Hukkaan valuva säästäminen

Nim­imerk­ki Ekon­o­misti vinkkasi edel­lisessä ketjus­sa tietoon siitä, kuin­ka paljon EU:n kri­isi­mais­sa on julk­ista ali­jäämää kor­jat­tu. Säästöt ovat todel­lakin olleet val­taisia. Suh­dan­neko­r­ja­tus­sa perusjäämässä on ali­jäämästä vähen­net­ty ensin val­tion velan korot ja sen jäl­keen vielä pois­tet­tu suh­dan­tei­den (= kohon­nut työt­tömyys) vaiku­tus. Kyse on siis erään­lais­es­ta rak­en­teel­lis­es­ta perusjäämästä. Esimerkik­si Kreikan 10 pros­entin ali­jäämä olisi vai­h­tunut 5,5 pros­entin yli­jäämäk­si. Viiden­toista pros­entin sopeutus!

Luvut ovat pros­ent­te­ja BKT:sta. Vuo­den 2013 tiedot ainakin ovat ennustei­ta ja niin taita­vat vuo­den 2012 tiedotkin osit­tain olla. Etumerk­it ovat johdon­mauk­seisti niin, että ali­jäämää kuvataan negati­ivisel­la luvul­la saoin kuin korkomenoja.

Dia1

Kuva muut­tuu valitet­tavasti perin toisen­laisek­si, jos tuo suh­dan­neko­r­jaus pois­te­taan. Esimerkksi Espan­jan rajut säästöt ovat olleet tois­taisek­si jok­seenkin hyödyt­tömiä. Säästöt ovat hukkau­tuneet melkein kokon­aan työt­tömyy­den nousu­un. Tämä on se key­ne­siläis­ten kri­ti­ik­ki säästöjä kohtaan.

Dia2Vielä han­kalam­mak­si tilanne muut­tuu, kun palaute­taan korko­jen osuus.

 

Dia3

Raal­la vähen­nys­laskul­la voidaan laskea toisaaltqa koroko­jen vaiku­tus ja toisaal­ta suh­dan­tei­den hin­ta. Pienenä varoituk­sen sanana kuitenkin, että en tiedä, onko suh­dan­neko­r­jat­tu ja kor­jaam­a­ton ali­jäämä las­ket­tu samoin kri­teere­in niin että vähen­nys­lasku on oikeutettu.

Dia5

Dia4

 

 

77 vastausta artikkeliin “Hukkaan valuva säästäminen”

  1. Kun velkainen val­tio säästää, niin raha ei liiku. Täl­löin palvelui­ta, ja tuot­tei­ta ei oste­ta. Eli kun työvoimaa ei tarvi­ta tuot­tei­den ja palvelu­iden tuot­tamiseen, niin työt­tömyys kasvaa.

    Ratkaisu on toimi­va keskus­pank­ki, joten EKP:n man­daatin vahvis­t­a­mi­nen on oikeaa politiikkaa.

    Val­taosa ihmi­sistä miet­tii talout­ta edelleen rahana. Edis­tyk­sel­lisem­pää olisi miet­tiä sitä palveluina, ja tuot­teina. Eli miten saamme mah­dol­lisim­man hyvälaa­tu­isia tar­joo­mia riittävästi.

  2. Jos talous on sairas niin, että julkisen sek­torin ylläpi­to vaatii velkaa kiihtyväl­lä tahdil­la, niin.. Ja lisäk­si, viit­taatko tässä nyt siihen, että suh­dan­nevaiku­tus olisi ollut koko tuon annetun pros­entin suu­ru­inen? Espan­jan kiin­teistöku­plan puhkeamisen jäljiltä kyl­lä on vaikea nähdä miten julki­nen talous olisi ter­ve­htynyt yhtään sen enem­pää jos olisi raken­nel­tu niitä pyra­mide­ja joi­ta yksi­tyi­nen puoli rak­en­teli velka­ra­hal­la ennen kriisiä.

    1. Pyra­mide­ja olisi ehkä kan­nat­tanut rak­en­taa Sak­saan. Ongel­mana on juuri tuo, mis­tä Juhana Var­ti­ainen kir­joit­taa edel­lisessä ketjus­sa. Euroalue ei ole liit­to­val­tio, jos­sa kyet­täisi­in tekemään koordi­noitu­ja päätök­siä. Päätök­sen­tekomenet­te­ly­jen heikkouk­sista tässä nyt eniten kärsitään.

  3. Yhtä asi­aa en ymmär­rä key­ne­siläisssä velak­si elämisen ihanteessa. Jos nyt ker­ta esim. Kreik­ka on yrit­tänyt velka­ve­toista talouskasvua vuodet 2000–2010 eikä mitään velka­vuoren syövää talouskasvua syn­tynyt, niin kuin­ka pitkään sitä olisi vielä jatkaa?

    Jos velan­oto­s­ta ei tule talouskasvua, sitä tulee silti jatkaa maail­man tap­pi­in kos­ka muuten tulee lama?

  4. Mut­ta osaisitko selit­tää, mik­si Kreikan velak­sielämi­nen laskusuh­dan­teessa olisi jotenkin paran­tanut tilannetta? 

    Minä ymmär­rän kyl­lä kokon­aiskysyn­nän vaiku­tuk­sen. Jos Sak­sas­sa raken­netaan pyra­mide­ja, ja oste­taan kreikas­ta siihen kiveä, niin kreikkalaisil­la kiven­hakkaa­jil­la on työtä. Mut­ta ei tämä(kään) Euroalueen vajei­ta pitkäl­lä aikavälil­lä kor­jaa, kos­ka jos pyra­mi­di­en rak­en­t­a­mi­nen Sak­saan lopete­taan, niin ne kiven­hakkaa­jat jäävät taas ilman työtä. Kreikan vajet­ta se voi vähen­tää tietenkin, mut­ta sak­salais­ten kustannuksella. 

    Minä en nyt siis peräänku­u­lu­ta sitä, että kaik­ki julkiset investoin­nit laite­taan jäi­hin, vaan lähin­nä sitä, että rak­en­teel­lista vajet­ta pitää kor­ja­ta kun sitä on, eikä siinä de fac­to voi odot­taa nousukaut­ta, kos­ka sil­loin poli­itikot ovat hil­jaa sen kor­jaamis­es­ta, rahat halu­taan käyt­tää sil­loin kun niitä on. 

    Ja mitä Var­ti­ainen sanoi kap­a­siteetista: OK, Espan­jas­sa on raken­nuska­p­a­siteet­ti vajaakäytössä. Mut­ta eiköhän ongel­ma ole ylika­p­a­siteet­ti pikem­minkin kuin vajaakäyt­tö, kun ker­ran nousukaudel­la niitä pyra­mide­ja on raken­nel­tu? Muutenkin reaalipääo­mavaran­to uus­in­tuu jol­lain aikavälil­lä, kos­ka koneet ja lait­teet kulu­vat. Siihen menee kiistämät­tä kauan, mut­ta joskus se tapah­tuu. Jos aina vaan elvytetään, niin…

    1. Espan­jas­sa rak­en­tamisen volyy­mi on pudon­nut 96 pros­ent­tia. Ei alan työt­tömyyt­tä voi pelkästään ylika­p­a­siteetista syyttää.

  5. Olisiko se iso murhe, jos maail­man­talouden annet­taisi­in kyn­tää poh­ja­mu­tia myöten. Ihmis­ten ostovoima ei näet voi kas­vaa lop­ut­tomi­in, mihin talouskasvu perus­tuu. Syy­de­tään lisää rahaa markki­noille, että kansal­la on varaa törsätä ja tehtaat pyörivät ja työtä riit­tää. Luon­non­va­ro­jen ja ympäristön tilas­ta välit­tämät­tä. Poh­ja­mu­tien kyn­tämi­nen toisi ter­veen ymmär­ryk­sen siihen, että elämme rajal­lisel­la alueel­la rajal­lisil­la luonnonvaroilla.

  6. Naiden tilas­to­jen val­os­sa siis saas­tamis­poli­ti­ikalla saavute­taan noin 50–90% saas­toista tai sopeu­tuk­ses­ta reaalise­na talouden paran­tu­mise­na. Esimerkik­si kreikas­sa on saastet­ty 15 pros­ent­tia ja todel­li­nen ali­jaa­ma on paran­tunut 11 pros­ent­tia, aivan huikea tulos! Por­tu­galis­sa 8% sopeu­tus on tuot­tanut melkein 7% vakautuksen.

    Joidenkin elvyt­ta­jien­han mukaan tilanteen olisi pitanyt jopa pahen­tua entis­es­taan. En oikein kek­si miten nama tilas­tot voi tulki­ta saastopoli­ti­ikan kritiikiksi.

  7. Jankkaan kun muutkin jankkaa­vat: Olisi paljon järkevääkin tekemistä esim. infra­struku­urin puolel­la, joka ei olisi mitään kaivoon heit­et­tyä resurssia. Nämä maini­taan sivu­lu­seis­sa, kunnes siir­ry­tään avau­tu­maan sivukau­pal­la pyra­mideista. Ja sit­ten ilku­taan jotain rikkinäi­sistä argu­menteista. Hohhoijaa.

  8. Ei se itseai­heutet­tu deflaa­tio tietysti mitään herkkua ole ja menetet­ty tuotan­to on oikea kustannus.

    Elvy­tyk­sen taustal­la ole­va teo­ria olet­taa että lik­vidi­teet­tiloukus­sa mikään rahamarkki­noi­hin vaikut­ta­va poli­ti­ik­ka ei saa tuotan­toa käyn­ti­in ja että tuotan­non­tek­i­jöi­den var­jo­hin­ta on lähel­lä nol­laa, ts. olisi mah­dol­lista toteut­taa eri­laisia han­kkei­ta ilman että se vaikut­taa hintatasoon.

    Mut­ta entä jos elvy­tyk­sen vaiku­tus kohdis­tuu taloudessa muu­ta­maan sek­tori­in ja nos­taa niiden käyt­tämien panos­ten hin­to­ja? Muiden sek­to­rien elpymi­nen hidas­tuu tämän vuoksi…

  9. Zim­bab­wes­sa rahamäärän kas­vaes­sa tuotan­to pieneni, ei kas­vanut elvy­tyk­sen seurauksena.

  10. Tiedemies:
    Minä en nyt siis peräänku­u­lu­ta sitä, että kaik­ki julkiset investoin­nit laite­taan jäi­hin, vaan lähin­nä sitä, että rak­en­teel­lista vajet­ta pitää kor­ja­ta kun sitä on, eikä siinä de fac­to voi odot­taa nousukaut­ta, kos­ka sil­loin poli­itikot ovat hil­jaa sen kor­jaamis­es­ta, rahat halu­taan käyt­tää sil­loin kun niitä on. 

    Sinän­sähän tämä on oikeas­t­aan kansalais­ten a.k.a äänestäjien ongel­ma, ei talousti­eteil­i­jöi­den. Jos nyt “hypo­teet­tis­es­ti” olete­taan, että olisimme jos­sain määrin samaa mieltä siitä, että (key­ne­siläisit­täin) julk­ista sek­to­ria tulisi kiristää nousukausi­na ja löy­hen­tää laskukausi­na (mil­lä ikinä sit­ten instru­men­til­la se tehdään), mut­ta kansalaiset halu­a­vat että toim­i­taan täysin päin­vas­toin, niin mitä demokra­ti­as­sa oikeas­t­aan on tehtävissä? 

    Jos rak­en­teel­lista vajet­ta voidaan kor­ja­ta vain sil­loin (kos­ka force majeure), kun sen kor­jaami­nen on kansan­talouden kannal­ta haitallis­in­ta, niin siitähän seu­raa sit­ten hyvin kipeitä sopeu­tu­mis­vai­hei­ta, jot­ka johta­vat usein sit­ten myös keskip­itkän aikavälin ongelmi­in (suh­dan­netyöt­tömyys muut­tuu rak­en­teel­lisek­si työt­tömyy­dek­si työt­tömien syr­jäy­tyessä työelämästä jne; ilmiö joka suo­ma­laisit­tain lie­nee tut­tu 90-luvulta).

  11. PaavoJ: Sinän­sähän tämä on oikeas­t­aan kansalais­ten a.k.a äänestäjien ongel­ma, ei talousti­eteil­i­jöi­den. Jos nyt “hypo­teet­tis­es­ti” olete­taan, että olisimme jos­sain määrin samaa mieltä siitä, että (key­ne­siläisit­täin) julk­ista sek­to­ria tulisi kiristää nousukausi­na ja löy­hen­tää laskukausi­na (mil­lä ikinä sit­ten instru­men­til­la se tehdään), mut­ta kansalaiset halu­a­vat että toim­i­taan täysin päin­vas­toin, niin mitä demokra­ti­as­sa oikeas­t­aan on tehtävissä? 

    Jos rak­en­teel­lista vajet­ta voidaan kor­ja­ta vain sil­loin (kos­ka force majeure), kun sen kor­jaami­nen on kansan­talouden kannal­ta haitallis­in­ta, niin siitähän seu­raa sit­ten hyvin kipeitä sopeu­tu­mis­vai­hei­ta, jot­ka johta­vat usein sit­ten myös keskip­itkän aikavälin ongelmi­in (suh­dan­netyöt­tömyys muut­tuu rak­en­teel­lisek­si työt­tömyy­dek­si työt­tömien syr­jäy­tyessä työelämästä jne; ilmiö joka suo­ma­laisit­tain lie­nee tut­tu 90-luvulta).

    Aina­han voi unel­moi­da siitä, että kansalle löy­ty­isi päte­viä johta­jia, jot­ka eivät ole äänil­lä lahjottavissa.

  12. Poli­it­tisia päätök­siä tehdään ns todel­lises­sa maail­mas­sa. Päätösten vaiku­tuk­sia voi arvel­la teo­ri­an val­os­sa, mut­ta kan­nat­taa muis­taa että jokainen teo­ria on väärä siinä triv­i­aalis­sa mielessä että kos­ka teo­ria kuvaa ihmis­ten käytöstä, niin ihmiset jot­ka ovat teo­ri­as­ta tietoisia voivat yksinker­tais­es­ti käyt­täy­tyä toisin. Esimerkik­si säästää vaik­ka teo­ria ennus­taisi muuta.

    Se, mikä pätee kuitenkin var­masti on, että vel­ka joko mak­se­taan joskus, ts korot hoide­taan ja ali­jäämä pois­tuu jne, tai sit­ten ei, eli val­tiot jät­tävät korot ja ainakin osan pääo­mas­ta mak­samat­ta. Mui­ta vai­h­toe­hto­ja ei ole, ja kum­mas­takin vai­h­toe­hdos­ta seu­raa bud­jet­ti­ra­joite tule­vaisu­udessa. Jälkim­mäis­es­tä sik­si että uut­ta velkaa on vaikea sit­ten saada.

