Rooma – Firenze 5. päivä

Kartta 5(Kuvat suurenevat klikkaa­mal­la niitä)

Nyt piti kään­tyä takaisin, jot­ta ehtisin lentokoneeseeni. Palu­umatkan suun­nit­telua vaikeut­ti se, että reit­ti­ni Roomas­ta tänne oli jok­seenkin opti­maa­li­nen, joten palu­umat­ka olisi huonom­pi. Päätin men­nä Välimeren rantaa myötäilevää reit­tiä, mut­ta sitä taival ja sit­ten valitet­tavasti navakkaa vastatuulta.

Matkaan siis vain. Ensin lasku laak­soon ja sit­ten toista reunaa ylös. Jalat eivät todel­la pitäneet pitkästä ylämäestä eilisen urakan jälkeen.

P1010011
Tästä lähdet­ti­in. Vuoret odot­ti­vat laak­son toisel­la puolella.

Kun oli nous­sut noin 150 metriä Piazzeen, pysähdyin miet­timään, onko tämä oikeasti hauskaa. Lop­pumat­ka tulisi ole­maan tylsä.

Päätin vai­h­taa suun­taa. Ajan Firen­zeen ja tulen junal­la takaisin. Mieliala nousi heti, kun olin tämän päätök­sen ymmärtänyt tehdä. Jat­ka lukemista “Rooma – Firen­ze 5. päivä”

Rooma — Firenze 4. päivä

Kartte 4(Kuvat suurenevat klikkaamalla.)

Nos­tal­gi­sista syistä olin ajatel­lut ajaa Cor­ton­aan Toscanas­sa. Sinne oli yli sata kilo­me­tre­jä, mut­ta maas­to näyt­ti helpol­ta. Orvi­eton jäl­keen oli nousu yli veden­jaka­jan ja lopus­sa parin sadan metrin nousu itse Cor­ton­aan. Jos Sur­face olisi toimin­ut kun­nol­la, en olisi tehnyt näin karkeaa arvion­tivirhet­tä. Jat­ka lukemista “Rooma — Firen­ze 4. päivä”

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 26.4.2016

Lausun­to AM-ohjelmasta

Palau­timme lausun­non AM-ohjel­mas­ta (asum­i­nen ja maankäyt­tö) odot­ta­maan val­tion ja kun­tien MAL-neu­vot­telu­jen tulosta. (MAL = maankäyt­tö, asum­i­nen ja liikenne) Nois­sa neu­vot­teluis­sa vahvis­tui val­tion osal­lis­tu­mi­nen raide-jok­eri-han­kkeeseen. Helsin­gin asun­to­tuotan­to­tavoitet­ta nos­tet­ti­in vähän, mut­ta aivan liian vähän, noin 6 000 asun­toon vuodessa.

Minä halu­aisin lausun­toon main­in­nan, että voimme nopeut­taa kaavoitus­ta, jos val­tu­us­to nos­taa asun­to­tuotan­to­tavoitet­ta suun­nitel­tua korkeam­mak­si. Kaavoituk­sen nopeut­ta­mi­nen tietysti edel­lyt­tää voimavaro­ja, siis rahaa, mut­ta se on mitätön sum­ma ver­rat­tuna asun­to­tuotan­non hin­taan. Asun­to­tuotan­toa tulisi kiihdyt­tää nimeno­maan Helsingis­sä juuri sik­si, että kysyn­tä kohdis­tuu voimakkaim­min Helsinki­in. Kat­sokaa van­ho­jen asun­to­jen markki­nahin­to­ja! Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 26.4.2016”

Rooma-Firenze, kolmas päivä

(Kuvat suurenevat klikkaamalla)

Sain yöl­lä krampin jalka­ani. Jotain olin siis matkatavarois­tani uno­htanut, mag­ne­siu­min. Sitä sai paikallis­es­ta apteek­ista, eikä kramppe­ja sen jäl­keen esiintynyt.

Aamupäivä meni avat­taes­sa Sur­facen luk­i­tus­ta Microsoft­in tuen avus­tuk­sel­la. Kiitos vain Microsoft­in Kallelle. Nyt sil­lä voi taas tehdä vält­tämät­tömiä hom­mia, mut­ta päiväkir­jan pitämiseen siitä ei oikein ollut.

Viralli­nen pyöräre­it­ti suun­tau­tui pitkäk­si matkak­si tielle, jota kumpikaan kart­ta ei tun­tenut. En ottanut sitä riskiä, varsinkin, kun nämä tiet ovat ihan hyviä fil­laroi­da. Jat­ka lukemista “Rooma-Firen­ze, kol­mas päivä”

Tarvitaan vasemmistolaista markkinaliberalismia

Yhteiskun­tapoli­ti­ikkaa pitäisi kään­tää voimakkaasti vasem­mis­to­laisen markki­nal­ib­er­al­is­min suuntaan.

