EU:n elämänhankaloittamisviranomaiset vaativat Suomeakin yhtiöittämään kaikki kunnalliset toiminnot, jotka toimivat markkinoilla. Tämä ei tarkoita vain satamia ja energialaitoksia, vaan se voi tarkoittaa myös kunnan terveyskeskuksessaan antamia työterveyspalveluita vapaaehtoisen työterveyshuollon osalta. Tämä on kyllä aika typerää. Ongelmana on, että monissa EU-maissa ei ole julkista terveydenhoitoa lainkaan, vaan on pakollinen sairausvakuutus ja yksityiset palvelut. Tulee hyvin kalliiksi, mutta jonoja ei toisaalta ole. Meidän kannaltamme ongelma on, että EU:ssa ei ymmärretä verorahoitteista terveydenhuoltoa.
Pienille kunnille tuo yhtiöittämisvaatimus on jokseenkin typerä, koska terveyskeskusta ei toisaalta voi yhtiöittää, jolloin kahta työrterveysasiakasta varten on perustettava oma organisaatio.
Isojen kuntien osalta yhtiöittäminen voisi helpottaa työterveyspalvelujen myymistä. Yritykset ostavat työterveyshuoltona sairaanhoitopalveluja vapaaehtoisesti, koska eivät halua työntekijöiden käyttävän tuntikaupalla työaikaa terveyskeskusvastaanotoilla. Terveyskeskuksiin näitä potilaita ei voi ohjata, koska olisi epätasa-arvoista, että maksavat potilaat menevät jonon ohi. Tasa-arvoista taas on, että viereen perustetaan lääkäriasema ja he menevät sinne.
Entä jos yhtiöitettäisiin työterveyshuolto niin, että osa terveyskeskuslääkäreistä työskentelisi osapäiväisesti tämän yrityksen palveluksessa? Yhtiöllä olisi oma ajanvaraus. Jos esimerkiksi Helsinki palkkaisi kymmenen terveyskeskuslääkäriä lisää ja 30 terveyskeskuslääkäriä olisi kolmasosan työajastaan työterveyshuollon puolella, saataisiin tilankäytössä synergiaetuja ja terveyskeskuslääkärien työnkuva monipuolistuisi.
Paras olisi uudistaa koko systeemi niin, että terveyskeskuksista hankkiuduttaisiin kokonaan eroon.
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/laakarin-aani/terveyskeskuksen-sietamaton-jonotilanne/
Näin Hollannissa asuvana tuntuu täysin käsittämättömältä miten vaikea Suomessa on saada perusterveydenhuoltoa. Täällä lääkäriin pääsee aina samana päivänä ja reseptin uusimiset yms. pienet konsultoinnit onnistuvat kätevästi sähköpostilla.
En oikein keksi tuolle linkissä mainitulle seurantatutkimuksen torppaamiselle ja salaamiselle muuta selitystä kuin alueellistamispolitiikan. Sillehän tuontyyppinen kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen on pahinta mahdollista myrkkyä.
Vihreät voisivat mun mielestä ottaa tämän asiaan vetääkseen ja elvyttää keskustelun tuon tutkimuksen aiheesta.
Lähtökohtana on, että kokemukseni mukaan kunnallinen terveydenhoito toimii useimmiten ontuen ja yksityinen työterveyshuolto taas toimii erinomaisesti: ajanvaraus suoraan netistä, lääkärille pääsee nopeasti, verikokeet ja kuvaukset samantien jne.
Jos jompikumpi pitäisi lakkautaa tai uudistaa täysin niin sekö joka toimii erinomaisesti vai se joka toimii kehnosti?
Tässä ei pitäisi puolustaa vanhentuneita rakenteita.
Jospa joskus päästäisiin pohjoismaiseen käytäntöön terveyspalveluissa?
Muuten hyvä, mutta miksi osa-aikaisuus?
Jos 30 lääkäriä työskentelee 1/3 ajasta työterveyshuollossa, se on 10 lääkäriä.
Selvintä olisi, jos nuo 10 lääkäriä olisivat kokoaikaisesti työterveyshuollossa = hallinnollisesti yksinkertainen ratkaisu. 🙂
Ajatuksena olisi keventää terveyskeskuslääkärien työtaakkaa.
Entä jos siitä tehdään osuuskunta ja kaikki saavat yhtäsuuren minimaalisen osuuspääoman? Jossain mielessä iso osa suomalaista julkishallintoa on jo osto-osuuskunnan muodossa.
Kilpailuviranomaisilla voisi olla sanottavaa, jos uusilta yhtiöiltä ei peritä täysiä kustannuksia tiloista ym., mutta eihän sen yrityksen tarvitsekaan tuottaa voittoa. Aika helppoa rahaa tuo nykyinen työterveyshuolto taitaa olla, kun hoitotoimenpiteet sen osalta minimissä. Olikos Tampereella jokin yritysten perustama osuuskunta, johon oli helppo liittyä — tietääkö joku? Ymmärtääkseni kyseinen järjestely on todella edullinen Hgin hintatasoon verrattuna.
Älkää tehkö mitään vielä.
Kuten tästä näkyy saattaa EU puuttua koko epätasa-arvoiseen järjestelmään. Julkiset palvelut pitää tarjota tasapuolisesti kaikille, ei saa luoda keinotekoista eliittiä.
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/483355/Asiantuntijat+pyorittavat+paataan+soteratkaisulle
Kummallista valittamista. Miksi ihmeessä poliitikkojen ja virkamiesten pitäisi saada leikkiä yritystoimintaa eri pelisäännöillä kuin yksityisten yritysten?
Jotenkin kummallista, että toisella kädellä ollaan tehtailemassa jatkuvasti tuhansia sivuja uutta säätelyä ja toisella kädellä haluttaisiin puuhastella muka-yrityksissä ilman mitään säätelyä. Pankkisäätelyäkin kiristettiin niin, ettei yksikään yritys taida enää saada pankkilainaa (ainakaan kestävillä ehdoilla). Samalla kuitenkin jonkun Kuntarahoituksen kohdalla nousi heti itku, etteivät mitkään säännöt voi sitä koskea, kun sillä on “yhteiskunnallinen tehtävä”. Just.
Niin ja kyse on tyoterveyshuollosta jonka maksamiseen yhteiskunta osallistuu myös KELA:n kautta.
Lakisääteinen ei liene ongelma, mutta muu.
Maanviljelijät ovat luovuttaneet EU-säännösten järjellisyyden pohtimisen aikoja sitten. Säännösten valvojat lukevat sääntöjä, turha pullikoida tai valittaa. Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun huomataan etteivät säännökset taivu meikäläisiin olosuhteisiin.Tiettyjä olosuhteita ei esiinny muissa maissa, eikä hyviä direktiivejä kannata vesittää pienen maan takia.
Poliittisen päätöksen mukaan pohjoiset sääolosuhteet eivät ole meille pysyvä haitta vaan tilapäinen piirre johon sopeudumme jatkossa. Suomen terveydehuoltojärjestelmän sopeuttaminen EU-yhteensopivaksi on sentään helpompaa.
Sinulla varmaankin on helposti saatavilla hyvin tietoa noista muiden EU-maiden järjestelmistä — olisiko mahdollista saada lyhyt valmiiksi pureksittu vertailu kustannuksista (ja palvelutasosta) eri maissa (ellei sellainen jo joskus ole täällä sitten ollut).
Itsellä on ollut se käsitys että esim Ranskan järjestelmä on ainakin asiakkaiden mielestä toimiva ja hyvin palveleva, mutta mikä sen todellinen taakka yhteiskunnalle sitten oikeasti on?
Perinteiseen vasemmistolaiseen tyyliin pitää tietysti lakkauttaa se erinomaisesti toimiva, koska “sosiaalinen oikeudenmukaisuus” ehdottomasti vaatii sitä.
Yksityisen terveydenhuollon/sairaanhoidon toimivuudesta on vaikea sanoa kokonaisuutena juuta tai jaata, kun se ei hoida vaikeampia tapauksia käytännössä lainkaan. Etenkin työterveys hoitaa pelkästään lähes terveiden ihmisten pieniä huolia ja murheita.
Hyvin kummallisista syistä ihan normaali järkevä kehittäminen ei kunnallisella puolella millään onnistu — samoja asioita, joita työterveydessä ja yksityisissä palveluissa pidetään fiksuina ja tyoimivina käytäntöinä.
Käytönnön kysymys: Minulla olisi valittavana pieni leikkaus, jonka yksityisellä puolella saisin alle kuukaudessa ja maksaa minulle n 7 000 euroa tai jonotan julkisella puolella kolmisen vuotta, olen hieman sairaslomalla siinä välissä ja kulut minulle ovat luokkaa 700 euroa.
Teoria A: Ilman muuta julkisella puolella, koska muuten julkiset palvelut köyhtyvät ja sinne jää vain sairaita (!) työttömiä ja eläkeläisiä. Valinta ylläpitää julkisten palveluiden tasoa, jolloin veronmaksaja kiittää.
Teoria B: Yksityisen puolen palvelu parantaa elämän laatua ja samalla vähentää kuluja ja jonoja julkisella puolella, veronmaksaja kiittää.
Kumpi on oikea valinta ja millä perusteella?
Jos EU:n ehdotus on yksiselitteisen huono, sitä ei kannata toteuttaa. Suomi valitkoon itse, mitkä palvelut se haluaa tuottaa verorahoilla, ja mitkä vapaamman kilpailutuksen kautta. Valtion ja kuntien omilla ehdoillaan tuottamat palvelut eivät ole mikään EU:n vapaita markkinoita häiritsevä tekijä. Ja jos häiriötä ei synny, EU:n ei tarvitse edes murehtia asiaa.
Miten päädyit siihen, että syypäänä oli alueellistamispolitiikka?
Minusta tulosten torppaamisesta kannattaa enemmänkin epäillä vasemmistolaisia poliitikkoja ja virkamiehiä. Olisihan lääkäri ammatinharjoittajana ollut itsenäinen, mahdollisesti rikastuva yrittäjä, ei poliittisessa kontrollissa ollut vaikkakin rikastuva virkamies.
Ymmärtääkseni ammatinharjoittaja perhelääkäri-järjestelmä on toiminut kaikissa maissa ensilinjan teveydenhoidossa hyvin ja se on voitu onnistuneesti linkittää vaativampaan terveydenhoitoon, joka on EU:ssa monesti julkista. Kustannuksista en tiedä.
Suomessakin järjestely toimi edelleen hammashoidossa. Julkisen puolen palvelut ovat olleet niin surkeita.
Monimutkaisilla suurilla koneilla, esimerkiksi nopeilla paperikoneilla oli ainakin takavuosina oma sielunelämänsä. Sen takia niitä huolsivat ja korjasivat niille nimetyt huoltotiimit, eivät sattumalta vapaana olleet miehet.
Ihminenkin on aika monimutkainen.
Moni kunta itse käyttää ulkopuolisia, yksityisiä työterveyspalveluja.
p.s. EU:n elämänhankaloittamisviranomaiset näkevät asiat kesäkanan tarkkuudella. Jos sellaisen kesäksi ottaa, satelliittivalvonta jäljittää sen. Kanasta pitää tehdä ilmoitukset EU:lle ja kanan omistajan pitää liittyä
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliittoon.
Kirjoitin saman asian jo toisalle pariin kertaan.
- Työterveyslääkäri on työnantajan palkkaama, joten sen lauluja laulat…
— Työterveyslääkärin rajat on asetettu palvelusopimuksessa. Työterveyslääkäri ei saa toimia eettisesti vapaasti, vaan hän voi esim. määrätä työstressistä kärsivälle työntekijälle pari terapiakeskustelua. Sen jälkeen pitää hoitaa homma kotiin resepteillä. Kustannuksia ei saa syntyä liikaa. Palautejärjestelmä, jossa työpaikan ongelmiin voitaisiin puuttua laahaa noin vuoden jälkijunassa. Usein työterveyslääkäri on moneen kertaan vaihtunut vuoden aikana, joten kukaan ei oikeasti välitä työntekijöistä — kukaan ei voi saada käsitystä työpaikan ongelmista, jotka ovat usein työilmapiiriin liittyviä.
— Nyt kyllä unohdin muut pointit.. haha. No yksi pointti vielä:
— Työterveydenhuolto on poliittinen valinta. Ei työterveydenhuoltoa tarvittaisi, jos terveydenhuolto olisi hoidettu julkisena palveluna riittävän hyvin.
SIIS: työterveydenhuolto on ok asia jos halutaan vähentää työperäisiä sairauksia yms. Mutta nythän työterveydenhuolto on sellainen kvartaalitalouden suure, jonka keskiössä ei ole työntekijän jaksaminen ja kokonaisuuden hallinta. Oh — en jaksa muotoilla sanomaani järkevämmin. Toivottavasti joku tajuaa, mitä tarkoitan.
En ymmärrä minäkään. Terveyskeskukset tulisi lakkauttaa ja siirtyä vapaaseen järjestelmään kuten Ilari Scheinin linkitti.
Kansainvälisissä vertailuissa trendi on ollut se, että ei löydy maata, jossa olisi Suomea paremmat objektiivisesti mitattavat hoidon tulokset pienemmällä BKT-osuudella. Myös silloin, kun julkinen ja yksityinen lasketaan yhteen.
Suomi saa vertailuissa tyypillisesti heikkoja pisteitä asiakkaiden kokemasta palvelun tasosta, vaikka hoidon tulokset ovat kansainvälisessä vertailussa erittäin hyviä. (Jos löytyy vertailuja, joiden mukaan jossain on parempi hoitotulos halvemmalla, niin kannattaa kertoa. Sitä me haluamme!) Potilaat pitävät Ranskan järjestelmästä, mutta se on erittäin kallis.
