Rahalla hoitoon ohi jonojen?
Laastariveron poisto
Ollessani peruspalveluministeri poistettiin niin sanottu laastarivero. Liikennevakuutusyhtiöt maksoivat onnettomuuksista loukkaantuneista vain saman symbolisen sairaalamaksun kuin potilaatkin eli onnettomuuspotilaiden hoidon maksoivat käytännössä kunnat. Tästä edusta vakuutusyhtiöt maksoivat korvausta, ”laastariveroa”, valtiolle. Käytäntö muutettiin niin, että vakuutusyhtiöt maksoivat asiakkaistaan (melkein) kaiken ja laastarivero valtiolle lopetettiin. Pitkäaikainen hoito on yhä julkisen sektorin vastuulla.
Yritin tuolloin esittää, että julkisten sairaaloiden pitäisi tehdä vakuutusyhtiöiden kanssa sopimus onnettomuuspotilaiden jonon ohituksesta, koska vakuutusyhtiöt maksoivat heille korvausta myös ajalta, jolloin he odottivat hoitoa. Vaikka hoidattaminen yksityissairaaloissa tuli niille kalliimmaksi, ne säästivät odotusajan korvauksissa.
Esitystäni pidettiin potilaiden tasa-arvon vastaiselta, mitä se suppeasti tarkasteltuna tietysti olikin. Olisin varmaan voinut saada tahoni läpi ministerin valtaa käyttäen, mutta kauteni loppui, ja seuraajani ajatteli asiasta eri tavalla.
Lopputulos oli, että vakuutusyhtiöiden potilaat hoidetaan yksityissairaaloissa, julkinen menetti niistä saatavat rahat ja paljon lääkäreitä yksityisille. Muiden potilaiden hoito ei nopeutunut – pikemminkin päinvastoin – eikä terveydenhuollon eriarvoisuus vähentynyt vaan kasvoi.
Ruotsissa ei tarvita hoitotakuuta
Kysymykseen hoidon nopeuden arvosta törmäsin myös neuvotellessani pääministeri Lipposen kanssa kansalliseen terveyshankkeeseen suunnitellusta hoitotakuusta, siis siitä, että hoito on annettava määräajassa. Lipponen vastusti sitä minulle tutuilla argumenteilla: Ruotsissa hoitotakuusta oli juuri luovuttu, koska se vähensi terveyshyötyjä, kun hyvin tarpeellista leikkausta joudutaan lykkäämään, jotta vanhuksen suonikohjuleikkaus ei venyisi yli määräajan. Vastasin, että jos meillä olisi Ruotsin järjestelmä kokonaisuudessaan, en esittäisi hoitotakuuta. Ruotsissa landstinget maksaa sekä sairauspäivärahan että hoidon. Siksi hoidon viivästyminen tulee sille kalliiksi. Meillä Kela voi maksaa vuoden sairauspäivärahaa potilaalle, joka odottaa 500 euron leikkausta.
Potilaan ajalle pitää antaa rahallinen arvo. Lisäksi on tunnustettava, että toiselle aika on kalliimpaa kuin toiselle. Me kaikki ymmärrämme, että oli järkevää hoitaa arvokisoihin valmistautuvan Tero Pitkämäen kipeä olkapää heti eikä vasta kisojen jälkeen, kun olisi ollut hänen vuoronsa.
Eläkeläisen olkapää on itselle yhtä arvokas kuin työssä olevan olkapää hänelle itselleen, mutta sen lisäksi työssä olevan työkyky arvokas yhteiskunnalle. Tämän tosiasian tunnustaminen on viisauden alku.
Julkisessa terveydenhuollossa tätä tosiasiaa ei ole tunnustettu, mutta tämän seurauksena terveydenhuollostamme on tullut epätasa-arvoisempi, vaikka yhtäläisen huonolla oikeudella kiireettömään hoitoon kuvitellaan puolustettavan terveydenhuollon tasa-arvoa.
Jonossa ohi rahalla?
Suuri syy siihen, että meillä on hyväosaisille työterveyshuolto ja terveyskeskukset ovat jääneet työttömien ja eläkeläisten hoitopaikoiksi, on siinä, että työnantajan kannattaa maksaa työtekijälle työterveyshuollosta, jotta tämä ei olisi poissa töistä lääkärille jonottamassa. Moni keski- ja hyvätuloinen maksaa pikkuvaivoista mieluummin itse yksityislääkärille kuin jonottaa terveyskeskuksessa. Ymmärtääkseni enemmistö pienten lasten vanhemmista on ottanut taaperolleen yksityisen sairausvakuutuksen. Tämä käytäntö johtaa paitsi terveyspalvelujen ylikäyttöön – viemme lapsen varmuuden vuoksi lääkärille, kun siitä ei tarvitse maksaa mitään – myös terveydenhuollon eriarvoisuuden kasvuun.
Jos olisin vakuutuskapitalisti, lanseerasin lapsivakuutuksen, jossa jokainen käynti maksaisi edes jotain. Paljon turhia käyntejä jäisi väliin. Tämä ratkaisisi ylihoidon ongelmasta osan, mutta ei lääkäriaseman rahanahneudesta johtuvaa. Moni on kertonut, että kun tuo kuumeisen tenavan lääkärille, tämä kysyy ensimmäisenä, onko vakuutusta ja jos on, dollarinkuva syttyy silmiin ja laboratoriolomakkeeseen laitetaan rasti jokseenkin jokaiseen ruutuun. Miten se vakuutus vaikuttaa tutkimuksen tarpeellisuuteen?
Services of the poor tend to be poor.
Kun asioista päättävät eivät itse käytä julkista terveydenhuoltoa, heitä ei niin häiritse, että sen taso laskee. Tämä näkyy kunnallisessa päätöksenteossa räikeän selvästi.
