Malesialaiskoneen pudottaminen ja Venäjän tiedonvälitys

Ei pitäisi olla kenellekään epä­selvää, mitä on tapah­tunut, kun Ukrainan sep­a­ratis­tit ensin tiedot­ta­vat voiton­riemuis­es­ti ampuneen­sa alas ukrainalaisen kul­je­tuskoneen ja sit­ten vetävät tiedot­teen pois sivus­toltaan ja ker­to­vat, että he ainakaan eivät ole mitään konet­ta ampuneet. Kan­nat­taako tapah­tunut siis ylipään­sä kiistää? Eikö imago­tap­pio olisi edes vähän pienem­pi, jos reilusti myön­täisi, että tuli huti? Jos halu­aisi Ukrainan hal­li­tus­ta syyt­tää tapah­tuneesta, voisi yrit­tää jotain sel­l­aista, joka voisi edes teo­ri­as­sa olla tot­ta – kuten, että Ukrainan ilmavoimat hal­li­tus harhaut­ti heitä ove­lasti. Jat­ka lukemista “Male­sialaiskoneen pudot­ta­mi­nen ja Venäjän tiedonvälitys”

Pori ja fillarit

Poris­sa pyörät on liiken­nemerkil­lä määrät­ty aja­maan jalka­käytävil­lä kir­jaimel­lis­es­ti jalankulk­i­joiden seassa, kos­ka jalka­käytävil­lä ei ole omaa kaistaa pyörille. Tämä on jalankulk­i­joiden kannal­ta epämiel­lyt­tävää ja sitä se on myös pyöräil­i­jän, ainakin nopeasti etenevän pyöräil­i­jän kannal­ta. Jär­jeste­ly on täysin turha, kos­ka autoli­ikenne Poris­sa on niin rauhal­lista, että pyöräi­ly auto­jen seassa on tur­val­lisem­paa kuin jalka­käytävil­lä. Toisaal­ta kadut ovat niin lev­eitä, ettei pyöräkaisto­jen tekemisen pitäisi olla vaikeaa. Jat­ka lukemista “Pori ja fillarit”

Sampsa Katajan olisi pitänyt jatkaa eduskunnassa

Samp­sa Kata­ja (kok) ilmoit­ti luop­u­vansa kansane­dus­ta­jan tehtävistä ensi vaaleis­sa. Tieto ei yllät­tänyt, mut­ta har­mit­taa. Samp­sa on hyvä kansane­dus­ta­ja. hänen laisi­aan ei ole eduskun­nas­sa mitenkään liikaa.

Tun­nen Samp­san parhait­en vero­jaos­ton puheen­jo­hta­jana, jon­ka tehtävän hän on hoi­tanut aivan eri­no­mais­es­ti. Hänessä yhdis­tyy taita­va prag­maat­tisu­us tiukkaan peri­aat­teel­lisu­u­teen. Peri­aat­teel­lisu­us ilman prag­maat­tisu­ut­ta ja prag­maat­tisu­us ilman peri­aat­tei­ta ovat molem­mat tuhoon vieviä. (Vähän kuin tun­tee­ton jär­ki ja jär­jetön tunne) Min­un ja Samp­san peri­aat­teet menevät aika-ajoin ristin, minkä ei pitäisi yllät­tää ketään, sil­lä mehän olemme eri puolueis­sa, mut­ta arvostan hänen peri­aat­teel­lisu­ut­taan.  Ja prag­maat­tisu­ut­taan. Ja älyään. Jat­ka lukemista “Samp­sa Kata­jan olisi pitänyt jatkaa eduskunnassa”

Yritysvero loppuu kokonaan?

