Asuminen ja liikenne
Sanoin keskustelussa, että asumismuoto on kehittymässä suuntaan, jossa liikkumistarve vähenee. Kaikkialla teollistuneissa maissa on tapahtunut asumispreferensseissä suuri muutos kohden oikeata kaupunkia, lähiöistä ja ”republikaanivyöhykkeeltä” ruutukaavakaupunkiin.
Oikeassa kaupungissa liikkuminen sujuu kävellen. Kävellen mennään kauppaan ja lapset menevät kävellen kouluun ja harrastuksiin. Näin oli 60 vuotta sitten (ei ollut autoja) ja näin on kohta uudestaan.
Miksi ruutukaavakaupungit joskus hylättiin ja nyt taas hyväksytään? Muutos johtuu paremmasta ilmasta. Kun talokohtainen öljy- tai koksilämmitys pilasi ilmaa ja autojen pakoputket tunkivat lyijyä lasten keuhkoihin, oli rationaalista kaavoittaa metsälähiöitä. Kun olin kouluiässä, meille opetettiin, että elinajanodote saastuneissa (ja moraalittomissa) kaupungeissa oli huomattavasti alempi kuin puhtaalla maaseudulla. Nyt se on toisin päin. Kaupungeissa eletään pidempään. Vihreä terrori on tehonnut: kaupunki-ilma on nyt puhdasta. On rationaalista palata metsälähiöistä keskustoihin.
Tällaiset puheenvuorot synnyttävät aina samanlaisen vastareaktion.
Joku yleisöstä sanoi, että tutkimukset puhuvat aivan toista: vain 22 % (muistinvarainen tieto) ihmisistä haluaa asua kuvaamallani tavalla. Vastasin, että jos 1,2 miljoonaa ihmistä haluaa asua Helsingin keskustassa, se on huomattavasti enemmän kuin mitä sinne mahtuu. OK. On otettava huomioon muidenkin kaupunkien, myös Porin ruutukaava-alueet. Silti ruutukaava-alueelle pyrkiviä ihmisiä on enemmän kuin heille on asuntoja.
Sanoin myös katsoneeni kiinteistövälittäjien hintoja Porissa. Jostain syystä Porin keskustassa maksetaan asunnoista huomattavasti enemmän kuin lähiöissä. Jos ihmisistä on erityisen vastenmielistä asua keskustan tuntumassa ja taivaallista kaukana lähiössä, miksi asunnoista Porin keskustassa maksetaan paljon enemmän kuin Porin lähiöissä?
Vanjoki sanoi, että tuollaisia mielipidetiedusteluja pitäisi tehdä synnytyslaitoksella vastasyntyneille, koska tulevaisuuden asumismuodosta päättävät he.
Juha Sipilä sanoi olevansa aivan eri mieltä kanssani tästä keskittämisestä kaupunkeihin. Hänestä koko maan on pidettävä asuttuna, koska ei uusiutuvaa energiaa voi tuottaa, ellei maaseudulla ole ihmisiä. Vastasin, että en puhunut mitään siitä, kuinka monta ihmistä asuu maaseudulla, vaan ihmisistä, jotka elävät jo nyt kaupungeissa mutta käyvät lähiöissä nukkumassa. Heistä kasvava osa tulee jatkossa paitsi elämään, myös asumaan kaupungeissa.
Maaseudun tulevaisuus kirjoitti, että vihreiden kansanedustaja Osmo Soininvaara keskittäisi väestöä voimallisesti kaupunkikeskustoihin. Tällainen keskustelu on masentavaa. Jos yritin ennustaa mitä tapahtuu, se ei tarkoita, että haluaisin tehdä niin. Eihän meteorologiakaan voi syyttää sadesäästä. Itse Helsingin kantakaupungissa asuvana haluaisin, että paikka olisi vähemmän suosittu, jotta asuntojen hinnat pysyisivät järkevinä. Suomessa ei ihmisiä voi pakottaa muuttamaan minnekään, ei kaupunkeihin eikä myöskään maalle. Estää sen sijaan voi, kuten nyt estetään ihmisiä muuttamasta kaupunkien keskustoihin sillä, ettei niissä ole tarpeeksi asuntoja ja hinnat ovat siksi tolkuttomat.
Mutta ennustan, että yhä useampi asuu vuonna 2030 olosuhteissa, jossa kaikki päivittäinen on kävelyetäisyydellä tai korkeintaan ratikkamatkan päässä. Tällä on vaikutusta liikenteeseen. Paljon.
Voin kertoa vain omasta tapauksestani: minulla on nivelrikko oikeassa polvessa, joka haittaa lähiöstä keskustaan siirtymisiä ja asioittensa hoitamista mm. viranomaisten pakeilla. Ja kyllä minun käsitykseni on, että ulkomailta tulleet, kriminaalit, alkoholistit ym. laitetaan asumaan kaupungin laidalle… Ja nimenomaan kaupungin vuokra-asuntoja ajatellen. Se on syrjintää!!! Pohjalta on yhä vaikeampi nousta, vaikka olisi kykyjäkin.Hmm.
Soininvaaran kanta kaupunkiasumiseen on tunnettu 🙂
Tästä syystä kiinnostaisi joskus lukea visionäärinen kirjoitus siitä että miten koko ajan vahvistuva kaupan alan murros vaikuttaa halukkuuteen asua kaupungissa. Jos keskustassa ei enää ole valtavia tavarataloja ja kaikki vain ostavat verkosta niin onko se keskusta vielä sittenkin haluttu?
Sipilän puolue on ainoa, jonka ydinkannattajat elävät muiden maksamien tukien varassa. Ei sellaisen puolueen puheenjohtajaa kai kannata ottaa tosissaan?
Oli jotenkin huvittavaa, kun Sipilä yritti luonnostella Oulun irtisanotuille nörteille uutta elämää. Jotain maataloustukein tapaista oli ilmassa. Kunnat ostaisivat suomalaisilta “osaajilta” jotain … taisi olla joku tietokanta.
Niin, miksi ICT-hemmot eivät voi elää kuin maanviljelijät? Jotain EU-sääntöjen vastaista kilpailuttamista siihen tarvittaisiin. Mutta senhän Kepu osaa.
Reiluuden nimissä on sanottava, että Rinteen Remontti Oy on on yhtälaillaa EU-direktiivien vastainen.
Kyl meillä täällä maallakin Anjalassa ja Inkeroisissa ihmiset menevät kävellen ja pyörällä kauppaan ja kouluun. Näin ollaan tehty jo vuosisadan ajan. Se on mukavampaa täällä kun ei ole ruuhkia eikä tartte haistella autojen pakokaasuja.
Kauppojakin on paljon enemmän kuin länsi-pasilan ympäristössä jossa ennen asuin. Lisäksi pari isompaa kaupunkia on parinkymmenen kilometrin etäisyydellä, on Hamina, Kotka, Karhula ja Kouvola. Meri on suhteellisen lähellä ja järvisuomikin on lähempänä.
Se lisäksi kun asuu omakotitalossa niin elämä on paljon mukavempaa ja vapaampaa, ei ole taloyhtiöiden diktatuuria jossa muut päättävät miten saa asua ja mitä tehdä asunnolle.
Ja oma piha ja talli sekä tiloja jossa voi tehdä kaikenlaista kivaa eikä kukaan tule urputtamaan.
Minun on hieman vaikea ymmärtää miksi vihreät kannattavat kerrostalomuotoista asumista jossa ihmisten elämän mahdollisuudet ovat paljon rajoitetumpia kuin omakotaloissa. Sen lisäksi kerrostaloasuminen tuottaa paljon enemmän jätettä.
Minua otti pahemman kerran päähän hesassa kun taloyhtiö päätti uusia kalliilla remontilla kaikki ikkunat ja ovet sen vuoksi että muutamissa asunnoissa oli pari huonokuntoista ikkunaa, katselin kun satoja uuden veroisia ikkunoita ja ovia heitettiin kaatopaikalle, ja uudet olivat mielestäni huonompia kuin vanhat, sen jälkeen otin ja läksin hesasta lopullisesti.
Ihmisillä ei ole tolkkua silloin kun eletään muiden varoilla osakeyhtiöissä.
Anjala on muuten hesarin kuukausiliitteen mukaan suomen paras kesäpaikka ilmojen mukaan. Tänne vaan muutkin. Elämä on paljon lähempänä luonnonmukaista elämää kuin siellä hesassa.
Teidenkin auraus talvella on yksi hujaus, katselin taannoin miten hesassa siivoiltiin lumesta yhtä ainutta 200 metrin kadunpätkää koko päivän. Oli kauhakuormaajaa ja rekka joka ravasi lumikuormia pois lukuisia kertoja, melkoista energian tuhlausta ja ympäristön saastuttamista. Samassa ajassa täällä yksi aura hujauttaa pari sataa kilometriä katuja puhtaaksi.
Itse maaseutukaupungin lähiöstä, autoliikenteen armoilta Hgin keskustaan juurtuneena, havahduin taas kerran, että niin, tämä elämänmalli, jossa S‑marketissa käydään työpäivän päätteeksi reppu selässä, on tässä maassa anomalia.
Yksinkertaistat liikaa. Kaupungistumisen pitäisi toimia Suomessakin, mitä ei todellisuudessa tapahdu. Suomessa kaupunkimaista asutusta on Helsingin niemellä ja muutama kortteli Turussa, Tampereella sekä Vaasassa, Jyväskylässä, Kuopiossa ja Oulussa.
Samanaikaisesti ihmisillä on mahdollisuus valita toisinkin. Maaseudulla on täysin erilaiset hyvät puolet asumisessa. Tuohon väliin Länsi-Euroopassa jäävät esikaupungit: 10 000 asukasta kävelyetäisyydellä asemasta pientaloissa. Suomen lähiöt, joissa yhdistyy maaseutu ja kaupunkiasumisen huonot puolet eivät kuulu länsi-eurooppalaiseen asumiseen.
Pääkaupunkiseudulla ja kaiketi koko maassa on vain yksi eurooppalaisittain terve esikaupunki, Grani. Se on oma 8 000 asukkaan kuntayksikkönsä radan varrella. Sen sijaan, että yritetään tuhota toimiva konsepti, pitää miettiä, miten sitä voi monistaa. Tarvitaan kuntauudistusta, isot epäterveet yksiköt pitää pilkkoa. Töölöläiset eivät kaipaa vuosaarelaisia, eikä taatusti toisin päin.
