Sähkömarkkinat ovat rikki

Sähkö­markki­nat ovat pahasti rik­ki. Hin­ta määräy­tyy markki­noil­la huu­tokau­pas­sa, jos­sa hin­ta muo­dos­tuu kalleim­man mukaan tule­van voimalan mar­gin­aa­likus­tan­nusten mukaan. Tarkkaan sanoen ei vain kalli­im­man voimalaitok­sen mukaan, kos­ka myös kysyn­tä voi jous­taa. Jos hin­ta nousee kovin korkealle, jotkin osta­jista, lähin­nä jotkin tehtaat, totea­vat, että on kan­nat­tavam­paa pan­na tehdas kiin­ni kuin mak­saa tolkut­tomasti sähköstä. Se alen­taa sähkön hintaa.

Sähkö on Suomes­sa mon­en mielestä kohtu­ut­toman kallista, mut­ta Suomen sähkön hin­ta ei ole mitään ver­rat­tuna vaikka­pa Sak­san hintoihin.

Nor­maali­olois­sa tämä toimii aivan hyvin, mut­ta nyt sähköpu­lan olois­sa se on johtanut hin­toi­hin, jot­ka ovat mon­elle kulut­ta­jalle kohtu­ut­to­mia ja tuot­ta­vat toisaal­ta vesi‑, ydin- ja tuulivoimaloiden omis­ta­jille jopa kohtu­ut­to­mia voit­to­ja. Jat­ka lukemista “Sähkö­markki­nat ovat rikki”

Hoitajamitoituksessa kannattaisi ottaa mallia Hollannista.

Van­hus­ten­hoidon hoita­jami­toi­tus tulee muut­taa Hol­lan­nin mallin mukaisek­si niin, että se riip­puu hoidet­ta­van kun­nos­ta. Hyväkun­toisen hoita­miseen tarvi­taan vähän henkilökun­taa ja sänkyyn hoidet­ta­van hoita­miseen paljon. Hol­lan­nis­sa tämä toi­mi eri­no­mais­es­ti. Krista Kiu­run kiin­teä  nor­mi on johtanut siihen, että help­po­hoitoiset muis­ti­sairaat ovat koti­hoi­dos­sa ja kuor­mit­ta­vat sairaalapäivystyk­siä, vaik­ka hei­dän hoita­misen­sa ympärivuorokautises­sa hoi­dos­sa tulisi paljon halvemmaksi.

Käytän tässä jutus­sa van­hus­ten ympärivuorokautis­es­ta laitoshoi­dos­ta van­haa ja ytimekästä nim­i­tys­tä vanhainkoti.

Aloite­taan men­neistä. Olin itse perus­palve­lu­min­is­teri vuosi­na 2000- 2002. Tuol­loin Hesarin artikke­li van­hus­ten kaltoinko­htelus­ta vei koko alan kri­isi­in. Jot­ta alalle ylipään­sä saataisi­in työn­tek­i­jöitä, piti alan mainet­ta paran­taa. Laa­di­tutin hoito-suosi­tuk­sen, johon tuli ohjeelli­nen hoita­jami­toi­tus huonolle, tyy­dyt­tävälle ja hyvälle hoidolle. Oletin, että kun­nan­val­tu­us­tossa on vaikea päät­tää, että meil­lä riit­tää huono hoito puhu­mat­takaan siitä, että hoito olisi ala-arvoista eli alit­taisin huononkin hoidon rajan.

Osa virkamiehistä vaati min­ua julkaise­maan normin ase­tuk­se­na ja tietysti niin, että kaik­il­ta vaa­di­taan hyvää hoitoa. Siihen aikaan ei niin kat­sot­tu, mitä voidaan säätää ase­tuk­sel­la ja mihin tarvi­taan laki. En julkaissut, kos­ka pelkäsin ehdot­toman normin johta­van niihin ongelmi­in, joi­hin se on johtanut. Jat­ka lukemista “Hoita­jami­toituk­ses­sa kan­nat­taisi ottaa mallia Hollannista.”

Miksi puu on uusiutuvaa ja turve ei?

Lyhyesti: turve las­ke­taan uusi­u­tu­mat­tomak­si, kos­ka sen polt­to lisää hiilid­iok­sidia ilmake­hässä pysyvästi kun taas puun polt­to vain alle sadak­si vuodeksi

Sekä puun että turpeen polt­to tuot­ta­vat piipun päästä mitat­tuna enem­män hiilid­iok­sidipäästöjä ener­giayk­sikköä kohden kuin kivi­hi­ilen polt­to. Puu las­ke­taan uusi­u­tu­vak­si ener­giak­si ja turvet­ta ei, vaik­ka suot sito­vat hiiltä enem­män kuin sitä polte­taan. (Tämäkään väite ei ole kiis­ta­ton. Siitä lopuksi.)

