Elintarviketeollisuuden ja kaupan keskittyminen on merkinnyt, että suomalaisten tarjolla olevat elintarvikkeet ovat aika vaihtoehdottomia. Elintarvikkeet ovat laadukkaita, mutta tarjontaa hallitsee pyrkimys logistiseen ja tuotannolliseen tehokkuuteen. Vasta pari vuotta on Helsingissä esimerkiksi ollut myynnissä tomaatteja, jotka on poimittu kypsinä.
Pitkään kuvittelimme, että Valion vaniljajäätelö on hyvää jäätelöä, koska emme olleet nähneet parempaa. On se ihan kelvollista, mutta nautinnoissa – jollaiseksi kai jäätelö on tarkoitettu – mielenkiintoista on myös vaihtelu.
Katajanokalla Tove Janssonin puistossa italialainen maahanmuuttaja myy lippakioskissa, ”käsin tehtyä” italialaista jäätelöä, artisaanijäätelöä. Aivan ihanaa. Kannattaa maistaa, jos eksytte Skattalle. Kokemus osoittaa, että jäätelöt voivat olla erilaisia. En tiedä, miten italialainen jäätelö tehdään, mutta jo olomuodoltaan se eroaa suomalaisesta. Siitä ei voi tehdä palloja, vaan se lusikoidaan pahvirasiaan. Kilpailu murtaa monopolien vallan jopa jäätelössä.
Kaveri on aika epeli. Hän perusti pienen italialaisen kahvilan hyvin pieniin tiloihin vanhaan sikarimyymälään. Toivoimme vilpittömästi onnea, mutta olimme aivan varmoja, ettei tuo ole tuossa montaa kuukautta. Näyttää se olevan kannattava. Kahvilasta saa espresson ohella hyviä italialaisia herkkuja. Oma suosikkini on pääsiäispulla (colomba) , joita ostin lahjaksi useita. Lippakioskista saa myös keittolounaita. (Lippakioskin piti aueta jo viime kesänä, mutta kaupungin päätöksenteko…)
Katajanokalla maahanmuuton myönteiset puolet näkyvät niin sanottuna kuluttajan ylijäämänä. (Kuluttajan ylijäämä tarkoittaa noin suurin piirtein sitä hyötyä, mitä kuluttajalle tulee hyödykkeiden tarjolla olemisesta. Jos olisin valmis maksamaan jäätelöannoksesta neljä euroa, mutta saan sen 3,5 eurolla, saan 0,5 euroa kuluttajan ylijäämää.) Luotsikadulla on kurdipakolaisten pitämä pesula, nepalilainen ravintola, venezuelasta paenneen miehen pyöräkorjaamo ja –vuokraamo ja tämä italialainen kahvila. Oli myös venäläisen naisen pitämä ompelimo, mutta se on muuttanut muualle.
Kyseinen ompelimo on Ruoholahdessa, olen teettänyt siellä paljon ompelutöitä.
Tässäkin kohtaa tulee todeta, että raha on kuin lantaa — läjässä ollessa se on arvotonta, mutta kun sitä levittää, niin se mahdollistaa toisten kasvun. Jos stadilaiset kulkisivat kaupungissaan ja harrastaisivat tuollaista työllistävää kuluttamista silloin kun kohtaavat laatua, niin kaupunki olisi kaikin tavoin parempi.
Voisiko tämän rusinanpoiminnan siirtää ihan konkreettisestikin politiikkaan? Pullaa ei ole pakko ottaa jos ei halua. Halutaanko?
Sote puolella monopolien valta varmistetaan lainsäädännöllä.
Julkisen tuottajan palveluun on tyytyminen, eikä kirittäjiä monopolivaniljajäätelölle tarvita.
Ainoan tekonivelsairaalan ja vaniljajäätelömyllyn sijoituksen ja tuotannon voi optimoida sama valtion viisivuotissuunnittelutoimisto.
Kannatta kokeilla 3 Kaverin jäätelöä. Kallista, mutta mielettömän hyvää.
Makuasioista ei voi kiistellä, mutta onhan näitä pieniä jäätelöfabriikkeja muitakin:
http://www.3kaveria.fi/?lang=fi
http://www.huuskolantila.net/huuskolan-jaatelo/
ja monia muita hyviä jäätelöitä.
Jäätelö maistuu hyvältä silloin kun siinä käytetään riittävästi rasvaa ja makua . Suomessa halutaan, että jäätelön syönninkin pitäisi laihduttaa ja siksi niistä tehdään mauttomia ja rasvattomia jauhomaisia klönttejä. On se kumma, että mitä vähemmän elintarvikkeessa on kaloreita, sitä kalliimpaa se on. Eikö asian pitäisi olla toisin päin ?