Periaatteessa tilanne on meillä näin ajateltuna hyvä — ei kai julkisilla rahoilla pidä maksaa mukavuutta, vaan hyvää hoitoa. Tilanteen hankaluus syntyy kuitenkin perusterveydenhuollon rapautumisesta. Jos sille ei tehdä jotain, järjestelmä muuttuu samaan aikaan huonoksi ja kalliiksi.
Yleensä eurooppalaisessa ympäristössä perusterveydenhuolto on paljolti perhelääkärityyppistä, ja lääkärit ovat silloin ammatinharjoittajia. Tämä parantaa potilas-lääkärisuhteiden pysyvyyttä ja mahdollistaa lääkärille huomattavasti enemmän tilaisuuksia katsoa potilaan tilannetta kokonaisvaltaisesti.
Toinen pommi meidän järjestelmässämme liittyy osaoptimointiin, kun jokainen taho tuijottaa omaa lompakkoaan. Se tulee varsin väistämättä johtamaan väärien asioiden tekemiseen väärässä paikassa.
Eli samalla, kun Arkadianmäellä otetaan matsia sote-sekoilusta, järjestelmä rapautuu vauhdilla. Nyt tarvittaisiin joku, joka uskaltaa tehdä vähän isompaa uudistusta.
Myös Suomessa pääsee lääkäriin samana päivänä — tosin ei terveyskeskuksessa.
Siis miten?
Ajatus on toki hyvä ja kannatettava, mutta ajatus ei riitä, tarvitaan tekoja.
Ajatus oli, että kaksi kolmannesta työstä olisi terveyskeskukslääkärin työtä ja yksi kolmannes työtervyttä. Työterveyslääkärin potilaat ovat keskimäärin helpompia, sanovat lääkärit.
Julkisesta hammashoidosta minulla on kokemusta.
Hammas lohkesi, soitin seuraavana aamuna terveyskeskukseen ja hammaslääkäriaika järjestyi iltapäiväksi.
Särkytapauksessa soitin iltapäivällä terveyskeskukseen ja hammaslääkäriaika järjestyi seuraavaksi päiväksi klo 12 (kysyttiin, pärjäänkö siihen saakka, pärjäsin särkylääkkeillä, en tiedä olisinko päässyt nopeammin, jos en olisi pärjännyt).
Enpä sanoisi palvelua surkeaksi.
No, hampaiden tarkastukseen sain ajan vasta parin kuukauden päähän, mutta eipä se kiireellinen ollutkaan.
Myönnän, että palvelujen taso on eri kunnissa erilainen, suurissa huonompi (ja suuntaus on kohti suurempia kuntia).
Kyllä se lähtökohtainen typeryys kuitenkin taitaa majailla täällä ihan kotimaassa, ja siinä tavasssa, jolla perustason palveluiden julkinen rahoitus kanavoituu eri tavalla perusterveydenhuollon palveluissa ja työterveyshuollossa. Pitkälti tämän ansiosta Suomi onkin ansainnut paikan top 3 ‑listalla OECD-maiden kilpailussa epätasa-arvoisimmasta terveydenhuoltojärjestelmästä jo pariinkin otteeseen. Sitä valuvikaa ei valitettavasti tuolla pienellä organisaatiokikkkailulla korjata. Perusteellisemmalla reformilla kyllä, mutta onhan tuo vaikeaksi näyttänyt osoittautuvan…
Toinen huomio näin terveyskeskustyötä tekevältä. En ole kyllä itse, enkä kyllä kuullut kenenkään kollegankaan, koskaan kaivannut vaihtelua jo varsin monipuoliseen terveyskeskustyöhön sillä tavalla, että siihen lisättäisiin työterveyshuoltoa (jos siis puhutaan nimenomaan työterveyshuollosta, johon liittyy runsaasti työturvallisuutta ja työkyvyn ylläpitoa, kuntoutusta, työkykyisyyden arviointia, eläkelausuntoja, kuntoutuslausuntoja, työkykyisyyslausuntoja…). Sen sijaan se mitä kaipaillaan on toimivia tietojärjestelmiä, vähemmän höpön-pöpön lausuntoja (siis niitä juurikin hyvin turhia, joilla todetaan tarvetta jääkaapille tai housuvaipoille) ja parempaa työnhallintaa ja sujuvampaa ja joutuisampaa yhteistyötä erikoissairaanhoidon palveluiden kanssa. Onko tuohon näkemykseen terveyskeskuslääkäreiden työtaakan kevenemisestä siis jotain tutkitumpaa tietoa?
Terkkareiden lääkärit eivät ole ammattitaitoisia työterveysasioissa.
He eivät tee työpaikkakäyntejä eivätkä ole perehtyneet minkään yrityksen toimintaan tai minkään alan ongelmiin.
Terkkareiden lääkärit työskentelevät pääasiassa lasten ja vanhusten kanssa ja jonkin verran työelämästä pudonneiden parissa. Näin ei synny kokemusta normaaleista työelämän ongelmista
Niinpä Helsingin kaupunkikaan ei ohjaa työntekijöitään terkkariin vaan erilliseen työterveysyksikköön, koska siellä saa ammattitaitoista työterveyshuoltoa.
Testasin itse terkkarin amamttitaitoa ja sainkin lääkärin kirjoittamaan lausunnon työkyvyttömyyseläkettä varten.Kirjoittaminen kesti liki 8 kuukautta ja olen sen verran lukenut noita työterveyden b‑lausuntoja, että oli selvää, etten sillä sepustuksella pääse eläkkeelle.
Mutta kun vanhuuseläkkeeseen oli enää muutama kuukausi niin jätin sen sellaisena , mutta se tuli tietysti hylättynä takaisn.
Mutta tein kuitenkin valituksen
“Terveyskeskuksiin näitä potilaita ei voi ohjata, koska olisi epätasa-arvoista, että maksavat potilaat menevät jonon ohi.”
Olkoot. Järjestelmä on pakko suunnitella maksajan ehdoilla koska muuten maksaja katoaa rinnakkaiseen järjestelmään ja köyhät jäävät.
Ratkaisu ongelmaan on organisoida terveyskeskus niin, ettei siellä tarvitse kenenkään jonottaa kohtuutonta aikaa edes siinä tapauksessa, että maksavia potilaita palvellaan ensin. Tehkää vaikka yksi jono pelkästään köyhille ja muihin otetaan sitten maksavat asiakkaat ensin. Jos maksavia ei ole, sitten otetaan niitä köyhiä kaikkiin jonoihin.
Tk-lääkärien taakka kevenee, kun myönnetään, että lääkärintyö ei taivu aikapalkkaan. Piste. Lisäksi on saatava oikea ja reaalinen mahdollisuus todella sanoa myös “ei”.
Nuoret vasta valmistuneet lääkärit haluavat melkein poikkeuksetta työsopimuksen terveyskeskuksiin, jossa ”perjantait” ovat vapaata toimimaan yksityisillä vastaanotoilla.
Lisäksi näillä untuvikoilla työaika tuhertuu johonkin. Konkarilääkäri käy samassa ajassa läpi kolminkertaisen määrän potilaita.
Untuvikkojen työtahti on aivan toista yksityisellä puolella viikonloppuisin. Siellähän se tili tehdään ja tullaan alkuviikosta TK:hon lepäämään 😉
Hyvä että hoitaa — esimerkiksi itselläni on tällä hetkellä seurannassa ja lääkityksessä pari “pientä” vaivaa jotka saattaisivat hoitamattomina aiheuttaa työkyvyttömyyden ja siten muodostua jossain vaiheessa työnantajalle ja yhteiskunnalle todella hankaliksi ja kalliiksi. Itsestä puhumattakaan.
Terveydenhoidossa on muutakin vivahteita kuin ne ääripäissä olevat flunssasaikkupaperien rutiinileimaus ja aivokirurgia.
Vertailuja on tehtynä.
Tästä blokista voi katsoa lähteitä.
Ranska on aika kallis. Halvempia ja samantasoisia löytyy. Englanti on kustannuksiltaa lähellä Suomea, mutta palvelun ihan eri tasoa.
Naapurimme Ruotsi on yllättävän hyvä.
http://drjounilaurila.blogspot.fi/2013_03_01_archive.html
Okei, tätä juuri etsin.
Mutta kiinnostaisi silti vielä tietää kuinka kallis — ja miten ranskalaisilla on varaa siihen (eli onko Ranskassa myös erittäin paljon korkeampi verotus vaiko vähemmän esimerkiksi maantieteellisestä erityisasemasta tai kansanluonteesta johtuvia julkisia menoja…?)
Totta, mutta vain osittain.
On kokeiltu sitäkin, että lääkärille maksettaisiin ‘urakkapalkka’ tehtyjen toimenpiteiden mukaan: jonot hävisivät, mutta tuli liian kalliiksi.
Tuo “ei” mahdollisuus pitäisi kyllä ottaa käyttöön myös julkisella puolella.
Kyllä se keikkafirman 10000 €/kk useimmille kandeille riittää, terveyskeskukseen ei haluta.
Autoedun saattaa keikkafirma vielä tarjota, että pääsee keikalle eri puolille…
Työterveyslääkärin virka edellyttää periaatteessa työterveyslääkärin erikoispätevyyttä. Ja otapa huomioon, että lakisääteinen työterveystyö on ennaltaehkäisevää ja sekin täytyy hoitaa.
Vapaaehtoinen työterveyshoito ei ymmärtääkseni vaadi mitään erityistutkintoa. Pakollinen vaatii.
Siis miten kunnallinen työterveyshuolto on nykyisin järjestetty? Työntekijät jonottavat tuntikausia työajallaan päästäkseen terveyskeskuksen lääkärille? Vai menevät jotain ohituskaistaa tk lekurille? Vai ostavat työterveyspalvelut ulkoa niinkuin normaalit yritykset?
Jos Suomessa terveyskeskusverkko halutaan säilyttää, tehokas (ja ehkä ainoa) keino on yksinkertaisesti velvoittaa kunnat käyttämään terveyskeskuksia työterveyspalveluihin. Samoissa jonoissa muiden asiakkaiden kanssa. Eipä aikaakaan niin terveyskeskusten resurssointi alkaa parantua…
Löysin irtotietoja joiden mukaan Ranskassa menisi terveydenhoitoon 11% bktstä ja Suomessa 8%.
Kolme prosentiyksikköä, aika monta miljardia…
“Työterveyshuolto on ehkäisevää terveydenhuoltoa, jota toteutetaan työterveyshuoltolain (743/78) perusteella. Työterveyshuollon tavoitteena on terveellinen ja turvallinen työympäristö, hyvin toimiva työyhteisö, työhön liittyvien sairauksien ehkäisy sekä työntekijän työkyvyn ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja terveyden edistäminen.” http://www.suomentyoterveys.fi/mita_on_tyoterveyshuolto/
Terevyskeskuksissa ja myös isommissa lääkärifirmoissa työtevrys on organisoitu erikseen. Siihen liittyy raportointia niin Kelalle kuin työnantajille ja palveluitakin on muitakin kuin lääkärin vastaanottoa.
Kunnan systeemeissä säätöä on tehdä väliaikainen toimenpide ja passittaa ihminen jonoon — siis halvat kulut ovat sama kuin vähän hoitoa.
Työterveydesä puolestaan halvat kulut ovats ama asia kuin vähän sairaspoissaoloja ja nopeasti hoitoon ja kuntoon. Flunssarokotuksilla on selkeä takasinmaksuaika, kuantamisten ja leikkasuten odottaminen myös maksavat. Suurin tili tehdään ennaltaehkäisyllä, modernissti kouluttamalla esimiehiä käytäytymään asiallisesti ja ottamaan ongelmat ajoissa esiin.
Jo aiemmin esillä oli kuntayöntekijöiden aivan tolkuttomat sairaspoissaolomäärät — kehnoimillaan jopa 20 päivää / nuppi / vuosi, kun yksityisellä puoella mennään reilusti alle 10 päivää / nuppi / vuosi. Siinä näkee toimivan systeemin toimivan.
On pakollista, ennalta ehkäisevää työterveyshuoltoa, jota tuo siteerattu lakipykälä koskee. Lisäksi työnantaja voi kustantaa vapaaehtoista työterveyshoitoa, eli tavallisia lääkäripalveluja. Kela korvaa tästä 50 % toteutuneiden todellisten kustannusten mukaan yiettyyn rajaan asti. Tätä voisivat myös terveyskeskukset tarjota.
Monessa kunnassa kunta itse on suurin työnantaja ja kunnan työntekijät menevät teveyskeskusten jonojen ohi yksityiselle. Sitten voidaankin terveyskeskuksia sulkea ja laittaa mummut ja papat etähoitoon.
Terveyskeskukset voitaisiin lopettaa. Betoni ei paranna.
Asun 500 metrin päästä apteekista, josta saa lääkkeitä. Terveyskeskus on 10 kilometrin päässä. Apteekin vieressä on pieni liiketila tyhjänä. Lääkäri voisi tulla sinne ja hoitaa koko alueen lähihoitona.
Erikoislaboratoriot ja röntgen ym. jutut voidaan keskittää. Silloin niistä saadaan synergiaetuja. Terveyskeskuslääkäreiden keskittämisellä ei saada synergiaetuja. Saadaan jonoja ja pitkiä etäisyyksiä.
Eipä aikaakaan, niin sellaisia työterveyspalveluja ei osta kukaan. Miten siitä resurssointi paranee?
Ehkä näin — mutta kun se lakisääteinenkin on hoidettava.
Yleensä kunta ostaa työterveyspalvelut terveyskeskuksesta, niinkuin normaalit yrityksetkin tekevät. Ja ostavat ei-pakollisen sairaanhoidon, kuten normaalit yrityksetkin tekevät.
Työterveyshuollossa ei terveyskeskuksissa ole sen enempää jonoa kuin yksityisellä puolella — ja tämä koskee ainakin Turun kokoisiakin kaupunkeja.
Nimimerkki ‘Kokemusta on’
Ei aivan mene näinkään. Lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattihenkilön joka haluaa työskennellä pitkäaikaisesti työterveyshuollossa tulee suorittaa Työterveyslaitoksen lisäkoulutus eli ennen puhuttiin “pitkästä kurssista”.
