Eikö tälle rikol­lisu­u­den laille voi muka mitään?

Näitä kir­jeitä tulee sähkö­posti­in ali­tuiseen. Ennen ne oli­vat tahal­lisen huonoa englan­tia (kru­u­nun­prins­es­sa Nige­ri­as­ta), nyt ne ovat tahat­toman huonoa Suomea. Tarkoitet­tu var­maankin hyvin tyh­mille ihmisille, kos­ka jokainen kai ymmärtäisi, että tämän kir­jeen olisi pitänyt olla hyvää englan­tia. Jat­ka lukemista “Niger­ian kirjeitä”

Vas­tauk­seni HS-raadin kysymykseen

2. Kohu ei ole merk­ki taide­teok­sen onnistumisesta

Yleen­sä kohu on merk­ki ihmis­ten pienisieluisu­ud­es­ta. On toki tapauk­sia, jois­sa närkästymiseen ja pahek­sun­taan on aihettakin.

Kohun pystyy kuitenkin saa­maan aikaan sekä hyväl­lä että huonol­la taiteel­la. Niin­pä kohu ei ole merk­ki onnis­tu­mis­es­ta, mut­ta päin­vas­tainen pätee jos­sain määrin: kohut­to­muus on usein merk­ki taiteen latteudesta.

On taval­laan hyvä, että kohu nousee aika vähästä. Jos sen nos­tamisek­si pitäisi men­nä äärim­mäisyyk­si­in, moni menisi

 

Mik­si Helsin­gin apu­laiskaupung­in­jo­hta­jan paikat ovat niin tärkeitä? Ne eivät ole lokoisia palkkiovirko­ja, sel­l­aisia kuin vaikka­pa Veikkaus Oy:ssa jae­taan. Entisel­lä min­is­ter­il­lä tai kansli­apääl­liköl­lä ei ole vaikeuk­sia työn saan­nis­sa. Niis­sä on kyse val­lan jakamis­es­ta samaan tapaan kuin valit­taes­sa hal­li­tuk­seen min­is­tere­itä. Helsin­gin kokoises­sa kaupungis­sa luot­ta­mus­miehet eivät pysty kaupunkia johta­maan ja sik­si kaupung­in­jo­hta­jis­to toimii vähän saman­laise­na ohjause­li­menä val­tu­us­ton ja virkamieskun­nan välis­sä kuin ovat min­is­ter­it. Työkin on varsin saman­laista. Parhait­en tehtävän tärkeyt­tä kuvaa se, että demar­it oli­vat valmi­ita luop­umaan suuren min­is­ter­iön kansli­apääl­likön paikas­ta saadak­seen pitää apu­laiskaupung­in­jo­hta­jan paikkansa. Jat­ka lukemista “Apu­laiskaupung­in­jo­hta­ja”

(Kir­joi­tus on julka­istu Vihreän liiton blo­gis­sa)

 

Autoilua tue­taan vero­tuk­ses­sa kahdel­la taval­la. Oman auton käytöstä työ­nan­ta­jan ajoi­hin mak­se­taan vero­ton­ta ylikom­pen­saa­tio­ta. Työ­nan­ta­jan auton käyt­tö yksi­ty­isajoi­hin taas on aliv­erotet­tu palkanlisä.

Jos työ­nan­ta­ja antaa sin­ulle auton ben­soi­neen ilmaisek­si käyt­töön, lasken­nalli­nen etusi esimerkik­si 25 000 euroa mak­savas­ta autos­ta on noin 7 600 euroa vuodessa. Jos mar­gin­aaliv­ero on 40 pros­ent­tia, autoe­tu mak­saa noin 3 000 euroa vuodessa siitä riip­pumat­ta, paljonko ajaa. Vain jos työ­mat­ka on eri­tyisen pitkä, verot­ta­ja voi korot­taa autoe­dun arvoa, kos­ka tietää var­masti autol­la ajet­ta­van yli 18 000 kilo­metriä vuodessa. Jat­ka lukemista “Vero­tus suosii autoilua”

Olen väl­tel­lyt kan­nan ottamista Guggen­heim-museoon, kos­ka en tiedä siitä tarpeek­si ja kos­ka kaikkien selvi­tys­ten läpi käymi­nen vie tuhot­tomasti aikaa eikä sopimusten sisältöä pysty ymmärtämään ilman asiantun­ti­jan apua.  Nyt kun suun­nitel­laan neljän miljoo­nan euron upot­tamista arkkite­htik­il­pailu­un, on ehkä aika viheltää peli poik­ki. Sik­si toivoisin han­ket­ta ajav­il­ta vas­tauk­sia seu­raavi­in kysymyk­si­in: Jat­ka lukemista “Kysymyk­siä Guggenheimista”

Vas­tauk­seni HS-raadin kysymykseen

3) En osaa sanoa

Viimeaikaiset per­hesur­mat ovat järkyt­täviä ja määrän kasvu on hälyt­tävää, mut­ta niitä on kuitenkin aivan liian vähän, jot­ta niistä voisi päätel­lä mitään kansakun­nan tilas­ta. Helsingis­sä tapah­tuneis­sa kahdessa sur­mas­sa näyt­tää ole­van kyse aivan eri asioista. Läheltä piti –tapauk­sia on paljon enem­män, joten syi­den tutk­i­joiden kan­nat­taisi keskit­tyä niihin. Tätäkin enem­män ain­ois­toa on saatavis­sa alka­v­ista työkyvyt­tömyy­seläkkeistä ja niiden taus­toista. Mie­len­ter­veyslääk­i­tyk­sen määrä on kovasti kas­vanut joko lääkkei­den paran­tu­misen, niiden lisään­tyneen markki­noin­nin tai sairauk­sien yleistymisen takia. Tiedon muru­sista voi päätel­lä, että henkistä työtä tekevät, eri­tyis­es­ti it-alal­la, näyt­tävät ole­van varsin kovilla.

Vauras­tu­misel­lamme on kova hinta.