Minulla on asiaan pragmaattinen ratkaisu. Jos kerran rahalla joka tapauksessa pääsee terveydenhuoltoon nopeammin, päästäköön siihen nopeammin myös terveyskeskuksissa. Ne, joille aika on kallista, voisivat maksaa jonon ohittamisesta, koska voivat sen tehdä nyt jopa tapauksessa. Resurssit jäisivät kuitenkin julkiselle puolelle, joten nämä jonon ohittajat eivät hidastaisi muiden hoitoon pääsyä vaan pikemminkin nopeuttaisivat.
Yksityislääkärit terveyskeskusten jonoja purkamaan?
Säätytalolla kuulemma keskustellaan terveyskeskusjonojen lyhentämisestä kohottamalla Kela-korvauksia rutkasti niin, että yksityislääkärillä käynnistä potilas maksaisi itse vain 20 euroa. Näin saataisiin vajaakäyttöiset yksityislääkärit käyttöön. Kokeilin ajan varaamista Helsingissä. Tunnin sisällä löysin 32 vapaata lääkäriaikaa Mehiläiseltä ja Terveystalolta. Ne jäävät mitä todennäköisimmin täyttämättä. Tyhjäkäyntiä siis on.
Ei se ihan näin menisi. Nyt yksityislääkärit pääsevät kelpo ansioille, vaikka vajaakäyttöä on. Jos vajaakäyttöä ei enää ole, ansiot tietysti nousevat. Lääkäreilä siirtyy terveyskeskuksista pörriäisten palveluun, kunnes löytyy uusi tasapainotila. Siinä terveyskeskuksiin pääsy olisi entistä vaikeampaa ja veronmaksajien menot suuremmat.
Sinänsä on matemaattinen tosiasia. että jos tavoitteena on lääkärille pääsy ilman jonotusta, lääkäreillä on oltava väljyyttä, siis vapaita aikoja, joita kukaan ei tule käyttämään. Se maksaa, mutta niin maksaa myös terveydenhuollon odottaminen.
Jonossa ohittamine rahalla on aivan eri asia kun se, että tiettyjä elämää pelastavia hoitoja ei enää saa kuin rahalla. Tästä myöhemmin.
Enemmänkin olisi syytä miettiä se julkisen terveydenhuollon käsite uudestaan. Sama lääkäri vastaanottaa potilaita samalla palkalla samalta yksityiseltä työnantajalta joko vuokralääkärinä talossa jonka katolla lukee terveyskeskus tai viereisessä talossa jonka katolla lukee yksityisen terveysaseman nimi. Mitä merkitystä sillä on mikä kyltti talon katolla on ja mitä palkanmaksajana lääkärin palkkakuitissa näkyy ? EI siitä synny mitään lisä-arvoa että yhteiskunta ylläpitää taloja joiden katolla lukee terveyskeskus vaan siitä että lääkäripalvelut on kaikkien saatavilla. Onhan meillä yksityisiä apteekkejakin ja niistä saavat lääkkeet niin köyhät kuin rikkaatkin jonottamatta ja kaikille Kela maksaa korvaukset. Miksi siis lääkäripalveluissa ei voisi olla sama käytäntö ei erillisä taloja vaan kaikille sama Kela-korvaus lääkärikäynnistä.
On tietenkin eturistiriita jos sama yksityinen taho tuottaa laboratoriopalveluita ja lääkäripalveluita. Eikö tämä hoituisi helpommin erottamalla yksiköt toisistaan, eihän lääkäriasemat myy lääkkeitäkään tai saa tarjota apteekkipalveluita. Eturistiriita on kerran onnistuttu ratkaisemaan terveysasemien vuokralääkäreillä eli he eivät voi määrätä potilaita tutkimuksiin omalle palkanmaksajalleen niin miksi sama ei onnistuisi vaikka talon katolla olisi toinen kyltti ?
Onhan apteekkijärjestelmässä vikojakin mutta toisaalta se on myös estänyt eturistiriitojen synnyn kun apteekit eivät ole päässeet kertymään suurille ketjuille joilla voisi olla samoja omistajatahoja kuin lääkäripalvelujen tarjoajilla.
Ongelma on siinä että kuka qrvioi hoidon tarpeen, ja kuka lystin maksaa. Jos yksityinen arvioi hoidon tarpeen ja järjestää hoidon ja se maksetaan verovaroin, kustannukset tulevat räjähtämään sillä yksityisten lääkärien kannattaa teettää kaikki mahdolliset hoidot ja tutkimukset oli niille oikeaa tarvetta tai ei.
Kysymys siis on että kuka sanoo myyntimiehelle ”ei”. Jos maksaa omilla rahoillaan, asia on yksinkertaista. Mutta ei lainkaan yksinkertaista jos maksajana ei ole suoraan hoidon saaja, vaan joko vakuutusyhtiö tai yhteiskunta. Sitten pitää rakentaa himmeleitä, jotka yleensä ovat kalliita ja kohdentavat resursseja heikosti. Kts. Yhdysvallat jossa käytetään paljon rahaa terveyspalveluihin mutta silti köyhät kuolevat yksinkertaisesti hoidettaviin tauteihin kuin maa olisi kehitysmaa.
Kannattaa lukea alkajaisiksi vaikka tämä:
https://jmkorhonen.fi/2020/02/24/miksi-voitontavoittelu-sopii-paremmin-teollisuuteen-kuin-terveyspalveluihin-talousteoreettinen-vastine-juhana-vartiaiselle/
Taloustiede tarjoaa paljon pohdintaa miksi terveyspalveluiden järjestäminen julkisesti voi hyvinkin olla järjevämpää kuin yksityisesti. Asia voisi olla eri jos jakaisimme tulot ja varallisuuden tasaisemmin ettei meillä olisi niin köyhiä joilla ei terveyspalveluihin omalla rahalla olisi varaa, mutta sitä ei tieten ole näköpiirissä.
