Lääketutkimuksen rahoitus on ekonomistin painajainen

Lää­keyh­tiöi­den menois­ta huo­mat­ta­va osa kuluu uusien lääk­kei­den kehit­tä­mi­seen. Jot­ta tähän uhra­tut rahat saa­tai­siin takai­sin, uuden lääk­keen kehit­tä­nyt saa patent­ti­suo­jan tur­vin noin kym­me­nen vuo­den mono­po­lin kysei­seen mole­kyy­liin. Täs­tä seu­raa talous­tie­tees­sä tut­tu­ja mono­po­li­hin­noit­te­lun ongelmia:

Hyvät lääk­keet ovat ali­käy­tös­sä. Tut­ki­mus­mää­rä­ra­ho­ja käy­te­tään mil­jar­di­tol­kul­la pää­mää­rä­nä kehit­tää yhtä hyvä ja sik­si tur­ha rin­nak­kai­nen mole­kyy­li sai­rau­teen, johon on jo lää­ke. Köy­hät maat jää­vät ilman uusia lääk­kei­tä. Mala­rian kal­tai­nen köy­hien mai­den vit­saus kiin­nos­ta ketään.

Tut­ki­vien lää­key­ri­tys­ten kuu­luu saa­da kor­vaus tut­ki­muk­seen uhra­tuis­ta rahois­ta. Muu­ten­han uusien lääk­kei­den kehit­tä­mi­nen lop­pui­si. Se voi­si kui­ten­kin tapah­tua pal­jon järkevämmin.

Ehkä kes­kei­sin ongel­ma liit­tyy lääk­kei­den ali­käyt­töön, mis­tä tuo­re esi­merk­ki ovat uudet dia­be­tes­lääk­keet. Val­tio halu­aa rajoit­taa nii­den käy­tön vain lääk­kees­tä eni­ten hyö­ty­viin ryh­miin. Mono­po­li­hin­noit­te­lu pysyy joten­kin koh­tuu­des­sa tuot­teis­sa, jot­ka kulut­ta­ja mak­saa, mut­ta täy­sin kor­vat­ta­vis­sa lääk­keis­sä kan­nat­taa yrit­tää vaa­tia kuin­ka kor­ke­aa hin­taa hyvän­sä. Hin­ta­lau­ta­kun­nal­la on vai­kean teh­tä­vä sen jou­tues­saan aika-ajoin kiel­täy­ty­mään mak­sa­mas­ta ihan mitä tahansa.

Vii­si­tois­ta vuot­ta sit­ten perus­pal­ve­lu­mi­nis­te­ri­nä yri­tin kes­kus­tel­la erääs­tä lääk­kees­tä lää­keyh­tiön kans­sa kysyen, voi­si­vat­ko he alen­taa hin­taa 80 pro­sen­til­la, jos me ostam­me lää­ket­tä kym­me­nen ker­taa enem­män. He sai­si­vat kak­si ker­taa enem­män rahaa ja me pal­jon enem­män ter­veyt­tä. Suo­men pää­tä ehdo­tus kiin­nos­ti, mut­ta pää­kont­to­ri kiel­si sen. Oli­si­han syn­ty­nyt tilan­ne, jos­sa lää­ke oli­si ollut pal­jon hal­vem­pi Suo­mes­sa kuin Ruotsissa.

Olin aika­naan YK:n AIDS-ohjel­man yleis­ko­kouk­sen puheen­joh­ta­ja. Vie­res­sä­ni vara­pu­heen­joh­ta­ja­na istui Intian ter­veys­mi­nis­te­ri. Hän ker­toi, että Intian ter­veys­ti­lan­ne kohe­ni­si olen­nai­ses­ti, jos he sai­si­vat kuu­den kes­kei­sen lääk­keen paten­tit vapaiksi.

Ennen lää­keyh­tiöt myi­vät lääk­kei­tä hal­val­la köy­hiin mai­hin. Sit­ten kek­sit­tiin sal­lia lääk­kei­den har­maa­tuon­ti köy­his­tä mais­ta rik­kai­siin, jot­ta koh­tuut­to­mat hin­nat saa­tai­siin las­ke­maan. Ei se tie­ten­kään las­ke­nut lääk­kei­den hin­to­ja rik­kais­sa mais­sa vaan nos­ti nii­tä köy­his­sä mais­sa. Aivan höl­mö ja köy­hiä mai­ta koh­taan rauk­ka­mai­nen päätös!

Kukaan tut­ki lääk­kei­den tur­haa käyt­töä. Eräs tut­ki­ja sanoi minul­le käsi­tyk­se­nään, että vain osa sta­tii­ne­ja syö­vis­tä tosia­sias­sa hyö­tyy sii­tä ja ettei aina­kaan iäk­käil­le poti­lail­le pitäi­si nii­tä enää syöt­tää. En tie­dä, onko hän oikeas­sa, mut­ta vaik­ka oli­si, lää­keyh­tiöi­den tut­ki­muk­set eivät kos­kaan pää­tyi­si tähän tulokseen.

Tör­mä­sin ongel­maan perus­pal­ve­lu­mi­nis­te­ri­nä. Heik­ki Joen­suu HYKS:ssä halusi tut­kia erään kal­liin rin­ta­syö­pä­lääk­keen tehoa. Lää­keyh­tiö oli luvan­nut tut­ki­muk­seen ilmai­set lääk­keet, mut­ta vetäy­tyi oival­let­tu­aan, että tut­ki­muk­sen aihee­na oli, riit­täi­si­kö kuu­den vii­kon kuu­ri vuo­den kuu­rin sijas­ta. Soi­tin Rai­mo Sai­lak­sel­le ja hän ymmär­si asian heti. Val­tio rahoit­ti tut­ki­muk­sen, ja niin sii­nä kävi, että kuu­den vii­kon kuu­ri antoi saman vas­teen kuin vuo­den kuu­ri. Kan­nat­ti rahoit­taa se tutkimus!

