Olen vältellyt kannan ottamista Guggenheim-museoon, koska en tiedä siitä tarpeeksi ja koska kaikkien selvitysten läpi käyminen vie tuhottomasti aikaa eikä sopimusten sisältöä pysty ymmärtämään ilman asiantuntijan apua. Nyt kun suunnitellaan neljän miljoonan euron upottamista arkkitehtikilpailuun, on ehkä aika viheltää peli poikki. Siksi toivoisin hanketta ajavilta vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
Mitä sisältöä sopimus tuo ja millä hinnalla?
Mitä sopimus sanoo aineistosta ja sen hinnasta? Olen ymmärtänyt, että jos tarjolla on mielenkiintoista materiaalia, Bilbaon museolla on aina oikeus saada se ensin. Saako Guggenheimin nimen voimin parempaa taidetta ja edullisemmin kuin saisi muuten vain?
Kiasma?
Meillä on Kiasma hyvällä paikalla ja talokin on tarpeeksi hassun näköinen, mutta kovin hiljaista on museon ovella. Mielenkiintoisiin näyttelyihin ei ole varaa. Kiasma on valtion taidemuseo, mutta onko sillä väliä? Jos Suomessa ei ole varaa tuottaa mielenkiintoisia näyttelyjä yhteen museoon, miten rahaa riittäisi kahden museon pitämiseksi hengissä? Eikö voitaisi yhdistää voimavarat ja panna Kiasma kuntoon – ja laajentaa sen toimiala nykytaiteesta moderniin.
Turistitulot
Guggenheimia on perusteltu sen tuomalla lisääntyvällä turismilla. Turistit tuovat maahan tuloja, joista hyötyy lähinnä valtio arvonlisäveron kautta. Työllisyyttäkin se kohentaa, mutta tästäkään ei hyödy Helsinki vaan koko maa. Helsingissä työllisten määrän rajoitteena on asuntopula. Jos yksi elinkeinohaara lisää työllisyyttään, se on muilta pois. Jos hanke on elinkeinopoliittinen, miksi Helsingin pitää se maksaa?
Mikä on brändin arvo?
Berliinissä Guggenheimin nimi ei vetänyt. Moderna Muse’et vetää Tukholmassa ihan omalla nimellään ja onnistuu hankkimaan mielenkiintoisia näyttelyjä. Eikö olisi mahdollista tehdä houkutteleva taidemuseo kotimaisen voimin maksamatta tolkuttomasti kaupalliselle amerikkalaiselle säätiölle?
Keskustakirjasto?
Korviini on kantautunut, että kaupungin keskushallinnossa arvioidaan, ettei kaupungilla ole voimavaroja toteuttaa samanaikaisesti Guggenheimia ja keskustakirjastoa. Tähän olisi hyvä saada luotettava vastaus.
Hyvä että sentään joku vihreistä kehtaa esittää kysymyksiä ja kyseenalaistaa tuon hankkeen.
Epäilijöitä oltu lyömässä joko bisneskielteisyyden tai kulttuurikielteisyyden helpolla leimalla, riippuen siitä kumpi on ollut muka kohderyhmään sopivampi. Ja joskus varsin halvalla, laiskalla ja populistisella tyylillä (kuten Minna Lindgren SK:n kolumnissaan jokin aika sitten).
Joidenkin vihreiden into on näyttänyt jopa minusta siltä että pilkkatermi ”kokkareiden apupuolue” on sittenkin oikeutettu. Olenkin epäillyt että taustalla ei olisi ollut kaupungin ja kaupunkilaisten etu vaan joku vallankäyttöön liittyvä poliittinen sopimus – nyt osoittautui onneksi että kyse ei ollut ainakaan apulaiskaupunginjohtajan valinnasta…
Oikeat kysymykset ja oikea lähetymistapa asiaan. Erinomaista!
Nähtäväksi jää kuinka kovasti haluat vastauksia kysymyksiisi.
Miksi juuri kaupungin tai valtion pitäisi toteuttaa asia yksin? Eikö kaupunki voi vain varata tonttia museokäyttöön (veto-oikeus julkisivuun on kuitenkin) ja kilpailuttaa yksityiset halukkaat museonrakentajat? Riskiksi jää keskeneräisen rakennuksen purkukulut.
Hedelmällisempää lienee keskittyä vaihtoehtoihin, jotka ovat jotenkin realistisia. Kaikista ”ihan varmasti saamme yksityistä sponsorirahaa”-lupauksista huolimatta (vakkeivat ne varsinaisesti olisi edes virheellisiä), taidemuseo ei sinne yksityisellä rahalla nouse, eikä sitä ilman julkista rahaa ylläpidettäisi.
Osmon kysymykset ovat hyviä.
Asiaa. Hyvä lähteä liikkeelle itse asiasta eikä miljoonista.
Listasta unohtui muutama:
Keneltä tulevat nämä rahat, jotka eivät ole mistään pois?
Jos nimittäin kyse oikeasti on tällaisesta yksityisestä rahoittajasta, päästäänkin sitten riitelemään siitä, miksei tämä rahoittaja voi samalla ostaa tonttia ja siitä minkälaista ja kuinka rumaa kolossia siihen aiotaan rakentaa.
Jos taas kyse ei ole yksityisestä rahoittajasta, väitteen esittäjien tulisi välittömästi astua alas luottamus-/virkatehtävistään.
Miksi kaupunginmuseon alasajoa haluava sen korruptoitunut johtaja saa jatkaa tehtävissään?
Johtajalla ei selvästikään ole mitään intressejä toimia tehtävässään eikä korruptio ole mikään pikkujuttu.
Miksei ”puolueettoman” selvityksen tekijöitä haasteta oikeuteen? Miksei sitä puolustelevaa ”kaupungin” lakimiestä eroteta?
Selvityksen lopputulos ei selvästikään vastaa annettua tehtävää ja kyse saattoi jopa olla virkamiestehtävästä, jolloin esim. puolueettomuusvelvollisuuksia on rikottu räikeästi. ”Kaupungin” lakimies taas ei selvästikään tunnu tietävän, ketä hän edustaa. Paitsi että ilmeisesti kaupunki saa periä palkkaa takaisin, asianajajaliiton tulisi erottaa hänet suoraan noin törkeän eettisen rikkomuksen perusteella.
Miten kukaan voi perustella hankkeen jatkamista tällaisen sotkun jälkeen?
Tulisi olla kaikille selvää, että kun hanketta kerran ajetaan tämmöisin perustein ja metodein, sillä ei voi olla mitään todellisia meriittejä.
Osmo, taidat olla analfabeetti, troglodyytti, populisti, konservatiivi, perussuomalainen ja verikouraoikeistolainen kun kehtaat tuolla lailla kyseenalaistaa Guggenheimin. Gutenbergin galaksi on mennyttä elämää, se huojuu ja horjuu, etkö koe ja näe?
Pyöräilijäautoilijajalankulkijalle,
Vihreiden ryhmästä about puolet on vastustanut hanketta koko ajan.
Hanketta on kritisoitu, kyseenalaistettu, kysymyksiä esitetty ja yksimielisen kokoomuksen kanssa oltu eri mieltä.
Näin ollen menee haukut nyt hiukan ohi maalistaan.
Tarvitaanko uutta rakennusta, varsinkaan verorahoilla? Eikö vaikka Kiasmaa voitaisi alkaa markkinoida Guggenheimina ulospäin, jos brändillä on niin suuri vetovoima? Guggenhaim-näyttelyitähän on jo ollut suomalaisissa taidemuseoissa.
Kovasti Helsingin taiteilijapiireissä vastustetaan Guggenheim-hanketta. Yhtenä syynä tähän on ihan aiheellinen palko kotimaisen taiteen jäämisestä varjoon.
Noiden Osmon kysymysten lisäksi olen kovasti hämmästellyt tämän hankkeen puuhamiesten vimmaa esittää suomalainen moderni taide jotenkin huonompana kuin ulkomainen.
Ja jos Helsingistä ja Suomesta halutaan tehdä brändi (LOL!), niin miksi sitä ei voida tehdä Helsingistä ja Suomesta, vaan siihen tarvitaan amerikkalainen hampurilaisketjua muistuttava franchising-konsepti?
Onkohan tässä nielaistu koukku ihan ilman matoa?
En itsekään usko, että Guggenheim on kustannustehokas hanke. Jotta kansainvälisiä näyttelyitä saadaan Suomeen, pitää kyseisellä museolla olla itsellä hyvät kokoelmat joita se lainailee ympäriinsä vasta-vuoroisesti. Tämä on Guggenheimin lisessin tarjoama ’palvelu’, sillä se vähentää taas vasta-lainojen kustannuksia ja mahdollistaisi merkittävien näyttelyiden tuomisen Helsinkiin. Enkä usko että sitä tosiaan on selitetty sen paremmin, sanotaan että kuraattoripalvelut ovat muka tärkeitä, mutta kai ne osataan hoitaa Ateneum / Kiasmassa jo ennestään, tai jos on tarvesta palkata siihen asian vartavasten uutta henkilökuntaa.
Ateneum on tässä ainoa Suomalainen museo joka omilla laajoilla kokoelmillaan kilpailuun pystyisi osallistumaan ja rakentaisinkin uuden museon Ateneumin hyvien kokemuksien varaan, kuten Picasso-näyttely (lainattuna Pariisin Picasso musosta) osoitti, kyllä 300,000 kävijää tulee jos on hyvä näyttely. Siis tekisin Ateneumin hallinnallisesti omistaman haaran Katajannokalle, tai Hakaniemen rantaan, mihin se nyt sopisikaan parhaiten. Laittaisin säätiöön tarpeeksi varoja, että kokoelmat karttuisivat lisää, ja rupeaisin pyörittämään taidemuseota kansallisin varoin ja vastaamaan ajan haasteisiin ja aiheisiin, eikä vain pyörittää ajattomia klassikoita.
Ainoa etu minkä näen Guggenheimissa on, se että se brändinä kiinnostaa enemmän yrityksiä, ja siten heidän mukaantulon kautta hanke saattaa olla kannattava. Mutta, miksi suomalaiselle (esim. Ateneumin) museolle perustettuun säätiöön ei saataisia harkimoita ym. mukaan? Katson, että valtion varoilla on vaikeata pyörittää kallista museohanketta. Tekisin Ateneumista sen Brändin isolla B:llä, kuten Lontoossa on Tate Brändi, joka sitten jakautui aikoinaan Tate Modern ja Tate Britain (sekä Tate Liverpool, Tate St. Ives), voisi siis ateneumikin perustaa sivuhaaroja. Tekisin Suomessa siis jaon ”Modern Ateneum” ja ”Ateneum Galleria” tai vastaavan, ja perustaisin uuden museon tämän nimen alle. Louvre ja Centre Pomppidou ovat myös haarautumassa, eikä Ranskalaiset tarvitse ulkomaisia museobrändejä.
Erinomaisia kysymyksiä. Minä sen sijaan kysyn taas saman tyhmän kysymyksen silläkin uhalla, että syyllistyn jankutukseen: mitä päättäjät tarkoittavat sillä, että jonkun hankkeen kustannukset eivät ole mistään toisesta hankkeesta pois?
HS 28.3.12:
Tarkoittaako tämä, että Guggenheim (siltä osin kuin sen rahoitus tulee julkiselta sektorilta) rahoitetaan lainarahalla? Silloin tosiaan voi sanoa että juuri sitä rahaa ei muuhun panna, koska silloinhan lainaa ei oteta jos hanke raukeaa.
Vai onko menettely se, että jos budjetin valmistelussa jokin verokertymästä kustannettava hanke saa punakynää, sitä vastaava veroeurokertymä jätetään kokonaan budjettivalmistelun ulkopuolelle ja summa talletetaan tilille? Jos näin tehdään, miksi?
Jos toisaalla suljetaan kustannussyistä 8 museota, niin on aika ihmeellistä että toisaalla pohditaan hanketta jonka hinta on melkein koko museoviraston budjetin suuruinen.
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194718559978/artikkeli/museovirasto+irtisanoo+henkilokuntaa+ja+sulkee+museoita.html
Museo ei museona tule luultavasti kiinnostamaan ketään. Bilbaon Guggenheimin menestys johtuu vain ja ainoastaan rakennuksesta. Eikä subtrooppinen ilmastokaan ole haitaksi…
Jos Helsingin Guggenheimistä halutaan saada menestys, tulee rakennuksen itsessään olla niin vaikuttava, että se jättää kaiken ympäristössään varjoonsa ja sitä tullaan katsomaan rakennuksen takia. Harva matkustaa tälle leveysasteelle katsomaan näyttelyä – korkeintaan itämeren alueelta.
Muuta en tuosta haluaisi kommentoida, mutta aluetalouden vaikutukset turismista kyllä lukemieni tutkimusten valossa ovat sen verran merkittäviä myös kunnan kassassa, että turismiin panostaminen Helsingissä kannattaa. Valitettavasti asian tutkiminen luotettavimmalla tutkimusmallilla on niin työlästä ja kallista, että sitä ei kannata toistaa usein. Tukholmassa mm. on laskettu, että jokainen turistin kuluttama kruunu kiertää alueella taskusta toiseen ja tuottaa 1,9 kruunun verran hyvää. Kerroinvaikutuksia.
Pitäisin valtuuston mielenrauhan kannalta hyöryllisenä että joku täysin riippumaton taho arvioisi esitetyn ansaitsemislogiikan ja mm. vertaisi turismin kasvuodotuksia G:n kanssa ja ilman G.tä – voi olla että Helsingistä loppuvat petipaikat turisteilta ihan ilman uusia vetovoimaisia kohteitakin, kun kasvu on ollut pitkään aika rajua eikä ole uusia hotelleja samassa mitassa noussut. Tallinnassa taitaa jo olla enemmän hotellihuoneita kuin Helsingissä, ja paljon vähemmän turisteja.