Olit oikeilla jäljillä, kun mietit muutama kuukausi sitten jaon kunta, kauppala ja kaupunki palauttamista. Jatka määrittelyä, niin samalla ymmärrät miksi jotkut haluavat asua kunnassa, jotkut kaupungissa ja joillekkin kauppala on se oikea asuinpaikka. Nyky lähiöt ovat virhe, joiden loppuunajettu rakennuskanta tulee maksamaan vielä omaisuuden.
Toivon, että vuonna 2030 Suomessa on keskustavasemmistolainen hallitus, joka ei nojaa alkiolaisuuteen eikä työläisaatteeseen.
Toivon, että elämä on leppoisaa “rannikkovyöhykkeen” maaseudulla, jossa kelpaa katsella tähtitaivasta omalta takapihalta talviöisin ja kesällä hoitaa kasvimaata.
Toivon, että tarvittaessa kaupunkiin pääsee jollakin vähäpäästöisellä ja nopealla kulkuneuvolla asioille, seurustelemaan tai sukuloimaan.
Toivon, että siinä tulevaisuuden talossa on vanhan ajan punamulta fiilistä ja sen energia tuotetaan uusiutuvilla energiamuodoilla, eikä se ole muovipussi.
Toivon, että vuonna 2030 Suomi olisi leppoisampi yhteiskunta, jossa kaikki ihmiset otetaan huomioon ja kaikille riittää töitä.
Olen silloin toivottavasti keski-ikäinen omakotitalon omistaja.
Minustakin näyttää siltä, että asumispreferenssit ovat muutoksessa. Kantakaupunkimaista asumista haluavien ihmisten määrä tuntuisi kasvaneen. Toisaalta minusta näyttää, että jotkut myös liioittelevat tätä muutosta.
Laajemmin Suomen aluepolitiikasta puhuttaessa täytyy sanoa, että on kyllä masentavaa, miten yleisesti Suomessa puhutaan keskittymisen sijaan keskittämisestä. Koko maan aluerakennetta katsottaessa on aivan selvää, että markkinat keskittävät ja politiikalla voidaan sitten yrittää taistella tätä kehitystä vastaan. Aktiivista aluepolitiikkaakin voi tietysti vaatia, mutta perustelujen soisi olevan rehellisiä, eikä esittää, että kaupunkien kasvu olisi poliitikkojen tekojen seurausta.
Kaupan alan murros vaikuttaa varmasti moniin asioihin tavoilla, joita ei vielä ymmärretä. Minä kuitenkin veikkaisin, että kaupunkikeskustat eivät ole tämän murroksen suurimpia kärsijöitä. Kauppakeskuksiin verrattuna keskustojen kaupallinen tarjonta perustuu suuremmalta osalta palveluihin, joita ei voi netissä tarjota.
Kirjoittaisit siitä, miten näet asioiden olevan, jos esimerkiksi katsot ja arvioit erilaisia kehitystrendejä, vaikka silloin joudut pettymään, etkä kirjoittaisi pakottaen ‘totena’ sitä, miten toivot asioiden olevan/kehittyvän.
Kivijalkakaupat / niiden kannattavuus ovat vähentyneet ja kauppa keskittynyt suuriin yksiköihin ja myös nettikauppa syönyt kivijalkakauppojen kannattavuutta. Tämä tulee osaltaan heikentämään keskustojen houkuttelevuutta.
Lapsiperheiden halu päästä “republikaanilähiöihin” asumaan ei ole suinkaan vähentynyt, eikä tule vähentymään. Jo mainittu kaupan keskittyminen vaikuttaa tähän, kuten mm. Euroopan suurten kaupunkien sosiaalisten ongelmien lisääntyminen humanitaarisen maahanmuuton myötä. Niistä lähiöistä haetaan nimenomaan rauhaa ja turvallisuutta, ei mahdollisesti hivenen alempaa veroprosenttia (kuten Turun seudun muuttoliikkeen olet kyynisesti nähnyt).
Eikä keskusta-asuminen johda autoilun vähenemiseen merkittävästi, koska autoa lapsiperhe tarvitsee siihen supermarkettimatkaan. Vaikka kuinka haluat uskoa, että tämä kehitys tulee muuttumaan (‘keskustoissa kävellään’), niin on kiireelliselle perheen isälle/äidille niin tavattoman paljon helpompaa ajaa sinne parkkiin, ostaa kerralla viiden kassin verran ruokaa, työntää kärryllä kassit auton viereen ja kärrystä autoon ja autolla kotiin, kuin että kantaisivat käsin sen kaiken ruokamäärän useammassa erässä 400m päässä olevasta kalliimmasta pikkukaupasta. Se on utopiaa. (Sen sijaan se kyllä lisääntynee, että asiakkaan sijaan ne tavarat ajaa kotiovelle kauppa ja asiakas jättää vain nettitilauksen.)
Britanniassa muuten ainakin maalla asutaan keskimäärin n. 2 vuotta vanhemmiksi kuin kaupungeissa. Siihen varmasti vaikuttavat myös sosiaaliset syyt, vaikka kaupunkien ilmansaasteita on pidetty yhtenä keskeisistä. Onko viitata tilastoihin Suomesta/Euroopasta? Mihin väitteesi pohjaa?
Suomessa, onnellisuustutkimuksien perusteella, maalla asuu vähintään yhtä onnellisia ihmisiä kuin kaupungeissa, vaikka maalla asuvien sosiaalinen tilanne on keskimäärin selvästi heikompi. Luonto, alhaisempi stressi, suurempi yhteisöllisyys kompensoivat.
Missä määrin näitä kaikkia toiveitasi ihmisten asumispreferensseista motivoi piilotettu CO2? Jotenkin tuntuu siltä, että se, miten esität “ihmisten haluavan asua ja elää” kuin ihmeenkaupalla vaikuttaisi olevan hyvin lähellä sitä elämisen mallia, joka myös tuottaa suhteellisesti alhaisemman ‘hiilijalanjäljen’.
Hedelmällisempää olisi keskittyä siihen, kuinka energiaa tuotetaan, suuriakin määriä, vähäpäästöisesti (jos se nyt tärkeäksi nähdään), kuin keskittyä siihen, miten sitä kulutettaisiin mahdollisimman vähän.
Ennustan, että energiansäästöstä ja asumisvalinnoista huolimatta se kulutus tulee länsimaissakin lisääntymään. Ihmiset valitsevat ennemmin värikkäät Star Trek ‑visiot kuin arjen materialistisesti harmaan dystopian.
3D-printtauksen myötä siirrymme asteittain eräänlaiseen kustomoidun materialismin aikakauteen, robotit eivät valmistu eivätkä toimi sähköttä, ja tulemme ihmisinä aina haluamaan uteliaina, statustietoisina, tai peläten, että jäämme jostakin paitsi, sen uusimman tietoteknisen laitteen, sovelluksen, apuvälineen, viihdyttäjän. Mitä asumiseen tulee, niin ennustan, että 2050 on yleistä, että asuntoja sisustetaan tietokoneohjelmin, koneiden ja sovellusten hoitaessa loput. Kun kyllästyt yhteen kuosiin voit suunnitella sen uusiksi, ja ei-kantavat seinätkin vaihtavat sujuvasti paikkaansa, tasot nousevat ja laskevat, makuuhuoneen katto voi olla televisio-ruutu ja itse suunnittelemasi tai netistä kopioimasi mallin huonekalu tulostuu lenkillä käydessä.
Minulla on kaupungissa asuva lapsiperhe enkä menee kauppaan autolla.
En nää syytä miksi tämä osmon kirjoitus tuottaa porua ja mielipahaa. Kyse on yksinkertaisesti siitä että jos asiat ovat kävelyetäisyydellä, on elämä mielekkäämpää ja mukavampaa.
Kyllä kaupungistuminen on yleismaailmallinen ilmiö ja toteutuu koko ajan Suomessakin täysin riippumatta siitä mitä Soininvaara (tai joku muu) sanoo.
Ja Suomi on jo nyt erittäin monosentrinen maa — kaikki on keskittynyt pääkaupunkiseudulle. En pidä sitä hyvänä asiana, mutta minkäs teet?
On kummallinen väite, etteivät palvelut olisi kävelyetäisyydellä lähiössä.
Asun omakotitalossa ja kävelen niin kauppaan kuin kirkkoonkin, uimarantaan ja veneelle. Lapset ovat aina kävelleet ala-ja yläkouluun sekä lukioon, samoin soittotunneille ja harkkoihin ja kavereiden luo.
Monissa lähiöissä palvelut ovat lähellä, mutta työpaikalle pitää matkustaa. Ovathan lähiöt suunnitteluideologian tuotteita. Heikko palvelutaso koskee republikaanivyöhykettä, jossa kaikkeen liikkumiseen tarvitaan autoa.
Käsittääkseni vastareaktio johtuu siitä että ihmiset pelkäävät että heidät yritetään vaivhikaa pakottaa asumaan ahtaasti ja kalliisti.
Tuskin ketään pakotetaan asumaan ahtaasti ja kalliisti. Jos haluaa asua väjästi ja kaukana muista ihmisistä, saa asunnon todella halvalla.
Åkelta on jäänyt ehkä huomaamatta se, että lähiöissä nuo keskustan tavaratalojen palvelut saa kauppakeskuksista. Ei keskustassa asuta siksi, että sieltä löytyy Sokos tai Stockmann.
Korttelikaupungissa asutaan siksi, että ympäristö on viihtyisää, siellä asuvat se kaikkein tärkein, eli muut ihmiset ja siksi, että siellä on iso joukko erikoistuneita palveluita. Erikoistunut palvelu tarkoittaa siis sitä, että kahvilan sijaan voi valita sen _minkälaiseen_ kahvilaan haluaa mennä.
Korttelikaupunki kerää siis erityisesti ihmisiä, jotka ovat sosiaalisia ja haluavat elämässään vaihtelua ja muutosta. Ja tietenkin niitä, jotka arvostavat lyhyitä matkoja oman elämän paikkojen välillä.
Työpaikoille pitkähköstikin matkustaminen ei välttämättä hyydy vaikka ruutukaavaistuminen kuinka kasvaisi. Toki jos se rakennetaan sellaiseksi, että sinne ja sieltä matkustaminen tulee ruuhkien tai kalleuden takia erittäin epäedulliseksi, niin sillä toki on vaikutusta lähityöpaikaistumiseen.
