Kategoria: Talouspolitiikka

12.6.2013

Euroopan Union­in piti olla hyv­in­voin­ti­val­tioiden lin­nake maail­mankau­pas­sa. Mei­dän piti näyt­tää muille, että men­estyä voi tin­kimät­tä yhteiskun­nal­lis­es­ta tasa-arvos­ta ja sivistyk­sel­li­sistä arvoista.

Nyt Euroopan esimerk­ki ei tai­da oikein vaku­ut­taa. Yhteiskun­nalli­nen eri­ar­voisu­us ja jopa nälkä on lev­iämässä. Mon­es­sa maas­sa ollaan menet­tämässä kokon­ainen sukupolvi työt­tömyy­delle. Euroopan kehi­tys uhkaa vau­ri­oitua vuosikymmeniksi. 

Kaik­ki maat maail­mas­sa kär­sivät vuo­den 2008 tapah­tu­mista, mut­ta muut maanosat ovat toipuneet. Vain Euroop­pa vajoaa yhä syvem­mälle. Jat­ka lukemista “Vihrei­den ryh­mäpuhe budjettiraamista/Osmo Soininvaara”

EU:n elämän­hankaloit­tamisvi­ra­nomaiset vaa­ti­vat Suomeakin yhtiöit­tämään kaik­ki kun­nal­liset toimin­not, jot­ka toimi­vat markki­noil­la. Tämä ei tarkoi­ta vain satamia ja ener­gialaitok­sia, vaan se voi tarkoit­taa myös kun­nan ter­veyskeskuk­ses­saan antamia työter­veyspalvelui­ta vapaae­htoisen työter­veyshuol­lon osalta. Tämä on kyl­lä aika type­r­ää. Ongel­mana on, että monis­sa EU-mais­sa ei ole julk­ista ter­vey­den­hoitoa lainkaan, vaan on pakolli­nen sairaus­vaku­u­tus ja yksi­tyiset palve­lut. Tulee hyvin kalli­ik­si, mut­ta jono­ja ei toisaal­ta ole. Mei­dän kannal­tamme ongel­ma on, että EU:ssa ei ymmär­retä verora­hoit­teista ter­vey­den­huoltoa. Jat­ka lukemista “Ter­veyskeskuk­set tar­joa­maan työterveyshuoltoa”

Toimit­ta­jat kyse­liv­ät eilisessä TV 1:n puheen­jo­hta­japa­neelis­sa väit­teestäni, että hal­li­tusy­hteistyö sujuu huonos­ti, kos­ka kokoomus ja demar­it ampu­vat alas tois­t­en­sa ehdo­tuk­sia. On ehkä hyvä sanoa lop­pu­un aja­tus, jos­ta ehdin A‑Studiossa sanoa vain osan, ennen kuin toimit­ta­ja siir­si puheen mui­hin asioihin.

Pidän Suomen taloudel­lista tilan­net­ta erit­täin huolestut­ta­vana. Olen kir­joit­tanut tästä ennenkin, joten en mene nyt yksityiskohtiin.

Joillekin asioille nyt vaan ei voi mitään, mut­ta kyl­lä tämä on myös itse aiheutet­tu ongel­ma. Haikailen kovin siihen poli­it­tiseen kult­tuuri­in, joka Suomes­sa val­lit­si Lip­posen kah­den hal­li­tuk­sen aikana. Sil­loin nimit­täin osat­ti­in tehdä päätök­siä. Lip­po­nen peri maan todel­la huonokun­toise­na, mut­ta kahdek­san vuo­den kulut­tua Suo­mi oli ykkö­nen melkein kaikessa muus­sa kuin mar­raskuises­sa säässä. En kaik­ista päätök­sistä pitänyt, mut­ta poli­ti­ik­ka oli johdon­mukaista ja tulosta tuli. Jat­ka lukemista “Huonos­ti toimi­va hallitusyhteistyö”

(Kom­ment­tipuheen­vuoroni eduskun­nas­sa jär­jeste­tyssä sem­i­naaris­sa Emu ja val­tiosään­nön rajat)

Eurokri­isin hin­ta Suomelle koos­t­uu pääasi­as­sa, ellei yksi­no­maan, siitä menete­tys­tä tuotan­nos­ta, jon­ka kri­isin tuot­ta­ma lama on Suomelle aiheut­tanut. Oheises­sa kuvas­sa yht­enäi­nen vii­va kuvaa toteu­tunut­ta BKT:ta vuo­den 2012 hin­tata­sos­sa ja katkovi­i­va sitä, mitä se olisi voin­ut olla ilman kri­isiä. Miedon­sin kuvaa olet­ta­mal­la nor­maa­likasvuk­si 2,5 %, vaik­ka kasvu edel­lis­inä vuosi­na oli ollut keskimäärin 3,2 %.

Jat­ka lukemista “Eurokri­isin hin­ta ja perustuslaki”

Olemme Suomes­sa kovin tyy­tyväisiä siihen, että taloutemme on tas­apain­os­sa ja val­ti­ol­la kol­men A::n luot­tolu­ok­i­tus. Pitkäl­lä aikavälil­lä tilanteemme on kaikkea muu­ta kuin hyvä. Tätä mitataan kestävyysvajeella.

Kestävyys­va­je tarkoit­taa yksinker­tais­tet­tuna sitä, että jos kaik­ki pysyy ennakoidul­la ural­la, ja sen mukana väestön ikä­jakau­ma muut­tuu ennuste­tul­la taval­la, paljonko vero­ja pitää korot­taa tai menope­rustei­ta kar­sia, jot­ta talous olisi pitkäl­lä aikavälil­lä tas­apain­os­sa, eikä velka­an­tu­mi­nen riistäy­ty­isi käsistä. Jat­ka lukemista “Suomen kestävyys­va­je vaatisi voimakkai­ta päätöksiä”