Siirtymäsääntöjen puitteissa myös muut kuin tth:n erikoislääkärit voivat työskennellä kokopäiväisesti tth:ssa mutta ns. uusien erikoisalelle tulevien tulisi ilmoittautua erikoistumisohjelmaan ja valmistua joskus työterveyshuollon erikoislääkäriksi.
Sillä ei ole väliä onko työ ennaltaehkäisevää (1‑luokka) vai vapaaehtoista sairaanhoitoa (2‑luokka).
Nykymuotoisessa tth:ssa ed. määräyksiä ei juurikaan valvota ja varmasti työterveysasemilla työskentelee “valetyöterveyslääkäreitä”.
Toki suuri osa tämän pv:n työterveyshuollon sairausvastaanottokäynneistä olisi järkevä hoitaa yleislääkäreiden toimesta ja näin myös tapahtuukin.
Työterveyshuollon erikoislääkärin työpanos jäisi sitten hankalampien työkykyongelmien hoitamiseen.
Täysipäiväisesti työterveyshuollossa saa toimia työterveyshuollon erikoislääkäri tai erikoistuva lääkäri. Myös sellainen lääkäri saa toimia täysipäiväisesti työterveyshuollossa, jonka voidaan katsoa olleen pätevä hoitamaan asioita ennen nykyisen lain voimaantuloa vuonna 2002.
Työterveyshuollon pitkän koulutuksen (11 opintopistettä) käynyt lääkäri saa toimia työterveyshuollon tehtävissä alle 20 tuntia viikossa. Lisäksi laki määrittelee, että osa-aikaisesti työterveyshuollon tehtävissä toimivan lääkärin tulee kahden vuoden sisällä töiden aloittamisesta suorittaa ko. kurssi, ts. sitä ei tarvitse olla aluksi aloitettunakaan. Kurssi on yhteinen lääkäreille, terveydenhoitajille, psykologeille, fyssareille.
Tässä yhteydessä työterveyshuolto pitää tulkita kapeasti. Monissa työpaikoissa valtaosa työnantajan maksamasta terveydenhuollosta on ihan muuta kuin työterveyshuoltoa. Sitä muuta saa toki tarjota tehtävään lain mukaan pätevä ammattilainen.
Lisää voi lukea: Laki 1383/2001, asetus 1484/2001
Olisiko tämä myös se todellinen syy (yksityisen) työterveyshoidon tilastollisesti parempiin tuloksiin julkiseen terveydenhoitoon verrattuna.
Ainakin käytännön kokemukset tätä tukevat: työterveyshoitaja on lähtökohtaisesti vitsi ja työterveyslääkäri vain vaivoin hieman vakavammin otettava “osaaja”. Sairaslomaa molemmat kyllä osaavat myöntää, muuten varmempaa tietoa löytyy vaikkapa itse netistä kaivamalla.
Lääkäripuolella vaikuttaisi muutenkin olevan työntekijän markkinat. Vai mitä voi päätellä siitä, että edes Espoossa ei saada kaikkia virkoja täytettyä. Yksityisen puolen mahdollistamat verokikkailut ja vedätykset yhdistettynä merkittävänkin keventämisen mahdollistavaan huippupalkkaan takaavat, että näin tulee toistaiseksi jatkumaankin. Miten olisi vastavetona vaikkapa pääkaupunkiseudun kuntien terveydenhuollon (yksittäisten terveysasemien toimintojen) ulkoistaminen Viroon?
Ja vielä itse kaipaamaani tilastoa:
http://data.worldbank.org/indicator/SH.XPD.TOTL.ZS
Health expenditure, total (% of GDP)
World Health Organization National Health Account database
Estonia 6,0 %
Latvia 6,2 %
Lithuania 6,6 %
Poland 6,7 %
Turkey 6,7 %
Finland 8,9 %
Norway 9,1 %
Japan 9,3 %
UK 9,3 %
Spain 9,4 %
Sweden 9,4 %
Italy 9,5 %
Portugal 10,4 %
Austria 10,6 %
Belgium 10,6 %
Greece 10,8 %
Germany 11,1 %
Denmark 11,2 %
France 11,6 %
Netherlands 12,0 %
USA 17,9%
Osittain samaa mieltä. Oman kokemukseni on, että työterveyshuoltojen taso vaihtelee enemmän kuin terveyskeskusten.
Työterveyslääkärit näyttävät olevan huonompia tunnistamaan harvinaisia sairauksia. Ymmärrettävää, sillä potilaskirjo ei ole yhtä laaja kuin terveyskeskuksissa. Kokemusta ei kerry yhtä nopeasti.
En malta olla kopioimatta HS 9.5. ollutta uutista: “Vakuutusyhtiö Pohjolan vuodenvaihteessa perustama Oma sairaala on onnistunut pienentämään alle puoleen yleisimpien polvivammojen aiheuttaman työkyvyttömyysajan … Julkisella puolella hoidossa voi olla kuukausien viiveitä niin diagnoosissa kuin leikkaukseen pääsemisessä ja kuntoutuksessa.”
Kysymys näyttää siis olevan hoitoputkien organisoinnista, ei niinkään terveyskeskusten organisoinnista.
Omat kokemukset vastaavasta olivat sellaiset, että ajanvarauksessa (kun soitto lopulta pääsi läpi ja siihen vastattiin) kysyttiin ensin särkeekö lohjennutta hammasta ja, kun ei särkenyt, niin todettiin, että siinä tapauksessa ajan saa vasta 6 kk päähän. Tosin sen päivän aikakiintiö oli jo kuulema myönnetty ja neuvo oli, että pitäisi soittaa heti kahdeksalta aamulla ja toivoa, että aika pikapuoliin irtoaisi.
Olisi tehnyt mieli kysyä, että eikö se lohkeama olisi helpompi korjata heti eikä sitten kun sitä hammasta alkaa särkeä, mutta enpä kysynyt.
Eipä ole sen jälkeen edes käynyt mielessä yrittää julkiseen hammashoitoon.
Ei mikään ihme, kun koulutuspaikat eivät riitä paikkaamaan edes eläkkeelle jääviä. Ne voisi ihan suosiolla kaksin- tai kolminkertaistaa. Eläkkeelle jäävien paikkojen täytön jälkeen kaksi kolmasosaa voisi palkata julkiselle puolelle, puolet näistä terveyskeskuksiin vakituisiksi ja työolot sen mukaiseksi, että jäävät.
“Joku” varmaan voisi vähän huudella tästä eduskunnassa; vaikka pykätä jotain lakialoitteen tynkää…
Hyvä idea. Lopetetaan kaikki järjestelmät, joita joku ei ymmärrä.
Näin opetetaan kansalainen vastaamaan “oikealla” tavalla jotta pääsisi hoitoon. Kivun kokemustahan ei voi kukaan toinen arvioida.
Eli julkista palvelua saa parhaiten se jolle rehellisyydellä ja todenmukaisuudella ei ole ihan niin hirveästi väliä.
Tämä on todellista tasa-arvoa ja vapautta rahan tai tittelien vallasta.
OECD:n datan mukaan osuus BKT:sta:
Suomi (2010): 6,7 % (julkinen) + 2,2 % (yksityinen)
Ruotsi (2009): 8,2 % (julkinen) + 1,9 % (yksityinen)
Kokonaisrahankäytön ero on siis 1,2 %-yksikköä ja julkisen rahankäytön ero 1,5 %-yksikköä BKT:sta. Euroiksi muutettuna julkisen rahan käytössä puhutaan noin 2,5 miljardista eurosta vuodessa. Ei ihan vähän.
Toisen lähteen mukaan ostovoimakorjattu terveydenhuollon hinta (USD, PPP) oli vuonna 2011 seuraavanlainen eri maissa:
Norja: 5 674
Alankomaat: 5 123
Tanska: 4 564
Saksa: 4 371
Ranska: 4 086
Ruotsi: 3 870
Suomi: 3 332
Jotta pääsisimme siis Ruotsin tasoon rahankulutuksessa, käytetyn raha määrää pitäisi nostaa noin 16 % tai vuoden 2011 PPP-dollaria käyttäen aika tarkkaan 500 euroa per nuppi. Pitäisi siis löytää jostain 2,5 miljardia euroa vuodessa.
Kun listasta yrittää löytää halvempia, niin ei sieltä nyt ainakaan heti pomppaa terveydenhuoltonsa tasosta tunnettuja maita silmille. Tosin laadun vertaileminen on vaikeaa. Kansanterveydelliset indikaattorit (joita OECD:lta esimerkiksi löytyy iso liuta) eivät kovin paljon mairittele Suomea, mutta nämä indikaattorit mittaavat pikemmin elintapoja kuin terveydenhuoltoa. Jos indikaattoreiksi valitaan ennuste tietyn sairauden kohdalla, Suomi pärjää hyvin.
Tästä seuraakin sitten se kysymys, että jos meillä laitettaisiin miljardi ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon, mitä tapahtuisi.
Jonot johtuu liian vähästä henkilökunnasta ja rakenteiden tehottomuudesta, mutta ei se yksityistäminen ole tähän ratkaisu vaan lisää henkilökuntaa!
Jos ei löydy Suomesta niin sitten ulkomailta.
“Meidän kannaltamme ongelma on, että EU:ssa ei ymmärretä verorahoitteista terveydenhuoltoa.”
Ymmärrys on itselläkkin tälläaisten juttujen lukemisen jälkeen vähissä:
http://yle.fi/uutiset/olisiko_suomen_aika_luopua_kunnallisesta_terveydenhuollosta/6660841
Suorastaan etoo, kun miettii että nykykehitys johtaa suurkuntien kautta enstistä isompiin terveyskeskuksiin joissa liukuhihna-meininki ja kiire lisääntyy nykyisestäänkin…
Juuri tätä terveyskeskukset yleensä tarjoavat työnantajille, ml. yleislääkäritasoinen avosairaanhoito.
Kuten todettua, kuntien välillä on suuria eroja — suuret ovat huonoimpia.
Meillä on ajanvarauksessa automaattinen vastaaja ja terveyskeskus soittaa takaisin — toimii hyvin.
Jos ottaisit sinivalkoiset lasit silmiltä niin huomaisit kuinka surkea Suomen taso on.
Siitä löytyy oikein hyviä kansainvälisiä mittauksia joita vain ei sinivalkoisessa tiedotuksessa kerrota. Monesta vetailusta Suomi on jäänyt pois. Miksiköhän??
Suomessa on Euroopan sairaimmat ihmiset ja naapurissa Ruotsissa terveimmät. Kustannusero pieni.
Huom.
Jos ihan oikeasti teet vertailuja niin ensimmäinen asia on käyttää molemmilla saman vuoden lukuja.
Kai se opetetaan ainakin Espoossa insinöörikoulussa?
Tuo käsitys Suomen hyvyydestä on sitä sinivalkoista tiedottamista.
Ikäviä asioita ei saa kansalle kertoa.….
Joku voi vielä vaatia tilanteeseen korjausta.
Toimii… Paitsi jos sattuu olemaan sellaisissa työtehtävissä, joissa puhelimeen vastaaminen kesken työpäivän on vaikeaa. Silloin tuo usean toimijan käyttämä tapa soittaa takaisin on varsin raivostuttava. Eläkeläiselle tai leppoisaa konttorityötä tekevälle tuo toki sopii.
Varsinkin jos avokonttorissa joutuu yllättäen luettelemaan hetuaan ääneen sekä kertomaan nykyisen lääkityksen, hoitohistorian ja oireet…
On aika hassua myös joutua tavaamaan kalenteria ja kellonaikoja suullisesti puhelinlinjan välityksellä kun se ajanvaraushenkilö kuitenkin itse katsoo niitä tietoja ruudulta.
Eri asia on jos ajanvaraushenkilön asiantuntemukseen kuuluu vaikkapa oikeaa osaamista edustavan lääkärin valinta. Tai kiireellisissä tapauksissa ensihoidon ohjeistus. Tai hän auttaa seulomalla selkeät paranoidiset hypokondrikot pois varaamasta eri sivupersoonilleen kymmentä vastaanottoaikaa päällekkäin eri tohtoreilta.
Yleensä näin ei ole vaan se ylimääräinen välikäsi todellakin vain katsoo kalenterinäkymää ja luettelee sieltä luuriin päiväyksiä ja kellonaikoja…
Singapore. Terveydenhuollon menot alle 5% bkt:stä, ja lapsikuolleisuus maailman toiseksi pienin.
En pysty lakkaamaan ihmettelemästä, että miten on mahdollista, että poliittisessa keskustelussa jauhetaan vuositolkulla kestävyysvajeesta, mutta terveydenhuollon mallista, jolla todistettavasti ainakin joku on päässyt erittäin kustannustehokkaaseen ratkaisuun, vaietaan lähes täysin.
Kestävyysvajeen sijaan tämän maan todellinen ongelma on päättäjien kompetenssivaje. Taitaa vain olla aika tyypillinen ongelma demokratiassa.
Hauskintahan on, jos joutuu vielä laittamaan kännykän kaiutinpuhelintoiminnolle, että voisi samaan aikaan selata omaa kalenteriaan sopivan ajan löytämiseksi.
Kummasti nettiajanvaraussysteemit toimivat esim. yksityisessä työterveyshuollossa ja hammaslääkäriasemilla.
Niillä on eri kohdefunktio. Julkinen terveydenhoito yrittää käyttää voimavaransa ensisijaisesti niiden hyväksi, joiden tarve on suurin eivätkä ne siksi halua, että henkilö, joka ei aikaa lainkaan tarvitse, pääsee varaamaan sen kiireellisessä tarpeessa olevan enän edestä. Yksityisen kannalta olennaista on saada mahdollisimman paljon aikoja myydyksi. Jos käynti on turha, ei se heidän ongelmansa ole.