Ei se yksityisen lääkärin varaamaton aikasloti ole hukka-aikaa. Sillä ajalla lääkäri voi esimerkiksi uusia reseptejä, tutustua potilaidensa laboratoriotuloksiin tai kehittää ammattitaitoaan esimerkiksi lukemalla ammattilehtiä. Lisäksi kannattaa muistaa blogin kirjoittajan itsensä usein esittämän asian eli henkistä työtä ei kukaan oikeasti jaksa tehdä seitsemää ja puolta tuntia päivässä eli tauot antavat mahdollisuuden palautumiseen.
Innovatiivinen hyvinvointialue voisi hyödyntää tätä aikaa ostamalla yksityiseltä palvelun, jossa kokeneet lääkärit käyvät läpi ns. mappi ö:tä eli kiireettömien potilaiden jonon sairaskertomuksia ja poimisi sieltä ne 2–3 prosenttia potilaista, jotka itse asiassa tarvitsevat kiireellistä hoitoa, mutta sairaanhoitaja tai kandi ei ole osannut tunnistaa tarvetta.
Tuo on totta, että varaamaton yksityinen lääkäriaika ei ole yleensä hukka-aikaa. Sen voi tosiaan käyttää vaikka potilaiden laboratioriokäyntien läpikäyntiin. Yksityisellä puolella on ylipäätään usein tuplamäärä lääkäriaikoja tarjolla päivää kohti julkiseen nähden. Julkisella puolella näitä lääkärin omien asioiden hoitamisaikoja sisällytetään työpäivään joka potilaskäynnin väliin automaattisesti, jonka takia lääkäriaikoja tarjotaan harvemmalla välillä. Yksityisellä puolella taas lääkäri optimoi omia tulojaan paremmin laittamalla lyhyemmällä slotilla aikoja tarjolle runsaasti, ja ajoittamalla itse työpäiviään niin, että tyhjiksi jäävät ajat käytetään omiin töihin. Julkisella puolellakin tulee kyllä tilanteita, joissa potilasta ei näy. Kun ajat jaetaan jopa kuukausia etukäteen, käy herkästi, että joku jo on unohtanut aikansa, sairastunut, muuttanut toisaalle Suomeen tai ehtinyt jo välissä kuollakin, jolloin lääkäriaika jää käyttämättä silloin kun se lopulta tulee.
Tästä on omia kokemuksia. Minulla todettiin kaihi, enkä uskaltanut ajaa autoa. Lääkäri ei sitä kuitenkaan kieltänyt, vaikka mielestäni olisi pitänyt. Useimmat potilaat ovat vanhoja joilla on vaikeuksia lukea telkkarin tekstejä. Minulle jäi vain huono tai kallis vaihtoehto: 8 kk odotus julkiselle ja työttömyys, tai 4000 € rahaa ja kaksi päivää vapaata töistä. Valitsin mielestäni oikein, vaikka oikeaoppisten mielestä tasa-arvo väheni.
Siinä meille hyvinvointi valtion asukkaille todellista asiaa . Hyvä että joku uskaltaa kirjoittaa oikeata asiaa Osmo hyvä.
Hyvää tekstiä, ainakin näin julkisia terveyspalveluja käyttävän ja kannattavan, hyvin toimeentulevan eläkeläisen mielestä. Pitkän odottamisen jälkeen pääsin terveyskeskuksen päivystävälle lääkärille, joka olikin pätevä ja asiallinen ja sain viisi vaivaani jonkinlaisen hoitoon, osan ihan oikeaan ja kunnolliseen. Eteisvärinä on hyvässä hoidossa. Veren rasva-arvot myös. Urologille pääsyä odottelen kovasti, sillä yöjuoksua riittää. Polvet, toisessa jo proteesi, ovat toistaiseksi kuvaamatta. Olkapää tosin on ollut paskana jo kymmenen vuotta, eikä hoito edisty.
“Moni on kertonut, että kun tuo kuumeisen tenavan lääkärille, tämä kysyy ensimmäisenä, onko vakuutusta ja jos on, dollarinkuva syttyy silmiin ja laboratoriolomakkeeseen laitetaan rasti jokseenkin jokaiseen ruutuun. ”
Tämä ei pidä paikkaansa alkuunkaan. Vakuutusyhtiöiden ja lääkäripalveluyritysten kesken (ohi lääkärin) neuvotellusta hinnasta lääkäkärin osuus saattaa olla pienempikin kuin itse maksavan. Toiseksi, lääkäri ei hyödy rahallisesti millään lailla määräämistään laboratoriotutkimuksista. Lääkärin intressi on hoitaa oikeiden hoitolinjojen mukaan eikä määrätä tarpeettomia tutkimuksia. Se on lääkärin etiikan mukaista. Edelleen jatkuvasti sekaantuu ammatinharjoittajalääkäri sekä lääkäripalveluyritys, ja sen intressit.
Ei rastia varmaan joka ruutuun tule. Mutta se pitää paikkansa, että vakuutuksesta kysytään. Viimeksi kun itsellä oli tapaturma, jonka takia menin yksityislääkäriin, tämä totesi tapausta diagnosoituaan, että seuraavaksi pitää tutkia millainen sisältö vakuutuksessa on, ja sanoi vakuutuksen sisällön vaikuttavan siihen, millaista hoitoa kannattaa suunnitella. Rahasta ei kysytty missään kohtaa mitään. Olisin ollut valmis kyllä maksamaan itse tarpeen mukaan, jotta saan parasta mahdollista hoitao. Ilmeisesti minulla oli huonosti korvaava vakuutus, koska ei lähetetty heti magneettikuvaukseen, vaan vasta kun vaiva ei ollut ajan myötä parantunut itsestään, jolloin oli jo menetetty paljon aikaa tilanteen korjaamisen kannalta. Kyse oli vakuutusyhtiön yhteistyölääkäriasemasta, jonne vakuutusyhtiö oli varannut puolestani ajan. Jos olisin ollut ilman vakuutusta, olisin voinut varmaan itse pyytää suoraan magneettikuvauksenkin. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä huonompi leikkauksen onnistumistodennäköisyys on.