Muutoin työssäkäynti tapahtuu työssäkäyntialueella pääasiassa muiden kriteerien kuin työpaikan kävelyetäisyydellä olemisen perusteella muodostuneiden työsuhteiden puitteissa. Työmatkaksi todella monet tuntuvat hyväksyvän esim. tunnin suuntaansa. Tunnissa liikkuu yksityisautolla ruuhkattomissa olosuhteissa kauas, vaikka osa matkasta olisikin ruutukaava-alueella.
“Minulla on kaupungissa asuva lapsiperhe enkä mene kauppaan autolla.”
Joo, mutta sä oletkin sosioekonomisesti paljon ylemmällä portaalla kuin keskiverto talliainen, eli sulla on varaa keskusta-asumiseen ja elämiseen. Kun taas Sari Sairaanhoitajan ja Rane Raksajätkän perusperheellä ei…
Maurizio. Keskustelimme siitä, millainen autontarve on niillä jtoka asuvat keskusta-alueilla. Väite oli, että kaupassa nyt kuitenkin kaikki käyvät auton kanssa. Tämä väite ei pidä paikkaansa lainkaan. Kantakaupungissa asuvista ruokakunnista enemmistöllä ei edes ole autoa.
Keskimääräiset työmatkat (> 10 km) kaikkialla Helsingissä ovat suorastaa pöyristyttäviä verrattuna mihin tahansa pikkukaupunkiin. Samoin mökkimatkat (oliko > 300 km). Onko niin, että tiheä asuminen itsessään tuottaa pakottavaa tarvetta paeta sitä samaa asumisympäristöä. 100 * 10 km (päivittäisasiointia) on vain niukalti yli 10 * 100 km (mökkikommutointia). Siellä tehdään johdonmukaisesti jotakin väärin. Kaupungistumisen seuraava vaihe onkin radikaali puuttuminen asujien vapaa-ajan matkustamiseen (mökki- ja lentoliikenne)?
“…on elämä mielekkäämpää ja mukavampaa.”
Puolensa ja puolensa. Ainakin täällä pono-alueen 00500 edistyksellisyys- ja yhteisöllisyyshelvetissä kun ihoetäisyydellä ovat myös sosiaaliset ongelmat ja häiriökäytös, ja niinpä olemmekin alkaneet pikku hiljaa miettimään tämän täkäkaksion myymistä ja muuttamista hieman syrjemmälle. Kun nääs on se autokin ja niin poispäin…
Helsingin Sanomien verkkosivuilla oli takavuosina hiilijalanjälki-mittari. Ylivoimaisesti merkittävin yksittäinen tekijä jalanjäljen suuruuteen oli lentomatkustaminen. Pitää tuottaa sellaista asuinympäristöä joka vähiten aikaansaa pakottavaa tarvetta lentää? En ota kantaa millainen tämä asuinympäristö voisi olla. Vapaaehtoisuudesta kumpuava tyytyväisyys olisi parasta. Ei pakkoja.
“Sipilän puolue on ainoa, jonka ydinkannattajat elävät muiden maksamien tukien varassa. Ei sellaisen puolueen puheenjohtajaa kai kannata ottaa tosissaan?”
Kyseessä on kuitenkin mies, joka on menestynyt yksityisyrittäjänä ja työllistänyt satoja työntekijöitä. Ja jos tarkoitat Keskustan ydinkannattajilla maanviljelijöitä, ovat hekin yksityisyrittäjiä kaikkine yritystoimintaan sisältyvine riskeineen. Siitä käytännöstä, että maataloustuotanto on kaikissa länsimaissa tuettua, on turha lähteä suomalaisia viljelijöitä syyllistämään tai halveeraamaan, vielä vähemmän jonkun puolueen puheenjohtajaa.
Taitaa muuten yrittäjätaustainen Sipilä olla puolueiden puheenjohtajien joukossa ainoa laatuaan vuosikymmeniin. Nämä kaikki muut puoluejohtajat ja ammattipoliitikothan ovat olleet palkkatyössä, jos ovat missään olleet, lähes poikkeuksetta julkisen vallan tai jonkun etujärjestön palveluksessa.
Kenenhän sanomisia sitten on syytä ottaa vakavasti, jos ei Sipilän taustaisten poliitikkojen?
Jos hyväksyt yrittäjiksi maanviljelijät ja itsensä työllistäjät (maksavat yrittäjäeläkettä) mieleeen tulee ainakin Johanne Virolainen ja vihreiden puheenjohtajista iso joukko, Pekka Sauri, Heidi Hautala Anni Sinnemäki ja minä nyt esimerkiksi.
.
Ei tarvitse asua kaukana muista ihmisistä, jos haluaa asua väljästi. Meidän lähiössä omakotialueella on hyvin vilkas sosiaalinen elämä. Lapset juoksevat sujuvasti naapuriin ja pihajuhliin kutsutaan ainakin oman kadun väki.
“onkin radikaali puuttuminen asujien vapaa-ajan matkustamiseen”
Kuinka? Luuletko tuon onnistuvan demokraattisen päätöksenteon kautta ja perusoikeuksia rikkomatta? Vai onko pyrkimyksenä kenties demokraattisen mekanismin oikosulkeminen/ohitus/romuttaminen?
@Ode: joo, niinpä, puhuin kyllä täysin eri asiasta. Itse olen puolestani keskusta-asuja jolla on auto, koska vaikka tuolle aika vähän ajoa tuleekin, niin se on hyvä olla silloin kun lähtee ad-hoc retkelle kaupungin ulkopuolelle sinne minne nenä näyttää. No ekologinen rikos ihmiskuntaa vastaanhan tuo tietenkin on jos tietyiltä tahoilta kysytään, eli pitäisikö nyt kuitenkin romuttaa se ja ruveta itsekin itseriittoiseksi kalliolaishipsteriksi, jonka elämä pyörii sataprosenttisesti Kuudennen linjan, epäsosiaalisen jalkakäytävillä pyöräilyn, puistojen sotkemisen ja muista piittaamattoman yöllisen mölyämisen, kiinalaisen nettikauppakrääsän ja ulkokultaisen punavihreyden muodostaman pikkuriikkisen ringin sisällä?
No äh, ei nyt kiitos kuitenkaan. Mä kun tykkään katsella maailmaa vähän laajemmasta vinkkelistä…
Joo paljon jää aina huomaamatta.
Oma ajatukseni oikeastaan oli että jos tavarataloihin ei enää mennä “kuluttamaan aikaa” niin mitä se vaikuttaa kaupunkeihin. En osaa sanoa tästä oikeastaan mitään kummempaa kuin että epäilen sen vähentävät keskustan vetovoimaa.
Mikko luetteli syitä asua kaupungissa joita itsekin nuorena miehenä olisin pitänyt hyvinkin tärkeinä. Varsin henkilökohtaisia syitä ennemmin kuin vaikka talouden sanelemia asioita. Totta on, että nuorena maalla voi ikävystyä. Mutta voin vain todeta että kun ikä alkaa lähetä 50 v. niin kahvilat, elokuvateatterit ja palvelut alkavat menettää merkitystään. Kaveritkin asuvat kuka misää ja tavataan vain harvoin.
Ilmeisesti sitten demokraattivyöhyke on se hobbittien onnela. Kun katsotaan USAssa alueita, joissa on todella huonot palvelut ja muuttosuunta poispäin, niin siellä ovat demokraatit ovat varsin usein vallassa.
Kaupunkien kehitys on ollut aivan toisenlaista kuin Euroopassa. 200 vuotta sitten USassa oli runsas 7 miljoonaa asukasta. Suomessa oli silloin yli miljoona asukasta. Kun 200 vuodessa Suomen väkiluku on kasvanut alle 5‑kertaiseksi, se on USassa kasvanut melkein 10 kertaa enemmän. Siinä sitä syntyy vähän erilaista asumista.
Tietenkin, jos USAn poliittisesta järjestelmästä riittää tiedoiksi (kuten jollekin näyttää), että republikaanit = pahikset, demokraatit= hyvikset, niin tekeehän se elämän helpoksi.
Republikaanivyöhykkeellä tarkoitetaan jäsentymätöntä omakotimattoa kaupunkien ympärillä. Sellaisia on myös Suomessa, vaikka republikaaneja ei äänestetäkään.
Lapsiperheistä puheenollen, Helsingin lapsituotto vaikuttaa varsin surkealle:
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/103577-vauvabuumi-taittui-viime-vuonna-%E2%80%93-helsingin-syntyvyys-maan-alhaisimpia.
Mistä tämä voisi johtua?
Kerrostaloasunnoissa on varsin vähän tilaa leikkiä, ja naapuritkin pitää huomioida. Lähimmälle leikkipaikalle tai metsään voi olla hyvin pitkä matka. Itse pidän lemmikkien pitämistä kerrostaloissa eläinsuojelurikoksena, ehkä jotkut ajattelevat näin lapsistakin? (En tarkoita tällä mitään henkilökohtaista, on todella hienoa että blogisti näyttää muille kaupunkilaisille esimerkkiä.)
Toisekseen tila keskustassa maksaa paljon, jolloin lapsiperheen muihin kuluihin jää vähemmän rahaa. Myös harrastuksissa, joita kyllä löytyy kaupungissa enemmän, on oma kaupunkipreemionsa.
Kaupunki tietenkin vetää puoleensa ihmisiä, jotka eivät aio lapsia hankkia (esim. homot) tai joille hankkiminen ei ole ajankohtaista (nuoret). Silti keskittämisvimmassa pitäisi pitää huolta siitä, ettei yhteiskunta kokonaisuudessaan muutu hankalammaksi lastenteon suhteen. Valtion on myös pidettävä huolta siitä, ettei väestönieluna toimiva pk-seutu pääse ansiottomasti hyötymään lastenteon ja ‑kasvatuksen kustannusten ulkoistamisella.
Mielestäni on traagista, että luovat ja vihreät nuoret houkutellaan suvulliseen umpikujaan kalliisiin ja ahtaisiin kaupunkiasuntoihin, kun tuottamattomat maajussit ja vuokrakolhoosien persut taas kasvattavat inhaa lisäänsä periferiassa.
