.
Tie kulki ensin Kustavin tietä. Molempiin suuntiin kulki paljon fillareita, lähinnä menossa tai tulossa Saariston rengastieltä. Siitä saisi kansainvälisen hitin, jos olisi taitoa tehdä sellainen. Tonavan pyörätie on valtava menestys. Vähän pitäisi pyöräteitä parannella. Paraisten ja Nauvon välillä pyörätie ainakin muutama vuosi sitten olisi edellyttänyt maastopyörää. Jouduin rikkomaan lakia ja ajamaan autotiellä.
Kun tie kääntyi Kustaviin, minun tieni jatkui Vehmaan kautta Uuteenkaupunkiin. Olin ohjelmoinut navigaattorin poikkeamaan Vehmaan kirjastoa katsomaan. Se oli vaimoni ensimmäinen kirjastoalan työpaikka joskus kauan sitten.
Tie kirjastolle oikaisi pikkutietä pitkin, jossa päällysteenä oli terävä sepeli. Puolivälissä alkoi hirvittää renkaiden puolesta, mutta puolivälissä ei enää kannattanut kääntyä takaisin. Ajoin siis varovaisesti, eivätkä renkaan puhjenneet.
Kukaan paikallisista ei osannut kertoa, kuinka vanha kirjastorakennus oli, eivät myöskään kirjastossa työskennelleet, mutta ainakin se uusi osa oli liian uusi, jotta vaimoni olisi voinut tehdä työtä siellä.
Sää lämpeni ja aurinko alkoi paistaa. Iloisissa tunnelmissa lähestyin selvästi aikataulua edellä Uuttakaupunkia, kunnes viisi kilometriä ennen maalia takarengas räjähti. Siis räjähti, ei puhjennut. Siinä oli sivussa viiltohaava, josta ilmeisesti sisärengas oli tunkenut ulos, muodostanut suuren kuplan ja räjähtänyt. Tällaista minulle ei ollut ennen tapahtunutkaan.
Viilto näytti puukolla tehdyltä, mutta koska ajattelen kanssaihmisistä lähtökohtaisesti hyvää, epäilen, että se Vehmaan oikotien sepeli oli tämän tehnyt.
Sisärengasta ei voinut paikata. Mikään paikka ei olisi niin isossa reiässä pysynyt. Vaihdoin renkaan ja panin sisäkumin paikalleen. Mutta ei. Ymmärsin, että vaikka nyt painetta olisi vähemmän, ulos se tulisi uudestaan.
Laiton paikan ulkorenkaan sisäpuolelle estämään uutta poksahdusta. Kun lisäksi pumppasin renkaan aika löysäksi, pystyi linkuttamaan Uuteenkaupunkiin. Yhytin pyöräliikkeen 20 minuuttia ennen sen sulkemista. Ostin uuden ulkorenkaan ja sovin, että tuon fillarini aamulla huollettavaksi. Sen etuvaihde oireili tavalla, joka enteili vaijerin katkeamista.
Uuden päällysrenkaan laitossa hankalinta on saada pakkaukseen littanaksi taiteltu rengas ymmärtämään, että sen kuuluisi olla pyöreä.
Illallinen sataman rannassa terassilla lyhythihaisessa puserossani. Ihana sää!
Seuraavaksi päiväksi ennustetiin hirveää myräkkää. Rajua sadetta ja ankaraa vastatuulta. Pienveneilijäitä kehotetiin (jossain päin Suomea) pysymään poissa mereltä. Harkitsin, että olisin ottanut hotellin kahdeksi yöksi, mutta päätin katsoa aamuun.
En tiedä, millä paineilla ja renkailla ajat, mutta minulla ei kertakaan ole puhjennut rengas (sen jälkeen kun hankin Bianchiin/Meridaan pistosuojatut kumit). Takana kilometrejä lähempänä 50 000. Se Vehmaan kirjasto on ihan kiva. Jos pikkukunnissa ei muuta ole, kirjasto aika usein löytyy. Tässä olisi edelleen kehittämisen paikka. Ne eivät vielä ole paikallisia Oodeja, joissa nuoriso vakkapa oleilee, pitäisi olla! Ja paljon muuta!
Tuosta navigaattorista: miten hyvin se toimii aurinkoisella säällä? Onko ohjeet oikeasti luettavissa ajaessa?
Olen puhelimella kokeillut navigointia ja se toimii hämärässä kohtalaisesti. Google Maps tarjoaa pyöräilyohjauksenkin, mutta muissa ohjelmissa en kätevää ajaessa katsottavissa olevaa karttamuotoa löytänyt. Neuvoja otan mielelläni, nyt menee uudella paikkakunnalla reittien etsimiseen liikaa aikaa kunnon urheilulta.
Auringon paistaessa puhelimesta (joka on Tefalin suojatelineessä) ei näe oikein mitään, kaksi pintaa heijastaa liikaa.
Jos aurinko paistaa näyttöön, näyttä näkyy oikein hyvin. Lisäksi aina kun pitää kääntyä tai tehdä jotain muuta, laite hälyyttää ja näyttää nuolella, mitä tehdä.
Karttaselain-sovellusta käytän pyöräillessä ja puhelin tankotelineessä. Näytön kirkkaus isoimmalla asetuksella mahdollistaa myös aurinkoisella kelillä navigoinnin. Karttaselaimessa on Maanmittauslaitoksen maastokartta, joka on mielestäni erinomainen väline manuaaliseen reittisuunnitteluun ja improvisointiinkin.
Naanatalista olisi ollut mielenkiintoinen (tosin osittain sorapintainen) reitti Merimaskun ja Askaisten kautta Mietoisiin, josta Kustavintietä ns. Y‑tien kautta U:kiin! Matkan varrella useita kirkko‑, kartano- lintutorni- ym. kohteita.
Joo, noilla seuduilla on paljon vaihtoehtoisia reittejä pikkuteitä pitkin, päällystettyjä ja päällystämättömiä. Vähän ihmetyttää kun Osmo menee navigaattorin piirtämää suorinta reittiä.
> Paraisten ja Nauvon välillä pyörätie ainakin muutama vuosi sitten olisi edellyttänyt maastopyörää.
Samaa ihmettelin kun kävin saaristoreittiä kiertelemässä. Pyörätietä ei ollut tai se oli renkaantappajasepelillä kyllästettyä kinttupolkua. Paikalliset ajoivat autoillaan tyypilliseen pikkupaikkakuntien tapaan 100 km/h yleisrajoituksella “ei sieltä eilenkään ketään tullut vastaan” ohjenuoranaan. Tämänkö pitäisi olla Suomen paras pyörämatkailukohde?
”Paraisten ja Nauvon välillä pyörätie ainakin muutama vuosi sitten olisi edellyttänyt maastopyörää. Jouduin rikkomaan lakia ja ajamaan autotiellä.”
Ei huonokuntoista pyörätietä tarvitse lainkaan mukaan käyttää, joten et rikkonut lakia ajaessasi autotiellä. Nykyäänhän ei tarvitse myöskään käyttää tien vasemmalla puolella olevaa pyörätietä.