  13. “Esimerkksi Espan­jan rajut säästöt ovat olleet tois­taisek­si jok­seenkin hyödyt­tömiä. Säästöt ovat hukkau­tuneet melkein kokon­aan työt­tömyy­den nousu­un. Tämä on se key­ne­siläis­ten kri­ti­ik­ki säästöjä kohtaan.”

    En ole var­man tarkoi­tatko tässä sitä, että koko suh­dan­nevaiku­tus olisi syn­tynyt julkisen talouden säästöistä? Kuten jo edel­li­sis­sä ketjus­sa totesin, suh­dan­nevai­htelua aiheut­ta­vat muutkin tek­i­jät kun julkisen talouden konsolidointi. 

    Jos kat­so­taan Kreikan luku­ja (varauk­sel­la), myös suh­dan­neko­r­jaam­a­ton perusjäämä on paran­tunut huo­mat­tavasti, toisin kuin Espanjassa. 

    Osmo Soin­in­vaara: Kreik­ka pyr­ki elämään velak­si kaikissa suh­dan­nevai­heis­sa. Siinä ei ole mitään keunesiläistä.

    Tässä pileekin koko hom­man pihvi. Etelän maat ovat har­joit­ta­neet löperöä talous­poli­ti­ikkaa noususuh­dan­teessa, joten pitäisikö niiden nyt antaa har­joit­taa Key­ne­siläistä poli­ti­ikkaa pohjoisen rahoilla? 

    Kuten Kreikan perusjäämästä näkyy, niin siel­lä on har­joitet­tu hur­jan elvyt­tävää finanssipoli­ti­ikkaa viimeiset vuodet Troikan rahoil­la. Mikäli tuki­ra­haa ei olisi tul­lut, olisi Kreik­ka joutunut sopeut­ta­maan 10 % perusjäämän­sä yliyön. Kysymys tässä onkin kuin­ka kauan ja kauin­ka paljon Etelän maid­en elvy­tys­tä halu­taan tukea.

  14. Val­tion velan­oto­ssa pitäisi erot­taa investoin­nit (junara­dat, moot­tori­ti­et, koulu­raken­nuk­set) ja juok­se­vien kulu­jen (virkami­esten palkat) mak­sat­ta­mi­nen velkarahoituksella.

    Järkev­in­tä olisi että luovut­taisi­in anonyymistä velas­ta joka kaade­taan val­tion lop­ut­tomaan laari­i­in. Sen sijaan val­tiot ottaisi­vat velkaa pro­jek­tiko­htais­es­ti, niin että velan vaku­us olisi pro­jek­tin lop­putu­los. Näin markki­nat pää­sevät myös arvioimaan han­kkei­den järkevyyt­tä, ja toden­näköis­es­ti uskalta­vat myös laman aikaan investoi­da järke­vi­in hankkeisiin.

    Hul­luim­mat han­kkeet (pyra­mi­i­di, savon­lin­nan ohi­tustie) puolestaan jäävät väli­in nousukaudessakin, jos niihin ei kukaan halua sijoit­taa — ja jos sijoit­taa, niin val­tio voi kri­i­sis­sä jät­tää velan mak­samat­ta ja luovut­taa pyra­mi­idin rahoit­ta­jille, jot­ka voivat sit­ten kek­siä sille käyttötarkoituksen.

  15. OSn teema on “Hukkaan val­u­va säästäminen”

    Edel­lä OS ansiokkaasti taulukoi eri maid­en makroekono­mi­an numerot.

    Tämä on hyvä, mut­ta vielä parem­pi olisi konkreti­soi­da tämä ruo­hon­ju­u­ri­ta­solle ja koet­taa etsiä käytän­nössä toimi­va ratkaisu tähän hukkaan val­u­vaan säästämiseen.

    Olen sivusilmäl­lä ja suru puserossa seu­ran­nut Finnairin jo vuosia kestänyt­tä eloon­jäämis­tais­telua, jos­sa on nähty säästöo­hjel­ma toisen­sa jälkeen.

    Mielestäni Finnairis­sa pienoiskoos­sa man­i­festoituu koko taloutemme nykyi­nen rakennemuutos.

    Finnairin kohdal­la ammat­tiy­hdis­tys­li­ike ja sen lob­bar­it itsekkäästi, viimeiseen saak­ka tar­rautu­vat saavutet­tui­hin etu­i­hin­sa ja toisaal­ta yri­tyk­sen omis­ta­jat (val­tio) ja johto koet­ta­vat pelas­taa yhtiön ja sen työpaikat.

    Finniarin tapauk­ses­sa “tutki­vat” jour­nal­is­tit ovat tun­netusti pan­neet lusikkansa tähän sop­paan ja har­ras­ta­neet rötösh­er­ra­jah­tia, yms. 

    Pikkulin­nut ker­to­vat, että varsinkin Finnairin kone-huol­lon saneer­auk­ses­sa ammat­tiy­hdis­tys-pukarien ja lob­barien tais­telu on ollut todel­la veristä. 

    Aikaisem­min Finnairin lentokone­huolto oli tun­netusti ammat­ti­taidoltaan aivan maail­man know-how-huippua. 

    Paikkana Van­taa olisi täl­laiselle toimin­nalle aivan eri­no­mainen, joten tule­vausu­u­den markki­noitakin oli tarjolla.

    Sen sijaan, että toim­intaa olisi kovas­sa glob­al­isaa­tio-paineessa uudelleenor­gan­isoitu ja kehitet­ty, Finnairin huolto­toim­inta on nyt suurelta osin ulkois­tet­tu ja hävitetty.

    Suo­ma­laise­na patri­oot­ti­na syytän tästä nyt suo­ma­laista ammat­tiy­hdis­tys­li­iket­tä. Sen mata­laot­sainen toim­inta nimit­täin esti kone­huol­lon kehit­tämisen kil­pailukykyisek­si ja sik­si ei jäänyt muu­ta vai­h­toe­htoa kuin pan­na “säästö päälle.”

    Tässä on tapah­tunut konkreet­ti­nen “Hukkaan val­u­va säästäminen”!

    Rohkaisenkin “tutkivia” jour­nal­is­te­jamme tekemään tälle tapauk­selle ruumi­inavauk­sen ja rapor­toimaan siitä totu­u­den­mukaises­ti Suomen kansalle.

    Retoori­nen kysymys: Onko Finnairin lentokone­huol­lon kohta­lo myös Suomen talouden kohtalo?

    Sep­po Korppoo
    Isän­maalli­nen yrittäjä

  16. Kom­men­toin yllä linkitet­tyä kir­joi­tus­ta pin­ta­puolis­es­ti, kos­ka sen sävy on minus­ta kum­malli­nen. Tässä lainaus:
    Jos rahan kysyn­tä ja tar­jon­ta supis­tu­vat, myös talouden kasvu hidastuu.

    Rahan kysyn­tä tulee (laa­jasti ymmär­ret­tynä) investoin­tikysyn­nästä. Jos min­ul­la on jokin investoin­ti jon­ka halu­an tehdä, niin minä halu­an laina­ta siihen rahaa. Tar­jon­ta tulee taas vähän kum­mallis­ten pelisään­tö­jen kaut­ta kolmes­ta läh­teestä: pankkien halus­ta laina­ta, ihmis­ten halus­ta säästää ja rajoite­tusti keskus­pankin operaatioista. 

    Tämä sys­tee­mi on tietenkin mon­imutkainen, eikä ole täysin oikein väit­tää, että rahan “tuotan­to” on endo­geenistä eli sitä syn­tyy (ja häviää) taloudel­lisen toimin­nan seurauksena. 

    Jos nyt ote­taan esimerkik­si IS-LM-malli (tai ehkä mielu­um­min Mundell-Flem­ing, tms, joku perus­makron malli) mallik­si rahan ja reaal­i­talouden kytkök­ses­tä, niin on tot­ta että supis­ta­mal­la rahan tar­jon­taa (jotain minkä keskus­pank­ki voi tehdä), voidaan talouden kasvuakin typ­istää. Ja on tot­ta, että se insti­tu­tion­aa­li­nen seka­sotku, joka on Euroop­palainen (ja koko maail­man!) pankkisek­tori, ihan taku­ul­la ei tee helpok­si ymmärtää miten raha syn­tyy ja mitä sille tapah­tuu jne, mut­ta sivu­u­tan nyt tämän.

    Vel­ka on sopimus, jos­sa toinen osa­puoli (lainanan­ta­ja) sitoutuu luovut­ta­maan nyt rahaa toiselle osa­puolelle (lainan­ot­ta­ja) ja toisaal­ta sit­ten sovi­taan mil­lä ehdoil­la raha luovute­taan takaisin. 

    Fir­moil­la on kuitenkin paljon muu­takin rahoi­tus­lähteitä kuin vel­ka. Esimerkik­si oma pääo­ma, eli se että myy­dään osakkei­ta. Yri­tyk­sen toim­intaedel­ly­tys­ten kannal­ta velal­la ja osakepääo­ma­l­la ei ole peri­aat­teessa mitään muu­ta eroa kuin että velka­sopimus on jäykem­pi, osinko­ja voi mak­sel­la kun jak­saa. Kumpaakaan ei tehdä, jos yri­tys ei saa omaa tuotet­taan lop­ul­ta kaupaksi. 

    Vel­ka ei ole mikään “ongel­ma”, mut­ta se tekee sys­teemistä mon­imutkaisem­man. Vel­ka mah­dol­lis­taa sen, että rahan käyt­tämi­nen transak­tiois­sa voi tapah­tua ennen kuin transak­tion tek­i­jäl­lä on ollut tulo­ja joil­la mak­saa. Kun talous kas­vaa, velan määrä kas­vaa yleen­sä ihan siitä syys­tä, että investoin­te­ja tekevät tahot eivät kasvukaudel­la ole aina tarkalleen ne, joil­la on aiem­min ansait­tua rahaa. Mitä enem­män talous kas­vaa, sitä enem­män syn­tyy velkaa. Pankki­jär­jestelmä perus­tuu siihen, että velkaa voi syn­tyä (paljonkin) enem­män kuin on jo ansait­tua rahaa. 

    Finanssikri­isi johtuu siitä, että edel­lisil­lä nousukausil­la tehti­in paljon sitoumuk­sia joi­ta ei sit­ten lop­ul­ta nou­datet­tu ja vyy­hti alkoi purkau­tua ja uhkasi käy­dä niin että pankkien toim­intaedel­ly­tyk­set hajoa­vat. Kos­ka velas­ta iso osa on pankkien väl­i­tyk­sel­lä lainat­tu, ja toisaal­ta pankkien hal­lus­sa on, ja käsien läpi kul­kee suurin osa koti­talouk­sien rahoista, pankkisys­teemin häir­iöt eivät ole toivottavia. 

    Nyt siis, se lik­vidi­teet­tiansa on tässä mallis­sa muo­toil­tavis­sa niin, että ihmis­ten rahan kysyn­tä on korkea niin, että he toisaal­ta halu­a­vat mak­saa niitä lain­o­ja pois ja toisaal­ta eivät halua paljoa laina­ta rahaa muille. Tämä sama voidaan ilmaista myös toisin: Ihmiset eivät usko että on mitään kovin tuot­toisia investoin­te­ja tehtäväk­si, joten he mielu­um­min mak­sa­vat lain­o­ja pois kuin investoi­vat. Talouden kasvu on todel­lakin hidas­tunut, mut­ta rahan (ja siten velan) kysyn­tä ja tar­jon­ta on vain tämän investoin­ti­ha­lut­to­muu­den ilmentymää. 

    Oma näke­myk­seni tässä on siis se, että jos täl­lä teo­ri­al­la men­nään, eli että velan kokon­ais­määrää (yksi­tyi­nen + julki­nen) on kas­vatet­ta­va jot­ta talous voisi kas­vaa, niin asi­aa ei oikein saa­da korjattua. 

    Ricar­dolainen ekvi­valenssi sanoo, että se yllä mainit­se­mani julkisen sek­torin velan tuot­ta­ma bud­jet­ti­ra­joite hei­jas­tuu yksi­ty­is­ten kulu­tushalukku­u­teen. En nyt väitä että tämä teo­ria on täysin oikea, mut­ta kyl­lä täl­lainen keikaus siihen finanssipoli­ti­ikkaan minus­ta on ole­mas­sa. Reit­te­jä on kak­si, ensim­mäi­nen on “puh­taan ricar­dolainen” eli se, että ihmiset ennakoi­vat veronko­ro­tuk­sia tule­vaisu­udessa jos julki­nen vel­ka kas­vaa, ja muut­ta­vat käyt­täy­tymistään sen mukaan. Pahim­mil­laan käy niin, että ham­strataan tms ennen veronko­ro­tuk­sia ja sit­ten veronko­ro­tusten vaiku­tus saa aikaan sen, että hin­ta­jous­to on selvästi suurem­pi kuin mitä sen arvioiti­in aiem­min olevan. 

    Toinen on se, että julki­nen sek­tori velan­otol­laan sat­ur­oi sen vähäisenkin rahan tar­jon­nan jota lik­vidi­teet­tiansas­sa on. 

    Sik­si olen taipunut pikku hil­jaa laa­jem­man setelira­hoituk­sen puolelle.

  17. Tiedemies:
    Poli­it­tisia päätök­siä tehdään ns todel­lises­sa maail­mas­sa. Päätösten vaiku­tuk­sia voi arvel­la teo­ri­an val­os­sa, mut­ta kan­nat­taa muis­taa että jokainen teo­ria on väärä siinä triv­i­aalis­sa mielessä että kos­ka teo­ria kuvaa ihmis­ten käytöstä, niin ihmiset jot­ka ovat teo­ri­as­ta tietoisia voivat yksinker­tais­es­ti käyt­täy­tyä toisin. Esimerkik­si säästää vaik­ka teo­ria ennus­taisi muuta.

    Nyt uidaan aikas post­mod­erneis­sa vesis­sä. Mil­lään talous­teo­ri­al­la ei ole mitään väliä siis? Tot­ta on, että talous ja yhteiskun­ta tarvit­se­vat ihmis­ten yhteistyötä toimi­ak­seen. Jos poruk­ka noin laa­jem­minkin päät­tä tietois­es­ti sabotoi­da nykyisen jär­jestelmän, ei se mitenkään voi toimia. Mut­ta mik­si näin tehtäisiin?