Tuontitavara on osoittautunut niin heikkolaatuiseksi (Optula, OECD), etten itse lähtisi ratkaisemaan hedelmättömien kaupunkien ongelmaa sen avulla. Uskaltaisin jopa sanoa, että tuonti on toiminut taas yhtenä merkittävänä syynä tehdä lapset muualla kuin kaupungissa, huonojen koulujen takia.
Ovatko koulut kaupungeissa huonoja? Jotenkin Pisa-tutkimukset puhuvat toista.
Tuo tämän kommenttilistan alussa olevan kirjoituksen otsikko edellyttää mielestäni sitä, että asunnot ja työpaikat keskittyvät samalle alueelle ja että ne ovat kävelyetäisyydellä toisistaan. Moniko kuitenkaan haluaa asua aivan liki (kivenheiton tai näköetäisyydellä) työpaikkastaan (mikäli on toisen palveluksessa)? Tietty etäisyydenotto töistä työpäivän (tai ‑viikon) jälkeen lienee pelkästään rentouttavaa, ainakin palautumista ajatellen.
Jollekulle voi tietysti riittää koti “tehtaan varjossa”, mutta eikö ole hyvä, että erilaisia vaihtoehtoja on tarjolla? Kaikkein halutuimpia asioita ei ehkä kaikille riitä, mutta tilanne voi muuttua, kunhan suuret ikäluokat alkavat harventua tai heistä kokonaan aika jättää. Ei tilapäisen kysyntäpiikin takia kannata ainakaan hyvää, viihtyisää kaupunkia tai ympäristöltään mukavaa kaupunkirakennetta (eri ilmenemismuotoineen) piloille tiivistää.
Kirjoitat (Osmo) antaen ymmärtää, että ihmisiä estetään muuttamasta kaupunkien keskustoihin sillä, ettei niissä ole tarpeeksi asuntoja ja että hinnat ovat sen tähden tolkuttoman kalliita. Tuo antaa vaikutelman siitä, että kyseessä olisi ikäänkuin aktiivinen toiminta, mistä ei ole kysymys. Eikö ole hyvä, että erilaisia “tuotteita” löytyy eri hintaryhmissä, joista jokainen voi valita itselleen sopivimman. Käsittääkseni asuntomarkkinoilla on kuitenkin kysynnän lisäksi myös tarjontaa.
Jos bussi tai hissi on täynnä, ei kai sinne pidä enää yrittää väkisin ahtaa lisää väkeä? Sama pätee kaupunkeihin, ellei niistä sitten löydy sellaisia paikkoja, joissa tuo lisärakentaminen voitaisiin tehdä ilman mitään merkittävää lisähaittaa. Onko sellaisia?
Huutokaupoissa yleensä myyjän kannalta paras tarjous voittaa (markkinoilla). Halpojen plagiaattien markkinat romahduttava problematiikka on taas ihan oma kysymyksensä. (Tällä viittaan lisärakentamisen mahdolliseen vaikutukseen aiemmin hyvän, viihtyisän, mahdollisesti uniikin alueen nykyisten rakennusten ulkoiseen ympäristöön, en niinkään uusien talojen ja asuntojen sisäiseen laatuun. Jossain määrin (vaikkei ihan) siis samankaltainen tilanne kuin jos hyvää viiniä laimennetaan vedellä ilman mitään rajaa, tai taideteoksesta aletaan tehdä läjäpäin jäljennöksiä. (Arkkitehtuuri on kai ainakin osittain myös taidetta, ellei sitten tavoitteena ole vain uusien asuntojen massatuotanto?)
Vaihtoehto tiivistämiselle on luoda tehokas liikennejärjestelmä (tai useita sellaisia), joita jokainen kaupunki joka tapauksessa tarvitsee. Kaupungit ovat kautta aikojen (mm. Rooma, satamakaupunkiinsa tulevine vilja- ja viinilastissa amforaruukkuineen saapuvine aluksineen, sekä muureilla 60-luvun alussa eristetty Berliini ilmasiltoineen) tarvinneet myös ulkopuolelta tulevaa huoltoa, mm. asukkaiden tarvitseman ravinnon osalta. Onko missään ollut koskaan omavaraista kaupunkia?
Joissakin Aasian maissa saattaa bussiliikenteessä nähdä ihmisiä roikkumassa täpötäysien bussien ulkopuolellakin ja esimerkiksi Tokion metrossa on (joillakin) asemilla virkailijoita, joiden tehtävänä on sulloa ihmiset metrovaunuihin entistäkin tiiviimmin. Viimeisten mukaanmahtuvien osalta voi tietysti syntyä jotakin hyötyä, mutta väittäisin silti, että epämukavuus ja mahdollisesti turvattomuuden tunne liian tiiviisti pakattujen osalta tuolloin keskimäärin kasvaa. Vastaava ilmiö voi syntyä myös kaupungissa, jos sen viihtyisyydestä ja riittävästä asumisväljyydestä (asukkaita per neliökm) ei huolehdita.
Palvelusektorin kannalta saattaa toki olla arvokasta, jos asiakaskunta kasvaa suureksi. Se luo myös edellytyksiä kasvulle, erikoistumiselle ja tehokkuuden kasvattamiselle. Toisaalta, tiivis suurkaupunki tuo yleensä tiettyjen etujen ohella mukanaan myös tietyt lieveilmiöt, joista rikollisuus ja erilaiset muut sosiaaliset ongelmat ovat aika ikäviä kohdattavia, niin omakohtaisesti kuin muutenkin. Olennaista lienee se, että ikävät lieveilmiöt voitaisiin välttää.
Kaupungistuminen on yleinen ilmiö maapallolla, mutta paljonko esimerkiksi Suomessa on asukkaita ihan oikeissa kaupungeissa?
Kaupunkihehkutuksen (esim. Vartiaisen uusin Suomen kuvalehdessä) yhteydessä on aina muistettava katsoa myös isoa kuvaa.
Antibiooteille resistenttejä tautikantoja esiintyy yhä laajemmin. Viime aikoina ilmassa on myös ollut ärhäköiden influenssojen uhkaa. Myös potentiaalisia ratkaisukeinoja (bakteriofaagit, geenitekniikka) voi pitää omana uhkanaan.
Tuntuu olevan vain ajan kysymys, ennen kuin asvaltti alkaa polttaa hieman hitaammankin ekonomistin jalkojen alla.
“kun ikä alkaa lähetä 50 v. niin kahvilat, elokuvateatterit ja palvelut alkavat menettää merkitystään.”
Itsekin viisikymppisenä allekirjoitan täysin. Mutta kun eiväthän nämä kolmikymppiset Uutta, Uljasta, Yhteisöllistä, Punaista, Vihreää ja Urbaania oleskelu- ja elämäntapaa kuin käärmettä pyssyyn ajavat pehmokraatit ja sosiaali-insinöörit sitä ymmärrä.
Viimeisen 2 vuoden aikana minun on tarvinnut käydä ~10 kertaa Tampereen keskustassa. Edellinen kerta taisi olla huhtikuussa. Ei ole mitään syytä, eikä tarvetta. Kautta Suomen keskustat kuolevat pystyyn, kun palvelut siirtyvät verkkoon.
Kotikaupunkini Iisalmen keskustasta liikkeet lopettavat yksi toisensa jälkeen, vaikka kaupungin väkiluku on vastoin oletuksia kasvanut.
Kaupunkien keskustoista voi tulla asuinlähiöitä, mutta palveluja sieltäkään ei saa. Palvelut tulevat jatkossa ihmisen luo, riippumatta missä ihminen asuu.
Pohdiskeluissani olen jopa tuumaillut mahdollisuutta, jossa teknologian kehitys alkaa hajottamaan kaupunkeja, koska se tekee ihmisistä omavaraisempia.
Logistiikan merkitys on erittäin olennainen siinä, miten meidän yhteiskuntamme ovat muodostuneet. Riippuu hyvin paljon sen kehityksestä, miten ihmiset asuvat.
Jos meillä esimerkiksi olisi keino liikkua 500 km/h paikasta toiseen, niin Helsingin asukasmäärä romahtaisi tällä maaseudun hintatasolla. Silloin puolessa tunnissa pääsisi 250 km päästä Helsinkiin töihin.
Supernopeat henkilöjunat ovat yksi tälläinen tekijä, joka voisi 500 km/h nopeudella mahdollistaa työmatkat kaukaakin.
Vielä suurempi vaikutus tulee olemaan näillä pienillä logistiikkaroboteilla. Se on aivan varmaa, että kaikki mitä ennen lähdettiin toimittamaan autolla keskustaan, annetaan tälläisen logistiikkarobotin hoidettavaksi. Esimerkiksi lääkejakelu apteekista, postinjakelu jne.
Nykyisellä teknologialla maaseudun tulevaisuus on olematon, mutta teknologiassa tapahtuvilla läpimurroilla voi olla päinvastainen vaikutus. Varsinkin, jos uuden teknologian hinta on alhainen.
“Jos hyväksyt yrittäjiksi maanviljelijät ja itsensä työllistäjät (maksavat yrittäjäeläkettä) mieleeen tulee ainakin Johanne Virolainen ja vihreiden puheenjohtajista iso joukko, Pekka Sauri, Heidi Hautala Anni Sinnemäki ja minä nyt esimerkiksi.”
No, taisit sinä silti ymmärtää todellisen tarkoitukseni.
Sipilän kaltaisilla yrittäjätaustaisilla puheenjohtajilla tarkoitin näitä omilla kyvyillään vientituloja tuottamaan kyenneitä yrittäjiä.
Taitaa Ilkka Suominen olla yksi niistä harvoista, jotka tähän kategoriaan sopivat. Eipä niitä monta taida löytyä rivipoliitikkojenkaan joukosta.
Näillä nykyisillä ammattipoliitikoilla on enimmäkseen työhistoriaa työpaikoista, joissa verorahoja siirretään taskusta toiseen. Muistaakseni Osmo Soininvaarallakin, kuin myös lukuisilla hänen puoluetovereillaan, on enimmäkseen takanaan uria yhteiskunnan ylläpitämän yliopiston tutkijoina, ja samaisen tahon palkkalistoilla ammattipoliitikkoina. Nämäkin työtehtävät ovat yhteiskunnan toimintojen kannalta arvokkaita. Mutta tässä tukalassa valtiontalouden tilanteessa tarvittaisiin poliitikkoja, joilla on kokemusta yksityisyrittäjyydestä ja varsinkin tietoa siitä, kuinka yritykset saadaan vientituloja tuottavaan kuntoon. Tasokkaallakaan taidolla toteuttaa tulonsiirtoja ei voi loputtomiin kompensoida vaihtotaseen epätasapainoa.