“Lääkäreiltä siirtyy terveyskeskuksista pörriäisten palveluun, kunnes löytyy uusi tasapainotila. Siinä terveyskeskuksiin pääsy olisi entistä vaikeampaa ja veronmaksajien menot suuremmat.”
Toistaiseksi yksityislääkärit ovat pääosin sivutoimisia ammatinharjoittaja-erikoislääkäreitä, jotka pitävät vain vähän vastaanottoa. Tämä ei vähennä julkisen sektorin resurssia. Päinvastoin, se tukee julkisen erikoissairaanhoidon kantokykyä ja ylläpitää lääkärillä laajempaa ammattitaitoa (potilasaines on erilainen). Jos työolot jatkavat heikkenemistään, lääkäreille kuitenkin saattaa jäädä vaihtoehdoiksi osa-aikaisuus tai siirtyminen kokonaan yksityislääkäriksi. Se tulee heikentämään sekä koulutusta että vaativinta hoitoa.
Tähän tilannetta ei tule päästää, vaan työolot on korjattava ja varmistettava mahdollisuus sivutoimisuuteen jatkossakin. Kela-korvaukset (entisessä muodossa korotettuina) tukisivat tätä ja varmistaisivat erikoislääkäripalvelujen saatavuutta myös pienillä paikkakunnilla.
Jos perusterveydenhuollon yleislääkärin palveluita ryhdytään laajasti hankkimaan suunnitellulla 20 euron omavastuulla, tilanne on toinen. Se pirstaloi perustason hoidon ja saattaa heikentää julkisen sektorin toimintaa edelleen. Ratkaisu ei kestä aikaa.
Suunniteltu hintakatto johtaa lääkärin osuuden pienenemiseen entisestään, jolloin toisaalta toimintaan halukkaat lääkärit voivat käydä vähiin. Hyvin nuoria lääkäreitä ei tule rekrytoida tällaiseen, vaan ensin on hankkittava riittävä kokemus ja harjaannus seniorituen turvin.
Vapaat ajat yksityissektorilla eivät kerro muuta kuin sen, että sivutoimiset yksityislääkärit antavat aikoja ja ottavat vastaan potilaat, jos niitä ilmaantuu. Ellei ilmaannu, niin sitten ei. Yleisesti, oman vastaanoton vakiintuminen vie vähintään pari vuotta, nykyisin ehkä kauemmin.
Mielikuva, että yksityispuolella on vain osa-aikaisia lääkäreitä, on vanhentuneita. Sote-uudistuksen myötä on syntynyt kokeneiden yleislääkäreiden exodus terveyskeskuksista. Syynä sote-alueiden todellisuudesta irtautunut keskijohto. Osa-aikaisuus tarkoittaa nyt sitä, että yleislääketieteen erikoislääkäri voi nyt käyttää torstait vanhempiensa hoitoon ja perjantait golfin peluuseen.
Meillä on julkisella puolella lisääntynyt ja yleinen ongelma siitä, että meiltä puuttuu nykyisin vastuunkantajat. Vastuunkantamisen puutteeseen on monia syitä eikä pienimpänä niistä ole se, että asiantuntemusta ei voi käyttää johdon tukena
”Moni on kertonut, että kun tuo kuumeisen tenavan lääkärille, tämä kysyy ensimmäisenä, onko vakuutusta ja jos on, dollarinkuva syttyy silmiin ja laboratoriolomakkeeseen laitetaan rasti jokseenkin jokaiseen ruutuun. Miten se vakuutus vaikuttaa tutkimuksen tarpeellisuuteen?”
Laboratorio- ja kuvantamislaskutuksesta ei ammatinharjoittajalääkärille tule siivua, eikä se ainakaan isoilla terveysketjuilla vaikuta työsuhteisten bonuksiin. Eiköhän se vakuutustieto kysytä sen vuoksi, että selviää täytyykö käydä keskustelu tutkimusten hinnoista, joka on usein moninkertainen lääkärilaskutukseen verrattuna. Toki varmasti keventää tutkimusliipasinta, jos ei tarvitse perustella asiakkaalle usein satojen eurojen kuluja.
Sitten asiaan. Suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä tasa-arvon näkökulma on suppean biolääketieteellinen.
Kokonaisvaltaisemminkin asiaa voisi katsoa.
Jos sosiaalinen ja taloudellinen yksilötason haitta huomioitaisiin, ei yhtä kuluneen ja kipeän polven kanssa vapaa-ajan harrastukset tauottamaan joutuva tietotyöläinen/eläkeläinen olisi samassa jonossa sairauspäivärahalle tippuneen ja isoihin taloudellisiin ongelmiin ajautuneen lähihoitajan kanssa. Toiselle yksilötason haitta on merkittävästi suurempi ja heijastuu koko perheeseen.
Hyvin harva työnantaja kustantaa leikkaushoitoa työntekijöilleen, vaikka jonkin verran työnantajien hankkimat sairauskuluvakuutukset ovat toki yleistyneet.
Tuo lasten vakuutus on kuulemma sellainenkin että jos ei heti vie lasta näytille niin myöhemmin ei välttämättä saa enää korvausta koska ei heti reagoitu johonkin. Näin kävi työkaverille ja sai itse maksaa parin tonnin laskun. En näe mitään järkeä siinä että maksan vakuutuksesta vuosimaksua ja sitten riskeeraan viemällä lapsen yksityiselle että joudun ehkä kuitenkin maksamaan itse sen lääkäri käynnin. Julkinen on valintani. En halua tukea vakuutusyhtiöitä enkä yksityisiä peruspalveluja tuottavia yrityksiä mitenkään. Toivottavasti kokoomus ei nyt tulevalla hallituskaudella romuta koko julkistaterveydenhuoltoa. Varmasti kyllä yrittää kovasti. Onneksi kokoomuslaisten kompetenssi on umpisurkea.
