Minä ja Hitas

Minä ja Hitas

Olen kir­joit­ta­mas­sa muis­telmi­ani. Alun perin erään tun­netun kir­joit­ta­jan piti kir­joit­taa minus­ta elämäk­er­ta, mut­ta hän sai muu­ta duu­nia ja luopui pro­jek­tista. Sen jäl­keen päätin hylätä ajatuk­sen elämänker­ras­ta ja kir­joit­taa muis­tel­mani. Muis­tel­mat ovat aivan eri asia kuin elämänker­ta. Kir­jas­sa on myös tek­stiä Hitas-jär­jestelmästä. Julkaisen nyt tässä, kos­ka asia on toiv­ot­tavasti menet­tänyt jo ajanko­htaisuuten­sa, kun muis­tel­mani valmistuvat.

Kan­natin aikanaan Hitas-poli­ti­ikkaa, kos­ka Helsin­ki oli vah­vasti jakau­tu­mas­sa köy­hien (ARA-asun­not) ja rikkaiden (kovan rahan asun­not) kaupungik­si. Halusin puo­lus­taa keski­t­u­loisia, jot­ka oli­vat liian rikkai­ta saadak­seen ARA-asun­non ja liian köy­hiä ostaak­seen kovan rahan omis­tusasun­non. Asun­to­lainas­sa, jos sel­l­aisen ylipään­sä sai, oli kova korko ja lyhyt laina-aika, viisi tai kahdek­san vuot­ta. Vuokrasään­nöste­lyn vuok­si kovan rahan vuokra-asun­to­ja ei juuri ollut.[1]

Olen asunut peräti kolmes­sa Hitas-asun­nos­sa Kata­janokalla. Sat­tuma joh­dat­ti taas tässä elämääni. Olin päät­tänyt muut­taa pien­estä huoneen ja keit­tiön asun­nos­tani Län­si-Pasi­laan. Menin KOP:n kont­tori­in, jos­sa Hitas-asun­to­ja sil­loin jaet­ti­in. Tulin main­in­neek­si, että tietysti muut­taisin Kata­janokalle, mut­ta sinne nyt tietenkään ei pääse. ”On meil­lä asun­to­ja myös Kata­janokalla”. Niin­pä lähdin pankista tule­vana kata­janokkalaise­na. Ilman tuo­ta lausah­dus­ta minus­ta olisi tul­lut pasi­lalainen, olisin tuskin naimi­sis­sa puolisoni kanssa eikä kolmea las­tamme olisi. Jat­ka lukemista “Minä ja Hitas”

Paljonko kiertävät sähkökatkot säästävät sähköä

Mah­dol­lista sähköpu­laa ajatellen suun­nitel­laan kiertäviä, korkein­taan kak­si tun­tia kestäviä sähkökatko­ja. En ole var­ma, onko niiden teho las­ket­tu oikein.

Jos val­takun­nan verkos­sa sähköpu­la kestää vain kak­si tun­tia ja sit­ten sitä taas riit­tää, sähkö­jen katkaisem­i­nen aut­taa. Mut­ta jos sähköpu­laa kestää koko päivän, sähkö­jen katkaisem­i­nen ker­ral­laan viideltä pros­en­til­ta kulut­ta­jia ei alen­na kulu­tus­ta viidel­lä pros­en­til­la, ei lähellekään.

Valais­tuk­sen katkaisemin tehoaa, mut­ta valais­tuk­sen osu­us sähkön kulu­tuk­ses­ta on vähäin. Sitä val­oa, joka menetet­ti­in ei ote­ta takaisin myöhemmin.

Sähköläm­mi­tyk­sen osalta säästöt ovat aivan mar­gin­aal­isia. Jos talosta katkaistaan sähkön kahdek­si tun­niksi, talo jäähtyy aav­is­tuk­sen ver­ran. Kun sähköt palaa­vat, ter­mostaat­ti nos­taa talon läm­pöti­lan ennalleen. Tämä lisää sähkön kulu­tus­ta läh­es yhtä paljon kuin sitä katkon aikana säästyi. Säästöä ker­tyy vain sen ver­ran, kun mar­gin­aalis­es­ti viileäm­mästä talosta karkasi katkon aikana mar­gin­aalis­es­ti vähem­män läm­pöä harakoille. Jat­ka lukemista “Paljonko kiertävät sähkökatkot säästävät sähköä”

