Kehysriihessä on näköjään päätetty, että jäteveron tuotto tilitetään kunnille. Kunnat ovat tyytyväisiä, mutta ei tässä ole mitään järkeä.
Jäteveron tarkoituksena on kannustaa vähentämään kaatopaikoille ajettavan jätteen määrää. Sitä vähennetään lisäämällä jätteen hyötykäyttöä. Hyötykäyttöön ei ole oikeutta millään muualla taholla kuin kunnalla, koska kunta omistaa jätteen. Luvaton hyötykäyttö on siis varastamista kunnalta. Jos kunta saa jäteveron tuoton itselleen, kaikki hyötykäyttö tuottaa kunnalle tappiota. Jäteveron piti kannustaa kaatopiakalle kulkeutuvan jätteen määrää, mutta näin se kääntyisi päälaelleen.
Tämän nurinkurisuuden välttämiseksi on esitetty, ettei kuntia palkittaisi omalle kaatopaikalle haalituista jätteistä, vaan kaikki saisivat tulot koko maan kaatopaikoille kuljetetusta jätteestä vaikkapa asukasluvun suhteessa. Näin valtiolta siirtyisi kunnille tuloa jokin euromäärä asukasta kohden. Samanaikaisesti valtionosuuksia pienennetään samalla euroa/asukas -pohjalta. Eikö näitä kahta hanketta kannattaisi nettouttaa?
Pari juttua:
1) jätteen määrästä päättää sen tuottaja, ei kunta, ja tuottajalle on tässäkin tapauksessa edullisinta tuottaa mahdollisimman vähän jätettä.
2) kaatopaikkoja siirtyy enenevässä määrin yksityisten jätehuoltofirmojen haltuun, joten kunta on vain veronsaajan asemassa.
Ja käsitykseni mukaan jätehuoltoa ei saa subventoida verovaroin, joten uudistus ei tee jätteen tuottamista edulliseksi. Vaikea nähdä sitäkään, että kunnat ryhtyisivät kampanjoimaan jätteen määrän kasvattamiseksi.
Jätteen mkäärää voi vähentää kuluttamalla vähemmän. Tästä on vastuussa jätteen tuottaja. Sitä voi vähentää myös ottamalla kaatopaikoille menevästä jätteestä pois hyötykäyttöön mebneviä jakeita. Tätä saa tehdä vain kunnan luvalla ja kunnat ovat oikeasti sen usein kieltäneet ”kermankuorintana”. Nyt siiä tulee niille erityisen kannattavaa.
Mutta päätösvalta siitä, mikä on jätettä ja mikä on uusiokäyttökelpoista materiaalia, ei välttämättä ole materiaalin tuottajalla. Tämäkin voi johtaa järjettömyyksiin.
Lain mukaan jätteellä tarkoitetaan ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä. Jos minulle toimitetaan vaikkapa polttopuita kuormalavalla, kuormalava on esine jonka poistan käytöstä. Raakalaudasta tehty lava on suurimmaksi osaksi tietysti vain puuta, jonka voin hyödyntää lämmittämällä sillä saunan siinä missä niillä polttopuillakin, mutta haukkana reviiriään vahtiva virkamies voisi tietysti todeta, että jos yksityinen ihminen polttaa jätettä, on tehty ympäristörikos.
Muutenkin insentiivit toimivat. Esimerkiksi: ennen oli sallittua polttaa risut omalla pihalla; kunta myös otti niitä maksutta vastaan jäteasemalla kompostoitavaksi. Sitten saatiin läpi risunpolttokielto, jonka jälkeen myös risujen vastaanotto voitiin tehdä maksulliseksi.
Katin kontit!
Hyödynnettävissä oleva materiaali ei tietenkään ole jätettä.
Osmon esittämä kuvio voi toteutua vain jos tuottaja vie hyödynnettävissä olevan materiaalin kaatopaikalle ja ryhtyy siellä erottelemaan sitä, ei esim. tehdasalueella tai taloyhtiössä kukaan kunnan virkamies tule sanomaan, että kaikki tämä kaatopaikalle!
Ja risuja poltetaan entiseen tapaan.
Näistä jätteistä on käyty riitaa. Esimerkiksi Turku ei anna niitä Lassila Tikanojan hyödynnettäväksi syystä, jota ulkopiuolisen on vaikea ymmärtää, sillä TRurun omat suunnitelmat ovat aivan levällään. Keskitetty roskanpolttouuni ei saanut ympäristölupaa.
Jätevero olisi kai luontevinta tilittää valtiolle. Mutta valtio voisi peruuttaa muita suunnittelemiaan valtionosuuksien leikkauksia, jotka lisäävät epäreilusti köyhien kuntien taakkaa (ja veroprosenttia).
Tällaisen kiellon antaja kuuluu vankilaan, ei kunnan johtoon.
Toki – mutta vasta sen jälkeen, kun ne on annettu jätefirman kuljetettavaksi, ei ennen. Lassila & Tikanoja ei ole jätteen tuottaja.
Ja Turun jätteenpolttolaitos toimii vielä entiseen tapaan – jatko on epäselvää, koska uutta paikaa ei ole saatu päätettyä, mutta se ei ole Turussa poikeuksellista
Vein autolla (23 km) omenan kaatopaikalle Suomessa, lasku oli 1 €.
– kiitos kun olet kanssamme