Kiasmassa on taas pyörimässä kovatasoinen näyttely, josa on niin kotimaista kuin ulkomaista taidetta. Lisää kotimaista nykytaidetta ja modernia taidetta löytää vaikkapa Uudenmaan gallerioista. Ongelma lienee, että tällä hetkellä Helsingin taidetarjontaa ei osata markkinoida, vaikka siellä on todella monipuolista ja rikasta taidetta. Ja Suomessa – täällä on minusta (suoraan sanoen) helvetin kovia taiteiljoita. Miksi pitää sellaisia kansainvälisiä kierrättää Guggenheimin nimissä, jotka näkee muuallakin helposti ja samalla myös muutakin sikäläistä rakennustaidetta? Hesaan ei saada samanlaista tuontia. Erottaudutaan omilla jutuilla
Brändätään mieluummmin suomalaista taidetta eteenpäin, tuodaan kansainvälisiä näyttelyitä, joita muualla ei oikeasti näe. Esimerkki hyvästä näyttelystä oli Taidemuseon intialaisen nykytaiteen näyttely n. vuosi sitten. Se oli upea, wau-kokemus, joten miksi sitä ei markkinoitu kansainvälisesti myös samalla? Samassa paikassa ollut myös muita upeita näyttelyitä.
Minä rakastan Hesan taidetarjontaa, mutta se on vaatinut gallerioiden löytämisen taidemuseoiden ohelle. Suosittelisin samaa Guggenheim-haihatelijoille. Mutta toisaalta suomalaiseen luonteeseen taitaa kuulua, että ”eihän me osata, ei meillä ole hienoa, naapuri tai joku muu osaa paremmin”. Sääli. Siinä missataan paljon. Oman taiteen arvostus etusijalle, sillä saatettaisiin huomata, että suomalainen taidekin voi olla yhä laajemmin vientitituote.
http://www.hel2.fi/press/esitys/aiesopimus_ja_talousliite.pdf
http://www.hel2.fi
Lukekaapa aiesopimus!
Käsittelyssä kaupungin haliituksessa: 2.5.2012
Miten tähän nyt tulisi suhtautua?
Hyviä kysymyksiä!
Jatkan Soininvaaran listan viimeisestä kohdasta, Keskustakirjastosta. Juuri Haataisen tilalle valittu apulaiskaupunginjohtaja Viljanen nosti Hesarin haastattelussa männä viikolla Keskustakirjaston yli Guggenheimin.
Keskustakirjasto on eittämättä mielekkäämpi hanke kuin Guggenheim, eikä Helsingillä tosiaan ole varaa kahteen näin isoon hankkeeseen lähes samalla aikataululla (eikä ehkä muutenkaan).
Keskustakirjastonkin kohdalta on kriittisesti ja rohkeasti uskallettava kysyä, onko kirjastohanke uudisrakennuksena todella tarpeellinen vai onko tärkeämpänä vain saada poliittisesti kuuma peruna Töölönlahti täytettyä rakennuksilla?
Entä kohta tyhjillään olevan Postitalon tilat? Kirjasto 10, joka nyt sijaitsee Postitalossa on suunnitelmien mukaan siirtymässä Keskustakirjastoon. Eikö voitaisi hyödyntää arkkitehtonisesti edustava Postitalo uutena Keskustakirjastona? Postitalosta löytyisi myös tiloja Keskustakirjastoon suunnitelluille muille toimijoille, kuten Kulttuurikeskus Caisalle ja perustettavalle Kansalliselle Audiovisuaaliselle Keskukselle. Keskustakirjaston tilasuunnitelmissa kirjaston sisälle tuleva 140m2 näyttelytila olisi menossa suurimmalta osalta Caisan käyttöön. Helsingin kaupunki haluaa Caisan pois Fennia-korttelista, ilmeisesti korkeiden vuokrakustannusten takia.
Keskustakirjaston konsepti on muotoa privat-public eli rakennukseen halutaan kovempaa markkinahintaista vuokraa maksavia yksityisiä toimijoita kompensoimaan kaupungin omia toimintoja. Tällöin on suuri vaara, että Keskustakirjastosta ei tulekaan kaikkien helsinkiläisten olohuone. Uskoisin, että Ilmarisen (Postitalon omistaja) kanssa olisi helpompaa neuvotella Postitalon elvyttämisestä todelliseksi kaupunkilaisten olohuoneeksi.
Mielenkiintoisempi kysymys on poliittinen. Ostiko kokoomus demarien äänet Viljasen valinnalla ja onko tällöin aivan sama mitä mieltä vihreät tai Soininvaara on asiasta? Ainakin nettikeskustelu käy kuumana.
Helsingin Guggenheimia on peilattu Bilbaoon .
Kävijämäärät ovat vaihdelleet 900000-1000000 välillä useimpina toimintavuosina
Kävijöistä valtaosa tulee kuitenkin Espanjasta ja Ranskasta.Väkeä näissä maissa on 110 miljoonan luokkaa,Ranska 65 miljoonaa, Espanja 47 miljoonaa.
Kumpikin maa on matkailun valtamaita,joten kävijäpotentiaali on sitäkin kautta suuri
Näiden syiden vuoksi Helsingin Guggenheimin vierailimääräennuste on savijaloilla
Kävijäpotentiaali on vain murto-osa Bilbaoon verrattuna
Samaan aikaan Sarkomaa itkee ,mistä saadaan rahat Lastensairaalaan.
Julkinen raha on rajallista, joten tosiasiassa Guggenheimin tarvitsema raha on poissa muista julkisista hankkeista vaikka suoraa korvamerkintää ja yhteyttä ei olekaan.
On aika irvokasta, että lopulta vastakkain ovat Guggenheim ja Lastensairaala.
Vastahan EU ja USA syyttivät Kim-Jong-Unia edesvastuuttomuudesta kun rahat oli tuhlattu rakettiin eikä ruokaan.
Miten Guggenheim asetelma poikkeaa Pohjois-Koreasta ?
Miten tarkkaan se Guggenheim säätiön 140 miljoonan hinta-arvio oli laskettu? 30-40 miljoonaa meni muistaakseni suunniteluun. Loput oli rakennuskustannuksia. Pitäisi nyt saada oikeat riippumattomat selvitykset esimerkiksi rakennuskustannuksista tuolla paikalla. Tuohon kohtaan on rakennettu ja suunniteltu aiemminkin rakennuksia. Katajanokkahan on saari ja lähistöllä on paljon vanhaa täyttömaata. Onko tuo hintalappu ollenkaan realistinen ja minkälaisen pytingin sillä saisi rakennettua?
Tämä on tärkein asia. Koko hankkeen taloudellinen toteutus perustuu tähän. Mahdolliset rahoittajatkin haluavat tietää paljonko tuo maksaa. Hampurissa Elbphilharmonien rakennuskustannukset ovat jyrkästi nousseet alkuperäisestä , eikä rakennus ole vieläkään valmis. Näin vain varoittavana esimerkkinä.
Ennustaisin, että kokoomus sai sisäministeriön kansliapäällikön paikan.
Mika Kiasmassa epäonnistui? (vastaus; suunnilleen kaikki)
Guggenheim-keskustelu on samalla keskustelua Valtion taidemuseon ja Kiasman toiminnasta ja oikeastaan toimimttomuudesta.
Toinen juonne on suomalaisen taidekentän ihan oma jälkeenjääneisyys ja siäänpäinlämpiävyys – kriitikot ja näyttelykuraattorit ovat tiiviissä suhteess omien suosikkitaiteilijoidensa kanssa.
Matkailullisia vetonauloja ovat taidemuseot – eteenkin kansainvälisen tason, vähemmän maakuntasarjan taideladot – ja tiedemuseot, joissa yhteistä on kansainvälisesti ymmärrettävä lähestymistapa.
Kiasma esittelee suomalaista nykytaidetta. Ketä kiinnostaa? Kuvataide-akatemia ja ammattikorkeakoulu suoltatavat ammattikuvataiteilijoita, joista aniharva edes yrittää kansainvälistä uraa. Suomessa kun apurahat pyörivät ”ammatti”taiteilijoilel ja näyttelyitäkin saa, jos on väleissä muutaman tyypin kanssa. Perustaitelija on mukavuusalueellaan ihan perussuomalaisessa meiningissä, lisää liksaa ja halvempaa punkkua kun vain sais.
Guggenheim-keskustelu ainakin paljasti Suomen teidekentän omat ongelmat.
Guggenheim museo olisi myös osittain ratkaisu siihen miten taiteen virallista siäppiriä avataan vaikutteille. Lopputulos on kuin kuntauudistus – tavoite ja tarve ymmärretään mutta silti halutaan jatkaa kuten ennenkin ilman, että mikään muuttuisi.
Kiasmalle pitäisi tehdä jotain.
No, vika on ehkä siinä sanomapeilissä jonka kautta asiat ovat minulle välittyneet. Aiheesta kirjoitetuissa uutisissa on innokaiden pajusten ja gallenkalleloiden lisäksi esiintynyt aina myös joku jonka nimen perässä on (vihr.). Hanketta julkisesti vastustavat kunnallispoliitikot taas ovat lähes aina kantaneet perässään sulkuja (sd.) tai (vas.).
Ehkä nämä kyseenalaistavat vihreät eivät ole sitten vain saaneet mielipidettään tarpeeksi hyvin esiin kun HS on halunut luoda kuvaa siitä että suurimmat valtuustoryhmät ovat periksiantamattomana kulttuuririntamana hankkeen takana…
Perusongelma Helsingin kulttuuritarjontaa maailmalle myytäessä on siinä, että isoa wau-paukkua ei löydy. Kiasmassa voi olla kuinka kovatasoista taidetta tahansa, mutta kun näyttelyt ovat varsin pienikokoisia, ei massaturisti tule niitä vartavasten katsomaan edes hämeenlinnasta asti. Erilaisten ammattipiirien sisällä Helsingin kulttuuritarjontaa pidetään todella kovana, mutta jossain tjäreborgin mainoskuvastossa on tosi vaikea mainostaa että joo siellä on sellasia tosi kivoja gallerioita joita voi käydä etsimässä kaupungilta. Massaturismin tarpeeseen yksi iso modernin taiteen museo voisi tuoda vastauksen.
Miten museo sitten toteutettaisiin on eri asia. Itse ainakin haluaisin nähdä vähintään vaihtoehtoisena tarkasteluna lähtökohdiltaan kotimaisen modernin taiteen museon, joka voisi ihan omilla muskeleillaan hankkia näyttelyitä ulkomailta. Erilaisten kunnallisten museoiden yhteistyönä Suomesta saattaisi jopa löytyä riittävä määrä tarpeeksi kovatasoista taidetta, jota voisi kierrättää maailmallakin. Tällaisen yhteyteen voitaisiin lyödä myös jo haudatun ARMI-talon toimintoja.
Tämän lisäksi haluaisin kolmantena vaihtoehtona nähdä tarkastelun brändimuseon rakentamisesta jonkun toisen ulkomaisen museon kanssa yhteistönä, esimerkiksi Lontoon Taten tai Tukholman Moderna Museetin kanssa.
Nykyinen Guggenheim tai ei mitään -ajattelu on mielestäni varsin yksisilmäistä.
Mielestäni tuohon sopisi vielä yksi kysymys: Miten kaupunki on upottamassa neljä miljoonaa arkkitehtikilpailuun ennen kuin on olemassa minkäänlaista päätöstä siitä, tuleeko koko laitosta?
Jotenkin näkisin, että Guggenheimia ajetaan nyt puolivaloilla vaivihkaa sisään. Muodollisesti asiasta toki päättää seuraava valtuusto, mutta voipi olla, että sen päätöksentekoon pyritään hyvin tietoisesti vaikuttamaan sitomalla hankkeeseen miljoonia joita ei saada enää takaisin, jos museota ei tulekkaan.
Eihän sen 4 miljoonaa toki tuohon loppusummaan nähden iso raha ole, mutta kyllä sille ihan varmasti löytyisi muutakin käyttöä Helsingissä.
Niin. Ehdotan suorittamaan seuraavan harjoituksen:
Kävelee Helsingin keskustassa ja vastaantulevan gallerian kohdalla arvioi, että kutsuuko se sisää,n vai näyttääkö se siltä, että sisäänpäästäkseen tulee osata joku salainen kädenpuristus. Ja kysymys on kuitenkin visuaalisen viestinnän ammattilaisista.
Minun on vaikea vetää tästä muuta johtopäätöstä, kuin että niissä gallerioissa ei edes haluta käyvän ihmisiä.
Lisää mielenkiintoisen oloisia kysymyksiä kustannus- ja tuottoarvioista sekä hyvästä hallintotavasta. En tiedä, onko näihinkään vielä löytynyt vastauksia: http://guggenheimhelsinki.blogspot.com/2012/01/10-kysymysta-guggenheim-helsingista_17.html
Nythän Postitalo kaiken lisäksi muuttuu kohta pariksi vuodeksi kirjastoksi sen toimiessa Eduskunnan kirjaston väistötilana remontin ajan.
Pysyvämpi kirjastokäyttö toki vaatii sisätilojen reipasta muokkausta, jota Museovirasto (kai) tietysti vastustaa.
Keskustakirjastoa kaavailtiin postitaloon, johon se olisi sopinut sijainnin puolesta aivan erinomaisesti, mutta museovirasto esi sen.
Pisteet kimmoisasta kirjoitusasusta!
Helsingin uuden museon voisi nimetä Zuggenheimiksi, ihan ilman lisenssiä.
Kommentti Kiasmasta on aika hyvä. Kiasman (tai Espoon puolella Emman) näyttelyt ovat välillä sellaisia, että niihin ei pienten lasten kanssa voi mennä ja aikuisellekin ne ovat aika tuskainen kokemus. Guggenheimin ansio on, että se tekee taiteesta helposti nautittavan, viihteellisen tuotteen. Miksi tätä ei voida tehdä ilman Guggenheimia? Koska taideihmisille kaupallisuus on kauhistus.