En huomannut kenenkään maininneen, mitä porukan ikääntyminen vaikuttaa keskittymiseen. Itsellä kokemusta vai Mäntyharjusta. Siellä aika paljon vanhempaa porukkaa siirtyy keskustaan erilaisten palveluiden lähelle (lääkärit, apteekki, Alko, kaupat yms). Mökit/talot jäävät itselle/sukulaisille kesäpaikoiksi.
Kantakaupungin asukkaiden autottomuus on minusta varmaan harhaa. Siellä ei voi tavallisia pulliaisia asua asuntojen hintojen takia. Monella on taatusti firman auto käytössä tai niin paljon rahaa, että voivat käyttää taksia halutessaan, mikä tietysti hyvä juttu. Osalla ei enää oikeutta auton ajoon.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288673676285.html.
Ei pääkaupunkiseutu tosiaan ole kuin vähän huonompi kuin Länsi- tai Itä-Suomi.
Koulut ovat paikoitellen verrattain hyviä (esim. kantakaupunki), paikoitellen huonoja. Avainsana segregaatio.
Tiettyjen lähikoulujen väistely tarkoittaa, että koulutuksellisesti kunnianhimoisella lapsiperheellä on efektiivisesti vähemmän lebensraumia pk-seudulla kuin lintuperspektiivistä voisi olettaa. Mikä vaikuttaa asumisen hintaan.
Mitäpä ovat ne omakotivyöhykkeet, joilla äänestetään demokraatteja. Vihreiden “takaisin luontoon” etuliite käyttöön. Tai mitä ovat ne kurjistuvat kaupunkialueet, joilla julkinen sektori kasvaa sitä mukaan, kun väki pakenee paikalliseen Espooseeen.
Ovatko ne “demokraattivyöhykkeitä? Köyetäänkö “republikaani” etuliitettä samalla tavalla kuin ennen kaikessa hyvässä piti olla “rauhan” tai “ystävyyden” leima ja sittemmin “eko”- etulite riippumatta siitä, kuinka todellista se rauha, ystävyys tai ekologisuus oikeasti oli.
Omakotivyöhyke ei tietenkään ole tarpeeksi dosentiaaninen sana. Pitää olla joku etuliite, jotta tyhmemmät tietää, että paha juttu.
OS:
“Minulla on kaupungissa asuva lapsiperhe enkä menee kauppaan autolla.”
Sinulla on kotona vaimo ja lukioikäinen lapsi Az ei varmastikaan tarkoittanut tätä mallia kirjoittaessaan lapsiperheestä.
Minulla on välillä ollut sekä vaimo että kolme pientä lasta. Silloinkaan ei menty kauppaan autolla. Kirjoittelen tätä nyt Sipoossa. Täällä on kyllä pakko mennä kauppaan autolla, koska lähin kauppa on 10 kiulometrin päässä.
Kävelin tänä aamuna (jälleen kerran) aamulenkin, jonka varrella näin silkkiuikun jo aika isoksi kasvaneen poikasensa kanssa (pikkuruisen luodon vieressä, jossa sama(?) lintu vielä joitakin viikkoja sitten hautoi pesässään, ja (eri paikassa) pienten kalojen hyppivän ilmaan ja pudoten luonnollisesti takaisin veteen.
Kaupunkisuunnitteluvirastossa on vireillä suunnitelma, missä kyseiselle alueelle, ja mm. edellä mainitsemilleni paikoille on tarkoitus rakentaa (merentäyttöä, eli louhetta ja soraa, useamman metrin paksuinen kerros, jonka päälle) asuntoja, vaikka kyseessä on yksi harvoista paikoista, joissa edellämainittuja luontoelämyksiä voi syntyperäinen helsinkiläinen, siis kaupunkilainen, kuten minä, kokea. En voi ymmärtää, eikä moni muukaan, miksi?
Onko tässä nykyisen suunnitelman mukaan väkiluvultaan Venetsian gheton (ks. wikipedia) kokoisessa suunnitelmassa kyseessä jonkinlaisen vikareitille vievän ryhmäajattelun hedelmä? (Mansikka on epähedelmä, mutta niitäkin saatoin heinäkuun alkupuolella, ehkä noin 15–20 metrin päässä tämänaamuisesta kävelylenkistäni toistaiseksi maistella. Sille paikalle taisi viimeksi näkemissäni suunnitelmissa olla varattuna maantäyttöjen päälle rakennettava 11- tai 9‑kerroksinen rakennus. Varsinainen dystopia, kun otetaan huomioon, että kyseessä on nykyisin ulkoilu- ja virkistyskäytössä oleva alue!)
Mm. tietotekniikan, informaationvälityksen ja robotisoinnin mahdollistama nopea kehitys voi vähentää liikennetarvetta yhteiskunnassa paljon enemmän kuin asumisen keskittyminen, ja jopa poistaa tarvetta jälkimmäiseen, vaikkei nyt ehkä sentään ihan kokonaan, sekä työn että osin myös sosiaalisten tarpeiden osalta.
Miten voimme päätellä tai ennustaa tulevaisuuden kehityskulkua, kun nykypäivän ilmiöissäkin on paljon selittämätöntä? Oletteko lukeneet ‘Huomispäivän uutisia’? (Kirjan, jonka uusi, suomenkielinen käännös vuodelta 2008 sai tuon nimen, kirjoitti W. Morris peräti 124 vuotta sitten. Kirjan alkuosan kuvailema maailma on asuinpaikkana mielestäni aika paljon kiehtovampi kuin (F. Langin kuvailema) ‘Metropolis’, jollaiseksi ilmeisesti joku haluaa aamulenkkini kohdetta, Koivusaarta, muokata. Jos oletamme tulonjaon kehittyvän erään läntisen suurvallan malliin, uskoisin yhä useamman haluavan tulevaisuudessa elää kaupungin slummi- tai ghettoalueita mielummin avaran taivaankaton alla, paikassa, missä on vielä jäljellä lähiluontoa ja tilaa hengittää.
Ei se ole hehkutusta, vaan ilmiö, joka voimistuu. Suurin osa maailman väestöstä asuu nyt kaupungeissa ja kaupungistuminen jatkuu voimakkaana.
Siihen pitäisi kyetä sopeutumaan! Muuten on pelkona, että kaupungit slummiutuvat ja muuttuvat kärsimyksen näyttämöiksi.
Pirkanmaalla on 35 000 työtöntä työnhakijaa ja silti Tampereelle muutti vuonna 2012 yli 2000 uutta asukasta.
Seuraavalla vuosikymmenellä, kun miljoonat ja miljoona työpaikat lakkaavat olemasta, vauhti vain kiihtyy.
Osmo yksinkertaistaa liikaa. Siitä olen samaa mieltä, että kolme suurinta kaupunkia tarvitsevat lisää ruutukaavaa. Eli Helsinkiin, Tampereelle ja Turkuun tarvitaan tervettä kasvua keskustaan. Vantaa tai Espoo eivät ole kaupunkeja. Vantaa on ongelma. Espoo on vain tehoton.
Ruutukaavaa tarvitaan sekä asumisen että toimitilojen vuoksi. Kehille kadonneet it-alan työpaikat ovat ongelma, ei niinkään muutama Nummelassa sijaitseva omakotitalo. Nummelat olisi tosin muualla Euroopassa kaavoitettu radan varteen.
Viimeisen 5 vuoden aikana tärkeimmäksi “kaupaksi” on tullut lähin posti, johon nettikaupoista tilattu tavara toimitetaan. Matkaa on vähemmän kuin lähimpään tavarataloon. Kun saisi vielä noille kuriiriliikkeille taottua sen, että ihmiset yleensä ovat töissä kun tavaraa yritetään toimittaa kotiovelle, niin tavara tulisi nopeammin noudettavaksi postiin.
Väitetään, että Suomen taloudella menee surkeasti. Suomalaisilla yrityksillä menee siis surkeasti.
Miksi siis valtio tarvitsisi neuvoja niiltä, jotka eivät ole onnistuneet edes omaa tonttiaan pitämään kunnossa?
Eikö yritysmaailmalta pitäisi kysyä neuvoja silloin, kun yritykset kukoistavat ja kauppa käy?
Valtion hoitaminen yritysmaailman opein johtaa verenvuodatukseen. Yrityksen hoitamisen näkökulmasta köyhät ja sairaat voisi poistaa taseesta turhina kuluerinä. Nytkin yli 30 miljardia menee vuodessa sosiaali- ja terveysmenoihin. Eikun vaan leikataan nämä kokonaan pois ja budjetti on jo 20 miljardia plussalla.
Päinvastoin, Suomi tarvitsee poliitiikkaa, joka pistää yritysmaailman takaisin ruotuun, tuottamaan hyvinvointia kansalaisille.
Pääomavero progressiiviseksi, yhteisöverokin voisi olla progressiivinen. Eikä pidä unohtaa osinkojakaan.
Pienyrityksille kevyt verotus, suuryrityksille raskas.
Jos suomalaisissa vientituotteissa ei ole vikaa, niin ne menevät kyllä kaupaksi pienemmistäkin yrityksistä. Näin se tuotto jakautuisi useammalle taholle.
Laitetaan köyhyyden ja ihmisyyden nimissä kaikille yli miljoonan euron omaisuuksille solidaarisuusvero. Ollaan reiluja ja sanotaan, että 50 prosenttia riittää.
Yrityksien tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen. Valtion tehtävä on ottaa osansa tästä voitosta ja jakaa se kansalaisten hyvinvointiin.
Suomeen voisi myös säätää lain, joka kieltää Suomen valtiota osallistumasta pankkien tai muiden yritysten pelastustalkoisiin koko Aurinkokunnan alueella.
“Ovatko koulut kaupungeissa huonoja?”
Älä yleistä. Tietyillä alueilla ovat, toisilla eivät — ja eron synnyttävien syiden selvittäminen jätettäköön tässä lukijatehtäväksi.