Ehkä sitä henkilökuntaakin tarvitaan lisää, mutta julkisessa perusterveydenhoidossa tarvittaisiin myös parempaa organisointia, parempaa resurssien allokointia, parempaa tuotannonohjausta ja parempia työkaluja, siis yksinkertaisesti vain parempaa johtamista.
Terveyskeskuslääkäri on käsittääkseni terveysaseman pullonkaularesurssi. Jos hän voi käyttää vain reilut puolet ajastaan potilaan tutkimiseen ja hoitamiseen, jotain on pielessä. Pullonkaularesussihan pitäsi saada toimia maksimaalisesti, t.s. organisaation tulisi vapauttaa hänet muusta työstä.
Tällä en todellakaan moiti yksittäisten terveysasemien johtamista, ongelmat ovat ylempänä. En myöskään tarkoita, että lääkärin pitäisi tehdä työtään koko päivä tuoliinsa liimautuneena. Turha työ vain pitäisi saada pois.
Singapore on aika ihmeellinen valtio ja siellä toimivaa terveydenhuoltojärjestelmää voi olla vaikea tuoda Suomeen. Asukasluvut ovat melko lähellä toisiaan, mutta singaporelaiset ovat ahtautuneet lähes 500 kertaa pienemmälle maa-alueelle ja heissä on ennätysmäärä miljonäärejä. Yli kolmannes Singaporessa asuvista on ulkomaalaisia, jotka osallistuvat ilmeisesti järjestelmän rahoittamiseen, mutta eivät kuulu sen palvelujen piiriin. He tai heidän työnantajansa maksavat heidän terveydenhuollon menonsa kokonaisuudessaan.
Toisin kuin Raimo Puustisen ehdotuksessa, terveydenhuolto ei ole Singaporessa asiakkaalle ilmaista. Kansalaisilla on henkilökohtaiset terveystilinsä, joilta veloitetaan heidän terveydenhuollon kulunsa. Valtio tukee näitä tilejä, mutta vain osittain. Tämän on tarkoitus karsia terveydenhuollon palvelujen turhaa käyttöä ja kannustaa terveellisiin elämäntapoihin. Kuinka nämä kannustimet ovat toteutettu Puustisen ehdotuksessa, eli Saksassa, Tanskassa ja Hollannissa?
Singaporessa valtio kustantaa terveydenhuollon kokonaan vaan niille kansalaisille, joiden tulot ovat hyvin alhaiset. Näitä ei ole paljon maassa, jossa työttömyys on kahden prosentin tienoilla.
Tarkoitatko nyt Puustisen esimerkkejä (Saksa, Tanska ja Hollanti), jotka ovat Suomen mallia kalliimpia, vai Singaporen mallia? Wikipedia sanoo Singaporen terveydenhuollon järjestelmästä:
Singaporessa on sattumalta vähän vanhuksia ja erittäin pieni syntyvyys. Singaporen väestöpyramidi on keskeltä leveä, alhaalta ja ylhäältä kapea. Suomessa on hiukan eri näköinen.
Otin nuo väestöpyramidit ja tämän kanadalaisen tiedon iästä riippuvista terveydenhuollon kustannuksista. Näpyttelin käppyrät takaisin numeroiksi ja pistin tietokoneen hommiin. Sen mukaan meillä pitäisi olla noin kolmanneksen suuremmat menot kuin Singaporessa.
Jos asia menisi aivan näin helposti, niin Singaporen systeemi meille otettuna tuottaisi noin 6,5 %:n BKT-osuuden. Jippiii!
BKT-osuus voi kuitenkin olla Singaporen kohdalla haastava mittari. Singaporen erityisominaisuutena on erittäin korkea ostovoimakorjattu BKT (Singapore: $60 000, Suomi: $36 000). Muutenhan Suomen ja Singaporen BKT on suunnilleen sama. Ostovoimaero antaa ainakin vähän syytä miettiä esimerkiksi palkkakustannuksia. Ymmärtääkseni esimerkiksi hoitajien palkkakustannuksissa on suurehko ero (huomattavasti pienempi palkka ja enemmän työtunteja vuodessa).
PPP-dollareina Singaporen terveydenhuolto maksoi vuonna 2009 noin 2110 taalaa, Suomen 3226 taalaa. Ikäkorjaus huomioiden vertailukelpoinen luku Singaporelle olisi 2810 taalaa, joten järjestelmä olisi noin 13 % halvempi kuin meidän järjestelmämme. Ero ei siis ole ihan niin dramaattinen kuin miltä se aluksi näyttää.
Analyysini on kuitenkin monella tavalla ontuva. Erityisesti kustannusrakenteeseen liittyvät asiat ovat vaikeita vertailla näillä karkeilla numeroilla. Lisäksi pitäisi vertailla sairastavuuseroja ja niiden syitä. Esimerkiksi työttömyys on Singaporessa hyvin matala, mikä voisi viitata syrjäytyneiden pieneen määrään, jolla voi olla vaikutusta terveydenhuoltokustannuksiin.
Todellinen ero maiden välillä voi olla paljon isompi, pienempi tai jopa toisin päin. Paikallisia oloja hyvin tunteva Tiedemies osannee sanoa huomattavasti enemmän aiheesta.
Jos poliitikko on rohkea, hän tekee lyhyellä tähtäimellä epäsuosittuja päätöksiä. Tällaisten päätösten tekijää äänestävät ne, jotka itse osaavat katsoa pitkälle. Sen populan määrä on kuitenkin varsin rajattua, joten suurin osa äänistä menee populistisemmille aineksille.
Tämä mekanismi rajaa demokratiassa pitkäjänteisten päätösten tekijöiden määrää. Suurin osa poliitikoista on äänestäjiä nuolevia tuuliviirejä.
Kansaa rangaistaan sellaisilla hallitsijoilla, jotka he ansaitsevat.
Hannu Vessari: “Kyllä se lähtökohtainen typeryys kuitenkin taitaa majailla täällä ihan kotimaassa, ja siinä tavasssa, jolla perustason palveluiden julkinen rahoitus kanavoituu eri tavalla perusterveydenhuollon palveluissa ja työterveyshuollossa. Pitkälti tämän ansiosta Suomi onkin ansainnut paikan top 3 ‑listalla OECD-maiden kilpailussa epätasa-arvoisimmasta terveydenhuoltojärjestelmästä jo pariinkin otteeseen. Sitä valuvikaa ei valitettavasti tuolla pienellä organisaatiokikkkailulla korjata. Perusteellisemmalla reformilla kyllä, mutta onhan tuo vaikeaksi näyttänyt osoittautuvan”
Yo kommentoija on todella oikessa, näin on. On myös huomattavaa, etta Suomessa lienee Euroopan kattavin työterveyshuolto, yli 85% työikäisestä väestöstä. Ja valtio että työnatyajat tukevat tätä yli puolella miljardilla vuodessa.
Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa ei ole myöskään työterveyshuoltolakia, vaan se perustuu vain sopimuksiin ja on eräänlainen työnantajan erityietu.
Julkisen sektorin ajanvarausjärjestelmässä on kyse aika paljon puhtaasta palvelun säännöstelystä. Kun aikoja ei oikeasti ole kysyntään nähden riittävästi tai niitä ei ole allokoitu oikein, niitä on säännösteltävä. Muuten olisi aivan sama, hoidetaanko varvaskipuinen potilas huomenna vai kuukauden päästä. Ja suomalaiset eivät kyllä kokemukseni mukaan ramppaa huvikseen lääkärissä ilman syytä.
Muuten olen hammaslääkärinä samaa mieltä jonkin aiemman kirjoittajan kanssa: Kuukausipalkka ei sovi lääkärin työhön. Vaikka toimenpidepohjainen palkkaus on selkeästi kalliimpi, jonot olisivat poissa hetkessä. Toisaalta julkisen terveydenhuollon pitäisi saada rahoituksensa myös toimenpidekohtaisesti. Alkaisi kiinnostaa tietojärjestelmien kuntoon laittaminenkin, kun ruudun tuijottelusta ei tulisi rahaa..
Kyllä meillä ainakin turhista työterveyskäynneistä voi periaatteessa joutua itse maksumieheksi (sopimuksen mukaan työnantaja maksaa vain aiheellisista käynneistä), joten aika harva niitä taitaa ihan huvikseen varata. Lisäksi varsinaiset päivystysajat jaetaan puhelimitse ja siten kiireelliset tapaukset saavat kyllä aina tarvitsemansa hoidon.
Toisaalta takaako puhelimitse tehty karsintakaan mitenkään reilua ja oikeudenmukaista aikojen allokaatiota? Käytännössähän systeemi houkuttelee jos nyt ei suoraan valehtelemaan, niin ainakin liioittelemaan oireitaan — ja tässä varmaan joustoselkärankainen supliikkimies menee heittämällä ohi vaatimattomasta ja rehellisestä mummelista.
Turhasta käynnistä voi asiakas joutua itse maksamaan, mutta se ei edelleenkään ole lääkäriaseman ongelma.
Useimmat yksityisen asiakkaat ovat työterveyshuollon palveluita käyttäviä
Kyllä se palvelun osstavan yrityksen ongelma on, jos palvelua käytetään turhaan .Ja myöskin valtion, joka maksaa osan kuluista.
Mutta sopii hyvin porvarilliseen luokkajakoon, parempi väki voi käyttää turhaan julkisesti tuettuja palveluita, rupusakki ei.
Itse aisiassa julkine on kehittymässä siihe suuntaan, että sairauden annetaan pahnetua niin, ettei sitä voida enää parantaa
Hyvä esimerkki on isäni: Ambulanssimiehet kävivät kolme kertaa tarkistamassa, josko pappa olisi niin huonossa kunnossa , että hänet uskaltaa viedä sairaalaan.Vasta kun soitin hälytyksesuksen johtajalle hänet vietiin pitkin hampain sairaalaan
Senkin jälkeen pappa kotiutettiin enneaikaisesti muutaman päivän jälkeen ja lääkkeillä jatkettu antibioottikuuri ei tehonnutkaan ja taas sama rumba: Ambulanssimiehet paikalle, ei uskalleta viedä sairaalaan kun ei ole vielä tarpeeksi huonossa kunnossa .
Minä taas soittamana häke-johtajalle ja lopulta pappa sairaalaan
Lopputulema oli sitten kuukausia kestänyt toipuminen.
Indonesiassakin hoidettiin ihmisiä paremmin
Eipä ole tuollaista yritystä kohdalleni vielä osunut mikä kunnallisesta terveyskeskuksesta ostaisi työterveyspalvelut. Jos tuollaista sitten esiintyy, tuntuu että helposti lipsahtaa puurot ja vellit sekaisin, eli yleisen terveyshuollon resursseja lipsahtaa työterveyshuoltoon. Parempi kyllä että EU palauttaa ruotuun.
Monesti ihastellaan kuinka henkilökohtainen palvelu mahdollistaa kokonaisvaltaisen ihmisnäkemyksen ja joustavan tilannetajun kautta parhaan palvelun.
Todellisuudessa vaarana on palvelun priorisointi ns. pärstäkertoimen perusteella ja lipevien pyrkyreiden tai jopa suoranaisten valehtelijoiden palkitseminen. Etuilu ja öykkäröinti on aika kaukana tasa-arvoisesta pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunasta…
Kuinka moni lääkäri lähtisi lisäämään tarpeettomasti toimenpiteiden määrää, jos jonot häviäisivät?
Tässä on uutismedian viihteellistymisellä iso rooli. Sen pitäisi tehdä oikeata journalismia ja analyysiä eikä puolivillaista ja pintapuolista lausuntojen puhtaaksikirjoittamista ja iskulauseiden etsimistä.
Singaporella on ympärillä paljon paikallista kieltä osaavaa väestöä ja isoja halvan hintatason maita. Tämä tuottaa hieman erilaisen paineen palkkatasolle. Pääkaupunkiseutukin näyttäisi taloudellisin mittarein kovin erilaiselta, jos sen ympärillä olisi valtionraja eikä muusta Suomesta tarvitsisi huolehtia.
Lisäksi tietysti pitää (taas) kysyä minkälaista yhteiskuntaa halutaan rakentaa. Singaporen GINI on suurempi kuin Yhdysvalloissa ja se on jo paljon sanottu.
Jouni L ja L (sama henkilö?), kiva että osaatte lainata kommentteja, mutta voisitteko myös tehdä sen siten, että
a) lainaatte vain sen pätkän viestiä, johon vastaatte, ja
b) vastaatte lainatun pätkän alapuolelle kontekstissa.
Nykyinen tapanne on harvinaisen ärsyttävä, enkä ainakaan minä sen vuoksi edes viitsi lukea viestejä.
Eivät niitä osta edes kunnatkaan jos vain palvelut ovat muualata ostettavissa .
Tai ne on järjestetty erilisen yksikön kautta kuten Helsingin kaupunkikin on tehnyt
Ei kukaan järkevä luota terveyttään terkkarin palvelujen varaan.
No kuukausipalkkainen lääkäri ei nyt välttämättä toimi ihan optimiteholla…
Ei ole tarkoitus tehdä turhia toimenpiteitä, vaan tehdä tarpeellisia toimenpiteitä niille jonossa odottavilla. Tunnen alan kohtalaisen hyvin sekä julkkisella että yksityisellä puolella toimineena ja toimintaa seuraavana. Uskallan väittää, että lääkärien tehokkuusero kuukausipalkalla ja toimenpidepalkalla on huomattava.
Yhteisomistuksessa olevat kombinaatit eivät noin yleensä ottaen ole osoittautuneet tehokkaimmiksi ja innovatiivisimmiksi tavoiksi tuottaa hyödykkeitä ja palveluja. Terveyspalvelut eivät poikkea tästä millään tavalla
Mikä on turha käynti ? Pitääkö asiakkaan olla lääkäri, jotta voi sanoa, että hänellä on ongelma.
Monet vaaralliset sairaudet alkavat lievillä oireilla ja niiden luonnetta maallikon on vaikea arvioida .