Saahan jäätelö olla herkullista ei sitä kukaan syö ähkyyn asti. Suomalaiset ovat kuitenkin tottuneet kärsimykseen ja angstiin kaikissa asioissa. Jos hauskaa, kivaa ja nautinnollista niin siitä ei hyvää seuraa.
Suomalaisen ruuan teollinen leima on kuluttajan syytä, sillä se haluaa mahdollisimman halpaa ja nopeasti valmistuvaa ruokaa.
Muistaakseni jos Italiassa haluaa meidän jäätelöämme, pitää tilata Ice Creamia, mutta sitä ei useinkaan ole. Jos haluaa gelatoa, pitää tilata gelatoa. Venäläinen marozhenaje on hirveän makeaa meidän makuumme, kuten heidän karkkinsakin. Makuasia.
Emme me kuitenkaan voi rakentaa kokonaista yhdyskuntaa ihan vaan pikkupuotien ja pajojen varaan, vaikka se miten hellyttävää olisikin.
Miksi noilta pieniltä kioskeilta ja yhden henkilön yrityksiltä ei voisi poistaa arvonlisäveroa kokonaan. Maksakoot sitä isommat ja tuottavimmat yritykset.
Myös muut velvoitteet voisivat olla kevyempiä.
Täällä kaikki tehdään niin vaikeasti ja aivan kuin tieten tahtoen haluttaisiin ihmisten passivoituvan täysin riippuvaisiksi yhteiskunnan tuista.
Hienoa että riittää yrittäjähenkeä 🙂
Juttelin juuri vanhempieni kanssa, mitä eksoottista Suomessa sai ostaa 60-luvulla. Juttu lähti liikkeelle väitteestä, että oikein muita mausteita ei ollut kuin suola ja pippuri. Kyselin, että mitä niissä hämärästi muistamissani siirtomaakaupoissa sitten oikein myytiin. Kumpikaan ei oikein tiennyt, eivät olleet pahemmin käyneet.
Tämä sama harha vallitsee nykyään vielä paljon voimakkaammin. Ihmiset käyvät Alepassa, Siwassa, Lidlissä, K‑marketissa tai jossain muussa päivittäistavaran konseptimyymälässä, ja kuvittelevat, että siinä se suomalainen tarjonta on.
Todellisuus on tietysti ihan jotain muuta ainakin suuremmissa kaupungeissa. Jo supermarketissa vierailu, hypermarketista puhumatta, tuottaa aivan toisen elämyksen, kunhan ei kerää kiireisesti koriin niitä samoja tavaroita kuin aina ennenkin.
Lisäksi on etnisiä liikkeitä, tori tai kauppahalli ja erikoisliikkeitä (esim. Punnitse ja maksa vai mikä se on). Ainoa mitä kaipaan on viinin- ja oluenmyynnin vapauttaminen, koska monopoli tarkoittaa turhan suppeaa valikoimaa. Muuten ainakin Turusta on saanut, mitä on kaivannut esimerkiksi netistä löydetyn eksoottisen ruuan valmistamiseen. Ja jos kansainvälisten suuryritysten, Nestlen (“Valion”) tai Arlan (“Ingmanin”), jätski ei maistu, suosittelen erästä amerikkalaista hippijäätelöä. Se on jopa parempaa ainakin pienissä annoksissa.
Tämä on yksi syy, miksi kaupan keskittymisestä puhuminen on pääasiassa hölynpölyä, jonka tarkoitus on kätkeä todelliset, politiikan aiheuttamat ongelmat: Suomen korkea kustannustaso ja pienyrittäjävastainen lainsäädäntö plus verotus.
Viinivalikoima suomalaisissa Alkoissa on huomattavasti parempi kuin italialaisissa tai ranskalaisissa ruokakaupoissa. Yritä ostaa Ranskasta chileläistä punaviiniä!
Siuntiossa valmistetaan myös jäätelöä:
http://www.seaction.com/sjundby/sjundbyn-jaatelo?id=31
Ingman ‑jäätelö on Unileverin ei Arlan.
Ei niitä kuulukaan vertailla kaupoittain vaan kaupungeittain. Ranskassa on paljon viinin erikoisliikkeitä ja hypermarketeja joissa on laaja valikoima, jos lähikaupasta ei löydy, mitä haluaa. Tarviihan sitä nytkin vierailla erikseen Alkossa, joka saattaa vielä olla jopa kymmenien tai satojen kilometrien päässä.