“Suuri syy siihen, että meillä on hyväosaisille työterveyshuolto ja terveyskeskukset ovat jääneet työttömien ja eläkeläisten hoitopaikoiksi, on siinä, että työnantajan kannattaa maksaa työtekijälle työterveyshuollosta, jotta tämä ei olisi poissa töistä lääkärille jonottamassa. Moni keski- ja hyvätuloinen maksaa pikkuvaivoista mieluummin itse yksityislääkärille kuin jonottaa terveyskeskuksessa”
Noinkin, mutta kaikki eivät maksa maksuja edes itse. Suomessa on myös jo melkein 300 000 työnantajan maksamaa sairausvakuutusta. Työnantajan ottama vakuutus on verovähennyskelpoinen työnantajalle ja verotonta tuloa työntekijälle. Itse en sellaista vakuutusta työnantajalta haluaisi, vaan mielummin ottaisin enemmän verotettavaa palkkaa, mutta valinnanvapautta ei ole. Erikoista asiassa on se, että monella on SEKÄ työnantajan vakuutus että vastaava henkilökohtainen vakuutus erilaisin korvausehdoin. Jos työntekijän vapaa-ajan sairausvakuutukset eivät olisi verovähennyskelpoisia työnantajalle, vaan verotettaisiin työntekijän tulona samoin kuin palkatkin ja huomioitaisiin eläkevakuutusmaksujen pohjatulosummana samoin kuin palkatkin, työantajien ottamien yksityisten vakuutusten määrä romahtaisi.
Lasten osalta kyse lienee enemmänkin vakuutusyhtiöiden erittäin tehokkaasta markkinoinnista kuin siitä, että lapsiperheet kovin usein näkisivät vakuutuksen välttämättömäksi. Itse otin aikoinaan syntyneelle lapselle sairauskuluvakuutuksen, kun se oli ensimmäisen vuoden osalta täysin maksuton. Katkaisin sen vakuutuksen sitten vuoden kohdalla ilman yhtään korvauksellista hoitokäyntiä, mutta aika moni muu varmaan ei tule katkaisseeksi tarjouksella saamiaan vakuutuksia, vaikka vakuutusyhtiö tekisi vuosien varrella minkälaisia korotuksia vakuutuksen hintaan ja vaikka inflaation myötä vakuutuksen alkuperäinen enimmäiskorvaussumma olisi vähitellen jäämässä hyvin alhaiseksi kustannustason kehitykseen nähden.
Näin pienyrittäjänä olen eri mieltä, miksi Suomessa on 300 000 työnantajan maksamaa sairaskuluvakuutusta. Kyse on tuottavasta sijoituksesta. Itse otin työntekijöille vakuutuksen toistakymmentä vuotta sitten, kun eräs työntekijäni jäi sairaslomalle ei-kiireellistä leikkaushoitoa vaativan sairauden vuoksi. Hus sanoi, että syö näitä kolmiolääkkeitä ja hus-hus puoleksi vuodeksi saikulle odottamaan leikkausta. Maksoin 8 000 euroa yksityiselle ja sain työntekijän viisi kuukautta aikaisemmin tuottamaan katetta yli 2000 euroa kuussa. Tämän jälkeen otin sairaskuluvakuutuksen, josta on 3–4 vuoden välein maksettu vastaava leikkaus jollekin työntekijöistä.
iValo, en ole eri mieltä siitä, että työnantajan näkökulmasta sairaskuluvakuutuksen ottaminen työnantajan laskuun on usein kannattavaa tällä hetkellä. Mutta väitteeni oli se, että JOS näiden vakuutusten arvo huomioitaisiin palkkatulona niin, että näistä yrityksen ostamista etuuksista perittäisiin työnantajamaksut, kuten eläkemaksut, tapaturmavakutuusmaksut ja verot samoin kuin palkkatuloista, huomattavasti harvempi työnantaja ottaisi näitä vakuutuksia. Nyt yksinyrittäjänkin kannattaa ottaa usein henkilökohtaiset vakuutuksensa firman piikkiin, koska jos vaihtoehtona on tulojen nostaminen ensin palkkatuloina ja osinkoina ja sitten vakuutuksen maksaminen arvonlisäveroa vastaavine veroineen, niin halvemmaksi tulee ottaa firman piikkiin, vaikka vakuutusmaksu olisi isompikin, koska veroetuus on niin iso.
Jos mietitään tätä Kelan ehdotusta, siitä paistaa läpi lääkärien valta-asema terveydenhuollossa, oli kyseessä sitten julkinen tai yksityinen palvelu. Kysyisin ensiksi, onko tullut mieleen, voisiko muutkin ammattiryhmät kuin hoitajat ja lääkärit osallistua näihin sotetalkoisiin? Tästä ei kukaan puhu julkisuudessa halaistua sanaa. Miksi edelleen jumitetaan lääkärikäynneissä, hoitajamitoituksissa ja lääkärien määrässä, kun nykyään suuri osa lääkärille päätyvistä tarvitsee jotain aivan muuta kuin lääkitystä, leikkausta, sairauslomaa tai 10 minuutin pikavisiittiä? Voitaisiinko terveydenhuollon toimintaperiaatteet uudistaa tähän päivään? Lääketiede voi pelastaa ihmishenkiä ja auttaa vakavissa sairauksissa. Nyt ei kuitenkaan eletä missään menneisyydessä vaan nykyihmisen elämäntapa on se, mikä meidät sairastuttaa. Onko pakko kynsin hampain pysyä kiinni vanhassa lääkärivetoisessa hierarkisessa mallissa, jossa kaikkien muiden ammattiryhmien osaaminen on alisteinen lääkärikunnan näkemykselle? Kelan ehdotus ja sen toteutuminen olisi viimeinen silaus julkisen terveydenhuollon alasajolle.
