Ideaalimalli puutarhakaupungista on kohtalaisen tiivis omakotialue, jonka keskellä on juna‑, metro‑, tai ratikkapysäkki. Kilometrin säteellä pysäkistä on maata noin kolme neliökilometriä. Jos se kaavoitetaan vaikka vain 0,2:n aluetehokkuudella, kerrosalaa mahtuu noin 600 000 k‑m2, josta asuinkerrosalaa olisi varmaankin noin 500 000 k‑m2 ja asukkaita runsaat kymmenen tuhatta. Tämä riittää ylläpitämään tärkeimpiä päivittäisiä palveluja, koulua, kunnollista kauppaa, ravintoloita, ja muuta sellaista. Palvelut keskittyvät luonnollisesti alueen keskelle, sen pysäkin lähelle. Jatka lukemista “Ihanteellinen yhdyskuntarakenne (5) Puutarhakaupunki”
Jäätelöllä on väliä.
Elintarviketeollisuuden ja kaupan keskittyminen on merkinnyt, että suomalaisten tarjolla olevat elintarvikkeet ovat aika vaihtoehdottomia. Elintarvikkeet ovat laadukkaita, mutta tarjontaa hallitsee pyrkimys logistiseen ja tuotannolliseen tehokkuuteen. Vasta pari vuotta on Helsingissä esimerkiksi ollut myynnissä tomaatteja, jotka on poimittu kypsinä.
Pitkään kuvittelimme, että Valion vaniljajäätelö on hyvää jäätelöä, koska emme olleet nähneet parempaa. On se ihan kelvollista, mutta nautinnoissa – jollaiseksi kai jäätelö on tarkoitettu – mielenkiintoista on myös vaihtelu. Jatka lukemista “Jäätelöllä on väliä.”
Ihanteellinen yhdyskuntarakenne (4) Helsingiltä vaaditaan nopeampaa kasvua
Vaikka olisi hyvä, että Helsinki saisi Suomen sisällä hyviä kilpailijoita ja voisi kasvaa vähän hitaammin, toistaiseksi Helsingin seudun kuntien on otettava vastaan kasvava väestö. Erityisvastuu tästä on Helsingin kaupungilla – yhdyskuntarakenteen vuoksi. Jos seudun kuntien kesken olisi mahdollista sopia järkevästä yhdyskuntarakenteesta, olisi mahdollista purkaa väestönkasvua vastuullisesti muihinkin kuntiin, mutta toistaiseksi tämä merkitsisi vain yhdyskuntarakenteen hajoamista, lisääntyvää liikennetarvetta ja huonoa palvelutasoa.
Helsinkiä on moitittu liian hitaasta kaavoittamisesta. Viimeksi moitittiin eilen A‑studiossa. Koko Suomi kuulemma kärsii siitä, ettei Helsinki päästä ihmisiä työpaikkojen äärelle työttömyysalueilta. Jatka lukemista “Ihanteellinen yhdyskuntarakenne (4) Helsingiltä vaaditaan nopeampaa kasvua”
Ihanteellinen yhdyskuintarakenne (3) Rautatiet yhdistävät
Aluepolitiikassa liikenneverkolla on tavattoman suuri merkitys. Muut Euroopan maat, Ruotsista alkaen, ovat suhtautuneet raideliikenneinvestointeihin strategisina investointeina. Meillä niitä ajatellaan vain liikennetaloudellisina investointeina.
Rautatiet ovat kaupunkeja yhdistäviä liikenneyhteyksiä, jotka nivovat kaupungit keskinäiseen vuorovaikutukseen. Pisimmällä tässä on Sveitsi, joka puhuu rataverkon yhdistämistä kaupungeista yhtenä kaupunkina (Jotain ”Sveitsi kaupunki”, en muista tarkasti). Kun kaupungit verkostoituvat tehokkaasti, pienetkin voivat menestyä Jatka lukemista “Ihanteellinen yhdyskuintarakenne (3) Rautatiet yhdistävät”
Ihanteellinen yhdyskuntarakenne (2) On suosittava toiseksi parasta, ei huonoimpia.
Jalkapallon Veikkausliiga vaikuttaa tylsältä, koska HJK on niin ylivoimainen. Jos olisi resursseja tasapainottaa liigaa, mihin nämä voimavarat kannattaisi suunnata?
Jokainen ymmärtää, että pitäisi tukea muita kärkipään joukkueita, Lahtea, VPS:ää ja KuPS:ia ja ehkä vähän muitakin. HJK:n ylivoimaa ei hetkauttaisi, vaikka hännänhuippu TPS:ää tuettaisi miten. Täysin turhaa olisi tuen sirottelu kolmosdivarin joukkueille ympäri maata. Jatka lukemista “Ihanteellinen yhdyskuntarakenne (2) On suosittava toiseksi parasta, ei huonoimpia.”
Helsingin lämpimästä vedestä puolet lämpöpumpuilla
Helsingin energia tiedottaa:
Helteellä kaukojäähdytys on ennätyslukemissa. Kaukojäähdytyksen avulla tuotettiin viime viikon keskiviikkona uusiutuvaa kaukolämpöä kaukojäähdytysasiakkaille 800 MWh:a. Tämä vastaa 250 000:n kaupunkilaisen päivittäistä lämpimän käyttöveden tarvetta.