Kun kynnys pistetään tarpeeksi korkeaksi niin varmaan kapasiteetti saadan kuntoon ja hoito halvaksi , ruumiinavaus kun on halpa keino katsoa mikä potilasta vaivasi.
Mutta mitä virkaa sellaisella hoidolla on ?
Nykyisessä järjestelmässä ei analysoida kuoliko potilas hoitoviiveieden vuoksi enneaikojaan eli peitellään ongelmia
Suureen ongelmaan viittaa se, että terkkarin vastuulla olevien elinikä on jopa 16 vuotta lyhyemepi kuin toisessa kanavassa hoidettujen
Käytännön tasolla tämä tarkoittaa, että terkkarissa on luovuttu ennltaehkäisevästä hoidosta , eli tehdään aivan toisin kuin työterveyshuollossa tai yksityiselä.
Näissa kahdessa jäkimmäisessä tarkistetan ainakin kerran vuodessa onko alkavia sairauksia esim II tyypin diabetesta tai verenpainetaudin alkua ja tauteja voidaan lieventää tai estää aikaisella puuttumisella
Mutta terkkarin mukana tällainen on terve eikä tarvitse hoitoa eikä aikaa lääkärille verikokeista ym puhumattakaan.
Terkkarissa asiakkan tautien annetan pahentua niin, että asikkasita tulee taakka terkkarille ja yhteiskunnalle
Kuten tuo isäni esimerkki osoitti, terveydenhoidon tavoite onkin odottaa, että sairaus on mahdollisismman vaikeasti hoidettava
Ei kai kukana oikeasti kuvittele, että jonot katoavat jos toteutettavien toimenpiteiden määrää nostetaan mutta hinta pidetään silti siellä ilmaisen ja puoli-ilmaisen välillä?
Hammashoidossa ei ainakaan toimi, sillä nimittäin vuoden jono rajaa aika tehokkaasti hoitoon tulijoiden määrää. Itsellänikin on edellisestä kerrasta taas useampi vuosi aikaa, ei vaan jaksa jonotella. Se on selvä että jos jonot katovat, entistä pienempää vaivaa kannattaa lähteä näyttämään julkiselle. Ja myös semmoista, jota on aikaisemmin näytetty yksityiselle.
Ei kai kukaan kuvittele, että minäkin veisin lapseni yksityislääkärille, jos julkisella saisi saman palvelutason murto-osalla yksityisen sektorin kustannuksista??!?!?!
Tämä ero selittyy kuitenkin lähes kokonaan elintavoista. (Ihan yhtä hyvin voisi sanoa, että säännöllisesti gynekologilla käyvät kansalaiset elävät kymmenen vuotta pidempään kuin ne, jotka eivät käy.)
Kanavien eriytyminen on ongelma, mutta hoidon tason tuoma terveysero ei ole suuri. Ongelma tulee siitä, että eriytyminen sysää meidät kohti jenkkisysteemiä, joka on ihan älyttömän kallis.
Hoitovirheet ovat aina erittäin valitettavia, ja niistä eroonpääsemiseksi pitää ponnistella. Yksityinen puoli ei kuitenkaan ole hoitovirheiden osalta mitenkään moitteeton.
Vaikka tuo Singaporen systeemi olisi kalliimpi kuin suomen systeemi, pitäisin sitä silti parempana (toki vain johonkin rajaan asti) kuin tämä nykyinen. Ja onko sinulla ideoita miten leikataan edes tuo 13% suomalaisen terveydenhoidon kustannuksista muuten kuin Singaporen mallilla? Tuokaan ei ole pikkuraha.
En tiedä kuka on Puustinen enkä mitä hän on esittänyt, mutta joka tapauksessa viittasin Singaporeen. Tuo wikipedian lähde mainitsi kaksi syytä, miksi singaporen mallin toteuttaminen muualla on hankalaa. Ensinnäkin sen, että Singaporessa on hieman vajaa demokratia (eli siellä ei ole esimerkiksi tarvinnut kuunnella mielipiteitä, joiden mukaan systeemin, missä kenenkään ei tarvitse koskaan pelätä että ei ole rahaa terveydenhuoltoon, merkittävä ongelma on se, että “valtio kustantaa terveydenhuollon kokonaan vaan niille kansalaisille, joiden tulot ovat hyvin alhaiset”). Toiseksi ongelmaksi mainitaan maantiede. Toki jos yliopistollinen keskussairaala pitää saada 15 kilometrin säteelle jokaisesta suomalaisesta kodista, tulee taloudellisia haasteita, mutta kyllä minä näkisin, että Singaporen mallin taloudelliset insentiivit eri toimijoille ovat huomattavasti merkittävämpi tehokkuuteen vaikuttava tekijä kuin maan pieni fyysinen koko.
Ei todellakaan ole pikkuraha. Tuon rahan löytäminen jostain tekisi todella hyvää taloudellemme.
Minun pointtini oli kuitenkin se, että Singaporen systeemi ei ihan välttämättä ole halvempi kuin suomalainen siinä mielessä, että Suomeen kopioituna se tulisi nykyistä halvemmaksi. Meillä lähipalveluita joudutaan järjestämään liian pienellä väestöpohjalla, meidän väestöpyramidimme on nykyisillä elintavoillaan kallis hoitaa, ja meillä Sari Sairaanhoitajan tuntipalkka on tuplat singaporelaisen kollegansa palkkaan verrattuna.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö Singaporen mallissa voisi olla elementtejä, joita meidän kannattaisi miettiä itsellemme. Se kuitenkin saattaa meille sovitettuna olla sitä samaa osastoa “kalliimpi ja parempi” kuin monet länsieurooppalaiset mallit.
Perusterveydenhuollon ja ennaltaehkäisevän toiminnan saaminen kunnolla käyttöön on Suomessa avain siihen, että selviämme tulevaisuudessakin järkevästi terveydenhuoltomme kanssa. Mutta ei minulla tähän mitään helppoa ja halpaa reseptiä ole. Ennaltaehkäisy on erittäin vaikeaa, ja sujuva julkinen systeemi tulee nykyistä kalliimmaksi.
Tässä voisi myös olla arvokeskustelun paikka siitä, mitä julkisen terveydenhuollon pitää tehdä, ja miten sitä mitataan.
“Tämä ero selittyy kuitenkin lähes kokonaan elintavoista. (Ihan yhtä hyvin voisi sanoa, että säännöllisesti gynekologilla käyvät kansalaiset elävät kymmenen vuotta pidempään kuin ne, jotka eivät käy.)”
Eipä tuota noin selitetty.
Ja elintapoihinkin vaikuttaa oleellisesti se kuinka ihmistä konsultoidaan.Olen seurannut ihmisiä heidän ikääntyessään ja jokainen on muuttanut käyttäytymistään selityksellä “kun lääkäri määräsi”.
Sellainen joka ei koskaan pääse lääkäriin ei saa lääkärin määräystä.
Kun noin 500000 työtätekevältä puuttuu työtervyshuolto ja terkkari hoida ennalta ehäkäisyä ja koska olet vielä terve niin konsultointia ei ole ja kokeiden puuttuessa ei ole myöskään ennakkotietoa tilan heikkenemisestä ennen kuin on myöhäistä .
Ruotsin malli kannustaa hoitava terkkaria satsaamaan ennaltaehkäisyyn
Suomen terveydenhoitojärjestelmä on amerikkalaisen huono kopio , jossa köyhiä hoidetaan miten sattuu
Merkittävin elinajan odotteeseen vaikuttava tekijä on tupakointi, joka laskee sitä lähes kymmenen vuotta. Voiko joku väittää vakavissaan, että ei ole kuiullut mistään, että tupakointi on vaarallista?
Olisin todellakin halukas kuulemaan, millä ilveellä työterveyshoito oikein vähentää tupakanpolttoa ja alkoholismia? Meinaan kun mikään valistus ei tunnut ainakaan siihen viinan kulutukseen auttavan ollenkaan, mutta ilmeisesti työterveyshuollossa on löydetty jonkinsorttinen viisasten kivi kun kerra sen piirissä olevat eivät käytä niin paljoa alkoholia kuin työttömät.
On muitakin palkkausvaihtoehtoja kuin kuukausi- tai urakkapalkka, esimerkiksi henkilö- ja ryhmäkohtaiset tulospalkkiot. Alaa lienee tutkittu niin paljon, että erilaisille terveysasemille voitaisiin kehittää oikeudenmukaiset ja kannustavat järjestelmät koko henkilöstölle.
Tulospalkkioiden avulla on muutamia sakotusuhan alla olleita leikkausjonoja purettu yllättävänkin nopeasti.
Täytyy kyllä minunkin ei-tupakoijana sanoa, että moni asia kuulostaa kovin erilaiselta lääkärin kahdenkesken hiljaisella äänellä sanomana kuin yleisenä toteamuksena massamedian kautta.
Meillä on seuraavat merkittävät elintapaongelmat:
- tupakka
- viina
- liikkumattomuus
- liika energiansaanti (ylipaino)
- vääränlainen syöminen
Näille haasteille yhteistä on se, että ne vaikuttavat suoraan yksilön välittömään mielihyvämekanismiin. Lisäksi kaikilla on yksilötason vaikutusten lisäksi vaikutuksia myös sosiaalisesti — jos lätkää ei voi katsoa ilman kaljaa, kaljasta luopuminen merkitsee myös muusta harrasteesta luopumista.
Tällaisten elintapakorjausten tekeminen on hyvin vaikeaa. Kaikista tiedetään se ihan tutkimuksellisesti, että tehokkaita interventioita on vaikea tehdä. Koska tapojen muuttaminen vaatii pitkäjänteistä ja motivoitunutta asennetta ihmiseltä itseltään, sitä on vaikea saada kaadettua ulkopuolelta.
Lääkäri voi saada hyvällä puheella ihmisen vaihtamaan voin Benecoliin. Samoin alkoholin osalta kohtuukulutuksen ylälaidalla olevan saa kuluttamaan vähän vähemmän, jos on hyvät perusteet. Näillä on kuitenkin kansanterveydellisesti pieni vaikutus. Sen sijaan alkoholistin raitistaminen tai selvästi ylipainoisen saaminen normaalipainoiseksi on hyvin vaikeaa.
Merkittävät muutokset vaativat sitkeyttä, motivaatiota ja ymmärrystä. Yleensä nämä ominaisuudet omaavista ihmisistä tilastollisesti suurempi osa on yksityisen terveydenhuollon piirissä jo ihan koulutuksellisista syistä. Elämänhallintansa muutenkin hukanneen kohdalla taas useimmiten osoitteena on terveyskeskus, mutta ei se terveysero tk:sta johdu.
Se pitää kyllä paikkansa, että vakavan sairastumisen jälkeen ihmiset ovat valmiita muuttamaan elintapojaan. Sairaudesta ja tilanteesta riippuen siitäkin on yleensä hyötyä, mutta se suurin hyöty saataisiin ennen kuin lääkäri puhuu hiljaisella äänellä ikäviä asioita.
Vanhempien ikäluokkien kohdalla terveyseroja syntyy ihan aidosti työnteon kautta. Sota tuhosi monen miehen terveyden pohjan, ja raskas teollisuustyö myrkyllisissä höyryissä, kaivostyö pölyssä tai vaikka rakennustyö asbestin kera näkyy eliniässä. Tässä kuitenkin nuoremmat ovat onnekkaampia, mutta jakolinja menee nyt työelämässä olevien ja sen ulkopuolelle jääneiden välissä.
No minulla on vaan hyvää kerrottavaa terveyskeskuksesta, mikä henkilökunnallaan putsasi korvakäytäväni. Mutta puhdistusta ennen tuli hankkia mainitsematonta korvavahan sulatusnestettä apteekista a’ hintaan 20 e per muutama millilitra.
Mutta kyllähän sairas maksaa mitä vaan saadakseen “kuntonsa” tai “terveytensä” jälleen toimivaksi.
Työterveyshuoltolain alkuperäinen tarkoitus oli Suomessa työympäristöstä johtuvien terveyshaittojen ehkäisy (melu, kemikaalit, ergonomia, onnettomuudet jne.). Alkuperäisestä ideasta on pikkuhiljaa liuttu paljolti yleiseen perusterveydenhuoltoon ja flunssien hoitoon. Tästä yksityiset yritykset ovat keksineet hyvän bisneksen, kun vielä lakikin pakottaa siihen. Ruotsissa esim. ei ole työterveyshuoltolakia ja mm. Ranskassa on kielletty työterveyshuollolta yleinen perusterveydenhuolto. Tämä on osasyynä Suomen julkisen terveydenhuollon huonoon tilaan. Tätä suomalaiset poliitikot eivät ole huomanneet tai eivät halua huomata (yksityisiä palveluja suosivat puolueet/puolue). Tästä ongelmasta ovat puhuneet asiantuntijatahot, mm. Kekomäki ja THL, mutta aihe ei vaan nouse yleiseen keskusteluun.
Olen ollut alalla 1970-luvulta lähtien.
Olet esittänyt kvantitatiivista analyysiä miksi Singaporen malli Suomessa olisi kalliimpi kuin Singaporessa. Saisinko pyytää kvalitatiivista analyysiä, miksi Singaporen malli edes voisi olla kalliimpi Suomessa kuin Suomen nykyinen malli? Jos perusterveydenholto saadaan yksityisten toimijoiden tuottamaksi ja palvelun ostaja ja maksaja pääosin samaksi tahoksi, niin minun järkeni mukaan nuo eivät voi kuin laskea kokonaiskustannuksia. Enkä keksi mikä on se elementti mikä voisi nostaa kustannuksia. Siis elementti, minkä korjaaminen ei olisi triviaalia. Typeryyksillä saadaan mikä tahansa malli kuinka kalliiksi tahansa.
Kyllä minä pääsen lääkäriin terveyskeskukseen samana päivänä, jos minulla on akuutti sairaus.