Hoitajien palkat ja inflaatio

Mielel­läni onnit­telisin hoita­ja­jär­jestöjä hyvästä sopimuk­ses­ta. Olen ollut pitkään sitä mieltä, että hoitoalan palkko­ja on nos­tet­ta­va reip­paasti, jot­ta alalle saataisi­in riit­tävästi väkeä. Puoli­toista vuot­ta sit­ten kir­joitin asi­as­ta Verdessä näin: https://verdelehti.fi/2021/02/24/hoitoala-ajautuu-kriisiin/.

Palkko­jen nousu 17 pros­en­til­la on tietysti hienoa, mut­ta tämä ei ole kum­moinenkaan koro­tus viiden vuo­den aikana, jos vuo­tu­inen inflaa­tio on kahdek­san pros­ent­tia. Toi­vokaamme kuitenkin, ettei inflaa­tio jää pysyväk­si riesaksemme.

Hoitoalan sopimuk­sis­sa on erään­laise­na indek­siehtona se, että koro­tuk­set on sovit­tu suurem­mik­si kuin vien­tialo­jen sopimuk­sis­sa. Tämä toimii, jos vien­tialat neu­vot­tel­e­vat itselleen inflaa­tion huomioon otta­vat sopimuk­set, mut­ta ei toi­mi, jos vien­tialat kurovat hin­tata­soa kiin­ni liuku­mil­la. Kun työ­markki­noil­la kateus on eteen­päin aja­va voima, voi hyvinkin olla, että vien­tialoil­la tähdätään liukumiin.

Niihin muuten hoita­jienkin pitäisi tähdätä.

 

Sähkömarkkinat Nordstream-putkien jälkeen

Olin suun­nitel­lut blogikir­joi­tus­ta siitä, että Ukrainan sodan joskus pää­tyt­tyä Euroopan on väl­tet­tävä ajau­tu­mi­nen uud­estaan ener­gia­ri­ip­pu­vu­u­den ansaan ja näytet­tävä Venäjälle, että ener­gia-aset­ta voi käyt­tää vain ker­ran. Piti kir­joit­ta­mani, että Venäjä var­maankin las­kee ahneu­den kaata­van EU-maid­en peri­aat­teel­lisu­u­den ja että maa tulee var­maankin vaa­ti­maan osana rauhan­sopimus­ta ener­giavi­en­nin aloit­tamisen uud­estaan. Ilman ener­giavi­en­tiä kun Venäjäl­lä ei ole juuri mitään tulolähteitä.

Mikä on Venäjän tila sodan jälkeen

Taisin olla väärässä. Itämeren kaa­suputkien tuhoami­nen tarkoit­taa, ettei rauhan tul­tuakaan maakaa­sua juuri myy­dä Venäjältä Euroop­paan. Ukrainan kaut­ta kul­kee jokin put­ki, mut­ta sen kap­a­siteet­ti on pieni ja se kul­kee Ukrainan kaut­ta. Ajat­teleeko Putin lainkaan, mil­lä Venäjä tulee toimeen sodan pää­tyt­tyä? Venäjän tule­vaisu­ut­ta ajatellen toim­inta näyt­tää jär­jet­tömältä – niin jär­jet­tömältä, että se panee pohti­maan sitäkin, räjäyt­tikö Venäjä todel­la itse omat kaa­suputken­sa.  Toisaal­ta Putinin toimien jär­jet­tömyys on ennenkin ylit­tänyt odotuk­set. Jat­ka lukemista “Sähkö­markki­nat Nord­stream-putkien jälkeen”

Demokratia, kansanvalta ja liberaali demokratia

Esa Pel­to­nen kir­joit­ti Hesaris­sa  demokra­ti­as­ta ja kansan­val­las­ta ja ihmetteli, mik­si sanaan demokra­tia liitetään usein jokin määre, taval­lisim­min lib­er­aali demokratia.