Keskustakirjastosta
Mitenkähän tarpeellinen viritelmä uusi keskustakirjastokaan on pidemmän päälle? Ensimmäinen e-paperiin perustuva e-kirjojen lukulaite (Sony Librie) ilmestyi 8 vuotta sitten, ja ensimmäinen Amazon Kindle 5 vuotta sitten. Ja sähkökirjojen julkaisemisen jättiläiset, Amazon ja Apple, eivät ole vielä edes alkaneet tähyämään suomenkielisille markkinoille. Jenkeissä kuulemma jo yli puolet kirjoista hankitaan e-kirjoina.
Vaan mitenkähän mahtaa olla tilanne vaikka 10 vuoden päästä? Kuinka nopeasti paperikirjat alkavat korvautua e-kirjoilla lähivuosina ja -vuosikymmeninä?
Nykyhetki tuntuu varsin huonolta ajalta tehdä päätöksiä 50-100 vuoden kantamalla rakennuksesta, jonka toiminta perustuu paperikirjoihin.
Jaksetaanko odottaa muutaien tyyppien eläköitymistä? – Käsittääkseni – tieto luotettabalta lähteeltä – mueovirasto voi antaa hyvin painavan lasunnun, mutta rakennisvalvontavirasto hyvksyy tai hylkää muutokset.
Uusi valtuusto päättäköön mahdollisen arkkitehtikilpailun ja lisenssimaksun maksattamisesta, jos tarvetta enää nähdään. Nyt vanhalla valtustolla yritetään sitoa tulevat valtuutetut valmiiseen asetelmaan pala palalta syöttämällä. ”Menee maksettu kahden miljoonan selvitys ja sitten tämä toukokuussa päätetty viisi miljoonaa hukkaan, jos ei jatketa perustamisprosessia,” vedotaan sitten ensi vuonna.
Sampo Smolander kirjoitti asiaa. Juuri kirja-aineiston tallennemuodon muuttumisen takia Postitalo olisikin oiva keskustakirjaston paikka. Komea ala-aula näyttävään sisääntuloon ja työhuoneita ties kuinka monessa yläkerroksessa, joista on mahtavat näköalat. Noita työhuoneita paperikirjoihin fiksoituneet uuden mausoleumirakennuksen kannattajat sanovat esteeksi rakennuksen keskustakirjastotoiminnalle: niissä ei ole tilaa kirjoille. Ei varmaan helposti olisikaan, mutta enemmänhän tullaankin tarvitsemaan pienempiä työtiloja toisenlaista työtä varten.
Uusi mausoleumi suunnitellaan satavarmasti muun toiminnan ohella paperikirjojen varastopaikaksi, vaikka siellä kirjastonhoitajat toimisivatkin informaatiotyönsä ohella kirjastosaunan kylvettäjinä noin niin kuin uuden ajan tiedostamisen merkiksi.
P.S. Kiasman sisääntuloaula on käsittämättömän ankea. Pimeä, ikävä ja tavallinen. Rakennus ulkoapäin on sen sijaan vaikuttava, tykkään siitä.
P.P.S. Tästä puheenvuorostani pätkä, jossa puhutaan kirjastonhoitajista kirjastosaunan kylvettäjinä, on sarkasmia. Se ei ole vakavasti esitetty toimenkuvan muutosehdotus.
Kyllä kirjat saa sullotuksi pieniin huoneisiin, mutta kirjaston laajempi toiminta sopii paremmin isoihin auloihin kuin erillisiin toimistohuoneisiin.
G-projektin puolestapuhujat hehkuttavat että siihen löytyy merkittävässä määrin ”yksityistä sponsorirahaa”. Jos tämä ”ennuste” ei toteudu, silloin koko lasku lankeaa veronmaksajille. Alkupottina tarvitaan nyt 4 miljoonaa euroa arkkitehtikilpailuun. Jospa kilpailun rahoittamisesta vastaisi nuo mainitut yksityiset tahot – nähdään samalla onko lupauksille yksityisestä rahoituksesta mitään katetta.
Onko tarkoitus kyörätä uuteen keskustakirjastoon kaikki nykyisten kirjavarastojen kokoelmat? Voisin kuvitella niiden aineistojen jäävän sinne missä ovat ja uuden mahtavan kirjaston ennakoivan uusia tallenne- ja toimintamuotoja. Sähkökirjan lainausoikeudet on kyllä iso kanto kaskessa vielä väännettäväksi.
Olen silmäillyt Keskustakirjaston sivut, mutta mieleeni ei ole jäänyt täsmätietoa siitä, mitä vanhoja aineistoja siellä tulee olemaan.
keskustakirjasto ei ole mikään kirjavarasto tai lainaamo vaan moderni, nykyaikainen kirjasto,. jonka painopisteet ovat aivan muualla.
Voisiko uudenlaisen kirjaston ajatella niin, että erilliset huoneet keskittyvät eri aihepiireihin, joihin voisi mennä lukemaan, hankkimaan tietoa ja keskustelemaan muiden aiheista kiinnostuneiden kanssa?
Kiireisenä perheenisänä on usein vain turhauttavaa käydä kirjastossa etsimässä jotain luettavaa. Kiinnostavat uutuudet ovat yleensä aina lainassa, tai niissä lukee ”ei kotilainaan” ja ne loput vanhat kirjat olen yleensä jo lukenut.
Miksei kirjasto tarjoa vapaasti suomenkielisiä digitaalisia kopioita kirjoista? Onko ihan oikeasti vain tarkoitus rajoittaa uutuuskirjojen saatavuutta niin että turhautuneimmat käyvät ne ostamassa, tai jättävät lukematta kokonaan?
Niinhän liturgia kuuluu. 🙂 Siihen voisin kuvitella sopivan juuri lukuisat pienet työtilat muutaman ison tilan lisäksi. Hyvin monenlaiseen toimintaan ei mitenkään riitä mahtavia ihmismassoja kuhunkin. Lisäksi suuri osa toiminnasta on varmasti verkossa (sähkökirja!, tietopalvelu), jota varten ei tarvita hehtaarihalleja vaan pienet työhuoneet ovat työntekijöille mukavammat.
Yleisen kirjaston perus- ja ydinpalveluksi määrittelen kaikenlaisten informaatiotallenteiden, oli niiden sisältämä informaatio sitten kielellistä, kuvallista, äänellistä, elämyksellistä tai aistimuksellista, fiktiivistä tai faktuaalista, hyödyllistä välineinformaatiota tai elämyksellistä taide- tai viihdeinformaatiota, saattamisen verovaroin ilman eri maksua kansalaisten saataville fyysisinä esineinä tai sähköimpulsseina tai muilla tavoin ja noiden tallenteiden löytyvyydestä huolehtimisen. Muiden toiminta- ja palvelumuotojen ja oheistoimintojen tulee tukea tätä perustehtävää.
Onko keskustakirjastolla jokin muu perus- ja ydinpalvelukonsepti? Tämä varmaankin löytyy ao. sivuilta, käyn katsomassa.
Tässä on ajatusvirhe. Yksityiset lahjoittajat voi saada mukaan, jos on poliittinen päätös G-projektin toteutumisesta. Tällöin rahoitussopimukset voi kirjoittaa siten, että rahoitus toteutuu, jos projektiin saadaan yhteensä riittävä rahoitus ja projekti toteutetaan. Eivät yksityiset lahjoittajat ole (mitä suurimmalla todennäköisyydellä) kiinnostuneita rahoittamaan arkkitehtikilpailua, jonka tulosten toteuttaminen on epävarmaa.
Tämä EI ole kannanotto Helsingin G-projektin puolesta.
”Tässä on ajatusvirhe. Yksityiset lahjoittajat voi saada mukaan, jos on poliittinen päätös G-projektin toteutumisesta. ”
Jos G on niin hyvä hanke kuin sitä mainostetaan niin yksityiset rahoittaisivat koko busineksen ja keräisivät huimat voitot.
Varma merkki sen kannattamattomuudesta on se, että sitä tyrkytetään rahoitettavaksi julkisin varoin
UUSI TAIDEMUSEO HANASAAREN VOIMALAITOKSEEN
Marraskuun alussa Janne Gallen-Kallela-Sirén esitteli kaupungin taidemuseohanketta ja siihen liittyvää mahdollista yhteistyösuhdetta Guggenheim-museoon Arkadian kanvanälisesa kirjakaupasa Hesperiankadeulla. Esitti näkökohtansa hyvin taitavasti ja perustellusti.
Selvitys valmistui viime vuoden lopussa. Nyt julkistamisen jälkeen siihen onkin syytä perehtyä ajan kanssa, so lukea kuin piru raamattua.
Sen vuoksi olen täysin hämmentynyt ja suuttunutkin siitä, että näin suuresta asiasta pitäisi päättää näin nopeasti. Kaupunginhallituksen jo tämän kuun lopussa ja valtuuston ensi kuussa. Eikä nyt lehdistössä raportissa kuultu oikein vastaa siitä, miten JGKS selittu marraskuussa. Se, jos mikä pisti minut epäilemään ajatusta, johon periaatteessa saatoin suhtautua myönteisesti.
Jan Vapaavuori tahtomattaan esitti vahvan argumentin hanketta vastaan (muistinvarainen lainaus): ”Puolet maailman valtioista kuolaisi tästä mahdollisuudesta.” Kuulostaa Pavlovin koirilta? Janne Gallen-Kallela-Siren – kertoi pohjoismaista löytyvän heti kiinnostusta. Hyvä. Pohjoismaalaisena pitäisin parhaimpana Malmön.Kööpenhaminan aluetta. Kyllä se välillisesti myös Helsingin matkailua ja imagoa palvelee.
Bilbaon Guggeneheimin-.museon jotja Vidatre arveli uuden museon tuovan n. 65.000 matkailijaa vuodessa. Ei mitätlön määrä, miutta ei myöskään niin suuri, että se vastaisi investointia. Kohtalaisen helpostti saavuettavissa oelva väestöpohja on hyvin kapea, jos vertaa Bilbaoon..
Guggenheim-yhteys voitaiisiin myös hyvin liittää Kiasmaan. Voitaisin toteuttaa huokealla, eikä Arhinmeän tarvitse etsiä valtion rahoja hankkeeseen. Berliinissä 350 m2:n Guggenheim-museo on Deutsche Bankin konttorirakennuksen alakerrassa Unter den Lindenillä.
Olemme juuttuneet sijoituspaikkana Katajanokkaan, joka mm. on logistisesti hankala ja ahdas. Ja arkkitehtonisesti vaativa sekä myös rajoittava. Arkkitehtuurin on oltava linjassa Senaatintorin kanssa ja sen vuoksi kaiken wau-arkkitehtuurin voi unohtaa.
Minä olen ehkä vähän liikaakin ihastunut ajatukseen muuntaa Hanasaaren B-voimala museoksi, jolloin sinne mahtuisivat samalla valokuvataiteen ja arkkitehtuurin museot. Ajatus muuten ei ole minun; sen esitti eräs tuttavani puhuessamme Postitalon absurdeista suojelumääräyksistä. Tate Modern –galleria Lontoossa rakennettiin entiseen voimalaitosrakennukseen
Paikan edut:
– liikenteellisesti hyvä, mm. maakunnista saapuville kulttuuribusseille,
– maantieteellisesti ja sosiaalisesti lähempänä itäisiä kaupunginosia. Tämän merkittysä ei pid’ vähätellä. Uudella museolla on arvoa, vain se tuo aita uutta yleisöä mueoihin . Muuten se syö olemassaoelvia, ja hyvä ajatus kääntyy tarjoitsutaan vastaan
– ei turhaan kilpaile Emman kanssa n.s. satunnaisista museokävijöistä.
– vieressä on Teatterikorkeakoulu ja lähellä Arabian taidekeskittymä sekä kaunista
teollisusuarkkitehtuuria ja Suvilahden festivaalialue.
– voidaan säilyttää ja löytää uusi käyttö josainv aiheessa käytöstä poistuvalle hienolle voimalarakennukselle ja samalla vältytään purkukustannuksilta.
– Tuo elämää entiselle satama-alueelle. Bilbaon Guggenheim-museo on samoin kaupunginydinkestan ulkopuolella moottoritien risteyksen ristyseken vieressä. Google Earthin avulla lukia vi tehdä virtuaalimatlan alueelle.
Onko sitten uusi taidemuseorakennus tarpeellinen ja onko siihen varaa se on toinen kysymys. Välillä tuntuu, että museoita on maassa tarpeeksi.
Guggenheim Suomessa ei ole uutta. 1957 Ateneumissa oli Guggenheimin kokoelman (Frank LLoyd Wrightin suunnittelema rakennus valmistui 1959) näyttely, ja varsinkin Kandinskyn työt tekivät erääseen nuoreen ylioppilaaseen, nykyiseen professoriin suuren vaikutuksen.
Raportin julkistamispäivänä tammikuussa olin SFY:n seminaarissa Tieteiden talolla. Kävelin asemalle kevyen lumen peittämän kaupungin läpi. Katselin leikkiviä lapsia Säätytalon puistossa ja ihailin Senaatintoria. Mihin minä museoita tarvitsen, kun tämä kaupunki itsessään on taide-elämys.
Maanantain Demarissa (23.4.) suurlähettiläs Kari Kaikkonen ehdotti paikaksi Helsingin rautatieaseman itäpuolta eli Rautatiehallituksen tiloja. Hänmen suosituksestaan kävin katsomassa, ja Eliel Saarisen suunnittelema interiööri on upea. Paikalla on oleellisesti samat edut, joten syytä tätäkin mahdollisuutta tarkastella.
——
Tämä on kovaa joskaan ei ilmeisesti kohtuutonta arvostelua. Nyt ajankohtaista lukea.
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=594
(Tässä on sitten Markku Valkosen valkoisempi arvotelu Helsingin Sanomissa v. 2001:
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Gallen-Kallelan++tutkimus+saa+nyt++uuden+suunnan/HS20011110SI1KU01brb )
Se, mitä pidämme JGKS:n pärstästä ei vaikuta eikä saa vaikutta mielipiteeseemme itse Helsingin Guggenheinm-museohankkeesta. Mutta on kuitekin hyvä tietää, lainatakseni kriitikko Otso Kantokorven blogia, millaisen hevosen puolesta olemme lyömässä vetoa.