Ei kai sentään pakota. Työterveyshuoltolaki pakottaa järjestämään työhön liittyvien sairauksien ennaltaehkäisyn ja hoidon. Sen lisäksi työnantaja voi halutessaan järjestää yleislääkäritasoisen hoidon työntekijöilleen. Erikoislääkäritasoisen hoidon järjestäminen alkaa helposti törmätä verottajaan, ja se onkin harvinaisempaa.
Tietääkseni mikään TES:kään ei vaadi sairaanhoitoa lain vaatiman yli. Käytännössä kuitenkin on niin, että työnantajille yleislääkäritasoinen hoito on varsin edullista ja työntekijöiden arvostamaa. Jos vielä hoidolla saadaan joskus joku yksittäinen sairauspäivä pois, niin siitä tulee kovin edullista työnantajalle.
Varsinainen lakisääteinen työterveyshuolto ei kovin monta kiinnekohtaa tavallisen toimistotyöläisen työelämään omaa. Eikä se kyllä kovin paljon yritykselle sitten maksakaan, koska kyse on lähinnä paperitöistä, joissa todetaan, että erityisiä työhön liittyviä riskejä ei ole. Tämän tason toiminta maksaa nettona suurusluokassa satasen vuodessa per työntekijä, joten kovin isoa bisnistä siitä ei saa. (Vertailuna se, että jo yleislääkäritasoisen toiminnan kanssa puhutaan tyypillisesti useammasta satasesta.)
Vapaaehtoiseen työterveyteen liittyvästä lääkärinhoidosta veronmaksajat kustatavat 62,25%. Ensin Kela korvaa 50 % ja loppu on yrityksen tuloksessa vähennyskelpoinen meno (0,5x24,5 = 12,25). Edun saajalle se ei ole verotettavaa tuloa toisin kuin palkka.
Ruotsin malli on erityisen typerä. Siinä työnantaja maksaa lääkkeet.
Kela korvaa 60% työterveyden ennaltaehkäisevistä kuluista.
Osmo, eikö jonkinlainen arvo ole, että ihmiset saadaan nopeasti takaisin töihin? Sairauspäivän hinta työnantajalle on 300 euroa. Työterveyden kulut ovat taas luokkaa 600 euroa / työntekijä vuodessa.
Tällaisessa järjestelyssä lääkärille pääsemisen säätely on paljon vaikeampaa kuin julkiseen nojaavassa mallissa, joten kokonaiskustannukset saattavat nousta käytön lisääntyessä. Lisäksi paraneva pth:n taso väistämättä vetää asiakkaita yksityiseltä julkiselle, mikä erityisesti lisää julkisia kustannuksia.
Kuljettavia teitä on useita, mutta ääripäät ovat tässä:
1. Siirrytään täysin julkiseen järjestelmään, jossa yksityinen on kielletty. Tämä pitää kulut kurissa, mutta jos palvelutaso halutaan hyväksi, järjestelmään pitää kaataa kaikki nykyinen raha (julkinen+yksityinen) ja vielä lisää (à la Kanada). Jotain takaisinmaksua voisi tulla erikoissairaanhoidon taakan kevenemisestä.
2. Siirrytään täysin yksityiseen järjestelmään, jossa perusterveydenhuolto on ammatinharjoittajien hoitamaa. Rahoitus tulee julkisista rahoista (= verot, pakolliset vakuutukset). Tämä olennaisesti siirtäisi kaiken nykyisen yksityisen rahoituksen julkiseksi. Terveydenhuollon käyttö oletettavasti lisääntyisi saatavuuden parantuessa.
Jälkimmäinen malli on lähellä erittäin hyväksi potilaan kannalta todettua Alankomaiden järjestelmää. OECD:n vuoden 2010 datan mukaan Alankomaissa on BKT:hen nähden OECD:n toiseksi kalleimmat kokonaiskustannukset (USA:n jälkeen) ja kalleimmat julkiset kustannukset.
Singaporen mallissa järjestelmän ylikäyttöä rajoitetaan sillä, että potilas joutuu aina maksamaan jotain. Tämä on myös mahdollinen tapa rakentaa järjestelmä, joka ei tule nykyistä kalliimmaksi, mutta silloin käytännössä köyhät kärsivät. Singaporessakin maksujärjestelmän tuloporrastus ja tukiluokat ovat varsin monimutkaisia.
Suomessa erityishaaste tulee syrjäseuduista. Jos tehdään ammatinharjoittajiin perustuva järjestelmä, tarvitaan tariffit. Mutta mitä sitten tehdään, jos sillä valtakunnallisella tariffilla yksikään lääkäri ei suostu syrjäseudun asukkaiden omalääkäriksi? Jotain virkalääkäreitä siis tarvitaan kuitenkin.
En väitä olevani niin viisas, että osaisin kertoa oikean ratkaisun. Jos mennään tuonne kalliimpi ja parempi ‑osastolle, pidän yksityisesti tuotettua perusterveydenhuoltoa hyvin varteenotettavana ratkaisuna ainakin siellä, missä väestöpohja siihen riittää. Singaporestakin voi löytyä hyviä ideoita, mutta meidän pitää lopulta löytää oma tiemme, mitään yleiskopioitavaa hyvää esimerkkiä ei maailmalla ole. Huonoja ja varottavia kyllä.
Jos yleislääkäritoiminta siirretään ammatinharjoittajas-puolelle, mikä on mielestäni hyvinkin harkinnanarvoista, se pitää tehdä kuten Ruotsissa. Lääkärille maksetaan läheinnä potilaiksi kirjautuneiden määrän, ei heille tehtyjen temppujen tai käyntien mukaan. Jos jokaisesta käyhnnistä maksetaan erikseen, kulut moninkertaistuvat. Näin kävi ns. lapsivazkuutuksen kanssa.
Lasten käyttämistä julkisella puolella rajaa hyvin tehokkaasti se, että sairaan lapsen kanssa ei kovin moni jaksa istua päivystyksessä tuntitolkulla eikä muita aikoja välttämättä saa, ellei voi osoittaa lapsen pään tai vaihtoehtoisesti raajojen lähtevän ihan kohta irti paikoiltaan.
Pitkä jonotus on siis erityisen tehokas tapa rajoittaa lasten pääsyä lääkäriin. Vastaavasti turhia tk-käyntejä voitaisiin vähentää vaatimalla jokaista potilasta juoksemaan kolme kertaa sairaalarakennuksen ympäri. Kyllä ainakin jalkojen hoitotarve vähjenisi hyvin radikaalisti.
Ruotsin mallin mukainen yksityinen ammatinharjoittajamalli olisi ainut mikä voisi perusterveydenhuollon pelastaa. Saataisiin kokeneet yleislääketieteen erikoislääkärit pois työterveyden sairasvastaanotoilta takaisin perusterveydenhuoltoon. Pitkät hoitosuhteet vähentäisivät esh-puolen kustannuksia.
Täysin utopistinen ajatus silti. Perusterveydenhuollossa on sadoittain terveydenhuollon maistereita ja muita puolipoliittisesti valittuja ei-ydintyötä tekeviä jotka tuossa mallissa jäisivät ilman töitä. Muutenkin kunnallisvaltuutetut eivät tuohon suostuisi mistään hinnasta.
Eikö voisi miettiä asteittaista luopumista perusterveydenhuollosta ja yleislääkäreistä? Työnjaon kehittämisestähän siinä vain on kyse. Nyt jo yleislääkäritkin “erikoistuvat” tekemään tiettyjä juttuja. Päivystyslääketieteestäkin on tullut oma erikoisalansa. En ymmärrä miksei voitaisi suosiolla mennä siihen että kutakin asiaa hoitaa siihen erikoistunut lääkäri?
Ne vaikeahoitoiset potilaat, jotka tarvitsevat yksityislääkäriä, eivät valitse untuvikkoja vaan konkareita. Yksityisellä untuvikot siis kohtaavat vain helppohoitoisia, kun taas terveyskeskuksessa heille ohjautuu valikoimattomasti kaikki nekin, jotka tarvitsisivat erikoissairaanhoitoa. Untuvikkojen kuuluukin käyttää perehtymiseen aikaa, jotta työn jälki olisi moitteetonta.
En tunne Singaporen järjestelmän detaljeja, ja vaikuttaa siltä, että näkemyksemme Singaporen järjestelmän oleellisista kohdista eroavat, joten siirryn argumentoimaan tcrownin järjestelmän puolesta. Seuraavassa järjestelmän oleelliset piirteet:
-Jokainen joutuu säästämään tietyn osan palkastaan ns. terveystilille.
‑Tarvittavat terveydenhuoltopalvelut maksetaan tuolta terveystililtä.
‑Ainakin perusterveydenhuolto yksityistetään. Erikoisterveydenhoito/keskussairaala/yliopistosairaala saattaa olla hankala saada toimimaan Suomessa tehokkaasti yksityisenä.
‑Jos rahat loppuvat terveystililtä, yhteiskunta maksaa loput.
‑Jos terveystilin rahoja ei ole käytetty tietyn ajan kuluessa, ne saa nostaa vapaaseen käyttöön.
Käsitellään sitten kritiikkisi:
Kun maksaja ja palvelun ostaja on sama henkilö, käyttö vähenee. Nyt kun terveydenhuoltopalvelujen maksaja on joku muu kuin asiakas, on selvät kannusteet tehdä tarpeettomia tutkimuksia.
Ei ole julkista perusterveydenhuoltoa, minne voisi vetää asiakkaita.
Tcrownin järjestelmä takaa, että kenenkään ei koskaan tarvitse pelätä, että rahat eivät riitä terveydenhuoltoon. En ymmärrä, kuinka punaviherkommunistinen maailmankatsomus pitää olla, jos vakavlla naamalla esittää, että köyhät kärsivät tällaisesta järjestelmästä. Pienituloisten rahat loppuvat nopeasti tuolta terveystililtä, minkä jälkeen yhteiskunta maksaa loput. Toki pienituloiset joutuvat maksamaan osansa terveydenhuoltokulistaa, mutta niin ne joutuvat nytkin, tai siis ainakin ne jotka veroja maksavat.
Laitetaan paholaisen asianajaja asialle… Väitän, että veronmaksajat kustantavat nolla prosenttia marginaalissa!
Perustelen väitettäni ensiksi sillä, että Kela II-korvausluokan korvauskatto tulee useimmilla yrityksillä täyteen (maksimikorvaus 120 €/työntekijä), jos työterveys tarjoaa ne flunssahoidot. Tämän jälkeen syntyvistä kuluista Kela ei korvaa mitään, joten käytännössä Kelan korvaus on könttäsumma, ei prosenttiosuus.
Toinen perustelu on se, että yhteisöveron laskeminen mukaan tähän on ihan hölmöä. Samalla voisi todeta, että ergonomisen työtuolin ostaminen ei ole vähennyskelpoinen meno. Tai että koneiden ja laitteiden huoltaminen ei olisi vähennyskelpoinen liiketoiminnan meno.
= = =
Tästä siis voi saada aika monenlaisia näkemyksiä. Kelan subventio on selvää rahaa, joten sen käsitteleminen on helppoa. Verosubventio ei ole rahaa, jolloin subvention määrä riippuu vertailukohdasta. Oden laskelmassa vertailukohta on se, että terveydenhuoltoa ei tehdä lainkaan, jolloin raha jää yrityksen voitoksi.
Unohdetaan Kela hetkeksi ja tarkastellaan vaihtoehtoja siihen, että yritys laittaa rahaa työntekijän terveydenhoitoon.
1. Nykymalli: 100 % terveyspalveluun.
2. Nykymalli ilman verovähennysoikeutta: 75,5 % terveyspalveluun, 24,5 % julkiseen kassaan.
3. Yritys pesee kätensä: 0 % terveyspalveluun, 24,5 % julkiseen kassaan.
4. Yritys maksaa työntekijälle lisäpalkkaa terveydenhoitoon: 20 % työntekijän eläkkeeseen, 40 % tuloveroina julkiseen kassaan, 40 % terveyspalveluun.
Jos näitä vaihtoehtoja katsotaan pelkästään tästä vinkkelistä, numero 4 on ilman muuta julkisen talouden kannalta paras. Eli kielletään työterveyspalvelut.
Tässä on kuitenkin kaksi seurannaisvaikutusta, joita kannattaa miettiä. Osa työterveyttä nyt käyttävistä potilaista menisi julkiselle puolelle lääkärille (verrattuna tapaukseen 1). Tämä veisi tilanteen miinukselle kaikissa näissä tapauksissa. Toinen on se, että jos julkisella puolella sairaus tulee hoidetuksi hitaammin, kansantaloudessa jää työtunteja tekemättä.
Kokonaisuutena katsottuna minusta on kaksi loogista lähetymistapaa. Ensimmäinen on se, että annetaan työnantajalle vapaat kädet maksaa työntekijän terveyskuluja. Tämä rinnastaa työntekijät koneisiin ja kalustoon, jonka ylläpitoa saa maksaa niin paljon kuin haluaa. Toinen on se, että terveyskulujen maksaminen kielletään (ts. ne katsotaan aina veronalaiseksi tuloksi), mutta työnantaja ei maksa sairausajan palkkaa.
Nykysysteemi on siis looginen lukuunottamatta tuota Kelan maksamaa kummallista könttäsummaa. Sen maksaminen voi olla julkiselle taloudelle viisasta, mutta laskentakaava ja ajatus on outo. (Ja muuten yksi syy lisää olla palkkaamatta sairastelevaa työntekijää.)
Ehdottamasi järjestelmä on pientä nyanssia vajaa sellainen, jossa henkilölle määrätään henkilökohtainen omavastuuraja, jonka yli menevät kustannukset julkinen valta hoitaa. Siihen asti kaikki menee omasta piikistä.
Nyanssi on se, että järjestelmään liittyy pakkosäästämisen elementti. Omavastuusumma on ilmeisesti jollain juoksevalla aikavälillä oleva summa.
