Olen ollut vankka yhdistyvän Euroopan kannattaja. Euroopan tulee puolustaa hyvinvointiyhteiskuntaan perustuvaa talousmalliaan raaempia kilpailijoita vastaan Aasiassa ja Amerikassa. Pieninä keskenään torailevina kansallisvaltioina se ei onnistu. Yhteisen valuutan oli määrä olla osa tätä projektia.
Monet taloustieteilijät varoittivat aikanaan, että euroalueen valtioiden kehitystaso on niin erilainen, ettei se muodosta optimaalista valuutta-aluetta. Itse ajattelin, että aika erilaisia ovat myös Espoo ja Pohjois-Karjala. Kokemukset itsenäisestä valuutasta 1990-luvulla olivat huonot. Pienen maan kelluvan valuutan arvo voisi heilahdella pahasti, mikä toisi yrityksille suuria suojauskustannuksia.
Yhteisvaluutta näytti toimivan kymmenen vuotta erinomaisesti, vaikka juuri silloin ongelmat kehittyivät. Nyt amerikkalaiset taloustieteilijät pitävät euroa syynä Euroopan talouden kehnoon tilaan. Suomea mainitaan esimerkkinä maasta, joka on tehnyt kaiken oikein, mutta on kuitenkin surkeassa tilassa, koska ei voi devalvoida, vaikka pitäisi. Suomi on heidän mukaansa joutunut sijaiskärsijäksi euron rakenteellisista ongelmista ja maksaa siitä kovaa hintaa.
Washington Postissa Matt O’Brien ihmettelee valtiovarainministeri Alexander Stubbin käsitystä, että devalvaatio on kuin dopingia. Kirjoittaja piti kantaa enemmän moraalisena kuin taloustieteellisenä ja kysyy, mitä vikaa on helpossa tiessä ulos ongelmista. Onhan se sekä helppo että ennen kaikkea tie ulos.
Epäsymmetrinen shokki edellytäisi devalvaatiota Jatka lukemista “Pitäisikö eurosta erota?”