Kannattaa myös miettiä, olisiko reilu asetelma pienyrittäjille, jos Kela ohjaa tukensa isoille terveysjäteille samalla, kun fysioterapiakäyntien Kela-korvaus poistettiin? Valinnanvapaus ei toteudu, koska esimerkiksi isossa pörriäisessä toimiva lääkäri ohjaa asiakkaan fysioterapiaan samaan putiikkiin ja lisäksi vakuutusyhtiöt ovat näiden jättien kanssa naimisissa. Isojen terveysjättien toiminta ei kestä päivänvaloa, jos mietitään terveydenhuollon lainsäädäntöä näyttöön perustuvasta hoidosta. Tai jos mietitään ammattietiikkaa, oikeudenmukaisuutta ja ammatinharjoittajien kohtelua.
Se kuitenkin täytyy pitää mielessä että arvotettaessa eri ihmisten oikeutta hoitoon ollaan hyvin äkkiä vaarallisilla vesillä. Aletaan puhumaan vaikka ihmisen instrumentaalisesta arvosta kuten Halla-aho, aivan kuin ihmisellä ei olisi muuta kuin yhteiskunta-arvo. Toki jos kaikkea mitataan yhteiskunta-arvon perusteella, niin voi tulla mieleen että on oikeutettua tarjota sote-palvelut sen mukaisesti pririsoituna ja vieläpä niin että rahalla saa itsensä aina jonon kärkeen. Mutta sehän ei ole sote-uudistuksen tarkoitus, vaan sen tarkoitus on kohdella kaikkia ihmisiä ihmisarvon pohjalta. Vai kuinka?
Vaikka nyt ollaan pääsemässä vasta alkuunn varsinaisen operatiivisen toiminnan kehittämisessä, 5kk tulee täyteen, niin näkyy jo merkkejä siitä että varsinkin poliittisilta päättäjiltä on katoamassa ajatus siitä miksi uudistus tehtiin ja mihin se tähtäsi ja tähtää. Rahoituksesta kyllä jaksetaan jauhaa, mutta siihen se tuntuu jäävän ja panostuksista kyllä puhutaan, mutta vain puhutaan. Nyt kun päättäjät hallituksessa vaihtuvat, niin on suuri vaara että uuden hallituksen “muutosvastarinta” hyvinvointialue sotea kohtaan vesittää sen mihin Marinin hallitus ansiokkaasti pääsi. Ja kokoomuksen tuntien yksi suurimmista vaaroista on sen halu ajatella ensiksi kuinka sen omat kannattajat pääsisivät rahastamaan veronmaksajien kukkarolle, ei ihmislähtöisten palvelukokonaisuuksien aikaansaaminen palveluntarvitsijoiden hyvinvoinnin ja terveyden edistmiseksi. Kaikki ei ole tokikaan valmista, mutta melkein pahinta mitä nyt voitaisiin tehdä olisi lähteä taas kokonaan uudelle polulle. Se vasta kalliiksi tulisi, kuten on tullut sekin kun sotea jappasteltiin ainakin 15 vuotta eikä mitään saatu aikaiseksi. Onneksi sentään Marinin hallitus myös teki jotain.
Pidetään nyt kuitenkin mielessä edes se miksi sote-uudistus tehtiin kun mietitään kuinka edetään. Tulkitsen ainakin puheet koko uudistuksen purkamisesta pelkäksi muutosvastarinnaksi, samoin panostamattomuuden rahoitukseen, kuten myös sen ettei keskitytä julkisesti tuotettujen palveluiden parantamiseen. Mutta sellaistahan se muutosvastarinta usein on, viedään keskustelu mieluummin sivuraiteille kuin keskitytään siihen mitä pitäisi tehdä. Tässä vielä muistutus siitä mihin tulisi nyt keskittyä jos halutaan että kehitys vie eteenpäin: https://soteuudistus.fi/uudistus-lyhyesti-
Eri ihmisten oikeutta hoitoon arvotetaan jo, esim. NHS hyväksyy korkeamman €/QALY-hinnan lapsille annettaville lääkkeille kuin aikuisten lääkkeille, aivan kuten pitää. Tämän kiistäminen naiivia ja piilopriorisoinnin juurisyy.
Mutta tuo perustuu lääketieteelliseen priorisointiin eli kunkin ihmisryhmän käypään hoitoon, ei siihen että ohitettaisiin muita rahan voimalla. Käsitteet täytyy pitää kirkkaina silloin kun puhutaan soten tavoitteiden mukaisesta tasa-arvoisesta hoidosta!
Ja se että nyt piilopriorisoidaan ei ole missään nimessä pätevä peruste poiketa julkisessa terveydenhuollossa ihmisten tasa-arvoisesta kohtelusta. Priorisointikin tulee tehdä avoimesti lääketieteellisillä perusteilla ja loukkaamatta ihmisten tasa-arvoista kohtelua. Se että priorisointia tehdään iän mukaan lääketieteellisin perustein ei loukkaa ihmisten tasa-arvoa koska ihmisten vaivat eri ikäisinä ovat erilaisia ja hoito ja tutkimustarpeet myös erilaisia. Ihmisten tuottavuuden tai maksukyvyn mukaan ei julkista terveydenhuoltoa pidä kuitenkaan priorisoida, silloin kun pyritään takaamana kaikille yhdenvertaiset palvelut, vaan lääketieteellisen vaikuttavuuden mukaan. Toinen asia on sitten se jos joku haluaa hankkia hoitoa julkisen terveydenhuollon ulkopuolelta omalla rahalla, sitähän ei kukaan kiellä., mutta ei se kuulu myöskään julkiseen terveydenhuoltoon ja verovaroista kustannettavaksi.
