Moni blogikommentoija on ihmetellyt, miksi Helsinki varaa Jätkäsaaresta ARA-tontteja ”eliittiköyhille” ja miksi arvotaan onnekkaita ostamaan alihinnoiteltuja Hitas-asuntoja.
Jos jaamme tämän naiivisti yksilötason ongelmaksi, siinä ei olekaan mitään järkeä. Sitä varten on Lotto, että voidaan arpoa köyhien keskuudesta osa parempaan asemaan. Jos haluamme käyttää tietyn rahamäärän pienituloisten asumisolosuhteiden parantamiseen, se tulee käyttää kaikkien samassa asemassa olevien kesken tasaisesti esimerkiksi kohentamalla sosiaalisesti leimautuneita lähiöitä.
Edelleen, jos olemme arponeet muutaman pienituloisen asumaan Jätkäsaareen, kannattaisi kysyä, ottaisiko tämä rahan mieluummin (verottomasti) käteisenä, jos vastaavasti joutuisi muuttamaan tavalliseen lähiöön. Todennäköisesti useimmat ottaisivat edun rahana, koska olisihan se monta sataa euroa kuussa, mikä vaikuttaa paljon pienissä tuloissa.
Tällä logiikalla sosiaalisessa sekoittamisessa ei ole päätä eikä häntää. Perustelut tulevatkin muualta.
Jos kukin hakeutuisi asumaan oman maksukykynsä mukaiselle alueelle, eri sosiaaliluokat asuisivat omilla alueillaan eivätkä edes näkisi toisiaan. Tästä seuraisi kansan voimakas jakautuminen, mistä ei hyvä seuraisi. Ne maat, jotka ovat näin menetelleet, maksavat siitä sosiaalisen luottamuksen häviämisenä raskaasti. Jo Ruotsissa on todella ongelmallisia asuinalueita. Jatka lukemista “Mitä ideaa on sosiaalisessa sekoittamisessa?”