Minäkin kapinoin aikanaan sitä vas­taan, että sanal­la demokra­tia alet­ti­in tarkoit­taa muu­ta kuin sanal­la kansan­val­ta. Puhut­ti­in demokraat­ti­sista oikeuk­sista, joi­hin kuu­luu muun muas­sa sanan­va­paus. Kukaan ei puhunut tässä mielessä kansan­val­tai­sista oikeuk­sista, kos­ka kansan­val­lal­la tarkoite­taan vain sitä, että vaaleil­la val­i­tut elimet päät­tävät, mut­ta demokraat­tisil­la oikeuk­sil­la jotain aivan muuta.

Olen mon­es­sa muus­sakin asi­as­sa joutunut myön­tymään, että sano­jen merk­i­tys muut­tuu ajan myötä. Esimerkik­si ”kan­takaupungilla” tarkoite­taan sitä osaa Helsingistä, joka kuu­lui Helsinki­in ennen vuo­den 1946 alueli­itos­ta, mut­ta nyt jopa laut­tasaare­laiset yrit­tävät esit­tää, että hei­dän saaren­sa pitää lukea kan­takaupunki­in, vaik­ka ei var­masti kuu­lunut Helsinki­in ennen vuot­ta 1946. Jat­ka lukemista “Demokra­tia, kansan­val­ta ja lib­er­aali demokratia”

HUS pakotetaan epätarkoituksenmukaisiin säästöihin

Olen menos­sa huomen­na HUS-yhtymän hal­li­tuk­seen. Tärkein asia on bud­jet­ti, johon pitäisi löytää säästöjä yli 90 miljoo­nan euron verran.

Täl­lä ker­taa bud­jetista vain keskustel­laan. Kolme asi­aa on kuitenkin jo tuo­tu päätettäväksi:

  • HUS nos­taa asi­akas­mak­sut mak­simi­in, mikä tuot­taisi neljä miljoonaa
  • Liki puolit­taisi tutkimus­määrära­hat, mis­tä säästy­isi seit­semän miljoonaa.
  • Pyrk­isi nos­ta­maan tuot­tavu­ut­ta yhdel­lä pros­en­til­la vuodessa.

Rahat menevät sote-uudistukseen

Sote-uud­is­tuk­sen piti säästää kolme mil­jar­dia. Sanon sil­loin kylmiltään, että kolme mil­jar­dia on taloudel­lise­na vaiku­tuk­se­na oikean suu­ru­inen, mut­ta etumerk­ki on väärä. Jat­ka lukemista “HUS pakote­taan epä­tarkoituk­sen­mukaisi­in säästöihin”

Terveydenhuollon infarkti

Vaara­ton perää­na­jo vilkkaal­la liiken­neväyläl­lä saat­taa johtaa väylän tukkeu­tu­miseen useik­si tun­neik­si,  kos­ka ruuhkau­tu­mi­nen las­kee sen väl­i­tyskykyä ja ruuh­ka kumuloituu.

Saman­lainen infark­ti vaivaa ter­vey­den­huoltoamme. Ylikuor­mit­tumi­nen on laskenut kap­a­siteet­tia, mikä lisää ylikuormitusta.

Kun nor­maalit kana­vat eivät vedä, hakeudu­taan sairaalapäivystyk­seen. Asia vain pahe­nee, kun päivystyk­sistä ei poti­lai­ta voi­da siirtää eteen­päin. Lop­putu­los on kallis ja epäin­himilli­nen. Jat­ka lukemista “Ter­vey­den­huol­lon infarkti”

Miksi varaava sähkölämmitys kannattaa

Oheises­sa taulukos­sa on pörssisähkön hin­ta tänään. Uskoisin, että tämä vas­taa tule­vaa nor­maalia, kun­han markki­nat vähän rauhoittuvat.

Sähkön keski­hin­ta on 9,867 snt/kWh. Tämän siis mak­saa, jos läm­mit­tää taloaan suo­ral­la sähköläm­mi­tyk­sel­lä tasais­es­ti ympäri vuorokauden.

Jos sen sijaan on älykäs varaa­va sähköläm­mi­tys ja pystyy keskit­tämään läm­mi­tyk­sen viidelle halvim­malle tun­nille, hin­naksi tulee 1,119 snt/kWh eli noin yhdek­sä­sosa keskimääräisestä.