Ja niin muuten, Pisahan kai mittaa aika pitkälle puhdasta ulkoaoppimista? Eli varsin merkityksetön testihän se sitten loppupeleissä kuitenkin oikeasti on.
Katselin tilastotieteen assistentti Osmo Soininvaaran haastattelua 1980.
Tällöin vielä Vihreiden tavoitteena oli hidastaa muuttoliikettä maan sisällä ja kehittää pienyhteisöjä jotka ottaisivat vastuun vanhusten, lasten ja vähäosaisten hoidosta yhteiskunnalta 🙂
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/vihrean_liikkeen_pioneerit_junamatkalla_parempaan_suomeen_55012.html#media=55014
Kyllä, noin sitä ajateltiin ja pidän tuosta utopiasta vieläkin. Vihreät myös yrittivät käytännössä rakentaa tuollaista maailmaa, mutta aika kulki sen ohi. (Puhuttiin muuten myös hallitusta albanisoitumisesta!) Vihrteissä kommuuneissa elettiin niin pienellä ulkoisella rahalla, ettei verottaja sitä uskonut vaan ahdisteli arvioverotuksella.
Omavaraisuus tarkoittaa alhaista työnjaon astetta ja se tarkoittaa vaatimattomia kulutusmahdollisuuksia. Ihmiset äänestivät jaloillaan ja kukkarollaan tätä mallia vastaan, vaikka voi olla, että näin elävät eläisivät paljon onnellisempaa elämää.
Teknologia myös muuttui. Kuviteltiin pienimuotoista teollisuutta, jonka voisi hajauttaa, mutta sitä ei enää ole eikä teollisuus nyt yleensäkään juuri työllistä niin kuin ennen.
Samalla kaupungeista on tullut paljon parempia paikkoja elää ja asua. Niistä on tullut rtervellisempiä,. minkä näkee eliniänodotteen kasvussa ja elämä niissä on muuttunjut mielenkiintoisemmaksi ja yhteisöllisemmäksi. Kerrostalo ei ole yhteistö, vaan samoissa koertteleissa on monta rinnakkaista yhteisöä.
Vielä enemmän mjuuttui maaseutau ja maatalous. Robottinavetat ja sadan hehtaarin yksinäisyys ovat kaukana siitä lempeästä yhteisöllisestä elämästä, josta me haaveilimme.
Sinänsä kukaan ei kiellä ketään muuttamasta maalle omavaraistalouteen ja njonkin verran sellaista tapahtuukin — userin jonkin uskonnollisen teeman ympärillä. Tuskin enää verottajakaan jahtaisi arvioverotuksella.
Miten sitä sanassa sanotaankaan: “Herra. Minä kiitän Sinua siitä, etten ole niinkuin tuo republikaani.”
“kun ikä alkaa lähetä 50 v. niin kahvilat, elokuvateatterit ja palvelut alkavat menettää merkitystään.”
En allekirjoita alkuunkaan, vaikka alan lähetä kuuttakymppiä. Sosiaalisuuden, osallistumisen ja kulttuuriin osallistumisen ja sen seurannan tarpeet eivät katoa mihinkään.
Kukin tyylillään. Kun katsoo teattereiden, keskustan kahviloiden, musiikkitalon konserttien ja muun sellaisen yleisöä, päätyy väkisin ajatukseen, että on muunkinlaista ikääntymistä.
Onko demografiat kantakaupungin ja muiden alueiden välillä muuten vastaavat? Omassa tuttavapiirissä keskusta-asujat ovat kaikki joko nuoria sinkkuja, lapsettomia pariskuntia, eläkeläisiä tai nuoria pariskuntia yhden pienen vauvan kanssa. “Peruslapsiperheet” 4–5 henkeä keski-ikäisten työssäkäyvien vanhempien kanssa loistavat poissaolollaan. Kahden hengen talouden ruoka-ostokset on kummasti helpompi hoitaa ratikalla kuin neljän tai viiden hengen.
Mutta en kuitenkaan usko että ruokahuollon järjestäminen on se syy mikä ajaa lapsiperheitä “republikaanivyöhykkeelle”. Ainakin meidän perheellä suurimmat syyt olivat taloudellisten realiteettien leikkaus kaupunkiympäristön sosiaalisiin ongelmiin. Eli suomeksi sanottuna se, että ei ollut rahaa ostaa kaupunkiasuntoa sellaiselta alueelta jossa haluaisi lasten kanssa asua.
Jos ajatellaan asiaa ympäristön kannalta, niin en usko että on loppujen lopuksi niin paljon väliä miten ruokakaupassa tai päiväkodissa käydään. Nämä matkat ovat yleensä kuitenkin aika lyhyitä verrattuna työmatkoihin. Työmatkojen kohdalla taas pitää muistaa, että kaikki työpaikat eivät voi sijaita kaupunkien keskustoissa. Lisäksi nykypäivän työelämä on sen verran arvaamatonta että harvan kannattaa valita asuinpaikkaansa työmatkan perusteella. Mitäs sitten tehdään kun tuleekin pakko vaihtaa työpaikkaa? Repäistään perhe irti sosiaalisista ympyröistä, kouluista ja harrastuksista ja muutetaan kaupungin toiselle laidalle? Ja parin vuoden kuluttua sama uudelleen. Entäs kun vanhempien työpaikat ovatkin eri puolilla kaupunkia, miten silloin mennään kävellen töihin?
Oma utopiani elämästä täällä republikaanivyöhykkeellä olisi sellaista, että asutus olisi nykyistä selkeästi tiiviimpää (pienempiä okt-tontteja, townhouse rakentamista ja pienkerrostaloja), pienempiä alueellisia keskustoja peruspalveluineen kävelymatkan päässä, etätyötä joko omassa kodissa tai lähikeskustassa sijaitsevassa työtilahotellissa ja hyvät raideliikenneyhteydet työpaikka-alueille eri puolilla pks-seutua.
Sipoolaisena on pakko nousta vastustamaan tätä yleistämistä. Sipoossa on kaksi keskusta (nikkilä ja söderkulla) joissa voi vallan mainiosti asua kivenheiton päässä ruokakaupoista ja muista palveluista, mutta kuitenkin väljästi ja luonnon lähellä. Molemmista keskustoista on toimivat joukkoliikenneyhteydet (35–45 min) Helsingin keskustaan.
Väittäisin että suurin osa sipoolaisista asuu alle 2km etäisyydellä ruokakaupastaan ja itse kuljen söderkullasta mieluiten pyörällä töihin Helsinkiin.
Kyllä. Söderkulla on hyvin suunniteltu alue (ainakin noin yleiskaavan tasolla) ja niin myös Nikkilä. Täältä Kalkkirannan tien varresta pääsee Söderkullaan 15 kertaa viikossa, mutta kauppareissu ei onnistu, ellei ole valmis yöpymään Söderkullassa. Nyt kun Sipoo on liittynyt HSL:ään, vuorotiheus moninkertaistuu, lopultakin.
Kiemurteleva bussiyhteys Kalkkirantaan vaihtoineen on niin hidas, että ajan Katajanokalta fillarilla nopeammin. (Uuden Porvoontien vartta kulkeva pyörätie on muuten todella vaarallinen. Siitä jos mjistä pitäisi tehdä vapaaehtoinen. Paljon näkeemin pyöräilijöitä ajoradalla.)
Muuten en Sipoon kaavoitus ymmärrä. Mitä järkeä oli tehdä Eriksnäsin ja Landbon pienet asutuslämpäreet kauas kaikesta ja ilman mitään palveluita, kun maata olisi ollut lähempänäkin. Nyt on sitten kyllä megalomaanisia suunnitelmia 70 000 asukkaan alueesta, mutta se voi kaatua siihen, että tarjontaa tulee lähemmäs Helsinkiä metron varteen.
Iso kuva on kyllä kaupungistuminen, valitettavasti.
(Oikeistolainen) ruoanlaittoa harrastava isä, joka kantaa viikon ruoat 2–4 kertaa viikossa repussa työmatkalla. Vaimo tuo täydentäviä kirsikkatomaattirasioitaan ja jugurttejaan pikkukaupoista. Työmatkat 1,5 km ja 4 km. Päiväkotiin kävelee 3‑vuotias mukana 800 metriä, rain or shine. Mukavaa ja kahden auton kulut säästävänä maksan Kampin neliöhintoja mielelläni.
Joo tätä hain itsekin aiemmilla kommenteilla. Voihan jopa olla että autoilun tarve vähenee mutta ei joukkoliikenteen kehityksen ja kaavoituksen ansiosta vaan verkkokaupan yleistymisen vuoksi.
Ihan siinä kuin omavaraista maaseutua, jos ei lasketa primitiivistä vegetointia nälkärajalla. Edes moniosaamisen mestari, vanhan polven pienviljelijä, ei ollut omavarainen vaan hyvinkin ostotavaran ja markkinoiden varassa — jonnekin se tuotettu piti myydä.
Omavaraisimmillaan Suomi taisi olla sota-aikana. Sen kokeneet eivät ole ainakaan minulle valittaneet myöhempää omavaraisuusasteen laskua.
Eihän sitä myyty, se käytettiin itse — siis silloin kun maaseutu oli omavarainen. Ajoittaisten nälänhätien vuoksi omavaraisuus oli tosin varsin suhteellista.
Sellainen omavaraisuus on toki vieläkin mahdollista, mutta ei sitä kukaan halua.
Nykyinen tukiin perustuva ja öljystä riippuvainen maatalous ei ole missään mielessä omavaraista.
Joo, mutta meillä Suomessa on tilaa isoille tonteille. Pääkaupunkiseutua voi levittää huoletta maaseudulle, eikä tarvitse tiivistää.
Lontoo on noni 100 km halkaisijaltaan ja aika ahdasta on. Suomessa ei ole sitä 30 miljoonaa asukasta, joten Helsinki voi laajeta 100 km halkaisijaltaan olevaksi puoliympyräksi ja asukkaat voisivat elää rennosti ja väljästi.
Pienpuukerrostalot sopisivat tälläisiin maaseudun asuinalueisiin ja olisi mahdollisuus isolle tontille, jossa tämä pienyhteisö voisi vaikka viljellä jotain sesonkiherkkuja.
Olennaista tietenkin olisi ne lähijunayhteydet. Ehdotankin Kehä IV:n rakentamista, lähijunaraiteena ja sen kehän ympärille maaseudulle väljähköjä asuinalueita, joilta pääsee myös ilman autoa kaupunkiin.