Ruot­sis­sa on valmis­tunut ehdo­tus yhteisöverokan­nan laskemis­es­ta 16,5 pros­ent­ti­in. Suo­mi aloit­ti verokil­pailun laske­mal­la oman vero­pros­ent­tin­sa ker­ral­la 20 pros­ent­ti­in ja nyt Ruot­si nokit­taa. Täl­lä menol­la yri­tysvero las­kee nol­laan. EU:n piti olla suo­ja euroop­palaiselle hyv­in­voin­tikäsi­tyk­selle ja tor­jua maid­en välistä haitallista kil­pailua, mut­ta min­imiverokan­noista ja vero­tuk­sen rak­en­teesta se ei kuitenkaan voi sopia. Jat­ka lukemista “Yri­tysvero lop­puu kokonaan?”

Mietteitä verotuksesta (1/2) Perintöverotus

Kävin ykkösaa­mus­sa puhu­mas­sa vero­tuk­ses­ta yhdessä vero­jaos­ton puheen­jo­hta­ja Samp­sa Kata­jan (kok.) ja jaos­ton demar­i­jäse­nen Sir­pa Paateron kanssa.

Keskustelus­ta todet­takoon, että vero­jaos­ton jäsenet ovat vero­tuk­ses­ta keskenään huo­mat­ta­van samaa mieltä – siis ver­rat­tuna siihen, kuin­ka paljon vero­tuk­seen liit­tyvät kysymyk­set kansalaisia yleen­sä jaka­vat. Jos tämä kolmikko saisi päät­tää vero­tuk­ses­ta, tulos olisi var­maankin parem­pi kuin mitä demokraat­tisem­mas­sa pros­es­sis­sa tulisi. 🙂

Joitakin irral­lisia ajatuk­sia keskustelun poh­jal­ta. Aloi­tan perintöverotuksesta.

Nos­tan hat­tua Samp­sa Kata­jalle siitä, että tässä vai­heessa ei ole syytä pois­taa per­in­töveroa, kos­ka on paljon keskeisem­pää alen­taa työn vero­tus­ta. Pienenä myön­ny­tyk­senä puolueen­sa viral­liselle kan­nalle hän tietysti jou­tui totea­maan, että jos­sain kaukaises­sa tule­vaisu­udessa on aika pois­taa per­in­tövero. Kaukainen tule­vaisu­us on vähän sama asia kuin horisont­ti: ete­nee, kun sitä kohti kul­je­taan. Jat­ka lukemista “Miet­teitä vero­tuk­ses­ta (1/2) Perintöverotus”

Terveyskeskuslääkäreistä ammatinharjoittajia?

Jok­seenkin kaikissa teol­lisu­us­mais­sa ter­vey­den­huol­lon etulin­jan hoita­vat yleis­lääkärit, (gen­er­al prak­ti­tion­er. GP) jot­ka yleen­sä toimi­vat myös port­in­var­ti­joina erikois­sairaan­hoitoon. Monis­sa mais­sa nämä ovat yksi­ty­isiä ammat­in­har­joit­ta­jia ja hei­dän asi­akkaik­seen rek­isteröidään yleen­sä koko per­he. Siitä on paljon etua, että koko per­he on saman lääkärin potilaina.

Enää per­helääkärin vas­taan­ot­to ei ole lääkärin kodin yhtey­dessä eikä lääkärille enää riitä työvä­lineik­si ste­toskoop­pi ja veren­paine­mit­tari. Yksi­ty­is­lääkärit ovat alka­neet hakeu­tua use­am­man lääkärin lääkäri­asemille, fyy­sis­es­ti aika saman­laisi­in kuin ovat mei­dän ter­veyskeskuk­semme. Jat­ka lukemista “Ter­veyskeskus­lääkäreistä ammatinharjoittajia?”