IT-tek­no­lo­gias­sa ei tär­keil­le kek­sin­nöil­le myön­ne­tä rajoit­ta­ma­ton­ta patent­tia, vaan kek­sin­tö on pak­ko lisen­sioi­da koh­tuu­hin­nal­la kil­pai­li­joi­den­käyt­töön. Näin voi­si teh­dä lää­ke­pa­tent­tien­kin koh­dal­la. Vie­lä parem­pi oli­si, että OECD-maat, jot­ka joka tapauk­ses­sa lää­ke­kor­vaus­ten kaut­ta mak­sa­vat lää­ke­tut­ki­muk­sen kulut, ostai­si­vat yhdes­sä kes­kei­siä patent­te­ja vapaik­si. Par­haat dia­be­tes-lääk­keet oli­si­vat heti täy­des­sä käy­tös­sä eikä tur­hien rin­nak­kais­ten mole­kyy­lien kehit­tä­mi­seen haas­kat­tai­si rahaa.

(Kir­joi­tus on jul­kais­tu kolum­ni­na Lääkärilehdessä)

31 vastausta artikkeliin “Lääketutkimuksen rahoitus on ekonomistin painajainen”

  1. Tot­ta, mut­ta vaik­ka lää­ke­tut­ki­muk­sen rahoi­tus onkin eko­no­mis­tin pai­na­jai­nen, se ei ole ainoas­taan eko­no­mis­tin painajainen.

    Ja var­sin kiin­nos­ta­va kuvio on juu­ri tuo mai­nit­se­ma­si ilmiö: lää­ke­teh­taat jul­kis­ta­vat vain ne tut­ki­muk­set, jois­ta ne hyötyvät.

  2. Se, että lää­ke­teh­taat jul­kis­tai­si­vat vain ne tut­ki­muk­set, jois­ta niil­le on hyö­tyä, pitää jos­kus paik­kan­sa, usein ei. Sen sijaan lää­ke­teh­das ei yleen­sä läh­de rahoit­ta­maan tut­ki­mus­ta, jos­ta sil­le ei oli­si hyö­tyä. Lää­ke­teh­taat eivät tee itse suu­rin­ta osaa tut­ki­muk­sis­taan, vaan teet­tä­vät eläin­tut­ki­muk­set ja muut alku­vai­heen tut­ki­muk­set eri­kois­tu­neis­sa labo­ra­to­riois­sa ja klii­ni­set tut­ki­muk­set nor­maa­leis­sa sai­raa­lois­sa, pää­asias­sa yli­opis­to­sai­raa­lois­sa. Täl­löin tut­ki­jan int­res­sis­sä on oman tie­teel­li­sen ansioi­tu­mi­sen­sa takia pitää huo­li sii­tä, että tut­ki­mus jul­kais­taan, eikä nähen int­res­sis­sään lii­oin ole jul­kais­ta vää­riä tulok­sia, jot­ka kui­ten­kin joku muu uudes­sa tut­ki­muk­ses­sa kysee­na­lais­taa. Lää­ke­tut­ki­muk­sel­la pitää olla tiuk­ka eet­ti­nen seu­ran­ta, mut­ta toi­saal­ta vii­me aikoi­na on tul­lut muo­ti-ilmiök­si kysee­na­lais­taa jokai­nen tut­ki­mus, jos­sa teol­li­suus on muka­na. Lää­ke­ke­hi­tys ei oli­si lähes­kään nykyi­ses­sä hyväs­sä mal­lis­sa ilman teol­li­suu­den rahoit­ta­maa tut­ki­mus­ta yli­opis­to­tut­ki­joi­den käy­tän­nös­sä tekemänä.

  3. Hän ker­toi, että Intian ter­veys­ti­lan­ne kohe­ni­si olen­nai­ses­ti, jos he sai­si­vat kuu­den kes­kei­sen lääk­keen paten­tit vapaiksi.

    Joko tuos­ta on 10 vuot­ta? Intian ter­veys­ti­lan­ne on siis nyt aika hyväl­lä tolal­la, kun paten­tit ovat ehti­neet vapautua. 

    Intian 1.2 mil­jar­dia ihmis­tä ja 1.28% väes­tön­kas­vu tekee vuo­des­sa rei­lut 15 mil­joo­naa uut­ta ihmis­tä, ehkä se sii­tä vie­lä jopa kiih­tyy näil­lä uusil­la lääk­keil­lä. Ja ehkä­pä intia­lai­set elä­vät nyt vie­lä entis­tä­kin vanhemmiksi.

  4. Käsi­tyk­se­ni mukaan WTO:n TRIPS-sopi­muk­seen on sisäl­ly­tet­ty pak­ko­li­sen­sioin­nik­si kut­sut­tu menet­te­ly, jos­sa val­tio voi yksi­puo­li­ses­ti rik­koa lääk­keen paten­tin, jos se on kan­san­ter­vey­den kan­nal­ta vält­tä­mä­tön­tä (ks. http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=URISERV:l21172 . Tie­tääk­se­ni WTO mai­den kes­ken on myös sovit­tu, että val­tiot voi­vat itse mää­ri­tel­lä pak­ko­li­sen­sioin­nin perus­teet. Mik­sei­vät val­tiot toi­mi asias­sa nykyis­tä aktii­vi­sem­min? Eikö asias­ta tie­de­tä, pelä­tään­kö lää­ke­jät­tien käyn­nis­tä­miä oikeu­den­käyn­te­jä vai onko lii­al­li­nen mark­ki­naus­ko­vai­suus asian tiellä? 

    Kun jul­ki­nen val­ta nos­taa ter­veys­bis­nek­sen edes­sä kädet ylös, on sel­vää että ihmi­soi­keu­det, ihmis­ten ter­veys ja hen­ki jää­vät var­sin­kin köy­his­sä mais­sa omis­tusoi­keuk­sien ja voi­ton­tah­don jal­koi­hin. Kan­na­tan lää­ke­ke­hi­tys­työn siir­tä­mis­tä enem­män jul­ki­sen val­lan (ja mm. WHOn) tehtäväksi.

  5. Voi olla pai­na­jai­nen, mut­ta onko muka oikeas­ti joku muu tapa? Kaik­ki sosia­lis­ti­set kokei­lut ovat osoit­ta­neet, ettei se niin­kään onnis­tu. Päin vas­toin, tulos on vie­lä huo­nom­pi. Ainoa tie on kan­nus­taa kilpailuun.