Vasem­mis­to­laiseen suun­taan, kos­ka talouske­hi­tys on viemässä kohti kas­vavia tulo­ero­ja ja syr­jäy­tyvien pitkäaikaistyöt­tömien määrän kasvu­un. Sik­si poli­ti­ikkaa pitäisi kään­tää mon­ta piirua vasem­malle. Tälle päämäärälle on myös kansan ylivoimaisen enem­mistön tuki. Sen näkee esimerkik­si kysyt­täessä, pitääkö tulo­ero­ja kas­vat­taa vai pienen­tää. Melkein kaik­ki vas­taa­vat, että niitä pitää pienen­tä, jopa enem­mistö kokoomuslaisista.

Markki­nal­ib­er­al­is­min suun­taan,  kos­ka vasem­mis­ton per­in­teiset toim­intata­vat eivät toi­mi nyky­maail­mas­sa. Tämän näkee esimerkik­si siitä, miten nopeasti vasem­mis­to­hal­li­tusten kansan­su­o­sio las­kee, kun oikeis­to­laiseen poli­ti­ikkaan kyl­lästyneet kansalaiset sil­loin täl­löin nos­ta­vat johtoon demar­i­hal­li­tuk­sen. Näin on käynyt Ran­skas­sa ja Ruot­sis­sa ja osit­tain myös Suomes­sa. Vasem­mis­to­hal­li­tuk­set eivät ole pystyneet alku­unkaan pitämään mitä ovat luvan­neet, kos­ka yrit­tävät soveltaa men­neen maail­man keino­ja. Euroopas­ta ei löy­dy tältä vuosi­tuhan­nelta yhtään esimerkkiä onnis­tuneesta vasem­mis­to­lais­es­ta hal­li­tuk­ses­ta, jos Lip­posen hal­li­tuk­sia ei pide­tä vasem­mis­to­laisi­na. Jat­ka lukemista “Tarvi­taan vasem­mis­to­laista markkinaliberalismia”

Rooma Firenze, toinen päivä

Torstai 14.4.2016

Kartta2Mat­ka jatkui lyhyen laskun jäl­keen pitkäl­lä nousul­la, jos­sa oli kalte­vu­ut­ta välil­lä 11 %. Aloin kat­ua, etten ollut pyytänyt Helsinginkadun Cycle Cen­terin poikia lait­ta­maan taakse isom­pia rat­tai­ta. Onnek­si Rid­leyssäni on sen­tään triplavai­hde edessä. Noin jyrkät mäet pakot­ta­vat min­un huil­i­taukoi­hin lyhyin välein. Min­un kun­nol­lani, iäl­läni ja näil­lä pakkauk­sil­la raja on jos­sain seit­semän pros­entin nousus­sa, (= n. 150 W). Suomes­sa ei noin jyrkkiä mäk­iä ole, kos­ka ne eivät toimisi talvella.

Kun pääsin ylös päätielle mäet muut­tui­v­at loivem­mik­si ja meno nautin­nol­lisek­si, jopa niin nautin­nol­lisek­si, että ajoin epähuomios­sa risteyk­sen ohi ja jouduin palaa­maan. Pienet tiet sopi­vat fil­lar­ille muuten iso­ja parem­min, mut­ta isoil­la teil­lä on loivem­mat mäet.

Olen oppin­ut helpon tavan suun­nistaa. Panen Lumi­an laske­maan, paljonko matkaa on seu­raavaan risteyk­seen ja painan mieleeni tätä vas­taa­van matkamit­tarin luke­man. Nyt vain ajo sujui niin jou­tu­isas­ti, että en osan­nut vah­tia matkamit­taria. Jat­ka lukemista “Rooma Firen­ze, toinen päivä”

Rooma-Firenze, ensimmäinen päivä

Kir­joi­tan matkapäiväkir­jaa pyörä­matkaltani, joka lop­ul­ta suun­tau­tui Roomas­ta Firen­zeen. Min­un piti pitää tätä päiväkir­jaa matkan var­relta, mut­ta mukaani otta­mani tietokone kieltäy­tyi yhteistyöstä ja sik­si tämä ker­to­mus tulee näin jälkikä­teen – suun­nilleen ker­ran päivässä kuitenkin. Luk­i­joil­ta tässä menee tietysti osa jän­ni­tyk­ses­tä, kos­ka tietävät, että olen saa­punut elävänä takaisin. Halu­an kir­joit­taa matkois­tani main­os­taak­seni pyörä­matkailua hienona elämyksenä.

Pyöräni oli Rid­leyn maantiepyörä, jos­sa oli edessä triplavai­heet. Maantiepyörässä (kil­pafil­lari) ei ole pakkaria.