Kaukolämmölle ei juuri nyt ole käyttöä talojenlämmityksessa, mutta lämmintä käyttävettä tarvitaan. Helsinki tuottaa tilaajille myös kaukokylmää, joka tähän aikaan vuodesta tuotetaan lämpöpumpuilla lämmittämällä kaukolämmitykseen käytettävää vettä. Tuo tiedote on vähän epätarkka, mutta vaikuttaa siltä, että näillä helteillä liki puolet kaukolämmön tehosta saadaan näin.
Ihanteellinen yhdyskuntarakenne (1) Mihin olemme menossa?
Blogin kommenteissa on kovasti pyrkinyt pinnalle pohdinta yhdyskuntarakennetta koskevista ihanteista. Teen tästä muutaman postauksen sarjan. Aloitetaan ongelmasta ja edetään myöhemmin ratkaisuihin.
Olen täysin vakuuttunut, että kaupungistuminen Suomessa jatkuu ja voipa se jatkua jopa kiihtyen, sillä eurooppalaiseksi maaksi Suomi on harvinaisen epäkaupungistunut. Syyt, jotka edistävät kaupungistumista kaikkialla maailmassa, eivät jätä Suomea rauhaan, vaikka kuinka panisimme pään pensaaseen.
Suomessa kaupunkirakenne on hyvin yksipuolinen, koska meillä on vain yksi suurehko kaupunki. Turku ja Vaasa, joilla molemmilla olisi ollut hyvät edellytykset menestyviksi keskuksiksi, ovat riidelleet itsensä pois kisasta. (Ne ovat jakautuneet useaksi itsenäiseksi kunnaksi, joilla ei ole edellytyksiä sopia mistään.) Jäljelle jääneistä potentiaalisista Helsingin kilpailijoista Jyväskylä ja Oulu ovat saaneet viime aikoina pahasti siipeensä, eivätkä muutkaan ole kovin hyvässä hapessa. On kovin todennäköistä, että kehitys kohti yhden keskuksen mallia Suomessa kiihtyy ja ylittää eräänlaisen point of no return ‑pisteen. Jatka lukemista “Ihanteellinen yhdyskuntarakenne (1) Mihin olemme menossa?”
Huh mikä energiatulevaisuus (3) Miten energiaa tuotetaan 2030?
(Kirjoitus on julkaistu kolumnina Savon Sanomissa)
Sähkön markkinasäännöt eivät tue strategisia energiainvestointeja
On aika turha kinata siitä, mikä on ydinvoiman osuus Suomen energiatulevaisuudessa. Pallo on markkinoilla. Ydinvoimaloille on myönnetty lupia enemmän kuin on halua niiden toteuttamiseen.
Ydinvoimaa ei saa Suomessa omistajan kannalta kannattavaksi mitenkään. Jos verkkoon jysäytetään kerralla yli tuhat megawattia tarjontaa, sähkön hinta laskee niin alas, ettei ydinvoimaan sijoittanut saa rahojaan takaisin. Hyöty menee kokonaan kuluttajille ja tappiot omistajille. Ydinvoima voi olla kannattava vain kuluttajien omistamana. Kunnat ovat aivan väärä taho ydinvoimaa omistamaan. Teollisuus olisi paljon parempi, mutta silloin pitäisi velvoittaa taakankantoon koko teollisuus sähkön käytön suhteessa. Jatka lukemista “Huh mikä energiatulevaisuus (3) Miten energiaa tuotetaan 2030?”
Huh mikä energiatulevaisuus (2) Asumisen keskittyminen vähentää liikennetarvetta.
Asuminen ja liikenne
Sanoin keskustelussa, että asumismuoto on kehittymässä suuntaan, jossa liikkumistarve vähenee. Kaikkialla teollistuneissa maissa on tapahtunut asumispreferensseissä suuri muutos kohden oikeata kaupunkia, lähiöistä ja ”republikaanivyöhykkeeltä” ruutukaavakaupunkiin.
Oikeassa kaupungissa liikkuminen sujuu kävellen. Kävellen mennään kauppaan ja lapset menevät kävellen kouluun ja harrastuksiin. Näin oli 60 vuotta sitten (ei ollut autoja) ja näin on kohta uudestaan. Jatka lukemista “Huh mikä energiatulevaisuus (2) Asumisen keskittyminen vähentää liikennetarvetta.”
Huh mikä energiatulevaisuus (1) Sähköautot
Olin toissaviikolla Suomi-Areenassa keskustelussa energiapolitiikasta energiapolitiikasta, jossa lisäkseni olivat Keskustan puheenjohtajan Juha Sipilä, tutkimustiimin päällikkö Tiina Koljonen (VTT), professori Anssi Vanjoki (LUT) ja toimitusjohtaja Juha Naukkarinen (Energiateollisuus). Juontajana Peter Nyman.
Koko keskustelu on ainakin toistaiseksi nähtävissä neljänä palasena MTV:n Katsomo.fi ‑sivuilla osoitteissa
http://www.katsomo.fi/?progId=368964
http://www.katsomo.fi/?progId=368966
http://www.katsomo.fi/?progId=368967
http://www.katsomo.fi/?progId=368971
Kirjoitin keskustelun pohjalta Savon Sanomiin kolumnin, joka julkaistaan sunnuntaina. Koska siihen ei mahtunut kuin osa, palastelen keskustelun antia useampaan postaukseen hajotettuna. Painotan erityisesti argumentteja, joita en saanut sanotuksi, koska kuusi keskustelijaa tarkoittaa, että paljon jää sanomatta.
Aloitetaan sähköautoista. Jatka lukemista “Huh mikä energiatulevaisuus (1) Sähköautot”