Selvitetään turpeen osalta, mitä ilmake­hässä ole­valle hiilid­iok­sidille tapah­tuu, kun turvesuo joko polte­taan (A) tai jätetään polt­ta­mat­ta (B).

Olete­taan, että suon polt­to tuot­taa hiilid­iok­sidipäästön X samanaikaises­ti kun muut Suomen suot sito­vat samanaikaises­ti hiilid­iok­sidia määrän Y.

Vai­h­toe­hdos­sa A hiilen määrä ilmake­hässä on laskenut määräl­lä Y‑X, joka luku voi siis olla negati­ivi­nen, mut­ta turvevä­ki väit­tää sen ole­van positiivinen.

Vai­h­toe­hdos­sa B hiilen määrä on laskenut määräl­lä X, sil­lä muiden soiden sit­o­man hiilen määrä ei riipu mitenkään siitä, polte­taanko kyseinen suo vai ei.  On huo­mat­ta­va, että kyseinen suo olisi jatkanut hiilen sidon­taa häir­iöt­tä, jos sitä ei olisi poltet­tu, sil­lä turpeen määrälle suos­sa ei ole sel­l­aista ylära­jaa, että se olisi vas­tas­sa vielä tuhan­si­in vuosiin.

Niin­pä vai­h­toe­hdos­sa A hiilen määrä ilmake­hässä kas­vaa käytän­nössä pysyvästi määräl­lä Y, mikä on vähän enem­män kuin jos turpeen sijas­ta olisi poltet­tu kivi­hi­iltä, kos­ka turpeen poltos­ta aiheutu­vat hiilid­iok­sidipäästöt ovat suurem­pia kuin kivi­hi­ilen. Jos siis halu­amme, ettei ilmas­ton­muu­tos mei­dän toimiemme joh­dos­ta etene, emme pol­ta turvet­ta. Jat­ka lukemista “Mik­si puu on uusi­u­tu­vaa ja turve ei?”

Sähkön säännöstely, hyppivät hinnat vai valtiollistaminen

Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen laitok­sen Mat­ti Lis­ki ja Iivo Vehviläi­nen esit­tävät, että on kulut­ta­jien etu sään­nöstel­lä sähköä mielu­um­min kuin antaa sen hin­nan nous­ta pilviin.

Perus­teena tässä on, että kun sähköstä tulee vähänkin pulaa, sen hin­ta nousee tolkut­tomasti, kos­ka sähkön hin­ta­jous­to on pieni eli kulu­tus reagoi hin­taan heikosti. Kun sähkö katkaistaan pieneltä joukol­ta kokon­aan, muut saa­vat sähkön­sä huo­mat­tavasti halvemmalla.

Sähkön hin­ta­jous­to on paljon alle yhden. Se tarkoit­taa, että kun sähkön tuotan­to ale­nee vähän, hin­ta nousee niin paljon, että jäl­jelle jäävästä sähköstä mak­se­taan yhteen­las­ket­tuna paljon enemmän.

Huo­mat­takoon, että tässä on por­saan­reikä keinotekois­es­ti tuote­tulle sähköpu­lalle. Keinotekoinen tuotan­non rajoit­ta­mi­nen hin­nan nos­tamisek­si on kuitenkin kiel­let­tyä ja siitä jää aika hel­posti kiin­ni. Jat­ka lukemista “Sähkön sään­nöste­ly, hyp­pivät hin­nat vai valtiollistaminen”

Turvallinen hintajoustoon kannustava sähkösopimus

Tule­vana tal­ve­na pelätään sähkön hin­nan nou­se­van ajoit­tain pil­vi­in ja onpa pelotel­tu jopa sähkön sään­nöste­lyl­lä, siis ajoit­taisil­la sähkökatkoilla.

Sähkökatkot ovat vihon­vi­imeisiä, kos­ka ne kohdis­tu­vat myös vähäiseen, mut­ta käyt­täjälleen hyvinkin tarpeel­liseen kulu­tuk­seen. Se, ettei voi lada­ta hyy­tynyt­tä puhe­lin­taan, ei sähköverkkoa pelas­ta, mut­ta voi olla hyvinkin kiusalli­nen asia. Tietokone vie ehkä sata wat­tia, mut­ta moni ei voi tehdä työtä ilman sitä.

Kiusal­lis­in­ta olisi jäädä parik­si tun­niksi hissi­in. Ennakko­varoi­tus sähkökatkok­sista ei ikinä tavoita kaikkia. Huoltomies voi tietysti käy­dä sulke­mas­sa hissin, mut­ta korke­as­sa talos­sa asu­van huono­jalkaisen van­huk­sen se sul­kee kotiinsa.

