Tunnin juna Tampereelle on kannattavampi kuin Turkuun

Sää­ty­talol­la on kuulem­ma päätet­ty, että uusista juna­hankkeista toteutetaan Turun juna ja vain se. Näin siis sanoo Purra. Pet­teri Orpo sanoo sen epäselvemmin.

On vähän uskon asia, pitääkö tun­nin junia järkev­inä vai ei. Jos las­kee vain matkus­ta­jan aikavoit­to­ja, ne eivät ole kan­nat­tavia, mut­ta jos ajat­telee maan aluer­aken­net­ta, tilanne muut­tuu monimutkaisemmaksi.

Rautatiev­erkko rak­en­tui Suomeen aikanaan melko sat­u­nais­es­ti. Tsaarin koke­maa pelkoa Englan­nin laivas­ton tykeistä  saamme kiit­tää siitä, ettei meil­lä ole rataa Turku – Vaasa – Oulu eikä rataa Helsin­ki – Kot­ka – Pietari. Jos olisi, Poh­jan­maan ran­nikko voisi paljon parem­min, Kot­ka oli kukois­ta­va kaupun­ki ja Kou­vola ja Seinäjo­ki eivät olisi juuri mitään. Jat­ka lukemista “Tun­nin juna Tam­pereelle on kan­nat­tavampi kuin Turkuun”

Fingridin aluepolitiikka on erilaista

Mik­si vihreän siir­tymän investoin­nit menevät Ruot­sis­sa pohjoiseen mut­ta eivät Suomes­sa. Tästä on päätet­ty Fingridissä. 

Ruot­si on jaet­tu neljään sähkön hin­ta-alueeseen. Kos­ka vihreää sähköä tuote­taan paljon Pohjois-Ruot­sis­sa, sähkö on siel­lä halvem­paa kuin Etelä-Ruot­sis­sa. Suomes­sa Fin­grid on investoin­ut enem­män sähköverkkoon, minkä ansios­ta pörssisähkö on saman hin­taista koko Suomessa.

Nyt Skelleft­eån akkute­htaalle esimerkik­si yritetään saa­da 2500 työn­tek­i­jää Suomes­ta. Tehtaaseen ton tulos­sa kaikki­aan 4000 työntekijää.

Joskus vuosikym­menten kulut­tua tiede­tään, kum­man poli­ti­ik­ka on ollut järkeväm­pää, Ruotsin vai Fin­gridin. Fin­grid investoi mil­jarde­ja sähköverkkoon, ruot­salaiset mil­jarde­ja asun­toi­hin ja yhdyskun­tarak­en­teeseen pohjoiseen. Jat­ka lukemista “Fin­gridin alue­poli­ti­ik­ka on erilaista”

Olen pahoillani aiheuttamastani suuttumuksesta

Kir­joituk­seni Talouselämä-lehdessä on tuot­tanut suur­ta suut­tumus­ta ja min­ua on syytet­ty vas­takkainaset­telun kär­jistämis­es­tä. Mikään täl­lainen ei ollut tarkoituk­seni. Olisi min­un tietysti pitänyt ymmärtää, että näin kir­joituk­sia Suomes­sa usein tulk­i­taan. Osa väärin ymmärtäjistä on kyl­lä ymmärtänyt väärin tahallaan.

Yritin vas­ta­ta kysymyk­seen, mik­si meil­lä on niin suuret verot, mut­ta kuitenkin niin vähän rahaa ter­vey­den­huoltoon ja niin mata­la perus­tur­van taso – seik­ka, jos­ta olemme saa­neet EU:lta usei­ta huo­mau­tuk­sia — ja mik­si tiet kuop­paisia. Edelleen on ihme­tel­ty, mik­si suo­ma­lais­ten ostovoima on niin mata­la, vaik­ka kokon­ais­tuotan­nos­sa olemme EU:n kärkimaita.

Merkit­tävänä syynä on kalli­ik­si tule­va aluer­ak­en­teemme. Maamme on har­vaan asut­tu, minkä takia esimerkik­si tiev­erkon pitu­us asukas­ta kohden on kym­menker­tainen Sak­saan ver­rat­tuna. Suomes­sa ei tue­ta maal­la asu­via sen enem­pää kuin muual­la, mut­ta kos­ka Suo­mi on EU:n maaseu­tu­val­taisin maa, tuen saa­jia on mui­ta EU-mai­ta enem­män suh­teessa  sen mak­saji­in. Tämä on puh­taasti matemaat­ti­nen totu­us ilman mitään arvolau­tauk­sia. Lehdet ker­toi­vat min­un sanoneen, että maal­la asu­via tue­taan liikaa. Niin en ollut kirjoittanut.