Elektiivistä hoitoa voi ulkoistaa

Hel­poin­ta julkises­ta ter­vey­den­hoi­dos­ta on ulkois­taa jotkin elek­ti­ivisen hoidon mas­sat­uot­teet, esimerkik­si vaik­ka lonkkaleikkauk­set tai sydän­vero­suon­ten pal­lo­laa­jen­nuk­set. Selkeä toimen­pide, joka tois­tuu suun­nilleen saman­laise­na. Ruot­sis­sa tässä on onnis­tut­tu hyvin. Olen­naista on, että mak­se­taan oikeista asioista. Lonkkaleikkauk­selle on annet­ta­va takuu. Jos leikkaus joudu­taan uusi­maan, tumpeloin­ut sairaala mak­saa erään­laista sakkoa. Niin käy myös, kun poti­las joudu­taan kiikut­ta­maan keskus­sairaalaan kom­p­likaa­tioiden vuoksi.

Ruot­sis­sa kil­pailu on tuot­tanut laadukkai­ta ja tehokkai­ta ratkaisu­ja. Toim­inta on selkeästi paran­tunut. Julkises­sa ter­vey­den­huol­los­sa toim­i­taan usein erit­täin hyvin ja tehokkaasti, mut­ta jos ei toimi­ta, ei ole mitään kor­jaavaa mekanis­mia. Jat­ka lukemista “Elek­ti­ivistä hoitoa voi ulkoistaa”

Terveisiä Berliinistä

DSCN2792

Berli­iniä ei voi sanoa kovin kau­ni­ik­si kaupungik­si. Maail­man­so­dan aloit­tamisel­la on vaiku­tuk­sen­sa mon­een asi­aan, kuten siihen, että kau­ni­ita van­ho­ja talo­ja on harvassa.

Sen sijaan pidän kaupunki­rak­en­teesta. Suuri osa Berli­iniä on 5–6 ker­roksista umpiko­rt­te­likaavaa. Yhden kort­telin asukasluku on suo­ma­laisit­tain suuri, tavoit­teena 1500 asukas­ta, jot­ta kort­teli olisi lähipalvelu­jen suh­teen ”omavarainen”.   Jat­ka lukemista “Ter­veisiä Berliinistä”

Terveyspalvelujen kilpailuttaminen ja yleinen etu

Kil­pailu markki­na­t­aloudessa ei ole olympiau­rheilua, jos­sa reiluil­la sään­nöil­lä yritetään löytää paras urheil­i­ja olympiakul­lal­la palkit­tavak­si. Kil­pailun tarkoi­tus on resurssien opti­maa­li­nen allokoin­ti. Tavoit­teena on käyt­tää ole­mas­sa ole­vat resurssit ja ideat parhaal­la tavalla.

Erikois­sairaan­hoi­dos­sa keskus­sairaaloil­la on joitain tehtäviä, joi­ta ei voi järkevästi kil­pailut­taa tai jos voisikin, tar­joa­jia olisi vain yksi. Eräs täl­lainen tehtävä on valmis­tau­tu­mi­nen suuron­net­to­muuk­si­in pan­demioi­hin tai poikkeu­soloi­hin. Sydä­men- ja mak­san­si­ir­to­jakaan ei ole oikein järkevää kil­pailut­taa, kos­ka pul­lonkaulan muo­dosta­vat luovutet­ta­vat elimet, joi­ta nyt on vain julkisel­la ter­vey­den­hoidol­la. Jos yksi­tyiset ja julkiset sairaalat ryhty­i­sivät kil­paile­maan keskenään luovutet­tavista elim­istä, syn­ty­isi väistämät­tä jonk­i­nasteista elinkaup­paa – tai sit­ten kil­pailu olisi pelkkää pseudok­il­pailua, kun jokin taho jakaisi sydämet hallinnol­lisil­la päätök­sil­lä sairaaloiden kesken. Parem­pi kuitenkin on, että koko maan elin­si­ir­topoti­laat ovat yhdessä jonos­sa, eikä siihen sairaaloiden väli­nen kil­pailu ole oikein sovitet­tavis­sa. Jat­ka lukemista “Ter­veyspalvelu­jen kil­pailut­ta­mi­nen ja yleinen etu”