Markki­noiden pitäisi toimia niin, että kun sähkön hin­ta nousee, kulu­tus­ta vähen­netään turhim­mas­ta päästä. Teol­lisu­u­den osalta tämä toimii, mut­ta koti­talouk­sien osalta ei Suomes­sa. Kun on ostet­tu kiin­teähin­taista sähköä, ei ole moti­vaa­tio­ta säästää sähköä oli se markki­noil­la kuin­ka kallista hyvän­sä. Muis­sa Pohjo­is­mais­sa pörssisähkön on paljon yleisem­mässä käytössä. Sik­si ne pär­jäävät parem­min. Jat­ka lukemista “Tur­valli­nen hin­ta­jous­toon kan­nus­ta­va sähkösopimus”

Keinoliha tulee, onko maatalous valmis?

Biore­ak­tor­eis­sa valmis­tet­ta­va keino­li­ha tulee vuoren var­masti. Jo nyt on yri­tyk­siä, aiko­vat tuot­taa soluvil­jelmis­sä lihaa ilman eläim­iä, munan­valkuaista ilman kano­ja ja maitoa ilman lehmiä. Teknolo­gia on vielä kehi­tys­vai­heessa, mut­ta kun se alkaa toimia, sitä on help­po monistaa rajat­tomasti. Näin tapah­tuu läh­es varmasti.

Sin­ga­pores­sa hyväksyt­ti­in pari vuot­ta sit­ten biore­ak­tor­eis­sa valmis­tet­tu­jen kananuget­tien myyn­ti kulut­ta­jille. Jatkoa seu­raa. Jat­ka lukemista “Keino­li­ha tulee, onko maat­alous valmis?”

Suomi-areena: elämysten uudet näyttämöt

Raati­huoneen torin lava 14.7.16:00

Tämä keskustelu oli oikeas­t­aan ain­oa, jos­ta sain jotain uut­ta tietoa. Muuten asi­at oli­vat tut­tu­ja, mut­ta tietysti uudet  näkökul­mat tut­tui­hin asioi­hin ovat taval­laan uut­ta tietoa nekin.

Mieleen jäi eri­tyis­es­ti Oop­per­an taiteel­lisen johta­jan Lil­li Paasikiv­en puheenvuoro.

Inter­net 3.0 avaa esit­tävälle taiteelle aivan uuden­laisia mah­dol­lisuuk­sia tar­jo­ta elämyk­siä kotei­himme. Kolmi­u­lot­teiset kuvat (edel­lyt­tää vir­tu­aalilase­ja) ja aivan val­tavasti parem­pi äänen laatu ovat seu­raus­ta parem­mas­ta tiedon siir­rosta. Kryp­to­val­u­u­tat ja lohko ketjut avaa­vat uuden­laisia liike­toim­inta­malle­ja. Jat­ka lukemista “Suo­mi-areena: elämys­ten uudet näyttämöt”

Suomi-areena: Pelastaako taide maailman?

Raati­huoneen­puis­ton lava 14.7. klo 15

Keskustelu kul­ki ajoit­tain lin­jal­la Jarkko Tont­ti vas­taan muut, eli Rosa Mer­iläi­nen, Jari Perk­iömä­ki, Maria Sil­ven­noinen ja Karin Taipale.

Tont­ti toisti mon­een ker­taan, että taidet­ta ei pidä alis­taa yhteiskun­nal­lisille tavoit­teille ja muut sanoi­vat, että taiteen on kan­net­ta­va vastuunsa.

Ton­tille on tul­lut trau­ma siitä, kuin­ka taide halut­ti­in alis­taa sosial­is­tisel­la val­lanku­mouk­selle 1970-luvun alus­sa. Näin tapah­tui, ja se oli masen­tavaa aikaa.

Eri­tyis­es­ti muis­tan laulun

“Ei syn­ny rakkaut­ta, ilman oikeutta;
ei oikeut­ta ilman taistelua;
ei tais­telua, ilman yhteistä rintamaa.”

Rakkaus siis vaatii, että ihmiset ryh­mit­tyvät toisi­aan vihaaviksi ryh­mit­tymik­si. Fan­tastista! Jat­ka lukemista “Suo­mi-areena: Pelas­taako taide maailman?”

Suomi-Areena lääketutkimus

Jatkan Suo­mi-Areenan keskustelu­jen kommentointia

Voisiko Suo­mi olla vahvem­pi rokot­tei­den ja lääkkei­den tutkimusmaa?

Ranta­la­va 13.7. klo 15

Hyviä uutisia on, että Suomes­sa on erit­täin hyvät rek­ister­it, jol­loin väestö­ta­son tutkimuk­sia on help­po tehdä. Se antaa hyvät edel­ly­tyk­set havai­ta esimerkik­si lääkkei­den hait­tavaiku­tuk­sia tai oikaista maail­mal­la nous­sei­ta virheel­lisiä kohu-uutisia väite­ty­istä haittavaikutuksista.

Hyviä uutisia on myös, että suo­ma­laiset ovat hyvin tutkimus­myön­teistä kansaa, mikä näkyy siinä, että suuri osa kansas­ta sal­lii tai sal­lisi ter­veysti­eto­jen­sa käytön tutkimuk­seen. Jat­ka lukemista “Suo­mi-Areena lääketutkimus”