Kos­ka kaupungis­tu­mi­nen on meil­lä vielä kesken, suuri osa kokon­ais­tuotan­nos­tamme menee asun­to­jen rak­en­tamiseen kaupunkei­hin muut­taville. Olen laskenut, että yksi muut­ta­ja mak­saa 200 000 euroa, joten 30 000 kaupunki­in muut­ta­jaa vuodessa mak­saa kuusi miljardia.

Ostovoimaamme heiken­tää myös se, että tasa­tar­iffien joh­dos­ta esimerkik­si pos­ti­mak­sut ovat kaupungeis­sa huo­mat­tavasti kus­tan­nuk­sia korkeam­mat. Onhan postin­jakelu suo­ma­laisel­la maaseudul­la kalli­im­paa kuin vaikka­pa ital­ialaiselle, tiivi­isti asu­tul­la maaseudul­la. Tämäkin oli totea­mus, ei kan­nan­ot­to toisen­laisen tar­if­fin puoles­ta. Jat­ka lukemista “Olen pahoil­lani aiheut­ta­mas­tani suuttumuksesta”

Yksityinen vai julkinen (6): palvelusetelit vanhustenhoidossa

Tämä viimeinen osa kir­joi­tus­sar­jani sosi­aali- ja ter­veyshuol­losta viivästyi muiden kiirei­den vuok­si. Ehdin jo kir­joit­taa hoita­jami­toituk­ses­ta, joten ei siitä sen enempää.

Yksi­tyiset van­hus­ten­hoito­laitok­set ovat osoit­ta­neet parem­muuten­sa van­hus­ten­hoi­dos­sa. Samal­la rahal­la saa enem­män. Vähem­mäl­lä rahal­la ei kuitenkaan saa enem­pää. Kun­nat ovat mak­sa­neet jopa 30 % vähem­män van­hus­ten hoi­dos­ta yksi­ty­isille kuin omille laitok­silleen. Niin­pä ei ole ihme, että hoidon tasos­sa on joil­lakin yksi­ty­isil­lä puutteita.

Tässä käsit­te­len lähin­nä sitä, voisiko osta­ja olla van­hus itse (tai hänen omaisen­sa) eikä hyvinvointialue.

Mitä hoito asiakkaalle maksaa?

Yleinen käsi­tys on, että ympärivuorokautisen palvelu­a­sumisen asi­akas­mak­su on 85 % asi­akkaan tuloista. Täl­lä tarkoite­taan var­maankin net­to­tu­lo­ja, vaik­ka asianomais­es­ta laista en löytänyt kohtaa, jon­ka perus­teel­la tuloista vähen­netään verot. Ela­tus­mak­sut esimerkik­si kyl­lä vähennetään.

Lain mukaan se ei kuitenkaan saa olla korkeampi kuin palvelun tuotan­tokus­tan­nuk­set. Mak­sim­i­hin­ta on siis jotain 4500 €/kk. Tähän kat­toon tör­mätään vähän yli 5000 euron eläk­keen kohdal­la. Täl­laiset eläk­keet eivät ole yleisiä, mut­ta niitäkin on. Ennen kaikkea joil­lakin on pääomatuloja.

En ole näh­nyt yhdenkään hoito­laitok­sen ker­to­van, mikä on tämä lain mukainen enim­mäis­mak­su. Jat­ka lukemista “Yksi­tyi­nen vai julki­nen (6): palvelusetelit vanhustenhoidossa”

Hoitajamitoitus järkevämmäksi

Hoita­jami­toituk­ses­sa tärkein­tä olisi siir­tyä kiin­teästä mitoituk­ses­ta yksilöl­lis­es­ti mitat­tuun hoidon tarpeeseen.

Sää­ty­talol­la käsitel­lään kuulem­ma hoitajamitoitusta.

Se pitäisi kor­ja­ta kokon­aan. Olen­naista siinä ei ole, onko mitoi­tus 0,6 vai 0,7. Molem­mat johta­vat lop­ul­ta siihen, että hoita­jia on työmäärään näh­den liian vähän, kos­ka mitoituk­sen malli on väärä.

Mitoituk­sen pitäisi perus­tua poti­laan yksilöl­lis­es­ti mitat­tuun hoidon tarpeeseen, esimerkik­si RAI-indek­si­in. Hyväkun­toisen poti­laan osalta mitoi­tus voisi olla vaikka­pa 0,2 ja oikein vaikeasti hoidet­ta­van osalta peräti yksi. On aivan eri asia, jos van­hus osaa pukea, syödä, pesey­tyä ja käy­dä ves­sas­sa kuin jos hän ei pysty näistä mihinkään ja hän­tä pitää vielä sängyssä kään­tää muu­ta­man tun­nin välein maku­uhaavo­jen välttämiseksi.