Jos halu­aa ostaa tur­val­lis­es­ti sähkön­sä kiin­teäl­lä hin­nal­la, joutuu mak­samaan paljon enem­män, kos­ka hin­nois­sa on nyt paljon riskil­isää ja suo­jauskus­tan­nuk­sia. Olen­naisem­paa kuitenkin on, että kiin­teähin­taista sähköä käyt­tävän ei tarvitse, mut­ta hän ei myöskään voi pienen­tää sähkölaskuaan ajoit­ta­mal­la kulu­tus­ta. Parhaim­mil­laankin kiin­teähin­tainen sähkö vas­taa keskihintaa.

Tämä päivä ei ole mitenkään poikkeuk­selli­nen, kos­ka hin­ta ei mene mis­sään vai­heessa lähelle nollaa.

Jat­ka lukemista “Mik­si varaa­va sähköläm­mi­tys kannattaa”

Nopeus tappaa liikenteessä

 

Suomes­sa oli vielä 50 vuot­ta sit­ten taa­jamien ulkop­uolel­la vapaa nopeus. Sai siis ajaa niin lujaa kuin uskalsi, Liiken­teessä kuoli yli tuhat ihmistä vuosit­tain, vaik­ka auto­ja oli paljon vähem­män kuin nyt.

Sil­loin sai siis ajaa niin lujaa kuin halusi. Piikkiön suo­ra lähel­lä Turkua muo­dos­tui sur­man­loukok­si. Vaik­ka tie oli suo­ra, liiken­neolo­suh­teet eivät suosi­neet 200 km/h nopeuk­sia. Muis­te­len että noin yhdek­sän ihmistä olisi kuol­lut siel­lä vuodessa, mut­ta en pysty tietoa varmistamaan.

Kat­tonopeus – 80 km/h — tuli Suomeen itse asi­as­sa ener­giakri­isin myötä. Sen jäl­keen ei enää palat­tu vapaaseen nopeu­teen. Perusnopeudek­si tuli 80 km/h. Hyvil­lä tieo­suuk­sil­la sai ajaa 100 km/h ja moot­toriteil­lä 120 km/h aiem­man rajoit­ta­mat­toman nopeu­den sijasta.

Luop­umi­nen vapaas­ta nopeud­es­ta alen­si liiken­nekuolemia noin yhdel­lä päivässä. Autovä­ki tietysti väit­ti, ettei se nopeud­es­ta johtunut. Jat­ka lukemista “Nopeus tap­paa liikenteessä”

Kysynnän ja tarjonnan hintajoustoa lisättävä sähkömarkkinoilla

[Tämä kir­joi­tus on julka­istu vieraskolumn­i­na Talouselämä-lehdessä. Tek­sti on kir­joitet­tu maanan­taina 5.9.2022, joten sen jäl­keen tapah­tunut­ta ei ole voitu ottaa huomioon.]

_____

Suomes­sa siir­ryt­ti­in 1990-luvul­la sähkö­markki­naan, jos­sa hin­naksi muo­dos­tuu kalleim­man voimalaitok­sen mar­gin­aa­likus­tan­nus. Kos­ka kap­a­siteet­tia riit­ti, tulok­se­na oli hal­pa sähkö. Oli jopa vaikeuk­sia saa­da voimalaitosten kiin­teitä kus­tan­nuk­sia peit­e­tyk­si. Kallis kivi­hi­ililaude järjestyi useim­miten viimeisek­si voimalaitok­sek­si määrit­tämään hin­ta muiden kannal­ta riit­täväk­si. Kivi­hi­ililauhde itse ei saanut kiin­teitä kus­tan­nuk­si­aan peit­e­tyk­si ja voimalat lakkautet­ti­in yksi toisen­sa jälkeen.

Kukin sähkön­tuot­ta­ja päät­tää, myykö sähköä markki­nahin­nal­la vai pysäyt­tääkö voimalaitok­sen. Tulostaan mak­si­moi­va myy, kun­han saa muut­tuvat kus­tan­nuk­sen­sa peit­e­tyk­si. Sik­si hin­ta teo­ri­an mukaan aset­tuu viimeisen voimalaitok­sen muut­tuvien kus­tan­nusten tasolle. Jat­ka lukemista “Kysyn­nän ja tar­jon­nan hin­ta­jous­toa lisät­tävä sähkömarkkinoilla”