En OIKEIN voi välttyä kiusaukselta käyttää Janne Gallén-Kallela-Sirénistä koodinimeä Guggen-Kukkela. Huvitti muuten yhtä kokoomulaista ystävääni. Vähän samanlaista teinihuumoria kuin kutsua paavi Innoncentiusta Ingnorantiukseksi tai kirjoittaa Ruutikellarintiellä asuvan ystäväni joulukorttiin osoitteeksi Ruudinkeksijäntie.
Sain kommenttina tavallisesti luotettavana pitämältäni taholta hyvin kriittisiä tietoja JGKS:stä, mutta en toista niitä tässä. Kannattaa kuitenkin lukea Taide-lehdessä 1/12 julkaistu arvio JGKS:stä Helsingin taidemuseon johtajana. http://www.taidelehti.fi/arkisto/taide_1-12/artikkelit_1-12/museo_vai_galleria/
(Museo vai galleria -Miten käy taidemuseon työntekijöiden?) sekä saman lehden pääkirjoitus: Nöyränä tässä saa olla http://www.taidelehti.fi/arkisto/taide_1-12/paakirjoitus_1-12
Luin aikoinani kirjan ”Ole totinen toveri – kaskuja kaviaarimuurin takaa” (W+G 1965). Seuratessani G-heim uutisointia ja varsinkin luettuani Bloombergin tietotoimiston tiedotteen viime viikolla huomaan ja tämän päivän HS:n uutisen Taidemuseo halutaan Katajanokalle , että ko kirja sekä perehtyminen sosialistiseen realismiin on osoittaunut erittäin hyödylliseksi opiskeluksi.
Guggenheim-hanke voidaan ja pitää tutkia huolella, enkä vielä sulje pois sen toteuttamista jossain muodossa. Mutta minusta julkisia varoja ei enempää pidä nyt tähän sijoittaa. Jos kaupunginjohtaja Pajunen pitää hanketta arvokkaana, hänellä epäilemättä on mahdollisuus sijoittaa lisenssimaksuun yhden vuoden palkkansa ekä arkkitehtikilpailuun, ja pyytää loput taidetta harrastavilta hanketta julkisesti kannattavilta ystäviltään. Sitä voisi pitää miehen työnä.
Semminkin, kun käsitykseni mukaan Solomon R.Guggenheimin säätiö ei nähnyt mitään syytä kiirehtiä turhaan näin mittavaa hanketta. Ehdotus asiaan päättämisestä jo helmikusssa oli loppuraportissa. Jokainen julkista hallintoa ymmärtävä tietää, että näin nopeasti ei voi edetä
Katsoin nopeasti läpi kaikki New Yorkin arvostetuimman – ja elistisimmän – viikkolehden The New Yorketin numeot vuoden alusta maaliskuun loppuun. Niistä en löytänyt mitään mainintaa tai kommenttia Helsingin Guggenheim-hankkeesta. Lehden levikki on yli miljoonan, eli lähes sama kuin The New York Timesin arkinumeron. Jlkimmäinen on yhtä paksu kuin sunnuntain Hesari ja täyynä tiheää pränttiä.
Keskustakirjastosta on parhaillaan meneillään laaja kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu, työt palautettiin 16.4. ja nyt on meneillään arviointivaihe. Kilpailun pohjana oli hankesuunnitelma, jossa visioitiin nimenomaan näitä tulevaisuuden kirjaston toimintatapoja. Tsekatkaa keskustakirjaston sivulta!http://keskustakirjasto.fi/
Maailman miljoonametropoleissakaan ei ole yhtään arkkitehtuuriin ja muotoiluun keskittynyttä menestyvää museota. Miten sellainen voisi olla pienessä ja syrjäisessä Helsingissä?
Luontevaa olisikin kysyä, miksi jotkut ovat pitävinään näin älytöntä hanketta kannattavana.
Ilmeisesti suomalaisten verorahoilla pelataan tunnettua pariisilaispeliä, jossa jokainen presidentti haluaa rakentaa oman oudon museonsa eli hautamonumenttinsa — Suomessa ja Helsingissä tosin valtaa käyttävät muut kuin presidentit. Nyt kun Musiikkimuseo on saatu valmiiksi, pitäähän sitä aloittaa joku uusi sosialistinen projekti, vai mitä kokoomus?
Jos ne taidemiljoonat näpeissä polttelevat, käyttäkää ne Kiasmaan. Museon voisi vaikka rakentaa uusiksi vielä keskeisempään paikkaan, jotta sinne saataisiin lisää turisteja ja muuta jengiä. Voisiko vaikka rautatieaseman purkaa uuden Kiasman tieltä? Siinä tapauksessa kaltaiseni turkulaisenkin tulisi joskus siellä käyty.
No sitten se ei ole kannattava, kukaan ei rakenna, tontti palautuu muuhun käyttöön ja säästettiin rutkasti yhteiskunnan ja yksityisten rahaa parempiin kohteisiin.
Statuksen ostamista varten on turha ottaa velkaa. Ei ole sen arvoista ja aina joku muu menee ohi jollakin uudella. Taide ei tarvitse kuin tilan, jossa teokset eivät mene pilalle. Huono taide tarvitsee talon houkuttaakseen katsomaan. Huonolla itsetunnolla varustettu haluaa ostaa jotain minkä luulee houkuttavan ulkolaisia vieraita. Hei, meilläkin on tää mikä teillä on siellä, kelvataanko nyt?
Miten tuo voisi toimia, kun taiteilijat eivät ole sen takana, eivätkä kaupunkilaisetkaan tunne sitä omakseen? Olisikohan aika löytää munat ja munasarjat ja tehdä itse. Aivan liikaa mennään näiden itseään pönkittävien pellejen tahdissa, jotka ostavat rahalla leluja joihin sitten kyllästyvät ja haluavat uutta.
Kun kerta Svenskania laajennettiin aikanaan, niin miksi ihmeessä Kiasmaa ei voisi? Alunperin liian pieneksi rakennettu ja joka ei nyt toimi. Tämänkin takia soisi Helsingin rakentamisessa mittakaavan muuttuvan kohti suurkaupunkia, jotta rakennukset eivät jäisi heti pieniksi.
Tyhmää käyttää taas tontti siihen minkä saisi laajentamalla mahtumaan Kiasman tontille. Tuskinpa edes arkkitehti itse pitää tuota Sanomatalon ja Kiasman välistä tilaa suojelun arvoisena. Siitä vaan toinen tötterömäinen osa osoittamaan kohti Töölönlahtea ja tulee hieno maisema ikkunoista. Ei tarvitse tehdä uutta rakennusta ja käyttää tonttia, vaan laajentaisi vain itse rakennusta.
Guggenheimin tuottoja on mahdoton arvioida ja esittäjien onneksi mahdoton myös jälkikäteisesti todeta. On muistettava, että tamperelaisen turistin Helsingissä käyttämä raha ei lisää kokonaisuutena kansantuotetta, siirtääpähän sen vain Tampereelta Helsinkiin. Tuotto muodostuisi siis ulkomaisten Guggenheim-turistien Suomeen jättämästä rahasta – miten erotetaan Guggenhein-turisti muusta matkailijasta?
Julkisen talouden osalta on aina kysyttävä myös mitkä ovat vaihtoehtoiset hankkeet – mitä syntyisi, jos Guggenheim-varat käytettäisiin kotoisen taide-elämän hyväksi tai vaikkapa opettajien lainmukaisten palkkojen maksamiseen.
Olennainen asia on se, että Guggenheim-hankkeeseen on liimattu hintalappu – 140 miljoonaa. Miten edes rakentamiskulut voidaan tietää, kun ei tiedetä mitä rakennettaisiin. Kokemus on osoittanut, että tällaiset hankkeet säännönmukaisesti ovat paljon kalliimpia kuin niihin alkujaan liimattu hintalappu – ne myydään päättäjille virheellisin tiedoin ja sitten on vaan pakko viedä ne loppuun. Mitenkä arkkitehtikilpailu voidaan järjestää niin, että ainakin palkintorahat jäävät maksamatta, jos urakkakilpailussa ei saada tavoitehinnan mukaisia tarjouksia. 30-vuoden kokemukseni rakennusliiketoiminnasta on tältä osin yksiyoikkoisen masentava.
Miten varmistetaan, että ei taas saada jotain jo syntyessään toimimatonta rakennetta, kuten Kiasman katto.
Jos kaupunki aikoo jättää opettajat palkatta ei voi muuta kuin lopettaa tällaiset pelleilyt heti ja alentaa ylipormestarin palkkaa välittömästi 20 % ja apulaiskaupunginjohtajien palkkoja 15 % sekä johtavien virkemiesten palkkoja 10 %. Jos jollekulle asia ei kelpaa niin kyllä niihin tehtäviin saadaan alennetuillakin palkoilla kykeneviä ja vastuullisia henkilöitä.
Kaikkiaan tällaisen hankkeen esittäminen samalla kun opettajien palkkoja ei ole varaa maksaa osoittaa niin suurta vastuukyvyn ja ymmärryksen puutetta, että se edellyttäisi asianomaisten tekevän johtopäätöksiä asiasta.
Täyttä sekoilua. Hanasaaren B-voimalaitos, Temppeliaukion kirkonkin taustalla löytyvän Suomalais-arkkitehtuurin taidonnäyte, ei oikeasti ole rakennus ollenkaan. Jos voimala puretaan sisältä, loppu rakenne luhistuu omasta painostaan. Se on siis vain tyylikäs kuori tehokkaan voimalaitoskoneiston pinnassa, ei itsenäinen rakennuskompleksi. Ei säilyttämisen arvoinen voimalan elinkaaren päässä, siis.
Laitoksille EI. Tuki suoraan taiteilijoille.
Guggenheim puuhamiesten perustelut hankkeen kannattavuudelle ihmetyttävät. Pro Guggenheim sivuston mukaan vuosittainen 500000 kävijän tavoite on realistinen, koska Linnanmäellä ja Suomenlinnassa käy saman verran ja enemmänkin väkeä. Taidehallilla, linnoituksella ja huvi-puistolla ei ole mitään eroa matkailukohteena?
Mikko Bergroth otti esiin opettajien kohtelun Hel-singissä. Kaupunki palkkaa tänä vuonna määräaikai-set opettajat vain kesäkuun loppuun ulottuvalla työsopimuksella. Heinäkuun he saavat olla työttö-myyskortistossa. Tällä järjestelyllä säästetään peräti miljoona euroa. Säästää toki pitää, kun velaksi eletään. Mutta sama kaupunki laittoi huoletta kyseisen summan rahaa copypastattuun ”Guggenheim selvitykseen”…
Huonomminkin voisi tehdä (jos annetaan vaikka Helsingin kokoomuksen päättää..), mutta miksi varata paikkaa täysin ilmeisen lopputuloksen takia? Edes sen enempää G-säätiön johto, pormestari Pajunen kuin Gallen-Kallela-Sirén eivät ole menneet sen humpsumpia sanomaan, kuin että osa rakennusvaiheen jälkeisistä vuotuisista kuluista voitaisiin saada kerättyä yksityisistä lähteistä.
Samalla vaivalla purkaa sen ruman tötterön siitä kokonaan pois ja laittaa jotain parempaa tilalle.
Guggenia kannattaisi ekaks kokeilla ilman investointeja seiniin.
Elikkäs vuokrataan Kiasma 5:ksi vuodeksi Guggenille. Jos Kiasma tarvii täksi ajaksi varastotiloja, ne löytyy vierestä Postitalosta. Kiasma vois tehdä vaikka viiden vuoden maakuntakiertueen.
Jos sitten homma oikeesti myös taloudellisesti toimii ja kävijöitä riittää, niin sitten omat seinät Guggenille.
Täysin toinen asia sitten on, että kuinka monta vuosikymmentä pitää valtakunnan arvokkainta tonttia Skattalla pitää tyhjänä. Kai siihen nyt vois laittaa pytingin, joka on sen verran monikäyttöinen, että sitä voi käyttää Guggeniin tai sitten johonkin muuhun. Ja kun monikäyttöisyys ja muuntuvaisuus sisäänrakennetaan arkkitehtuuriin, ei Museovirasto voi torpata pytingin järkevää käyttöä vuosisadankaan päästä.
Vähän sama juttu kuin länsimetro; ainoa asia miksi se on pikaratikkaa parempi on se, että länsimetro on kohta oikeasti olemassa, kun taas pikaratikasta kiisteltäisiin vielä yhden sukupolven verran.
Vähemmän optimaalisetkin ratkaisut ovat äärettömän paljon parempia kuin ikuinen saamattomuus.
Kiinnostaa tietää, onko todella näin? Henkilä, jokaajatuksen minulel esitti on diplomi-insinööri ja huomautti, että voimalrakennus on jouduttu rakentamaan hyvin tukevaksi, joten sen purkaminenkin on kallista. Sama ajatusat eovat ehdottaneet muutkin. – En voi sanoa tuntevani asiaa, kos en ole käynyt Hanasaaren voimalassa sisällä enkä tutustunut rakenteeseen.
Mihin kirjoittaja perustaa väitteensä? Tietääkö joku asioista paremmin?
Perustuuko tämä kommentti johonkin tietoon? Piirustusten perusteella voimalaitos vaikuttaa ihan oikealta rakennukselta. Rakvv:n arkisto
Kyllä yksityiset rahoitustahot voi saada mukaan vaikka minkäänlaista poliittista päätöstä ei asiasta olisi. EK lupasi sijoittaa satoja miljoonia aalto-yliopistoon vaikka koko lakimuutosprosessia säätiöyliopistoista ei oltu edes aloitettu.
Muutenkin tämä on ollut vähän kummallinen näkökulma- JGKS kertoi alkuvuodesta että yksityisiä rahoittajia ei voi saada mukaan ennenkuin rakentamispäätös on tehty ja tämän takia päätöstä pitää kiirehtiä, nyt kuitenkin rakennuspäätöstä voi odottaa hamaan tappiin ja rahoituksen keräämisen aloittaa. En tajua.