Pidän todennäköisenä, että 15 vuoden kuluttua Suomessa ei käydä ruokakaupassa, vaan ruoka tilataan kotiovelle verkkokaupasta.
Ihmiset viettävät entistä enemmän aikaansa kotona ja entistä vähemmän missään “ostarilla” tai kaupungilla.
Miten väljähköltä alueelta pääsee ilman autoa kaupunkiin? Joukkoliikenne ei toimi ilman joukkoja. Väljä asuinalue = kaikkialla on pitkä matka. Myös kouluun, eli kouluunkin pitää mennä autolla.
Tämä voi muuttua uusien teknologioiden myötä, joista yksi on 3d tulostus. Emme voi edes kuvitella, millaista 3d tulostaminen on 50 vuoden kuluttua. Sitten on kierrätys, energiantuotanto ja ruuantuotanto. Varsinkin ruuantuotannossa on hyvin suuret yllätysmahdollisuudet. Energiantuotannossa on fuusioenergia ja se taas mullistaisi kierrätyksen.
Miten tuo vaarallisuus oikein ilmenee? Suora, hyväkuntoinen kevyenliikenteen väylä jossa verraten vähän liikennettä ja hyvä näkyvyys eteenpäin? Ajattelemmekohan edes samaa väylää? Ajan tuota säännöllisesti Helsingin ja Söderkullan välillä ja pidän reittiä yhtenä pks-seudun parhaimmista.
Niin varmaankin. Pohdiskelin tässä vain sitä, miten suuri pinta-ala maata (maaseutua, viljelyksiä ja puutarhoja, laidunmaita, mm. kanatarhoja yms.) tarvitaan esim. kaikkien nykysuomalaisten vuodessa syömän ruoan tuottamiseksi. per kerrostalossa asuvien asukkaiden asuinneliöt. Ei taitaisi ihan tasakattoisen yksikerroksisen omakotitalon kattopinta-alakaan tuota varten riittää, saati korkeamman kerrostalon (oletettu tasakatto)? (Esim. perunaakin taitaa tulla vain kilon — muutaman verran per neliö.)
Osuvasti laitettu.
Ilman maataloutta ja sen 20 vuoden aikana saamia miljardien eurojen ympäristötukia meillä ei olisi Itämerta, joka suhteellisesti ottaen tuottaa enemmän sinilevää kuin mikään muu meri maailmassa.
Jotkut vielä puolustelevat kannattamatonta maataloutta maisemanhoidolla.
Siis en tarkoita, että maaseudun asuinalueet olisivat mitään “hippikommuuneja”, vaan moderneja pienkerrostalojen ja ok-talojen muodostamia asuinalueita, joissa olisi suuret pihat harrastuksia ja puutarhan hoitamista varten.
Lämmitysnergiaa otettaisiin maasta ja auringosta, loput ehkäpä puuhakkeella. Sähkö toki valtakunnan verkosta.
Tavallaan yritän tässä miettiä, millainen moderni maaseutukylä voisi olla. Verkkokaupan ansiosta tälläinen kylä voisi tehdä yhteistyötä mm. ruokatilausten kohdalla.
Mutta joka tapauksessa me tarvitsemme vaihtoehtoja aivan perinteisen maaseudun ja kaupunkiasumisen välille. Siinä “sadan hehtaarin” yksinäisyydessäkään ei ole mitään mieltä, vaikka toki jotkut rakastavat sitäkin.
Jos aiomme saada ihmiset lähemmäksi toisiaan Suomessa, niin myös tälläisestä väljemmästä asumisesta haaveilevia pitää kyetä kaavoittamisella palvelemaan.
Siinä ei ole mitään järkeä, että kaikki pakotettaisiin yhteen ja samaan muottiin. Se on typerää.
Kehä IV:n laittaisin kartalle Helsinki-Espoo-Kirkkonummi-Siuntio-Lohja-Vihti-Nummela-Hyvinkää-Mäntsälä-Porvoo-Vantaa-Helsinki.
Hyvin karkeasti 200–240 km mittainen rataosuus, jonka ympäristöön voisi kaavoittaa asuinalueita tarvittavine palveluineen.
Jos se rata vielä saataisiin mahdollisimman suoraksi, niin sitä voisi sitten ajaa myös jopa yli 200 km/h nopeudella ilman mitään luotijunakalustoakin.
Jos ei panosteta logistiikkaan, niin ainoa keino on rakentaa pääkaupunkiseutua ylöspäin, eli kerrosta kerroksen päälle ja tiivistää entisestään.
Ei sinne maaseudulle kukaan muuta, jos sieltä ei pääse liikkumaan, eikä ole palveluita. Tarvitaan siis hyvin suunniteltu ja toteutettu kokonaisuus, ennen kuin minnekkään voidaan synnyttää uutta kylää tai pienkaupunkia.
Mutta onko autoilu ongelmakaan väljällä asuinalueella?
Tulevaisuuden autot ovat vähäpäästöisempiä, kuin nykyiset autot. Näin voi lienee turvallisesti todeta. Kulutuskin pienenee. Sähköntuotannon muuttuisessa uusiutuville, sähköautokin on oikeasti siitä näkökulmasta puhdas.
Väljällä asuinalueella on myös tilaa autoille.
Kaupungissa taas autoilu on ongelma, jo pelkan tarvittavan tilan vuoksi.
Minusta on todella ikävä elämänmuoto, jossa vanhempien aika menee lasten kuskaamiseen harrastuksiin, jos tarvitaan autoa, kun on unohtunut ostaa maitolitra ja jossa ihmisiä ei voi tavata ilman, että ajetaan autolla heidän luokseen. Asun mieluummin niin, että kaikki tuo on kävelöymatkan päässä.Toki raitistaa elämää, kun on aina oltava ajokunnossa.
Näin on lähiössä.
Joka ei tätä usko, tervetuloa tutustumaan Oulun joukkoliikenteeseen, joka on, tai ainakin oli, surkea.
Perussyynä on, että Oulu on kaavoitettu amerikkalaiseen malliin: pieni, tiheä ydinkeskusta, jonka ympärillä on kymmeniä väljiä omakotitalokyliä siellä sun täällä silmänkantamattomiin. Tämän näkee hyvin lentokoneesta, kartasta se ei niin selvästi hyppää silmiin.
Kunnon joukkoliikenneyhteyksiä on vain niistä omakotitalokylistä, joissa on riittävän suuri kerrostalokeskusta, ja tietysti myös runkoreittien varsilta.
Nykyisin Oulua yritetään systemaattisesti tiivistää.
Ikävää tai ei, mutta se on realismia.
Se taas ei ole realistista, että vanhempien työpaikat olisivat kävelyetäisyydellä, eikä se, että lasten koulutkin olisivat.
Tulevaisuudessa ruokaostokset lennätetään kotiovelle lennokkirobotilla.
Mikä tarkalleen on syy siihen että ne uudet kylät tai pikkukaupungit ylipäätään pitäisi sijoittaa jonnekin virtuaalikehän ympärille eikä kiinni olemassaolevaan kaupunkirakenteeseen jossa a) palvelut ja b) liikkuminen ei ole ongelma?
Nämä jutut rupeavat olemaan kaukana todellisuudesta. Maaseudulla harrastetaan sitä, mitä siellä voi harrastaa. Kalastusta, metsästystä, hiihtoa, yleisurheilua, pallon potkimista, jääkiekkoa, pyöräilyä, soutua, melontaa, tennistä jne.
Minä ajelin kouluiässä matkoja kaverini luokse pyörällä. Matkaa tuli 16 kilometriä suuntaansa. Sitä pidettiin ihan tavanomaisena. Siinähän sitä oli tekemistä. Sama kaveri kävi usein pyörällä koulussa, vaikka koulubussikin kulki. Pyörä oli kylläkin sen maailman aikaiseksi hieno maantiepyörä.
Yrität sovittaa kaupunkikulttuuria maaseudulle. Se ei toimi. Maaseudulla kaikki on lähellä. Jos ei ole, niin sitten sitä ei tehdä. Maaseudulla koko perusarki on kävely- tai pyöräilymatkan päässä.
Jos kuntakeskukseen joutuu ajamaan 20 kilometriä kerran viikossa tai puolessatoista ruokakauppaan, niin se nyt ei yletön vaiva ole.
Maaseutulainen,
Olet oikeassa. Pitäisi sanoa tarkemmin. Kun puhun maaseudusta, en tarkoita sitä pienevää joukkoa ihmisiä, jotka asuvat oikealla maaseudulla ja ovat siellä töissä. Ainakin Uudellamaalla “maalla asuvista” suurin osa on pendelöijiä, jotka elävät kaupungeissa mutta matkustavat päivittäin maalle nukkumaan. Eräs sellainen valitti Helsingin sanomissa, kuinka kohtuutonta olisi asettaa ruuhkamaksuja, koska heidänkin perheensä joutuu ajamaan vapaa-ajan ajoa 200 km viikossa.
Jääkiekko kyllä edellyttää varmaan maallakin sitä, että peleihin ja treeneihin kuljetaan autolla.
Tuosta tulee aika tarkalleen sama kuin uusimaalaisten mökkimatkoista. Pitäisikö niitä rajoittaa? Miten ihmeessä saamme ihmiset viihtymään tiiviillä alueilla. Puhumattakaan, että kaukomaille kuljetaan vain lentämällä. Ei esimerkiksi polkupyörällä (poikkeuksiakin on). Oletetaan, että kaikki asuvat Helsingissä. Maailma tuhoutuu siinä samassa silmänräpäyksessä ekologisen jalanjäljen aivan käsittämättömän suureen kasvuun. Ellei. Ellei rajoiteta A) mökkimatkailua B) kaukomatkailua. Molemmissa tapauksissa voidaan toki kannustaa polkupyöräilyyn.
Tulee se maitopurkki haettua kaupasta ja käytyä kirjastossa muksun harrastereissun aikana. Monasti hoituu kimppakyydit äitien optimoiman kuljetuslogistiikan keinoin.
Näkyvät nuo kersat ainakin vielä täällä osaavan kokoontua ihan itsekseenkin ja keksivän tekemistä ilman virikeohjaajia ja kunnan nuorisotiloja. Oppivat vielä pahalaiset yksityiautoilun alkeet kun rälläävät itse remppaamillaan viidenkympin euron autoilla pellolla. (EU-maataloussäännösten sallimalla tavalla)
“Ellei rajoiteta A) mökkimatkailua B) kaukomatkailua.”