    Tiedemies:
    Se, mikä pätee kuitenkin var­masti on, että vel­ka joko mak­se­taan joskus, ts korot hoide­taan ja ali­jäämä pois­tuu jne, tai sit­ten ei, eli val­tiot jät­tävät korot ja ainakin osan pääo­mas­ta mak­samat­ta. Mui­ta vai­h­toe­hto­ja ei ole, ja kum­mas­takin vai­h­toe­hdos­ta seu­raa bud­jet­ti­ra­joite tule­vaisu­udessa. Jälkim­mäis­es­tä sik­si että uut­ta velkaa on vaikea sit­ten saada.

    Väit­teesi on “rik­ki”. Jos vel­ka kas­vaa samaa tah­tia talouden kanssa, on sys­tee­mi tas­apain­os­sa. Jos velka­an­tu­misas­te pysyy vakiona, ei tilanne muu­tu mihinkään, vaikkei pääo­maa ikinä mak­set­taisikaan pois. Tähän tuo­vat vielä oman piir­teen­sä maat, joil­la on omat val­u­u­tat ja keskus­pankit, kun suurelta osin ollaan velkaa ja mak­se­taan korko­ja itselleen. Ja siis tääl­lä Euroopas­sam­me­han viimeinen ei varsi­nais­es­ti päde, mikä on näil­läkin pal­stoil­la nos­tet­tu esille mon­esti esim. Soin­in­vaaran ja Var­ti­aisenkin toimes­ta ja on ongel­man n.s. kovaa ydintä.

  18. Ekon­o­misti:
    En ole var­man tarkoi­tatko tässä sitä, että koko suh­dan­nevaiku­tus olisi syn­tynyt julkisen talouden säästöistä? Kuten jo edel­li­sis­sä ketjus­sa totesin, suh­dan­nevai­htelua aiheut­ta­vat muutkin tek­i­jät kun julkisen talouden konsolidointi. 

    Var­mak­si en voi tietää, mut­ta tuskin tuo­ta tarkoit­ti. Point­ti on ihan vaan että näil­lä säästö­toimil­la on syven­net­ty lamaa entis­es­tään. Ja tämä supis­tamisen supis­ta­va vaiku­tus on ollut myös aivan ilmeinen kaikille, jot­ka eivät usko “con­fi­dence fairyyn”.

    Ja vas­taus vakiokysymyk­seen, että mil­läs rahal­la se Kreik­ka oikein elvyt­täisi: Ei mil­lään. Kreik­ka on pseu­do-itsenäi­nen val­tio pseu­do-liit­to­val­tios­sa. Tästä päästään joko tekemäl­lä val­toista oikeasti itsenäisiä, tai euroalueesta oikeasti liit­to­val­tio. Nyt halu­taan ikään kuin samal­la jakaa kakku ja pitää se.

  19. Sep­po Korp­poo:
    ‘snip’
    Pikkulin­nut ker­to­vat, että varsinkin Finnairin kone-huol­lon saneer­auk­ses­sa ammat­tiy­hdis­tys-pukarien ja lob­barien tais­telu on ollut todel­la veristä. 

    Aikaisem­min Finnairin lentokone­huolto oli tun­netusti ammat­ti­taidoltaan aivan maail­man know-how-huippua. 

    Paikkana Van­taa olisi täl­laiselle toimin­nalle aivan eri­no­mainen, joten tule­vausu­u­den markki­noitakin oli tarjolla.

    Sen sijaan, että toim­intaa olisi kovas­sa glob­al­isaa­tio-paineessa uudelleenor­gan­isoitu ja kehitet­ty, Finnairin huolto­toim­inta on nyt suurelta osin ulkois­tet­tu ja hävitetty.

    Suo­ma­laise­na patri­oot­ti­na syytän tästä nyt suo­ma­laista ammat­tiy­hdis­tys­li­iket­tä. Sen mata­laot­sainen toim­inta nimit­täin esti kone­huol­lon kehit­tämisen kil­pailukykyisek­si ja sik­si ei jäänyt muu­ta vai­h­toe­htoa kuin pan­na “säästö päälle.”

    Tässä on tapah­tunut konkreet­ti­nen “Hukkaan val­u­va säästäminen”!

    Rohkaisenkin “tutkivia” jour­nal­is­te­jamme tekemään tälle tapauk­selle ruumi­inavauk­sen ja rapor­toimaan siitä totu­u­den­mukaises­ti Suomen kansalle.

    Retoori­nen kysymys: Onko Finnairin lentokone­huol­lon kohta­lo myös Suomen talouden kohtalo?

    Sep­po Korppoo
    Isän­maalli­nen yrittäjä 

    Niin että ammat­tiy­hdis­tys­li­ike se ulkois­taa yri­tys­ten toim­into­ja? Huolto­han oli kehitet­ty huippukuntoon.

    Huol­losta ja kor­jauk­ses­ta piti tosi­aan tul­la Finnair­ille reilusti rahaa tien­aa­va yksikkö. Nyt se on ulkois­tet­tu ja rahaa tien­ataan jollekin muulle, myös Finnairin rahaa siir­tyy sinne. Ei ollut ydinliiketoimintaa?

    Selvit­täjää tarvi­taan, mut­ta jokin muu taho kuin ‘pikkulin­nut’.

  20. Poliitikot eivät säästä nousukaudella, joten vain EKP saa elvyttää sanoo:

    Key­ne­siläisyys ei toi­mi, kos­ka jos nyt Pohjoinen kus­tan­taa kreikkalais­ten elämisen yli varo­jen­sa, he eivät säästä nousukaudellakaan.

    Sik­si keskus­pankin pitää hoitaa elvy­tys, rahapoli­ti­ikalla. Jos EKP:n tehtävä olisi pitää nimel­lisen kansan­tuot­teen kasvu ural­la 5 %/vuosi, se automaat­tis­es­ti kiristäisi nousukausil­la ja elvyt­täisi taan­tu­mis­sa. Poli­itikot eivät vas­taavaan pysty.

    Täl­löin yri­tys­ten, koti­talouk­sien ja val­tioiden velan­mak­sukyky pysy­isi vakaana, työt­tömyys ei aal­toil­isi hys­tereesiä ja pysyvää työt­tömyy­den nousua aiheut­taval­la taval­la. Inflaa­tio pysy­isi keskimäärin pienenä mut­ta kuitenkin niin, että surkeimpi­en alo­jen reaali­palkat leikkau­tu­isi­vat taan­tu­mis­sa inflaa­tion ylit­täessä korotukset.

  21. Ossi Lehti­nen: Nyt uidaan aikas post­mod­erneis­sa vesis­sä. Mil­lään talous­teo­ri­al­la ei ole mitään väliä siis?

    Ei, vaan että ennus­teet jot­ka perus­tu­vat siihen, että ihmiset käyt­täy­tyvät taval­la X, ovat aina alt­ti­ita sille, että ihmiset eivät käyt­täy­dykään taval­la X vaik­ka teo­ri­as­sa pitäisi. Tietenkin jotkut lainalaisu­udet pitävät paikkaansa, kuten vaik­ka se, että joko laina mak­se­taan tai sit­ten ei mak­se­ta, jne. 

    Väit­teesi on “rik­ki”. Jos vel­ka kas­vaa samaa tah­tia talouden kanssa, on sys­tee­mi tas­apain­os­sa. Jos velka­an­tu­misas­te pysyy vakiona, ei tilanne muu­tu mihinkään, vaikkei pääo­maa ikinä mak­set­taisikaan pois.

    Ei väit­teeni sisältänyt sitä, että pääo­maa mak­set­taisi­in pois. Tai siis, voihan sen niinkin lukea. Yleen­sä pääo­ma mak­se­taan pois otta­mal­la uut­ta velkaa. Mut­ta jot­ta uut­ta velkaa voidaan ottaa, pitää yleen­sä pääsään­töis­es­ti mak­saa korot ja pitää yllä luot­ta­mus­ta siihen, että kun velkaa seu­raa­van ker­ran joudu­taan kier­rät­tämään, se onnis­tuu. Jos siis velkaa ote­taan paljon, niin tästä seu­raa bud­jet­ti­ra­joite tule­vaisu­udessa: pitää pystyä hoita­maan korot ja pitää olla mak­sukykyä jot­ta voidaan kier­rät­tää velka. 

    Jos velkaa ei mak­se­ta pois, niin osa jää toden­näköis­es­ti kier­rät­tämät­tä ja se vel­ka jota tämän tem­pauk­sen jäl­keen voidaan ottaa, on kalli­im­paa ja sitä on vähem­män. Tästäkin seu­raa budjettirajoite. 

    Keskus­pank­ki voi tietenkin “painaa rahaa” ja ostaa sitä velkaa, mikä tarkoit­taa kon­fiska­torista inflaa­tio­ta käytän­nössä. Nythän minä olen ollut sitä mieltä, että jos ker­ran deflaa­tiopelko on suuri, niin tämä ei ole kovin suuri ongel­ma. Tässä on kuitenkin sel­l­ainen riskitek­i­jä, että säästöt pitää tehdä, eli setelira­hoi­tus voidaan sal­lia vain jos talouskuri on todel­la tiuk­ka. Eli jos alla ole­vaa vajet­ta ei saa­da kun­toon, setelipain­on pitäisi laulaa niin paljon, että lop­putule­m­ana on väistämät­tä järeän­puoleinen inflaatio. 

    Se on sit­ten makua­sia. Sel­l­aista vai­h­toe­htoa tuskin on, jos­sa setelira­hoituk­sel­la hoide­taan vajeet kun­toon ja hom­ma sit­ten vaan toimii. Rak­en­teel­liset vajeet on pakko saa­da kuri­in (ennen­pitkää) säästämäl­lä, kos­ka ne tarkoit­ta­vat sitä että val­tio kulut­taa resursse­ja joi­ta ei ole. Jos ei ole, niin ei ole.

  22. Osmo Soin­in­vaara:
    Espan­jas­sa rak­en­tamisen volyy­mi on pudon­nut 96 pros­ent­tia. Ei alan työt­tömyyt­tä voi pelkästään ylika­p­a­siteetista syyttää.

    Espan­jas­sa on melko­lail­la paljon “aavekaupunke­ja”, kuten vaikka­pa Sese­na. Toki niitä kan­nat­taa tehdä velka­ra­hal­la lisää. Niin­hän Kiinakin tekee ja niil­lä kun menee niin hyvin!

    Kiinan kiin­teistöku­pla on niin pitkäl­lä että aavekaupunke­ja syn­tyy jo Ango­laan asti. Afrikkaan se Sese­nan rak­en­ta­jakin muuten “pak­eni”.

  23. Tiedemies: Minä en nyt siis peräänku­u­lu­ta sitä, että kaik­ki julkiset investoin­nit laite­taan jäi­hin, vaan lähin­nä sitä, että rak­en­teel­lista vajet­ta pitää kor­ja­ta kun sitä on, eikä siinä de fac­to voi odot­taa nousukaut­ta, kos­ka sil­loin poli­itikot ovat hil­jaa sen kor­jaamis­es­ta, rahat halu­taan käyt­tää sil­loin kun niitä on. 

    Tuo on hyvinkin todel­li­nen ongel­ma, mut­ta jos noususuh­dan­teessa on toimit­tu type­r­ästi, niin ei se ratkea toim­i­mal­la type­r­ästi myös laskusuhdanteessa.

    Todel­li­nen ongelma­han on päätök­sen­teossa. Euro­jär­jestelmä on raken­net­tu ikäänkuin olisi ole­mas­sa yksi val­tio jol­la on yhteinen talous­poli­ti­ik­ka. Ehkä yhteinen val­u­ut­ta ei vain toi­mi, valitettavasti.

  24. Sep­po Korp­poo: Olen sivusilmäl­lä ja suru puserossa seu­ran­nut Finnairin jo vuosia kestänyt­tä eloon­jäämis­tais­telua, jos­sa on nähty säästöo­hjel­ma toisen­sa jälkeen.
    Mielestäni Finnairis­sa pienoiskoos­sa man­i­festoituu koko taloutemme nykyi­nen rakennemuutos.

    Siltähän se tosi­aan näyt­tää. Yri­tyk­sen johto kaikessa hil­jaisu­udessa suh­muroi itselleen luk­susasun­to­ja ja stay-bonuk­sia samal­la kun vaatii työn­tek­i­jäpuol­ta talkoohengessä sekä laske­maan palkko­jaan, että huonon­ta­maan työe­hto­jaan. Irti­sanomisil­takaan ei silti vältytä.

    Hul­luin­ta on, että Finnairin joh­dos­sa kai ihan oikeasti ollaan yllät­tyneitä työn­tek­i­jöi­den ns. yhteistyöhaluttomuudesta.

    Suo­ma­laiselta yri­ty­seli­itiltä on päässyt hukku­maan edestäpäin johtamisen kult­tuuri. “Älkää tehkö niin kuin minä teen” ‑asen­teel­la ei saa mui­ta jous­ta­maan, mikä tun­tuu tule­van monille suure­na yllätyksenä.

  25. Ja nyt siis lisään, vaik­ka joku on sen var­maan jo tähän men­nessä bon­gan­nut: Kun puhun velka­an­tu­misen aiheut­ta­mas­ta bud­jet­ti­ra­joit­teesta, tajuan val­lan hyvin sen, että se on dynaami­nen käsite. Eli että jos tänään otamme velkaa jon­ka investoimme, niin tule­vaisu­u­den bud­jet­ti­ra­joit­teeseen vaikut­taa pait­si se velan määrä, myös se, kuin­ka se investoin­ti vaikut­taa esimerkik­si talouskasvuun.

    Minä en kuitenkaan luo­ta julk­isten investoin­tien kykyyn luo­da merkit­tävää eli bud­jet­ti­ra­joitet­ta siirtävää talouskasvua tule­vaisu­udessa, tai kykyyn estää sel­l­aista pääo­man kulu­mista tai rapau­tu­mista, joka ilman julk­isia investoin­te­ja painaisi bud­jet­ti­ra­joitet­ta enem­män kuin velka. 

    Joitain täl­laisia voi olla. Ja kun edelle Key­ne­siläisyyt­tä puo­lus­tet­ti­in esimerkik­si sotien yms yhtey­dessä, niin on var­maankin monel­la tapaa ilmeistä, että tei­den ja rautatei­den rak­en­t­a­mi­nen aikanaan kyl­lä lisäsi talouskasvua jonkin ver­ran. Voi olla että joku runk­overkon rak­en­t­a­mi­nen inter­ne­ty­hteyk­sille voisi jotain tuot­taa, vaik­ka epäilenkin. Home­k­oulu­jen kor­jaami­nen lie­nee sel­l­ainen joka estää kulu­jen muo­dos­tu­mista tule­vaisu­udessa. Aikanaan var­maan neu­vola­jär­jestelmä saat­toi myös olla tällainen. 