Kyllähän tässä sellainen maku on, että kokoomus totesi että hanketta ei saa läpi runttaamalla, joten se paloitellaan pienempiin osapäätöksiin ja syötetään valtuustolle lusikallinen kerrallaan. Vähän sama kuin ensin päättäisi ydinvoimalan arkkitehtuurista, sitten päättäisi tilata sen, sen jälkeen tekisi päätöksen ydinvoimalan rahoituksesta ja lopulta päättäisi kaiken tämän jälkeen rakennetaanko sitä.
Käyttö kyllä löytyy Makasiiniterminaalin tontille, joka muuten on. kaunis funktionaalien ja eleetön rakennus. Siihen sopii yhdistetty liike- toimisto- asuintalo, kuten Kruununhaan ja Kaartinkauungin useimmat talot ovat.
Tontin hinta pilviin. Rakennuttajaksi keskinäinen asunto-osakeyhtiö, kuten aikoinaan luotiin Töölön kaunis rakennuskanta.Osakkuudet myydään valitulle ostajakunnalle; nimet löytyvät lähinnä Laulusta 20 perheestä.
Tuttuni on töölöläisasuntoyhtiöiden isännöitsijä: ”Vähän kuulee historian siipien havinaa, kun vanhoista papereista löytyy Rytin ja Paasikiven allekirjoitukset.”
Siellä on tänään taas jotkut maksetut tahot tai muuten vain hölmöt ”asiantuntijat” Hesarissa arvioimassa 350 000 – 500 000 kävijää $u$$€nh€imiin. Puuhamiehet maksakoot viulut jos näin ei sattumoisin käy ja tönö päätetään pystyttää.
Eli vain museo- ja näyttelykäyttö rajataan pois?
Minua jostain syystä viehättää kovasti ajatus Lapinlahden sairaalasta taidemuseona, ei kai sille mitään muutakaan käyttöä oikein vielä ole keksitty? Vastaavia uusiokäyttökohteitahan tosiaan on esimerkiksi muutama Tate tai vaikka Berliinin Hamburger Bahnhof, museoksi muutettua sairaalaa ei kyllä ihan heti tule mieleen. Sehän on hieno rakennus upealla ja rauhallisella paikalla keskellä kaupunkia, tilat tietysti pitää remontoida ja muutenkin miettiä uusiksi (seiniä pois ja ainakin jostain siivestä varmaan välipohjaakin), mutta eiköhän tuo onnistu rakennuksen alkuperäistä henkeä kunnioittaen.
Guggenheim-keskustelussa itseäni eniten ihmetyttävät nämä ”tehdään ite parempi” -henkiset mahtailut.
G:n konseptia on kehitetty vuosikymmenien ajan. Sen käynnisti intohimoisesti taidetta rakastava ja ymmärtävä visionääri, jolla oli riittävästi varoja hoitaa asia kunnolla (en usko, että Suomessa on yhtäkään henkilöä, joka täyttäisi molemmat ehdot, saati että toiminta saataisiin jatkumaan laadukkaana vielä sukupolvien yli). Se kehittyi kulttuurissa, jossa ihmisten asenne sekä kulttuuria että rahaa kohtaan on huomattavasti avomielisempi kuin meillä Suomessa. Ja maassa, jossa on suuret määrät taidealan pitkän linjan asiantuntija-ammattilaisia, joilla on alallaan maailman parhaat verkostot (ilman verkostoja on turha yrittääkään mitään vastaavaa hanketta), ja näiden lisäksi myös bisnes-osaamista (joka käsittääkseni suomalaisilta taidealan ammattilaisilta pääsääntöisesti puuttuu).
Kuvitelmat, että voisimme yhtäkkiä omin voimin ja nykyisistä lähtökohdistamme taikoa ilmoille jotakin yhtä uskottavaa ja houkuttelevaa kuin Guggenheim, on naiiviudessaan samaa luokkaa kuin ajatus, että perustaisimme vaikkapa 1930-luvulla perustetulle Morgan Stanleylle suomalaisen kilpailijan, ja odottaisimme vastaavaa menestystä heti toiminnan käynnistämistä seuraavina vuosina. Se, että tuollainen käy jollakulla edes mielessä, kertoo millä tasolla asiantuntemuksemme aiheesta liikkuu, ja selittää sitäkin, miksi meillä ei ole omaa maailmanluokan museokonseptia. Ehkä Guggenheimin toimittua täällä vaikkapa parikymmentä vuotta, alkaisimme olla yhteiskuntana siinä pisteessä, että meillä olisi rahkeita kehitellä omiakin projekteja.
En ole perisuomalaisen itseruoskinnan kannalla, mutta ei minua kovasti puhuttele tämä toinen ääripääkään, jossa täysin katteettomasti paisutellun itseluottamuksen voimalla vähätellään G-säätiötä, kun se kehtaakin pyytää rahaa lisenssinsä hyödyntämisestä.
Guggenheim ei ole henkilökohtainen toiveuneni, mutta arvelen sen olevan parasta, mihin kansakuntamme on tällä hetkellä valmis. Jos nyt olemme valmiita edes tähän. Hieman toivottomalta näyttää ainakin nettikeskustelun valossa. On kuitenkin turha kurkotella seuraaville askelmille, jos emme ensin pääse punnertamaan edes tälle ensimmäiselle.
Osmon kysymykset ovat toki kysymisen arvoisia. Selvää lienee, että G-brändin alla olevia näyttelyitä ei tänne ilman lisenssiä saada yhtä edullisesti. Varmaan kannattaisi laskeskella, mitä maksaisi tuottaa omin voimin yhtä vetovoimaiset näyttelyt. Silloin kannattaa kuitenkin huomioida, löytyisivätkö ne rahat budjetistamme ilman Guggenheimia, jolle on pakko jo etukäteen sitoutua maksamaan tietty summa. Itse veikkaan, että jos meillä olisi oma museo (jonka brändi olisi väistämättä kadunmiehen silmissä paljon G:a heikompi), sen budjeteista käytäisiin kova vääntö jokaisella kerralla ja niitä ei onnistuttaisi pitämään Guggenheimia vastaavalla tasolla. Lisäksi museon vetovoima ei synny pelkästä sisällöstä, vaan siihen vaikuttaa olennaisesti myös museon arkkitehtuuri, maine ja markkinointi. Ilman G-lisenssiä meidän on erittäin vaikea saada aikaan vastaavaa kokonaisuutta.
Noita Kiasman laajentamisia ja muita pula-ajan hengen sävyttämiä ehdotuksia voidaan varmaan myös harkita, mutta silloin on kyllä kysymys paljon pienemmän vaikuttavuusluokan hankkeista, eikä tuollaisia siis pitäisi rinnastaa G-suunnitelmiin. Suomalaisilla (myös itselläni) on taipumusta pyrkiä säästämään hankkeet kuoliaaksi. Aina silloin tällöin kannattaisi ottaa toisenlainen asenne. Se loputon säästäminen ja kulujen karsiminen oikeasti vaikuttaa lopputulokseen, ja joissakin (useissa) tapauksissa johtaa hankkeen alkuperäisten tavoitteiden vesittymiseen. Mikä puolestaan vähentää ihmisten uskoa siihen, että asioita on mahdollista saada ihan oikeastikin aikaiseksi. Näin syntyy ikävä kierre, jossa tulevaisuuden hankkeita vastustetaan jo valmiiksi ja säästämään pyritään aina vain enemmän.
Markku af Heurlin:
Käyttö kyllä löytyy Makasiiniterminaalin tontille, joka muuten on. kaunis funktionaalien ja eleetön rakennus. Siihen sopii yhdistetty liike- toimisto- asuintalo, kuten Kruununhaan ja Kaartinkauungin useimmat talot ovat.
Eli vain museo- ja näyttelykäyttö rajataan pois?
Musoitaja näyttelytiloja. maassa on riittämiin. Näyttelytilaksi paikka on logistisesti vähän huono lähinnä saavutettavuuden kannalta.
Liiketiloissa vois pitää galleriaa, tosin tuolla paikalla vuokra lienee korkeanpuoleinen siihen hommaan.
Saara, ei millään pahalla, mutta ylimielisyys jolla syytät suomen kansan taidevalmiuksien puutetta on täydellisen maailmastavieraantunutta.
Mistä tämä koko G-innostus on edes peräisin? Miksi ihmeessä tuollaisesta brändin päälle rakennetusta turistirysästä olisi mitään iloa kenellekään? Jos 90% kansasta ei halua rötisköä, niin miksi tätä enemmistön tyranniaa ei olisi syytä kumartaen totella? Minkälaista sivistystä edustaa päätöksenteko, jossa verorahoilla pakkorakennetaan eilispäivän museopytinki koko maan kalleimalle tontille kokoomusklikin hallusinaatioiden perusteella?
Valot päälle.
Jo pelkkä ”G-selvitys” on murskaavan painava syy unohtaa koko juttu. Se ei ole mikään selvitys, vaan maksettu mainos, joka on kyllästetty heikkotasoiseslla spekulaatiolla. Sokea reettakin ymmärtäisi olla sijoittamatta roposiaan moiseen.
Jo pelkkä taidemuseon tulevaisuuden vaakalaudalle laittaminen ja sotkuiset yt-neuvottelut ovat syy olla luottamatta museonjohtajaan, joka ei selvästi ole tehtäviensä tasalla.
Jo pelkkä kaupunginhallituksen inkompetenssi ja unelmahöttökänni on syy kääntää peukut alas. Perustelut tälle hankkeelle Pajusesta Stubbiin ovat aivan käsittämättömän naurettavia.
Jo pelkkä hesarin raivokkaan lobbaamisen epäonnistuminen ja myöhemmät kansan antisemitismisyytökset pääkirjoituksessa kertovat, että yleistä mielipidettä ei kannata yrittää kääntää tässä asiassa. Joskus nimittäin tosiaan on niin, että aasit johtavat leijonia, ja G-hanke alusta loppuun on tällainen tapaus.
Jos ulkomaista huipputaidetta halutaan lisää helsinkiin, kannattaisi päät kääntää mieluummin pietarin eremitaasiin, jonka kokoelmat, sijainti ja kulttuurihistoria olisivat noin kaziljoona kertaa luontevampi ammennuksen pooli.
Jos halutaan turisteja, rukoillaan Disneylandia tai Legolandia tai formularataa ja ecclestonea.
Guggenheim on välipallin kompromissi, jonka toteutusehdot suorastaan pilkkaavat kansallista itsetuntoamme. Ei me oikeasti voida olla niin TYHMIÄ että maksetaan jonkun satunnaisen rakennuksen nimikyltistä parisataa euroa per nenä.
Itseasiassa tässä erinomaisessa kommentissa tiivistyy kaikki se mitä yritin itse sanoa. Ongelma on juuri siinä että ei talo itsessään ole kiinnostava kuin hetken. Sisällön rahoittaminen on paljon tärkeämpää. Guggenheimissa on tässä suhteessa etu: jatkuva amerikkaan päin suuntautunut rahoitusautomaatti pitää sisältöön menevän rahoituksen automaattisesti edes jollain tasolla. Mutta: Aivan varmasti vastaava rahoitustason nosto voidaan tehdä jo olemassaoleviin rakenteisiin. Jos vain poliittista tahtoa riittää. Sitten on kokonaan toinen, kulttuuripoliittinen kysymys halutaanko tukea taidetta vai halutaanko Guggenheim (nämä ovat toisensa osittain poissulkevia) ja tähän poliitikkojen pitää antaa vastaus. Brändiä voidaan rakentaa itsekin, ei sitä tarvitse valmiina ostaa. Lisäksi helvetillinen hinta ei vielä takaa että brändi olisi hyvä, se pitää arvioida muuten.
Pajunen ja JGKS ovat tähän mennessä tehneet tällä kuntapoliittisella junttayrityksellä ja kulttuuripolittisella järjettömyyksien puhumisella itseasiassa Guggenheim- brändille niin paljon vahinkoa jo nyt, että on syytä miettiä kannattaako enää ottaa brändiä jonka sedät on tahrineet ja jonka päälle sedät on saaneet vedettyä puolen suomen vihat.
Kiasma on surullinen esimerkki siitä, että ei taidemuseo pelkällä talolla pärjää jos ei ole laittaa paukkuja itse sisältöön. Sama koskee Musiikkitaloa, Emmaa, Guggenheimia, eduskuntataloa… ne seinät ei itsessään vielä pitkälle riitä.
En usko, että kukaan olisi vakavasti esittämässä että Suomessa olisi rahkeita tuottaa Guggenheimia tunnetumpi museobrändi. Kyse on lähinnä siitä, mitä museohankkeella halutaan saavuttaa.
Jos tavoitteena on houkutella Suomeen ulkomaalaisia turisteja, raju ja näyttävä arkkitehtuuri jossa ei kustannuksista säästetä on paras ratkaisu. Bilbaoon turisteja vetää Gehry, ei Guggenheim, vaikkakin guggenheim-brändillä on jossain määrin helpompi markkinoida museota (kadunmies todennäköisesti ohittaa museon nimen olankohautuksella, ja toteaa kyseessä olevan pelkästään museo).
Jos tavoitteena on vahvistaa suomalaista taidekenttää, guggenheim on pahin mahdollinen ratkaisu, koska lisenssimaksu olisi suoraan pois suomalaisesta taiteen tukemisesta, ja taiteen ammattitaitokin ostettaisiin ulkomailta oman ammattitaidon käyttämisen ja kehittämisen sijaan.
Jos tavoiteena on tarjota korkeatasoista kansainvälistä taidetta suomalaiselle kadunmiehelle, niin silloin museohanke on lähtökohtaisesti väärä lähestymistapa. Kadunmiestä ei korkeatasoinen taide kiinnosta, ja halvemmaksi tulee tukea halpalentoyhtiöitä ja lennättää halukkaat suomalaiset euroopan suurkaupunkeihin.