Kuten sinulta jo aiemminkin tässä keskustelussa kysyin: kuka rajoittaa? Sinäkö? Vaiko joku vaaleilla valitsematon vihreä juntta — ja jos, niin milläpä ajattelit tällaisen nostaa valtaan?
Millä näistä mahtaa suomalaisten vuositasolla olla se suurin ekologinen hiilijalanjälki:
A) mökkimatkat (Suomessa),
B) kaukomatkat (lomamatkat, turismiin liittyvät) ulkomaille, tai
C) työmatkat (päivittäiset, kotimaassa)?
Oletan, että a‑vaihtoehdon osuus on selvästi muita pienempi, mutta tuo riippuu tietenkin siitä, miten usein siellä mökillä käydään. Kainuun korven keskelle ei taida kovin moni helsinkiläinen joka viikonloppu city-maasturilla edestakaisin huristella, kun taas päivittäisiä työmatkoja kertynee vuodessa vähintään viisinkertainen määrä, todennäköisesti paljon enemmän.
Urbaanien kaupunkilaisten kaukomatkojen (B) osuus ja merkitys voisi kokonaisuutena olla aika kiinnostava tieto, vaikka en nyt niitä kaukomatkoja lähtisi rajoittamaankaan, ellei sitten jotain pienehköä, mutta matkatiheyden (tai lentokilometrien) suhteen kumulatiivisesti kasvavaa henkilökohtaista haittaveroa lähdetä suunnittelemaan kaukomatkailulle. Toisaalta, olen aika usein miettinyt, onko eettisesti oikein, että haittaa saa joku aiheuttaa, jos hän siitä maksaa? Eikö tuokin ole vähintään kyseenalaista?
Rajoitusten ja varsinkin kieltojen laatimisessa tai jo niiden pohtimisessa on syytä olla aina maltti mukana, sillä niitä taitaa jo nykyisinkin olla (ehkä) liikaa. Suotuisan ohjaavan vaikutuksen aikaansaamiseksi pitäisi käyttää mielummin porkkanaa kuin keppiä.
Synteesi ruutukaavasta ja omakotitalosta tuottaa sitä tiivismatalaa, townhouseja, kaupunkipientaloja. Niitä ei vain kaavoiteta mihinkään ja sittenkin jos johonkin vahingossa kokeeksi kaavoitetaan niin sinne nousee niitä nykyarkkitehtien piloille pelkistettyjä kötöstyksiä.
Townhouset ovat aivan ihania (jos mennään perinteisen esim. brittiläisen mallin mukaan), joka asunnossa oma etu- ja takapiha, jotka eivät kuitenkaan ole niin suuria, että edellyttäisivät aktiivisempaa puutarhanhoitokiinnostusta, mutta tarpeeksi suuria, että sallivat sen. Aluetehot saadaan varsin kunnioitettaviin lukemiin, paljon kerrostalolähiötä korkeammiksi.
Niin, miksi tällaisia ei tehdä?
Ei meidän tarvitse saada ihmisiä viihtymään; ne viihtyvät, jotka viihtyvät. Enemmän on tulijoita kuin mahtuu, joten huolehditaan nyt vaan siitä, ettei heitä estetä tulemasta.
Minulle on uutinen, että kaukomatkat maakunnista tehdään jollakin muulla kuin lentokoneella. Lähde tälle tiedolle olisi kiva.
hyvä että tätä keskittämistä toteutetaan jo ennen kuin seuraava energiakriisi iskee päälle. mitä suurempi joukko suomalaisista asuu valmiiksi pyöräilymatkan päässä työpaikaltaan (ja palveluista), sitä vähämmän kirpaisee polttonesteiden reipas kallistuminen. toki julkinen liikenne sekin tarjoaa substituutin kaupungeissa, vaikka bussilinjojen kustannukset jonkin verran kasvaisivatkin. sähköauto, jota edellisessä postauksessa jo ruodittiin taitaa sitten syödä järvenpääläisiltä yms. republikaanivyöhykkeiden asukeilta melko suuren siivun siitä mitä neliöhinnoissa säästettiin.
Koulun, työpaikan ja kodin välinen etäisyys on ainakin itselleni tärkein asumispaikkaa määrittävä asia. Niin kauan kuin ne eivät siirry verkkoon, on vaikea uskoa nykyisen kaupungistumistrendin radikaalisti muuttuvan. Lisäksi perheellinen ei perheasunnostaan hevillä muuta senkään jälkeen kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Kauppojen sijainti on paljon vähemmän merkittävä asia.
Syy on raha ja esteettomyysmääräykset.
Tuollainen kolmekerroksinen kiva kaupunkipientalo kasvaa melkein väkisinkin parinsadan neliön kokoiseksi, mikä ei ole nykyisillä neliöhinnoilla kovinkaan monen perheen ulottuvissa. Tai kääntäen, grynderi saa paremman katteen rakentamalla pienempiä kerrostaloasuntoja.
Esteettömyys taas on ihan yksinkertaisesti perin hankala toteuttaa jos asunnon sisällä on portaita. Tietysti nykyisenkaltaisten esteettömyysmääräysten lähtökohtainen järjellisyys on ihan oma keskustelunaiheensa. Väestön ikääntyessä esteettömyys ehkä kuitenkin on ainakin tavoitteena ihan asiallinen idea.
Viekö sama lennokki lapset kouluun paluupostissa?
Ja eiköhän suurin osa lapsista kulje kävellen tai pyörällä kouluun Helsingissä. Se on realismia vaikka se ei omaan maailmankuvaan mahdu.
Väärin.
Maksukykysi on se tärkein asuinpaikkasi määrittelevä asia.
Tietyllä tavalla kehitys on mennyt tuohon suuntaan. Jos katselet Helsingissä Kehä I:n tasalla olevia rintamamiesalueita, niin siellä oli ensin yksi rintamamiestalo 1500 m²:n tontilla. Jos se talo lanattiin 15 vuotta sitten, tilalle tuli yksi suuri omakotitalo. Jos se talo lanataan nyt, tilalle voi tulla 4 erillistaloa tai 5 asunnon rivitalo.
Markkinat tekevät niitä townhouseja heti, kun e‑luvut siihen kannustavat.
Suuri elämän laatua parantava muutos oli kun muutin aivan kaupungin keskustaan (Vaasa) eikä päivittäin ole tarvetta käyttää autoa. > Lasten ollessa pienempiä hyvin suunnitellussa (kerrostalo)lähiössä (ei yhtään autoa yhdelläkään pihalla) homma hoitui kimppakyydein samaa koulua käyvien kanssa. Tuossa lähiössä oli ostari, posti, pankki vielä silloin. Lasten teini-iästä lähtien oli kätevää asua ydinkeskustassa. Vietän aikaani nykyään myös maalla, n. 20 km Kuopiosta. Kerran viikossa pitää yleensä käydä kaupungissa, pyörämatkan päästä löytyy peruselintarvikkeet. — On ole ennen asunutkaan OK-talossa. OK-talossa tai rivarissa varttuneet karsastavat kai boxi-asumista kerrostalossa. Aika monelle asuminen OK-talossa on harrastus nurmikon‑, puutarhan‑, polttopuiden hoitoineen ja kaikkine remppoinen. Urbaani asuja löytää elämän kaupungilta, ei asunnosta.
Tällaistahan on Hollantilaientiellä Munkkiniemessä.
Saksalaistuttavani asuu samanlaisesa systeemissä n 7–8 km Kölnin keskustasta. Työpaikka — hän on Schulleiterin, peruskoulun rehtori — on n 7 km automatkan päässä. Matkan hän kulkee autollaan, mutat siihen suuntaan ruuhkat eivät haittaa.
Minusta tuo pinta-alavaatimus ei ole mikään itsestäänselvyys. Ainakin jos jätetään rakentamatta taloon autotalli ja sen vaatima ajoliuska ja järjestetään asukaspysäköinti esim. korttelikohtaisella pysäköintitalolla.
Tietysti isompiin kaupunkitaloihin kuuluu se autotallikin.
Esteettömyys ja portaat on mielestäni ongelma, johon pitää etsiä teknologisia ratkaisuja. Porrashissit kaikkiin sisäportaisiin? Vai onko näissä jokin (tarkastuspakko jne.) joka tekee niistä liian kalliin ratkaisun? Luulisi että kielto rakentaa portaita hissittömään taloon tulee vielä kalliimmaksi.
Olet minkä ikäinen tahansa niin kaupungeissa toimivat sekä työmarkkinat että parisuhde- ja muut suhdemarkkinat ja jopa asuntomarkkinat paremmin kuin maalla. Jos saat potkut töistä niin uuden työpaikan löydät varmimmin kaupungista kuin maalta. Jos olet vaikka viisikymppinen ja satut eroamaan niin uuden kumppaninkin löydät helpommin paikasta jossa tarjontaa on enemmän. Ainoastaan asuminen on kalliimpaa kaupungisa mutta kun punnitsee hyödyt ja haitat niin se tulee silti edullisemmaksi pitkällä aikavälillä kuin maalla asuminen. Täytyy muistaa että maalla asuntotarjontaa on jopa liikaa nini että niiden arvo tippuu siinä missä kaupungissa nousee.
Ainakin ennen kaukomatkoja osattiin tehdä myös junalla ja laivalla. 1960-luvulle asti oli melko tavallista että jos perheessä oli sukulaisia Ameriikassa, niin matkustettiin sinne laivalla, suoria amerikanlaivoja lähti mm Göteborgista. Ja interreilattu tai muuten vaan matkustettu junalla ympäri Eurooppaa on harrastettu 1800-luvulta asti, ennen pääsi junalla Tukholmasta suoraan Roomaan tai Pariisiin, nyt joutuu muutama kerta vaihtamaan mutta päääsee silti. Ja sitten on matkustettu junalla Siperian halki Kiinaan ja Japaniin asti.
Nämä tavat tehdä kaukomatkoja katosivat halpojen lentolippujen myötä 2000-luvulla mutta kunhan öljy kallistuu taas niin ne taidot on opittava uudestaan.
Joko silloin oli posti, pankki ja ostari hävitetty lähiöstä?