  6. Uusien lää­ke­mo­le­kyy­lien kek­si­mi­nen on hal­paa. Simu­laa­tiot ovat hal­po­ja, in vit­ro- kokeet ovat edul­li­sia. Eläin­ko­keet ovat koh­tuu­hin­tai­sia, jos­kin hie­man kysee­na­lai­sia. Klii­ni­set kokeet­kin oli­si­vat hal­po­ja, jos koe­hen­ki­löi­tä ei tar­vit­si­si vakuuttaa.

    Luok­kaa puo­let tuo­te­ke­hi­tyk­sen kus­tan­nuk­sis­ta on laki­mies­ten palk­kioi­ta. Lopus­ta väit­täi­sin että luok­kaa puo­let on eri­lai­sia vakuu­tus- yms kulu­ja joil­la varus­tau­du­taan sii­hen että joku saa tut­ki­muk­sis­sa paho­ja sivu­vai­ku­tuk­sia. Jäl­jel­le jää­väs­tä­kin roi­mas­ti alle puo­let menee oikeas­ti sii­hen osaan työs­tä joka on tut­ki­muk­sel­lis­ta. Ja suh­de­lu­vut vain pahe­ne­vat mitä kal­liim­mas­ta lääk­kees­tä on kyse. 

    Olkoon­kin, että tut­ki­muk­sen kus­tan­nuk­set pitää tie­ten­kin joten­kin kat­taa, mono­po­li on aivan vää­rä kei­no teh­dä se. Tut­ki­mus ja lääk­kei­den val­mis­tus pitää yksin­ker­tai­ses­ti erot­taa lii­ke­toi­min­ta­na. Adam Smith ja kump­pa­nit selit­ti­vät miten mark­ki­na­ta­lous toi­mii, oli­si “kapi­ta­lis­tien­kin” jo aika ymmär­tää se, ja siir­tyä eteen­päin feo­da­lis­mis­ta. IPR-mono­po­lit pitää pois­taa. Kaikki.

  7. The Eco­no­mist otti juu­ri het­ki sit­ten aika voi­mak­kaas­ti kan­taa nykyis­tä patent­ti­jär­jes­tel­mää vastaan:

    http://www.economist.com/news/leaders/21660522-ideas-fuel-economy-todays-patent-systems-are-rotten-way-rewarding-them-time-fix

    Itse en romut­tai­si patent­ti­jär­jes­tel­mää koko­naan, vaan alkai­sin verot­ta­maan ip-varal­li­suut­ta huo­mat­ta­vas­ti nykyis­tä kovem­min, ja eri­tyi­ses­ti sel­lais­ta ip-varal­li­suut­ta mitä ei käy­te­tä muu­hun kuin oikeudenkäynteihin.

    Lää­ke­tie­teen tut­ki­muk­ses­sa patent­ti­jär­jes­tel­mä tekee vie­lä täy­sin kie­ro­ja kan­nus­tei­ta medi­ka­li­saa­tion ja paten­toi­mis­kel­pois­ten hoi­to­muo­to­jen suhteen. 

    Pat­dent­ti­jär­jes­tel­män tilal­le voi­si ennem­min miet­tiä jon­kun­lais­ta kom­bi­naa­tio­ta apu­ra­hois­ta (eri­tyi­ses­ti perus­tut­ki­muk­seen), klii­nis­ten tut­ki­mus­ten kus­tan­ta­mi­ses­ta jul­ki­sis­ta varois­ta ja “boun­ty hun­tin­gis­ta” (Luva­taan mer­kit­tä­vä raha­sum­ma tie­tyn mää­ri­tel­män täyt­tä­vän hoi­don kehit­tä­mi­ses­tä). Rahoi­tuk­sen voi­si hoi­taa lää­ke­ve­ro­jen kaut­ta. Toki avoi­mia kysy­myk­siä on monia, alkaen kan­sain­vä­li­sis­tä rahoituskysymyksistä.

  8. Per­vers­se­jä kan­nus­ti­mia on help­po kek­siä lisää­kin. Esim.:

    Lää­ke­tut­ki­mus on tuhot­to­man kal­lis­ta. Tulot teh­dään val­tao­sin paten­tin tur­vin. Kun patent­ti lak­kaa, bis­nes on mene­tet­ty kysei­sen tuot­teen osal­ta. Täs­sä vai­hees­sa huo­mio kiin­ni­te­tään taas seu­raa­van paten­tin metsästykseen. 

    Mut­ta mik­si vai­vau­tua ras­kaa­seen ja äärim­mäi­sen kal­lii­seen alku­te­ki­jöis­tä läh­te­vään tut­ki­mus­pro­ses­siin, kun vähem­mäl­lä­kin on mah­dol­lis­ta pääs­tä? Ote­taan esi­mer­kik­si jokin tun­ne­tus­ti ter­veel­li­nen ja vaa­ra­ton luon­non­tuo­te, puh­dis­te­taan tai muu­toin muun­nel­laan sitä kemial­li­ses­ti hie­man ja sit­ten todis­te­taan lop­pu­tuot­teen ter­veel­li­syys muu­ta­mal­la hal­vah­kol­la tut­ki­muk­sel­la. Tämän jäl­keen aggres­sii­vi­nen mark­ki­noin­ti- ja lob­baus­kam­pan­ja pys­tyyn ja sit­ten myy­dään tätä uut­ta “lää­ket­tä” monin­kym­men­ker­tai­sel­la hin­nal­la alku­pe­räi­seen luon­non­tuot­tee­seen nähden. 