Ja unohtui sanoa, että myös hinta tietysti tippuisi kilpailun myötä.
Laatuviinejä kohtuulliseen, keskieurooppalaiseen hintaan on tietysti pitkän ajan tavoite. Mutta se vaatisi jo niin paljon eduskunnalta, että ei taida ihan kohta toteutua.
Pointti jäi ehkä hämäräksi, koska en sanonut, että Alkossa voi olla suht’ laaja valikoima mutta jokaisessa Alkossa on samat viinit per kaupunki (paitsi, että enemmän tai vähemmän). Kilpailutilanteessa, esimerkiksi Ranskassa, jokaisessa kaupassa/ketjussa on osittain eri viinit, jolloin kaupungin viinivalikoima on todennäköisesti huimasti laajempi kuin Alkon.
Se hippijäätelökin on kyllä Unileverin omistama:
http://www.benjerry.fi/tietoa-meista#4timeline
Viineistä, ei nyt ole lähdettä tässä, enkä viitsi kaivaa, mutta näin olen antanut itselleni kertoa:
Ennen kun Alko toi maahan itse ja oli siis yksi suuri ostaja, se oli kansainvälisestikin suuri toimija. Se siis pystyi ostamaan hyvillä ehdoilla viinejä (ja muita juomia) suurissakin erissä, ja asiantuntemustakin löytyi. Kun tuontimonopoli purettiin, ei vastaavaa toimijaa ole, ja pienemmät maahantuojat eivät saa samanlaisia ehtoja tuottajilta. Myöskään Alko ei ehkä laskenut ihan samassa mielessä tuottoa kuin muut kaupalliset toimijat, joten se saattoi tuoda muutakin kuin mikä parhaiten myy.
Näin tuontimonopolin purku itse asiassa huononsi alkoholin maahantuontia, noin kuluttajan kannalta.
(Jos jollakin on lähde, olisin kiinnostunut.)
Ainakin Saksan puolella on nettikauppojen valikoimissa, ja kympin postikululla kantavat kotiovelle asti. Lähettävät vaikka Suomeen…
Valio on erinomainen esimerkki siitä, mitä on suomalainen bulkkituotettu ruoka. Valion logon kun näkee, tietää, että mautonta saa. En oikein ymmärrä, miten ne onnistuvatkin siinä – on kyse sitten juustosta, jogurtista, jäätelöstä tai mistä vaan, niin mikään ei maistu miltään. Uusimpana ovat vähentäneet kohtuullisen hyvästä kaakaomaidostaan sokeria niin paljon, että senkin maku on kadonnut. Kai se sitten kansalle kelpaa.
Me helsinkiläiset olemme kyllä sillä tavalla etuoikeutetussa asemassa, että voimme TomiA:n vinkkaamalla tavalla ostaa muutakin, ainakin jos viitsimme nähdä vaivaa. Sääliksi käy niitä, joiden kotipaikkakunnilla vaihtoehdot ovat se Alepa ja Siwa. Tosin Lidlin jättäisin TomiA:n listasta pois – siellähän ruoka maistuu ruoalta. Makkarat, juustot, jogurtit. Niissä on sokeria, suolaa, mausteita, rasvaa – ja makua. Kaiken lisäksi myyvät halvalla, mutta kävisin, vaikka hinnat olisivat kuin K‑kaupassa.
Italialaisissa ruokakaupoissa sentään on sitä viiniä joka puolella. Alkaen niistä 4€ maksavista 6 litran kanistereista paikallista pöytäviiniä.
Olen itse olutmiehiä, nautin esimerkiksi saksalaisita vehnäoluista, belgialaisista trappistioluista tai Tamperelaisten pienpanimoiden porttereista ja stouteista, joita ei saa oikein mistään ostaa. Paitsi parista ravintolasta kauheaan hintaan.
http://www.aamulehti.fi/Pirkanmaa/1194918066872/artikkeli/oho+tamperelaisolut+on+lajissaan+maailman+paras.html
Minulle on ihan sama kuinka paljon alkossa on viinejä, koska väitän että 95% viinien kuluttajista ei sokkotesteissä osaa tunnistaa edes rypälettä, saati maata.
Enkä kaipaa viinejä maitokauppoihin, haluaisin ennemmin vapauttaa kotimaisen pienpanimotoiminnan.
Osmo kirjoitti:
Mistämistämistä niitä saa? En itse niitä kyllä Helsingistä asti mitenkään saa, mutta jos tietäisi mistä ne ovat peräisin, voisin alkaa esittää toiveita oman kaupungin kaupoille.