Kun kehitetään julkista terveydenhuoltoa, niin kannattaa unohtaa ainakin ajatus eli että kaksi vääryyttä tuottaa yhden oikeuden. Ei epäkohtia pidä lähteä korjaamaan niin että epäkohdat hyväksytään ja rakennetaan järjestelmään lisää epäkohtia aikaisemmilla epäkohdilla perustellen.
Se aika mitä potilas odottelee jonossa on entistä kalliimpaa palvelujen tuottajalle, koska siinä vallitsee juuri se Leanista tuttu tehokkuusparadoksi. Se että resurssit pyritään käyttämään mahdollisimman tehokkaasti johtaa huonoon virtaukseen ja huonoon tehokkuuteen aiheuttaen entistä enemmän kustannuksia. On harhaa luulla, että terveydenhuollossa resurssien tehokas käyttö olisi oikeasti tehokkuutta. Sitä se ei todellakaan ole. Tässä kohtaa näyttää olevan poliittisilla päättäjillä jotenkin sokea piste. Heidät pitäisi laittaa Lean-kursseille opiskelemaan asioita.
“Tämä ratkaisisi ylihoidon ongelmasta osan, mutta ei lääkäriaseman rahanahneudesta johtuvaa. Moni on kertonut, että kun tuo kuumeisen tenavan lääkärille, tämä kysyy ensimmäisenä, onko vakuutusta ja jos on, dollarinkuva syttyy silmiin ja laboratoriolomakkeeseen laitetaan rasti jokseenkin jokaiseen ruutuun. Miten se vakuutus vaikuttaa tutkimuksen tarpeellisuuteen?”
Väittäisin näin yksityislääkärinä useammassa paikassa työskennelleenä, että tämä on täysin väärä käsitys. Lääkärit eivät saa sentinkään siivua niistä määrätyistä labroista eikä niiden määräämistä myöskään erityisesti rohkaista lääkärikeskusten puolelta. Potilaasta riippuen joskus kustannusten ja hyötyjen suhde voi olla erilainen, jos vakuuttamaton potilas maksaa kaiken vain omasta pussistaan. Vakuutetun potilaan tutkiminen voi olla helpompaa, jos vain määrää runsaammin perusteltuja labroja saman tien. Joskus lisäksi voi jo haistaa mahdollisen laskutusreklamaation paikan vakuuttamattoman potilaan kohdalla. Tämä on siis seurausta siitä, että kaikki potilaat eivät vain ymmärrä laskutusperusteita (miksei lääkäri laskuta tapaamiseen tai puheluun käytetyn 5 minuutin mukaan lauantai-iltana, vaikka potilas varasi 20 minuutin slotin?) eivätkä niihin myöskään perehdy, vaikka ne olisi selkeästikin lausuttu. Voi tuntua helpommalta laskuttaa vähemmän, ettei joudu vastaamaan reklamaatioon ja lisäksi vielä sen jälkeen pohtimaan organisaation sisäistä reklamaatioiden seurantaa. Itse kysyn välillä vakuutuksesta näistä syistä. Minkä ihmeen vuoksi laskuttaisin edes vakuutetulta potilaalta puoliturhia labroja, joista en saa penniäkään ja joista mahdollisesti seuraavaan reklamaatioon joudun itse vastaamaan.
Olisiko hullu idea tehdä lääkärin ammatista eksklusiivisesri julkinen virka aivan kuten poliisin ammattia ei voi harjoittaa yksityissektorilla? Luin hyvän artikkelin Taiwanista, joka jutun mukaan on ”potilaiden taivas ja lääkäreiden helvetti” hurjan työmäärän ja nopean hoitoon pääsyn takia. Suomi taas on monessa mielssä ”lääkäreiden taivas ja potilaiden helvetti”. Jos ammattia voisi harrastaa virassa tai sitten ei ollenkaan, palvelujärjestelmä olisi aivan eri tavalla hallittavissa. Päästäisi myös eroon näistä ”en hoida psykiatrisia potilaita” ‑urpoista.
“Julkisessa terveydenhuollossa tätä tosiasiaa ei ole tunnustettu, mutta tämän seurauksena terveydenhuollostamme on tullut epätasa-arvoisempi, vaikka yhtäläisen huonolla oikeudella kiireettömään hoitoon kuvitellaan puolustettavan terveydenhuollon tasa-arvoa.”
Mutta niin vain täällä laitetaan huomattavasti enemmän rahaa eläkeläisten paikkailuun kuin että nuorista mielenterveyspotilaista otettaisiin heti kunnolla koppi. Resurssien kohdennus on suoraan sanottuna tyhmää sekä tehotonta, mutta näin se demokratia toimii — eläkeläiset äänestävät hyvät edut itselleen. Erinomainen järjestelmä.
Mitä terveydenhuolto edes pystyy tekemään mielenterveyden eteen?
Ilmeisesti jokin suuri nuorten mielenterveyttä pahentava muutos on tapahtunut tällä vuosituhannella. Eikö olisi kustannustehokkainta etsiä se ja vaikuttaa suoraan siihen?
Markkinataloushan surkean mielenterveyden taustalla on. Se on tehnyt ihmisistä ärsykeriippuvaisia nautinnon etsijöitä, jotka tuhoavat oman päänsä.
Henkisestä ja fyysisestä rappioitumisesta kaikkine sähköskoottereineen ei päästä eroon, jos markkinataloutta ei voimakkaasti rajoiteta. Ihminen tarvitsee rajat ja rytmin ja fyysistä ponnistelua, eikä aina auki olevia kauppoja ja aina tarjolla olevia ärsykkeitä.