    Kun lää­ke on hyväk­sy­tet­ty ter­veys­vi­ran­omai­sil­la ja saa­tu kor­vauk­sen pii­riin, on help­po näh­dä mik­si mil­lään yksi­tyi­sel­lä osa­puo­lel­la ei ole insen­tii­viä vaa­tia hal­vem­man alku­pe­räis­tuot­teen käyt­tä­mis­tä. Poti­las halu­aa “paras­ta mah­dol­lis­ta hoi­toa” eli sitä tut­kit­tua ja viran­omais­ten hyväk­sy­mää lää­ket­tä. Kai­ken lisäk­si tämä lää­ke voi olla poti­laan näkö­kul­mas­ta hal­pa, jos lää­ke on vakuutuksen/korvauksen pii­ris­sä. Lää­kä­ri pelaa luon­nol­li­ses­ti var­man pääl­le ja mää­rää hyväk­syt­tyä ja kor­vauk­sen pii­ris­sä ole­vaa lää­ket­tä, vaik­ka tie­täi­si että täs­mäl­leen samaa kamaa sai­si luon­tais­tuo­te­kau­pas­ta mur­to-osal­la lääk­keen todel­li­ses­ta kokonaishinnasta. 

    Voi vain arvail­la kuin­ka pal­jon resurs­se­ja huka­taan tämän tyyp­pi­seen toi­min­taan. Kan­nus­tin sii­hen on kui­ten­kin ilmei­nen. Osaa­ko joku sanoa onko ole­mas­sa jotain meka­nis­mia, jol­la täl­lais­ta voi­daan tehok­kaas­ti tor­jua ja ohja­ta lää­ke­teh­tai­lua tehok­kaam­paan ja yleis­hyö­dyl­li­sem­pään suuntaan?

    http://slatestarcodex.com/2014/06/15/fish-now-by-prescription/

  9. Lää­ke­tie­teel­lis­tä tut­ki­mus­ta voi­si ylei­ses­ti tehos­taa huomattavasti.

    Iain Chal­mers and Paul Glasziou jul­kai­si­vat vuon­na 2009 mer­kit­tä­vän tut­ki­muk­sen [1], jon­ka mukaan on mah­dol­lis­ta, että 85% tut­ki­muk­seen käy­te­tyis­tä rahois­ta menee huk­kaan ja täl­le oli­si teh­tä­vis­sä jotain. Tämän tut­ki­muk­sen ympä­ril­le kas­voi sit­ten koko­nai­nen artik­ke­li­sar­ja http://www.thelancet.com/series/research

    [1] Avoi­dable was­te in the pro­duc­tion and repor­ting of research evidence.
    Iain Chal­mers, Paul Glasziou. Lancet 2009; 374: 86–89, DOI:10.1016/S0140-
    6736(09)60329–9

  10. Patent­tien lisäk­si lää­ke­bis­nek­seen (joka on kool­taan aivan val­ta­va) liit­tyy monia eriskummallisuuksia. 

    Ensin­nä­kin kak­kos­tyy­pin dia­be­tes oli­si val­tao­sil­taan estet­tä­vis­sä ter­veil­lä elin­ta­voil­la, eri­tyi­ses­ti yli­pai­noa pudot­ta­mal­la. Sta­tii­ne­ja syö­dään usei­den lää­kä­rei­den mie­les­tä aivan tur­haan veren­pai­neen hoi­ta­mi­sek­si ja ter­veet elin­ta­vat aut­ta­vat täs­sä­kin lääk­kei­tä parem­min. No, meil­lä päät­tä­jät ovat päät­tä­neet mak­saa nämä hoi­dot suu­rel­ta osin, eikä poti­lai­ta ole vaa­dit­tu kor­jaa­maan elin­ta­po­jaan. Lää­keyh­tiöt kiit­tä­vät, val­tioi­den mak­sa­mil­la lää­ke­kor­vauk­sil­la on erit­täin mer­kit­tä­vä roo­li lää­keyh­tiöi­den voit­to­jen muo­dos­tuk­ses­sa. Kelan mak­sa­mat lää­ke­kor­vauk­set tai­ta­vat vuo­sit­tain olla yli mil­jar­din. Lää­keyh­tiöt käyt­tä­vät maa­il­mal­la vuo­sit­tain mil­jar­de­ja lob­bauk­seen ja voiteluun.

    Toi­sek­si lää­kä­rit ovat vali­tet­ta­vas­ti hyväs­sä yhteis­työs­sä lää­keyh­tiöi­den kans­sa. Lääk­kei­tä mää­rä­tään jos ei muu­ten niin var­muu­den vuok­si. Pahim­mil­laan lää­kä­ri saa pro­vi­kat, kongres­si­mat­kan yms. lää­keyh­tiöl­tä. Suo­mes­sa­kin tätä on tapah­tu­nut, mut­ta suo­ra­nai­set vää­rin­käy­tök­set lie­ne­vät Suo­mes­sa vähäi­siä. Haluan uskoa niin. Esim. v. 2012 eräs maa­il­man suu­rim­mis­ta lää­keyh­tiöis­tä GlaxoS­mith­Kil­ne mää­rät­tiin mak­sa­maan 2,4 mil­jar­din sakot mm. lää­kä­rei­den voitelusta.

    Kol­man­nek­si Suo­mes­sa ja mones­sa muus­sa­kin maas­sa apteek­ki­toi­min­ta on luvan­va­rais­ta. Kil­pai­lun­ra­joit­ta­mi­nen tar­koit­taa yli­hin­noi­tel­tu­ja tuot­tei­ta. Par­haat apteek­ki­toi­mi­pai­kat ovat kul­ta­kai­vok­sia ja apteek­ka­rit tai­ta­vat olla pörs­siyh­tiöi­den toi­mi­tus­joh­ta­jien jäl­keen maan par­hai­den tie­naa­va poruk­ka. Arva­ten­kin lää­keyh­tiöil­lä ja apteek­ka­reil­la on lähei­set yhteydet.

    Eli lää­kä­rit mää­rää­väät pal­jon lääk­kei­tä, joi­ta poti­las joko ei tar­vit­se, tai tuli­si elin­ta­pa­re­mon­til­la toi­meen ilman nii­tä. Apteek­ka­rit ja lää­keyh­tiöt kerää­vät vero­va­rois­ta mak­se­tut voitot.

    No onnek­si Suo­mes­sa on jon­kin ver­ran tapah­tu­nut paran­nus­ta rin­nak­kais­lää­ke­jär­jes­tel­män ja lää­ke­kor­vaus­ten rajoittamisen/leikkaamisen kaut­ta. Vie­lä on suu­rin osa työs­tä kui­ten­kin tekemättä.