Kun Guggenheim keskustelun yhteydessä esitetään oman museon perustamista McMuseon sijaan, kyseessä on yleensä jonkinlaisen kompromissin hakeminen edellisten kolmen tavoitteen ja taloudellisten realiteettien välillä.
Laitetaan vielä erillinen vastaus tähän:
Jos sijoitamme nyt 200 miljoonaa (+10 miljoonaa vuodessa) uuden museon perustamiseen, ei ”ensimmäiselle askeleelle” pusertamisen jälkeen ole mitään järkeä pistää toista 200 miljoonaa (+10 miljoonaa vuodessa) jälleen uuteen museoon. Jos ”kansakunnan tila” oikeasti on tällä hetkellä niin heikko kuin saara esittää, kannattaisi ensimmäiseksi lyödä tuo mainittu 200 miljoonaa ja vuosikustannukset kansakunnan tilan kehittämiseen, ei seiniin.
McMuseon rakentaminen ei paranna ”kansakunnan tilaa” paskan vertaa. Ulkomailta ostetut kulttuuripalvelut ainoastaan taannuttaisivat kulttuurikenttää kotimaisten asiantuntijoiden jäädessä työttömäksi ja oman asiantuntemuksen kuollessa pois. McMuseon rakennuttaminen ei siis missään tapauksessa ole ”ensimmäinen askelma” matkalla kohti kulttuurin huippua, vaan pikemminkin huipulla olevan kulttuurin alkavan rappion merkki.
Vähän kuin tarjoaisi pikkukaupungin vaatimattoman ravintolakulttuurin pelastajaksi ABC:n rakentamista ohitustien risteykseen…
Äh.
Juhani, sellainen sisältö jota ei tarvitse mitenkään markkinoida kuluttajille, ja silti se myy kuin häkä, ei ole taidetta vaan viihdettä. Ja sitäkin silti usein markkinoidaan, koska markkinointi nyt vaan auttaa lisäämään yleisömääriä.
Taiteen houkuttelevuus on todellakin kiinni myös niistä seinistä, joiden keskellä taide tarjoillaan yleisölle, eikä tämä tee siitä taiteesta millään tavalla huonoa. Ne seinät ovat parhaassa tapauksessa itsessäänkin (rakennus)taidetta.
Ja Guggenheim Helsinki ei tietenkään olisi kopio muista G-museoista. Ei ulkoisilta puitteiltaan eikä sisällöllisesti (paitsi niiden kiertävien meganäyttelyjen osalta). Meillä olisi siinäkin ihan riittävästi työsarkaa, että hoitaisimme vakuuttavasti toiminnan sen osuuden, joka jää kotimaisen henkilöstön vastuulle. Haluan uskoa, että onnistuisimme siinä, jolloin Guggenheim Helsinki olisi erittäin houkutteleva kohde kansainväliselle kulttuurituristille (Helsinki on muuten kuulemma kiinnostava kaupunki, mutta täältä puuttuu tuollainen hieman isompi yksittäinen syy tulla juuri Helsinkiin esim. Tukholman sijaan). Jos emme onnistuisi, niin jäljellä olisivat kuitenkin edelleen ne Guggenheimin kuratoimat näyttelyt, jolloin hanke ei menisi ihan kokonaan kiville. Tällainen riski on puolestaan varsin todellinen silloin, jos yritetään tehdä vastaava(hko) megahanke kokonaan omin voimin.
’Suomalaisilla (myös itselläni) on taipumusta pyrkiä säästämään hankkeet kuoliaaksi. Aina silloin tällöin kannattaisi ottaa toisenlainen asenne.’ (Saara)
Rahaa on, saatana, rajallisesti, ja tässä säästetään jo tarpeellisistakin asioista. Taikaseinää ei ole. Jos joku haluaa tällaisen museon, rakentakoon omilla rahoillaan.
Saara,
olen ymmärtänyt kirjoituksistasi toisissa aiheissa, että yleisesti ottaen vastustat järjestelyjä, jotka sosialisoivat riskin mutta yksityistävät voitot. Se on terveen kriittinen asenne, eikä siitä kannata luopua vain siksi, että tällä kertaa kyseisenlainen viritys on piilotettu kulttuurin edistämisen kaapuun.
Saatan toki olla pahasti väärässä, mutta ymmärtääkseni ehdotetuissa järjestelyissä Guggenheimilla ei ole minkäänlaista vastuuta tai merkittävämpää kannustinta varmistua siitä, että näyttelyt onnistuisivat, eli tässä tapauksessa vetäisivät yleisöä ja toisivat ulkomaisia turisteja. Sen sijaan Helsingin kaupungilla eli viime kädessä veronmaksajilla on kyllä vastuu toiminnan kuluista ja lisenssimaksuista, toiminnan hyödyistä riippumatta. Kyseessä on klassinen ”kruuna minä voitan, klaava sinä häviät”-järjestely, jota on aiheellisesti kritisoitu mm. silloin, kun osapuolina ovat pankit ja veronmaksajat.
Yksinään tämä tekee mielestäni esitetyn kaltaisista suunnitelmista arveluttavia. Ihmettelenkin hieman, miten niin monet toisissa yhteyksissä hyvinkin kriittisesti kyseisenlaisiin järjestelmiin suhtautuvat ihmiset ovat tässä asiassa surutta ummistaneet silmänsä.
Mitä taas Suomen kulttuurielämän kehittämiseen G:n kautta tulee, muistuttaisin sanonnasta ”ei kannettu vesi kaivossa pysy.” Voi olla, että kritiikkisi osuu kohdalleen, eikä Suomessa ole osaamista tai kykyä vastaavanlaisiin suurhankkeisiin. Mutta epäilen suuresti kyseistä osaamista syntyvän siten, että ihmiset käyvät katsomassa Guggenheimin näyttelyitä: ymmärtääksenihän diili olisi se, että Guggenheimin amerikkalainen henkilökunta vastaisi noiden varsinaisten meganäyttelyiden kuratoinnista ja järjestelyistä – suomalaiselle henkilökunnalle jäisi näiden paikallisten näyttelyiden vetovastuu. Miten osaamisen ostaminen ulkomailta lentäviltä konsulteilta kehittää omaa osaamista?
(Tähänkin liittyy muuten mielenkiintoinen vaara: kuratointipalveluista pitäisi maksaa Guggenheimille sen määrittelemä hinta, eikä – oletettavasti – hankintaa voi mitenkään kilpailuttaa. Voi toki olla, että säätiö ei koskaan keksisi käyttää tätä hyväkseen…)
Omin voimin ei luultavasti saataisi vastaavaa konseptia ainakaan muutamassa vuodessa aikaan, mutta jos Guggenheimin annetaan imuroida taidekentän rahat, niin mitään mahdollisuuttakaan siihen ei jää.
Helsinki velkaantuu tänä vuonna 265 miljoonaa euroa. Kaupungin kokonaisvelka on vuoden päät-teeksi noin 1640 miljoonaa euroa.
Todella sopiva aika siis etsiä uusia menokohtei-ta. Sillä sellainen Guggenheim olisi helsinki-läiselle veronmaksajalle. Ellei sitten jostain löydy kokonainen lauma Roope Ankkoja, jotka pistävät pytingin pystyyn omilla rahoillaan.
Sitä odotellessa – hauskaa vappua!
Mari Holopaiselta hyvä summaus puolesta argumentteja, http://www.mariholopainen.fi/?p=153
En ole suoranaisestijuuri mistään eri mieltä, ja lisään että puoli mijoonaa kävijäää vuodessa ei ole paljon, vertailun vuoksi Stockalla käy sen verran parissa hullussa päivässä. Sitäpaisti ei kulttuurilaitokset ole koskaan ennenkään suoranaisesti kannattaneet, mutta tuolla logiikalla kaupungissa olisi nolla kulttuurilaitosta mikä tuskin taas olisi taloudellisestikaan järkevää. Ja Geetä voi nyt vakavalla naamalla väittää edes osittain kannattavaksi. Mutta..
Yhdyn käsitykseen että ceteris paribus olisi luultavasti parempi tehdä Guggis kuin ei mitään. Näin siksi että muuten se Kanavaterminaalin tontti seisoo parkkipaikkana seuraavat kaksikymmentä vuotta, koska poliittinen realismi nyt vaan on että ilman jotain wau-efektiä ketään ei kiinnosta joku Helsingin kaupungin taidemuseon uudisrakennus. Se että sama raha käytettäisiin johonkin muuhun ei myöskään ole poliittisesti kovin realistista, sanotaan nyt ihan suoraan että keskivertokokkaria ei saa aiheesta innostumaan ilman jotain G-momenttia.
Mutta kun tää on myyty ja valmisteltukin ihan päin honkia. Tuntemani taiteilijat ovat keskimäärin sanavalmiita ja sivistyneitä persoonia joita kuuntelee mielellään, ja kun he alkavat puhua rahasta tai taloudesta niin mikki pitää sabotoida jotenkin äänettömäksi. Esimerkiksi JKGS:ltä.
On tiedossa että refleksivasemmistolaisella taideväkisiivelle amerikkalainen säätiö on McDonaldsin esikartano ja natomyönteinen. Eli olisi nyt vaan pitänyt ajaa ihan suoraan matkailuhankkeena, ja pitää turpa kiinni kulttuuripolitiikasta, koska siihen nähden esimerkiksi maahanmuuttopoliittikka on hedelmällisen ja tasapainoisen keskustelun Mekka.
Tai tehdä esisoppari jossa on jotain järkeä. Tai lakata pelleilemästä jollain aikataulupaineella. Jne.
Hanke on niin huonosti markkinoitu ja valmisteltu, eli herättänyt pahaa verta, jne. tavalla joka kääntää realiipoliittisen argumentin päälaelleen: Ei ole poliittisesti realistista saada hankkeelle tukea. Eli ei tätä kannata siis ajaa.
Kun ko. tontti ja kyldyyri on kuitenkin nostettu agendalle, niin realistinen vaihtoehto voisi olla saada siihen jotain toimintaa ja sille rahoitusta nyt. Ehdotan muutaman millin edesvastuutonta käyttöä, vastuullisesti ei synny mitään muuta kuin kaksi hyllymetriä selvityksiä, niin että annetaan jollekin taidepoppoolle rahaa ohjeistuksella tehkää jotain Kanavaterminaalin tontille ja muuten vapaat kädeet, jatkorahoitus tulevina vuosina riippuu siitä tuliko hyvää.
Haluaisin huomauttaa, että juuri tässä franchising-asiassa tehtiin säätiössä suunnanmuutos ja vanhat tekijät eli alkuperäisen konseptin kehittäjät eivät siitä käsittääkseni juurikaan tykänneet vaan lähtivät. Asia on vielä sen suhteen ilmassa, että toimiiko tämä uusi konsepti ylipäätään edes taloudellisesti vai tuhoaako se jopa G:n brändin. Perinteeseen ei kannata tässä vedota.
Kulttuuria kohtaan taas saavat olla yksityishenkilöt niin avomielisiä kuin haluavat. Näinhän se Yhdysvalloissakin menee. Siellä toki suuremmat tuloerot kasaavat siellä rikkaille enemmän rahaa ja suurempi kokonaisväkimäärä kasvattaa myös näiden henkilöiden lukumäärää samoin kuin taideihmistenkin määrää. On helppo olla avomielinen ja avokätinen, jos siihen on varaa. Kyse on perinteisestä mesenaattitoiminnasta, jonka pohjalla on nimenomaan suuret yhteiskunnalliset tuloerot ja suuri henkilökohtainen varallisuus, jolle kovasti yritetään keksiä edes jotain mielekästä käyttöä.
Amerikkalaista tämänhetkistä bisnes-osaamista taas pääsimmekin ihailemaan subprime-kriisissä, jossa vieläkin kärvistelemme, ja kaikessa ylikaupallisuudessa. Perinteinen amerikkalainen ”bisnes-osaaminen” taas perustuu siihen, että kokeillaan kaikkea ja jokin väistämättä sitten toimii. Hintana sitten on kaikki konkurssit siinä valtaosassa ideoita, jotka eivät toimi. Franchising on mullistava McTaidemuseo-kokeilu, mutta sen toimivuudesta ei ole vielä tietoa. Guggenheimkin saattaa vielä tämän seurauksena hävitä.
Mistään näistä argumenteista ei oikeastaan ole mitään suurta relevanssia Guggenheim-projektin osalta. Se onkin lytätty jo asiaperustein. Nyt vain katsellaan kuinka hölmöjä ja inkompetentteja poliittiset edustajat aikovat osoittaa olevansa.
Jos tämmöiselle on niin suuri tilaus, miksei taideväki lähde liehittelemään vesakeskisiä, nallewahlrooseja ja toivosukareja projektiin kehittämään omaa taidejättiä? Ruotsissa jostain syystä tämmöiset riskiprojektit tuntuvat onnistuvan. Ehkäpä siellä vain lähdetään yrittämään omin voimin ja hakemaan rikkaista puuhamiehiä ja riskisijoittajia?
Kukapa olisi uskonut, että Guggenheim Helsinki kaatuu lopullisesi apulaiskaupunginjohtajan valintaan.
Tpyyluomalla ja Saaralla on kyllä hyviä pointteja. Olisihan tässä ollut mahdollisuus saada kaupunkiin ensimmäinen kansainvälistä kiinnostusta herättävä matkailukohde, ja sellaisena hanke olisi tullut myös suunnitella ja esittää.
Meillä ei tähän mennessä ole ollut osaamista, yhteyksiä tai taloudellista halua/kykyä tehdä mitään edes Moderna museetia vastaavaa, ja on turha kuvitella että tilanne tulee hetimiten muuttumaan.
Sitäpaitsi Moderna museetkaan ei ole mikään maailmanlaajuinen brändi. Monikohan tukholmalainen kadunmies tietää nimeltä Guggenheimin, entä bilbaolainen Moderna museetin…?