Kiin­teässä rajas­sa on se vika, että se kar­sii sisään otet­tavia. Nyt hoitoon ote­taan vain todel­la huonokun­toisia. Kun kaik­ki ovat hyvin huonokun­toisia, jopa se 0,7‑mitoituskin on liian pieni.

Nyt muut kuin todel­la huonokun­toiset pakote­taan koti­hoitoon, vaik­ka he halu­aisi­vat laitoshoitoon, kos­ka eivät tunne pär­jäävän­sä kotona.  Se taas näkyy sairaalapäivystyk­sis­sä, kun pelokkaat van­huk­set hakeu­tu­vat jon­nekin ja ain­oa mah­dol­lisu­us on sairaalapäivystys. Jat­ka lukemista “Hoita­jami­toi­tus järkevämmäksi”

Kallis aluepolitiikka nostaa veroastetta

Julkaisen paljon kohua herät­täneen kolumni­ni Talouselämä-lehdessä. Olen pahoil­lani kohus­ta, kos­ka se ei ollut tarkoituk­seni. Olen tot­tunut aka­teemiseen keskustelu­un, jos­sa joutuu häpeään, jos sekoit­taa keskenään sanat syy ja syylli­nen. Olisi min­un tietysti pitänyt ymmärtää, että julki­nen keskustelu Suomes­sa on sel­l­aista kuin se on.

Kir­joituk­sen keskeinen tarkoi­tus oli sanoa, että huono ostovoima, korkea vero­tus ja silti huonot julkiset palve­lut eivät johdu siitä, että meil­lä köy­hät eivät ole tarpeek­si köy­hiä, kuten on niin suosit­tua väit­tää, vaan että har­vas­ta asu­tuk­ses­ta ja Suomen maaseu­tu­val­taisu­ud­es­ta johtuen alue­poli­ti­ik­ka tulee kalli­im­mak­si kuin muual­la. Kas kun kukaan ei keksinyt min­un syyl­listävän sotiemme vet­er­aane­ja suures­ta pinta-alastamme. 

Väitän silti, että osa ongel­maa on myös alue­poli­it­tisen tuen epäjo­hdon­mukaisu­us ja kus­tan­nuste­hot­to­muus. Olen kysynyt ennenkin, että kun maat­aloutemme suuri hand­i­cap on epäedulli­nen ilmas­tomme, mitä ideaa on ollut kansal­lisel­la tuel­la houkutel­la maat­alout­ta pain­ot­tumaan entistä epäedullisem­mille alueille. Tähän kir­joituk­seeni Maat­alouden siir­to pohjoiseen on virhe  pääsee tästä. Pidän myös has­suna, että toisaal­ta halu­taan suurin kus­tan­nuksin jar­rut­taa kaupungis­tu­mista ja toisaal­ta edis­tää sitä tuke­mal­la asun­to­tuotan­toa kasvukeskuksissa. 

Kun sanon, että postin­jakelua ja sähkön­jakelua haja-asu­tusalueil­la sub­ven­toidaan osana alue­poli­ti­ikkaa niin, että taa­jamis­sakin asu­vat mak­sa­vat tämän korkeina tar­if­feina, se on totea­mus, ei kan­nan­ot­to siihen, pitäisikö näin tehdä. Todet­takoon, että olen myös mon­een ker­taan sanonut, että autoilu on vas­taavasti haja-asu­tusalueil­la yliv­erotet­tua ja kaupungeis­sa aliverotettua. 

Tässä siis alku­peräi­nen tek­s­ti­ni. Se ei vas­taa täysin sitä, mitä julka­isti­in Talouselämän net­ti­sivuil­la, kos­ka toim­i­tus on edi­toin­ut tek­stiäni ja pari kor­jaus­ta tein nyt itsekin.  

 ***

Yksi seli­tys korkeaan Suomen vero­tuk­seen ja matali­in reaal­i­t­u­loi­hin on alue­poli­ti­ikas­sa. Kaikissa teol­lisu­us­mais­sa kaupunki­laiset tuke­vat maal­la asu­via. Suomes­sa tähän kuluu rahaa enem­män kuin muual­la, kos­ka Suo­mi on Euroopan maaseu­tu­val­taisin maa. Jat­ka lukemista “Kallis alue­poli­ti­ik­ka nos­taa veroastetta”

Yksityinen vai julkinen (5) Jonon ohittaminen rahalla?