Tavarani min­ul­la on repus­sa, ohjaus­tanko­laukus­sa ja sat­u­lan alle kiin­nite­tyssä laukus­sa.  Olin harkin­nut sat­u­la­put­keen kiin­nitet­tävää laukkua, johon olisi voin­ut lait­taa yhdek­sän kiloa tavaraa, mut­ta päädyin rep­pu­un. Rep­pu on hel­teel­lä hiosta­va, mut­ta nyt oli huhtikuu. Repun hyvin puoli­in kuu­luu mon­ta taskua ja kak­si verkko­taskua, joi­hin voi lait­taa märik­si jäänyt­tä pyykkiä. Jat­ka lukemista “Rooma-Firen­ze, ensim­mäi­nen päivä”

Liikenneinfran yhtiöittäminen

Liiken­nevi­ras­to remon­toi Poh­jan­maan rataa tuskas­tut­ta­van hitaasti. Olisi paljon järkeväm­pää pan­na rata ker­ral­la kun­toon kuin remon­toi­da joka vuosi pikkupätkä.

Liiken­nevi­ras­to ei voi kor­ja­ta nopeam­min, kos­ka se on riip­pu­vainen val­tion vuosit­tai­sista bud­jet­ti­ra­hoista. Jos se olisi itsenäi­nen yhtiö, se ottaisi kor­jauk­sia vas­taan lainaa ja toteut­taisi ne taloudel­lis­es­ti järke­vim­mässä aikataulussa.

Tätä taus­taa vas­ten ei olisi aivan pöhköä yhtiöit­tää rato­jen omis­t­a­mi­nen. Sama logi­ik­ka pätee myös tietysti tei­hin. Jat­ka lukemista “Liiken­nein­fran yhtiöittäminen”

Markkinaratkaisulla on vastustajia

Vaik­ka aika moni myön­tää, että pelkkä päästökaup­pa tuot­taisi parem­man tulok­sen kuin nykyjär­jestelmä, melkein kaik­ki kuitenkin vas­tus­ta­vat markki­nae­htoisia ratkaisu­ja, kos­ka jokin fusku on aina edullista jollekin osapuolelle.

Markki­nae­htoisel­la ratkaisul­la tarkoi­tan, että sähkön hin­noitel­laan kaikille sen käyt­täjille tun­ti­hin­nan perus­teel­la, sähköveros­ta luovu­taan kokon­aan ja se kor­vataan korkeal­la ja kat­taval­la hiiliv­erol­la tai päästöoikeu­den korkeal­la hin­nal­la (100 €/tonni) ja sähkön siir­rossa pain­ot­tuu kiin­teän mak­sun osu­us, kos­ka kus­tan­nuk­setkin ovat kiin­teitä. Jat­ka lukemista “Markki­naratkaisul­la on vastustajia”

Miten energiamarkkinoita pitäisi ohjata ilmastoystävällisiksi

Jos on saas­tut­tavia ja puh­tai­ta tapo­ja tehdä sähköä, pitäisikö saas­tut­tavaa ran­gaista vain puh­das­ta subventoida?

Talous­teo­ri­an mukaan ehdot­tomasti pitäisi lait­taa hait­taverot saas­tut­tavalle sen sijaan, että tue­taan puh­tai­ta ener­gia­muo­to­ja. Puh­taista ei ole ulkoista hyö­tyä, vaan saas­tut­tavista on ulkoista hait­taa. Kun val­i­taan sub­ven­tion tie, tul­laan samal­la sub­ven­toi­neek­si ener­gian kulu­tus­ta, vaik­ka säästöä oikeas­t­aan pitäisi edis­tää – onhan jok­seenkin kaik­ista ener­gia­muodoista lop­ul­ta ulkoista haittaa.

Päästöoikeus vai hiilivero?

Jos päästöoikeus mak­saa 30 €/tonni, on se jok­seenkin tarkalleen sama asia kuin hiilid­iok­sidi­vero tasoltaan 30 €/tonni. Ero tulee siitä, mitä tapah­tuu, jos on arvioitu ohjaus­vaiku­tuk­sen teho väärin. Jos päästöt nou­se­vat ennakoitua suurem­mik­si tai jäävät pienem­mik­si, päästöoikeu­den hin­ta nousee tai las­kee, kunnes päästöt ovat tavoite­ta­sol­la. Vero on sil­lä tasol­la kuin se on, kunnes tehdään uusi päätös veros­ta.  Yri­tys­ten kannal­ta tur­valli­nen ratkaisu. [Ympäristön muutet­tu sanaksi yri­tys­ten] Jat­ka lukemista “Miten ener­gia­markki­noi­ta pitäisi ohja­ta ilmastoystävällisiksi”