    Ongel­mana on, että näitä ei etukä­teen voi var­mak­si tietää ja usein ne menevät pieleen. Yksi­tyiset tekevät hekin virheitä, mut­ta keskimäärin han­kki­vat asioi­ta, joi­ta itse halu­a­vat. Taas ker­ran caveat emp­tor, onhan yhteiskun­nas­sa kaiken­laisia van­gin dilem­mo­ja ja ratkaise­mat­to­mia koor­di­naa­tio-ongelmia jne, joi­ta sit­ten joskus on hyvinkin tehokas­ta kor­jail­la “ylhäältäpäin”. Itse rajoit­tuisin kyl­lä min­i­maalis­es­ti ohjaa­maan ellei olla var­mo­ja inter­ven­tioiden hyödy­istä. Velka­elvy­tyk­sen osalta taipuisin kyl­lä enem­män skep­tiselle kan­nalle, kuten olen tässä nyt use­am­mas­sa viestis­sä sanonut.

  26. Tiedemies: Ei, vaan että ennus­teet jot­ka perus­tu­vat siihen, että ihmiset käyt­täy­tyvät taval­la X, ovat aina alt­ti­ita sille, että ihmiset eivät käyt­täy­dykään taval­la X vaik­ka teo­ri­as­sa pitäisi. Tietenkin jotkut lainalaisu­udet pitävät paikkaansa, kuten vaik­ka se, että joko laina mak­se­taan tai sit­ten ei mak­se­ta, jne. 

    Eli jokainen teo­ria on väärä, jos se on väärä, pait­si jos se on oikea. Selvä.

    Tiedemies: Ei väit­teeni sisältänyt sitä, että pääo­maa mak­set­taisi­in pois. Tai siis, voihan sen niinkin lukea. Yleen­sä pääo­ma mak­se­taan pois otta­mal­la uut­ta velkaa. Mut­ta jot­ta uut­ta velkaa voidaan ottaa, pitää yleen­sä pääsään­töis­es­ti mak­saa korot ja pitää yllä luot­ta­mus­ta siihen, että kun velkaa seu­raa­van ker­ran joudu­taan kier­rät­tämään, se onnis­tuu. Jos siis velkaa ote­taan paljon, niin tästä seu­raa bud­jet­ti­ra­joite tule­vaisu­udessa: pitää pystyä hoita­maan korot ja pitää olla mak­sukykyä jot­ta voidaan kier­rät­tää velka. 

    Niin, siis velka­suhde kas­vaa jos sitä kas­vate­taan (tätäkö tämä ‘paljon velkaa’ tarkoit­taa?). Tuos­sa kuvaa­mas­sani tas­apain­oti­las­sa velka­suhde siis ei kas­va, eli velkaa kas­vate­taan sen ver­ran kuin talouskasvu antaa myö­den ja tähän tot­takai sisäl­tyy niin val­tion korkomenot kuin ihan kaik­ki muutkin menot.

    Tiedemies: Jos velkaa ei mak­se­ta pois, niin osa jää toden­näköis­es­ti kier­rät­tämät­tä ja se vel­ka jota tämän tem­pauk­sen jäl­keen voidaan ottaa, on kalli­im­paa ja sitä on vähem­män. Tästäkin seu­raa budjettirajoite. 

    Mis­tä tämä johtopäätös? Miten velan mak­samat­ta jät­tämi­nen tekee sen kier­rät­tämisen epä­to­den­näköisek­si? Eikö mak­samat­ta jät­tämi­nen ole suo­ras­taan kier­rät­tämisen edel­ly­tys? Tässä ote­taan nyt kepeä loogi­nen harp­paus. Edelleen, jos velka­suhde pysyy vakiona, eivät mak­suedel­ly­tyk­set muu­tu yhtään mihinkään. 

    Tiedemies: Keskus­pank­ki voi tietenkin “painaa rahaa” ja ostaa sitä velkaa, mikä tarkoit­taa kon­fiska­torista inflaa­tio­ta käytän­nössä. Nythän minä olen ollut sitä mieltä, että jos ker­ran deflaa­tiopelko on suuri, niin tämä ei ole kovin suuri ongel­ma. Tässä on kuitenkin sel­l­ainen riskitek­i­jä, että säästöt pitää tehdä, eli setelira­hoi­tus voidaan sal­lia vain jos talouskuri on todel­la tiuk­ka. Eli jos alla ole­vaa vajet­ta ei saa­da kun­toon, setelipain­on pitäisi laulaa niin paljon, että lop­putule­m­ana on väistämät­tä järeän­puoleinen inflaatio. 

    Jenkeis­sä setelipaino on käytän­nössä laulanut aika ilois­es­tikin. Ehkäpä sit­ten alla ole­va vaje on saatu siel­lä kun­toon, kun inflaa­tio­ta ei ole kuu­lunut, vaik­ka siitä on Chicagon suun­nal­la panikoitu jo viitisen vuot­ta. Ja huom. tämä on seu­raus­ta talouden patol­o­gis­es­ta tilas­ta täl­lä het­kel­lä. Nor­maali­olois­sa rahan painami­nen olisi inflaa­tio­ta kas­vat­tavaa. Nor­maali­olois­sa rahan painamista ei kuitenkaan kukaan key­ne­siläi­nen ole ehdot­tanutkaan. Esimekik­si Sak­san ja Zim­bab­wen hyper­in­flaa­tiois­sa­han korkeaa inflaa­tio­ta koitet­ti­in kor­ja­ta paina­mal­la lisää rahaa, mikä olikin kieltämät­tä vähän tyhmää.

    Tiedemies: Se on sit­ten makua­sia. Sel­l­aista vai­h­toe­htoa tuskin on, jos­sa setelira­hoituk­sel­la hoide­taan vajeet kun­toon ja hom­ma sit­ten vaan toimii. Rak­en­teel­liset vajeet on pakko saa­da kuri­in (ennen­pitkää) säästämäl­lä, kos­ka ne tarkoit­ta­vat sitä että val­tio kulut­taa resursse­ja joi­ta ei ole. Jos ei ole, niin ei ole. 

    Huo­maa­han ensin, etten sano että val­tion pitäisi tuh­la­ta mihin sat­tuu (muis­te­taan ne pyrad­mid­it). Konkreet­ti­nen kysymys kuitenkin: Miten voi kulut­taa reursse­ja joi­ta ei ole? Noin niin kuin tosielämän ja reaal­i­talouden puolella?

    Tiedemies: Minä en kuitenkaan luo­ta julk­isten investoin­tien kykyyn luo­da merkit­tävää eli bud­jet­ti­ra­joitet­ta siirtävää talouskasvua tule­vaisu­udessa, tai kykyyn estää sel­l­aista pääo­man kulu­mista tai rapau­tu­mista, joka ilman julk­isia investoin­te­ja painaisi bud­jet­ti­ra­joitet­ta enem­män kuin velka. 

    No niin, nyt ruve­taan pääsemään jo pos­tu­laat­tei­hin kiin­ni: Val­tio huono.
    Täl­lä peri­aat­tel­la­han yhteiskun­taa ollaan viimeaikoina paljon raken­net­tukin. Valitet­tavasti sit­ten vaan jää tekemät­tä aika paljon kaikkea mitä olisi ilmeisen tarpeen tehdä ja mihin olisi niitä resursse­jakin, kun val­tioon ei vaan voi luot­taa ja markki­namekanis­me­ja ei voisi vähempää kiin­nos­taa osaop­ti­moin­ti­neen kaikki­neen. Var­mak­si ei voi todel­lakaan aina tietää että onnis­tu­taanko vai ei, ja yrit­tämi­nen on ensim­mäi­nen askel kohti epäon­nis­tu­mista ja jos ei yksi­tyis­sek­tori ole siu­naa­mas­sa, salet­ti­in epäonnistutaan.

  27. kaiken ongel­ma on politiikka..

    -val­i­tuk­seen tul­lak­seen pitää luva­ta rahaa/etuisuuksia oma­lle etu­ryh­mälleen ja se on lop­u­ton suo…

    kun­pa löy­ty­isi jostain puolue joka ajaisi ensisi­jais­es­ti Suomen ja omien kansalais­ten hyvinvointia.

    val­is­tunut dik­ta­to­ria on edelleen paras vai­h­toe­hto nykymenolle,vaikken sitä toivo.

  28. Tiedemies:
    Poli­it­tisia päätök­siä tehdään ns todel­lises­sa maail­mas­sa. Päätösten vaiku­tuk­sia voi arvel­la teo­ri­an val­os­sa, mut­ta kan­nat­taa muis­taa että jokainen teo­ria on väärä siinä triv­i­aalis­sa mielessä että kos­ka teo­ria kuvaa ihmis­ten käytöstä, niin ihmiset jot­ka ovat teo­ri­as­ta tietoisia voivat yksinker­tais­es­ti käyt­täy­tyä toisin. Esimerkik­si säästää vaik­ka teo­ria ennus­taisi muuta.

    Se, mikä pätee kuitenkin var­masti on, että vel­ka joko mak­se­taan joskus, ts korot hoide­taan ja ali­jäämä pois­tuu jne, tai sit­ten ei, eli val­tiot jät­tävät korot ja ainakin osan pääo­mas­ta mak­samat­ta. Mui­ta vai­h­toe­hto­ja ei ole, ja kum­mas­takin vai­h­toe­hdos­ta seu­raa bud­jet­ti­ra­joite tule­vaisu­udessa. Jälkim­mäis­es­tä sik­si että uut­ta velkaa on vaikea sit­ten saada. 

    Tietenkin — eikä ennustei­ta (sel­l­aisia jot­ka koske­vat yhteiskun­taa; myös sel­l­aisia, jot­ka koske­vat esimerkik­si fysi­ikkaa, vrt. suh­teel­lisu­us­teo­ri­an tutkimi­nen) kai kukaan pidäkään kirkos­sa kuu­lutet­tuina totuuksi­na. Ne ovat kuitenkin ehkä parhail­laan “paras perustel­tu arvaus” siitä, miten eri­laiset toimet saat­ta­vat vaikut­taa. Mikä sit­ten olisi näitä “perustel­tu­ja arvauk­sia” parem­pi työkalu päätök­sen­teossa? Nap­ataan sat­tuman­varainen kadun­mies, ja kysäistään, miten olis, ja toim­i­taan niin?

    Yhteiskun­tati­eteisi­in kai yleis­es­ti (pääpi­irteit­täin, ei tosin kaikissa tapauk­sis­sa) kuu­luu myös aja­tus siitä, että kun teo­ria osoit­tau­tuu käytän­nössä vääräk­si, syytä tähän pyritään pohti­maan ja parem­paa teo­ri­aa kehit­tämään. Ikävä kyl­lä yhteiskun­nas­ta ei ole ole­mas­sa koelaboratoriota.

    Sivuhuomiona: Suomi­han on peri­aat­teessa kuu­luisa “jär­jestelmän” kuset­tamis­es­ta eli erikoi­sista syistä kehitel­lä deval­vaa­tioi­ta mark­ka-aikana. Näi­hin kun oli peri­aat­teessa kan­sain­välisel­lä tasol­la sovi­tut sään­nöt. Silti Suomea var­maan pide­tään edelleen yht­enä maail­man luotet­tavim­mista val­tioista — ja luot­tolu­ok­i­tuk­semme kuvas­taa tätä.

    Ns. jälkim­mäis­es­täkään ei väistämät­tä seu­raa se, että uut­ta velkaa on vaikea saa­da. Tämäkin väite on vain teo­ria, jos läh­estytään nihilis­miä. Voihan olla, että tule­vaisu­udessa esimerkik­si ihmiset muut­ta­vat käytöstään, ja halu­a­vat joukoit­tain antaa lainaa tahoille, jot­ka eivät sitä aiem­min ole mak­sa­neet takaisin.

    Se, että ns. todel­lisen maail­man aiem­mas­sa toimin­nas­sa on ole­mas­sa vahvo­ja perustelu­ja sille, mik­si julkisen sek­torin kiristämi­nen lamas­sa on huono jut­tu, ei tarkoi­ta sitä että tämä olisi satavar­ma totu­us maail­mas­ta. Mut­ta se imp­likoi kuitenkin ehkä sitä, että se voisi olla viisaampi tapa toimia kuin, san­o­taan vaik­ka umpimähkäi­nen tai täysin päin­vas­tainen tapa. Poli­ti­ikan kyvyt­tömyys tehdä ratkaisu­ja on sinän­sä ikävää. Se, että kyse sat­tuu nyt ole­maan talous­teo­ri­as­ta (jota on varsin help­po kri­ti­soi­da) ei ole mitään kovin jän­nää. Joskus olisi var­masti voitu demokraat­tis­es­ti äänestää ja poli­it­tis­es­ti päät­tää maa­pal­lo litteäksi.

  29. Tiedemies tun­tuu ole­van edelleen varsin hukas­sa rahat­alouden toiminnasta.

    Mon­es­sa yhtey­dessä on osoitet­tu, että

    a) Raha todel­la on täysin endo­geenistä, ks. esim. http://rahajatalous.wordpress.com/2012/08/15/toimittaja-rossi-ja-rahan-endogeenisuus/ ja

    b) ”Bud­jet­ti­ra­joit­teet” joista puhut, siinä mielessä kun ne nyt ”ovat ole­mas­sa”, ovat poli­it­tis­es­ti luo­tu­ja; ei ole mitään automaat­tista mekanis­mia, jon­ka myötä bud­jet­tial­i­jäämät johtaisi­vat korko­ta­son nousu­un (ks. http://www.economonitor.com/lrwray/2013/05/01/reconciling-the-liquidity-trap-with-mmt-can-delong-and-krugman-do-the-full-monty-with-deficit-owls/)

    Lisäk­si kan­nat­taa muis­taa yksinker­tainen lasken­taiden­ti­teet­ti, joka osoit­taa, että julki­nen velka­an­tu­mi­nen on yksi­tyisen sek­torin net­to­var­al­lisu­u­den lähde. Ks. esim:

    http://rahajatalous.wordpress.com/2012/01/23/epavakaussopimus/

  30. Talous perus­tuu ihmis­ten käyt­täy­tymiseen, se on psykolo­giaa eikä taloustiedet­tä. Talousop­pi­neet näkevät pätevästi taak­sepäin, mut­ta eivät mil­liäkään eteen­päin. Kysyn Osmo Soin­in­vaar­al­ta, mis­sä tun­netus­sa yhteiskun­nas­sa on hyv­inä aikoina säästet­ty ja huonoina aikoina törsät­ty. Tämähän se ideaali on, liekö Krug­man­nin oppi peräti. Kun seu­raa esim. Nokian tule­vaisu­ut­ta, oleel­lista siinä on ihmis­ten tun­nereak­tiot johonkin hölyn­pö­ly uutu­u­teen, ei tuot­teen laatun. Minus­ta keskustelu taloud­es­ta on samaa kuin ver­taisi kaup­pako­rkeak­oulun ja teol­o­gisen tiedekun­nan keskustelu­ja. Molem­mis­sa on läs­nä jonkun jumalan olemassaolo.