Mauttomat ja kuitenkin väkevät tomaatit ovat olleet suuri suruni monta vuotta. Helsingin Sanomissa oli 28.6.2012 juttu Kasvihuonetomaattien mauttomuuden syy selvisi, jossa sanottiin mm.:
Minä ostan kypsinä poimittuja tomaatteja Stockan herkusta, mutta tiettävästi myös jotkut K‑kaupat ovat äkänneet tämän kilpailumahdollisuuden.
Eivät ne Valionkaan tuotteet mitenkään huonoja ole. Hifistelijät toki tykkäävät ostee erikoista: itsekin käyn torilla, ostan erikoisoluita jne. Voisin pitää myös maailmasta, jossa kalat ostetaan kalakaupasta, lihat lihakaupasta ja vihannekset vihanneskaupasta. Se tosin vaatisi naisten paluuta kotiin, koska kaupoissa kiertelyyn menisi koko päivä.
..ranskalaisia viinejä. Eihän missään muualla edes tehdä viiniä. Mutta toisaalta, eipä löydy Alkostakaan chileläistä keskiketterää.
Olen aikalailla eri mieltä. Monopolin purku on parantanut ravintoloiden yms. viinivalikoimaa ja tehnyt viiniosaamisesta niille kilpailukeinon. Pienistäkin paikoista saattaa saada loistavia kohtuuhintaisa viinejä.
Alkon valikoima on hyvä, mutta Alko oli ja on suuruutensa vanki. Se haluaa, että tiettyä viiniä on asiakkaille tarjolla riittävästi koko vuoden, mieluimmin yli vuosikymmenten. Se ei ota valikoimaansa pienen tuottajan viinejä, elleivät ne ole tunnettuja huippubrändejä ja siis huippukalliita.
Pienillä maahantuojilla ei tätä ongelmaa ole. Kansainvälisesti tuntemattomilta pieniltä tuottajilta löytyy hyviä, mutta kohtuuhintaisia viinejä. Niiden löytämiseen tarvitaan kuitenkin ahkeruutta ja taitoa.
Blatanttia kuluttajalähtöistä mainostamista, mutta jos on auto tai halua viettää aikaa seutulinjoilla, niin kaupunkisuunnittelun kauhukompleksissa eli Jumbon Prisman hevi-osastolta saa tomaatteja Varpion puutarhasta ja ne ovat (yli)pehmeitä, tummanpunaisia ja maistuvat juuri siltä kuin tomaatin kuuluu maistua. Niistä saa jopa tomaattikastikkeen tai ‑keiton suoraan ilman, että pitää lisätä italialaisia säilyketomaatteja. Parempia saa vain omasta puutarhasta. Nyt kesällä ne ovat vielä halpojakin ja samalla kannattaa ottaa koriin pari Varpion kurkkua, jotka nekin maistuvat hyvältä, toisin kuin normi S/K‑ryhmän bonusbulkkitukkukurkku…
Pelkästään noiden takia en myisi autoamme, vaikka en muuten sitä tarvitsisikaan 🙂
Ruokatehtailta ei mielikuvitus lopu. Viimeksi tuli syötyä Lidlin synteettisiä rimpsuluita. Lihamassa oli leivottu sian kylkiluilta näyttävien valkoisten esineiden ympärille.
Ranskalaiset perunat ovat useimmat nekin tehty massasta. Kananuggetit ym. on leivottu/muotoiltu ties mistä perkausjätteistä. Kalaeineksiä ei tulisi mieleenkään ostaa. Kirjolohet elävät useimmiten omissa liemissään jne.
Jos haluaa kunnon pierut ja suolihuuhtelut kannattaa ostaa kanasämpylöitä, joissa on prosessin sytykkeenä salaattia ja majoneesia.
Osmon ruokapalstan seuraavaksi vinkiksi kerron, että kirsikkatomaatit ovat usein sopivan makeita tai tarkemmin sanottuna hapanimeliä ja ehkä parempia kuin mitkään täyskokoiset. Tosin suomalaisiin ja israelilaisiin olen joskus pettynyt. Hollantilaiset ovat yleensä parhaita.
Erinomaisia täyskokoisia tomaatteja saa torilta, Turun torilta siis ainakin.
Jos noita ei saa, ostan keltaisia tomaatteja, jotka tuntuvat maistuvan usein maukkaammilta kuin punaiset vaikka olisivat suomalaisia. Jos joutuu ostamaan punaisia, kannattaa valita kaikkein pienimpiä. Jos pieniä ei ole, kannattaa valita sellaisia, joissa varren kiinnityskohta, kanta, on pienin. Tämän vinkin kuulin ammattilaiselta.