Henkinen ponnistelukin voi olla mielenterveydelle tuhoisaa, vaikka se olisi keskittynyttä. Ei ihmistä ole luotu pitkäjänteiseen ajatteluun. Aivomme ovat kivikautiset ja siihen ympäristöön sopivat.
Kertoo tulevasta maailmasta, että yliopisto-opiskelijat kokevat kirjojen lukemisen liian vaikeaksi. He ovat tuhonneet aivonsa, koska markkinatalouskulttuuri on heidät siihen ohjannut.
https://www.ts.fi/uutiset/6006394?fbclid=IwAR22G2KO07dUxTrsVZQ9xHwGiP1H6B-BDaKvIfFgoYS3uYDO6NqiCgQCc2A
On tosiaan tärkeää miettiä mitä terveydenhuolto edes pystyy tekemään mielenterveyden eteen jos yhteiskunnallinen kehitys ei sitä tue. Voidaan kyllä vaatia terapiatakuita, mutta jos samalla kaikkea halutaan arvottaa pelkästään rahalla ja menestyksellä kuten kokoomus käytännössä tekee niin nuoret kärsivät. Tai arvottaa muuten ihmisiä pelkällä instrumentaalisella arvolla ja ksenofobiaa lietsoen, kaikkea muutosta sekä jopa demokratiaa vastustaen kuten perussuomalaisten tekevät mestarinsa johdolla, tai tuomita ihmisten erilaisuus kuten kristilliset tekevät, niin tukeeko se nuorten jaksamista. No ei tue, vaan aiheuttaa vaan paineita jotka johtavat juuri niihin mielenterveysongelmiin. Mitenkä nuori joka huomaa tulevaisuutensa olevan työelämässä jossa omalla työllä saatavalla palkalla ei tule toimeen, toisten porskuttaessa ja kasvattaessa omaisuuksia yhä kiihtyvään tahtiin. Uusliberalismi ja sen seurauksena syntynyt oikeistopopulismi ovat suurin syy siihen miksi nuoret masentuvat, he masentuvat siksi ettei mikään riitä eikä armoa anneta. Jos instrumentaalinen arvosi ei riitä niin sinulta halutaan viedä myös ihmisarvo. Vai voimaannuttaako masentuneita nuoria esimerkiksi se että tuleva hallitus haluaa leikata juuri heiltä ja heikentää juuri heidän muutenkin epävarmaa tulevaisuuttaan samalla kun se pumppaa rahaa veronalennuksilla ja kohtuuttomilla veroeduilla sinne missä sitä muutenkin on. Ei varmasti voimaannuta eikä vähennä nuorten mielenterveysongelmia, vaikka kokoomustädit kuinka jeesustelevat terapiatakuun perään. Terapiaa ja mielenterveyspalveluita tarvitaan, mutta niillä ei ratkaista sairaan yhteiskunnanaiheuttamia ongelmia. Nuorille pitää tarjota muutakin, turvaa ja valoisa näkymä tulevaisuuteen muillekin kuin niille menestyjille. Sekä kokoomuslainen tapa perustella kaikki talouden kautta että perussuomalaisten lisäys ettei ihmisarvoa tarvitsekaan puolustaa.
“Kaiken järjen mukaan julkisen talouden kun pitäisi olla ihmistä varten eikä toisin päin.”
Jos näin ei ole, niin turha ihmetellä miksi nuoret oireilevat yhä enemmän. Se että jotkut menestyvät ja voivat erityisen hyvin ei auta niitä jotka eivät eivät jaksa samassa oravanpyörässä! Ei siltikään vaikka kuinka jeesusteltaisiin että eriarvoistaminen valuu kyllä lopulta kaikkien hyväksi, kuten valumateoriaan uskovat oikeistolaiset vakuuttelevat saadakseen itselleen lisää valtaa päättää lopulta kaikesta. Venäjällä nähdään mihin se voi johtaa kun demokratiakaan ei ole enää jarruna.
https://sorsafoundation.fi/ihmisarvon-kyseenalaistamisesta-on-tullut-valtavirtaa/
Minulla on positiviinen kokemus julkisen terveydenhuollon järkevöitymisestä. Voi olla, että kyse on sattumasta, mutta toivon, että ei.
Aiemmin, kun lapsi oli alle 16-vuotias, menimme tapaturman vuoksi lastensairaalan päivystykseen, mutta odottaessa päivystysaika loppui, ja neuvottiin soittamaan terveysasemalle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että terveysaseman puhelinnumerossa on automaattinen ilmoitus, jossa luvataan soittaa takaisin. Koska takaisinsoiton aikaa ei voi tietää, pari soittoa meni ohi ja piti soittaa taas uudelleen ja uudelleen, kunnes takaisinsoitto lopulta onnistui, sairaanhoitaja haastatteli puhelimessa ja saatiin aika. Terveysasemalla toinen sairaanhoitaja kysyi samat kysymykset, sitten lääkäri kysyi samat kysymykset ja antoi lähetteen röntgeniin, joka oli taas eri puolella kaupunkia. Siellä otettiin kuvat ja lähetettiin ne lastensairaalaan, jossa aluksi oli oltu, lausuttavaksi. 😉
Kun lapsi täytti 16 vuotta, päästiin aikuisten päivystykseen. Vaikka ei ollut päivystysaika, sairaanhoitaja haastatteli, käveltiin Haartmanista pitkä käytävä Siltasairaalaan, jossa lääkäri otti vastaan, lähetti röntgeniin, joka oli ihan vieressä, ja sitten lääkäri antoi diagnoosin ja määräsi hoidon. Kaikki sujui paljon nopeammin ja järkevämmin kuin aiemmin. Melkein kuin olisi käynyt yksityisellä 🙂