  11. Jos kaik­kien nykyis­ten lääk­kei­den paten­tit lak­kau­te­taan välit­tö­mäs­ti län­si­mais­sa ja anne­taan uusia rahas­tus­pa­tent­te­ja vain sai­rau­det paran­ta­vil­le lääk­keil­le tai ker­ran per poti­las mak­sa­vil­le ikui­suus­hoi­doil­le, niin lää­ke­teh­tai­den tulot romah­tai­si­vat kun kopio­val­mis­ta­jat alkai­si­vat tuot­taa ilmais­ko­pioi­ta nii­den kal­liis­ta syö­pä­lääk­keis­tä ja tur­his­ta insu­lii­neis­tä, jot­ka lisää­vät n. 2 pv ter­vet­tä elin­ai­kaa ja mak­sa­vat 1000x enem­män kuin genee­ri­nen insuliini.

    Tämän seu­rauk­se­na lää­ke­fir­mat eivät pys­tyi­si mak­sa­maaan takai­sin suu­ria lai­no­jaan ja nii­tä rahoit­ta­neet pan­kit meni­si­vät nurin ja koko maa­il­ma tuhoutuisi.

    Tai jotain tuollaista.

    Muu­tok­set pitäi­si teh­dä hitaah­kos­ti, mut­ta päät­tä­väi­ses­ti, jot­ta ei tuho­ta nii­tä jot­ka ovat vain pelan­neet demo­kraa­ti­ses­ti pää­tet­ty­jen sään­tö­jen mukaan.

  12. Palk­kio­sum­ma-sys­tee­mi voi­si peri­aat­tees­sa toi­mia­kin, mut­ta val­tioi­den kes­ken voi­si tul­la kiis­taa sii­tä min­kä ver­ran rahaa kun­kin pitää lait­taa pot­tiin jos ne ker­ran voi­si­vat saa­da val­mis­ta­jien kaut­ta hyö­dyt mak­sa­mat­ta mitään.

    Täs­sä mal­lis­sa tut­ki­mus ja val­mis­tus oli­si­vat eril­li­siä liiketoimintoja. 

    Voi­si­ko poti­lail­ta las­kut­taa lääk­kei­den kus­tan­nuk­set sil­loin asia­kas­mak­sui­na jos lää­ke mak­sai­si vain mar­gi­naa­li­kus­tan­nus­ten­sa ver­ran eikä hin­taan liit­tyi­si IP-osuu­den liit­ty­viä maksuja?

    1. Suu­rin osa aptee­kis­ta myy­tä­vis­tä lääk­keis­tä on vapai­ta paten­ty­eis­ta, mut­ta kyl­lä kela niis­tä­kin kor­vauk­sen maksaa.

  13. Tie­de­mies:
    Uusien lää­ke­mo­le­kyy­lien kek­si­mi­nen on hal­paa. Simu­laa­tiot ovat hal­po­ja, in vit­ro- kokeet ovat edul­li­sia. Eläin­ko­keet ovat koh­tuu­hin­tai­sia, jos­kin hie­man kysee­na­lai­sia. Klii­ni­set kokeet­kin oli­si­vat hal­po­ja, jos koe­hen­ki­löi­tä ei tar­vit­si­si vakuuttaa.

    Luok­kaa puo­let tuo­te­ke­hi­tyk­sen kus­tan­nuk­sis­ta on laki­mies­ten palk­kioi­ta. Lopus­ta väit­täi­sin että luok­kaa puo­let on eri­lai­sia vakuu­tus- yms kulu­ja joil­la varus­tau­du­taan sii­hen että joku saa tut­ki­muk­sis­sa paho­ja sivu­vai­ku­tuk­sia. Jäl­jel­le jää­väs­tä­kin roi­mas­ti alle puo­let menee oikeas­ti sii­hen osaan työs­tä joka on tut­ki­muk­sel­lis­ta. Ja suh­de­lu­vut vain pahe­ne­vat mitä kal­liim­mas­ta lääk­kees­tä on kyse. 

    Onko tuos­ta ihan data tai muu­ta oike­aa tie­toa, vai enem­män fiilis-heitto?

  14. Lää­keyh­tiöi­tä vas­taan hyö­kää­mi­nen tun­tuu kyl­lä vähän kum­mal­ta puu­has­te­lul­ta. Jos polii­ti­kot oli­si­vat ihan oikeas­ti huo­lis­saan “köy­hien tau­deis­ta”, joi­hin kukaan ei kehi­tä lääk­kei­tä, niin mikä estää jul­kis­ta sek­to­ria otta­mas­ta kehi­tys­tä vastuulleen?

    Resurs­seis­ta tämän ei aina­kaan pitäi­si olla kiin­ni, kos­ka esim. H2020 ohjel­mas­sa EU rahoit­taa lää­ke­tie­teel­lis­tä ja ter­vey­den­hoi­dol­lis­ta tut­ki­mus­ta 7,5 mrd. eurol­la — kun oma­ra­hoi­tuso­suu­det pan­naan tuo­hon pääl­le, niin kyse on jos­tain 10–15 mrd € tut­ki­mus­po­tis­ta. Tähän vie­lä pääl­le kan­sal­li­set rahoi­tuk­set yli­opis­toil­le ja tutkimuslaitoksille.

    Ei pitäi­si siis olla miten­kään mah­do­ton­ta kehi­tel­lä edes paria uut­ta mer­kit­tä­vää lää­ket­tä esim. EU-mit­ta­kaa­van yhteis­työ­pro­jek­tei­na — ja vie­lä jäi­si rahaa run­saas­ti muu­hun­kin tut­ki­muk­seen (jos siis yhden lääk­keen kehi­tä­mi­nen mak­saa luok­kaa 1 mrd).

    Eikö ole tah­toa, vai eikö tämä(kään) jul­keal­ta sek­to­ril­ta vain luonnistu?