Rahalla hoitoon ohi jonojen?

Laastariveron poisto

Ollessani perus­palve­lu­min­is­teri pois­tet­ti­in niin san­ot­tu laas­tarivero. Liiken­nevaku­u­tusy­htiöt mak­soi­vat onnet­to­muuk­sista loukkaan­tuneista vain saman sym­bol­isen sairaala­mak­sun kuin poti­laatkin eli onnet­to­muus­poti­laiden hoidon mak­soi­vat käytän­nössä kun­nat. Tästä edus­ta vaku­u­tusy­htiöt mak­soi­vat kor­vaus­ta, ”laas­tariveroa”,  val­ti­olle. Käytän­tö muutet­ti­in niin, että vaku­u­tusy­htiöt mak­soi­vat asi­akkaistaan (melkein) kaiken ja laas­tarivero val­ti­olle lopetet­ti­in. Pitkäaikainen hoito on yhä julkisen sek­torin vastuulla.

Yritin tuol­loin esit­tää, että julk­isten sairaaloiden pitäisi tehdä vaku­u­tusy­htiöi­den kanssa sopimus onnet­to­muus­poti­laiden jonon ohi­tuk­ses­ta, kos­ka vaku­u­tusy­htiöt mak­soi­vat heille kor­vaus­ta myös ajal­ta, jol­loin he odot­ti­vat hoitoa. Vaik­ka hoi­dat­ta­mi­nen yksi­tyis­sairaalois­sa tuli niille kalli­im­mak­si, ne sääs­tivät odotusa­jan korvauksissa.

Esi­tys­täni pidet­ti­in poti­laiden tasa-arvon vas­taiselta, mitä se sup­peasti tarkastel­tuna tietysti olikin. Olisin var­maan voin­ut saa­da tahoni läpi min­is­terin val­taa käyt­täen, mut­ta kaut­eni lop­pui, ja seu­raa­jani ajat­teli asi­as­ta eri tavalla.

Lop­putu­los oli, että vaku­u­tusy­htiöi­den poti­laat hoide­taan yksi­tyis­sairaalois­sa, julki­nen menet­ti niistä saata­vat rahat ja paljon lääkäre­itä yksi­ty­isille. Muiden poti­laiden hoito ei nopeu­tunut – pikem­minkin päin­vas­toin – eikä ter­vey­den­huol­lon eri­ar­voisu­us vähen­tynyt vaan kasvoi.

Ruotsissa ei tarvita hoitotakuuta

Jat­ka lukemista “Yksi­tyi­nen vai julki­nen (5) Jonon ohit­ta­mi­nen rahalla?”

Äänestän Sofia Virtaa

Olen miet­tinyt, ketä äänestän vihrei­den jäsenäänestyk­sessä puheen­jo­hta­jak­si, ja pitkän pohdin­nan jäl­keen pää­tynyt kan­nat­ta­maan Sofia Vir­taa. Mielip­i­teeni ei ole kovin vah­va, kos­ka molem­mat puheen­jo­hta­jae­hdokkaat selviäi­sivät tehtävästä hyvin.

Saara Hyrkkö olisi var­ma val­in­ta. Pitkään puolueessa vaikut­tanut, taval­laan puolueen kas­vat­ti. Se on sekä plus­sa että mii­nus. Insinöörik­oulu­tus on vah­va plus­sa, kos­ka se toisi tuu­lah­duk­sen perusvihrei­den puheta­van ulkop­uolelta. Hyrkkö ei ole kovin karis­maat­ti­nen, mut­ta riit­tävän selväsanainen. En minäkään ollut puheen­jo­hta­jana karismaattinen.

Sofia ¨Vvir­ta on luon­teeltaan val­ovoimainen ja Hyrkköä karis­maat­tisem­pi. Min­ua vähän har­mit­taa antaa pain­oa karis­maat­tisu­udelle, kos­ka toivoisin, että poli­ti­ikas­sa pidet­täisi­in tärkeäm­pänä mitä sanoo kuin miten sanoo. Näin se nyt kuitenkin on, enkä minä sille mitään voi. Äänestäjiä Sofia on miel­lyt­tänyt, mikä on näkynyt hänen hyvis­sä vaal­i­t­u­lok­sis­saan sil­loinkin, kun puolueelle ei ole men­nyt niin hyvin.