  31. Sepi: … On kuitenkin ilmeis­es­ti liikaa vaa­dit­tu, että saataisi­in aikaisek­si rak­en­teel­lisia uudistuksia. 

    Suomes­sa tuh­lataan velka­ra­haa surut­ta ylisu­ureen sosiaaliturvaan.

  32. Osmo Soin­in­vaara:
    Kreik­ka pyr­ki elämään velak­si kaikissa suh­dan­nevai­heis­sa. Siinä ei ole mitään keunesiläistä. 

    Osmo, sano nyt rehellis­es­ti, kos­ka Suomes­sa olisi uskallet­tu leika­ta sosi­aal­i­tur­vaa noususuh­dan­teessa? 😀 😀 😀 Ihan samal­la taval­la tääl­lä tuh­lataan hyv­inä aikoina, mut­ta aikaisem­min (mm. 90-luvun lama) on kyet­ty huonoina aikoina tekemään ikävät päätök­set. On tot­ta, että fik­sumpaa olisi säästää hyv­inä aikoina ja kulut­taa huonoina.

  33. Hei nyt kom­ment­tia läpi niin saadaan kor­jail­tua vähän väärinkäsi­tyk­siä! Ei ole aiem­min kokon­aista päivää kestänyt. (:

  34. “Minä en kuitenkaan luo­ta julk­isten investoin­tien kykyyn luo­da merkit­tävää eli bud­jet­ti­ra­joitet­ta siirtävää talouskasvua tule­vaisu­udessa, tai kykyyn estää sel­l­aista pääo­man kulu­mista tai rapau­tu­mista, joka ilman julk­isia investoin­te­ja painaisi bud­jet­ti­ra­joitet­ta enem­män kuin velka. ”

    Tämä on nykyisen elvyt­tämisen pahin ongalma.Kun vielä 70–80-luvuilla pidet­ti­in kiin­ni maltil­lis­es­ta ja lyhy­taikaises­ta valka­an­tu­mis­es­ta niin elvy­tysko­hteet oli­vat parem­min harkit­tu­ja ja elvy­tys loi hyvin työ­paikko­ja, mikä esti pitkäaikaistyöt­tömyy­den synnyn,

    Mut­ta 1990 ‑luvun jäl­keen on rahaa käytet­ty surut­ta ja hehtaar­i­jaol­la eikä työl­lisyys­vaiku­tuk­sista ole mitään näyttöä
    Mut­ta val­tiot ovat kyl­lä velka­an­tuneet ja sosi­aaliset ongel­mat lisääntyneet

    Pitäisi var­maan tutkia, mihin rahat ovat päätyneet ?

  35. Tiedemies: […Aikanaan var­maan neu­vola­jär­jestelmä saat­toi myös olla tällainen.] 

    Ongel­mana on, että näitä ei etukä­teen voi var­mak­si tietää ja usein ne menevät pieleen. Yksi­tyiset tekevät hekin virheitä, mut­ta keskimäärin han­kki­vat asioi­ta, joi­ta itse halu­a­vat. Taas ker­ran caveat emp­tor, onhan yhteiskun­nas­sa kaiken­laisia van­gin dilem­mo­ja ja ratkaise­mat­to­mia koor­di­naa­tio-ongelmia jne, joi­ta sit­ten joskus on hyvinkin tehokas­ta kor­jail­la “ylhäältäpäin”.

    Krug­manin perus­tee­seistähän yksi on, että lik­vid­itreet­tiansas­sa (eli kun korkopoli­ti­ikalla ei saa­da palautet­tua täystyöl­lisyyt­tä) vai­h­toe­hdot eivät ole julki­nen ja yksi­tyi­nen kulu­tus, vaan joko julki­nen kulu­tus tai kulu­tus­la­ma, joka näkyy työt­tymyytenä. Julki­nen kulu­tus on suu­nilleen ilmaista, kun se oleelli­nen resurssi, eli työvoima, olisi muuten tyhjänpanttina. 

    (Esimerkik­si koh­ta 3 tässä: http://krugman.blogs.nytimes.com/2013/04/27/the-ignoramus-strategy/ )

  36. Tiedemies: Nyt siis, se lik­vidi­teet­tiansa on tässä mallis­sa muo­toil­tavis­sa niin, että ihmis­ten rahan kysyn­tä on korkea niin, että he toisaal­ta halu­a­vat mak­saa niitä lain­o­ja pois ja toisaal­ta eivät halua paljoa laina­ta rahaa muille. 

    Nyt joudut vään­tämään rauta­lankaa. Miten niin eivät halua paljoa laina­ta rahaa muille? Min­un mielestäni hom­man nimi kun nimeno­maan on se, että rahan tar­jon­ta (ie. halu laina­ta rahaa muille) nyky­hin­nal­la on suurem­pi kuin kysyn­tä (ie. halu laina­ta rahaa muil­ta) ja sat­tuneesta syys­tä hin­ta ei enää pääse alaspäin tas­apain­ot­ta­maan tuo­ta eroa.

  37. Sep­po Korp­poo:
    …Aikaisem­min Finnairin lentokone­huolto oli tun­netusti ammat­ti­taidoltaan aivan maail­man know-how-huippua… 

    Finnairis­sa on pari muu­takin haastet­ta näkyvis­sä. Fir­maan ostet­ti­in toim­i­tusjo­hta­jak­si murokaup­pias, joka tuhosi yri­tyk­sen kaikkein parhaat osat. Hän vain ei osan­nut bisnestä eikä suos­tunut ymmärtämään, kun alaiset yrit­tivät opet­taa. Tämän takia mene­timme Finnairin tärkeim­män tuot­ta­van osan.

    Kun sit­ten saati­in järkevä ja osaa­va toim­i­tusjo­hta­ja tas­apain­ot­ta­maan syöksykier­ret­tä, niin surkea min­is­teri suu­tut­ti hänet ja mies lähti seu­raavaan, parem­min mak­savaan työ­paikkaan. Lehti­ti­eto­jen mukaan ei niinkään palkan perässä, vaan sen takia ettei min­is­teri tukenut sil­loin kun olisi pitänyt.

    Kun hoide­taan yhteisiä veroeu­ro­ja ja kansal­lisia intresse­jä, pitää olla pää kylmänä. Johta­jik­si ei saa palkata mitään murokaup­pi­ai­ta. Pitää ottaa ammat­ti­taitoisia johta­jia joille mak­se­taan kun­nol­la. Veron­mak­sa­jan kannal­ta kaikkein kallein­ta on ottaa val­tiony­htiöön hal­pa ja huono johtaja. 

    Toisek­si pitää ymmärtää, että surkea min­is­teri on veron­mak­sajien kannal­ta parem­pi uhra­ta, kuin pätevä toim­i­tusjo­hta­ja. Nyt tämä tuli meille kaikille turhan kalli­ik­si. Edelli­nen johta­ja sai Finnairin syöksykier­teen oikaistua ja olisi saanut yri­tyk­sen nousuki­itoon. San­o­taan mitä san­o­taan, niin veron­mak­sajien kannal­ta paras toim­i­tusjo­hta­ja val­ti­olle tärkeis­sä yri­tyk­sis­sä on ollut Lil­ius — ihan euromääräis­es­ti. Hän on tuonut eniten rahaa val­tion kassaan.

  38. Osmo, ain­oas­taan val­tio ja eläkey­htiöt oli­vat yli­jäämäisiä. Eläkey­htiöt sijoit­ti­vat sil­loin yli­jäämän­sä rahoi­tus­varo­jen han­kkimiseen ja ilmeis­es­ti myös val­tio VER:n kautta.

    Kun­nat ovat velka­an­tuneet koko 2000-luvun. Mitä päätök­siä te siel­lä hal­li­tuk­ses­sa teitte että tilanne oli tämä? 🙂

  39. Rami, tuos­sa blo­gi-kir­joituk­ses­sa oli sekoitet­tu asioita.

    On ihan kir­jan­pidolli­nen iden­ti­teet­ti että rahoi­tus­varo­jen kohdal­la jonkun velka­an­tu­mi­nen on jonkun toisen rahoi­tus­varo­jen lisään­tymistä. Jos yksi­tyiset halu­a­vat net­tona lisätä val­tion jvk:den omis­tuk­si­aan niin tot­takai val­tion sil­loin on ensin täy­tynyt net­tomääräis­es­ti laskea niitä lisää liik­keelle! Määritelmät ja kir­jan­pidol­liset iden­ti­teetit eivät vielä tee teoriaa..

    Itseasi­as­sa samal­la perus­teel­la voisi väit­tää että velka­an­tu­mi­nen ei oikeasti koko maaiman­talouden mit­takaavas­sa hait­taa kun toisen saami­nen on toisen vel­ka! Ain­oi­ta varo­ja oli­si­vat ns. reaali­varat, ehkä koulu­tus­pääo­ma mukaanlukien.

  40. a_l: Siltähän se tosi­aan näyt­tää. Yri­tyk­sen johto kaikessa hil­jaisu­udessa suh­muroi itselleen luk­susasun­to­ja ja stay-bonuk­sia samal­la kun vaatii työn­tek­i­jäpuol­ta talkoohengessä sekä laske­maan palkko­jaan, että huonon­ta­maan työe­hto­jaan. Irti­sanomisil­takaan ei silti vältytä.

    Hul­luin­ta on, että Finnairin joh­dos­sa kai ihan oikeasti ollaan yllät­tyneitä työn­tek­i­jöi­den ns. yhteistyöhaluttomuudesta.

    Vaik­ka tilanteen oikeu­den­mukaisu­ud­es­ta voidaan olla mon­taa mieltä, ymmär­rän kyl­lä että johto on ihmeis­sään. Asia kun on niin, että jos Finnair­il­la menee huonos­ti, niin henkilöstölle­hän siinä huonos­ti käy eikä johdolle. Henkilöstöl­lä on nimit­täin hyvin vähän vai­h­toe­htoisia lentoy­htiöitä, joi­hin men­nä kun­non ehdoil­la töihin.

  41. Kalle: Osmo, sano nyt rehellis­es­ti, kos­ka Suomes­sa olisi uskallet­tu leika­ta sosi­aal­i­tur­vaa noususuhdanteessa? …

    jouni lundqvist: …Kysyn Osmo Soin­in­vaar­al­ta, mis­sä tun­netus­sa yhteiskun­nas­sa on hyv­inä aikoina säästet­ty ja huonoina aikoina törsätty…

    Osmo Soin­in­vaara: Suomes­sa julki­nen sek­tori oli 2000-luvun noususuh­dan­tei­den aikana voimakkaasti ylijäämäinen.

    Ilmeis­es­ti Suo­mi on nyt AAA-ker­hos­sa sik­si että tääl­lä todel­la har­joitet­ti­in tois­takin puol­ta key­ne­siläisyy­destä. Päätellen kom­men­tista "...ylijäämää piilotettiin eduskunnalta..." täm­möi­nen näköjään edel­lyt­tää että penaalin terävim­mät kynät eivät päädy kansane­dus­ta­jik­si vaan virkamiehik­si — toisin sanoen val­is­tunut­ta itsevaltiutta.

    Hyvähyvä, lisää visailu­ja ja real­i­tysar­jo­ja telkkari­in, niin saamme paljon viidakon tähtösiä sun mui­ta julki­moi­ta eduskuntaan!

  42. Osmo Soin­in­vaara:
    Suomes­sa julki­nen sek­tori oli 2000-luvun noususuh­dan­tei­den aikana voimakkaasti ylijäämäinen.

    Mut­ta oliko sik­si, että julkisen talouden meno­ja leikat­ti­in, vai sik­si, että sekä tulot nousi­vat ja menot lask­i­vat ihan suh­dan­nesy­istä? Jos julki­nen puoli tekee akti­ivista suh­dan­nepoli­ti­ikkaa, pitäisi nimeno­maan hyvään aikaan pistää investoin­te­ja jäi­hin, vaik­ka niihin olisi paljonkin rahaa.

  43. En oikein tiedä miten kom­men­toisin nätisti tuo­ta vetoa rahat­aloud­es­ta, joten jätän sen kokon­aan tekemättä.

    Bud­jet­ti­ra­joite ei ole tietenkään nimelli­nen vaan reaalinen.

  44. Osmo Soin­in­vaara:
    Espan­jas­sa rak­en­tamisen volyy­mi on pudon­nut 96 pros­ent­tia. Ei alan työt­tömyyt­tä voi pelkästään ylika­p­a­siteetista syyttää.

    96 pros­ent­tia? En usko. Onko kyse Espan­jan viral­lis­es­ta vai epävi­ral­lis­es­ta rak­en­tamisvolyymistä? Kumpaankaan liit­tyen en ole mis­tään löytänyt noin korkeaa lukua.

    Raken­nus­tuotan­non määrä on tul­lut Espan­jas­sa viral­lis­ten tilas­to­jen mukaan alas noin 60 % huip­pusuh­dan­teesta (2006), jos­sa rak­en­tamis­sek­tori oli yliku­umen­tunut, mut­ta rak­en­t­a­mi­nen on siel­lä kään­tynyt jo pie­neen nousu­un, eli ihan poh­jal­la ei olla enää.

    Aiheesta voi lukea tilas­toti­etoa esim. näistä linkeistä (ensim­mäisessä linkissä on Pro­duc­tion of Total Con­struc­tion in Spain ‑tilas­to graafimuo­dos­sa ja jälkim­mäisessä on euroop­palaista vertailutietoa):

    http://research.stlouisfed.org/fred2/series/ESPPROCONMISMEI
    http://epp.eurostat.ec.europa.eu/cache/ITY_PUBLIC/4–17042013-AP/EN/4–17042013-AP-EN.PDF

  45. Kalle: Suomes­sa tuh­lataan velka­ra­haa surut­ta ylisu­ureen sosiaaliturvaan.

    Aivan yhtä hyvin voidaan sanoa, että meil­lä tuh­lataan rahaa turhi­in yritystukiin.
    Nokia oli/on yksi suurim­mista yri­tys­tukien saajista.

    Mut­ta ei Nokian tukemis­es­ta ole ollut mitään hyötyä.
    Noki­as­ta tuli tuista huoli­mat­ta sinkkiäm­pärei­den valmistaja.