Järjestelmän hyvä puoli on se, että kaikilla on halutessaan täsmälleen sama palvelutaso saatavissa. Raha ei koskaan akuutisti ole rajoitteena lääkäriin pääsemiseen.
Järjestelmä on myös voimakkaasti ohjaava, tilillä plussasaldoa kantava henkilö välttää hoitoon menemistä, koska sen joutuu maksamaan omasta pussistaan. Sama koskee erityisesti jatkotutkimuksia.
Heikkoudet liittyvät siihen, onko tuo ohjaavuus omavastuumuodossa paras mahdollinen. Ainakin se on selvää, että jos henkilö on vetänyt tilinsä nollille, sen jälkeen ohjaavuutta ei ole. Tämä yhdistettynä palveluiden hyvään saatavuuteen lisää tiettyjen ryhmien keskuudessa palveluiden käyttöä.
Tämä potilasjoukko tekee myös sen, että lääkäri voi perustaa täysin käsittämättömiä summia velkovan klinikan, jolta ajan saa aina heti. Iso joukko käyttäjiä on siinä tilanteessa, ettei rahalla ole väliä.
Esimerkki ohjaavuusongelmasta voi olla vaikkapa neuvola- ja äitiyspalveluiden käyttö. Nyt järjestelmä on tehty mahdollisimman tasa-arvoiseksi, mutta itse maksettuna neuvola- ja synnytyskustannukset tulevat tekemään aika rajun loven perheen talouteen. Tällä voi olla sekä kansanterveydellisiä että väestöpoliittisia sivuvaikutuksia.
Toisaalta ohjaavuus lienee heikompaa kuin jos setelit joutuisi tuottamaan omasta lompsasta saman tien. Jokin ehkä viiden vuoden kuluttua käytettävissä oleva raha on osalle porukasta vähän liian kaukana tulevaisuudessa ollakseen rahaa.
Aika-aspektiinkin liittyy väärän optimoinnin riski. Ohitusleikkausta odottava henkilö haluaa työntää leikkauksen seuraavan vuoden puolelle, jotta saisi edellisen vuoden palautukset ennen tilin tyhjentämistä.
Näihin haasteisiin löytyy varmasti vastauksia. Tietyt hoidot voidaan rajata järjestelmän ulkopuolelle, ja järjestelmässä liikkuvien rahojen vuosittainen määrä ja pakkosäästökausi vaikuttavat huomattavasti kannustimiin. Samoin järjestelmään voi todennäköisesti liittää joitain käyttömaksuja, joita ei saa korvattua järjestelmästä. Lääkärien tariffienkin pitää olla säänneltyjä (mikä yleensä samalla luo sitten myös alarajan), jottei niiden kanssa tule vaikeaa.
Näillä lähtötiedoilla en pysty sanomaan, olisiko järjestelmä nykyistä parempi vai huonompi. Siinä on aineksia moneen suuntaan, ja parametrivalinnoilla on suuri vaikutus lopputulokseen.
Muuallakin tupakoidaan ja monissa maissa enemmänkin.Ja viinaakin juodaan muuallakin kuin Suomessa
Samoin muualla syödään liikaa ja liikutaan liian vähän.
Mutta ei ylipainoisten ero ole merkittävä:Ylin koulutusaste 57 % , alin 66 %.
Ero on ruuan sisällössä: Ylimmissä tuloluokissa syödään enemmän tai vähemmän firman piikkiin, kevyemmin, monipuolisesti ja ruokailuun on aikaa.
Suoritepalkalla ja ruumiillissa töissä ruuan on oltava halpaa ja energiaa siältävää, koska 100 % menee työntekijän lompakosta ja urakka kusee , jos istuskellaan seurustelemassa
Alimmissa tuloluokissa tehdään ruumiillista työtä ylimmissä liikutaan muuten vain. Ero on liikunnan monipuolisuudessa.
Ei elämäntavoissa ole suuria eroja kansakuntien välillä
Mutta jostain syystä Suomessa on suurimmat erot elinajassa sosioekonomisen aseman mukaan
Yksi merkittävä ero on terveyspalvelujen käytössä.
Meillä on 500000 työntekijää, joilla ei ole tyotervyshuoltoa , he ovat terkkarin armoilla ja näkyy vähäisinä lääkärikäynteinä.
Tuskinpa he terveydeltään poikkeavat muista ruyhmistä, päinvastoin, alhaisen elinajanodotteen mukaan heidän pitäisi olla suurkuluttajia
http://demo.seco.tkk.fi/tervesuomi/item/ktl:9845
http://www.coronaria.fi/vaihe3/yle/kl/kl62004/terveyden_eriarvoisuus_suomessa.pdf
“Nyanssi on se, että järjestelmään liittyy pakkosäästämisen elementti. Omavastuusumma on ilmeisesti jollain juoksevalla aikavälillä oleva summa.
Järjestelmän hyvä puoli on se, että kaikilla on halutessaan täsmälleen sama palvelutaso saatavissa. Raha ei koskaan akuutisti ole rajoitteena lääkäriin pääsemiseen.”
Tällaisen syteemin toiminta edellyttää, että ihmisellä on tuloja
Ongelma on , että tulottomilla ei ole tiliä tai se on tyhjä.Lapset ovat suuri tulottomien ryhmä.
Singaporessakin tili on vain 3 miljoonalla eli n 60 % kansalaisista
Lapsilla ei ole tiliä, mutta ei myöskään yli 85-vuotiailla.
Singaporessa ongelma on ratkaistu niin, että tilit ovat myös suvun käytössä eli perheen kollektiivinen vastuu ulottuu ainakin lähisukulaisiin.
Toinen rahoitusmuoto on, että henkilön kuollessa säästöt eivät siirry suoraan perillisille vaan heidän tiliensä katteeksi tai jos ne ovat täynnä, muiden tilinomistajien hyväksi.
Ongelma on tilien kuppaaminen tyhjäksi feikeillä lääkärinlaskuilla ja niinpä tilein käyttöä joudutaan valvomaan tarkasti .
Tällainen tilijärjestelmä on vain verotuksen siirtoa etupainotteisiksi. Rahankulun näkökulmasta on sama jos kerätään veroja kollektiivisesti tai pakkosäästetään etukäteen.
Mutta motivaatio oman terveyden hoitoon voi olla erilainen, jos mukana on pieni porkkana rahastukseen ‚jos onnistuu, kuten Singaporessakin on.
Siis seuraavaan palkkapäivään asti, eli odotusarvoisesti n. 2 viikkoa. Tuon jälkeen tilillä on taas rahaa.
Tämä on aika hilpeä argumentti. Meillä on tällä hetkellä systeemi, jossa merkittävällä osalla populaatiosta on sairasvakuutus, tapaturmavakuutus tai kattava työterveyshuolto. Nykyisessä mallissa monta kymmentä prosenttia ihmisistä on siinä tilanteessa, että “rahalla ei ole väliä”.
Ei ongelma ole 500000 tuhannen työterveyshuollon puute, koska monissa maissahan tämä on paljon vähemmän kattava. Lisäksi perusterveydenhuolto on yleensä kielletty työterveyshuollolta. Suomessa on 1970-luvulla päätetty lähteä voimakkaasti tukemaan työterveyshuoltoa valtion varoin.
Ehkä eliniän odotteeseen saisi jotakin lisäselvyttä katsomalla vaikka vanhaa tutkimusta ammatti ja elinikä. Muistaakseni Kelan tutkimusporukan tekemä. Siitä jäi mieleeni, että lyhin eliniän ennuste oli ravintolatyöntekijöillä ja asfalttimiehillä. Ja kaikkein lyhyin tietysti työttömillä. Kyllä tupakka (keuhkosyöpä), alkoholin suurkulutus, liikunnan määrä ja ravinnon vinoutumat ovat suurimmat terveyseroja selittävät tekijät. Pitkän eliniän ammateissa tupakointi on vähäistä !
Tilijärjestelmä ilman palvelun tuottajien hintojen sääntelyä johtaa usalaiseen tervydenhoitojärjestelmään, jossa tehdään paljon turhia toimenpiteitä ja jossa lääkärit ja sairaalat muodostavat kartelleja.
Singaporessa valtio valvoo ja rajoittaa palveluntuottajien hinnoittelua ja toisaalta tilejä, eikä tileiltä voi nostaa rajattomasti rahaa.
Mitä tiukempaa valvonta on, niin sitä vähemmän toimijat ovat vapaita päättämään asioistaan.
Tuo ruotsalainen systeemi on paljon paremi, sillä siinä palveluntuottaja palkitaan, jos väki pysyy terveenä.
Ja palvelutasokin on aivan jotain muuta :Ruotsissa lääkärin puheille pääsee asiakkaista 93 % viikossa , Suomessa alle 20 %.
Helsingissäkin palvelutaso on romahtanut parissa vuodessa: Nyt jonotusaika on 6–8 viikkoa kiirettömässä hoidossa. Siinä on monta vaivaa hoitanut aika
Huh huh. On se vaan hyvä asia, että Liian Vanha ei ole poliitikko, sillä poliitikoinnin perusteella ja osalllistumalla politiikkaan hänen arviointinsa taloudesta jäisi suurelle yleisölle kertomatta.
Ok. Kuinka pitkän ajan kuluttua ajattelit, että raha on “vapaata”? Tämähän on olennaisempi parametri kuin se, täytetäänkö tiliä päivittäin, kuukausittain tai vuosittain. Talletushetkellä ei ole väliä, talletuksen poissaantihetkellä on. (Tiheys kyllä vie yhden väärän optimoinnin mahdollisuuden pois, joten se on hyvä ajatus.)
Kaikissa näissä kuitenkin on se tilanne, että jokin katto on olemassa. Työterveyden kohdalla työnantaja kyllä syynää kuluja. Jos ne kasvavat liikaa, muutetaan kattavuutta tai vaihdetaan palveluntarjoajaa. Siinä hommassa muuten myös oppii sen, että palveluntarjoajat yrittävät myydä sekä yritykselle että työntekijöille vaikka mitä palveluita. Kulut lähtevät lapasesta saman tien, jos niitä ei tuijota tarkasti.
Vakuutusten osalta kaikissa sairaskuluvakuutuksissa lukee klausuuli, jonka mukaan “kohtuulliset kulut” korvataan. Jos lääkäri yrittää laskuttaa kovin paljon yli, vakuutusyhtiöltä tulee äkkiä palautetta. Valtion on vaikeampi kirjoittaa näin epämääräistä ehtoa, joten tarvitaan tariffi.
Ainakin yrityspuolella vakuutusyhtiöt ovat siirtyneet koko ajan siihen suuntaan, että palvelu pitää ottaa tietyltä tai tietyiltä palveluntarjoajilta. Nämä palveluntarjoajat neuvottelevat hintansa vakuutusyhtiön kanssa. Tariffikontrolli siis on. Enkä olisi yllättynyt, jos lääkäriasemat tai vakuutusyhtiöt alkaisivat tarjota näitä paketteja yksityisasiakkaillekin nykyistä enemmän.
Näistä kontrollimekanismeista huolimatta yksityisellä puolella vakuutuksilla on selvästi tendenssi siihen, että niiden kautta palveluiden hinnat nousevat. Ääriesimerkkinä on USA:n järjestelmä, joskin sikäläiseen sekoiluun on muitakin syitä.
Yritän tässä selittää sitä, että järjestelmä ei tule toimimaan ilman tiukahkoa tariffikontrollia. Silloin tariffeja kontrolloimatta voidaan säätää hinnan ja saatavuuden suhdetta. tcrownin järjestelmässä nimittäin on sellainen hauska piirre, että jos järjestelmä ei kiinnosta, voi ottaa vakuutuksen ja maksaa kaiken sitä kautta vähän kalliimmissa paikoissa.
Täysijärkistä työnantajaa motivoi asiassaan kulut, joka on n 300 eur/sairaspäivä. Kuluja tulee niin palkoista kuin sijaisjärjestelyistä ja vastaavista sotkuista.
Ennaltaehkäisy on suomalaisen systeemin vahvuus. Juopotteluun puututaan ja muutenkin ymmärrys varhaisen välittämisen menetelmistä on lisääntynyt. Kiusaaminen ja epäasiallinen käytös lisäävät poissaoloja ja kuluja. Siksi siihen on motivaatiota puuttua.
Surkeaa touhua on kunnissa, joissa kuluilla ei tunnu olevan väliä. Kun normaalissa työpaikassa poissaolot ovat luokkaa 6 — 8 päivää, kunnissa voi huidella 20 päivää ilman ihmettelyä ja kunnan johdon vaihtamista.
No täytyy tunnustaa, että en ole detaljeja kovin paljoa pohtinut. Mutta näkisin, että jokin osa pitää vapauttaa suhteellisen nopeasti (ennemmin vuosia kuin vuosikymmeniä) insentiivien vuoksi, mutta jokin osa pitää kyllä jättää tilille vanhuuspäivien kovien terveydenhoitokulujen varalle.
Jos tosiaan tulee ongelmaksi, että massiivinen joukko ihmisiä alkaa huvikseen käymään äärimmäisen kalliilla lääkäreillä ihan vain koska… (…niin miksi?), niin eiköhän nyt ole kohtuullisen helppoa asettaa jokin perusterveydenhuollon toimenpiteiden tariffi, jolla estetään pahimmat ylilyönnit. Ellei muuta keksitä, niin pirautetaan sinne Singaporeen.
Tähän voi liittyä tosiaan vähän haastetta, kun se viimeinen elinvuosi on usein aika korkea terveydenhoitokuluiltaan. Tässä on pieni motivaatiopulma tiedossa, mutta toisaalta osa ihmisistä kyllä hyvin mielellään säästää perillisilleenkin.
Singaporessa tosin tehdään toisin päin, perilliset maksavat vanhuksen hoidon omilta tileiltään.