  15. Ensin­nä­kin kak­kos­tyy­pin dia­be­tes oli­si val­tao­sil­taan estet­tä­vis­sä ter­veil­lä elin­ta­voil­la, eri­tyi­ses­ti yli­pai­noa pudot­ta­mal­la. Sta­tii­ne­ja syö­dään usei­den lää­kä­rei­den mie­les­tä aivan tur­haan veren­pai­neen hoi­ta­mi­sek­si ja ter­veet elin­ta­vat aut­ta­vat täs­sä­kin lääk­kei­tä parem­min. No, meil­lä päät­tä­jät ovat päät­tä­neet mak­saa nämä hoi­dot suu­rel­ta osin, eikä poti­lai­ta ole vaa­dit­tu kor­jaa­maan elin­ta­po­jaan. Lää­keyh­tiöt kiit­tä­vät, val­tioi­den mak­sa­mil­la lää­ke­kor­vauk­sil­la on erit­täin mer­kit­tä­vä roo­li lää­keyh­tiöi­den voit­to­jen muo­dos­tuk­ses­sa. Kelan mak­sa­mat lää­ke­kor­vauk­set tai­ta­vat vuo­sit­tain olla yli mil­jar­din. Lää­keyh­tiöt käyt­tä­vät maa­il­mal­la vuo­sit­tain mil­jar­de­ja lob­bauk­seen ja voiteluun.”

    1) Sta­tii­nit eivät ole veren­pai­ne- vaan koles­te­ro­lia alen­ta­via lääkkeitä.

    2) Uskot­ko, että ihmi­set muut­tai­si­vat elin­ta­po­jaan vaa­ti­mal­la ? Yhdys­val­lois­sa oli aiem­min jouk­ko vakuut­ta­mat­to­mia (yleen­sä köy­hiä) ihmi­siä, joi­den oli vas­tat­ta­va itse ter­vey­den­huol­los­taan. Uskot­ko hei­dän onnis­tu­neen vakuu­tet­tu­ja parem­min pai­non pudo­tuk­ses­sa ja elä­män­ta­pa­re­mon­teis­sa ? Ei. Kävi toi­sin. Hoi­ta­mat­to­man dia­be­tek­sen takia heil­le kehit­tyi­vät vai­keat kompli­kaa­tiot, jot­ka sit­ten lop­pu­jen lopuk­si tuli­vat pal­jon kalliimmiksi.

    3) KELA:lla oli ennen sys­tee­mi, että esim. II-tyy­pin dia­bee­ti­koil­ta vaa­dit­tiin ensin lääk­kee­tön hoi­to­jak­so — laih­du­tus­ta ja lii­kun­taa — luu­let­ko, että onnistui ?

  16. TL: Joko tuos­ta on 10 vuot­ta? Intian ter­veys­ti­lan­ne on siis nyt aika hyväl­lä tolal­la, kun paten­tit ovat ehti­neet vapautua.

    Eikös Inti­aa juu­ri kar­sas­te­ta, kos­ka se teki jo useam­pi vuo­si sit­ten juu­ri sen, että sal­li eräi­den paten­toi­tu­jen genee­ris­ten lääk­kei­den lisens­sit­tö­män val­mis­tuk­sen ja myynnin?

    Kadon­neis­ta tut­ki­muk­sis­ta, jne. kiin­nos­tu­nei­den kan­nat­taa lukea Ben Gol­dac­rea ja Bad Science ‑blo­gia. Tai mik­sei voi­si myös kysyä mie­hel­tä suo­raan, mitä ongel­mia tut­ki­muk­ses­sa ja rekis­te­reis­sä on sekä kan­sal­li­sil­la että kan­sain­vä­li­sil­lä tasoilla.

    Lää­ke­tut­ki­muk­sen rahoi­tus­vaih­toeh­to­ja kes­kus­tel­les­sa kan­nat­tai­si itse kun­kin tutus­tua piraat­ti­puo­luei­den ehdo­tuk­siin. Siel­lä suun­nal­la IPR-ongel­mat ovat perus­kau­raa. Lää­ke­pa­ten­tit nyt aina­kin tuot­ta­vat aivan vää­rän­lai­sia kan­nus­ti­mia, kos­ka tut­ki­mus­ra­hoi­tuk­ses­ta pää­tet­täes­sä voi­daan kes­kit­tyä hoi­ta­maan sai­rauk­sia eikä paran­ta­maan ihmi­siä. Tut­ki­mus ja sen rahoi­tus pitäi­si siir­tää enim­mil­tä osin julkisrahoitteiseksi.

    Lää­ke­tut­ki­muk­sen rahoi­tus sit­ten on ihan pik­ku­puu­has­te­lua sii­hen ver­rat­tu­na, mit­kä lää­keyh­tiöi­den mark­ki­noin­ti­bud­je­tit ovat.

  17. Doc.:2) Uskot­ko, että ihmi­set muut­tai­si­vat elin­ta­po­jaan vaatimalla ?

    Lisäk­si kult­tuu­rim­me suo­ras­taan kan­nus­taa elä­mään vähin­tään pik­kui­sen epä­ter­veel­li­ses­ti. Kark­ki­pus­sien koot ovat kas­va­neet hui­mas­ti vuo­sien aika­na, sip­sien ja jää­te­löi­den maku­va­li­koi­ma räjäh­tä­nyt, auto­mar­ke­tit syr­jäyt­tä­neet lähi­kaup­po­ja, fyy­si­nen työ vähen­ty­nyt ja istu­mi­nen lisään­ty­nyt (Netflix! X‑Box! Some!). Voi super­foo­de­ja ja pro­teii­ni­pa­tu­koi­ta­kin syö­dä liikaa.

    Jos olet kes­ki­ver­to kes­ki­luok­kai­nen työn­te­ki­jä — ehkä per­heel­li­nen — etkä tee jat­ku­vas­ti pää­tök­siä mm. tauot­taa istu­mis­ta ja kiel­täy­tyä eri­lai­sis­ta tar­jouk­sis­ta ja syö­dä laa­jaa vali­koi­maa juh­la­ruo­kia koh­tuu­del­la, ei ole ihme, jos yli­pai­noa ker­tyy sala­ka­va­las­ti pik­ku­hil­jaa vuo­sien var­rel­la. (Ehkä II tyy­pin dia­be­tek­seen tar­vi­taan vähän muu­ta­kin mut­ta kuitenkin.)