Myös Jäätelöbaari Jädelinosta saa aivan loistavaa omaa jäätelöä. Suosittelen pistaasia ja sorbetteja!
OS siis suosii Stockan herkkua ja varmaan useat Nokan väestä. Ei ihme, ettei siellä tavallinen kauppa pärjää.
Mitenkähän Lidl pärjäisi?
“Vasta pari vuotta on Helsingissä esimerkiksi ollut myynnissä tomaatteja, jotka on poimittu kypsinä.”
Kypsiä tomaatteja myytiin Helsingissäkin vielä pari vuosikymmentä sitten aika yleisesti, kun kaupat hankkivat suoraan tiloilta, ja muualla maassa kypsät tomaatit olivat aikoinaan selkeä pääsääntö. Ei tarvinnut silloin viljelijän poimia tomaatteja ihan vihreinä, vaan ne kannatti poimia suhteellisen kypsinä, jotta ei tarvinnut kauheasti välivarastoida niitä ennen toimittamista kauppaan. Mutta nykyisenä logistiikkakeskusaikana, jona tomaatitkin viljellään lähinnä kasvihuoneissa yhdessä maan kolkassa, ja sieltä niitä kuskataan isojen ketjujen logistiikkakeskuksiin, mistä ne joidenkin päivien pästä etenevät kauppoihin, niin ei pääsääntöisesti enää ole vähään aikaan tehty, kun logistiikkaketju on pidentynyt huomattavasti.
Lueskelin tässä kirjan leningradin piirityksestä.
Mitä kaikkea voikaan syödä 🙂
Suomi on luontaisesti taipuvainen virkamiesvaltioon ja teknokratiaan. Se on tuottanut maailman huipputasoa monilla elämänalueilla. Jos suomalainen kaihtaa suuressa mitassa jotakin niin se on kaikenlainen hörhöily ja päivänkirkas tarkoituksettomuus. Mutta elo on siten kansainvälisesti katsoen vähän harmaata?
Samaan aikaan kun Suomi urbanisoituu (Helsinkiin) täytyy tehdä muitakin peliliikkeitä? Muuttaa sääntöjä, tai oikeastaan lopettaa puolet säännöistä? Mutta onko se mahdollista kun samaan aikaan se sama teknokratia on se urbanisoituja. Olisiko parempi, että valtion hallinnollinen pääkaupunki olisi jokin muu maantieteellinen piste kuin se eläväisen elon suurin potentiaali?
Rahan levittäminen moneen kertaan verotetussa yhteiskunnassa on vain niin pirun vittumaista, kun jokaisesta varainsiirrosta ottaa valtio leijonanosan. Vaikka raha on alunperin tehty kiertämään, niin paskalla verotuksella kierrättämisestä on tehty hankalaa ja kaikkea joutuu harkitsemaan niin maan perkeleen paljon.
Alle neljäkymppisistä moni on henkisesti jättänyt hyvinvointiyhteiskunnan. Minä myös. Ja arvostan suunnattomasti sitä yhteisöllisyyttä ja yrittäjyyttä, jossa valtiolla ei ole roolia.
Noita Varpion tomaatteja (ja Rannikon tuotteita) saa kyllä ihan S‑marketeistakin, ei tarvitse lähteä Prismaan asti. Prismassa saa toki enemmän hyötyliikuntaa kun kiertää hallin pari kertaa päästä päähän.
Suomalaiseen kansalliseen tarnaan kuuluu sitkeästi uskomus, että olisimme olleet eristäytynyt kalevalalainen heimo.
Sota-ajan säännöstely jatkui pitkälle 1950-luvulle ja omaa maataloustuotantoa ponkitettiin 1980-luvulle saakka, joka johti juuri näihin ankeisiin ruokamuistoihin.
Todellsiuudessa Suomi on aina käynyt kauppaa ja vaikutteita ja ihmisiä on tullut ja mennyt.
Kotka esimerkiksi on laivaliikenteen mukana saanut sinne niin askkaita kuin uusia ruokia. Ainkakaan perinteisesti ei siis mikään persulandia.
Suomenlinna ja Turku olivat kansainvälisiä paikkoja myös viinien osalta.
Köyhyyttä, sotia ja nälkävuosi on ollut, enemmän silti kaupaa ja kulkijoita.
Toisaalta on hyvä, että kaikki kanasta irtoava käytetään hyväksi. Eikös se nimenomaan ole vihreän liikkeen tavoite, että ei heitetä mitään syömäkelpoista roskiin? Kanan aivot ovat ihan hyvää ruokaa.