Vastaus miksi-kysymykseen on varsin triviaali. Jos hinnasta ei ole väliä, sitä ei tarvitse kysellä tai murehtia. Ja jos liikkeellä on osa ihmisistä oikeasti maksamassa omalla rahallaan, he välttävät kalliimpia paikkoja, jolloin niissä on väljempää.
Singaporen kokemuksia kannattaa luonnollisesti seurata. Siellä ymmärtääkseni hallinto aika tiukasti reguloi asioita, vaikka suorasta hintojen määräämisestä on vältytty.
Ehkä suurin kritiikki Singaporen systeemiä vastaan on sen epätasa-arvoisuus. Toisaalta se voi olla vaikea mittari, jonka käyttäminen on hankalaa. On aika vaikea määritellä sitä, mikä on hoitoa ja mikä muuta. Sairaalassa voi esimerkiksi valita osaston mukavuustason perusteella saamansa julkisen tuen.
Ongelmana on ollut se, että jos rahat loppuvat kesken, siitä seuraa todellisuudessakin se, ettei ole varaa hoitoon. Sitä varten Singaporessa on toinen järjestelmä (MediShield), mutta sitäkin on aika paljon viritetty vuosien varrella, koska sitä on ollut vaikea saada toimimaan kohtuukustannuksilla ja riittävän kattavasti. (Tässä on ero tcrownin ja Singaporen välillä, tcrown antaa hoidon ilmaiseksi, jos rahat loppuvat terveyssäästötililtä.)
Esimerkiksi tämä dokumentti antaa vähän lisänäkemystä Singaporen järjestelmään ja siitä käytävään debattiin.
Kuntasektori on naisvaltainen, n 80 % työntekijöistä on naisia
Naisten sairaspoissolojen määrä on huomattavsti korkeampi kuin miesten.
Kun sukupuolierot tasoitetaan niin kunnissa on vain hiemn enemmän poissoloja kuin yksityisellä
Ero tulee silloinkin pienestä joukosta,yksityiseltä paljon sairastavat joutuvat YT ‑jonoon, kunnalla ei mikä selittää loput erosta
Alkoholin kulutus on tasaantunut tuloryhmien välillä ja sukupuolten välillä
Samoin tupakointi on muuttunut siten, että naiset polttavat enemmän kuin miehet.
Ero tai samanlaisuus on ollut jo niin pitkään, että alkoholi ja tupakka eivät enää selitä eroja
Ruokavaliossa on eroja, mutta ylipainoisuudessa ei ole suuria eroja
Ne tekijät , jotka selittivät eroja 90-luvulla ovat lähes hävinneet ja niinpä on keksitty uusia
Esim sellainen, että kun alkoholinkulutuksessa ei ole eroja niin juomatavat ratkaisevat ?
Naiset ja varakkaat miehet tissuttelevat, köyhä mies vetää pään täyteen perjantaina ?
Ja kun naiset polttavat enemmän niin luulisi heidän myös kuolevan useammin keuhkosyöpään ?
Ero on ollut jo niin pitkään, että pitäsi näkyä tilastoissa
Uskoo ken haluaa
Stressi? Luulisi, että pienemmällä tulotasolla stressataan jatkuvasti paljon enemmän rahojen riittämisestä.
Kyllä vilkaisin tällaistakin tutkimusta , en muista kuka sen oli tehnyt, mutta yksi merkittävä syy taustalla oli pienituloisten tressi .
Kouluttamattoman miehen työttömyys-/työsuhteen päättymisriski on niin suuri, että he elävät jatkuvassa tressitilassa
Joo. Koulutetuthan eivät edes tiedä mitä ressi on. Koskaan ei ole niskassa miljoonaa täyttämistä odottavaa raporttia ja lukematonta sähköpostia. Rahoitusta ja uusia projekteja tulee automaattisesti kunhan vain muistaa pyytää, organisatiot toimivat joustavasti ja tehokaasti — ja pomotkin tekevät kaikkensa siloittaakseen tien laiskottelevien meritokraattien tallustella.
Varsinaiset työtehtävätkin ovat suorastaan triviaaleja ja kun niihin voi halutessaan (ja viitsessään) panostaa työajalla oman mielensä mukaan, koska eihän mikään byrokratia koskaan onneksi pääse häiritsemään keskittymistä. Niinpä onkin aivan helppo kääntää päänsä nollille kellokorin leimauksen jälkeen eikä työt taatusti ikinä tule uniin.
Onneksi meillä on näin helppoa! Kun kaikki käy näin automaattisesti ja helposti, niin työttömyydestä ei ole mitään riskiä — puhumattakaan, että joku vielä syyllistäisi itsensä omasta työttömyydestään epäonnistuneiden rahoitushakujen tms. vuoksi. Miksi antaa 110%, kun 25%:kin riittää ihan mainiosti…
Naisvaltaisuus ei selitä sairaspoissaoloja. Huono johtaminen selittää. Ennaltaehkäisevaän terveydenhollon heikko panostus — säästö, joka aiheuttaa paljon kukluja myöhemmin — selittää. Puuttomattomuus ajoissa selittää.
Nämähän ovat ihan absurdeja väitteitä. Keksitkö näitä kirjoittaessasi vai mistä tällaiset käsitykset ovat peräisin?
Jos THL:ään luotamme, niin työikäisistä miehistä 22% ja naisista 15% tupakoi päivittäin. Alimpaan koulutusryhmään kuuluvista miehistä 37% ja ylimmän koulutusryhmän miehistä 13% ilmoittaa tupakoivansa päivittäin. Naisilla samat luvut ovat 28% ja 8%
Alkoholin kohdalla on ihan sama juttu, miehet todellakin juovat enemmän kuin naiset, ja alkoholin liikakäyttö on todellakin yhteydessä sosioekonomiseen asemaan. THL:n mukaan alkoholin liikakäyttö selittää miehillä noin neljänneksen sosioekonomisista eroista kuolleisuudessa.
Tunne kyllä tuon tressin, mutta johtajalla/asinatuntijalla se on erilaista, koska hän voi vaikuttaa omiin suortuksiin.
Kauhu on ollut paras opettaja, mutta kun asioita voi junailla niin tressin vaikutus on erilainen .
Tietoakin tulevasta ja yrityksen tilasta on aivan eri tavalla kuin lattiatasolla.
Jos ymmärtää vähänkään organisaatiota ja yleensä organisotia niin omaa kohtaloa voi ennustaa ja kun tietää etukäteen niin voi myös vaikuttaa
Lattitasolle kaikki tulee yllätyksinä
Lattiatasolla ei ole samanlaista tietoa kuin ylempänä eikä omaan tulevaisuuten voi juuri vaikuttaa ennakoimalla muutoksia.
Lainaukset Suvi Peltolan kandidaattityöstä keväältä 2011. Tämä lienee uusimpia tutkimuksia, jossa tiedot ovat ajan tasalla
https://www.uef.fi/documents/1299922/1299943/Peltola+2012.pdf/35be6632-f751-4ad4-9573-ec20bf0bbdcc
“Erot alkoholin kulutuksessa koulutusryhmien
välillä ovat lähes kadonneet,vaikutukset
kuitenkin erilaiset koulutusryhmien
välillä”
Naisilla taas erot tupakoinnissa ovat suuremmat kuin miehillä sosioekonomisen aseman mukaan, mutta silti elinaikavaikutukset vähäisempiä .
Nuorten miesten ja naisten tupakointierot ovat vähäisiä
“Päivittäinen tupakointi:
Vain perusasteen koulutuksen saaneet miehet tupakoivat yli kaksi kertaa enemmän
verrattuna korkeakoulutettuihin miehiin
Naisten koulutusryhmittäiset erot vieläkin suurempia”
Joo, totta kai voi vaikkuttaa ihan miljoonalla rosentilla. Kyllähän kaikki ylintä johtoa myöten kuuntelee mitä painavaa asiaa asiantuntijan sydämellä on ja sitä kautta kaikki lutviutuu aina parhaan mukaan.
Fiksu ja sanavalmis asiantuntija kun ilmanmuuta nauttii suurta arvostusta ylimmän johdon keskuudessa.
Juu, näinhän se on — ei asiantuntijoille ikinä voi tulla yllätyksenä se, että iskee yyteet — eihän todella fiksu tyyppi anna oman osaston menestyksen ja harhauttavan johdon viestinnän koskaan hämätä (vko x: “hei meillä menee paremmin kuin vuosiin!”, vko x+1: “hei surkean tilanteen vuoksi aloitamme koko hölöstön yyteet”).
No, tätä minäkin olen ollut sanomassa! Kyllä kunnon pelimies luovii myrskyssä kuin myrskyssä ja nousee viimeistää seuraavissa yyteissä kukkulan varasuurvisiiriksi heti varakuninkaan viereen!
Niin — sehän on vallan kauheaa, kun ei etukäteen voi kuluttaa ressikuormaa yhtään piänemmäksi. Kyllä sitä varmaan potkujen jälkeen miettii päivät pääksytyksen, että jos olisi vielä paremmin rasvannut trukin haarukat, mopannut käytävät sulavammalla ranneliikkeellä tai kiristänyt kalanterin viiraa tiukemmalle, olisi voinut tältä epäoikeudenmukaisuudelta välttyä.
Tämä on nyt sillä tavalla sekavaa, että en oikein viestejä taaksepäinkään selaamalla saa kunnon tolkkua siitä että mikä on se pääajatuksesi mitä tässä ajat takaa. Ensinnäkin jo tuo oma dokumenttisi kumoaa suuren osan omista väitteistäsi.
Nuorten miesten ja naisten tupakointierot ovat vähäisiä kyllä, mutta sillä ei tämän päivän terveyseroihin ole vaikutusta. Se näkyy terveydessä vasta vuosikymmenten päästä, jos oletetaan että tilanne jatkuu samana, joka taas on varsin rohkea oletus. Missään ikäryhmässä naiset eivät kuitenkaan polta enempää kuin miehet, ja aikuisväestössä tupakointi on miesten keskuudessa yleisempää.
Alkoholin kokonaiskulutuksessa erot sosioekonomisten ryhmien välillä ovat kaventuneet aika pieneksi (ero on silti olemassa). Kuitenkin alemmassa sosioekonomisessa ryhmässä on enemmän sekä täysin raittiita, että suurkuluttajia joille alkoholin haitat nimenomaan kasaantuvat.
Summa summarum, on olemassa joukko ihmisiä, useimmiten alemmassa sosioekonomisessa asemassa olevia naimattomia miehiä, jolle kasaantuu suuri määrä erilaista terveydellistä riskikäyttäytymistä. Tämän joukon olemassaolo selittää ison osan keskimääräisistä sukupuolten ja sosioekonomisten luokkien välisistä terveyseroista.
Käsittääkseni työterveyshuollon yhtiöittämisvelvoite koskee vain kunnalliseen liikelaitokseen siirrettyä työterveyshuoltoa (vrt Kuntalehti 8/2013). Jos terveyskeskus tekee työterveyshuollon edelleenkin osana omaa toimintaansa eikä liikelaitoksen kautta, ei yhtiöittämisvelvoitetta tule olemaan.
Kunnallinen liikelaitos on sinänsä yrityksiin verrattuna julkisella rahalla subventoitu ja konkurssisuojattu, joten ymmärrän hyvin yrityskentän vaatimuksen kunnallisten liikelaitosten lopettamisesta kilapilemassa samoista asiakkaista eli yritysten työterveyshuollosta.
Vaihtoehtoina on siis työterveyshuollon palauttaminen omaksi toiminnaksi terveyskeskukseen tai osakeyhtiöittäminen. Osakeyhtiö voisi osallistua kilpailutuksiin ja ottaa asiakkaakseen yksityisiä yrityksiä mielin määrin.
Mutta samalla kunta joutuisikin kilpailuttamaan työntekijöidensä työterveyshuollon ja eipä aikaakaan, kun kunnan työntekijöiden työterveyshuolto onkin veroparatiisiin tuottonsa ohjaavassa valtakunnallisessa työterveyshuollon yrityksessä. Tuollainen yritys kun voi tehdä tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä.
Mitäs sitten tehdään kunnan tai kuntien omistamalla liikelaitoksella, kun suurin asiakas eli kunta ei enää olekaan asiakas, mutta lakisääteiset asiaakkaat kuten maanviljelijät jäävät asaikkaiksi?
Toivottavasti Tuo kuntalehden tulkinta kestää oikeusasteissa.
Neuvostoliitossa yksityiset yritykset olivat kiellettyjä. Pieleen meni.
EU on toinen äärimmäisyys. Julkiset palvelutkin pitää direktiivivoimin yksityistää ideologisista syistä. Pieleen menee ja lujaa.
Suomessa pitää vaalia ja kehittää pohjoismaista sekataloutta. Se korreloi hyvinvoinnin ja vaurauden kanssa.
Ei kai kunnan omana työnä julkisia palveluita tarvitse yksityistää eikä myöskään kunnan omana työnä tekemää kilpailtua työtä. Osakeyhtiöittäminen koskee kunnallisia liikelaitoksia, jotka kilpailevat markkinoilla samoista asiakkaista kuin yksityiset yritykset. Kilpailtuja töitä ovat siivous ja kiinteistöhuolto sekä laboratorio ja kuvantamispalvelut.
Ratkaisuksi sopii kaikki sellainen, missä huomioidaan että ostajan on *pakko* saada ostettua.
Ostajaa *pakotetaan* JA myyjää ei, tästä seuraa että ei ole kyseessä *vapaa* markkinatalous. Pitää alkaa, joko *pakottamaan* myyjää, tai ostajan *pakotusta* pitää vähentää.
Se miksi katsastusmarkkinat eivät toimi, johtuu siitä että ostaja *pakotetaan* Suomen Laki-kirjoissa ostamaan kerran vuodessa tuotetta. Tämä ei ole *vapaata* markkinataloutta, markkinoilla on kaksi osapuolta, heidän on molempien oltava vapaita, vasta sitten voidaan kutsua markkinoita *vapaaksi* markkinataloudeksi.