Tottakai Guggenheim haluaa nimensä käytöstä korvauksen. Ja tottakai se olisi ollut Helsingille riski-investointi. Riskejä silti joskus kannattaa ottaa. Vaikea kuitenkin sanoa olisiko G ollut investoinnin arvoinen. Ehkäpä se rakennetaan jonnekin muualle niin saamme tietää.
Luettelit omassa viestissäsi monta kohtaa, joiden perusteella olemme juuri niin pihalla kuin itsekin arvelen meidän olevan. Oletko siis itsesi kanssa samaan aikaan jotenkin eri mieltä, vai onnistuinko tulkitsemaan viestisi jotenkin hullusti?
Kysyit, mitä iloa G:sta olisi kenellekään ja tarjosit tilalle vaihtoehtoja niin taidesisältöjen kuin turismin kasvattamisenkin pontimeksi. Minua G kiinnostaa, koska siinä yhdistyisivät juuri ne kaksi näkökulmaa, jotka yhdistyessään helposti saavat vakavastotettavat taiteilijat takajaloilleen: taide ja viihde. Vaikka taiteen popularisointi onkin täällä suuri kirosana, niin minusta taideyhteisön kannattaisi ajatella asiaa avomielisemmin. Miksi taiteilijoilla on vaikeuksia saada teoksiaan myytyä? Koska taiteen ja suuren yleisön välillä on ammottava kuilu. Uskon G:n olevan omiaan kaventamaan tuota kuilua, vaikka sitä nyt toki kovasti aluksi vastustetaankin. Lopulta siis myös kotimainen taideyhteisömme hyötyisi.
Jos olisimme jo taiteen tuottamisen ja konseptoinnin huippumaa, meidän tuskin kannattaisi G-lisenssiä harkita. Mutta kun emme ole, minkä voi todeta esimerkiksi tarkastelemalla mm. noiden mainitsemiesi alan toimijoiden ja sidosryhmien puuhia.
Toteutusehdot ovat sitten mielestäni asia erikseen, ja tietenkään mihinkään typeryyksiin ei kannata suostua. Mutta emmekö me osaa neuvotella asioista? Ainahan kaupankäynnissä voidaan vastapuolelle ehdottaa lähes mitä tahansa – eri asia on, hyväksyykö vastapuoli ehdot sellaisenaan. Jos neuvottelujen avulla sopimukseen ei päästä, niin ei sitten. Mutta en pitäisi joitakin epäilyttäviä kohtia sopimusehdotuksissa riittävänä syynä jättää koko neuvottelut väliin.
Joo, tätä minäkin pelkään. Ts. emme olleet valmiita ”edes” Guggenheimiin, joka kuitenkin on paljon populaarimpi ja helpommin hoidettavissa oleva juttu kuin jokin, jota oikeasti Suomeen toivoisin omana elinaikanani. Kun sanon että emme ole valmiita, en siis viittaa ainoastaan kansan syviin riveihin, jotka vastustavat, vaan hankkeen puuhahenkilöihin, joiden osaaminen ei riittänyt hoitamaan neuvotteluja paremmin ja hallitsemaan julkisuutta tavalla, jolla yleisön olisi voinut saada puolelleen. Millainen kansa, sellaiset johtajat.
Tuo hyllyjen täyttyminen selvityksistä (sen sijaan, että keskityttäisiin tuottamaan sisältöä) kertoo sekin siitä, että meillä ei organisaatiotasolla vielä ole kunnollista alan osaamista. Ihmiset ovat taipuvaisia tekemään sitä, minkä osaavat – meidän tapauksessamme selvityksiä ja raportteja. Ja rahaa palaa.
Olet täysin oikeassa siinä, että rahaa pitäisi käyttää ”vastuuttomasti” ja antaa suoraan ihmisille, jotka osaisivat oikeasti jotain konkreettista tehdäkin. Mutta samanlainen poruhan siitä nousisi kuin tästä G-hankkeestakin. Se kun on liian helppo tulkita rahojen vetämiseksi vessasta alas. Vielä: kuka päättäisi tuliko hyvää? GKS? Eduskunta? Vertaisryhmä, joista osa olisi kateellisia jäätyään itse ilman rahoitusta? Riippumattomia ja puolueettomia asiantuntijoita ei pienestä maasta kauheasti taida löytyä.
Kiitos tiedosta. Jos tilanne on tämä, sen luulisi parantavan neuvotteluasemiamme. Sehän merkitsee, että G ei ole ollenkaan vielä valmis ja toimiva konsepti, vaan sillä on paineita uudistua ja kehittyä kestävämmälle pohjalle (tähän viittaavat myös nuo muutamat, kulmakarvoja kohotuttavat, sopimusehdotuksesta tihkuneet tiedot).
Määritellään itsellemme järkevämmät ehdot ja katsotaan, lähteekö Guggis kelkkaan?
Tässä on villakoiran ydin myös omalta kannaltani. Koko projektissa kulminoitui kaikki se, mikä suomalaisessa julkisessa keskustelussa on (joskus) huonoa. Luokaton virkamiesvalmistelu, junttausyritys pika-aikataulussa, epäkriittinen lehdistö, ”ei oo mistään pois”, ja lopuksi kansalaisten mollaaminen kun ne ovat tyhmiä eivätkä tajua. Olisi muuten hauska kuulla herra pääkirjoitustoimittajan arvio siitä, kuinka suuri osa suomalaisista oikeastaan tunnistaa Guggenheimin juutalaisnimeksi…
Oikeastaan aivan ensisijaisesti vastustan sitä tapaa, jolla tämä G-projekti on yritetty hoitaa, ja vasta toissijaisesti täysin epärealistisena pitämäni talousarvion pohjalta toimimista.
Teette hyvän työn jos kaadatte hankkeen, ja toivottavasti ihmiset muistavat asian vielä syksyllä.
Itse asiassa osaamista ei todella kehity noin vain vettä kaivoon kantamalla, omaa vertaustasi lainatakseni. Vaan sitä alkaa kehittyä sitten, kun olemme kokonaisena kansakuntana kulttuurisesti päässeet vähän eteenpäin tästä taantumuksellisesta monokulttuurin ihannointivaiheesta, jossa elossa oleva taiteilija nähdään lähinnä halveksuttavana yhteiskunnan loisena.
Koko systeemin pitäisi olla rakenteista lähtien erilainen kuin nyt, jotta esim. tietyn profiilin tyyppi tulisi hakeneeksi taidealan koulutukseen, jotta se koulutus olisi tarpeeksi laadukasta, jotta tätä tyyppiä kiinnostaisi käydä oppimassa myös ulkomailla, ja jotta hän valmistuttuaan ei jäisi tyhjän päälle vaan yhteiskunnassa olisi uraa kannattelevia, pysyviä, laadukkaita ja luotettavia rakenteita. Tarvittaisiin myös huomattava määrä muiden alojen ammattilaisia ja poliittisia toimijoita, jotka ymmärtävät taidetta syvällisesti (vrt. nykytilanne, jossa oikeistopoliitikko havahtuu yhtäkkiä huomaamaan, että taide on nyt kolee juttu, ja ryhtyy hetken mielijohteesta puuhastelemaan asian parissa saadakseen osansa glooriasta).
Ts. taiteen huippuasiantuntijuus ei ole mikään kokoelma niksejä, joka voidaan kopioida joltain kv. kuraattorilta, vaan siihen pitää kasvaa sisään, ja se kasvaminen voi tapahtua vain oikeanlaisessa ympäristössä. Siksi Guggenheim ei ole mikään pikainen patenttiratkaisu, vaan pitkän kehityspolun alkusysäys.
Jos nyt vaikka niitä kulttuurituristeja alkaisi oikeasti tulla ja sitä kautta merkittäviä summia lisää rahaa Suomeen, kadunmiehen asenne Guggenheimia ja samalla kaikkea taidetta kohtaan muuttuisi lämpimämmäksi – puhumattakaan siitä että laadukkaiden kulttuuripalvelujen kysyntä (-> tarjonta) kasvaisi niiden turistien myötä muutenkin, jolloin täällä olisi meidän kaikkien mukavampi elää. Näillä on sitten johdannaisvaikutuksia; esim. enemmän varoja alan koulutukseen, taiteen myyntimäärien kasvu, tasokkaiden asiantuntijoiden ja taiteilijoiden lisääntynyt kiinnostus vierailla meillä luennoimassa, vetämässä workshopeja tai kuratoimassa näyttelyitä, tämän seurauksena suomalaisten taiteilijoiden tunnettuuden lisääntyminen kansainvälisesti, jne. Lopulta esim. parin kymmenen vuoden kuluttua meillä voisi alkaa olla sellaista osaamista ja siinä laajuudessa, että voisimme kehittää jotain omia juttuja ja vielä pärjätä niillä kansainvälisesti (eikä missään nimessä toista Guggenheimia, vaan aluksi jotain pienempää ja erilaista).
Siksi haluan kannattaa Guggenheimia, vaikka en siitä itse olekaan innostunut. Koska ilman sitä ei ainakaan ole näkyvissä mitään parannusta tähän nykyiseen kulttuuriapatiaan.
Holopainen maalailee kuvaa siitä, että Helsinki saisi oman Sydneyn oopperatalonsa. Tulkitsen tätä niin, että halutaan maamerkkirakennus, josta tulisi kaupungin kautta maailman tunnettu ikoni kuten Sydneyn oopperatalo ja Bilbaon G ovat. Molemmat ovat entisillä satama-alueilla, veden äärellä, paikoilla, jotka olivat ennen merkkirakennusta syrjässä ja kaipasivat ehostusta.
Kanavaterminaalin tontti sattuu sijaitsemaan Helsingin nykyisessä vakiopostikorttinäkymässä paraatipaikalla. Jotta huomiorakennus olisi huomiorakennus tässä kohtaa, sen pitäisi jättää jollain paukkuefektillä toiseksi Suurkirkko, Uspenskin katedraali ja Eteläsataman empire-julkisivut presidentinlinnoineen ja kaupungintaloineen. Onko tämä ainoa vaihtoehto sille, että ”tontti on parkkipaikkana 20 vuotta”? En suostu uskomaan. Jos taas näkymää pyritään täydentämään jotenkin harmonisesti, niin nykymaailman huomiarkkitehtuurin ehtoja on aika vaikea täyttää. Maailmalla tehdään toinen toistaan silmiinpistävämpiä rakennelmia, ja siinä kilpailussa ei taideta millään naapureihin sovitetulla räystäslinjalla pärjätä. (Sivuhuomiona: Bilbaon Guggenheimin kiemurakatto on sisältä tyhjää täynnä. Näyttelytilat ulottuvat korkeussuunassa vain talon puoliväliin ja katon ainoana tarkoituksena on talon näyttävä ulkomuoto.)
Helsingin yliopiston uusi Kaisa-talo on minusta aivan täysosuma, ja siinä on onnistuttu yhdistämään naapureihin sovittaminen ja tämän ajan näyttävä arkkitehtuuri. Jotain periaatteeltaan tuon kaltaista ratkaisua mielestäni tarvittaisiin Kanavaterminaalin tontille, mutta maailman wau-kisoissa semmoisella ei taida päästä edes arkkitehtuurilehtien jutun aiheeksi. Helsingissä kylläkin juuri rakennetaan entisiä satama-alueita, joissa olisi tilaa mellastaa paukkufektien kanssa ja tilausta uusien alueiden profiilin kohottamiseksi.
Yksikään tukholmalainen ei tuntisi Guggenheimia jos Bilbaoon ei oltaisi rakennettu superhienoa rakennusta. Jos taas Tukholmaan oltaisiin rakennettu Bilbaon guggenheimia vastaava rakennus moderna museetille, suurinpiirtein vastaava osa bilbaolaisista tuntisi sen kuin nyt tukholmalaisista tuntee bilbaon.
Taide ei ole brändi, joka vetoaa kadunmieheen (ja lisää turismia). Kadunmiestä ei kiinnosta. Riittävän näyttävät maamerkit sen sijaan hyppäävät mainoskuvastojen sivuilta silmille ja lisäävät turismia.
Pariisin Eiffeltorni on yksi maailman kovimmista brändeistä, vaikka sisältö on pyöreä nolla.
Hyvää Vappua kaikille!
Pöh, lopputulos on kitinä ja rutina ynnä kateus.
Ammatikorkekoulut tuottavat ns ammattitaitelijoita, jotka ovat apurahoilla, tyttömyyskorvauskella tai tukityöllistettynä – sen sijaan kansainvälistä taidetta ei synny.
Suomessa huippunäyttelyt menestyvät oikein hyvin, mutta niitä ei juurikaan saada Suomeen.
Kiasma osana kansallista taidemuseota esittlee jotain suomalaista tuotantoa, joka ei juuri ketään kiinnosta. Maakuntataidemuseoissa sama vika.
Jotain tässä olisi syytä tehdä. Helpointa on olla tekemättä mitään ja todeta, että rahaa tarvitaan mudeon verran asunnottomien tilanteen kohentamsieen. No, asunnottomuus vähenee, mutta taidetta ei näy.
Aleksis Salusjärven kommentti on mainio. En ehkä itse olisi ilmaissut asiaa noin värikkäästi, mutta kiitos Sinulle kun teit sen puolestani.
Se, että HS pitää Guggenheimin vastustajia juutalaisvastaisina, on mennyt minulta kokonaan ohi, mutta eipä se juuri yllätä. HS on mestari etsimään ja löytämään rasismia vaikka kivenkolosta.