  18. Natu­re rapor­toi Regis­te­red cli­nical trials make posi­ti­ve fin­dings vanish

    A 1997 US law man­da­ted the registry’s crea­tion, requi­ring researc­hers from 2000 to record their trial met­hods and outco­me mea­su­res befo­re col­lec­ting data. The stu­dy found that in a sample of 55 lar­ge trials tes­ting heart-disea­se treat­ments, 57% of tho­se publis­hed befo­re 2000 repor­ted posi­ti­ve effects from the treat­ments. But that figu­re plun­ged to just 8% in stu­dies that were con­duc­ted after 2000. Stu­dy aut­hor Vero­nica Irvin, a health scien­tist at Ore­gon Sta­te Uni­ver­si­ty in Cor­val­lis, says this sug­gests that regis­te­ring cli­nical stu­dies is lea­ding to more rigo­rous research. Wri­ting on his Neu­ro­Lo­gica Blog, neu­ro­lo­gist Ste­ven Novel­la of Yale Uni­ver­si­ty in New Haven, Con­nec­ticut, cal­led the stu­dy “encou­ra­ging” but also “a bit frigh­te­ning” because it casts doubt on pre­vious posi­ti­ve results. 

  19. dio­di: But that figu­re plun­ged to just 8% in stu­dies that were con­duc­ted after 2000. 

    Täs­sä täy­tyy tie­tys­ti muis­taa se, että täy­sin hyö­dyt­tö­mis­tä hoi­dois­ta saa­daan posi­tii­vi­sia tulok­sia 5 %:ssa tut­ki­muk­sis­ta, kun käy­te­tään nor­maa­le­ja luot­ta­mus­vä­le­jä. Lää­ke­tie­teel­li­sis­sä tut­ki­muk­sis­sa on ihan nor­maa­lia olet­taa, ettei hoi­dos­ta nyt aina­kaan hait­taa ole.

  20. Aihees­ta tai liki ovat kir­joit­ta­neet mm. tans­ka­lai­nen prof Peter C. Gøtzsche (“Tap­pa­vat lääk­keet..”) ja toi­mit­ta­ja-lää­kä­ri Ben Gol­dac­re (Bad Science, Bad Pharma).

    Jäl­kim­mäi­nen on tulos­sa Suo­meen puhu­maan Think­Fest Hel­sin­ki-tapah­tu­maan 4.–5.9.2015. 5.9. luen­to on ilmainen.

    Ylei­sön vähäis­tä kiin­nos­tus­ta kuvan­nee tähän­kin ket­juun naput­ta­nei­den vähäi­nen jouk­ko (20 kpl).
    Miten sai­si edes EU:n par­la­men­taa­ri­kot innos­tu­maan aiheesta ?

  21. Osmo Soi­nin­vaa­ra kirjoitti:
    “– Tut­ki­mus­mää­rä­ra­ho­ja käy­te­tään mil­jar­di­tol­kul­la pää­mää­rä­nä kehit­tää yhtä hyvä ja sik­si tur­ha rin­nak­kai­nen mole­kyy­li sai­rau­teen, johon on jo lää­ke. Köy­hät maat jää­vät ilman uusia lääk­kei­tä. Mala­rian kal­tai­nen köy­hien mai­den vit­saus kiin­nos­ta ketään…”

    En oikein jak­sa uskoa, että tut­ki­jat ja lää­ke­teh­taat oli­si­vat niin kun­nian­hi­mot­to­mia, että mil­jar­di­tol­kul­la kehi­tet­täi­siin vain yhtä hyviä lääk­kei­tä, kuin mark­ki­noil­la jo on. Kai tavoit­tee­na on aikai­sem­pia parem­pi lää­ke, jot­ta lää­ke yli­pää­tään pää­si­si ja pää­tyi­si käyttöön. 

    Lää­ke­ke­hi­tys­työn arvioin­ti on tie­ten­kin vai­kea asia, onhan kysees­sä hen­keen ja ter­vey­teen vai­kut­ta­va asia. Alla muu­ta­mia kysy­myk­siä asias­ta, joi­hin ei lie­ne oikei­ta vastauksia. 

    Ole­te­taan, että käy­tös­sä ole­va lää­ke­mo­le­kyy­li aiheut­taa sie­tä­mät­tö­miä tai vaka­via sivu­vai­ku­tuk­sia 10 %:lle käyt­tä­jis­tä. Kysy­mys kuu­luu, onko sel­lai­sen uuden rin­nak­kais­mo­le­kyy­lin kehit­tä­mi­nen, joka ei aiheu­ta sivu­vai­ku­tuk­sia mut­ta vai­kut­taa sai­rau­teen yhtä hyvin, tur­haa työ­tä, joka pitäi­si jät­tää tekemättä?

    Aja­tel­laan, että 75 %:lle tiet­tyä sai­raut­ta sai­ras­ta­vis­ta kehit­tyy resis­tens­si käy­te­tyl­le lää­ke­mo­le­kyy­lil­le ja ko. mole­kyy­lin teho lop­puu tai heik­ke­nee huo­mat­ta­vas­ti vii­den vuo­den kulues­sa hoi­don aloit­ta­mi­ses­ta. Pitäi­si­kö kehit­tää samaan sai­rau­teen lää­ke­hoi­toa, joka perus­tuu johon­kin toi­seen mole­kyy­liin, joka tar­jo­aa hoi­to­te­hoa toi­set vii­si vuot­ta, eli oli­si yhtä hyvä kuin käy­tös­sä ole­va. Vai tode­taan­ko vain, että näin kävi ja teho­kas hoi­to loppuu?

    Kol­man­te­na aja­tuk­se­na se, että kehi­te­tään lää­ke­mo­le­kyy­liä, jon­ka aja­tel­laan ole­van 25 % tehok­kaam­pi ja parem­pi (jol­lain mit­ta­ril­la mitat­tu­na) kuin nykyi­nen mark­ki­noil­la ole­va. Saa­daan­kin aikaan lää­ke, joka on vain yhtä teho­kas kuin jo mark­ki­noil­la ole­va. Oli­ko kehi­tys­työ turhaa?

  22. Osmo Soi­nin­vaa­ra:
    Aika mon­ta rin­nak­kais­ta sta­tii­nia on kehitetty.

    Näin asia on. 