    Jakelemme turhia yri­tys­tukia läh­es val­tion velka­an­tu­misen verran.

    Sosi­aal­i­tur­vas­sa rahan­jako sen­tään paran­taa suo­ma­lais­ten talout­ta, Noki­as­sa ulko­maalais­ten osak­keen­o­mis­ta­jien ja johta­jie taloutta

  46. En halua mitenkään halvek­sia (key­ne­siläistä) suh­dan­nepoli­ti­ikkaa, mut­ta jos työn­tek­i­jän mar­gin­aal­i­tuote (mar­gin­al prod­uct) on lähel­lä nol­laa, ei vält­tämät­tä kokon­aiskysyn­nän säätämi­nen auta.

    Key­ne­siläisil­lä on vähän aja­tus, että jos meil­lä on tehdas tai ihmi­nen, eikä sil­lä tehdä mitään, me tuh­lataan asioi­ta. Tämän ei tarvitse pitää paikkaansa. Tehdas kuten ihmi­nenkin voi olla työ­markki­noille hyödytön. Työt­tömyy­del­lä on tietenkin inhimilli­nen hin­ta ja kus­tan­nus yhteiskun­nalle, ja on var­maan parem­pi, että ihmiset ovat töis­sä kuin ei. Var­maankin suurin osa työt­tömyy­destä johtuu kokon­aiskysyn­nän puut­teesta tms. ja ne työn­tek­i­jät voivat raken­nel­la vaik­ka pyra­mide­ja, mut­ta mikään ei estä, että meil­lä on työn­tek­i­jöitä joiden palkkaami­nen ei kan­na­ta oikein mis­tään hin­nas­ta. Tämä on Tyler Cowenin hypo­teesi osalle työttömyydestä.

    Voidaan ottaa yksinker­tainen malli, jos­sa robot­ti tekee kaiken mitä ihmisetkin, ja robot­ti tulee halvem­mak­si, kos­ka robotin mar­gin­aa­likus­tan­nus on paljon pienem­pi. Vielä (ja tuskin pitkään aikaan) ollaan siel­lä, mut­ta kehi­tys menee siihen suh­taan. Taan­tu­mas­sa fir­mo­jen siiv­el­läeläjät hel­posti heit­etään pihalle.

    Sig­naloin­ti lie­nee osit­tain seli­tyk­senä. Voi olla moraa­li­nen kus­tan­nus siiv­ota vaik­ka lehtiä tai viedä roskia, jos vielä viime kuukaut­e­na oli jonkun tärkeän fir­man ylem­män toim­i­henkilön töis­sä. Ihan omas­ta henkilöko­htais­es­ta näkökul­mas­ta tämä lie­nee monille ihmisille, iästä riip­pumat­ta, aika ratio­naa­li­nen päätös.

  47. jouni lundqvist:
    Kysyn Osmo Soin­in­vaar­al­ta, mis­sä tun­netus­sa yhteiskun­nas­sa on hyv­inä aikoina säästet­ty ja huonoina aikoina törsätty. 

    Niinkin hil­jat­tain kuin viime vuosikymmenel­lä Suomessa:

    OS: Talouden Sopeutus:

    “Demarei­den seli­tys oli, että VM las­kee aina pes­simistis­es­ti. He syyt­tivät vuo­den 2007 vaal­i­tap­piostaan sitä, että oli­vat uskoneet VM:n luku­ja ja säästäneet liikaa. On ikävää, että poli­ti­ikan palk­it­semisjär­jestelmä on täl­lainen. Ne erit­täin suuret yli­jäämät, joi­ta ennen vuot­ta 2008 kerät­ti­in, oli­vat sankar­il­lista talous­poli­ti­ikkaa. Sen puskurin varas­sa men­ti­in yli lamas­ta ilman, että työt­tömyys olisi nous­sut merkit­tävästi. 1990-luvun lamas­sa kävi aivan toisin. Tästä urotyöstä Heinälu­o­man tulisi olla ylpeä eikä harmissaan.”

  48. Osmo Soin­in­vaara:
    Suomes­sa julki­nen sek­tori oli 2000-luvun noususuh­dan­tei­den aikana voimakkaasti ylijäämäinen. 

    Olen vähän nihkeä tästäkin. Yli­jäämää tiet­ty oli, mut­ta jos ver­rataan nousukau­den yli­jäämää ja laskukau­den ali­jäämää, niin eipä se yli­jäämä nyt kovinkaan suuri ollut. Julkisen sek­torin koko ei paljoakaan supistunut.

  49. Liian van­ha: Aivan yhtä hyvin voidaan sanoa, että meil­lä tuh­lataan rahaa turhi­in yritystukiin… 

    Tuos­sa olet siinä mielessä oike­as­sa, että val­tion tehtävänä ei ole sotkeu­tu­mi­nen yri­tys­maail­maan, mut­ta kun kat­so­taan yhteiskun­nan kokon­ais­meno­ja, niin vain sosi­aali- ja ter­vey­den­hoit­o­menoi­hin tehdyt leikkauk­set voivat pelas­taa mei­dät. Yli 70% yhteiskun­nan menoista kuluu sosi­aal­i­tur­vaan ja terveydenhoitoon. 

    Kol­mas merk­i­tyk­selli­nen osu­us on koulu­tus. Kaik­ki muu on sit­ten pähk­inöitä kokon­aisu­udessa. Voisimme lait­taa kaik­ki infran kun­toon ja hoitaa tur­val­lisu­u­den sille tasalle mitä ympäröivä maail­ma indikoi ilman, että se vaikut­taisi merkit­tävästi yhteiskun­nan menoihin.

    Yri­tys­tukien sijas­ta Suo­mi tarvit­see kil­pailukykyisen pääo­ma- ja yri­tysvero­tuk­sen. Pääo­mavero­tuk­semme on aivan liian korkea nykyisel­lään, joten on ihan turha itkeä sitä, että ihmiset vievät rahansa muualle. Samoin on aivan turhaa ruikut­taa siitä, että yri­tyk­siä myy­dään tai siir­retään ulko­maille. Vero­tus pitää saa­da kil­pailukykyisek­si, muuten lop­pu­vat rahat.

  50. Ari olet­taa nyt että markki­noiden kvar­taal­i­talous tavoit­taa kaik­ki tarpeet. Tämä on kai myös ihan elämänkat­so­muk­selli­nen kysymys. Maail­ma näyt­tää muka­van yksinker­taiselta kun täl­lainen suo­ravi­ivainen joh­da­tus on olemassa.

    Kuitenkin hyvin monille on selvää että täl­lä peri­aat­teel­la paljon jää tekemät­tä. Laskusuh­dan­teessa val­tiove­toista toim­intaa voidaan kohden­taa juuri täl­laisi­in asioihin.

    Ja todel­lakin esimerkik­si se syr­jäy­tymisen hin­ta on hyvin korkea, mikä menee markki­noil­ta täysin yli hilseen.

    Tämä ei tarkoi­ta etteikö kiihtyvä automa­ti­soi­tu­mi­nen toisi haastei­ta esimerkik­si noiden robot­tien tuo­to­sten jakamisen suh­teen, kun vähän liioitellen lop­ul­ta 99% on työt­tömänä ja Wahlroos omis­taa robot­it. Tässäkin täy­tynee ajatel­la vähän laa­jem­min kuin vain työn­tek­i­jän marginaalituotetta.

  51. Viherinssi: “Jos julki­nen puoli tekee akti­ivista suh­dan­nepoli­ti­ikkaa, pitäisi nimeno­maan hyvään aikaan pistää investoin­te­ja jäi­hin, vaik­ka niihin olisi paljonkin rahaa.”

    Kyl­lä näin tehti­in Suomes­sa viime vuosikymme­nen alkupuolel­la, vaik­ka sitä ei moni ymmärtänyt. Viemärei­den, rato­jen, lähiöi­den ja sil­to­jen annet­ti­in rappeu­tua, koulu­jen home­htua, nuorten met­sien riuku­un­tua ja turve­tuotan­non sotkea vesistöjä, kun asian­mukai­sista saos­tusaltaista jne. tin­git­ti­in. Ja oli uusi­akin asioi­ta, val­okaapelei­den vetämis­es­tä ja ener­gian­säästöstä raide­jok­eri­in ja baanaverkos­toon, joi­ta olisi kan­nat­tanut tehdä, mut­ta jätet­ti­in tekemät­tä. Kun finanssikri­isi iski, meil­lä oli sekä vah­va julki­nen talous eli paljon lainan­ot­tokykyä että yllin kyllin kor­jausvelkaa ja muitä hyv­inä vuosi­na laimin­lyö­tyjä investoin­te­ja, joi­ta tekemään kri­isin ulos sysäämiä miehiä ja naisia olisi voitu palkata kym­meniä tuhan­sia. Se mikä puut­tui, oli päät­täjien ymmär­rys siitä, että näin olisi pitänyt korkean työt­tömyy­den aikana tehdä.

  52. Euro­maid­en finanssipoli­ti­ik­ka on edelleenkin elvyt­tävää, kos­ka euro­maid­en yhteen­las­ket­tu bud­jet­ti­va­je on suur­in­pi­irtein euron perus­sopimuk­sen määrit­telemän mak­simin tasolla.

    Sen sijaan euro­maid­en rahapoli­ti­ik­ka ei ole kovin elvyt­tävää ver­rat­tuna USA:aan ja Japani­in. EKP on haastet­tu oikeu­teen Bun­des­bankin (Sak­san keskus­pank­ki) velvoit­tamis­es­ta haas­ta­jan näkökul­mas­ta perus­sopimuk­sen vas­taisi­in velka­kir­jaos­toi­hin kriisimaista.

    Näis­sä tun­nelmis­sa mah­dol­lisu­udet ylikansal­liseen rahapoli­it­tiseen elvy­tyk­seen ovat rajal­liset. Sen sijaan voisi ehkä yrit­tää rahapoli­it­tista elvyt­tämistä kansal­lis­ten keskus­pankkien vas­tu­ul­la . Kansalli­nen keskus­pank­ki saisi net­tomääräis­es­ti ostaa oman maansa velka­kir­jo­ja, kun maan talouskasvu on alle Sak­san tason ja inflaa­tio EKP:n tar­getis­sa tai sen alapuolella.

  53. Aus­tri­an:
    Rami, tuos­sa blo­gi-kir­joituk­ses­sa oli sekoitet­tu asioita. 

    Mitäköhän siinä on sekoitettu?

    Aus­tri­an: Itseasi­as­sa samal­la perus­teel­la voisi väit­tää että velka­an­tu­mi­nen ei oikeasti koko maaiman­talouden mit­takaavas­sa hait­taa kun toisen saami­nen on toisen velka!

    Kuten jo aikaisem­min ilmaisin tämän blogimerkin­nän kom­menteis­sa, velka­an­tu­mi­nen ei todel­lakaan ”hait­taa maail­man­talouden mit­takaavas­sa” – päin­vas­toin: talouskasvu edel­lyt­tää velkaantumista. 

    Linkkaan vielä yhden kir­joituk­sen asi­aa sel­ven­tämään. Suomea käsit­televä ja sek­tori­ta­sei­den ympäril­lä pyörivä tek­sti havain­nol­lis­taa, kuin­ka pitkäl­lä tähtäimel­lä julk­ista velka­an­tu­mista kan­nat­taisi jäsen­tää: http://rahajatalous.wordpress.com/2012/02/17/julkisen-talouden-kriisin-ratkaisuvaihtoehdot/

  54. Vel­ka on sitoumus siirtää rahaa tule­vaisu­udessa, vasti­neek­si siitä että sitä on siir­ret­ty toiseen suun­taan nyt. Se ei ole edel­ly­tys tai tae mis­tään. Luon­nol­lis­es­ti velan määrä kas­vaa kun investoidaan, kos­ka investoin­ti­halukkaat ja ne joil­la juuri nyt on käteistä, ovat eri ihmisiä.

    Vel­ka tuot­taa bud­jet­ti­ra­joit­teen velal­liselle, kos­ka velkaa pitää hoitaa. Jos investoin­nin nyk­yar­vo on riit­tävän suuri, niin toki investoin­ti velak­si voi myös siirtää sitä bud­jet­ti­ra­joitet­ta löy­hempään suun­taan. Lik­vidi­teet­tiansas­sa ei halu­ta tehdä velk­a­sitoumuk­sia mil­lään korol­la, ja ihmiset halu­a­vat mak­saa velka­nsa pois. He siis halu­a­vat eroon tulev­as­ta bud­jet­ti­ra­joit­teestaan, ehkä koke­vat sen liian riskipitoiseksi. 

    Pelkkä velan luomi­nen velan itsen­sä vuok­si ei tuo­ta mitään reaalis­es­ti. Ain­oas­taan jos ihmiset teet­tävät työtä tms näil­lä rahoil­la, syn­tyy jotain mis­tä on hyö­tyä. Krug­manin et Co argu­ment­ti menee niin, että kun val­tio ottaa velkaa ja rak­en­taa infraa, niin nyk­yar­vo saa olla pakkasel­lakin kun ker­ran ihmiset saadaan vaan kulut­ta­maan. Itse en tähän usko.

  55. “Yli 70% yhteiskun­nan menoista kuluu sosi­aal­i­tur­vaan ja terveydenhoitoon. ”

    Suomes­sa on jo OECD suurim­mat ter­vey­den­hoito­erot ja lisäleikkauk­set tek­i­sivät Suomes­ta banaani­val­tion, jos­sa pien­i­t­u­loisia ei enää hoideta

    Sosi­aalipuolel­la eläk­keet ovat suurin sosi­aa­li­nen tulon­si­ir­to, pitäsikö ne lopettaa ?

  56. Tuos­ta suo­raan Krug­manin suus­ta mm. Tiedemiehen argu­ment­tei­hin elvy­tys­tä vastaan:

    http://krugman.blogs.nytimes.com/2013/05/05/naive-fiscal-cynicism/

    ”The line, which you see in dis­cus­sion all the time, goes some­thing like this: “OK, I see that in prin­ci­ple you might want to stim­u­late now, and pay for it lat­er. But we all know that stim­u­lus pro­grams, once intro­duced on an alleged tem­po­rary basis, nev­er actu­al­ly go away; and the real­i­ty is that gov­ern­ments nev­er pay down debt in good times.”

    I see the appeal of this line; it sounds like know­ing, world­ly-wide cyn­i­cism. But if you look even briefly at the actu­al his­to­ry, it turns out to bear no resem­blance to reality.”