Sofia Vir­ta on vaalien ehdokasky­se­lyis­sä ase­moitunut hienok­seltaan keskivi­ivan oikealle puolelle. Tämä ei ole mii­nus varsinkin, kun vihrei­den pitäisi val­la­ta kokoomuk­selta takaisin ne noin satatuhat­ta kan­nat­ta­jaa, jot­ka olemme kokoomuk­sen syli­in työn­täneet. Kokoomuk­sen liit­tou­tu­mi­nen perus­suo­ma­lais­ten kanssa helpot­taa tätä pro­jek­tia huomattavasti.

Min­ulle on ker­rot­tu, että Sofia on hyvä kuun­tele­maan. Sik­si en pane pahak­seni, että hän näkee jotkin asi­at eri taval­la kuin minä ja mon­et muut vihreät.

Sofia on rohkeampi val­in­ta. Siihen sisäl­tyy sekä ris­ki, että mah­dol­lisu­us. Olen pitänyt elämäni mot­tona, että kahdes­ta yhtä hyvästä vai­h­toe­hdos­ta val­itse aina rohkeampi. Sik­si äänestän Sofiaa.

 

Halpa ratkaisu: tehdään Hernesaaresta autoton!

Korkein hallinto-oikeus kumosi Her­ne­saaren kaa­van, kos­ka ei ollut tyy­tyväi­nen liiken­nejär­jeste­ly­i­hin. Tämän takia yli seit­semän tuhan­nen asukkaan asuinalue on tois­teisek­si jäissä.

Autop­uolue on esit­tänyt asian ratkaisemisek­si tun­nelia, taas ker­ran. Tun­nelin hin­nas­ta on epä­var­muut­ta, kos­ka sitä ei ole suun­nitel­tu, mut­ta käytän tässä arvio­ta 400 M€. Tämä tarkoit­taa osa­puilleen tuhat­ta euroa asuin­neliötä kohden. Jos tämä on näin kallista, on harkit­ta­va sitäkin, kan­nat­taako koko aluet­ta rakentaa.

Aina kun on kyse autoilus­ta, rahal­la ei näytä ole­van mitään väliä. Alueesta on tulos­sa vähäau­toinen, kos­ka Her­ne­saari on markki­nae­htoisen pysäköin­nin koealue. Se tarkoit­taa, etteivät autoil­i­jat voi laskut­taa autopaikkaansa autot­toma­l­la naa­puril­laan, vaan joutu­vat mak­samaan sen itse, mut­ta ei ole pakko, jos autopaikkaa ei tarvitse. Autopaik­ka tuol­laisel­la alueel­la mak­saa enem­män kuin auto. Helsin­gin niemel­lä asuvil­la on muutenkin vähän auto­ja ja Her­ne­saa­res­sa niitä tulee ole­maan sitäkin vähem­män. Olete­taan, että auto olisi joka kol­man­nel­la ruokakun­nal­la, eli autoti­heys olisi van­han Kata­janokan luokkaa. Tämä tarkoit­taisi run­sas­ta tuhat­ta autoa. Niin­pä yhtä autoa kohden tun­neli mak­saisi liki 400 000 euroa.
Jos tun­nelin läpi ajet­taisi päivit­täin 2000 ker­taa (1000 autoa edestakaisin), yhden­su­un­taisen matkan hin­naksi tulisi noin 27 euroa.

Jat­ka lukemista “Hal­pa ratkaisu: tehdään Her­ne­saares­ta autoton!”

Aloite asunnoista Helsingin keskustaan

Ker­ran vuosi­tuhan­nes­sa on uut­ter­an val­tu­ute­tun tehtävä val­tu­us­toaloite. Tämä vuosi­tuhat oli vielä suorit­ta­mat­ta, joten tänään tein oheisen aloitteen:

***

Val­tu­us­toaloite asumisen merkit­täväsi lisäämisek­si Helsin­gin keskus­tas­sa ja sen välit­tömässä läheisyydessä.

Valtuustoaloite keskusta-asumisen lisäämisestä

Helsin­gin ydinkeskus­tan elin­voimaisu­ut­ta naker­taa samanaikaises­ti mon­ta tekijää.

Etä­työ on vähen­tänyt päivit­täisiä käyn­te­jä keskus­tas­sa merkit­tävästi. Vaik­ka etä­työn suo­sio hiipuisi, peru­ut­tam­a­ton­ta on toimis­tok­er­rosalan tarpeen vähen­e­m­i­nen, kos­ka omat työhuoneet map­pi­hyl­lyi­neen ovat jäämässä his­to­ri­aan. Sama määrä toimis­to­työn­tek­i­jöitä mah­tuu nyt puoleen siitä tilas­ta, jon­ka he aiem­min veivät. Jat­ka lukemista “Aloite asun­noista Helsin­gin keskustaan”