Kiitokset Simo Meleniukselle vinkistä! Koska emme voi lähteä tomaattienhakuun Stockan Herkkuun emmekä Jumboon, ryhdyn esittämään täkäläisille kaupoille toiveita. Se on aina helpompaa kun voi esittää tuottajatiedon.
Ai mistä S‑marketista esimerkiksi? Tieto kelpaa kyllä! Jumbon Prisma on nimittäin Prismoistakin juurikin ainoa, josta olen löytänyt noita Varpion tomaatteja…
Ihan kauniita ne ovat katsella, eivätkä ne pahalta maistu. Varmaan kelpaavat sellaiselle, joka ei ole syönyt sellaista ruokaa, jossa on makua. Suolaa, sokeria, rasvaa. Kaikkea tuota pahaa, jolta meitä niin kovasti varjellaan.
Pääosin olen samaa mieltä, mutta en pidä suomalaisia elintarvikkeita laadukkaina. 🙁 Se on saavutus, jota pitää ihmetellä, koska perustuotantomme on monin osin puhtaampaa kuin keski-eurooppalainen luomutuotanto!
Kyse ei ole pelkästään kaupan keskittymisestä. Kyllä kuluttajalla on merkittävä osuus surkeaan tilanteeseen. Ostetaan valittamatta mitä tahansa roskaa. Kyse ole pelkästään muuta Länsi-Eurooppaa huomattavasti korkeammasta veroasteesta ja sitä kautta heikommasta ostovoimasta eli ellintasosta. Suomalainen kuluttaja ei anna palutetta.
Käytin aikoinaan yhtä isoa K‑markettia paljon ruokakauppana. Se on hyvä paikka ostaa kuivatavarat, mutta HeVi-ossto on surkea. (Kilpailevalla S‑marketilla oli vain pestyä ja turvetettua perunaa!!!) Herkät vihannekset ja hedelmät kaadettiin kasoihin, mikä heikentää säilyvyyttä kaiketi 30%! Annoin joskus palautteen osaston hoitajalle ja hän pahastui! Kukaan ei ollut aikaisemmin sanonut, että hän tekee täysin kelvotonta työtä. Kuluttajan palaute on tärkeää, myös se negatiivinen palaute.
Suomessa on kaksi hyvää elintarvikeliikettä. Ne ovat Hakaniemen halli ja Turun tori. 🙂 Muuten on vähän hiljaisempaa joitakin tilamyyjiä ja pientuottajia lukuunottamatta. Stocka yritti jossain vaiheessa, muttei sekään enää näytä välittävän laadusta. Ero jo Tukholmaan on merkittävä.
Itse en allekirjoita tuota väitettä. Osmo, vertaat Helsingin keskustan alkoihin, joissa on välttävä viinivalikoima. Valikoima sisältää tosin vain sitä, mitä Alkon sisäänostaja on tänä vuonna halunnut sinun juovan. 😉 Parempiin, toki kansallisempiin, olen törmännyt molemmissa manitsemissasi maissa ihan tavallisissa marketeissa. Ja siellä ei seuraavan marketin valikoimaa ole sisäänostanut sama henkilö, vaan valikoima on toisenlainen.
Elintarvikejakeluketjuakin voi korjailla kuntauudistuksessa! Kuntauudistuksen lopputulos on nykyistä pienemmät (10 000 — 40 000 asukasta) ja tehokkaammat kuntayksiköt. Nykyisiin jähmeisiin ja kalliisiin yksiköihin ei meillä yksinkertaisesti riitä rahat.
Jos ideasi kunta — kauppala — kaupunki jaon palauttamiseksi saa tuulta, niin kaupunkiin voi määritellä yhdeksi vaatimukseksi kauppahallin ja sekä kaupunkiin että kauppalaan torin. Vanhoissa toimivissa määritelmissähän oli paljon muitakin palveluita, jotka piti olla mm. ollakseen kauppala.
Tukholmassa on useita kauppahalleja. Viimeisimmät on tehty ihan muutama vuosi sitten. Suomessa kauppahalleja on tehty vain viime vuosituhannella.
Fakta on se, että maantieteellisesti Suomi on eräänlainen saari. Jos meritie ja Venäjä-yhteys jostain syystä katkeavat emmekä ole ruoan suhteen omavaraisia, seurauksena on nälkä. Näin kävi esim. 1917–18, ja seuraukset tiedämme.
Historiasta ei voi paljon oppia, mutta se kannattaa muistaa, että muiden maiden varaan ei pidä Suomen ruokahuoltoa rakentaa. Hädän hetkellä oma suu on jokaiselle lähin suu.