Mieleeni tuli niin hauska salaliittoteoria, etten voi olla jakamatta sitä näin vappuhupina: kokoomus on sitä mieltä, että Pajuselta on karannut mopo lopullisesti käsistä. Sitä ei kuitenkaan tohdita sanoa ääneen, joten Guggenheimia on julkisuudessa pakko kannattaa, vaikka sitä ei oikeasti haluta eikä siihen ole varaa. Demarit onneksi vastustavat mutta vihreistä ei ole tietoa. Esittämällä julkisuudessa g-myönteistä ja toisaalta äänestämällä demari akj:ksi vastoin yhteisesti sovittuja periaatteita saadaan vihreät ärsytettyä tilapäisesti ja juuri oikeaan aikaan niin kokoomusvastaisiksi, että vihreät menevät ja yhdessä demareiden kanssa äänestävät McMuseon nurin ihan vaan kostoksi. Lopputulos: vihreät luulevat saaneensa kostonsa ja kokoomus hykertelee tyytyväisenä, kasvot tallella ja Pajusen mopo tällä erää turvallisesti kaupungintalon kellarissa.
Nimimerkki ”Saa sanoa” laittoi linkin aiesopimukseen ja kehoitti lukemaan. Hyvin aiheellinen kehoitus. Sanoisin: lue ja kauhistu. Useampikin on todennut, että riskit ja kustannukset kaatuvat Helsingille ja rahat Guggenheim säätiölle. Tämän lisäksi hallintomalliin on leivottu sisään sellaisia rahastusmahdollisuuksia, joita ei ensi silmäyksellä huomaa, mutta joista voi koitua erittäin suuria laskuja.
Menee ehkä vähän kärjistetyksi, mutta tässä tässä ovat kyllä esillä kaikki klassiset huijauksen tuntomerkit joilla kirkonkylän seurapiiriä houkutellaan luopumaan rahoistaan. Tosin tässä eivät menossa ole seurapiirin omat, vaan Helsingin veronmaksajien rahat.
Guggenheimin brändistä voisi kirjoittaa paljonkin, mutta lyhyesti sanottuna, tarjolla on ABC sapuskaa Michelin tähtiravintoloiden hintaan. Taidealan julkaisuja lukemalla selviää varsin pian, että Guggenheim ei suinkaan ole taidealalla mikään ykkösluokan toimija. Lähinnä se kiertää rahastamassa entisellä maineellaan niitä jotka ovat alttiita vedätykselle.
Hyvä idea. Kokeillaanko vaikka seuraavia:
-Ensin Guggenhemim maksaa tähän mennessä helsinkiläisiltä veronmaksajilta huijaamansa miljoonat takaisin.
-Sitten G saa ostaa Katajanokan tontin markkinahintaan ja rakentaa sinne täsmälleen sellaisen rakennuksen kuin haluaa, mutta ilman veronmaksajien rahoja.
-Lopuksi G maksaa toiminnastaan normaalit verot Suomeen, ei mihinkään veroparatiisiin.
Siinä vaiheessa, kun HS:sta sai kuvan, että (ainakin useat) vihreät ovat tukemassa varauksetta Guggenheim-hanketta, olin hieman hämmentynyt. Asia ei sitten ollutkaan ihan niin yksioikoinen, ja hyvä niin.
Oulun kaupungin taidemuseon emerita-johtaja Ulla-Maria Pallasmaa on yksi tämän maan pätevimpiä kv-taiteen tuntijoita. Otso Kantokorpi taas tämän maan pätevin taidekriitikko. He ovat molemmat jo puolentoista vuoden ajan artikuloineet murskaavan johdonmukaisesti taiteen ja suuren yleisön välisen klikin syvenemisen mekanismeja, joita G-hanke synnyttäisi.
Laajemmin tässä Pajunen-JGKS-syndikaatissa ongelma onkin se, että G-selvityksessa ei kuultu yhtäkään hankkeeseen kriittisesti suhtautuvaa Suomen taidetta syvällisesti tuntevaa tahoa. Jos siitä kahdesta millistä olisi vuoltu edes kymppitonni Kantokorvelle ja Pallasmaalle ja kysytty että millä ehdoin tämä voisi toimia, olisi edes mahdollista pohtia noita Saaran skenaarioita.
Sama homma Kuvataideakatemian kanssa, jonka johtoportaassa ei liene ketään, joka uskoisi G-hankkeeseen.
Jos mennään ajassa taaksepäin Kiasman syntyyn, sen piti vaikuttaa vastaavanlaisena lääkkeenä nykytaiteen ja yleisön välissä. Todellisuudessa Kiasman suhden esim. Kuvataideakatemian opiskelijoihin on ollut lähinnä byrokraattinen ja torjuva. Kiasmasta ei koskaan tullut matalan kynnyksen energistä ja nuorekasta avantgardemuseota, vaan yhdet kalliit lisäseinät.
G-vertaus kirkonkylän ABC:hen on osuva. Paikalliset tekijät saavat myydä parkkipaikalla mansikoita ja uusia perunoita.
Ja tässä vielä linkki pääkirjoitukseen, jossa Antti Blåfield kansanisämäisesti kertoo, miten hirveän pettynyt hän on meihin, ja miten me emme ansaitsisi hänenkaltaista pääkirjoitustoimittajaa. Söpösti vielä herra B. kirjoittaa G-säätiön nimen väärin. Raukkaparka ei ole ottanut selvää edes nimen kirjoitusasusta. Niin voi käydä, kun kokoomuspäissään tarttuu näppämistöön:
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Me+haluamme+olla+ylpe%C3%A4sti+yksin/a1305557565575
Voi olla, että juuri sen vuoksi G ei suostu ehtoja parantamaan. Siellä ei varmaan haluta riskeerata säätiön olemassaoloa tappiollisilla bisneksillä.
Sitä paitsi mistä saadaan neuvottelijat? On käynyt selväksi, ettei tähän löydy kompetenssia julkishallinnosta. Hanketta haluavat ja ajavat tuntuvat kaikki olevan ihqunaminami-porukkaa, jotka eivät kykene katsomaan kriittisesti edes mitään osa-aluetta saati sitten koko projektia.
Kyse on myös siitä, että tässä kasataan taas tarpeettomia lisävelvoitteita veronmaksajille tilanteessa, jossa säästöjä haetaan jo leikkaamalla asioista, joista ei pitäisi leikata.
Missä ovat yksityiset rahoittajat? Kerrankin kun näille itsestään ja omasta näkymättömästä panoksestaan kovasti melua pitäville ja lisää etuja, rahaa ja valtaa kaipaaville löytyisi oikeasti jotain käyttöä, he loistavat poissaolollaan, vaikka tässä ainakin puolet sisällöstä näyttäisi olevan juuri heidän huvituksensa ja statuspelleilynsä.
Usein esitetty Bilbao-argumentti on heikko. Se, miksi sinne löytyy niin paljon lisäturisteja Guggenheimin vuoksi, johtuu siitä, että se parantaa paikan tunnettuutta. Kuka tahansa, joka menee sinne lomalle Guggenheimia katsomaan ja pettyy, löytää paikasta muutakin. Sieltä löytyy historiaa jne. ja vaikka kaikki kulttuurikohteet pettäisivät, siellä on ilmasto, joka soveltuu ympäri vuoden kahvitteluun terassilla eikä pitkänä sesonkiaikana rannallakaan varmasti palele. Lepoloma lämpimässä kelpaa kaikille. Sen lisäksi läheltä löytyy muita merkittäviä kohdekaupunkeja muutaman tunnin päästä ja ainahan voi karata rajan yli Ranskaan tai muualle Keski-Eurooppaan. Yksi Guggenheim ei muuta tätä Helsingissä.
”Usein esitetty Bilbao-argumentti on heikko. Se, miksi sinne löytyy niin paljon lisäturisteja Guggenheimin vuoksi, johtuu siitä, että se parantaa paikan tunnettuutta.”
Bilbaosta kannattaa muistaa, että lähtötilanteessa Bilbao oli taantuva teollisuuskaupunki ja ETA:n pesäpaikka. ETA:n terrorismilta haluttiin viedä kasvualusta, joten Bilbaoon kaadettiin kahmalokaupalla rahaa. Perustettiin Biskajan teknologiapuisto tuomaan hyviä veronmaksajia. Tehtiin mm. metro ja uusittiin lentokenttä. Kaupunki käytännöllisesti katsottuna remontoitiin kellarista ullakolle. Museo oli vain kakun koriste, tosin onnistunut sellainen. Bilbao neuvotteli myös huomattavan hyvän sopimuksen. Täsysin toisin kuin tämä Helsingin onneton … (jääköön sanomatta).
Pohjois Espanjassa San Sebastianista Pamplonan ja Riojan viinialueen kautta Santiago de Compostelaan oli olemassa valmiit turistivirrat. Ne vain kiersivät rähjäisen ja levottoman Bilbaon. Kaupungin siivoamisen ja museon rakentamsen jälkeen Bilbaoon poikkeaminenkin alkoi olla matkailijan kannalta mielekästä.
On erikoista, että Guggenheimia arvioitaessa takerruttiin nostamaan taloudellisena hyötynä esiin lähinnä verotulot. Ei suorat verotulot ole perusteluna muissakaan kaupungin tekemissä investoinneissa: liikenneväylät, muut kulttuuri-investoinnit. Välillistä hyötyä olisi tullut kansainvälisen näkyvyyden kautta esim. yritystoiminnalle. Kaupunki toimii mahdollistajana niin kuin muissakin investoinneissa. Mutta on totta, että viestinnällisiä hyötyjä tai Helsingin kansainvälistä profilointia ei tuotu riittävästi esiin esittelyssä. On todella harmillista, että hanke kaatuu. Kuvataiteen näkyvyyden ja matkailun kannalta on vaikea löytää vastaavaa mahdollisuutta. Lisäksi suunnitelman täytyisi vielä miellyttää enemmistöä päättäjistä.
Vaikuttaa siltä, että vihreät torppaavat G-hankkeen jo tämänpäiväisessä Kaupunginhallitusksen kokokouksessa sen sijaan että antaisivat sen kaatua juhlavammin kaupunginvaltuustossa, syynä HS:n mukaan ilmeisimmin suivaantuminen apulaiskaupunginjohtajan nimityksesesä. Mitään asiallisia syitähän vihreillä ei Guggenheim-museon vastustamiseen ole, toisin kuin sosialidemokraateilla, vasemmistoliitolla ja perussuomalasilla, jotka vastustavat Guggenheim-Helsinki hanketta mm. sillä perusteella, että se on elitistinen, huonosti valmisteltu, juridisesti epäselvä ja perustuu liian toiverikkaisiin taloudellisiin laskelmiin.
Tämä kertonee siitä, että asia ei ollut lähtöisin taiteilijoista, eikä sen taustalla ollut pitkään jatkunut puute toimintamahdollisuuksissa, kuten oli esimerkiksi Musiikkitalon tapauksessa. Kuvataiteen alalla tietysti on omat täyttämättömät tarpeensa ja nythän Helsingin kaupunginmuseolla on todellinen ongelma näyttelytilojensa kanssa, mutta kotimaiset taiteen alan ihmiset tuskin olisivat itse esittäneet ratkaisuksi Guggenheim-matkailuhanketta.
Liikenneväylistähän kyllä lasketaan YHTALIa ja muuta, mikä tosin tuottaa numeroita vähän samaan tapaa kuin tikanheitto.
Kaupunginhallitus kaatoi Pajusen Guggenheim-esityksen niukasti äänin 7-8. Vihreistä yksi äänesti esityksen puolesta.
Tämä lienee Guggenheim-hankkeen loppu?
Toki näin. Pohjois-Euroopassahan oli jonoksi asti muita kaupunkeja, jotka haluavat tarttua tilaisuuteen, jos Helsinki päästää sen läpi sormiensa (lähde: Gallen-Kallela-Siren)
Tai sitten ei…
Tämä yhtäkkinen takinkääntö oli selvää poliittista kiukuttelua ja irtopisteiden keräämistä kuntavaaligalluppeja pelätessä.
Eikö rasittava jankutus voisi jo loppua ja (vihreätkin) poliitikot voisivat keskittyä lopulta johonkin oikeaan asiaan:
http://www.sivistys.net/uutiset/vision_ylikahri__guggenheim_on_satsaus_sivistykseen.html
http://yle.fi/uutiset/vihreiden_ylikahri_guggenheimista_voidaan_viela_neuvotella/6079901
Kun Guggis-projekti pilkottiin pieniin annospaloihin, oli ensimmäisessä vaiheessa – siinä mikä nyt siis hylättiin – päätettävä vain että pidetään arkkitehtuurikilpailu kuvitteellista Guggis-galleriarakennusta varten ja perustetaan säätiö. Sen jälkeen sitten päätettäisiin lähdetäänkö rakentamaan kilpailun voittanutta arkkitehtuurin ihmettä. ( http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Pajunen+teki+viisaan+v%C3%A4ist%C3%B6liikkeen/a1305560198589 )
Selittäisikö joku tämän minulle kun minä tollo päättäisin ensin että rakennetaan ja mihin rakennetaan ja sitten vasta panisin pystyyn arkkitehtuurikilpailun. Kun se kilpailu maksaa neljä milliä niin en minä sitä menisi haaskoon menon riskillä järjestämään.
Osmo, minä ihan oikeasti kaipaisin tämän detaljin elaborointia – en ole semmoista mediasta bongannut. (Koetan sopeuttaa ilmaisuni Guggis-puuhamies Galle-Kallela-Sirénin tyyliin. Hän sanoi 3.5.2012 MTV3:n Huomenta Suomessa Guggis-asiaa kommentoidessaan että ”uutisen reflektiopinta kestää jonkin aikaa ennen kuin se absorboituu”. Sanoi siis ihan tavallisessa keskustelujutustelussa.)
Yleisradiolle kielteinen Guggenheim-päätös tuntuu suuremmalta asialta kuin WTC 911.
Tuntuu, että kaiken aikaa kaikilta kanavilta ei muuta tulekaan kuin Guggenheimia.
Vai lähettääkö YLE vahingossa pääkaupunkiseudun paikallisohjelmaa valtakuntaan.
Pihtiputaan mummo on paennut perunakuoppaan.
Saataisiinko Guggenheimista vielä keskustelu aikaiseksi ennen valtuuston päätöstä? Hesarin jutun mukaan Osmo aikoo äänestää sen puolesta.
Miksi nyt puolesta Osmo? Ihmetytti kun olen pitänyt sinua järjen äänenä.