    Mut­ta onhan (tai oli­han) Hel­sin­kiin­kin tar­jol­la mon­ta eri rai­tio­vau­nu­merk­kiä ja ‑mal­lia, joden kehi­tys­työ on rahoi­tet­tu tai toi­vo­taan rahoi­tet­ta­van jon­kin maan veron­mak­sa­jien rahoil­la, joko mat­ka­lip­puos­tok­si­na tai kau­pun­kien tuke­na mat­ka­lip­pu­jen hintaan. 

    Sääs­tö­hän oli­si huo­mat­ta­va, jos esim. Euroo­pan laa­jui­ses­ti pää­tet­täi­siin lopet­taa rati­koi­den kehi­tys­työ 30 vuo­dek­si ja ostet­tai­siin vain yhtä monaco­lai­sen teh­taan kehit­tä­mää merk­kiä ja mal­lia. Jos­tain syys­tä näin ei kui­ten­kaan menetellä.

    1. Ne eivät ole saman­lai­sia, mut­ta jos ensim­mäi­nen sta­tii­ni oli­si otett­tu vapaak­si ja sitä oli­si myy­ty tuo­tan­to­kus­tan­nus­hin­taan, oli­si­vat­ko uudet olleet niin pal­jon parem­pia, että uuden sta­tii­nin kehit­tä­mi­nen olis kan­nat­ta­nut, Siis että niis­tä oli­si puo­li-ilmai­sen kil­pai­li­jan olles­sa mark­ki­noil­la voi­nut saa­da hin­taa, joka peit­tää kehit­tä­mis­kus­tan­nuk­set. ? Ter­veys­ta­lous­tie­teen mukaan uuden kehit­tä­mi­sen kan­nat­ta­vuut­ta mita­taan suun­nil­leen näin.

  23. Voi­ko tuo­hon puuttua.

    Laa­ke­teol­li­suus elaa omaa elamaansa.

    Me taval­li­set ihmi­set ele­taan omaamme.
    .
    Niin se vain on.

    t. Mkko

  24. Osmo Soi­nin­vaa­ra:
    Ne eivät ole saman­lai­sia, mut­ta jos ensim­mäi­nen sta­tii­ni oli­si otett­tu vapaak­si ja sitä oli­si myy­ty tuo­tan­to­kus­tan­nus­hin­taan, oli­si­vat­ko uudet olleet niin pal­jon parem­pia, että uuden sta­tii­nin kehit­tä­mi­nen olis kan­nat­ta­nut, Siis että niis­tä oli­si puo­li-ilmai­sen kil­pai­li­jan olles­sa mark­ki­noil­la voi­nut saa­da hin­taa, joka peit­tää kehit­tä­mis­kus­tan­nuk­set. ? Ter­veys­ta­lous­tie­teen mukaan uuden kehit­tä­mi­sen kan­nat­ta­vuut­ta mita­taan suun­nil­leen näin. 

    Toden­nä­köi­ses­ti kyl­lä, sil­lä ensim­mäi­nen sta­tii­ni oli mevas­ta­tin, jota ei edes mark­ki­noi­tu sivu­vai­ku­tus­ten vuok­si. Seu­raa­va oli lovas­ta­tin joka ei ollut kovin teho­kas. Sit­ten oli ceri­vas­ta­tin, joka oli ilmei­ses­ti kaik­kein tehok­kain, mut­ta vedet­tiin mark­ki­noil­ta 2001 sivu­vai­ku­tus­ten vuoksi.

    Tuos­ta voi­si jo pää­tel­lä, että neu­vos­to­liit­to­lais­tyyp­pi­nen stra­te­gia tyy­ty­mi­ses­tä yhteen “rit­tä­vän” hyvään tuot­tee­seen oli­si mer­kin­nyt sitä, että nykyi­sin run­saas­sa käy­tös­sä ole­vat ator­vas­ta­tin ja sim­vas­ta­tin oli­si­vat jää­neet kehit­tä­mät­tä — ja mitä sit­ten, jos päät­tä­jien valin­ta oli­si koh­dis­tu­nut tehok­kaa­seen mut­ta vaa­ral­li­seen cerivastatiiniin?

    1. Rai­mo. Tulit juu­ri sano­neek­si, että vaik­ka nuo ensim­mäi­set sta­tii­nit oli­si ostet­tu vapaak­si, oli­si kan­nat­ta­nut kehit­tää parem­pia. Olis­ko sim­vas­ta­tii­nin jäl­keen­kin kan­na­ta­nut? Minä ehdo­tin mark­ki­na­me­ka­nis­min kal­tais­ta rat­kai­sua, en Newu­vos­to­lii­ton mallia.

  25. Osmo Soi­nin­vaa­ra:
    Rai­mo. Tulit juu­ri sano­neek­si, että vaik­ka nuo ensim­mäi­set sta­tii­nit oli­si ostet­tu vapaak­si, oli­si kan­nat­ta­nut kehit­tää parem­pia. Olis­ko sim­vas­ta­tii­nin jäl­keen­kin kan­na­ta­nut? Minä ehdo­tin mark­ki­na­me­ka­nis­min kal­tais­ta rat­kai­sua, en Neu­vos­to­lii­ton mallia. 

    Mikä­hän sel­lai­nen mark­ki­na­me­ka­nis­mi olisi?
    Sim­vas­ta­tin on hal­pa ja hyvä, mut­ta minul­le sanoi eräs lää­kä­ri, että ator­vas­ta­tin on parem­pi trigly­se­ri­dien suh­teen. Hal­paa on sekin nyky­ään. Valin­nan­va­ra ei ole pahasta.

    Ymmär­rän toki ongel­man, mut­ta en ymmär­rä, mikä sen rat­kai­su voi­si olla.

  26. BTW lää­ke­ke­hi­tys näyt­tää nyky­ään mene­vän niin, että isot fir­mat eivät kehi­tä, vaan pie­net. Ja sit­ten kun alkaa olla val­mis­ta, iso fir­ma tulee ja ostaa. Iso­jen fir­mo­jen ris­kit ovat minimaaliset.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.