Edellä sanottu ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että kaupalla ja kulttuurinvaihdolla on ollut ja olkoon vastakin merkittävä asema “suomalaisuuden” rakentumisessa, mitä nämä sitten ovatkin. Jopa jouluruokamme riisipuurosta ja rusinasopasta alkaen ovat tuontitavaraa, vaikka joidenkin unelmissa kai viinirypäleetkin kasvavat Suomessa ja riisiä viljellään Lapin tuntureilla.
Meijerituotealan valinnanvaran hävitti Suomesta lopullisesti Kilpailuvirasto, kun se pakotti kylämeijerit yhdistämään tuotantonsa Valioksi. Aikaisemminhan Valio oli pelkästään kylämeijereiden markkinointiorganisaatio, mutta tästä tuli ankarasti kiellettyä hintayhteistyötä. Kilpailuvirastohan noudattaa eduskunnan säätämiä lakeja, joten esim. OS voi katsoa peiliin, kun valinnanvaraa ei löydy riittävästi.
Keskusliikkeitä oli Suomessa ennen muillakin aloilla, mm. metsäteollisuudessa. Sielläkin ne kiellettiin, mutta metsäteollisuusyritykset olivat riittävän isoja hoitamaan markkinoinnin itsekin. Sen sijaan kylämeijereillä ei ollut resursseja markkinoida maan ja maailmanlaajuisesti, joten niiden taru loppui Kilpailuviraston päätökseen.
Valitettavasti en johda kilpailuvirastoa. Pahin kilpailuviraston moka oli, kun se kielsi Keskoa subventoimasta lähikauyppoja hypermarkettien tuotolla, mutta salli sen SOK:lle
No, onhan meillä vielä mm. Satamaito. Ei ole pakko liittyä yhteen, jos on vakavarainen ja viisas. Mouhijärvikin yritti, mutta kaatui listeriaan.
Sveitsi ei tue elintarviketuotantoa, vaan kykyä tuottaa. Tiloja tuetaan niin, että koneita, polttoainetta, siemenviljaa, lannoitteita on varastoituna tiloille pahan päivän varalle.
SOK:han lopetti kaikki lähikauppansa jo 30 vuotta sitten. Helppo sille on lupa antaa subventoida niitä. Keskolla on vieläkin muutama mohikaani jäljellä. Keskolla nämä lähikaupat subventoivat hypermarketteja, sillä Kesko myy hypermarketista halvemmalla kuluttajille kuin näille lähikauppiaille tukusta.
Näin siis tilanne maaseudulla. Metropolin tilannetta en tiedä.
Mahtaakohan suomalainen virkamies kytätä näitä mamujen pitämiä firmoja kuten suomalaisten?
Epäilen vahvasti. Kun suomalainen aloittaa firman, niin paperisota on armoton. Mamu vaan pistää pystyy firmansa ja hoitaa sitä kuin yksityishenkilö välittämättä veroista ja muista maksuista hevon peetä. Asiaanhan ei tietenkään voi puuttua koska se olisi rasismia.
Stockalta kun kävelee Polysteekin ohi niin siinä Bulevardin päässä vasemmalla on yksi. Sitran tornissa Itämerentorilla on toinen.
Eikös tämän kilpailuviraston voisi myydä Venäjälle. Se olisi Suomen osuus pakotteista ja olisikin tehokkain sellainen.
Samaan kauppaan ELY-keskukset ja mitä muita instansseja niitä nyt onkaan, joiden ainoa tarkoitus on “valvoa”, mikä suomeksi tarkoittaa, että valittavat joutavista ja aiheuttavat firmoille turhia kuluja. Sitten kuitenkaan eivät osaa tehdä mitään, kun oikeasti olisi jokin huutava epäkohta, mihin pitäisi puuttua. Kuten että jokeen lasketaan kaikki paskat.
Kuinka hirmuinen valikoima niissä marketeissa oikein on?
Alkossa on (tarkistin netistä) vakiovalikoimassa 0.75 litran pakkauksissa (pulloissa varmaankin) 443 alle 15 euroa maksavaa punaviiniä. Parhaissa yksittäisissä myymälöissä on yli 400 vaihtoehtoa, huonoimmissakin noin 60. Suuressa osassa myymälöistä vaihtoehtoja on yli 150, eikä yli 250 ole mitenkään harvinainen näky listalla. Onko niissä marketeissa todella yhtä laaja valikoima erilaisia viinejä eri puolilta maailmaa?