  57. Rami, siitä että jonkun sek­torin velka­kan­ta kas­vaa ei tietenkään vielä voi johtaa sitä että ko. sek­to­ril­la tulisi men­emään huonos­ti. Tuotan­non ja talouden kas­vaes­sa brut­to­vas­tu­iden määrä toden­näköis­es­ti kas­vaakin, edes kansan­talouden ulkoinen velka­an­tu­mi­nen ei vält­tämät­tä ole haitallista jos tuotan­to investoin­tien avul­la tule­vaisu­udessa kasvaa.

    Blo­gis­sa oli sekoitet­tu rahoi­tus- ja reaali­var­al­lisu­us sekä tulo­jen ja meno­jen käyttö. 

    Velka­an­tu­mi­nen voi olla merk­ki yliku­lu­tuk­ses­ta, mut­ta sitä ei pysty tietämään vain muu­ta­man kokon­ais­su­ureen avulla.

    Ehkä tämän vuok­si me itä­val­ta­laiset olemme liial­lisen aggre­gaat­ti­ta­son ajat­telun vastustajia.

    Kaiken keskel­lä on human action…

  58. Paljon vii­sai­ta ovat kom­men­toi­jat asi­as­ta esit­täneet. Itse en väitä ymmärtäneeni väit­teistä moni­akaan. Epäilen, etteivät kom­men­toi­jatkaan kaikkea esit­tämään­sä ymmärrä. 

    Mielestäni asi­aa käsitel­lään jo peri­aat­teessa väärin. Kiis­tel­lään rahan määrästä. Ollaan eri mieltä, pitäisikö rahan määrää lisätä vai vähen­tää? Pitäisikö nou­datet­tua poli­ti­ikkaa muut­taa vai jatkaa vielä nykyisel­lään? Ja monia vas­taavia yksi­tyisko­htia on tieteel­lisen tarkalla teo­reti­soin­nil­la tuo­tu esi­in. On jah­dat­tu uut­ta ja uut­ta kasvua, jot­ta lamas­ta päästäisi­in eroon.

    Kuitenkin on uno­hdet­tu tärkein. Maail­man varan­not eivät ole määrät­tömiä. On mah­do­ton­ta, että kulu­tus aina vain lisään­tyy. Jos­sain on raja.

    Koskaan aiem­min eivät maail­man val­tiot ole kil­pailleet niin tasaväk­isinä kuin nyt. Enää ei Euroopal­la ole täysin ylivoimaista teknolo­giaa aut­ta­mas­sa kil­pailus­sa. Enää ei maail­mas­sa ole ylivoimaista soti­las­mah­ti­aval­tio­ta, joka käytän­nössä voisi pakot­taa heikom­mat han­kki­maan juuri tämän maan tuot­tei­ta. Tänään kil­pailun voit­taa se, joka kyke­nee taloudel­lisim­min tuot­ta­maan ja myymään tuotteitaan.

    Tuot­tei­den myyn­nistä saaduil­la tuloil­la val­tion on elätet­tävä väestön­sä, työn­tek­i­jän­sä, eläkeläisen­sä ja kasvuikäiset. Niin kauan, kuin jol­lakin val­ti­ol­la oli teknologi­nen tai soti­laalli­nen ylivoima, sen oli help­poa määritel­lä tuot­tei­den hin­ta sel­l­aisek­si, että tulot riit­tivät näi­hinkin menoihin.

    Nyt maail­mas­sa on todel­li­nen kil­pailu. Yksikään val­tio ei voi itse määritel­lä tuot­teit­en­sa hin­to­ja. Hin­nat määrit­tyvät markki­noil­la. Sik­si nyt markki­nat määrit­tävät val­tioiden kansalais­ten elin­ta­son. Toteutetut kri­isi­val­tioiden leikkauk­set ja säästöt ovat vain keino pudot­taa kansalais­ten elintasoa. 

    Velka­on­gel­mat ovat vain seu­raus­ta siitä, että kyseinen velka­an­tunut val­tio ei ole kyen­nyt valmis­ta­maan tuot­teitaan kil­pailukyky­isil­lä hin­noil­la. Mikäli velka­an­tu­misen sal­li­taan jatkua, epä­tas­apaino vain jatkuu ja tilanne pahe­nee koko ajan.

    Ain­oa rehelli­nen keino kri­isi­val­tioiden pelas­tamisek­si olisi niiden EUROsta luop­umi­nen ja siten kri­isi­maid­en mah­dol­lisu­us oman val­u­ut­tansa devalvoimiseen. 

    Valitet­tavasti euro­ryh­mässä nou­datet­tu avus­tus­poli­ti­ik­ka on opet­tanut kri­isi­val­tioille, ettei ole vält­tämätön­tä säästää itse. Riit­tää, että valit­taa naa­ma surkeana, niin muut maat aut­ta­vat veron­makl­sajien­sa rahoil­la. Niille on siis paljon edullisem­paa jatkaa EUROssa kuin erota.

  59. Ari: Sig­naloin­ti lie­nee osit­tain seli­tyk­senä. Voi olla moraa­li­nen kus­tan­nus siiv­ota vaik­ka lehtiä tai viedä roskia, jos vielä viime kuukaut­e­na oli jonkun tärkeän fir­man ylem­män toim­i­henkilön töis­sä. Ihan omas­ta henkilöko­htais­es­ta näkökul­mas­ta tämä lie­nee monille ihmisille, iästä riip­pumat­ta, aika ratio­naa­li­nen päätös.

    Kuin­ka iso osa työl­lisyyspo­ten­ti­aal­ista on oikeasti täl­laista porukkaa?

    Olen samaa mieltä, että ter­veen ja yhteiskun­takelpoisen korkeak­oulute­tun oikea osoite työl­listymisessä ei pääsään­töis­es­ti ole lehtien har­avoin­ti. Jos näin käy, rak­en­teis­sakin menee jotain pieleen. Mut­ta ei se paik­ka ole kotona työt­tömänäkään, ts. sil­loin ne resurssit menevät vielä pahem­min hukkaan.

    Kuitenkin työt­tömyy­den ja työl­lisyy­den rak­en­tei­den tarkem­pi tarkastelu osoit­taa sen, että vaik­ka ko. työt­tömyy­den muo­to voi olla yleinen täl­lä pal­stal­la, se ei sitä vält­tämät­tä ole IRL. Mata­la työl­lisyys ei sil­lä ratkea, että korkeak­oulutet­tu­jen pitkäaikaistyöt­tömyys loppuu.

  60. hap­po­sai:
    Yhtä asi­aa en ymmär­rä key­ne­siläisssä velak­si elämisen ihanteessa. Jos nyt ker­ta esim. Kreik­ka on yrit­tänyt velka­ve­toista talouskasvua vuodet 2000–2010 eikä mitään velka­vuoren syövää talouskasvua syn­tynyt, niin kuin­ka pitkään sitä olisi vielä jatkaa?

    Jos velan­oto­s­ta ei tule talouskasvua, sitä tulee silti jatkaa maail­man tap­pi­in kos­ka muuten tulee lama?

    Kupla alkoi kas­va­maan niinkin myöhään kuin 2006 ja vuo­den kulut­tua se puhke­si Yhdys­val­lois­sa. Esimerkik­si perus­met­al­lien hin­nois­sa tämä raket­ti­mainen nousu oli ennennäkemätöntä.

    2000–2006 siis meni hyvin ja talous kasvoi “nor­maal­isti”. 2006 vuo­den tapah­tu­mat ovat siis avainase­mas­sa, kun tätä revohkaa avataan.

    Euroopan tie voi olla aivan hyvin Japanin koke­ma deflaatiokierre.

  61. Rami: I see the appeal of this line; it sounds like know­ing, world­ly-wide cyn­i­cism. But if you look even briefly at the actu­al his­to­ry, it turns out to bear no resem­blance to reality

    Krug­man puhuu nyt USA:n tilanteesta. Vaik­ka olen USA:nkin tilanteesta eri mieltä Krug­manin kanssa, USA:ssa sen­tään on kak­si puoluet­ta jot­ka vetävät julk­ista talout­ta eri suun­ti­in. Has­sua kyl­lä, “eri suun­ti­in” menee tyyp­il­lis­es­ti ali/ylijäämien osalta täysin päin­vas­tais­es­ti kuin mil­lä ko. puolueet omaa poli­ti­ikkaansa markki­noi­vat. Eli Repub­likaan­it repivät vajei­ta isom­mik­si ja demokraatit sit­ten paikkaa­vat niitä. Julki­nen sek­tori on tosin siel­läkin kas­vanut koko ajan. 

    Euroopas­sa ja eri­tyis­es­ti Suomes­sa tilanne on vähän eri­lainen. Suomes­sa esimerkik­si julkiset menot ovat kas­va­neet joka vuosi vuodes­ta 1990 läh­tien. Jos kat­so­taan meno­jen ja BKT:n suhdet­ta, niin se näyt­tää itseasi­as­sa jos­sain määrin key­ne­siläisit­täin kehit­tyvältä: vuon­na 2007 juuri ennen kri­isiä luku oli 47.4% ja pomp­sahti liki 10 pros­ent­tiyk­sikköä; tätä voi pitää elvytyksenä. 

    Sen­si­jaan jos kat­so­taan julk­isten meno­jen kasvupros­ent­tia, niin se on aika lit­teää: Menot kas­va­vat tasaista tah­tia. Lip­posen ykköshal­li­tuk­sen aikana kasvu oli maltil­lis­in­ta. Julk­isten meno­jen kokon­ais­määrää ei Suomes­sa ole kar­sit­tu yht­enäkään vuon­na vuo­den 1990 jäl­keen, vaan koko ajan on luotet­tu talouskasvuun. 

    Minus­ta tämä osoit­taa, että Krug­manin argu­ment­ti ei päde tääl­lä Suomes­sa. Puhua­han voi Nobelistin suurel­la auk­tori­teetil­la. Luotan Krug­manin sanaan mon­elta osin siinä, mitä tulee makron mallei­hin ja eri­tyis­es­ti rahapoli­ti­ikkaan, mut­ta julk­isten meno­jen puolel­la en, kos­ka siitä näkyy niin selvästi puolue­poli­it­ti­nen motiivi. 

    JA sit­ten kiiste: Minä en ole mikään puh­da­sop­pinen aus­tro, enkä edes chicago­lainen, en siis usko että säästämi­nen tuo kasvua tms. Sen­si­jaan min­ul­la on kak­si “teo­ri­aa”, jot­ka otan taus­tao­le­tuk­sik­si, ja ne voivat olla vääriä. Muu­tan mielipi­det­täni jos ne osoite­taan selkeästi vääriksi. 

    Ensim­mäi­nen on jo mainit­se­mani bud­jet­ti­ra­joit­teen ja investoin­tien suhde. Eli, julk­isten investoin­tien tekem­i­nen velka­ra­hal­la pitäisi olla itsessään kus­tan­nuste­hokas­ta, eikä voi­da luot­taa siihen että on jokin ker­ran­nais­vaiku­tus, esimerkik­si rajaku­lu­tusas­teen vuok­si USA:n kaltaises­sa maas­sa tämä on eri­lainen kuin Suomes­sa, kos­ka Suomes­sa vien­ti ja tuon­ti jous­ta­vat niin paljon että ker­toimet ovat pieniä. Tämä liit­tyy myös usko­muk­seen lik­vidi­teet­tiansan rikkomis­es­ta julk­isin investoin­nein: mielestäni siitä ei ole näyt­töä. Joidenkin mielestä toinen maail­man­so­ta veti USA:n talouden jaloilleen, mut­ta olen skeptinen. 

    Toinen on se, että julkisen talouden kas­va­va siivu tuotan­nos­ta on kil­pailukyvyn ja dynami­ikan kannal­ta ongel­ma, kos­ka verot hait­taa­vat eri­tyis­es­ti pienem­pi­en kasvu­fir­mo­jen mah­dol­lisuuk­sia. Eri­tyis­es­ti epä­vakaas­sa talousti­lanteessa joku pieni start­up ei saa hel­posti riski­ra­haa, omis­ta­ja ei halua lainaakaan jos fir­ma tulee kuten miten jo toimeen, ja voit­to­jen investoimi­nen omaan toim­intaankin on han­kalaa kun verot vievät sen investoin­ti­varan. Tässä todis­tu­saineis­toni on anek­doot­ti­ta­soa, joten muu­tan mielipi­det­täni kyl­lä jos evi­denssi puhuu sitä vas­taan. Jotain osvi­it­taa antoi myös EVA:n kyse­ly, jon­ka mukaan eri­tyis­es­ti pienem­mille fir­moille verot ja sään­te­ly ovat ongel­ma [link­ki]. Tämä dynami­ikan puute hidas­taa laskusuh­dan­teista toipumista, kos­ka “luo­va tuho” toimii niin, että vaikeuk­sis­sa ole­vat fir­mat supis­ta­vat toim­intaansa ja kas­va­vat fir­mat laa­jen­ta­vat. Nyt molem­pia estetään vero­jen ja jäykkien työvoimasäädösten avulla.

  62. Kaikkea on kiva vään­tää vaikeal­ta näyt­tävään kaavaan har­rasti­han Keyne­skin moisia. On siel­lä hänen kir­jas­saan ihan selkokieleltäkin.

    “The propen­si­ty to con­sume and the rate of new invest­ment deter­mine between them the vol­ume of employ­ment, and the vol­ume of employ­ment is unique­ly relat­ed to a giv­en lev­el of real wages — not the oth­er way round. If the propen­si­ty to con­sume and the rate of new invest­ment result in a defi­cient effec­tive demand, the actu­al lev­el of employ­ment will fall short of the sup­ply of labour poten­tial­ly avail­able at the exist­ing real wage”

    Täy­tyy siis olla mah­dol­lisu­us että fiilis joten Katainen on fan­tastisu­udessaan teo­ri­an kova kan­nat­ta­ja, motivoi kansaa kulut­ta­maan ja investoimaan. O — korkois­es­ta keskus­pankki­ra­has­ta voi olla mon­taa mieltä, mut­ta on siinä ainakin se totu­u­den siemen että bit­ti­pain­o­ra­hat menevät bang­stereille ja keinot­telu­un eivätkä ‘oikeaan’ talouteen eli kulu­tuk­seen ja investoin­tei­hin. Pörssit voivat pak­susti mut­ta ei se taval­lisen ihmisen arkea mitenkään hei­jas­ta. Ja Suomes­sa­han 800 000 ihmistä elää tuhan­nel­la eurol­la päivässä joille motivoin­nista ja bisnesten kas­vat­tamis­es­ta on turha puhua. 

    Säästämi­nen ei toi­mi, velka­elvy­tys ei toi­mi joten tule­vaisu­ut­ta ei kovin ruusu­iselta näytä.