Jos Alkon nettisivuilla poistaa hintarajat ja ottaa mukaan muunkin kuin vakiovalikoiman, vaihtoehtoja 0.75 litran pakkauksissa on 1130. Luulisi siitä löytyvän ihan riittävästi vaihtoehtoja tavalliselle viininkuluttajalle ja jopa useimmille viiniharrastajillekin.
Ranskalaisissa marketeissä on tyypillisesti noin 30 viinimerkkiä ja melkein kaikki halpoja, sellaisia, joita Suomessa saa seitsemällä eurolla ja vieläkin halvempia, joita ei tuoda maahan lainkaan.
Jos Alkojen valikoima on niin mahtava että marketeissa ei milloinkaan pystyttäisi siihen ja monopolia kannattaa pitää yllä ihan vain sillä perusteella, niin miksi Alkossa on selvästi huonompi olutvalikoima kuin ihan lähimmässä K‑marketissani, puhumattakaan isommista marketeista? Ainut vika K‑marketin valikoimassa on se, että kaikki vahvemmat oluet on keinotekoisesti jouduttu laimentamaan.
En nyt tiedä Ranskan puolta, mutta Sveitsissä oli ainakin 20 v sitten noin 30 merkin lisäksi (jotka olivat kussakin ketjussa paljolti erilaisia,) syksyn parina kuukautena iso pino aivan erimekkistä edellisen syksyn laatikkotavaraa 5…25 frangin/plo, jotka ostettiin kotiin kypsymään.
Paikallinen ystäväni neuvoi: “Heti paikalle, osta kiinnostavimmat viisi pulloa, maista nurkan takana, jos ei kiinnosta, osta viisi lisää ja sitten parhaita 10…20 laatikkoa kotiin. Hyvät menevät tunneissa.”
Kylistä, kaupungeista puhumattakaan, löytyi viinikauppa, jossa oli jotain muutakin tavaraa ympäri vuoden.
Luulisin, ettei Ranska huonommaksi jää. Kulttuuri ja logiikka ovat viinimaissa aivan erilaiset kuin meillä.
Alko on hyvä esimerkki monopolin hyvistä ja huonoista puolista. Hyvä että edes maahantuonti on vapautettu.
Alkossa on tasan tarkkaan yksi 7 euron ranskalainen viini, ja Leviné sopiikin erinomaisen hyvin sinisimpukoiden armokuolemaan saattamiseen. Ranskalaisissa hypermarketeissa on taas useita satoja erilaisia viinejä alkaen reilusti alle euron per litra päätyen useampaan kympppin per pullo, mutta ne ovat melkein kaikki ranskalaisia. Se, että chileläisiä ei löydy, ei tunnu olevan ongelma ranskalaisille. Toisaalta ranskalaisessa marketissa on viinityyppejä, joita Alkossa ei edes tunneta. Harmaa viini eli vin gris? Yhden tilan tuote löytyy tilausvalikoimasta, eli postimyynnistä saa tilattua.
Olisi jotenkin paljon mukavampaa, jos postimyynnistä voisi tilata ihan mitä grisiä vaan. Ja toisaalta simpukatkin kuolisivat varmaan ihan mielellään alle 7 euron litkun höyryissä.
Miksi se chileläinen valkoviini pitää ostaa siitä lähimarketista?
Kaikki saatavuusongelmat poistuvat, kun saa tilata netistä mitä ikinä haluaa. Veikkaan, että Ranskassa ei ole mikään ongelma saada mitä tahansa haluamaansa alkoholijuomaa.
Ennen eläkkeelle jäämistäni pidin myyntitomaatihuonetta (pieni, 300 m²) ja viljelin tavallisia kaupallisia lajikkeita. Kun ne kasvoivat turvepetissä ja poimittiin kypsinä, siis punaisina eikä kellanvihreinä, oli aina jono asiakkaita niitä ostamassa. Tuote on aivan toinen kuin kaupoissa. Tom Murman on sitä mieltä, että tomaatti lopettaa sokerien valmistamisen kun se irroitetaan kasvista. Jos siihen olisikin ehtinyt muodostua hieman sokeria, se käyttää sen hengitykseen varastokypsytyksessä. Tomaatin toive lämpötilan suhteen on +10C. Kauppa tuo varastosta myymälään kylmän huurteista tavaraa. Monet asiakkaat sanovat, että suupielet halkeilevat raaoista “punaisista” tomaateista. Se johtuu tomatiinista, joka kypsässä tomaatissa on muuttunut lykopeeniksi. Tomaatti on perunan sukulainen, eikä vihreitä perunoitakaan suositella nautittavaksi. Olen kauan ihmetellyt sitä, että kuluttajat sietävät moista.