  63. Puoluee­ton tarkkail­i­ja: Sik­si nyt markki­nat määrit­tävät val­tioiden kansalais­ten elintason.

    Analo­giat ovat aina vain analo­gioi­ta, mut­ta tuli tästä mieleen, että tilanne ver­tau­tuu hyvin myös pie­neen mit­takaavaan. Jos val­tio on pikaruokala (val­tion aikaskaalas­sa yksit­täiset “asi­akkaat” viipyvät yhtä kauan kuin pikaruokalas­sa), ja naa­puri­in (val­tioon) avataan toinen pikaruokala, vain parhaal­la sijain­nil­la tai ylivoimaisil­la tuot­teil­la voi jatkaa lep­poisaa työsken­te­lyä; muu­toin kil­pailu tiuken­taa työ­tah­tia ja las­kee kat­tei­ta. Siinä lain­oit­ta­jakin las­kee äkkiä onko tuot­to-odotuk­set enää samat kuin omaa pikaruokalaamme avat­taes­sa, vai pitäisikö han­kkeesta vetäy­tyä kokon­aan, kun kadun toisel­la puolel­la aukeaa kil­pail­e­va, halvem­pi paik­ka. Val­tiot “kil­pail­e­vat” pääsään­töis­es­ti markki­noil­la samal­la alal­la, joten pikaruokalaa ei niin vain muute­ta lääkäri­ase­mak­si. (Ruokala ja lääkäri­ase­ma siis ver­tausku­val­lisi­na tässä.)

    Yksi ris­tiri­ita “talousti­eteen” ja kansalais­ten käytök­sen välil­lä on mielestäni jäänyt mainit­se­mat­ta; ihmiset (varsinkin iän karttues­sa) yrit­tävät omas­sa taloudessaan suo­jau­tua tilanteil­ta, jois­sa ote­tun lainan kulut räjähtäi­sivät käsi­in, tai oma mak­sukyky putoaisi ja siihenas­tisen investoin­nin käytän­nössä menet­täisi. Jos san­o­taan että val­tioiden ja yri­tys­ten velan tulisi olla x % liike­vai­h­dos­ta, jot­ta toimin­nan laa­ju­us olisi tehokkain­ta (tai miten se nyt muo­toil­laankaan, että ilman velkain­vestoin­te­ja tuot­to on pienem­pi jos tuote on hyvä), ja olete­taan että myös kansalaiset toimi­si­vat sen mukaises­ti, uno­hde­taan, että ihmiset taval­lis­es­ti halu­aisi­vat jät­tää jäl­keen­sä velat­toman kuolin­pesän. Har­va pank­ki var­maan myön­täisi 90-vuo­ti­aalle uut­ta asun­to­lainaa — tilan­nehan ver­tau­tu­isi yri­tyk­seen, joka on jo päät­tänyt lopet­taa toim­intansa kokon­aan joidenkin vuosien päästä. Yksilöi­den net­tovelka­käyrä nousee jyrkästi itsenäistymisen jäl­keen (asun­to- yms.), mut­ta sen on pakko laskea lähelle nol­laa; nyt val­tiot elävät sen mukaan, kuin käyrä voisi pysyä ikuis­es­ti jos­sain ylhääl­lä. Mata­la net­tovel­ka tuo puskuria, jon­ka tuo­ma­lle mie­len­rauhalle moni lask­isi merkit­tävän “arvon” ihan euroissa.

  64. Julkisen sek­torin palve­lut ovat siir­tymässä yhä enem­män kansna palvelem­si­es­ta eli­itin palvelemiseen

    Poli­isin voimavaro­ja ei ol juurikaan lisät­ty mut­ta sisäiseti miehi­tys­tä on siir­ret­ty suurten joukko­jen palve­limis­es­ta eli­itin palvelemiseen

    Esimerkik­si aikoinaan Koivis­tol­la oli pari turvamiestä. 

    Nyt läh­es jokaisel­la merkit­täväl­lä silmäätekeväl­lä on oma päällystakki/-takke­ja ja suuret kouk­ouk­set nielevät sato­jen poli­isien resurssin.
    Poli­itikko­jen lisäk­si myös yri­tysjo­hta­jia var­jel­laan val­tion reurssein

    Kun tähän lisätään kan­sain­välisen yhteistyön,eritysesti EU alueen, ter­ror­is­min tor­jun­nan, muiden maid­en poli­isien koulut­ta­mi­nen etc tehtävät niin tämä näkyy kentällä
    Niin­pä n 10000 poli­isin (en tark­istanut tarkkaa lukua) resurssista on siir­tynyt merkit­tävä osa kansaa palvel­ev­as­ta toimin­nas­ta eli­it­tiä palvel­e­vaan toimintaan.

    Tämä samaa siir­tymä on tapah­tunut myös muil­la aloil­la enem­män tai vähem­män ja niin­pä tämä nalyy kansalaisille huonom­pana palveluna

  65. TiedemiesEnsim­mäi­nen on jo mainit­se­mani bud­jet­ti­ra­joit­teen ja investoin­tien suhde. Eli, julk­isten investoin­tien tekem­i­nen velka­ra­hal­la pitäisi olla itsessään kus­tan­nuste­hokas­ta, eikä voi­da luot­taa siihen että on jokin kerrannaisvaikutus…

    Toinen on se, että julkisen talouden kas­va­va siivu tuotan­nos­ta on kil­pailukyvyn ja dynami­ikan kannal­ta ongel­ma, kos­ka verot hait­taa­vat eri­tyis­es­ti pienem­pi­en kasvu­fir­mo­jen mahdollisuuksia.

    Ensim­mäis­es­tä olen edelleen eri mieltä. Ne home­k­oulu­jen kor­jauk­set ja lähiök­er­rostalo­jen putkire­mon­tit pitää tehdä kuitenkin. Ellei sit­ten vaan päätetä, että jatkos­sa meil­lä käy­dään home­i­sis­sa kouluis­sa ja lähiöa­sukkaille vesives­sat ovat liian fiine­jä. Jos ne ker­ran tehdään kuitenkin, niin tehdään sit­ten mielum­min nyt.

    Jos ei muuten, niin sit­ten vaik­ka anta­mal­la vero­helpo­tuk­sia noi­hin pro­jek­tei­hin. Putkiremp­po­jen ALV alas / nol­li­in vaik­ka jok­sikin määräa­jak­si? Ehkä vielä työeläke­mak­su­un joku alem­pi mak­supros­ent­ti alle 12000e vuosi­t­u­loi­hin saakka?

    Jälkim­mäis­es­tä olen samaa mieltä. Julk­isia meno­ja pitäisi kar­sia samal­la kun etenkin työn vero­tus­ta kevennetään.

  66. Tiedemies: Jotain osvi­it­taa antoi myös EVA:n kyse­ly, jon­ka mukaan eri­tyis­es­ti pienem­mille fir­moille verot ja sään­te­ly ovat ongelma

    Voisiko­han tuol­la olla jotakin tekemistä sen kanssa, että isom­mat fir­mat eivät juuri vero­ja mak­sa ja sään­te­lynkin lob­baa­vat itselleen mieluisaksi.

  67. tcrown: Voisiko­han tuol­la olla jotakin tekemistä sen kanssa, että isom­mat fir­mat eivät juuri vero­ja mak­sa ja sään­te­lynkin lob­baa­vat itselleen mieluisaksi.

    Mitä ajat takaa? Sitäkö että verot eivät oikeasti rasitakaan pikku­fir­mo­ja, kun ne eivät rasita iso­jakaan? Tai että sään­te­lyä on niin kauan ihan sopi­va määrä, kun suuril­la fir­moil­la on vielä varaa palkata tarpeek­si juris­te­ja otta­maan siitä selvää?

  68. TM, ja voi olla että haukun väärää puu­ta, muu­ta siitä että julki­nen val­ta tek­isi suh­dan­nepoli­ti­ikkaa ei loogis­es­ti seu­raa isoa julk­ista sek­to­ria. Kak­si eri asi­aa. Itseasi­as­sa suh­dan­netyökalu­na toden­näköis­es­ti pienem­pi julki­nen sek­tori olisi parem­pi, kos­ka suuri julki­nen sek­tori imp­likoi eläkkeitä ja palvelui­ta joi­hin­ka on sitoudut­tu, ja joiden meno­ja ei voi säätää kovin hel­posti. Esimerkik­si taas yksi­ty­is­ra­hoit­teinen koulu­tus, johon kuitenkin sisäl­tyy ele­ment­tinä vaikka­pa verovaroin tar­jot­tu­ja stipen­de­jä, olisi help­po säätää nos­ta­mal­la ja laske­mal­la stipen­di­en määrää suh­dan­neti­lanteen mukaan.

    Tiedemies: Minä en kuitenkaan luo­ta julk­isten investoin­tien kykyyn luo­da merkit­tävää eli bud­jet­ti­ra­joitet­ta siirtävää talouskasvua tule­vaisu­udessa, tai kykyyn estää sel­l­aista pääo­man kulu­mista tai rapau­tu­mista, joka ilman julk­isia investoin­te­ja painaisi bud­jet­ti­ra­joitet­ta enem­män kuin velka.
    Julk­isten investoin­tien käsite on vähän pul­malli­nen, keskustelus­ta jää sel­l­ainen kuva että sil­lä tarkoite­taan lähin­nä fyy­sistä infra­struk­tu­uria kuten teitä, rato­ja, julk­isia raken­nuk­sia. Ei ole kuitenkaan lainkaan selvää että vaikka­pa ter­vey­den­huoltoon käytet­ty raha on jotenkin eri asia. Se on pitkä­vaikut­teista, jälkeläis­ten kaut­ta ylisukupolvis­es­tikin. Sille voidaan laskea tuot­to siinä kuin rautatiellekin, tai ehkä parem­min se on las­ket­tavis­sa yhtä huonos­ti ja epä­var­masti, kos­ka vaiku­tuk­set ovat laa­jo­ja ja ris­tikytken­nät monimutkaisia.

    Eli en minä näe mitään syytä mik­sei elvy­tys­in­vestointi­na voi­da vaikka­pa hoitaa ker­talu­on­toiselle panos­tuk­selle mie­len­ter­veysongel­maisia kun­toon siinä kuin rak­en­taa junarataa, tai kor­ja­ta home­k­oulu­ja. Ei siinä vält­tämät­tä onnis­tu­ta, mut­ta usein pieleen menee radat ja raken­nusten kor­jauk­setkin, inhimilli­nen toim­inta on sel­l­aista että sös­simi­nen on tavanomaista.

  69. tpyy­lu­o­ma: Eli en minä näe mitään syytä mik­sei elvy­tys­in­vestointi­na voi­da vaikka­pa hoitaa ker­talu­on­toiselle panos­tuk­selle mie­len­ter­veysongel­maisia kun­toon siinä kuin rak­en­taa junarataa, tai kor­ja­ta home­k­oulu­ja. Ei siinä vält­tämät­tä onnis­tu­ta, mut­ta usein pieleen menee radat ja raken­nusten kor­jauk­setkin, inhimilli­nen toim­inta on sel­l­aista että sös­simi­nen on tavanomaista.

    Ter­vey­den­huolto on sel­l­ainen panos­tus, joka var­maankin olisi hyvä tehdä pitkäl­lä jän­teel­lä, eli nimeno­maan ei suh­dan­nepoli­it­tis­es­ti, kos­ka siinä tehdään pitkän aikavälin sitoumuk­sia. Joku mie­len­ter­veyspoti­laiden hoit­a­mi­nen “kun­toon” kun on yksit­täisessäkin tapauk­ses­sa pait­si liki mah­do­ton­ta, niin myös pitkä pros­es­si jon­ka lop­putu­lok­se­na on voin­nin vähäi­nen paraneminen. 

    Se ero, mikä yksi­tyisel­lä ja julkisel­la investoin­nil­la tässä suh­teessa on, että yksi­tyisen investoin­nin pieleen­menon kus­tan­nuk­sista vas­taa­vat sen rahoit­ta­jat, jot­ka ovat mukana vapaae­htois­es­ti, kun taas julkisen investoin­nin mak­sa­vat mar­gin­aalil­la ne, joiden vero­ja korote­taan tai joiden julk­isia palvelui­ta karsitaan. 

    Ter­vey­den­huoltoon laitet­tu raha voi pitkäl­lä aikavälil­lä siirtää bud­jet­ti­ra­joitet­ta kun ter­veys jne lisään­tyy, mut­ta mar­gin­aalil­la sen vaiku­tus on aika heikko kun nyt jo siihen menee niin paljon rahaa. Eli se sat­u­raa­tio nyt taas on kyseessä. 

    “Elvy­tys” käsit­teenä antaa ymmärtää että julki­nen sek­tori lait­taa rahaa johonkin asi­aan X ja kokon­aiskysyn­tä sit­ten nousee ja jotenkin puoli­maagis­es­ti hilaa kaiken muunkin kulu­tuk­sen ylös. Se min­un point­ti­ni että kokeil­taisi­in “jotain muu­ta”, perus­tuu paljolti myös siihen, että iso julki­nen sek­tori tarkoit­taa sitä että mar­gin­aalil­la se, mitä julki­nen sek­tori tekee, on teho­ton­ta. Ceteris paribus ja pri­ma facie (mut­ta caveat emp­tor, et cetera) pieni julki­nen sek­tori keskit­tyy niihin asioi­hin jois­sa mar­gin­aalil­la juuri julki­nen palvelu on tehokas tai ainakin vähem­män teho­ton ja julkisen sek­torin kas­vaes­sa tulee crowd­ing out enem­män rel­e­van­tik­si. Edelleen, riip­puu kult­tuurista, pääo­marak­en­teesta, maanti­eteestä ja kuun asen­nos­ta, mis­sä ja miten se mar­gin­aali menee ja kos­ka jos koskaan se vai­h­taa etumerkkiä tehokku­u­den suhteen. 

    Mut­ta Suomes­sa on edelleenkin yli 50% BKT:sta julk­isia meno­ja. Tästä syys­tä todis­tus­taak­ka minus­ta on niil­lä, jot­ka väit­tävät nimeno­maan julk­isten meno­jen ole­van tehokas elvy­tyskeino. Jos ja kun inflaa­tion uhkaa ei ole tai se on vähäi­nen, olisi parem­pia keino­ja. Esimerkik­si se, että setelira­hoi­tus­ta jaet­taisi­in pieni määrä suo­raan kansalaisille niin, että tar­get­ti­na olisi hie­man korkeampi inflaa­tio tai nom­i­naalisen BKT:n kasvu. En ole näh­nyt ain­oatakaan argu­ment­tia, joka oikeasti olisi tätä vastaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.